Miten opettaa lapselle minimalistisuutta lelujen villissä viidakossa?

Kaupallinen yhteistyö Lelukaupat.fi kanssa.

Kuten monet teistä tietävät, minä inhoan ostamista. Inhoan turhien tavaroiden haalimista ja turhaa kuluttamista. Meillä kotona ei juurikaan ole mitään ylimääräistä. Olemme mieheni kanssa tarkkoja siitä, että myös Peetu oppii meidän minimalistisen elämäntyylin. Miten siis opettaa tätä lapselle tässä lelujen villissä viidakossa? 

Pohdin aina hyvin tarkkaan jokaisen tavaran ja lelun kohdalla tarvitsemmeko sitä todella.

Pohdin aina hyvin tarkkaan jokaisen tavaran ja lelun kohdalla tarvitsemmeko sitä todella. Mutta tässä kohtaa on kyllä pakko myöntää, että lelujen kohdalla on ollut melkoisen paljon haastetta tämän asian suhteen. Esikoisen kohdalla on todella vaikeaa tietää, mikä on oikeasti tärkeää ja hyödyllistä. Äitinä tietenkin haluan, että pystyn tarjoamaan lapselleni puitteet kehittyä ja oppia uusia taitoja. Sen vuoksi tuntuu välillä pelottavalta ajatella, jos omilla valinnoilla ja asenteilla olisin jotenkin hidastanut tai hankaloittanut oman lapseni kehitystä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Onko kukaan muu koskaan pohtinut samaa? 

Vanhempien tunteisiin vetoaminen on yksi loistava keino lelujen valmistajille perustella omien tuotteidensa hyödyllisyyttä. Tämä on alue, jossa todella ammutaan vanhempien ihon alle – ja kovaa. Lelujen maailmassa on hyvä pysyä tarkkana. En halua olla mainonnan uhri tai se äiti, joka shoppailee tunne edellä. 

Lähdetkö sinä mielummin kiertelemään kauppoja vai ostatko lelut netistä?

Lähdetkö sinä mielummin kiertelemään kauppoja vai ostatko lelut netistä? Kaupoissa kiertely ainakin itsellä aiheuttaa useimmiten sen, että saatan ostaa tunne edellä jotain sellaista mitä oikeasti en tarvitsisi. Netin lelukaupat ovat siitä loistava keksintö, sillä ne tarjoavat suuren valikoiman tuotteita sekä toisinaan tavallisia kauppoja halvemmat hinnat. Lisäksi nettishoppailussa pystyy paremmin vertailemaan hintoja. Erityisesti pikkupaikkakuntien lapsiperheille on varmasti lelukauppa netissä helpoin ja vaivattomin tapa ostaa leluja ja lastentarvikkeita, mutta myös suurissa kaupungeissa asuvat usein varmasti kokevat lastentarvikkeiden ostamisen verkkokaupasta mukavaksi ja vaivattomaksi. Näin minä ainakin ajattelisin. On paljon mukavempaa tehdä ostokset netissä kuin kaupassa kierrellen – vai mitä? Varsinkin lapsen kanssa ostosreissut ovat usein hyvin stressaavia. Joten itse ainakin ostan ne vähätkin lasten lelut nettikaupasta mukavasti kotoa käsin. 

Minä olen kehittänyt itselleni säännön, joka auttaa siihen, etten tee enää ollenkaan heräteostoksia. Shoppailemalla netissä pystyy laittamaan tuotteita ostoskoriin, mutta en koskaan osta tuotteita välittömästi. Olen päättänyt, että pohdin asiaa vähintään yhden yön yli. Jos vielä tulee sellainen tunne, että tuote kannattaa ostaa niin ostan sen. Tällaista ajattelua haluan opettaa myös omille lapsilleni. Jokaista mielihalua ei tarvitse tyydyttää. Kaikkea ei tarvitse saada. Vähempi on parempi. 

Millainen kuluttaja sinä olet?

Käytätkö sinä verkkokauppoja lastentarvikkeiden hankkimisessa?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Saamattomuus on kiroukseni – vauvahankinnat yhä tekemättä!

Mitä lahjaksi vauvalle? – 5 lahjavinkkiä, jotka menevät varmasti käyttöön

Yösyötöistä eroon 6kk iässä – Miten teimme sen?

Imetys loppui yösyöttöjen loppumisen myötä

Joko olet mukana keskustelemassa ajankohtaisista aiheista instagramin puolella? Nähdään hei siellä!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

🖤 Ennen kuin minusta tuli äiti. Söin lämpimiä aterioita. Urheilin joka päivä. Minulla oli aikaa kirjoittaa blogia kaikessa rauhassa. 💜 Ennen kuin minusta tuli äiti. Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan. Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä. 🖤 Ennen kuin minusta tuli äiti. Siivosin kotini joka päivä. Nukuin kokonaisia yöunia. Minulla oli täydellinen mielenhallinta, -ajatuksieni ja vartaloni hallinta. 💜 Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan tuntenut paljaita pikku varpaita ihoani vasten. En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen oman lapsen hymystä. En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta. 🖤 Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua. En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon. En koskaan ollut tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon. En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti. 💜 Ennen kuin minusta tuli äiti. En tiennyt miltä tuntuu kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella. En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa. En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä. En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi. 🖤 Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan tuntenut sitä pelkoa, lämpöä, iloa, onnea, rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä, tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee. En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon. 💜 Ennen kuin minusta tuli äiti. . . Mitä sä et tiennyt, ennen kuin sinusta tuli äiti/isä? #äitiys #vauva2019 #kesäkuiset2019 #vauva #vauvavuosi ##vanhemmuus #6kk #puolivuotiaat Kiitos kuvasta @hannnasavolainenn 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Imetys loppui yösyöttöjen loppumisen myötä

Kerroin viime postauksessa siitä, miten saimme yösyötöt loppumaan Peetun ollessa kuuden kuukauden ikäinen. Yösyöttöjen poisjäänti oli erittäin helpottavaa, sillä yöunet muuttuivat kertaheitolla huomattavasti paremmiksi. Muutos vaikutti kuitenkin myös imettämiseen kokonaisuudessaan, sillä samoihin aikoihin myös imetys alkoi vähenemään huomattavasti. 

Oma matkani imettäjänä on ollut melko vaiherikas ja kivikkoinen.

Oma matkani imettäjänä on ollut melko vaiherikas ja kivikkoinen. Imettäminen ei ole tuntunut missään vaiheessa helpolta. Se oli jatkuvasti melko työlästä. Imemisote ja kaikki tällaiset olivat kyllä kunnossa, mutta maitoa ei vain missään vaiheessa tullut tarpeeksi. Olin kuitenkin päättänyt, että haluaisin imettää, joten tein kaikkeni että se onnistuisi. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä yritin liikaakin. Vähempikin olisi riittänyt!

Olen jonkin verran kirjoittanut imettämisestä, kuten täysimetyksen sitovuudesta, imetystä tukevasta ruokavaliosta ja pohtinut korvikkeen käyttöä. Lisäksi pohdin imettämistä rintaimplanttien kanssa jo ennen synnytystä. Olen halunnut jakaa omia ajatuksia rehellisesti ja avoimesti teille, sillä koen, että tämä on aihe josta ei voisi koskaan puhua liikaa. Matkoja imettäjänä on varmasti niin monta erilaista kuin on imettäjiäkin. Liiallinen paine suoriutua jollakin tietyllä kaavalla tai tavalla on turhaa. Mielestäni tästä olisi hyvä puhua enemmän. Armollisuutta itseä kohtaan – sitä olisin kaivannut omalla kohdallani. 

Jo hiukan ennen yösyöttöjen poisjääntiä alkoi Peetu karttamaan imettämistä päivisin.

Jo hiukan ennen yösyöttöjen poisjääntiä alkoi Peetu karttamaan imettämistä päivisin. Kokeilin kaikenlaisia keinoja, jotta olisin saanut imetyksen jatkumaan. Imetys kuitenkin vaati täysin rauhallisen ja hämärän paikan. Tällaisia hetkiä en pystynyt liikkuvana ihmisenä takaamaan päiväsaikaan. Jouduin siinä kohtaa punnitsemaan kumpi minulle on tärkeämpää – imettäminen vai oma jaksaminen ja liikkuva elämäntyyli.

