S♥V

Ystäväni Jimi Soinilan blogissa saimme jokin aika sitten ihailla hienoja kuvia puolen vuoden takaa. Valokuvaajana toimiva ystäväni oli ikuistamassa mulle yhden merkittävimmistä päivistä tähän astisessa elämässäni.

Olen ollut aina tarkka siitä kuinka paljon kerron itsestäni, ja ajattelin, että jättäisin myös tämän tiedon itselleni..kunnes näin kuvat jälleen Jimin blogissa. Kuvat olivat niin puhuttelevia ja hyviä, että halu puhua asiasta kuvien muodossa nousi jälleen pintaan. Ja toisekseen, olen niin onnellinen, että todellisuudessa haluaisin kuuluttaa asian koko maailmalle, joten miksi en sitä tekisi, tällä kertaa kuvien kautta.

Kiitos hienoista kuvista kuuluu siis Jimi Soinilalle! Jimin muita kuvia voit käydä ihailemassa facebook sivuilla tästä.

Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tällä kertaa en jaarittele enempää, vaan annetaan kuvien puhua puolestaan.

Rakkauden täyteistä viikon jatkoa kaikille!
Muistetaan pitää hyvää huolta läheisistämme..

°Susanna



Best Model of Finland

Aina näin maanantaisin mä otan kalenterin käteen ja suunnittelen tulevan viikon siltä osin, että milloin annan ja kuinka paljon aikaa esimerkiksi tämän blogin kirjoittamiseen, opiskeluun tai oman yrityksen pyörittämiseen. Teen nämä suunnitelmat sen vuoksi, että saan järjestettyä itselleni myös laatuaikaa eli aikaa itselleni ja toki läheisilleni. Tulevassa viikossa on paljon opiskelua ja tulen viettämään melko paljon aikaa yliopistolla. Viikon huipennukseksi suuntaan viikonlopuksi Best Model of Finland porukan kanssa Viking XPRS:lle risteilylle, jossa pidetään mallikilpailun finaali. Kilpailun järjestää mallitoimisto FaceMaker. Tulen toimimaan näissä keimeissä tuomarina. Lähtö risteilylle tapahtuu lauantaina ja silloin myös seitsemän finaalikaunotarta kilpailee Best Model of Finland -mallikilpailun voitosta. Voittaja pääsee osallistumaan ja edustamaan Suomea maailman suurimpaan mallikilpailuun Best Model of the World 2013 -finaaliin Brysseliin. Kilpailun virallisille kotisivuille pääset tästä.

Finalisteja voit ihailla seiskan sivuilta täältä. Kuka on sinun suosikkisi?

Jos et ole vielä keksinyt viikonlopulle mitään menoa, niin kannattaa ilman muuta suunnata kohti Helsingin Katajanokan satamaa ja lähteä risteilemään sekä nauttimaan naiskauneudesta.

Risteilystä on varmasti tulossa aivan huikea!

Nähdään siis siellä!

°Susanna



Ripsiseerumit +/-

Multa on usein kysytty, että missä olen ottanut ripsenpidennykset, kun ne ovat niin aidonnäköiset. Kerran kuvauksissa maskeeraaja kysyi, että ”saako noihin laittaa ripsiväriä?” Vastasin, että ”totta kai, kun ne on mun omat ripset” ja sen jälkeen koko kuvausryhmä tuli katsomaan ripsiä, jotka näyttävät pidennyksiltä. Kaiken tämän takana on ripsiseerumi, jota olen käyttänyt ja joka todella on toiminut. Jotta kaikki ei olisi niin täydellistä, liittyy ripsiseerumeihin myös riskejä. Niistä kuulette seuraavaksi.

Tästä sitten lähti ajatus, että voisin kirjoittaa täällä hiukan sosiaalisessa mediassakin arvostelua ja kritiikkiäkin saaneista ripsiseerumeista. Lehdissä on kirjoitettu, että ripsiseerumeissa piilee riskejä. Riskien syynä pidetään sitä, että seerumien valmistajat ovat yrittäneet peitellä, että tuotteet sisältävät lääkeaineita. Lisäksi seerumeiden pitkäaikaiskäyttöön sisältyy riski, sillä pitkäaikaishaitoista ei ole tutkimusta.

Mitkä nämä lääkeaineet sitten ovat joita valmistajat ovat yrittäneet peitellä?
Osa ripsiseerumeista sisältää prostaglandiinin johdannaisia, jotka muistuttavat bimatoprost-lääkeainetta, jota käytetään silmänpainetaudin hoidossa. Tässä kaksi nimeä, jotka ovat prostaglandiinin lääkeainejohdannaisia: Dechloro Dihydroxy Difluoro Ethylcloprostenolamide ja Isopropyl Cloprostenate. Lääkkeen kaltaista ainetta sisältävien ripsiseerumien mahdollisia haittavaikutuksia ei ole tutkittu.

