Kateus vs. Onnellisuus

Sain viestiä eilen lukijalta, joka toivoi kirjoitusta kateellisuudesta. Kirjoittaja kertoi oman tarinansa, joka oli todella koskettava ja toivonkin, että tämä seuraava teksti saisikin yhtä koskettavan merkityksen teidän elämässä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut edellisessä blogissani tästä aiheesta, joten aiheesta oli helppo lähteä kirjoittamaan, kun materiaalia olikin jo valmiiksi pöytälaatikossa. Kiitos paljon viestejä laittaneille lukijoille, ja toivon edelleen saavani lisää aihe-ehdotuksia. Jos mieleesi tulee jotain mitä haluaisit käsitteleväni täällä blogissani, niin laita ihmeessä kommenttia ja viestiä täällä blogissa tai facebookissa.

Mitä mieltä olette, saako Suomessa menestyä? Onko Suomi kateellisten ja selkäänpuukottajien paratiisi? Saako kukaan näyttää hyvältä, menestyä tai rikastua tai olla julkisesti onnellinen? Jos satut menestyyn tai olemaan yksinkertaisesti niin onnellinen, että haluat asiasta huutaa koko maailmalle, voitko joutua selkäänpuukotuksen ja kateellisten kohteeksi? Onko tämä sitten oikein? Ja kuka siitä hyötyy tai voi iloita? Niin aivan, ajattelen samoin kuin sinä.. Ehdottomasti ei kukaan.

Aihetta kateus on jokaisen hyvä pohtia ja punnita sen osallisuutta omassa elämässä. Oletko itse kateellinen vai ovatko muut ympärilläsi kateellisia? Mitä ajattelet, kun naapuri ajaa pihaan uudella autollaan? ”No johan nyt, ompas pröystäilyä. Ei varmasti ole omilla rahoillaan ostanut” vai että ”meneepäs naapurilla hyvin, olen aidosti onnellinen hänen puolestaan.” Uskon että monet meistä kuuluvat tuohon ensimmäiseen, ainakin itse myönnän joskus ajattelevani noin tai ainakin ajatelleeni aikaisemmin. Kateutta ja omia ajatuksia onneksi voi ohjata ja harjoittelemalla kateudestakin pääsee eroon. En sano sitä, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ovat toisten puolesta onnellisia, vaan uskon, että suurin osa meistä omistaa ainakin pienen rippeen kateellisuutta, ja sen työstämiseen meidän tarvitsisikin panostaa. Kuinka hienoa olisikin iloita muiden onnistumisesta? Jaettu ilo on suurempi ilo. Eiks vaan?

Ajattelin kertoa oman kokemuksen, jota olen viime vuosien aikana pohtinut. Olen luonteeltani melko ankara itselleni ja nuorempana eritoten en omistanut kauhean hyvää itsetuntoa. Ja olenkin pohtinut, että mistä tämä kaikki voi johtua. Tietenkin asiaan on vaikuttanut monet asiat, mutta yksi on noussut yli muiden. Olen aidosti toivonut, että ympärilläni olevat ihmiset olisivat onnellisia minun puolestani, jos menestyn jossain asiassa. Oma perheeni on tietysti hienosti aina kannustanut mua, mutta jos pohditaan muita kuin minun perhettä, en ole vakuuttunut, että kovinkaan moni olisi minun puolesta ollut aidosti onnellinen.  Vai onko? Jos on ollut, en ole ollut asiasta ainakaan kovin tietoinen. Ongelma toki voi olla minussa, etten ole pystynyt luottamaan siihen, että joku haluaa toiselle hyvää vain hyvää hyvyyttään. No, se minusta. Onnekseni asiaan voi vaikuttaa myös itse, ja omien ajatusten työstäminen ja jalostaminen on mahdollista, jolloin oma kokemusmaailmakin voi muuttua paremmaksi.

Miss Suomi 2008. Hieno onnistumisen kokemus, ihana muisto!

Uskon, että tämä ei ole kovinkaan erikoinen kaava monenkaan elämässä. Mutta miksi sen täytyy olla näin? Onko se itseltä pois, jos on onnellinen toisen puolesta? En usko. Mielestäni se ihminen, joka aidosti toivoo toiselle menestystä ja onnea elämässä, saa sitä myös roppakaupalla itse.