En halunnut joutua siihen tilanteeseen, että myöhemmin katuisin menneitä vuosia ja oman hyvinvoinnin laiminlyöntiä.

Olin jo ennen lapsen saantia päättänyt, että haluan pitää huolen siitä, että lapsi tulee osaksi meidän elämäntyyliä. En halunnut joutua siihen tilanteeseen, että myöhemmin katuisin menneitä vuosia ja oman hyvinvoinnin laiminlyöntiä. Tämän vuoksi oli melko helppoa päättää mikä meidän perheelle on oikeasti tärkeää. Vaikka imettäminen on ollut tärkeä juttu, vielä tärkeämpää oli perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi, johon kuuluu isona osana se, että saamme liikkua ja tehdä paljon asioita päivän aikana.

Lopulta Peetun imetykset päiväsaikaan alkoivat päivä päivältä vähenemään.

Tästä seurasi siis se, että Peetun imetykset päiväsaikaan alkoivat päivä päivältä vähenemään. Lopulta imetin enää vain iltaisin ja aamuisin – kun yösyötötkin jäivät pois.  Ja lopulta ei Peetu enää syönyt rinnalla edes iltaisin. Aamuimetys jatkui muutamia päiviä, kunnes sekin sitten lopulta jäi. Jokainen imetyskerta on jäänyt pois niin, että olen monta päivää tarjonnut vielä rintaa, ja Peetu on itse jättänyt syömättä. Lopulta en ole enää edes tarjonnut. 

Imetys meillä lopulta loppui Peetun ollessa kuusi ja puoli kuukautta.

Imetys meillä siis loppui lopullisesti Peetun ollessa kuusi ja puoli kuukautta. Toisaalta se oli todella haikeaa. Olin jotenkin juuri alkanut nauttimaan imettämisestä. Aloin nauttimaan imetyksestä siinä kohtaa, kun se oli ennakoitavaa ja imetyskertoja oli vain kuudesta seitsemään päivässä. Mutta toisaalta taas imetyksen loppuminen oli helpottavaa. Nyt minun ei enää tarvinnut arvuutella onko Peetu syönyt tarpeeksi. Koko poika muuttui huomattavasti tyytyväisemmäksi ja hyväntuulisemmaksi. 

Mieleeni tuli väistämättä ajatuksia siitä, että onko Peetu voinut olla nälkäinen koko ensimmäisen puolivuotta? Miksi en ollut valmis kuuntelemaan hänen viestejään? Näihin kysymyksiin en osaa vastata, mutta sen tiedän, että nyt meillä nukutaan ja voidaan hyvin. Se on pääasia!

Miten ja milloin teillä imetys on loppunut? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Täysimetys – Rakennanko häkkiä ympärilleni?

Millainen ruokavalio tukee imetystä?

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imetykselle? – asiantuntija vastaa

Joko olet mukana keskustelemassa ajankohtaisista aiheista instagramin puolella? Nähdään hei siellä!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

SE TUNNE, kun lapset on saatu juuri nukkumaan ja on hetki aikaa itselle. Mitä jos silloin olisi vielä ihan hiton HYVÄ OLO? 🦋 Silloin myös sohvalla telkkarin katselu tuntuisi juuri oikealta ja rentouttavalta. 🧘🏼‍♀️🌿 . . Jotta mulla on illalla sohvalla hyvä olo vaatii se sen, että olen päivän aikana ehtinyt liikkumaan sekä olen syönyt monipuolisesti ja värikkäästi. 🏃🏼‍♀️🥕🥦Lisäksi olen saanut viettää aikaa perheeni kanssa. 💕 . . TIESITHÄN, että liikkuminen on etuoikeus. 💥🤸🏼‍♂️PIENIKIN liike on parasta mitä voit antaa omalle kehollesi. 🚴‍♀️💕Liike pistää vauhtiin positiivisen kierteen. ♻️Sillä se antaa ENERGIAA, jonka ansiosta mieleesi alkaa pulppuaan ajatuksia terveellisemmin syömisestä, paremmin nukkumisesta ja rentoutumisen merkityksestä. 💞 . . Mä uskon siihen, että kaikki lähtee asenteesta. 💞Arvostatko SÄ itseäsi? Oletko ymmärtänyt oikeasti sen, mikä voima on hyvinvoivassa kehossa? 💥🧘🏼‍♀️SÄ olet ansainnut sen. SÄ olet ANSAINNUT voida hyvin. 💕 . . 🌿Mitä sun keho vaatii päivisin, jotta VOIT tuntea HYVÄÄ OLOA iltaisin – vaikka sohvalla rentoutuen? 🌿 #mammajumppa #kahvakuulatreeni #toiminnallinenharjoittelu #synnytyksestäpalautuminen #äitilapsijumppa #äitiys #hyvinvointi #omaaika #tavoitteet #vauva2019 #babysteps_susanna #lenkkijengi #äititreenaa #ulkotreeni #kotitreeni #liikunta #kestäväkeho #björnborg 📸: @elisahonkasalo 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Yösyötöistä eroon 6 kuukauden iässä – Miten teimme sen?

Peetu täytti puolivuotta muutamia viikkoja sitten. Olin jo aikapäiviä päättänyt, että heti puolenvuoden tullessa täyteen, haluaisin päästä eroon yösyötöistä. Koen, että koko perhe voi paremmin, jos öisin pystyttäisiin nukkumaan entistä paremmin. 

Halusin uneen liittyvät perusasiat ja rutiinit kuntoon heti alusta alkaen.

Uniasiat ovat olleet aina todella tärkeitä minulle. Ehkä myös sen vuoksi konsultoin unikonsulttia vauvan uneen liittyvistä asioista jo raskausaikana. Halusin uneen liittyvät perusasiat ja rutiinit kuntoon heti alusta alkaen. Minulle tärkeää on tietää, että olen tehnyt kaikkeni asioiden hoitamista ajatellen. Jos siitä huolimatta on haasteita – tiedän, ne vain kuuluvat elämään. Kaikkeen ei voi myöskään valmistautua. Näin ajattelen kaikessa elämään liittyvässä – myös uniasioissa.

Lopulta nukkumisessa ei ole kyse kuitenkaan mistään ydinfysiikasta, vaan ihan perusasioista. Oman vauvan kohdalla sitä ei vain aina osaa ajatella mikä olisi missäkin tilanteessa järkevää. Sen vuoksi mielestäni on oikein hyvä, että on olemassa ammattilaisia, joilta voi tarpeen tullen kysyä neuvoa omaan tilanteeseen. Koskaan ei kannata jäädä yksin painimaan haasteiden kanssa. 

Vaikka uneen liittyvät perusasiat ovatkin olleet meillä vauvan syntymästä asti pääosin kunnossa, ei meilläkään ole aina nukuttu hyvin.

Vaikka uneen liittyvät perusasiat ovatkin olleet meillä vauvan syntymästä asti pääosin kunnossa, ei meilläkään ole aina nukuttu hyvin. Välillä tulee kausia, ettei jostain syystä vain unet oikein meinaa onnistua. Ja niille ei vain yksinkertaisesti ole voinut mitään. Olen asennoitunut niihin siten, että ne vain kuuluvat vauva-arkeen. Ja pyrkinyt löytämään tasapainon elämään niillä korteilla mitkä on milloinkin käytössä. 

Kaikessa vauvaan liittyvässä olemme kuitenkin pitäneet tärkeänä asteittaista ja vähitellen tehtyjä muutoksia.

Kaikessa vauvaan liittyvässä olemme kuitenkin pitäneet tärkeänä asteittaista ja vähitellen tehtyjä muutoksia. Myös johdonmukaisuus on ollut tärkeää. Tehdyissä päätöksissä pitää pysyä. Se on vauvan parhaaksi. Toki kannattaa muistaa, että jos alun jälkeen alkaa heti tuntumaan ajankohta väärältä muutokselle, aina voi siirtää sitä myöhemmälle. Ajan ja tilanteen pitää olla oikea, jotta muutokseen on tarpeeksi aikaa ja resursseja. Muutokset harvoin tapahtuvat täysin itsestään. 