Mitä sivuvaikutuksia ripsiseerumit voivat sitten aiheuttaa?
Prostaglandiinin johdannainen voi aiheuttaa kutinaa ja polttavaa tunnetta, ärsyttää silmää ja ihoa sekä tummentaa silmäluomia tai silmän iiristä. Ripsiseerumit voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita tai silmätulehdusten aktivoitumista. Lisäksi ripsiseerumeista luopuminen voi tulla hankalaksi, sillä ripsien kasvu lakkaa, kun aineen käytön lopettaa.

Mutta miksi sitten käyttää ripsiseerumia, jos siinä piilee paljon riskejä?
Ripsiseerumeita käyttävät tavoittelevat pidempiä ja tuuheampia ripsiä. Lisäksi ripsiseerumeita on nopea ja helppo käyttää, ripsiä ei tarvitse käydä säännöllisesti huollattamassa, kuten ripsenpidennyksiä. Lopputulos on luonnollinen. Moni aikaisemmin pidennyksiä käyttänyt on siirtynyt käyttämään ripsiseerumeita juuri tämän helppouden ja luonnollisuuden takia. Ripsiseerumi levitetään ripsen tyveen, ei silmään, joten sivuvaikutukset tuskin ovat pysyviä tai pahoja.

Markkinoilla on myös seerumeita, joilla on luomusertifikaatti, kuten esimerkiksi Radicalash. Suurin osa Suomessa myytävistä ripsiseerumeista ei sisällä prostaglandiini johdannaisia, vaan teho syntyy kasviyhdisteistä. Kuitenkin moni kuluttaja pitää prostaglandiinin johdannaisia sisältäviä ripsiseerumeita tehokkaampina.

Itse kuulun näihin lukuisiin, jotka käyttävät ripsiseerumia. Tiedostan riskit, mutta uskon, että riskejä tuovat nimenomaan seerumin pitkäaikaiskäyttö. Aluksi käytin seerumia reilu kuukauden ajan säännöllisesti päivittäin. Sen jälkeen olen seerumia käyttänyt vain satunnaisesti silloin tällöin. Itselläni en ole huomannut edellä mainittuja haittoja. Sen sijaan ripset ovat kasvaneet todella tuuheiksi ja pitkiksi. Käyttämäni ripsiseerumi on nimeltään RevitaLash, joka sisältää Decholoro Dihydroxy Difluoro Ethylcloprostenolamidea. Maahantuojan mukaan aine on täysin turvallinen ja EU-lainsäädännön mukainen. Esimerkiksi Ruotsissa prostaglandiinin johdannaisia sisältäviä ripsiseerumeita on kuitenkin kielletty.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kohtuukäytöllä ei voi saada suurta vahinkoa aikaiseksi, ja kun tiedostaa mahdolliset riskit, voi havainnoida tarkemmin mahdollisia sivuvaikutuksia. Seerumin käyttö kannattaa tietysti lopettaa, jos sivuvaikutuksia alkaa näkymään. Pitämällä pienen tauon voi vaikutukset kadota ja myöhemmin voi kokeilla uudelleen. Uskon, että kaikkiin aineisiin liittyy aina joitakin riskejä, mutta terve maalaisjärki auttaa tällaisissakin asioissa. Älä käytä ainetta, jos se alkaa tuntua epämiellyttävältä! Ei terveyttään kuitenkaan kannata riskeerata turhamaisuuksien vuoksi.

Nyt mua kiinnostaisikin, millaisia kokemuksia muilla on ripsiseerumeista?

°Susanna



Lähteinä käytetty: Kauneus ja Terveys 1/2013 ”Ripsiriita seerumeista” sekä Iltalehti Tiistai 5.2.2013  otsikolla ”Ripsiseerumissa piilee riskejä”.

Vielä lukijan pyynnöstä lisätään kuva mun omista ripsistä.

näin.. Mitä mieltä ootte?

