Hyvä elämä vs. helppo elämä

Viime postauksen jälkeen sain eräältä lukijalta viestin, jossa hän halusi kuulla millaista elämää pidän hyvänä. Onneksi hyvään elämään ei ole mitään universaalia absoluuttista vastausta, sillä se mikä mun mielestä on hyvää elämää, voi toisen mielestä olla täysin tarpeetonta. Innostuin kuitenkin sen verran aiheesta, että päätin tulla kirjoittamaan siitä myös tänne.

Mielestäni jokaisen elämä on hyvä, jos niin todella ja aidosti itse ajattelee. Silloin kun ihminen itse on tyytyväinen elämäänsä, on se silloin hyvä. Uskon kuitenkin, että monella meistä on asioita, joita haluaisi muuttaa elämässään. Ratkaisevaksi tekeekin se, miten niihin suhtautuu; antaako asioiden vain olla ja tyytyy kohtaloonsa, vai ottaako ohjat omiin käsiinsä ja tekee elämästään elämisen arvoista. 
Jotta voidaan pohtia edellä mainittuja seikkoja, tulee kuitenkin ihmisten fysiologiset perustarpeet olla ensiksi tyydytetty. Kaikille tämä Maslowin tarvehierarkkia ja fysiologiset perustarpeet ovat varmasti tuttuja juttuja jo kouluajoilta. Arjen kiireissä se vain usein pääsee unohtuun, kuinka tärkeää onkin huolehtia siitä, että omat perustarpeet on tyydytetty. Usein laiminlyödään esimerkiksi nukkumista, ja nipistämme usein siitä aikaa kiireen keskellä. Tärkeää olisi kuitenkin muistaa, että unen tarve on yksi meidän perustarpeista, joten siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kun on nukkunut yönsä hyvin ja saanut tarpeeksi unta, on alkava päiväkin valoisampi. Perustarpeisiin kuuluvat myös muun muassa ravinnon saanti (vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja vitamiinit), aktiivisuus, aineenvaihdunta (kuten esim. hikoilu) ja seksuaalisuus.


Tee elämästä mielekästä. Osaa nauraa itsellesi!
Useimmalla ihmisellä perustarpeet ovat kuitenkin suht hyvällä mallilla, mutta siltikin joskus tuntuu siltä, ettei elämä ole ihan sitä mitä siltä haluaisi. Kun ihmisen perustarpeet on tyydytetty, mielestäni sen jälkeen on hyvä elämä enää vain tahdosta ja asenteesta kiinni. Olen varmasti jo aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka uskon siihen, että ihminen, joka ajattelee positiivisesti, uskoo hyvää ihmisissä ja näkee ympärillään mahdollisuuksia vetää puoleensa näitä asioita. Eli positiivinen elämänasenne on mielestäni hyvän elämän yksi tärkeimmistä elementeistä. Asenteen lisäksi myös usko hyvästä huomisesta tekee paljon hyvää. Otetaan esimerkiksi Cheek. Suomessa ei ole kukaan yksittäinen artisti aikaisemmin uskaltanut tehdä niin kuin Cheek; lähteä kokeilemaan esiintymistä Helsingin Olympiastadionilla. Kun Cheek itse uskoi siihen, että se tulee onnistumaan, sai hän myös koko kansan uskomaan siihen, ja miten siinä sitten kävikään: liput myytiin huikeeta vauhtia loppuun. Aivan loistavaa! En tarkoita, että elämä olisi hyvää vasta silloin, kun elämä on kuin Cheekillä. Mutta se asenne ja usko omiin kykyihin ja haaveisiin, on se mistä meidän kaikkien kannattaisi ottaa mallia. 
Yksi tärkeimmistä asioista mielestäni on muistaa, että me todellakin olemme itse vastuussa omasta elämästämme. Silloin kun elämä ei ole sitä mitä sen haluaisi olevan, tulisi mielestäni katsoa peiliin ja lähteä etsimään muutosta omasta itsestä. Syiden hakeminen itsensä ulkopuolelta on täysin turhaa. Jos niin tekee, tulee törmäämään elämässään samoihin ongelmiin ja pohdintoihin vuodesta toiseen. Ota siis vastuu omasta elämästä, vain siten voit saavuttaa hyvän elämän!
Jotta elämässä kokee onnistumisen kokemuksia, on hyvä asettaa elämässä tavoitteita. Mitä haluan saavuttaa? Mihin olen menossa? Mielestäni kova työ ja uurastus sekä niiden jälkeinen onnistuminen tekee elämästä nautinnollista. Elämässä on tärkeää löytää se oma juttu ja uskoa siihen. Se kun on jossain hyvä ja panostaa siihen, on erittäin palkitsevaa. On hyvä muistaa, että me elämme täällä vain kerran, joten elämää ei kannata heittää hukkaan suorittamalla vain velvollisuuksia. Myös velvollisuuksista voi tehdä mieluisia ja näin nauttia jokaisesta hetkestä. 
Oma elämä tulee kokea merkitykselliseksi. Mikä sinusta on elämässä merkityksellistä? Tee sitä! On tärkeää kokea olla tarpeellinen jollekulle, mutta myös kokea esimerkiksi oma työ jollakin tapaa merkityksellisesti. Muistetaan että myös merkityksellisyys lähtee meistä itsestä. Kun pidämme itse, esimerkiksi työtämme merkityksellisenä, vasta sitten muut voivat arvostaa sitä. 
Elämässä on tärkeää perhe, ystävät ja kaikki ympärillä olevat ihmiset. Parhaimmillaan ihmissuhteilta saa paljon. Kun osaamme nauttia toisten onnesta ja ilosta, kannustamme läheisiämme ja saamme voimaa heidän onnistumisista, silloin olemme oikealla tiellä elämässämme.
On tärkeä tiedostaa, että me emme voi muuttaa ympärillämme eläviä ihmisiä, mutta sen me voimme tehdä, että keräämme ympärillemme ihmisiä, joista saamme hyvää ja positiivista energiaa. Tärkeää on myös jakaa sitä energiaa itse. Negatiivisuus, kateus ja pahan puhuminen eivät mielestäni kuulu hyvään elämään. Vältetään niitä siis itse, mutta karsitaan ne myös pois ympäristöstämme.  
Hyvää elämää metsästäessä olisi tärkeää muistaa kuitenkin se kaikkein tärkein: Elämä on tässä ja nyt! Ei vasta huomenna tai ensi vuonna, vaan NYT! Jokaisen meidän elämään kuuluu niin iloisia kuin surullisia asioita. Ratkaisevaa on se, miten suhtaudut niihin. Otatko haasteet vastaan oppimisen kokemuksina, vai lannistutko niistä täysin? Onnistumisen kohdalla osaatko nauttia siitä vai vähätteletkö sitä ja menet jo kohti seuraavaa tavoitetta? Kun elämän ottaa omiin käsiinsä ja alkaa tekemään siitä sellaista kuin siitä haluaa, silloin mielestäni elää hyvää elämää. 
Jos tarkemmin ajattelee, hyvään elämään ei tarvita paljoa. Siihen ei tarvita rahaa tai mitään mihin meillä kaikilla ei olisi varaa. Sitä ei tarvitse etsiä mistään, sillä jokaisella se on aivan nenän edessä. Vain sinä päätät haluatko elää sitä.