Lähdimme puuttumaan yösyöttöihin asteittain ja vähitellen. Tämä asia minulla oli jo mielessä Peetun ihan ensimmäisillä viikoilla, sillä halusin opettaa Peetulle tutin käytön siten, että tuttia käytetään nukahtamiseen ja rauhoittumiseen. Halusin tutin käyttöön, jotta sitten yösyöttöjen lopettamisen kohdalla olisi jokin työkalu käytettävänä. 

Vähitellen vähensin imetystä ja lisäsin tuttia.

Noin viiden kuukauden ikäisenä aloimme säännöllisesti lisäämään öihin tutilla rauhoittamista. Ensiksi rauhoittelin tutilla kerran yössä imettämisen sijaan. Vähitellen vähensin imetystä ja lisäsin tuttia. Samalla myös heräämiset alkoivat vähentyä kuin itsessään. Lopulta kuuden kuukauden kohdalla tein päätöksen, etten enää aio yöllä imettää. Ja näin yösyötöt jäivät. Nyt olemme jo kaksi viikkoa menneet ilman yösyöttöjä. Peetu nukkuu paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme saaneet kokea jo kaksi kokonaista yötäkin. 

Yösyöttöjen pois jäänti vaikutti kuitenkin imetykseen.

Se että miten – kerron seuraavassa postauksessa!

by Susanna

Lue myös: 

Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – Onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

Perhepeti – merkki laiskuudesta?

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Joulutarina – Peetun ensimmäinen joulu!

Lapsen syntymän jälkeen kaikki juhlapyhät ovat saaneet uudenlaisen merkityksen. Joulu on ollut aina yksi odotetuimmista juhlista ja sitä se oli tänäkin vuonna. Lisäksi saimme juhlia aatonaattona Peetun puolivuotispäivää.

Minulle on todella tärkeää saada viettää joulun pyhät yhdessä ja samassa paikkaa.

Nykyään on hyvin tyypillistä, että jouluna perheet matkustelevat omien sukulaisten välillä ja joulu saattaakin olla melkoista reissaamista paikasta toiseen. Liikkuminen paikasta toiseen voi olla hyvinkin kuormittavaa. Itse olen halunnut päästä tällaisesta täysin eroon. Mieheni perheen kanssa vietämme joulun aina ennen joulua, ja aatonaattona suuntaamme vanhempieni ympärivuotiselle mökille, jonne kokoontuu meidän koko lähisuku. Minulle on todella tärkeää saada viettää joulun pyhät yhdessä ja samassa paikkaa. 

Tämä joulu oli erityinen ollessaan Peetun ensimmäinen. 

Tämä joulu oli erityinen ollessaan Peetun ensimmäinen. Halusin siis kaiken olevan mukavaa ja rentoa. Aattoa edeltävä yö menikin aivan loistavasti, sillä Peetu heräsi vain kerran. Ensimmäinen herätys oli vasta kello 5:30. Joulussa minulle on tärkeää herätä aattona mökiltä, sillä aatto alkaa aina mummun tekemällä riisipuurolla yhdessä koko perheen kanssa. Myös Peetu pääsi nauttimaan hänelle tehdystä riisipuurosta.

Peetun päivärytmi on muokkautunut todella säännölliseksi viimeisten kahden kuukauden aikana. 

Jouluaatto meni kuten monet muutkin päivät kellontarkasti päiväunien ja aterioiden suhteen. Peetun päivärytmi on muokkautunut todella säännölliseksi viimeisten kahden kuukauden aikana. Se helpottaa huomattavasti asioiden tekemistä, kun pystyy hiukan jo ennakoimaan. Myös ruokailut ovat muokkautuneet säännöllisiksi. Syömme viisi ateriaa päivässä.

Tonttu oli tuonut yön aikana Peetulle ja muille suvun lapsille lahjat kuusen alle. 

Yön aikana tonttu oli tuonut Peetulle ja muille suvun lapsille pienet lahjat kuusen alle. Paketista löytyi pehmeä pallo, joka vaihtaa väriä lämmön mukaan. Meillä ei ollut vielä Peetulle palloa laisinkaan ja se osoittautui heti ihan hittituotteeksi. Peetu nauroi ja kiljui kun vieriteltiin sitä yhdessä. Myös serkkujen pieni koira oli tämän joulun ehdoton hitti. Peetu rakastaa seurailla koiran liikkeitä, ja nauraa räkättää koiralle. Kauhulla jäämme odottamaan mitä sitten tapahtuu, kun Peetu lähtee liikkeelle. Saako koira enää olla ollenkaan rauhassa?

Aamun ensimmäisten päikkäreiden jälkeen oli ulkoilun aika. Peetu oli luonnollisesti mukana. Pelailimme yhdessä erilaisia ulkopelejä ja haimme samalla itsellemme hyvää ruokahalua. Samalla mökille saapuivat vielä minun isovanhemmat ja kummit. Joulun juhla-ateriasta pääsimme nauttimaan Peetun nukkuessa pitkiä päiväunia ulkona raittiissa ilmassa.

Jännitin hiukan etukäteen, miten Peetu reagoi joulupukkiin.

Ruokailun ja Peetun heräämisen jälkeen saapui joulupukki. Jännitin hiukan etukäteen, miten Peetu reagoi pukkiin. Mutta se meni paremmin kuin hyvin. Peetu naureskeli tarttuen välittömästi pukin partaan ja alkoi repiä sitä.

Ilta vielä huipentui joulusaunaan ja paljuun. Oli ihana seurailla, kuinka Peetu viihtyi saunassa ja paljussa. Jotta Peetu pääsi kokemaan nämä meidän perheelle tärkeät perinteet, oli palju jätetty hieman viileämmäksi ja saunassa ei Peetun ollessa heitetty ollenkaan löylyjä.

Ilta vielä huipentui joulusaunaan ja paljuun!

Kyllä tällaisen päivän jälkeen Peetulla sekä äidillä tuli uni nopeasti silmään. Olen onnellinen, kun saimme päivän menemään jouhevasti Peetun tahtisesti, ja myös niin että Peetu pystyi olemaan kaikessa mukana. Mielestäni on tärkeää pitää perheen perinteistä kiinni. Joulu tällaisenaan olikin juuri yksi tärkeimmistä perinteistä.

Millaisia perinteitä teidän joulussa on?

By Susanna

Lue myös: 

Riittämättömyyden tunne äitiyslomalla – Olenko ainoa, joka luo paineita itselleen?

Onko sinun syli aina avoinna lapsille? – Kosketuksen merkitys on valtava!

Mitä on äitiyden tuoma yksinäisyys? – Vinkkejä yksinäisyyden selättämiseen

Riittämättömyyden tunne äitiyslomalla – Olenko ainoa, joka luo paineita itselleen?

Äitiys on tuonut mukanaan läjäpäin tunteita. Yksi isoimmista on riittämättömyyden tunne. Riittämättömyys liittyy sekä lapseen mutta myös muihin elämän osa-alueisiin. Haluan ja vaadin itseltäni jatkuvasti enemmän. Mikään ei tunnu riittävän. Aika ei vain riitä kaikkeen siihen, mitä kuvittelen pystyväni tekemään. 

Tunnen paljon riittämättömyyttä. Jatkuvasti haluaisin enemmän ja mikään ei tunnu riittävän. 

Uskon, että monet äidit kompastuvat minun kanssani samoihin ansoihin. Innostus uusista asioista on niin voimaannuttava, että uskoo pystyvänsä mihin vain. Aluksi pystyykin, mutta arjessa lopulta huomaa, ettei aikaa olekaan. Jos vauva-arjessa on liikaa asioita mitä pitäisi tai haluaisi tehdä, mutta aika ei vain riitä, alkaa tuntemaan riittämättömyyttä. Itse rinnastan riittämättömyyden tunteen myös osittain stressiin. Mutta mitä ihmettä, eihän minulla pitäisi olla mitään stressattavaa – olenhan äitiyslomalla!