Niccolei kevät-kesämallisto 2014

Tulen juuri Niccolei kevät-kesämalliston kuvauksista Tampereen Hatanpäältä. Olen jo pitkään toiminut Nikitrade Oy:n vaatemallisto Niccolein mallina, joten työskentely heidän kanssaan on hyvin tuttua. Kuvauksia meillä on kaksi kertaa vuodessa, näin syksyisin ja aina keväisin. Syksyllä kuvaamme kevät-kesämallistoa ja keväällä taas syksy-talvimallistoa. Mukavinta ennestään tuttujen kanssa työskentelyssä on se, että mallina tietää jo suurin piirtein mitä mallilta odotetaan, ja miten vaatteet olisi hyvä tuoda kuvissa esille. Fiilis kuvauksissa on aina oikein mukava, ja se on todella tärkeää sillä se näkyy myös aina kuvissa. Tänään, kuten aina aikaisemminkin, kuvaamisesta vastasi Jukka-Pekka Juvonen. Ennen kuin saamme ihastella J-P:n kuvia, voimme hiukan kurkistaa mun omalla kameralla otettuihin kuviin.

Tässä siis hieman Making of -kuvia tämän päivän kuvauksista.

                          Mistä Niccolei kevät-kesämalliston kuvaukset oli sitten tehty?

Monista ihanista tunikoista..

  
.. valkoisen raikkaista capreista..

.. ihanista mekoista..

.. tyylikkään punaisista housuista..

.. vaatteiden sovittelusta ja peilailusta ..

.. lämpöisestä ja ihanan pehmoisesta viitasta..

.. herkullisista väreistä..

.. laittautumisesta..

.. ja monista asennoista, hymyistä ja mukavasta fiiliksestä..  

.. niistä oli tämän päivän kuvaukset tehty. Ja nyt jäämmekin innolla odottamaan valmiita kuvia!

Palaan aiheeseen vielä uudelleen valmiiden kuvien kera. Ja silloin voin kertoa hieman enemmän Nikitrade Oy:stä ja heidän mallistostaan. Ennen sitä voitte käydä tutustumassa Nikitrade Oy:n nettisivuihin http://www.nikitrade.fi tai käykää tykkäämässä facebookissa.

Mukavaa keskiviikon jatkoa!

°Susanna

Kiitos kiitollisuudelle

Näin hienona ja mukavana päivänä ajattellin tulla kirjoittaan postauksen kiitollisuuspäiväkirjaan liittyen. En ole tainnut vielä täällä blogissa kertoa, kuinka hienosta keksinnöstä siinä onkaan kyse. Se, että kiitollisuuspäiväkirja ei ole mikään erikoinen, vaikea tai aikaa vievä, on ihmeellistä se mikä sen vaikutus on kuitenkin ihmisten elämiin. Mä olen käyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa omassa elämässäni noin puolen vuoden ajan. On ollut erittäin hienoa huomata kuinka paljon onkin hienoja asioita omassa elämässä. Ja erityisesti se on ollut hienoa, että joka päivä kiitollisuuden aiheet ovat yhä pienempiä, ja osaan aina vain iloita pienemmistä asioista.

Kiitollisuuspäiväkirjaa voi kirjoittaa aina silloin kun ehtii ja itselle se parhaiten sopii. Mulle parhaimmaksi hetkeksi on valikoitunut illat, juuri ennen nukkumaan menoa. Säilytän päiväkirjaa yöpöydällä ja sinne iltaisin listaan kiitollisuuden aiheita. Joka ilta kun pohtii asioita, joista voi olla kiitollinen menneessä päivässä, syntyy ajatuksiin hyvin positiivisia asioita. Tämä on myös hyvä tapa, sillä joka ilta menen hyväntuulisena ja positiivisten ajatusten saattelemana nukkumaan.

Se, kun huomaa kuinka onnellinen onkaan, on todella hieno fiilis. Kaikkein parhaimpia oivalluksiani tällä viikolla ovat olleet hetket, kun huomaan olevani vain todella tyytyväinen elämääni ja siihen, että saan olla omassa kodissa kaikessa rauhassa ja juuri siinä seurassa missä olen. En kaipaa minnekkään tai mitään, vaan olen onnellinen juuri siinä ja nyt.

Kiitos naurusta

Päiväkirjan avulla ajatellaan siis positiivisia asioita, ja luonnollisesti se tekee ihmiselle paremman olon. Mikä sen hienompaa onkaan, kun saada itse olla oman elämänsä herra. Tärkeintä on se, että elämässä ymmärtää, että kukaan muu ei rakenna sun elämää, vaan sinä itse rakennat sen. Päiväkirjan avulla minä itse teen itselleni hyvän olon. Hyvä olo tulee musta itsestä ja musta sisältä, ei ulkoa päin. En tarvitse muita saavuttaakseni hyvän olon tunnetta sisälläni. Olen onnellinen itseni kanssa.