Ja vielä lopuksi ajatus, jota toivon teidän pohtivan. Jos elämään kuuluu ilojen ja onnen hetkien lisäksi haasteita, suruja ja peiliin katsomista, onko se silloin helppoa? Kuuluuko sen olla? 

Susanna




Last Weekend

Viime viikonloppu meni siis, kuten jo aikaisemmin kerroinkin, opiskellessa. Voisi kuvitella, että viikonloppuni oli siis ollut melko tylsä, sillä kuka ihmeessä haluaa viikonloppujaan käyttää opiskeluun? Vaikka viikonloppu oli rankka pitkien koulupäivien johdosta, niin kuvitelkaa, oli se silti yksi mahtavimmista viikonlopuista pitkiin aikoihin. Lähdin siis opiskelemaan PTCA® Health Coachiks. PT Coaching® Academyn sivuille pääset tästä. Koulutus kestää vuoden, ja sen jälkeen voin toimia hyvinvointivalmentajana ja työhyvinvointivalmentajana itsenäisenä ammatinharjoittajana tai kuntokeskuksissa ja työhyvinvointipalveluja tuottavissa yrityksissä. 

No mitä me sitten teimme siellä koko viikonlopun? Tämä viikonloppu koostui health coachingin perusteista. Viikonlopun aikana kävimme muunmuassa omaa historiajanaa läpi, tutustuimme muutamiin menetelmiin ja perehdyimme eri persoonallisuustyyppeihin. 



Viikonlopusta mahtavinta ja mielenkiintoisinta oli se kuinka kahden päivän aikana heräsi aivan mielettömästi kaikenlaisia ajatuksia ja oivalluksia omasta elämästä. Olen usein pohtinut, että miksi olen tehnyt sellaisia valintoja mitä olen ja onko niillä ollut joku tarkoituksensa. Viikonloppuna huomasin, että kuinka voimistelijana ja urheilijana oleminen, voimistelun valmennus, sosiaalialan työ, oma pohdiskeleva ja ajatteleva persoona nivoutuu yhteen nyt tämän koulutuksen myötä. Tässä koulutuksessa saan käyttää kaikista näistä kokemuksista keräämiäni taitoja. Ja kun tämän tajusin, olin täysin myyty. Ihanaa, kun elämä vie. Tällä kertaa tiesin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 



Onko susta joskus tuntunut samalta, että olet juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Kuulisin mielelläni myös teidän lukijoiden tarinoita, joten nyt vaan kirjottelemaan kommenttiboksiin omia kokemuksia. Ehkä mietitte, että milloin sitä tietää, että on oikealla tiellä? Se onkin mielenkiintoista, sillä luulen, että siihen ei ole oikeaa vastausta. Jokainen meistä tietää sen itse. Mun kohdalla alkoi tuntua siltä, että kaikki palaset alkaa asettua paikoilleen. Ennen tuntui siltä, että poikkoilen asioissa sinne tänne. Milloin valmensin, milloin opiskelin ja milloin luin mitä erilaisempia kirjoja. Tuntui siltä, kun mikään ei kuuluisi yhteen ja kaikki olisi hyvin irrallista. Mutta nyt näen, että olenkin ollut matkallani hyvin määrätietoinen, ja sen vuoksi olen hankkinut nämä toisistaan irrallaan olevat taidot ja nyt ne nivoutuu yhteen. Aika jännää! 