Meille täällä Suomessa on tyypillistä se, että haluamme omistaa kaiken itse, ja toiselle antaminen on todella vaikeaa. Koen ainakin, että tämä ilmiö on hyvin tuttua oman ikäpolveni kanssa. Esimerkiksi kun vieraillaan toisilla, voidaan juuri tarjota kahvit, mutta jos syödään yhdessä, maksetaan ruoka puoliksi. Vaikuttaako tähän kateus vai halu vain omistaa kaikki itse? Vai se, että ei ole vain yksinkertaisesti varaa antaa omistaan mitään muille? Mutta mitä jos antaa niin saisikin muilta takaisin? Silloinhan se olisi +/- 0. Tätä on mielestäni hyvä miettiä.

Uskon, että kaikki tämä on ympäristöstä opittua. Mutta eikö olisikin ihanaa, jos oppisimmekin jakamaan hyvää muiden kanssa, iloitsemaan aidosti toisen puolesta, olemaan onnellisia toisen menestyksestä ja kannustamaan toisia omaan parhaaseensa. Kuinka paljon enemmän kokisimmekaan onnellisuutta, jos osaisimme toistenkin onnellisuudesta nauttia? Se tunne kun on onnellinen, on aivan taivaallisen ihanaa ja tavoittelemisen arvoista. Uskon, että jaettu onnellisuus on vielä herkullisempaa. Miksi emme siis tavoittelisi sitä, ja kokisimme onnellisuutta jokapäiväisessä elämässämme? On yksi asia, jota haluan painottaa ja se tulee tässä: jos joku ihminen ympärilläsi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, miksi et imisi häneltä sitä onnellisuuden tunnetta itseesi ja saa sitä samaa hyvää fiilistä? Uskon, että se on mahdollista. Joten ei muuta kuin kokeilemaan, onko sillä mitään vaikutusta sinun elämääsi.

Olisi hienoa, jos kaikki jotka tämän lukevat lähtisivätkin tästä lähin kannustamaan toista ja olemaan muiden, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, puolesta onnellinen. Tehdään yhdessä Suomesta ihana paikka, jossa kaikki saa menestyä, iloita, rikastua, rakastua ja onnistua. Ollaan aidosti iloisia ja onnellisia muiden puolesta ja jaetaan muiden kanssa se hyvä mitä omistamme. Ja tätä kautta onnistutaan, menestytään, rikastutaan ja rakastutaan myös itse!

°Susanna

Olemme syntyneet onnistumaan! Positiivinen ajattelu on myönteisen asenteen omaksumista ja valintaa, tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksien etsimistä. Onnistua voi kuka tahansa. Myös sinä! 







Timanttisia ajatuksia

Jokaisen teidän ajatus on timantti ja juurikin timanttisen arvokas. Tämän postauksen tarkoituksena olisi saada teidän timanttiset ajatukset esille. Haluan antaa teille lukijat mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä blogissani tulen käsittelemään lähi aikoina. Rakastan kirjoittamista ja asioiden syvällistä pohdintaa, joten aiheiden keksiminen ei ole mulle haaste. Nyt toivoisinkin kuulevani nimenomaan teidän lukijoiden ajatuksia siitä, mitä haluaisitte lukea blogistani.

Laittakaa viestiä kommenttiboksiin, yhteydenottolomakkeelle tai facebookkiin, ja viestiin mukaan joitakin postausehdotuksia ja toivomuksia. Yritän sitten parhaani mukaan toteuttaa teidän toiveet ja kirjoittaa toivotuista aiheista. Kaikki kommentit ja ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita ja varmasti piristävät päivääni.

Nyt kipin kapin ajatusnystyrät töihin ja toivomuslistaa rustaamaan.

Mukavaa ja rentoa alkavaa viikonloppua kaikille teille ihanille!

°Susanna



Goodbye Promodel!

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että lomien jälkeen usein ihmiset alkavat pohtimaan elämää uudesta näkökulmasta ja aletaan rakentamaan arkea uusine juttuineen. Ainakin mun kohdalla joka syksy tulee aloitettua jotain uutta. Viime vuonna aloitin tankotanssin harrastamisen, joka oli todella hieno juttu ja joka virkisti todella pimeinä syksyisinä iltoina.