Eihän minulla pitäisi olla mitään stressiä – olenhan äitiyslomalla!

Mistä tuo riittämättömyyden tunne minulla tulee? Tiedän monia – itseni mukaan lukien– jotka ovat jääneet äitiyslomalle sillä ajatuksella, että sen aikana keksii mitä haluaa tehdä työkseen. Mielessä on halu löytää uusille urille tai ainakin hieman päivittää omaa osaamistaan. Minulla yrittäjyys tuo vapautta, mutta luo myös painetta. Jatkuvasti pitäisi olla aktiivinen, jotta on töitä jatkossakin. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että yhdeksän kuukautta on lopulta niin lyhyt aika, että siinä ei mitään mullistavaa välttämättä pysty tekemään oman uran tai tavoitteiden suhteen. Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei töissä olisikaan.  

Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei ole töissä.

Minä en aio laittaa Peetua vielä hetkeen hoitoon. Haluan olla Peetun kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi yrittäjänä kaikki työt mitä teen, tulisi olla sellaisia mitä pystyn tekemään osa-aikaisesti kotoa käsin. Pian tulee kuusi kuukautta täyteen, ja rehellisesti voin sanoa, etten vielä tiedä mitä sitä oikeasti teen muutaman kuukauden päästä. 

Ajattelin, että äitiyslomalla selviäisi mitä oikeasti haluan elämässäni työkseni tehdä!

Näiden ajatusten ja paineiden vuoksi koen riittämättömyyttä. Sisälläni on möykky, joka ei hellitä ennen kuin osaan tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, suosittelen tekemään päätökset mahdollisimman pian. Turhaan me kulutamme aikaa tulevaisuuden pohtimiseen, sillä meidän vauvat elää tässä hetkessä. Ja meidän pitäisi tehdä samoin!

Meidän vauvat elää tässä hetkessä, niin meidänkin pitäisi!

Jotta pääsisin irti tästä tukalasta riittämättömyyden tunteesta, kirjoitin paperille miten haluan päiväni viettää?

Minulle on tärkeää, että saan liikkua päivittäin. Liikkumisesta en ole valmis joustamaan. Lisäksi haluan, että Peetu saa nukkua päiväunet joka päivä ulkona rauhassa. Tämän lisäksi haluan rauhoittaa illat niin, että meillä on mieheni kanssa yhteistä aikaa. Voimistelijoiden mentaalivalmennus on työ, josta nautin niin paljon, että siihen haluan panostaa. Muut asiat ei ole tällä hetkellä prioriteeteissa ensimmäisenä, joten niitä teen sitten kun on aikaa. Välillä on hyvä myös pohtia, onko jotain asioita, joita voisi poistaa omasta arjesta. Kaikkea ei tarvitse kantaa mukanaan. Luopuminen on välillä puhdistavaa. 

Onko sinulle tuttua tämä riittämättömyyden tunne? Miten olet päässyt siitä eroon? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Mitä on äitiyden tuoma yksinäisyys? – Vinkkejä yksinäisyyden selättämiseen

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Olenko se äiti, joka ei osaa puhua enää muusta kuin vauvajutuista?

Mitä on äitiyden tuoma yksinäisyys? – Vinkkejä yksinäisyyden selättämiseen

Yksinäisyys on hyvin subjektiivinen tunne, jota voi tuntea, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Yksinäisyyttä koetaan usein uusissa elämäntilanteissa, jotka ovat tavalla tai toisella elämää mullistavia. Äitiys on varmasti yksi suurimmista muutoksista naisen elämässä. Sen vuoksi äitiys voi myös tuoda mukanaan yksinäisyyden tunnetta. 

Yksinäisyys ei aina näy ulospäin!

Yksinäisyyttä voi olla sekä henkistä että fyysistä. Molempia voi kokea yhtäaikaisesti – tai vain toista. Henkistä yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Sen vuoksi yksinäisyys ei aina näy ulospäin. Sitä voi kokea sellaisetkin ihmiset, joista kukaan ulkopuolinen ei voisi koskaan uskoa. Yksinäisyys ei siis aina tarkoita sitä, että olisi fyysisesti yksin tai ympärillä ei olisi ihmisiä. Yksinäisyyttä voi tuntea myös jopa silloinkin ja sillä hetkellä, kun on ihmisten kanssa.

Tarvitsen ihmisiä ympärilleni, jotta saan jäsenneltyä omia ajatuksiani.

Minä kaipaan todella paljon ihmisiä ympärilleni. Tarvitsen ihmisiä ennen kaikkea vuorovaikutukseen. Tarvitsen keskustelua ja kommunikointia, jotta saan jäsenneltyä omia ajatuksiani. Tämän vuoksi esimerkiksi sosiaalinen media ja tämä blogi ovat olleet minun pelastus äitiyden myötä. Instagramissa pystyn tuomaan omia ajatuksia esille, ja saan käydä keskustelua ajankohtaisista aiheista. Blogissa saan kirjoittaa omia ajatuksia ylös, ja näistä aiheista jatkan keskustelua kommenttien puolella tai instagramissa yksityisesti. Lisäksi en pärjäisi ilman muita ihmisiä. Haluan ja saan tukea muilta. Se tekee elämästäni elämisen arvoista. 

Äitiys on välillä hyvinkin yksinäistä, vaikka samalla se on parasta maailmassa. Yksinäisyyttä emme voi kieltää. Kaikki tunteet ovat sallittuja, kuten totesin sen jo viime postauksessa, jossa aiheena oli ”voiko oma lapsi ottaa päähän?”. Myös yksinäisyys on sallittua. Sitä ei tarvitse hävetä, tai se ei ole loukkaus läheisille. Yksinäisyyttä voi tuntea – ja sitä saa tuntea. 

Yksinäisyys ei ole loukkaus läheisille. Myös yksinäisyys on sallittu tunne. 

Äitiydessä yksinäisyys tulee usein siinä kohtaa, kun päivät toistavat toinen toistaan. Voi olla päiviä, ettei näe muita aikuisia laisinkaan – oman puolison lisäksi. Vaikka oman lapsen seura olisi kuinka hyvää, on aikuiselle ihmiselle tärkeää päästä kanssakäymiseen myös muiden aikuisten kanssa. Kun arjesta jää pois kokonaan työn puolesta tuleva sosiaalisuus, on tärkeää osata löytää heti äitiyden alussa keinoja ja tapoja saada vertaistukea ja keskustelua muiden äitien kanssa. Ei ole yhtään epätavallista, että näitä samassa elämäntilanteessa olevia ei ole omassa lähipiirissä, vaan niitä täytyy etsiä. 

Kaikki me emme ole luonnostaan sosiaalisia. Tämän vuoksi yksinäisyys voi olla isokin haaste. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole luontevaa, ja sen vuoksi ei myöskään osata luoda uusia ihmissuhteita. Minullakin on tässä haasteita. Vaikka olen sosiaalinen, en silti päästä ihmisiä kovinkaan helposti lähelle. Minun haaste on löytää syviä ihmissuhteita.

Yksinäisyys voi olla isokin haaste, jos ei ole luonnostaan sosiaalinen. 

On helpompaa luoda ihmissuhde, joka lopulta jää hyvin kaukaiseksi. Tällaiset ihmissuhteet eivät vie yksinäisyyttä pois. Varsinkin, jos yksinäisyys on enemmän henkistä. Silloin ei riitä, että pääsee paikkaan missä on muita ihmisiä. Silloin tarvitsee henkisen yhteyden toiseen. Ja sen luominen tai löytäminen ei olekaan niin helposti tehty. 

Jos on henkisesti yksinäinen, tarvitsee aidon yhteyden toiseen ihmiseen, jotta yksinäisyys häviää. 