Viikonloppuna ymmärsin, että jokaiselle ihmiselle tulisi tarjota mahdollisuus ymmärtää ja uskoa, että hänenkin ulottuvillaan on kaikki asiat, joita hän ei ole koskaan rohjennut itselleen ajatella. Ihanaa on, että tätä asiaa saan tulevaisuudessa viedä uuden ammattini kautta ihmisten tietoisuuteen. Nähtäväksi jää kuinka moni tarttuu onnen koukkuun, ja lähtee havittelemaan unelmiaan ja haluamiaan asioita. 

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa! Mukavaa, että myös aurinko on tullut tervehtimään meitä.

★ Susanna





PTCA® Health Coach

Olen jo pitkään miettinyt, että mua kiinnostaisi lähteä opiskelemaan jotain hyvinvointiin liittyvää. Viime keväänä hain opiskelemaan Life Coachiks. Opintojen oli tarkoitus alkaa tänä syksynä. Jossain vaiheessa koulutus alkoi kuitenkin tuntumaan jotenkin väärältä ja jätin hyvinvointi koulutusasian hetkeksi muhimaan. Reilu kuukausi sitten eksyin eräälle liikkuja.fi nettisivulle. Tutustuin siellä koulutusohjelmaan nimeltä PTCA®Health Coach. Tutkiskelin koulutusta ja sen sisältöä jonkin aikaa, soitin äidilleni ja kerroin mahtavasta löydöstäni. Nettisivut kertovat PTCA®Health Coach koulutuksesta näin: PTCA®Health Coach on terveys-ja hyvinvointivalmennuksen ammattilainen. Health Coach keskittyy valmennuksessaan aikuisen asiakkaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyden kokonaiskuvaan, johon vaikuttavat ravinto, fyysinen harjoittelu, riippuvuudet, stressi sekä kyky hallita ja vaikuttaa omaan terveyteen. Koulutuksen jälkeen Health Coachit voivat työllistyä muun muassa kuntokeskusten tai työhyvinvointia tarjoavien tahojen palveluksessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Kuvat: www.keepcalmandposters.com

Koulutus kuulosti juuri kuin mulle tehdyltä, sillä asia oli jo pitkään kiinnostanut mua, mutta en vain ollut löytänyt sopivaa koulutusta. Alkusyksystä olin juuri tehnyt äidilleni harrastuksena kunto-ohjelman, jonka tavoitteena oli saada äitini elämäntavat muuttumaan niin, että äiti sekä näyttää että tuntee myös itse itsensä hyvinvoivaksi. Kyseinen projekti meni tosi hienosti. Äitini on aina ollut hyvin hoikka, ja tavoitteena olikin juuri hyvinvoinnin saavuttaminen eikä niinkään painonpudotus. Äitini kiinteytyi ja pudotti kuitenkin painoaankin reilusti kymmenen viikon aikana, mutta mikä tärkeintä hän oli saanut aikaan elämäntapamuutoksen, joka tuntui hyvältä ja vaikutti siltä, että sitä voisi jatkaa lopun elämää. Se millä tavoin autoin äitiäni oli oikean ruokavalion laatiminen, liikunnan määrän sovittaminen arkeen sekä henkisen puolen huomioon ottaminen. Otin ohjelmassa äitini kokonaisvaltaisesti huomioon, niin motivoimisessa kuin ravinnon monipuolisuudessa ja juuri äidilleni sopivana. Tärkeää oli myös se, että äitini itse asetti tavoitteen ja meni päättäväisesti sitä kohti tyttärensä tuen avulla. Onnistuminen tuntui todella hyvältä niin äitini kuin itsenikin puolesta. Tajusin, että sellaista haluan tehdä lisää. Haluan auttaa ihmisiä löytämään sen oman sisäisen kauneuden ja hyvinvoinnin. 



Ajattelin, että ehkä tämä koulutus voisi olla juuri se, joka voisi auttaa mua toteuttamaan unelmia. Sitähän ei voi koskaan tietää, jos ei kokeile. Ja niin päätin kokeilla, ja niin mä pääsin sitten opiskelemaan. Tänä viikonloppuna olisi sitten tiedossa ensimmäinen koulutusviikonloppu. En ole koskaan aikaisemmin odottanut yhtä innokkaana kouluun pääsyä kuin nyt. Olen aina ollut hyvinkin uudelle ahne, mutta nyt se on kasvanut potenssiin sata. Tästä ei voi seurata kuin pelkkää hyvää! Olen niin innoissani! 

Näissä tunnelmissa toivotan oikein rentouttavaa alkavaa viikonloppua teille kaikille! 
Palaan pian kirjoittelemaan ja kertomaan ekan koulutusviikonlopun kuulumisia.

Nautitaan siitä mitä meillä on ja tavotellaan määrätietoisesti sitä mitä olemme aina haaveilleet!
Onnistunutta viikonloppua kaikille°

★ Susanna





Maailman arvokkaimpia..