Kiitos pitkästä ystävyydestä

Kiitollisuuspäiväkirja suuntaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä. Se samalla vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Toisaalta kiitollisuudentunteet suojaavat myös stressaavien ja negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Kyky tuntea kiitollisuutta vahvistaa myös sosiaalisia siteitä ja parantaa ihmissuhteita. Pahantahtoinen vertailu muihin ihmisiin vähenee, ja mikä parasta, silloin myös kateus vähenee. Kiitollisuus vähentää myös luonnollisesti negatiivisia tunteita kuten vihaa, katkeruutta ja ahneutta. Ja loppujen lopuksi kiitollisuus estää ihmisiä pitämästä hyviä asioita elämässään itsestään selvyytenä.

Kiitos huumorista

Kiitos lapsenmielisyydestä



Päiväkirjan avulla pääsee pohtimaan, kuinka kiitollinen sitä saakin oikeasti olla elämänsä ihanuudesta. Mä todella suosittelen kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen aloittamista kaikille niille, jotka vaan yhtään haluaa panostaa omaan elämäänsä ja tehdä siitä niin hienoa kuin vain on mahdollista. Ja kaikkihan on mahdollista, ” Omnes est potestas”!

Jos kiinnostuit, tässä pieni ohje päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitä siis kirjoitetaan joka päivä, esimerkiksi juuri ennen nukkumaan menoa. Mä kirjoitan kahdeksen kiitollisuus asiaa, koska kahdeksan on mun onnenluku. Sä voit kirjoittaa yhden tai niin monta kuin haluat. Päätä kuitenkin luku, kuinka monta asiaa kirjoitat joka päivä. Tässä esimerkki: 1. Kiitos hyvästä päivällisestä, 2. Kiitos aurinkoisesta ilmasta ja sen tuomasta iloisesta fiiliksestä.. jne. Helppoa eikö vain?

Ja nyt, ei muuta kuin kirjoittamaan..

”Opi välillä pysähtymään, 
muuten mikään arvokas ei ehdi saada sinua kiinni.”

Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille! Muistetaan halia läheisiämme!

°Susanna

Omnes est potestas

Onko sulla usein tunne, että et tiedä mitä elämältäsi haluat? Tai tiedät, mutta et löydä aikaa tai mahdollisuutta toteuttaa sitä? Olemme onnekkaita, sillä elämme sellaista aikaa, jossa kaikki on todellakin mahdollista ja kouluttautumiseen on hyvin erilaisia tapoja. Kaiken tämän mahdollisuus määrän takana kuitenkin piilee vaara siitä, että yksilö ei enää osaakkaan päättää mitä sitä haluaa. Mikä on itselle tarpeeksi? Täytyykö kaikessa olla paras vai menenkö sieltä mistä aita on matalin? Ja mitä sitten tapahtuu, jos en tee parastani? Voinko silloin olla tyytyväinen itseeni? Silloin kun todella tietää mitä haluaa, niin panostus on ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi yläkoulun matikan pakko opiskelussa. Kuulostaa helpolta. Mutta onko se sitä?

Mitä elämältä haluan?

No, mäpä kerron mikä voisi auttaa. Ensimmäisenä on tärkeää ymmärtää se, että jokainen meistä tekee itse työn. Kukaan muu ei voi sun puolesta tehdä sitä työtä. Ja totta on, että oikotietä ei ole onneen. Vai onko? Empä usko. Ajatus, elämä on matka ei päämäärä, auttaa ehkä ymmärtämään sen mitä haen takaa. Elämmekö jotain tulevaa varten vai elämmekö hetkessä? Usein ajatukset pyörivät tulevassa hyvässä ja tulevaisuuden onnellisuudessa ”sitten kun olen valmistunut ammattiini” tai ”sitten kun olen hyvässä työssä”. Kuulostaako tutultu? Mutta olemmeko me valmiita koskaan? Haluammeko me olla? Oletko jo nyt kanssani samaa mieltä siitä, että emme halua oikaista elämässämme? Sillä mitä sitten tapahtuu, kun olemme valmiita ja kaiken saavuttaneita? Voiko niin edes olla?

Mitäpä jos miettisimmekin sitä, että mitä haluamme elämässä tehdä, jotta elämänmatka olisi sellainen, mihin olemme tyytyväisiä ja olisimme onnellisia. Meidän yhteiskunnassa monen yksilön tavoitteena on saada hyvä työ, perustaa perhe ja olla taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Me suomalaiset usein kritisoimme omaa kulttuuriamme ja ihannoimme muiden kulttuurien tapaa elää. Se, että meille tärkeää on omistaa oma asunto tai perustaa perhe ei ole yhtään sen huonompaa kuin oman omaisuuden karttaminen ja eläminen vapaana kaikesta. Sillä meidän arvot eivät pois sulje sitä, että elämästä voisi nauttia ja elää hetkessä. Voisimmeko me ihannoida omaa tapaamme rakentaa onnellisina elämää? Voisimmeko me olla onnellisia hetkessä, vaikka haluammekin kartuttaa omaisuutta ja vakiinnuttaa taloutemme?