Kysyin seuraajiltani instagramissa vinkkejä yksinäisyyteen. Sain paljon viestejä. Yksinäisyys on todella yleistä ja sitä kokevat monet äidit. Useimmat kuitenkin ovat löytäneet keinoja, joiden avulla yksinäisyys on selätetty. Monet hakevat apua erilaisista perhekerhoista tai -kahviloista. Monet ovat verkostoituneet muiden äitien kanssa. Myös lapsen kanssa tehtävät harrastukset kuten vauvauinti ja muskari ovat suosittuja. Vauvauinti on myös meillä todettu toimivaksi jutuksi. Sosiaalinen media on myös monelle väylä estää yksinäisyyttä. 

Perhekerhot tai muskarit eivät ole kaikkien juttu. Tärkeää olisikin löytää arkeen itselle toimivat tavat ja kanavat olla yhteydessä muihin aikuisiin. On hyvä myös muistaa, että aluksi joku juttu voi tuntua vastenmieliseltä, ja myöhemmin se onkin parasta maailmassa.

Oletko ihminen, joka kaipaa läheisiä ystävyyssuhteita vai ihminen joka kaipaa keskustelua eikä niinkään fyysisesti ihmisiä lähelle? Ensimmäiselle voi sopia perhekerhot ja toiselle taas sosiaalinen media tai puhelinkeskustelut oman äidin kanssa. Tärkeintä on tunnistaa mitkä toimii itselle. Jo pelkät rutiinit, kuten lenkki päivittäin, voi tuoda arkeen sellaista sisältöä, joka huomaamatta auttaakin poistamaan yksinäisyyden tunnetta.  

Oletko sinä kokenut joskus yksinäisyyttä?

Miten sinä pääsit yli yksinäisyyden tunteesta?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Olenko se äiti, joka ei osaa puhua enää mistään muusta kuin vauvajutuista?

Paineet vanhemmuudessa – Luodaanko me itse paineet itsellemme?

Tule instagramissa mukaan #babysteps_susanna haasteeseen. Jo sadat äidit ympäri Suomea lenkkeilevät yhdessä. Liity mukaan meidän #lenkkijengiin. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

❄️ ARVONTA 1 + 6 ❄️ . . Muutamia viikkoja sitten perustettu #lenkkijengi on osoittautunut toimivaksi tavaksi MOTIVOIDA ja itsekin MOTIVOITUA ulkoilemaan. 💙Useat teistä seuraajista on ollut mukana luomassa yhteisöä, joka INNOSTAA toinen toistaan liikkumaan – säällä kuin säällä! 💦❄️ Tästä iso kiitos jokaiselle, OOTTE IHAN HUIKEITA! 💙 Mikä oikeasti sen parempi motivaattori olisikaan kuin yhdessä liikkuminen – jokainen omalla tahollaan ympäri Suomea? ❄️ . . Kuten jo aikaisemmin vihjailin, NYT olisi aika viedä #lenkkijengi SEURAAVALLE TASOLLE. . . Seuraavan kuuden (6) viikon ajan (4.11-15.12) sinulla on mahdollisuus innostaa omalla esimerkillä muita lenkille ja olla siten mukana HUIKEASSA ARVONNASSA. Arvon kaikkien osallistuneiden kesken yhteistyössä @björnborg kanssa Björn Borg urheiluvaatesetin (arvo yli 200€). . Ohjeet osallistumiseen: 1. Postaa omaan feediisi ulkoilukuva ja merkkaa se #babysteps_susanna sekä @susanna_mustajarvi 2. Seuraa @susanna_mustajarvi 3. Tägää tähän kuvaan mukaan ystävät, jotka haluaisit mukaan arvontaan ja levittämään hyvää fiilistä. . Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . Ja ei tässä vielä kaikki. Lisäksi jokaisen storyn puolella @susanna_mustajarvi tägänneiden kesken arvon JOKA VIIKKO @bjornborg JUOMAPULLON ja TREENIKASSIN. Kuuden viikon ajan. . . Aika mahtavaa, vai mitä? Nyt sinun tehtäväsi on lähteä nauttimaan ulkoilusta ja siten olla mukana innostamassa myös muita liikkumaan! ❄️ Yhdessä me olemme enemmän! #ulkoiluhaaste #lenkkihaaste #arvonta #giveaway #björnborg #babysteps_susanna

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Vanhemmuuden paineet ja keskustelu niihin liittyen on kiivaimmillaan. Kirjoittelin hiljattain omista paineista vanhemmuuteen liittyen, ja totesin, että taidan olla itse se, joka asettaa suurimmat paineet itselleni. Tässä postauksessa kerroin myös Yle akuutin artikkelista, jossa tunnetut vanhemmat kertoivat omista epäonnistumisista vanhempana. Jutun ideana oli tuoda näkyväksi vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja samalla normalisoida vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja epävarmuutta. 

Artikkelin otsikko ”Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva” herätti tunteita.

Vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi kuitenkin kuohumaan. Artikkelin otsikko ”Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva” herätti tunteita. Otsikon lausahdus oli lainaus Shitty is the new black -bloggaajan Sariannan haastattelusta. Tämä lause sai osakseen hyvin tuomitsevia kommentteja, kuten ”miksi niitä lapsia tulee hankkia, jos ne alkaa ottamaan päähän”

Pettymys

Tätä kohua seuratessa suurin tunne itsellä oli pettymys. Minä olin niin pettynyt siihen, miten kerta toisensa jälkeen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tuomitsevat ja nostavat oman itsensä toisen yläpuolelle. Ärsyttää tosi paljon tekopyhät ihmiset. Ja nämä kommentoijat ovat juuri sitä. Tiedän, että kenenkään elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Rakkauteen kuuluu myös toisen ääripään tunteet, joten kaikki ihmiset kokevat myös negatiivisia tunteita omia läheisiään kohtaan. 

Vaikka lapsi olisi ollut kuinka haluttu ja toivottu, ei se estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan. 

Petyin myös siihen, että lapsettomuuden kokeminen otetaan usein tällaisissa keskusteluissa esiin. On todella väärin levittää ajatusta ja asennetta, jossa ajatellaan lapsettomuuden suojaavan negatiivisilta tunteilta lasta tai vanhemmuutta kohtaan. Vaikka lapsi on kuinka haluttu ja toivottu, ja vaikka olisit ollut kuinka valmis vanhemmaksi, ei se silti estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita. Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: ”minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta ”vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan.” Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa? 

Tunnetaidot ja -kasvatus

Meidän jokaisen tulisi tehdä töitä sen eteen, että osaisimme tunnistaa, nimetä ja sanoittaa omia tunteitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä ei voi valita, mutta aina voi päättää miten antaa tunteen ohjata omaa toimintaa. Me vanhemmat olemme tärkeässä roolissa oman lapsemme tunnetaitojen opettelussa. Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, niin miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista? Se ettei niitä hyväksy, ei kuitenkaan poista niitä. Tunteet ovat joka tapauksessa olemassa – hyväksyy niitä tai ei. Jos tunteitaan ei hyväksy, näkyy se usein pyrkimyksenä peitellä niitä hyssyttelemällä tai päihteitä käyttämällä. Molemmat tavat ovat haitallisia niin itselle kuin lähipiirillekin.

Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista?

Me olemme myös erilaisia persooniltamme, olematta kuitenkaan toinen toistaan parempi. Osa meistä ihmisistä on enemmän tunteellisia kuin toiset. Jos toinen ihminen tuntee enemmän ja voimakkaammin, ei se missään nimessä ole syy miksi vähemmän tunteva voisi alkaa tuomitsemaan tunteellisempaa ihmistä. Jos sinä et ole kokenut jotain tunnetta (tai et ole sitä ainakaan tunnistanut), ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi sallittua ja jopa normaalia tuntea. Nämä ovat ihan perusasioita! Miksi ne unohtuvat kun tuolla sosiaalisessa mediassa vouhkataan? 