.. ovat kaikki lapset. Tänään vietämme Lapsen oikeuksien päivää. Tämä päivä on mielestäni yksi tärkeimmistä päivistä koko meidän kalenterivuodessa. Tämä on päivä, jolloin lapsen ääni pitäisi saada kuuluviin. Tärkeintä onkin, että me aikuiset puhumme lasten puolesta, sillä he eivät siihen itse vielä pysty. Usein lapset jäävät meidän aikuisten huolien ja murheiden varjoon, ja liian usein lasten kustannuksella jopa säästetään esimerkiksi eri palveluissa. Lasten tärkeyttä ja lapsen oikeuksia ei voi mun mielestä, eikä varmasti monen muunkaan mielestä, koskaan korostaa liikaa. Vaikka meillä kaikilla ei olekaan lapsia, omia lapsia siis, elää meidän ympärillä koko ajan paljonkin eri-ikäisiä lapsia. Sen vuoksi jokaisen  meidän onkin hyvä muistaa, että missä ikinä liikutkin, ja mitä ikinä teetkin, se vaikuttaa ympärilläsi oleviin eli samalla myös lapsiin. Jokaisella lapsella on suuret tunteet, jokainen lapsi haluaa olla hyväksytty ja rakastettu. Jokaisella lapsella on oikeus saada elää turvallista ja hänen kehitystään tukevaa lapsuuttaa.

Masuvauvan oikeudet!
Lapsi tarvitsee turvaa ja rakkautta! Kuva: www.vauva.fi

Mulle lapsen oikeudet ja lasten puolesta puhuminen on erittäin lähellä sydäntä, joten aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Haluan kuitenkin nyt antaa teille jokaiselle lukijalle tilaa pohtia asiaa itse. Millaisen lapsuuden sinä haluaisit? Millaisesta itse haaveilit tai oliko oma lapsuutesi juuri sellainen?
Kun olet asiaa pohtinut ja mieleesi on piirtynyt jonkinlainen vastaus, mieti sitten, mitä sinä voisit tehdä, jotta ympärilläsi olevat lapset pääsisivät yhä lähemmäksi haaveilemaasi tai hyväksi kokemaasi lapsuutta.  Me voimme jokainen omilla valinnoilla ja teoillamme vaikuttaa maamme lasten hyvinvointiin. Kuitenkin on hyvä muistaa, että pienikin teko voi tehdä ihmeitä. Meidän ei siis tarvitse olla superihmisiä  auttaaksemme ja rakastaaksemme ympärillämme olevia lapsia. Eihän?

Lapsi tarvitsee tukea ja kannattelua! Kuva: Ellit.fi

Rakastetaan ja arvostetaan kaikkia lapsia kuin omiamme joka päivä, myös tänään!

Oikein ihanaa Lapsen oikeuksien päivän jatkoa kaikille!

Susanna



I ♥ me

Joulu on tuloillaan ja pikkujoulut valtaavat jo kalenterin. Jotta tänä vuonna voisimme nauttia jokaisesta hetkestä, halusin tulla kirjoittaa jo näin ajoissa hiukan ajatuksiani siitä, mitä nauttiminen todella vaatii, mutta myös antaa. Talven alkaessa ja erityisesti joulun alla kaikki tuntuu olevan kiireisiä. Kaiken arkisen askareen lisäksi kerääntyy erilaisia tehtäviä, kuten syysvaatteiden pesemistä ja pois laittamista, talvivaatteiden esille nostamista, kesäkalusteiden ja pihan siivoamista talven varalle. Pikkujoulukausi on startannut juuri käyntiin, joululahjojen hankinta on alkanut ja joulusiivouskin tulisi tehdä. Miten tämän kaiken ehtiikään tekemään? Jo pelkkä sana joulu saa joillekkin tuskahien pintaan, kun mieleen tulee niin paljon hössötystä ja kiirettä. Kuulostaako tutulta? Kaiken tämän kiireen lisäksi myös useimmilla tälle vuoden ajalle tyypillinen ainainen pimeys pistää väsyttämään ja mielen matalaksi.

Tämä vuoden aika erottaa todellakin jyvät akanoista siinä suhteessa, että kuka osaa nauttia ja kuka stressaantuu kaikesta puuhasta. On hyvä muistaa, että kenen elämää me täällä eletäänkään ja ketä varten? Kuka stressaantumisesta ja ainaisesta pimeyden valittamisesta eniten kärsii? Tosiaan, me itse siitä eniten kärsimme, mutta myös kaikki meidän ympärillä. Tällaisena vuoden aikana on hyvä pysähtyä ja pohtia, miten sitä itse ottaa vastaan vuoden ajan, jossa on niin paljon tehtävää? Miten sinä pystyisit nauttimaan kaikesta tekemisestä, juhlien järjestämisestä, lahjojen antamisen ilosta ja ystävistä?

Kuva: Jimisoinila | photography
Tärkeintähän on, että sinusta itsestä tuntuu hyvältä. Joulun aika tulisi olla rakkauden ja rauhan aikaa. Useimmille se on kuitenkin usein kaikkea muuta kuin sitä. Mutta mitä jos tällä kertaa jättäisimmekin stressaamisen muille ja nauttisimmekin sen sijaan kaikesta ihanasta mitä joulu voi tuoda tullessaan?