Tänä syksynä olen todella tehnyt paljon muutoksia joka suhteessa. Vaikka syksy on vasta alussa, olen jo ehtinyt tekemään monen moista uutta asiaa ja vanhan asian uudelleen arviointia. Yksi isoimmista muutoksista on ollut vanhasta pois jääminen. Päätin jättää vanhan toimistoni Promodelin taakseni. Olen työskennellyt Promodelin mallina vuodesta 2008. Vuosiin on mahtunut paljon toinen toistaan hienompia kuvauskeikkoja ja -matkoja, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On tullut koettua myös monia näytöksiä yhdessä ihanien malliystävien kanssa. Parasta menneissä vuosissa ovat olleet ihmiset, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä. Ja olenkin hyvin kiitollinen saamistani kokemuksistani ja ihanista ihmisistä! Kiitos!

Nyt on kuitenkin tullut aika mennä eteenpäin ja kohti uusia haasteita. Tällä hetkellä teen siis mallintöitä oman toiminimeni kautta ilman toimistoa. Pääsette tutustumaan toiminimeni facebook sivuihin tästä. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni. Vaikka Promodelilta pois jääminen oli haastava ja vaikea päätös, olen kuitenkin tyytyväinen, että sain päätöksen tehtyä ja sain tilaa uusille haasteille. Eihän elämän kuulukkaan olla helppoa, eihän?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

° Susanna

Pelot ovat syntyneet voitettavaksi!

Olen tässä viime vuosien aikana alkanut miettiin omia asenteitani, pelkojani ja ajatuksiani, jotka voivat pahimmillaan pahasti rajoittaa mun joka päiväistä kokemusmaailmaa ja ikimuistoisten hetkien syntymistä. Tällaiset pelot tai asenteet voivat olla hyvin pieniä ja huomaamattomiakin. Elämässä usein tulee lähes päivittäin tilanteita, joissa tulee tunne, että ”eikä, mä en voi tehdä tätä”, en joko uskalla tai jännittää liikaa, ja ”mitä hei muut ajattelevat, jos epäonnistun”. Itse aina olen yrittänyt vakuuttaa kaikille, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta mua, mutta todellisuudessa uskon, että lähes jokainen meistä jollain tasolla ainakin välillä miettii myös niitä muiden mielipiteitä. Tällaisissa tilanteissa jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että asian tekeminen tai toteuttaminen voisi olla hauskaa ja se voisi ollakkin juuri sitä mitä haluan. Ja mistäs sitä ikinä tietää, jos ei koskaan kokeile?

Viime aikoina tällaisen tilanteen tullessa eteen olen päättänyt ryhtyä ylittämään itseni ja tarttumaan tilanteisiin, jotka ovat niin sanotusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on ollut tuttua mulle jo jonkin aikaa, sillä mallintyössä ja itsensä niin sanotusti ”likoon laittamisessa” sitä ei voi välttää. Mutta nyt haluan kokeilla asiaa myös vapaa-ajalla ja nimenomaan asioissa, jotka voivat tuoda onnistuessaan ja kokeilun jälkeen jotain hyvää, ja ainakin kehittää omaa itseluottamusta ja rohkeutta. Jokaisella ihmisellä on omat pelkonsa ja asenteensa, joita haluaisi voittaa. Luulen, että usein ihmiset vähättelevät ja pitävät omia pelkojaan tyhminä ja noloina, ja sen vuoksi niistä ei juurikaan puhuta.

Jotta saisin murrettua jään, niin ajattelin nyt kertoa muutaman oman kokemuksen ”tyhmien ja nolojen” asennepelkojeni voittamisesta.

Yksi pelkoni ja asenneongelmani on ollut pitkään se, etten osaa, uskalla tai halua myöntää omia heikkouksiani. Jo pelkkä peloista kirjoittaminen on todellinen voitto. Nyt voin sanoa, että mulle on melko sama mitä muut ajattelevat mun heikkouksista tai peloista. Itse asiassa olen erittäin tyytyväinen, että olen ne itsessäni huomannut ja vihdoin voin jopa nauraa omille typeryyksilleni ja heikkouksilleni.

En ole koskaan erityisemmin hakeutunut itse tilanteisiin, jossa saan olla esillä ja huomion keskipisteessä, eli toisin sanoen mainostanut itseäni ja vahvuuksiani muille. Itseni kehuminen on ollut mulle todella haastavaa ja kehujen vastaanottaminen vielä haastavampaa. Lähiaikoina olen tietoisesti alkanut kehumaan itseäni, jos sellaiseen on ollut tarvetta. Olen myös osannut mielestäni ottaa paremmin kehujakin vastaan.. noh, viimeksi sanoin kehun saatuani tosin, että ”en kyllä osaa mitään vastata tuohon”, mutta hei oikeesti, sanoin edes jotain, enkä vaan mumissut jotain itsekseni. Jes!