Totta kai voimme olla onnellisia!

Ota paperi ja kirjoita siihen asiat, joita haluat saavuttaa elämässäsi. Mitä ovat sellaiset asiat, jotka saavutettuasi olet erityisen tyytyväinen itseesi? Seuraavaksi kirjoita tavat miten pääset niihin. Onko sinulle toinen asia tärkeämpi kuin toinen? Missä järjestyksessä haluat niiden toteutuvan ja kuinka tärkeitä ne ovat elämässäsi? Kun olet tämän kaiken saanut paperille, kirjoita asioita, joihin olet tällä hetkellä tyytyväinen omassa elämässäsi. Onko nykyhetkessä sellaisia asioita, joiden avulla olet jo matkalla tavoitteisiisi?
Oletko onnellinen? Mitä sellaista tarvitset, että voisit olla onnellinen hetkessä?

Joko nyt vois vaan keskittyä elämiseen?

Hyvien suunnitelmien ja niiden kirjoittaminen paperille auttaa siinä, että yksilö pystyy luottamaan siihen, että on matkalla kohti unelmiaan. Se, että pystyy energian siirtämään tavoitteiden saavuttamisesta nykyhetkessä elämiseen vaatii asioiden priorisoimista ja tavoitteiden asettelua. Kun asiat on paperille kirjoitettu ihminen voi huoletta luottaa siihen, että on matkalla niitä kohti. On myös hyvä ymmärtää, että kaikki elämässä tehdyt valinnat johdattavat yksilöä kohti unelmiaan. Sillä se on varma, että jokaisella valinnalla on merkitystä, kaikesta voimme oppia ja ihminen ei ole koskaan valmis.

Nautin elämästä ja olen matkalla kohti unelmiani..

Ainoa tehtävä mikä meidän tulisi nyt tehdä on antaa elämän kuljettaa meitä kohti unelmiamme, sillä olen varma, että ne saavuttaa, kun siihen vain luottaa. Se mitä meidän tulee tehdä on nauttia hetkestä, ja tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä haluamme. Sillä elämässä
KAIKKI ON MAHDOLLISTA!
(Omnes est potestas)

°Susanna




Kiire, mikä ihana tekosyy

Miksi ihminen haalii kiirettä? Onko kiireinen ihminen jotenki parempi? Onko ihmisellä oikeasti lupa laiskotella? Palaute paljouden ja keskustelujen pohjalta haluan vielä palata hiukan tuohon viime viikkoiseen aiheeseen ja tekstiini *Carpe diem*.

Lähdin oman kirjoitukseni ja ajatusteni pohjalta miettimään asiaa vielä hiukan enemmän ja rupesin miettimään sitä, että miksi ihmeessä ihminen haaliikin kaikkia asioita hoidettavakseen. Omalla kohdallani mietin, että mitä mä todella yritin kiireellä saavuttaa, enkö riittänyt itselleni ihmisenä, jolla ei ole kiire? Luulen, että osittain tämä on monen ihmisen kohdalla se yksi syy miksi ei osata vain olla. Meidän kulttuurissa kiire ja menestys on nivottu sanattomalla sopimuksella yhteen. Ihmiset keksivät kiireen, vaikka sitä ei oikeasti edes olisikaan. Mikäs se semmonen ihminen on, jolla ei ole kiire?

Mutta mistä tämä oikeasti johtuu? Emmehän me nyt oikeasti mene sen mukana, mitä muut meistä ajattelee, ja sen vuoksi haluamme olla tai ainakin näyttää kiireisiltä? Eihän?

Viime viikkojen keskustelujen pohjalta mä ainakin ymmärsin yhden asian minkä vuoksi ihmiset pitävät itseään kiireisenä. Ihmiset pakoilevat keskustelua. Kiireen taakse kun on niin helppo piiloutua. On helpompaa sanoa asioiden selvittelyn sijaan, että en mä ehdi. Kun oravanpyörä lähtee kunnolla rullaamaan, jää monet asiat kiireen taakse ja pienistäkin asioista kasvaa suuria. Loppupeleissä ei enää edes tiedä mistä alottaisi asioiden selvittelyn, kun asioita on niin paljon tai asiat vaan paisuu ja paisuu. Kuulostaako tutulta?