Ikuisena unelmoitsijana ja pohdiskelijana rakastan kynttilöitä ja tunnelmallista valaistusta. Pidän talvesta erityisesti sen tunnelmallisuuden vuoksi. Onnekseni kodissani on takka, sillä mikä sen romanttisempaa ja rentouttavampaa voisikaan olla kuin takkatulesta nauttiminen puolison kanssa tai siinä maailman parhaassa seurassa, eli omassa seurassa? Tuo kuulosti ehkä kliseiseltä, mutta kokeileppa itse, jos omistat takan. Mitä jos päättäisimmekin ottaa tänä vuonna enemmän aikaa itsellemme? Tuleehan se joulu sieltä ilman stressiäkin. Onko se silloin joltain muulta pois, jos pidämme itsestämme huolta? Hetki hieronnassa rentoutuen, nauttien jalkahoidosta tai kampaajalla käynti, voivat kummasti kohottaa joulumieltä. Joulukiireiden vuoksi usein karsitaan aikaa omasta ajasta. Jos olet ihminen, joka aina laittaa muut edelle ja erityisesti jouluna unohtaa itsensä, nyt on oikein hyvä hetki tehdä sille muutos. Läheisesi varmasti haluavat rentoutuneen ja iloa täynnä olevan perheen jäsenen kuin stressaantuneen ja kireän. Kiireisimpään vuoden aikaan onkin siis tärkeää sijoittaa myös omaan laatuaikaa, vaikka ajatukset usein ovatkin esimerkiksi lahjojen ostamisessa muille. Nämä tärkeät teot itsemme vuoksi ovat muistutuksia siitä, kuinka tärkeitä olemme itsellemme.

Rakkauden ja rauhan joulussa tärkeintä on ennen kaikkea rakkaus itseä kohtaan. Ole armollinen itsellesi! Mitäpä jos tänä vuonna järjestäisittekin sellaisen joulun, joka ei ole vaatinut ainuttakaan tuskahien pisaraa tai stressaavia ajatuksia? Suosittelen! Myös itsekin pyrin moiseen, tosin en ole vielä siinä aikaisempina vuosina onnistunut. Olisikohan tämä vuosi erilainen? Uskon ainakin siihen.

Tunnelmallista ja ihanaa ”pimeetä” aikaa kaikille!