Tuomitseminen

Miksi sitten ihmiset tuomitsevat toisia? Olen paljon pohtinut tätä. Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa – pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi. On ehkä opittu siihen, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. On opittu myös siihen, ettei saa valittaa. Ja juuri negatiiviset tunteet usein rinnastetaan valittamiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tunteiden sanoittaminen ole valittamista. Ehkä kritisoijat ja tuomitsijat eivät halua tuntea negatiivisia tunteita, koska ne koetaan epämukaviksi ja vääriksi. Ehkä he pelkäävät paljastuvansa ja haluavat peitellä sitä hyökkäämällä? Tärkeintä olisi kuitenkin oppia tunnistamaan, mitä pelkää ja miksi!

Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi.

Kiusaaminen

Toisen ihmisen kritisointi ja arvostelu kärkkäästi on kiusaamista. Sellainen ihminen, joka haluaa kommentillaan lytätä toista alas nostamalla itseään ylös, on kiusaaja. Sosiaalinen media on raaka maailma, jossa välillä tuntuu, että fiksutkin ihmiset saattavat kommentoida todella loukkaavasti. Miten sinä haluaisit oman lapsesi toimivan toisia ihmisiä kohtaan? Tee siis itsekin samoin. Jos me vanhemmat lauotaan suustamme mitä sattuu ja syyllistetään muita ihmisiä, on melko varmaa, että meidän lapset tulevat tekemään samoin. 

Miten sinä toivoisit lapsesi toimivan toisia kohtaan? Toimi itse samoin.

Epäkohtia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi toisten sanomisista tai tekemisistä halutaan löytää väkisin jotain pahaa sanottavaa. Eikö olisi mukavempaa tukea ja kannustaa muita? Koskaan ei ole varmaa oletko joskus itse samassa tilanteessa. Mitä silloin toivoisit muilta ihmisiltä? Tässä kohussa ihmetytti se, ettei jotkut ihmiset osanneet yhtään asettua Sariannan saappaisiin. Luulen, että eniten ihmisillä silmiin pisti sanavalinta ”vitutti”. Tämä sana ei ole kaikilla jokapäiväisessä käytössä, mutta kaikki varmasti tietävät mitä se suurin piirtein tarkoittaa. Joillekin se on pientä ärsytystä, toisille taas suurta. Mutta on se mitä tahansa, se on täysin hyväksyttyä. 

Äitiys on täynnä tunteita – kaikilla!

Äitiys on todellakin täynnä erilaisia tunteita ja niistä pitäisi saada puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että tarvitsee pelätä tuomitsemista. Tunteita tulee ja menee. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon antaa tunteiden ohjata omaa toimintaa. On viisautta uskaltaa sanoa ääneen myös ne kaikkein pelottavimmatkin tunteet. Jos on hetkellisesti tuntenut negatiivisia tunteita lastaan kohtaan, se ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi lasta. Se ei myöskään tee ihmisestä yhtään huonompaa vanhempaa. 

Ollaan armollisempia itseä ja toisiamme kohtaan!

Uskalletaan sanoa ääneen omia tunteita ja tuodaan näkyväksi se, että elämään kuuluu kaikki tämä tunteiden kirjo. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko hyväksyttävää katua vanhemmuutta?

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa ”Pojan käyttöopas äideille” -kirjan. Klikkaa kuvasta ja tule sinäkin mukaan arvontaan!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA 💕 Matkani pojan äitinä on vasta alussa, joten mikä sen mielenkiintoisempaa lukemista olisikaan kuin humoristinen käyttöopas pojan äidille. 🚨🚒🚙On hauska huomata kuinka Peetu jo nyt nauttii poikamaisesti vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hän on sopivasti rämäpää kuten on äitinsä ja isänsäkin! 💜 . . 💕Yhteistyössä @fitrakirjat kanssa arvon juuri julkaistun Pojan käyttöopas äideille -kirjan💕🦄 . . 🦄 Tämä on kyllä ehdottomasti hauskin arvonta pitkään aikaan.💕 Kirja käy läpi pojan kehityskaaren vauvasta aikuisuuteen. Mitä kaikkea tuohon matkaan mahtuukaan? 🥰 . . Psst. Tämä on muuten ihan super hyvä lahjaidea sisarukselle tai ystävälle vaikka pukinkonttiin 💕 . . Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . #arvonta #yhteistyössä #poikienäidit #pojankäyttöopasäideille #fitrakirjat #fitra @poikienaidit_official kuva: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Olenko se äiti, joka ei enää osaa puhua mistään muusta kuin vauvajutuista?

Tiedätkö sen naisen ja äidin – kutsutaan häntä vaikka Pirjoksi, joka jatkuvasti puhuu mitä heidän Viljo on viime aikoina tehnyt? On sitten kuulijakunta kuka tahansa, Pirjon puheenaiheet pyörivät aina lapseen liittyvissä asioissa. 

Onko äitinä vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella liity lapseen?

Tällä viikolla oli pitkästä aikaa tilanne, jossa pääsin tutustumaan uuteen ihmiseen, joka ei ole äiti eikä isä. Tapaamisella ei ollut myöskään mitään suurempaa tarkoitusta, tai meillä ei ollut selkeästi mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Tämän tapahtuman ansiosta ymmärsin, että minusta on kovaa vauhtia tulossa tuo Pirjo. Oli erittäin vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella olisi liittynyt lapseen. Kaikki minun omat kuulumiset liittyvät totta kai lapseen. Tai hetkinen – miten niin totta kai? Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?  

Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?

Muistan vielä hyvin kuinka itse en ymmärtänyt lapsettomana aikuisena tällaisia Pirjon kaltaisia äitejä ja isiä. Oli jopa hieman raskasta keskustella tällaisten kanssa, sillä loputtomiin ei ketään jaksa oikeasti kiinnostaa muiden lasten tekemiset. Tuolloin päätin, että minusta ei tulisi koskaan sellaista ihmistä. Mutta oikeasti en edes tiennyt, mitä vanhemmuus on. Se valtaa koko elämän. Se tuo uudenlaisen merkityksen elämälle. Miksi siitä ei saisi puhua, jos siltä tuntuu?

Loputtomiin ei ketään jaksa kiinnostaa muiden lasten tekemiset!

Vanhempana sitä näköjään helposti sukeltaa sellaiseen kuplaan, jossa aidosti ja oikeasti luulee, että muut jaksaisivat ihailla sitä omaa aarretta yhtä paljon kuin itse. Viime aikoina olen myös huomaamatta lähtenyt lähentymään ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Uskon, että tähän liittyy osittain myös se, että tämä oma elämänvaihe on vain sellainen, jolloin kaipaa seuraa, jossa saa avautua omista arjen asioista. Ja näihin suurena osana kuuluu oma lapsi. Huomaan myös, että ystävyyssuhteet syvenevät nopeasti lasten myötä. Vertaistuen tarve on niin voimakas, että sitä saattaa hyvin nopeastikin alkaa jakamaan hyvin henkilökohtaisia asioita lähes tuntemattomalle ihmiselle. 

Vanhempana sitä helposti sukeltaa kuplaan, jossa luulee muiden jaksavan ihailla omaa aarretta yhtä paljon kuin itse.

On erittäin antoisaa, kun huomaa toisen todellakin tajuavan mitä kaikkea käy läpi. Se on sanatonta ja sanallista ymmärrystä. Ja tällaista yhteyttä en ole koskaan ennen tuntenut. Nyt vasta kun olen tullut äidiksi, oikeasti ymmärrän kuinka tärkeää on pitää lähellään ihmisiä, jotka tuovat hyvää elämään. Se on myös sen vuoksi tärkeää, sillä haluan olla omalle lapselleni hyvä vanhempi. Ja siihen pystyn vain, jos ympärilläni on kannustavia ja positiivisia ihmisiä. Sellaisia, jotka jaksavat kuunnella juuri niitä vauvajuttuja. Se on minun elämää tällä hetkellä. Mutta kaikki turhanpäiväinen ilkeys, muista pahaa puhuminen tai kyräily eivät kuulu minun elämään. Sellaista en myöskään halua oman lapseni elämään. 

Äidiksi tultuani olen alkanut ymmärtää läheisten ihmisten merkityksen!

Ehkä he, jotka eivät jaksa kuunnella vauvajuttuja, väkisinkin eteentyvät minun elämästä. Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että ehkä vielä joskus lähennymme uudelleen – jos niin on tarkoitus. 