Toinen asia minkä luulen olevan aika tuttua on omien ajatusten pakoilu. Rauhallisuudessa ja rentoilussa joutuu usein kohtaamaan omat ajatuksensa. Kun monia asioita jättää keskustelematta, kasaantuu mieleen myös paljon asioita jotka ahdistavat. Lisäksi kun asiat jää selvittämättä, aletaan läheisten kanssa riitelemään joka johtaa usein asioihin joista loukkaannutaan. Kiire on yksi hyvä keino asioiden selvittelyyn, kun ei niitä ehdi miettiäkkään. Eikö vaan? Vai pitäisikö sittenkin vain pysähtyä ja miettiä mikä ne ajatukset herättää? Onko taustalla jotain joka tulisi saada selvitettyä?

Tähän kohtaan voin kertoa yhden lyhyen tarinan omasta elämästäni. Kiire, joka täytti päiväni reilu vuosi sitten, on juurikin ollut tekohengitystä asialle, josta en vain päässyt yli enkä ympäri. Mulle oli tavallaan helpompi kehitellä itselleni kiirettä, jotta en joutuisi kohtaamaan omia ajatuksia asiasta ja siihen liittyvistä ikävistä muistoista. Viime syksynä kun uskalsin vihdoin antaa itselleni luvan hengähtää ja aikaa ajatella pääsin vihdoin asian yli. Se mitä viime syksynä ymmärsin on ollut yksi asia, joka todella helpottanut elämääni. Nimittäin anteeksianto. Kuulostaa ehkä hiukan kliseiseltä monen mielestä, eikö vaan? Mutta se auttoi ja selkeytti ajatuksia melkoisesti.

Usein ihmisten mielen täyttää asiat kuten viha, katkeruus tai suru. Mitä enemmän asioita sivuuttaa sitä enemmän ne tuottavat vihaa tai katkeruutta. Jossain kohtaa ihmisen mielen täyttää ajatus, että tästä ei vain ole enää paluuta entiseen. Mutta eihän sen asian niin tarvitse olla! Vai tarvitseeko? Tarvitsemmeko me vihaa, katkeruutta tai surua elämäämme? Ei todellakaan! Miksi emme siis antaisi anteeksi ennen kaikkea itsellemme, mutta myös muille? Ehkä helpommin sanottu ku tehty, mutta uskokaa tai älkää kovalla ajatustyöllä ja tahdolla saa todellakin omat ajatukset pois synkistä asioista. Tärkeintä on olla armollinen itselle ja muistaa, että meistä ei kukaan ole superihminen. Tämän ymmärrettyämme voimme  myös todeta, että eivät muutkaan ole superihmisiä. Ihminen joka on meille ollut joskus hyvä on sitä edelleenkin, jos vain annamme hänelle uuden mahdollisuuden. On se ihminen sitten ystävä, puoliso tai sinä itse.

Mutta jatketaanpa näillä ajatuksilla taas viikkoa eteen päin. Haluaisin haastaa teidät lukijat pohtimaan omaa elämäänne, ja sitä onko teillä joitakin asioita ja ajatuksia, joita ilman teidän elämänne olisi helpompaa ja mielekkäämpää? Jos on, ehdotan tarttumaan edellä mainittuun keinoon päästä niistä eroon. Askel kerrallaan kohti mielenrauhaa.

Rauhallista keskiviikkoa kaikille! Ootte ihania!

°Susanna

 

*Carpe diem*

Sain eilen viestin lukijalta, jossa hän kysyi mitä elämässäni on tapahtunut sellaista, että olen osannut alkaa pohtimaan elämän tuomia kysymyksiä syvällisesti ja sitä, miten elämääni haluan elää. Lukija kertoi ajatuksestaan, että ihmisen kuuluu ekaksi niin sanotusti käydä pohjalla ja sieltä sitten vasta  noustaan ylös todella nauttimaan elämästä ja sen jokaisesta hetkestä. Lupasin kyseiselle lukijalle kirjoittaa tänne blogiin aiheesta ja samalla hän saisi kysymykseensä vastauksen.

Parastahan elämässä on se, kun todella on aidosti onnellinen ja omistaa todellisen elämänhalun ja -janon. Joku nauttii yksin olosta ja sohvalla makoilusta, toinen taas lenkillä käymisestä ja ystävien kanssa juhlimisesta. Mutta tärkeintä siinä on se, että jokainen nauttii juuri siitä mitä tekee. Väliä ei ole sillä mitä tekee, kunhan nauttii olostaan ja on onnellinen elämänsä jokaikinen minuutti. No löytääkö onnen ja elämänhalun etsimällä? Siihen en usko. Jokainen meistä omistaa sen onnen, sillä se tulee meistä itsestä sisältä, joten tutkiminen kannattaa aloittaa omasta itsestä.