Olen perusluonteeltani ujo uusien asioiden ja ihmisten edessä. Asioihin ja ihmisiin tutustuttuani ujous kuitenkin katoaa. Uskon, että erityisesti Suomesta löytyy kaltaisiani useita. En kuitenkaan halua ujouteni estää toteuttamasta unelmiani ja sen vuoksi olen todella alkanutkin pohtimaan omia heikkouksiani ja niiden vahvistamista. Ei kukaan ihminen ole täydellinen, mutta viisas on se joka myöntää omat heikkoutensa ja oppii virheistään.

Elämässä pitää osata irrotella!

Suosittelen muuten kaikkia pohtimaan omia asenteitaan ja pelkojaan, ja syöksymään kohti haasteita ja ongelmia, joihin ei koskaan olisi uskonut tarttuvansa. Ai että tuntuu hyvältä, kun oman pelkonsa voittaa. Mun kohdalla tämä on vasta alkua, nyt en voi missään nimessä lopettaa! Älä siis anna säkään pelkojesi tai asenteidesi olla onnesi tiellä!

Jokainen on oman elämänsä herra ja tekee elämästään juuri sellaisen kuin siitä haluaa. Nautitaan siis jokaisesta hetkestä!


°Susanna

Niin ja hei, jos kirjotus herätti sussa jotain ajatuksia, kirjota ihmeessä kommentti 😉

°Mielikylpy°

Olen aivan innoissani uudesta löydöstäni ja sen vuoksi päätin tulla kirjoittamaan siitä tänne. Kuulin ystävältäni jokin aika sitten hienosta paikasta, jota ystäväni suositteli mulle juuri mulle sopivana paikkana. Ilman muuta lähdin sitten katsomaan mistä siellä oli kyse. Olen aina ollut hyvin kokeilunhaluinen ja uskon monien asioiden ja valintojen vaikuttavan siihen kuinka onnellisia loppupeleissä me olemme omassa elämässämme. Uskon, että me itse voimme siihen vaikuttaa, ei kukaan muu.

Paikka, jota ystäväni mulle suositteli on nimeltään Mielikylpy Oy. Yrityksen nettisivuille pääset tästä. Käykää ihmeessä tutustumasssa.

Mistä tässä paikassa on sitten kyse? Mitä siellä tehdään?
Mielikylpy on rentoutussali, ja itseasiassa laatuaan Suomen ensimmäinen sellainen. Paikka sijaitsee Tampereen keskustassa Näsilinnankatu 32:ssa. Siellä siis rentoudutaan suggestiorentoutuksen avulla. Suggestiorentoutuminen on sanallisten ohjeiden pohjalta syntyvien mielikuvien tuottamaa rentoutumista.

Mä kävin ensimmäisen kerran Mielikylvyssä reilu kuukausi sitten, ja kokemus oli mieletön. Olen aikaisemminkin rentoutunut ja harrastanut meditoimista, mutta Mielikylvyssä rentoutumisessa pääsin aivan uuteen tilaan. Eli se todella toimi. Mielikylvyssä on ohjaaja, joka tekee rentoutuksen paikan päällä niin sanotusti ”livenä”. Rentoutus ei siis tule nauhalta, johon ehkä olemme tottuneet. Ohjaajan äänen painotukset ovat niin rauhoittavia, että juuri sen avulla rentoutuminen on aivan mieletön kokemus.
Noh, tämän hienon kokemuksen myötä en voinut muuta kuin ostaa sinne  10x kortin. Nyt olen käynyt siellä ahkerasti ja todellakin suosittelen kaikille sen kokeilemista. Tunneille ei tarvitse valmistautua mitenkään ja se sopii kaikille. Tunnit tapahtuvat divaaneilla makoillen ja lepäillen, eikä erityistaitoja tai varustusta tarvita. Mikä parasta, siellä todellakin on lupa vain olla! Ei kukaan eikä mikään pääse keskeyttämään tai häiritsemään.