Susanna




Ikävä ★

Jälleen tämäkin viikko on vierähtänyt viikon paremmalle puolelle ja nyt viimeistään kannattaa antaa aikaa omasta olostaan nauttimiselle. Mulle mennyt viikko on ollut erittäin vaihe rikas ja tämän ikuisen pohdiskelijan mielessä on käynyt mitä erilaisempia ajatuksia. Viikkoon on mahtunut siis paljon ajatuksia, mutta myös liikuntaa ja tulevan vuoden tavoitteiden alustava pohdintaa. Voin tässä lähi aikoina hieman kertoa teille mitä tuo tavoitteiden pohtiminen käytännössä on ja miksi sitä teen. Mutta palaan siihen myöhemmin. 
Tähän viikonloppuun mahtuu paljon tunnetta, sillä pitkästä aikaa tuntuu siltä, että haluaisin olla kahdessa paikkaa samaan aikaan. Tänä viikonloppuna nimittäin on joukkuevoimistelun TUL:n mestaruuskilpailut Tampereella. Olen taustaltani joukkuevoimistelija ja valmensin pitkään joukkuetta nimeltä Finea. Valmennuksen lopetin vuosi sitten, ja se mikä asiassa herättää tunnetta on ikävä. Ikävöin kovasti lajiani, mutta erityisesti joukkueeni tyttöjä. Sain olla tukemassa ja kulkemassa tyttöjen rinnalla, kun joukkueen tytöt kasvoivat yhdessä lapsuudesta nuoruuteen. Muistan sen hetken kun tytöt aloittivat koulun ensimmäisen luokan ja silloin kun lopetin valmentamisen siirtyivät tytöt yläkouluun. Vuosiin mahtuu mitä hienoimpia kokemuksia ja suuria tunteita. Mikä parasta, opin ja sain joukkueeltani paljon. Olin nuori valmentaja, joka teki valmennusta sydämellä ja tytöistä huolta pitäen. 
Finea keväällä 2011
Vielä ensimmäisinä valmentajavuosinani en ymmärtänyt täysin mikä vastuu mulla ja mun valmentajaparilla eli siskollani oli. Me kasvatimme tytöt yhdessä heidän vanhempien ja opettajien kanssa. Me vietimme monta tuntia viikosta näiden loistavien lasten ja myöhemmin nuorten kanssa. Me annoimme oman panostuksemme lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Mutta näin jälkikäteen, kun mietin tarkemmin asiaa, ihmettelen kovasti miten selvisimme tehtävästä. Nyt vasta ymmärrän, mikä vastuu siinä todellisuudessa oli. En ihmettele niinkään sitä, miten selvisimme treenien vetämisestä ja ohjelman sekä treenisuunnitelmien tekemisestä, vaan sitä, että miten olen ollut niinkin suuressa roolissa kasvavien lasten elämässä täysin kokemattomana ja nuorena naisena. Onnekseni en saanut mitään kovinkaan pahaa ja korjaamatonta aikaseksi, vaan voin ylpeänä todeta, että tytöistä kasvoi fiksuja nuoria ja toivon, että myös heidän vanhemmat ajattelevat samoin. 
Olen tyytyväinen siihen, että olen saanut olla mukana toteuttamassa ja levittämässä liikunnan hyvää sanomaa. Jokaisella lapsella on mun mielestä vapaus liikkua. Lasten liikunnan vähyys on huolestuttanut meitä jo vuosia. Sitä mitä lapsi oppii liikkuessaan ei voi korvata millään. Se on vanhempien tehtävä antaa lapselle mahdollisuus liikkumiseen, ja jos siihen ei vanhempana itse pysty, tulee minusta vanhemman silloin ohjata lapsi jonnekkin missä hän saa ohjausta liikuntaan. Kannustetaan siis lapsia ja nuoria liikkumaan ja liikutaan myös itse.
Haluan muistuttaa kaikkia siitä, kuinka tärkeää työtä eri seurojen ohjaajat ja valmentajat tekevät. Heidän  antama aika omalle lajilleen on korvaamatonta. He antavat omalla panostuksellaan paljon lasten ja nuorten liikunnalle, joka on tällä hetkellä valitettavasti aivan liian vähäistä. Iso peukku siis heille!  
Finea syksyllä 2011
Joukkuevoimistelu lajina on ollut mun arjessa isossa roolissa koko elämän. Laji on mulle erittäin rakas. Joukkuevoimstelussa puoleensa vetää yhteisöllisyys, mutta ennen kaikkea liikunnnan ilo ja haastavuus. Lapset ja nuoret oppivat jatkuvasti jotain uutta ja saavat nauttia onnistumisen kokemuksista. Voimistelussa lapsi oppii mitä hienompia ja vaikeampia juttuja. Lajista hienon tekee myös kilpailut, jotka ovat erittäin mukaansa tempaavia ja tunteikkaita tapahtumia. Siellä käytännössä hurrataan, kiljutaan, nauretaan ja itketään ilosta ja välillä surustakin. Siellä, jos missä, saa kokea todellista urheilun juhlaa niin iloineen kuin suruineenkin. 
Jos olet kiinnostunut näkemään erittäin taitavaa ja taitoa vaativaa urheilua niin suuntaappa huomenna lauantaina tai sunnuntaina Tampereen Hervannan vapaa-aikakeskukselle niin näet toinen toistaan hienompia esityksiä. Siellä tulet näkemään joukkuevoimistelua ja pääset kokemaan juuri sitä urheilun tuomaa aivan mahtavaa fiilistä. Kilpailuissa nautitaan ja iloitaan onnistumisista, mutta myös surraan epäonnistumisia. Sellaistahan se elämä on! Kilpailut järjestää Rantaperkiön Isku ja sanomattakin on selvää, että mun mielestä ehdottomasti paras joukkue on Finea. Jos haluat olla eri mieltä, niin kannattaa kyllä ilman muuta lähteä katsastamaan tapahtuma. Uskon kuitenkin, että Finea sulattaa myös sinun sydämesi, sillä Finean tytöt ovat huikeita ja ohjelma on loistava. Ja totta kai kaikki kilpailuihin osallistuvat joukkueet ovat ansainneet kehut ja suuret aplodit, eli sinne vain kannustamaan. Itse en pääse paikan päälle tällä kertaa, ja se harmittaa valtavasti. Toivon kuitenkin täydestä sydämestäni tsemppiä rakkaista rakkaimmalle Finealle ja kaikille kilpailuihin osallistuville!

Finea syksy 2010. Kuva: Jussi Palojärvi
Kuva: Jussi Palojärvi

Jos kiinnostuit kilpailuista ja haluat viikonlopulle laadukasta tekemistä niin käyppä vilkaisemaan kilpailujen sivut tästä. Ja Finean kannattajat, käykää kurkkaan joukkueen oma blogi täältä.

Joukkuevoimistelukilpailujen sijaan minä suuntaan rakkaiden ystävieni kihlajaisiin. Suorastaan aivan huikee huominen siis tulossa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Pidetään peukkuja kaikille tänä viikonloppuna Hervannassa voimisteleville tytöille!

Susanna

Ainiin, tapasin tänään aivan mielettömän ja ihailtavan ihmisen. Olen löytänyt todellisen idolini. Mutta.. lisää kuulette myöhemmin.

♥ ISI

Huomenna saamme juhlia isiä. Huomenna, jos koska on hyvä hetki kertoa isälle kuinka tärkeä hän on. Olen varma, että meidän jokainen isä on erilainen ja täysin omanlainen. Millainen sinun isäsi on?

Tällä viikolla moni on varmasti pohtinut mitä sitä voisi antaa isälleen lahjaksi. Myös minä olen miettinyt pääni puhki, että mitä haluan isälleni huomenna antaa. Se, että tällaisina päivinä olisi ihana antaa jotain sellaista, mikä olisi täysin ainutlaatuista ja sopisi juuri omalle isälle. Ja mikä tärkeintä, lahja olisi sellainen mikä muistuttaa lahjan saajaa sen antajasta. Mutta onko elämässä tärkeintä lahjan antaminen? Mitäpä jos päättäisimmekin lahjan sijaan kertoa isälle kuinka tärkeä ja korvaamaton hän on?