Se miten itse päädyin pohtimaan näitä kysymyksiä on lähtösin ehkä alun perin ihan mun omasta pohtivasta luonteesta ja siitä, että en ole koskaan suostunut tyytymään vähään vaan aina, jos oloni on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä tai tylsältä, olen alkanut etsimään tilanteeseen muutosta. Vasten lukijan ennakkokäsitystä en ole käynyt todellakaan pohjalla, vaan ajatukset ja pohdinta on lähtenyt täysin halusta vain saada elämästäni niin hyvää kuin mahdollista. Asenteeni ja ajatteluni kuitenkin sai selvän muutoksen reilu vuosi sitten ja sitä pidän elämäni yhtenä tärkeimpänä käännekohtana.

Reilu vuosi sitten työskentelin samassa työpaikassa kuin nytkin, mutta oma ajankäyttöni oli täysin erilaista ja en osannut nauttia elämästä. Vapaapäivät kuluivat usein hujauksella treenaillessa ja kotitöitä tehdessä tai treenejä pitäessä. Silloin en olisi uskonut, että nauttisin ”jouten” olemisesta. Aina kevääseen  2012 saakka mulla oli kaikki päivät tarkkaan aikataulutettu. Milloin oli omia treenejä, milloin valmennettavien, milloin piti tehdä treenisuunnitelmaa, ohjelmaa tai koulutehtäviä. Kaiken kiireen keskellä kävin vielä töissä ja opiskelin samalla. Ihmettelen todella näin jälkeen päin, että miten oikein repesin niin moneen asiaan. 

Olen monesti pohtinut ja kysynyt itseltäni, mitä oikein yritin saavuttaa sillä? Turhalla kiirehtimisellä ja itsensä täyteen buukkauksella ei saa kuin masennuksen itselleen. Heräsin todellisuuteen, kun keväällä 2012 huomasin, että mun täytyy suunnitella viikkoihin jopa kaupassa käynnit ja kaiken kukkuraksi jopa sen milloin ehdin suihkussa käymään, koska asuin tuolloin kerrostalossa ja suihkussa käynti tuli hoitaa ennen klo 22. Usein päivät venyivät niin pitkiksi, että kello oli jo yli kymmenen, kun pääsin kotiin.
Tuolloin tajusin asian vakavuuden ja ymmärsin, että haluan tehdä muutoksen elämääni. Päätin tehdä kunnollisen elämäntaparemontin. Päätin alkaa elää hetkessä.

Päätös oli aika suuri ja tavoitteet vielä suuremmat. Sanat ”elää hetkessä” pyörivät mun päässä. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Aloin ottamaan asiasta selvää ja aloin lukemaan kirjallisuutta, joka voisi auttaa suorituskeskeisen nuoren naisen oppimaan hetkessä nauttimisesta ja olemaan läsnä.

Elin vuoden verran miettien ja pohtien elämää. Karsin monet asiat elämästäni ja pohdin todella, että mistä saan ja osaan nauttia eli mitä mun tulee tehdä, jotta nautin elämästäni. Tänä syksynä olen aloittanut monen asian toteuttamisen ja ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että kaikki asiat mitä teen on sitä mitä todella haluankin tehdä juuri sillä hetkellä. Kalenterini alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan vuoden takaisia aikoja, mutta erona siinä on se, että todella nautin ja saan tyydytystä niistä asioista joihin kulutan aikaani. En pidä itseäni kiireisenä tai täyteen buukattuna, vaan onnellisena ihmisenä, joka saa oppia ja kokea koko ajan uusia asioita.

Tie tavoitteen ”elää hetkessä” saavuttamiseksi on pitkä, mutta jo nyt tunnen olevani voittaja! Jo nyt voin sanoa, että todella osaan nauttia elämästäni enemmän ja elää nyt. En vasta huomenna tai ensi vuonna, vaan nyt. Me itse rakennamme oman elämämme! Joten vain me itse voimme saada aikaan muutosta elämässämme. Jännittävää onkin nähdä, millaisen elämän haluamme itsellemme järjestää.. kun kaikki on mahdollista!

Toivon, että jokainen meistä ehtisi elämässään välillä pysähtyä ja miettiä mihin suuntaan sitä ollaankaan menossa, ja onko suunta se mihin todella me haluamme mennä. Jokaisella meistä on mahdollisuudet vaikka mihin, kun vain me itse haluamme ne saavuttaa.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Muistetaan nauttia elämästä.