Ihmisen hyvinvointi on psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen kunnon yhdistelmä. Urheilemalla ja liikkumalla me pidämme fyysistä hyvinvointia kunnossa. Ystävien, perheen avulla ja vapaa-ajan viettämisellä ruokimme sosiaalista hyvinvointiamme. Liikkuminen ja ystävät toki auttavat myös psyykkiseen hyvinvointiin, mutta todellinen psyykkinen hyvinvointi syntyy rentoutumalla. Psyykkisen kunnon ylläpito jää usein kaiken kiireen taakse, ja sen vuoksi sille kannattaakin varata oma aika ja paikka. Mielikylpy on siihen tarkoitukseen enemmän kuin tervetullut paikka.

Menkää ihmeessä kokeilemaan rentoutumista, suosittelen. Ottakaa mukaan vain avoin mieli ja aito halu rentoutua!

°Susanna

Mielikylpy on myös facebookissa. Sinne pääset tästä.
Kirjoituksen kuvat: Facebook, Mielikylpy Oy

Love Yourself

Viikonloppu kului taas vauhdilla ja jälleen on uusi viikko edessä. Viikonlopun vietimme hyvin erityisissä merkeissä ja nautin todella jokaisesta hetkestä. Viikonlopun ihanien muistojen kanssa on mukava jatkaa matkaa kohti uusia kokemuksia. Viikonloppuna saimme todella nauttia kauniista ”syksyisestä” säästä. Aurinkoisen sään kunniaksi kävin myös uimassa sekä lauantaina että sunnuntaina. Uimisesta puheen ollen mieleeni tulikin bikinikunto. Bikinikunto ja siihen tavoittelu ei ole tällä hetkellä ehkä ajankohtaisin aihe, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä hiukan, sillä bikinikunto sanana tuo mulle mieleen ulkonäkökeskeisyyden ja ulkonäköpaineet.

Meille suomalaisille ja erityisesti naisille, mutta miksipä ei myös miehille, on tuttu juttu se, että aina kevään tullen aletaan pohtimaan, että mitenkähän sitä pääsisikään nopeasti kesäksi bikinikuntoon. Tämä ei aina ajoitu vain kevääseen, vaan esimerkiksi myös johonkin tiettyyn tapahtumaan; häihin tai tulevaan rantalomaan ulkomailla. Olen alkanut pohtimaan tätä ja hiukan enemmänkin, että mistä se johtuukaan, että emme ole tyytyväisiä omaan kroppaamme vaan haluamme laihduttaa ja kiinteyttää itseämme bikinikuntoon. Ja mikä se bikinikunto sitten oikeastaan onkaan? Jokaisella taitaa olla oma selitys sille, mikä oman kropan kohdalla on se bikinikunto, mutta pohtikaapas tätä.. Mitä jos jokainen meistä vain päättäisikin olla bikinikunnossa ja olisi tyytyväinen omaan kroppaansa sellaisena kuin se on? Aina voi tietysti lisätä urheilua ja terveellisempää ruokavaliota terveydellisistä syistä, mutta hysteerinen bikinikunnon metsästys olisikin ohitse.

Olen pohtinut tätä sen vuoksi, sillä itse en ole juuri koskaan (lue: koskaan) tyytyväinen omaan kroppaani. Itse en havittele bikinikuntoa kesäksi, vaan pyrin siihen läpi vuoden, joka johtunee työstäni. Vaikka en metsästä bikinikuntoa kesäksi, on tavoitteeni kuitenkin sama kuin niillä jotka sitä tekevät. Olen miettinyt, että mistä se voisi johtua, etten ole tyytyväinen kroppaani, vaikka monet aina sanovatkin, että minun kohdallani se on melkein rikos. En kuitenkaan ole vielä keksinyt ihan täysin mielestäni pätevää syytä, mistä se voisi oikeasti johtua. Osasyynä ihmisten epävarmuudelle omasta kropasta on varmasti median luomat vääristyneet ihannekuva. Luulen, että monet lukevat naistenlehtiä kadehtien lehdessä olevien mallien vartaloita ja ulkonäköä. Jo valmiiksi tyytymättömät ja epävarmat naiset lukevat lehtiä, jotka ruokkivat epävarmuutta. Mutta mitäpä jos mallitkin, jotka poseeraavat lehdissä, näkevät myös peilistä epävarman ja tyytymättömän ihmisen? Olen lukenut paljon esimerkiksi bikini fitness kilpailijoiden blogeja, ja monet heistäkin ovat hyvin tyytymättömiä vartaloihinsa, vaikka ne ovat mielettömiä näin ulkopuolisen silmin.