Nyt on minun hetkeni olla Pirjo – ja olen ylpeä siitä!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vanhemmuuden paineet – luodaanko me itse paineet itsellemme?

Vauvauintiin liittyvä epävarmuus – miten saan pidettyä vauvan rauhallisena?

Yrittäjyys vauva-arjen keskellä – Yrittäjyys tekee minusta paremman äidin!

Paineet vanhemmuudesta – luodaanko me itse paineet itsellemme?

En usko tippaakaan sellaista vanhempaa joka väittää, ettei olisi koskaan menettänyt hermojaan lapsensa kanssa tai ei olisi mielessään kironnut, kun vauva on itkenyt. Perhe-elämään kuuluu positiivisten lisäksi myös negatiiviset tunteet ja tilanteet, jotka eivät menneet kuin oppikirjoissa. Se on elämää. Negatiiviset tunteet tai epäonnistumiset eivät poista sitä, etteikö silti voisi olla onnellinen. 

On loistavaa, että vanhemmuuden suorituspaineista puhutaan.

Juuri muutama päivä sitten on julkaistu yle.fi juttu vanhemmuuden suorituspaineista. Mielestäni on loistavaa, että asiasta puhutaan. Tästä artikkelista tuli esille, että aiheesta on tehty myös tutkimus, jonka mukaan muiden odotukset olisi suurin syy vanhemmuudessa uupumiselle. Minä jäin vain pohtimaan, että mitkä nämä muiden odotukset oikeasti ovat? Ja ovatko ne muiden vai onko ne paineet aina lopulta meidän omassa päässämme?

Olen uupunut kolme kertaa, ja joka kerta olen ollut sitä mieltä, että paineet tulivat ulkoapäin.

Minä olen uupunut kolme kertaa, ja olen uupumusten kohdalla ollut yleensä sitä mieltä, että paineet tulivat ulkoapäin. Vasta näin jälkikäteen pystyn ymmärtämään, että oikeasti ne paineet olivat minun oman pääni sisällä. Olin itse asettanut ne itselleni. Totta kai ympäröivä maailma oli vaikuttanut siihen, mitkä olivat minun ihanteet – millaisen elämän ajattelin olevan hyvää elämää. Minä itse olin kuitenkin asettanut omassa mielessäni itselleni tietynlaiset kriteerit ja tavoitteet, joita kohti halusin mennä. Halu menestyä kaikilla elämän osa-alueilla oli niin suuri, että lopulta haasteet ja epäonnistumiset tuntuivat aivan liian raskailta kantaa. Vaikka vaatimukset itseä kohtaan ovat olleet aina todella korkeat, muita kohtaan en koe asettaneeni paineita. Päinvastoin – olen aina ihaillut muita. 

Todellisuudessa paineet olin luonut minä itse itselleni!

En tiedä pidättekö minua ihan tyhmänä tämän jälkeen, sillä ei ole kauaakaan kun kirjoitin paineista imetystä kohtaan. Tuota tekstiä kirjoittaessa olin jälleen onnistunut uskottelemaan itselleni, että joku ulkopuolelta on asettanut nämä paineet minulle. Vaikka todellisuus on toinen. Äitiydessä minä luon painetta pääosin itse. Jopa nyt voin myöntää, että imettämisen kohdalla olen myös itse luonut suurimmat paineet. Mielestäni on kuitenkin hyvä keskustella näistä asioista, jotta oppisimme olla asettamatta turhia paineita itsellemme. 

Olin itse asettanut tiettyjä ehtoja imettämiselle, enkä halunnut kokea olevani huonompi kuin joku toinen äiti.

Käydään hieman tarkemmin läpi esimerkiksi tätä imetystä. Minun omaan mieleen oli jälleen tullut vanha ajatusmalli ja nyt pyrin olemaan paras äitinä. Minulle se tarkoittaa sitä, että vaadin itseltäni olemaan paras kaikessa. Olin asettanut tiettyjä ehtoja myös imettämiselle. En halunnut kokea olevani huonompi kuin joku toinen äiti. Näiden ajatusten vuoksi aloin kiinnittämään huomiota juuri niihin asioihin, jotka vahvistivat omaa näkemystäni imetyksestä ja siitä mikä oli oikea tapa toteuttaa sitä. Olin epävarma siitä, mikä olisi omasta mielestäni oikein ja sen vuoksi olin altis muiden mielipiteille. Ja tämän vuoksi minusta alkoi tuntumaan, että paine tulee ulkoapäin.

Olen äitiyden aikana onnistunut asettamaan paineita jo muihinkin asioihin kuin äitiyteen liittyen.

Olen äitiyden aikana onnistunut asettamaan paineita jo muihinkin asioihin kuin vain äitiyteen liittyen. Nyt sen voin myöntää – en anna itselleni tarpeeksi armoa työjuttujen suhteen – äitiyslomallakaan. Äitiyslomalla olevan äidin tehtävä on olla vauvan kanssa. Se on enemmän kuin tarpeeksi. Se riittää. Äidin ei tarvitse samanaikaisesti saavuttaa jotain suurta esimerkiksi työrintamalla. Ymmärrän nämä asiat muiden kohdalla, mutta miksi se on niin vaikeaa omassa elämässä?

Olen uupunut omien ajatusmallien vuoksi ja huomaan kompastuvani samaan ansaan jatkuvasti!

Omalla kohdallani uupumusten tärkein oivallus on ollut omien ajatusmallien ymmärtäminen ja se, että niiden vuoksi olen myös uupunut. Ja vasta oivalluksen jälkeen olen pystynyt olemaan rehellinen itselleni. Huomaan kompastuvani samaan ansaan jatkuvasti. Olen ihminen, joka ihailee muita ja tämän lisäksi en näe omassa tekemisessä tarpeeksi hyvää. Olen aina halunnut saavuttaa vielä enemmän. Mikään ei ole riittänyt. Ehkä omalla perfektionistisella toiminnallani olen saattanut aiheuttaa painetta ympärilleni – tahtomattani. Eniten olen painetta kuitenkin asettanut itselleni. 

Onko tässä mitään järkeä? Oletko sinä sitä mieltä, että paineet tulevat useimmiten ulkoapäin?

Vai koetko asiat samoin kuin minä, että me itse luomme nämä paineet itsellemme? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – Palaudunko ennalleni enää koskaan?

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

6 vinkkiä ajanhallintaan – Miten saan asioita tehdyksi väsyneenäkin?

Olen jo pitkään pohtinut, että haluaisin jakaa jotain hyvää sosiaalisessa mediassa. Tästä ajatuksesta lähti muotoutumaan instagramissa #lenkkijengi ja nyt haastan myös sinut mukaan. Tarkemmat ohjeet löydät klikkaamalla kuvasta. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

❄️ ARVONTA 1 + 6 ❄️ . . Muutamia viikkoja sitten perustettu #lenkkijengi on osoittautunut toimivaksi tavaksi MOTIVOIDA ja itsekin MOTIVOITUA ulkoilemaan. 💙Useat teistä seuraajista on ollut mukana luomassa yhteisöä, joka INNOSTAA toinen toistaan liikkumaan – säällä kuin säällä! 💦❄️ Tästä iso kiitos jokaiselle, OOTTE IHAN HUIKEITA! 💙 Mikä oikeasti sen parempi motivaattori olisikaan kuin yhdessä liikkuminen – jokainen omalla tahollaan ympäri Suomea? ❄️ . . Kuten jo aikaisemmin vihjailin, NYT olisi aika viedä #lenkkijengi SEURAAVALLE TASOLLE. . . Seuraavan kuuden (6) viikon ajan (4.11-15.12) sinulla on mahdollisuus innostaa omalla esimerkillä muita lenkille ja olla siten mukana HUIKEASSA ARVONNASSA. Arvon kaikkien osallistuneiden kesken yhteistyössä @björnborg kanssa Björn Borg urheiluvaatesetin (arvo yli 200€). . Ohjeet osallistumiseen: 1. Postaa omaan feediisi ulkoilukuva ja merkkaa se #babysteps_susanna sekä @susanna_mustajarvi 2. Seuraa @susanna_mustajarvi 3. Tägää tähän kuvaan mukaan ystävät, jotka haluaisit mukaan arvontaan ja levittämään hyvää fiilistä. . Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . Ja ei tässä vielä kaikki. Lisäksi jokaisen storyn puolella @susanna_mustajarvi tägänneiden kesken arvon JOKA VIIKKO @bjornborg JUOMAPULLON ja TREENIKASSIN. Kuuden viikon ajan. . . Aika mahtavaa, vai mitä? Nyt sinun tehtäväsi on lähteä nauttimaan ulkoilusta ja siten olla mukana innostamassa myös muita liikkumaan! ❄️ Yhdessä me olemme enemmän! #ulkoiluhaaste #lenkkihaaste #arvonta #giveaway #björnborg #babysteps_susanna

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Vauvauintiin liittyvä epävarmuus – Miten saan pidettyä vauvan rauhallisena?