Muutaman sanasen haluaisin kirjoittaa omasta isästäni. Olen erittäin onnekas, sillä minulla on isä, joka on aina pysynyt rinnallani. Isäni on aina tukenut minua ja seissyt sanojensa takana. Muistan, kun lapsena leikimme sisaruksiemme kanssa nukkuvaa olohuoneen sohvalla, jotta isämme kantaisi meidät omiin sänkyihin nukkumaan. Ilta toisensa jälkeen niin meidän isä teki: kantoi meidät sänkyyn, silitti hiuksiamme ja kuiskasi korvaan, kuinka korvaamattomia ja rakkaita me hänelle olimme. Isämme on aina kertonut minulle ja sisaruksilleni, kuinka paljon hän meitä rakastaa.

Kun minä olin nuorempi ja kokeilin kaikenlaista enemmän tai vähemmän sopimatonta ja kiellettyä, pystyin luottamaan omiin vanhempiini ja siihen, että he auttavat minua aina. Pienestä pitäen isäni aina sanoi, että tapahtuipa ikinä mitä tahansa niin asioista voi ja pitää tulla juttelemaan. Ja niinhän minä aina tein. Onneni on aina ollut se, että omille vanhemmilleni olen voinut kertoa kaiken. Kaikesta on selvitty ja selvitään jatkossakin, sillä omistan maailman parhaan isän. Isästäni tekee parhaan juuri se, että isäni ei ole täydellinen. Uskon, että kenenkään meidän isä ei ole täydellinen. Eihän kukaan ole?

Kuva: Jari Lyytikkä/Yle, http://yle.fi/uutiset/sitoutunut_isa_on_onnellinen/6369911
Kanssani kuljit, kädestäni kiinni pidit. 
Kanssani katselit ihmeitä maailman ja minulle niitä selitit.
Lohdutit surussani ja hiuksiani silitit. 
Kuljit kanssani, matkan lapsuudesta aikuisuuteen. 
Välillä minut syliisi suljit. 
KIITOS isäni, että saan olla kanssasi!
On isä sitten lähellä tai kaukana, annetaan huomenna aikaa isillemme ja muistellaan hyviä asioita heistä, halataan ja rutistetaan tai sitten lähetetään kauniita ajatuksia heidän luokseen.
Ihanaa isänpäivän aattoiltaa kaikille! 
 ♥: Susanna


Ms Viking XPRS | Best model of Finland

Palataan vielä viime viikonloppuun ja Ms Viking XPRS:n tunnelmaan, josta olin nauttimassa yhdessä hienon ja aivan loistavan Best Model of Finland finaaliporukan kanssa. Viime viikonloppuna siis käytiin Best Model of Finland kilpailun finaali. Finaalissa oli seitsemän toinen toistaan kauniimpaa ja näyttävää naista. Kilpailun voittaja pääsee osallistumaan ja edustamaan Suomea joulukuussa pidettävään Best Model of the World -kilpailuihin Belgian Brysseliin. Jokainen kilpailuun osallistuja varmasti haluaisi päästä tuonne Brysseliin, mutta vain yhdelle on siellä paikka.

Johanna Loiri (FaceMaker, kilpailun järjestäjä ja juontaja) sekä minä

Finalistit. Kuva: Nikita Tikka

Viikonloppu oli oikein mielenkiintoinen. Mulle on tuttua olla arvostelun kohteena ja tällä kertaa olikin oikein ihanaa istua siellä pöydän toisella puolelle. Harjoituksia seurattuani tuli mulle sellainen tunne, että nämä naiset tarvitsevat kannustusta ja kehuja. Liian usein me sanotaan vain negatiivista palautetta, ja mitä me sillä saavutamme? Jo pelkästään se, että pistää oman itsensä likoon ja osallistuu mallikilpailuun on jo suuri juttu. Harvoin sitä kuitenkaan otetaan huomioon, vaan ajatellaan, että ne jotka kilpailuun osallistuu ovat jotenki ansainneet sen negatiivisen kritiikin. Mutta eihän sen tarvitse mennä niin? Jotta me saamme suomalaiset menestymään, tarvitsee meidän itse täällä Suomessa uskoa suomalaisiin ja ennen kaikkea kilpailijan itse täytyy uskoa itseensä ja pitää itseään hyvänä.

Pohdin viikonlopun aikana paljon sitä, että miksi suomalaiset eivät pysty kannustamaan mallikilpailijoita. Urheilussa on sama juttu. Jos kilpaileva joukkue tai yksilö lähtee huonolla ennusteella kilpailuun, suomalaiset eivät kannusta omaansa. Mutta jos kilpailussa suomalainen pärjääkin, saa kilpailija vasta kannustuksen puolelleen. Tai jos kilpailu meneekin huonosti, lytätään kilpailija ihan täysin. Kuka sitten uskaltaa tällaisessa yhteiskunnassa uskoa itseensä?