Olemmeko me sitten liian ankaria itsellemme? Entä toisillemme?

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen sen sitten tajusin: Mitä jos en enää pohtisikaan mistä se johtuu? Onko sillä oikeasti väliä, että mistä epävarmuus tulee? Mitä, jos keskittyisimme siihen, että saisimme oman olon paremmaksi?

Tästä voisi ainakin aloittaa: Jos tunnistat itsesi naiseksi tai mieheksi, joka kadehtii lehdissä poseeraavien mallien vartaloita niin suosittelen lopettamaan tai ainakin vähentämään kyseisten lehtien lukemista. Se parantaa oloasi melkoisesti.

Mitä jos nyt vain oikeasti alkaisimmekin olemaan tyytyväisiä itseemme sellaisena kuin olemme? Pystyisimmekö olemaan tyytyväisiä siihen mitä peilistä näemme? Tulisiko meistä siten onnellisempia?

Minä uskon siihen, uskotko sinä?

Mukavaa viikon alkua kaikille! Kehutaan itseämme ja toisiamme!

°Susanna




Millaiseksi haluat tulla isona?

Viime aikoina kahvipöytäkeskusteluissa ystävieni kesken on pyörinyt aiheet unelmista ja unelma-ammateista. Luonteeltani olen pohdiskelija ja olenkin kova pohtimaan elämän tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Mielessäni onkin pitkään toistunut lapsille usein kysytty kysymys; millaiseksi haluat tulla isona? Olen pyöritellyt päässäni kysymyksiä, kuten millaisena näen itseni viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä? Millaisen elämän haluan, jotta olisin tyytyväinen elämääni nyt kokonaisuudessaan ja myös kahdenkymmenen vuoden päästä?

Tällä hetkellä nautin todellakin omasta elämäntilanteestani ja kaikki tuntuu olevan paremmin kuin hyvin. Kuitenkin ammattiasiat ja ura ovat ne, jotka mua aina jaksavat askarruttaa. Pohdin usein, millaisessa työssä haluan viettää elämästäni monta tuntia ja millainen työ antaisi minulle tyydytystä ja mahdollisuuden kehittyä ihmisenä sekä ammattillisesti. Mulle on tärkeää, että työssäni saisin antaa ihmisille oman panostukseni kautta toivoa hyvästä huomisesta ja levittää elämän halua sekä positiivisuutta. Olen ihminen, joka tykkää työskennellä ja auttaa ihmisiä. Se miten haluan auttaa, on vielä hieman auki.

Luulen, että nykyään monet nuoret aikuiset, mutta myös vanhemmatkin pohtivat näitä samoja kysymyksiä kuin minä. Pitkät urat samassa firmassa ovat historiaa. Samalla kun yhteiskunta painostaa jatkuvaan kouluttautumiseen, kasvaa yksilöillä halu kehittää itseään. Milloin ihminen voi sitten olla tyytyväinen siihen mitä tekee juuri nyt, jos koko ajan täytyy ja halutaankin kehittyä ja kouluttautua? Mitä niille ihmisille käy, jotka taistelevat kouluttautumista vastaan?

Kaiken tämän kysymystulvan jälkeenkin uskon kuitenkin, että lopulta monen sattuman ja suunnitelman jälkeen jossain vaiheessa huomaan tekeväni juuri sitä unelmatyötäni. Mielestäni liian usein ihmiset heräävät melko myöhään tähän päivään ja pohtimaan omaa elämäänsä ja sen suuntaa. Valitettavan monet elävät ”sitten kuin” elämää ja moniin asioihin tyydytään, vaikka mahdollisuudet olisivat vaikka mihin. Haluankin kannustaa ihmisiä pohtimaan omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta läpi koko elämän. Usko siihen, että pystyy saavuttamaan kaukaisimmatkin unelmansa, auttaa ihmistä kulkemaan kohti unelmiaan.

Toivon itsekin löytäväni lähi aikoina jotakin sellaista, mikä näyttäisi tämän hetkistä suuntaa omassa elämässäni, omalla työurallani. En millään malttaisi odottaa, mitä elämä tuo tullessaan.

Kuitenkin on tärkeää kaiken tämän pohdinnan jälkeen muistaa, että unelmia voi saavuttaa myöhemminkin, mutta menetettyä aikaa ei saa koskaan takaisin.

Eletään siis hetkessä ja nautitaan siis jokaisesta ihanasta hetkestä tänään!

°Susanna