Vauvauinti on todella hyvä harrastus. Siihen voi kuitenkin liittyä paljon jännitystä ja epävarmuutta. Jännitys voi joskus tulla jopa esteeksi harrastuksen aloittamiselle. Tiedän omasta kokemuksesta, että ennen ensimmäistä uintikertaa on paljon erilaisia kysymyksiä käytännön asioihin liittyen. Itseäni jännitti ensimmäisellä kerralla tosi paljon jo pelkästään pukuhuoneessa ja suihkutiloissa toimiminen.

Ennen ensimmäistä uintikertaa voi olla paljon erilaisia kysymyksiä käytännön asioihin liittyen.

Miten ja missä järjestyksessä asioita kannattaa tehdä, jotta vauva ei hermostuisi? Kirjoittelin omat vinkit ylös. Eri uimakoulut antavat omat ohjeensa itse vauvauintiin liittyen. Me esimerkiksi saimme ohjeet siihen, miten valmistella vauva vauvauintia varten. Kylpyveden lämpötilaa kannattaa laskea asteittain vastaamaan 32 astetta, jotta vauva tottuu hiukan viileämpään veteen. 

Tärkeintä on pitää hyvä fiilis yllä koko uintireissun ajan.

Vauva kannattaa totuttaa suihkun ääniin. Lisäksi saimme ohjeita miten uimassa toimitaan, jos vauva alkaisi itkemään. Tärkeintä on pitää fiilis hyvänä koko uinnin ajan. Jos vauva väsyy, on hyvä osata lähteä oikeaan aikaan pois. Tärkeää olisi jättää vauvalle aina hyvä kokemus. Itkuja ei kannata pelätä. Niitä tulee ja ne menee myös ohi. 

Keräsin tähän asioita, joita itse pohdin ennen vauvauinnin aloittamista. 

Mitä vauva tarvitsee vauvauinnissa?

Meillä mukana on aina pyyhe, uimapuku, uimavaippa, kosteussuoja turvakaukaloon, normivaippa ja vaihtovaatteet.

Mihin lasken vauvan pukuhuoneessa? 

Caribian kylpylässä pukuhuoneissa on sellaisia hoitoalustoja, joita voi tarvittaessa käyttää. Laitan alustan lattialle ja vauvan siihen. Minulla on myös aina mukana oma turvakaukalo. Peetu usein viihtyy kaukalossa sen aikaa, kun laitan itseni valmiiksi suihkua varten. Toki vauvalta kannattaa ottaa jo heti uimahalliin tullessa ulkovaatteet pois, jotta hänelle ei tule kuuma. Uimahallin pukuhuoneissa on yleensä melko lämmin. 

Voiko vauvan imettää vielä pukuhuoneessa?

Saimme ohjeen, että imetyksen ja uinnin välissä olisi hyvä olla vähintään yksi tunti. Tämä ei kuitenkaan käytännössä ole aina mahdollista, joten olen ainakin itse – ja myös moni muu – imettänyt juuri ennen uintia. Jos vauva on herännyt juuri päiväunilta, on imettäminen tärkeää ennen uintia, jotta vauva jaksaa uinnin ajan. Sen vuoksi imettäminen ennen uintia on välillä vain pakollista. Meillä on kerran uinnin aikana tullut pulautus. Se ei onneksi päätynyt veteen asti, vaan sain sen kädelläni pelastettua. Jos vauva pulauttaa veteen, on se hyvä yrittää ottaa heti ämpärillä pois. 

Mihin lasken vauvan suihkutilassa? 

Minä teen aina niin, että laitan Peetulle kaukaloon kosteussuojaksi sellaisen sängyssäkin käytettävän suojan. Peetu viihtyy kaukalossa hyvin, ja ehdin ensin itse käymään suihkussa ja pukea uima-asun. Tämän jälkeen otan Peetun syliin ja menemme yhdessä suihkuun. Suihkussa puen myös Peetulle uimapuvun. Uimavaipan olen jo laittanut valmiiksi pukuhuoneessa.  

Milloin puen uimapuvun päälle? 

Minä puen uimapuvun sekä itselleni että Peetulle vasta suihkussa. Tämä taitaa olla myös yleinen ohjeistus, sillä suihkussa tulisi käydä ilman uimapukua ja peseytyä kunnolla. Käyn aina ensimmäiseksi suihkussa itse ja puen uimapuvun itselleni, jonka jälkeen otan Peetun suihkuun ja puen hänet. Suihkun jälkeen laitan Peetun pyyhkeen sisään lämpöiseen, ennen kuin menemme allastiloihin. 

Mitä jos vauva kakkaa veteen?

Tämä on kuulemma hyvin harvinaista. Kakkavahingon sattuessa tulee siitä välittömästi ilmoittaa henkilökunnalle. Siltä päivältä on aina valitettavasti uinnit peruttava.

Uintivaipat vai ei vaippoja? 

Eri uimapaikoissa on erilaiset ohjeistukset vaippojen osalta. Toisissa uimahalleissa ei saa olla vaippaa ja toisissa taas suositellaan vaippaa kaikille alle 3 vuotiaille. Meillä on käytössä kertakäyttöiset vaipat, sillä meillä on erikseen myös uimapuku. Kestovaipat ovat myös hyvä vaihtoehto, jolloin ei tarvitse erikseen uimapukua. Halusin Peetulle uimapuvun, jossa on olkaimet. Koen, että uimapuvun ansiosta saan vedessä paremman otteen vauvasta. 

Miten pitää vauva tyytyväisenä vielä uinnin jälkeenkin? 

Minulla on aina pyyhe mukana altaan reunalla, joten saan Peetun heti altaasta suoraan pyyhkeen sisälle lämpöiseen. Lisäksi uinnin jälkeen menemme aina saunaan, jossa imetän Peetun. Tämän jälkeen Peetu jaksaa koko peseytymisen ja pukemisen ajan olla hereillä ja hyvällä tuulella. Peseytymisessä turvakaukalo on hyvä olla mukana, jotta saa vauvan laskettua pois sylistä. Uiminen on väsyttävää puuhaa ja aina uinnin jälkeen Peetu nukkuu päiväunet. 

Pelkäsin ennen ensimmäistä uintikertaa, että Peetu itkee koko sen ajan, kun olemme pukuhuoneessa ja suihkutiloissa.

Ennen ensimmäistä kertaa jännitin kaikkia näitä asioita. Pelkäsin, että Peetu vain itkee koko sen ajan, kun olemme pukuhuoneessa ja suihkutiloissa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Asiat menevätkin hyvin jouhevasti, kun on oikeat apuvälineet mukana. Nautimme molemmat uintireissusta suunnattomasti. Nyt kun takana on jo useampia uintikertoja, ei sinne meneminen enää jännitä. Luotan siihen, että asiat menevät mukavasti ja pystymme nauttimaan siellä olosta. 

Millaisia vauvauinti kokemuksia sinulla on? 

Mitä asioita jännitit ennen ensimmäistä uintikertaa?

By Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Täysimetys – Rakennanko häkkiä ympärilleni?