°Susanna


Kurkistus uusiin kuviin

Viime viikolla kirjotin syksyn uusista hiusvärisuunitelmistani. Mietin hiuksieni värjäämistä hiukan tummemmalla vaalealla. Pohdin tätä väriasiaa pitkään, sillä mitä jos uudesta väristä ei pidäkkään ja haluaakin hiukset takaisin yhtä vaaleaksi? Hiusten värjäämisessä kun kannattaa aina ottaa huomioon se, että tummasta vaaleaksi värjääminen rasittaa hiusta ja voi olla joskus hyvin haasteellistakin. Halusin kuitenkin hiuksiini muutosta, sillä ajan saatossa mun hiukset oli vaalentuneet melko vaaleiksi, jo jopa ehkä hiukan liiankin vaaleiksi mun mielestä näin syksyn tullen, sillä tavoittelen hiuksissani aina mahdollisimman luonnollista lopputulosta. Kesällä vaalea hius on mielestäni hieno, sillä se on luonnollinen siltäkin osin, että aurinko usein polttaa ja vaalentaa hiukan hiusta.

No se mihin me sitten kampaajani kanssa päädyimme oli mielestäni oikein onnistunut valinta. Päätimme sitten laittaa hiuksiini niitä hieman tummemman vaaleita tai oikeastaan mun luonnollisen hiusvärin sävyisiä raitoja. Raidat kampaajani teki vapaalla kädellä ja mahdollisimman ohuita, jotta ne ei erottuisi hiuksissa raitoina, vaan toisivat hiuksiin eloisuutta ja vivahteikkuutta. Raitoja ei myöskään laitettu ihan hiustyveen, jonka ansiosta lopputulos oli oikein luonnollinen.

Se hiuksista ja niiden värjäämisestä. Ja tässä kohtaa joku varmasti ajattelee että ”vihdoinkin se tajus lopettaa hiuksista puhumisen”. No mutta seuraavaan asiaan.. ajattelin hiukan raottaa näyttämönverhoja viime viikonlopun kuvauksiin. Jotta elämä ei olisi liian totista on hyvä joskus vähä pelläilläkin. Myös kuvauksien lomassa on mukava vähän pitää hauskaa ja nauraa itselleen. Tässä hiukan kuvasatoa ei niin virallisista kuvista. Palaan myöhemmin asiaan valmiiden kuvien kanssa. Kuvaajana toimi aina yhtä ihana ystäväni Jimi Soinila. Lisää kuvia löydät täältä: JimiSoinila photography.

Maailman rauhaa ja rakkautta ja sillee..

Hei mä leijun!

Ja mä poistun tonne..

ny jännittää..
Ja lopuksi mun bravuuri.. RUSINA!

Ja lopuksi vielä maininta koskien urheiluhaastearvoitusta. Kaikki haastearvotukseen osallistuneet olivat oikeilla jäljillä.. Pirkan hölkässähän sitä tuli sunnuntaina hölkkäiltyä ja hienosti meni. Jos totta puhutaan, en olisi kyllä tosissani uskonut pystyväni siihen. Mutta kovalla sisulla ja päättäväisyydellä pääsee pitkälle, ja tällä kertaa maaliin asti.

Näiden kuvien saattelemana toivotan oikein rentoa viikon jatkoa kaikille!
Pidetään fiilis korkealla ja hymy korvissa.

Muistetaan nauraa myös itselle, sillä..
Onnellinenhan on se, joka osaa nauraa itselleen!

°Susanna

Haastearvoitus

En ole vielä aikaisemmin täällä blogissa kertonutkaan, että mulla on tapana tehdä itselleni tavoitteita ja asettaa haasteita tuleville vuosille. Tämän vuoden tavoiteet ja haasteet urheilusuoritusten osalta olen jo puoliksi suorittanut. Huomenna olisikin sitten luvassa haasteen toinen puolikas. Jotta ei menisi liian helpoksi, tässä olisi hiukan vihjeitä siitä, mistä huomisessa voisi olla kyse.

Seuraavat kuvat ovat viime kesäkuulta, kun osallistuin Pirkan pyöräilyyn. Muistan vieläkin aidosti sen mahtavan fiiliksen maalissa, kun takana oli 134 km pyörällä polkien. Sitä fiilistä lähden metsästämään myös huomenna..

Huomenna matka taittuu ilman pyörää.. mutta miten?
Taukoja on myös huomenna tiedossa jonkin verran..
Maaliin kun päästään on takana 33 km..

Myös huomenna fiilikset maalissa ovat taas taivaissa!
Mitä luulet, mitähän huomenna mahtaa tapahtua?
°Susanna