Hauskaa homma tää tuomarihomma! Kuva: Nikita Tikka

No synkistelyt sikseen.. Kilpailu Ms Viking XPRS:llä meni oikein hienosti ja haluan antaa erityismaininnan FaceMakerille ja Johanna Loirille, joka tsemppasi kilpailijoita, auttoi heitä ja näki kilpailijat ihmisinä. Kritiikkiäkin saa mielestäni antaa, jos myös osaa kehua ja on sitä tehnyt. Kukaan kilpailija koskaan ei ole valmis, vaan he tarvitsevat neuvoa ja apuja. Sitä Johanna antoi kilpailijoille ja se on musta todella hienoa! Mallitoimisto FaceMakerin kotisivuille pääset tästä.

Tuomaristo. Kuva: Nikita Tikka

Mallikilpailun finaalituomaristoon kuuluivat Esko Eerikäinen (Hunks-tanssija), Aleks Vehkala (Mr. Gay Finland 2013) , Tommi Ruskomäki (Hiusmuotoilija, Goldwell ja KMS California -koutuspäällikkö), Susanna Mustajärvi (Miss Suomi 1.perintöprinsessa 2008), Janita Repo (Fitness Cover Girl 2013 finalisti), Heidi Eskelinen (Mallitoimisto FaceMaker), Jaakko Ahti (Viking Line) ja Päivi Mäntyharju (Specsavers).

Hymy on herkässä myös tuomaristolla. Kuva:Nikita Tikka

Päätuomari Esko Eerikäinen. Kuva: Nikita Tikka

Päivä laivalla meni vauhdilla kilpailijoiden harjoitellessa koreografioita, kampaajien laittaessa kilpailijoiden hiuksia, meikkaajan meikkejä ja valokuvaajan ottaessa kilpailijoista kuvia. Kilpailun valokuvaajan toimi Nikita Tikka. Nikita Tikka Photographyn sivuille pääset tästä.

Voittaja ja perintöprinsessat. Kuva: Nikita Tikka

Kärkikolmikko, Onnea! Kuva: Nikita Tikka

Oli kunnia saada olla tuomaristossa ja valitsemassa Suomesta edustajaa kansainväliseen ja yhteen suurimpaan mallikilpailuun Brysseliin. Kilpailun voitti Sara Hyytiäinen ja samalla Sara lunasti paikkansa kilpailussa Brysselissä. 1. perintöprinsessaksi sijoittui Sofia Rautapuro ja 2. perintöprinsessaksi Marika Hongisto. Onnittelut kärkikolmikolle ja kaikille kilpailuun osallistuneille!

Esko Eerikäinen, Johanna Loiri ja minä

Viikonloppu oli oikein onnistunut. Tutustuin moneen aivan mielettömän valloittavaan ihmiseen. Viikonlopun finaalista voitte käydä lukemassa myös täältä.

Kiitos kilpailijat, kiitos Johanna Loiri ja kiitos tuomaristo ja koko kilpailun taustajoukko aivan loistavasta viikonlopusta.

Näissä tunnelmissa on mukava mennä kohti viikonloppua, joka tulee pitämään sisällään juhlaa, mutta hyvin hyvin rennoissa meiningeissä luonnon rauhassa.

Mukavaa viikon jatkoa! Ootte mahtavia!

°Susanna






Syysteema | JimiSoinila

Mukavaa marraskuun alkua kaikille! Ihanaa, että marraskuu alkoi ja vihdoin saa alkaa ihan virallisesti odottamaan joulua. Tässä kuussa monet alkavat viettämään pikkujouluja ja kalenterit täyttyy juhlilla. Kuinka moni teistä lukijoista osaa nauttia joulun odotuksesta? Vai onko se teille stressin ja kiireen aikaa?
Ennen kuin siirrytään täysin joulun odotukseen ja pikkujouluihin, ajattelin tulla laittamaan tänne blogiin syksyisiä kuvia meidän lokakuisista kuvauksista Jimi Soinilan kanssa. Me olemme Jimin kanssa jo jonkin aikaa tehneet yhdessä erilaisia kuvausprojekteja ja seuraavaksi näette kuvia yhdestä niistä projekteista.
Syysteema valikoitui tällä kertaa kuvausteemaksi sen ajankohtaisuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Syksylle ominaista ovat monet punaisen eri sävyt, ja kuvissa tuleekin aivan loistavasti esille syksyn kauniit värit. Haimme kuviin teemaan sopivaa sisältöä veden ääreltä sekä metsästä. Syksyinen luonto on mitä erinomaisin miljöö, sillä luonto itsessään on jo niin kutsuva, ettei kuva tarvitse juuri enää muuta ollakseen täydellinen. Luonnossa elämä ja rauha saa aivan uuden merkityksen.    

Vesi on elementtinä hyvin rauhoittava, mutta samalla se myös herättää suurta kunnioitusta. Kuvasta tekee loistavan juuri veden tuoma vapauden tunne ja syksyiset värit. Mitä mieltä olette?

Metsässä kävely rauhoittaa mieltä. Siellä ajatukset saavat rauhassa tulla ja mennä.
.

Joillekkin metsä voi olla myös pelottava, joten päätimme ottaa myös yhden vähän synkemmän kuvan.

Suomen marjat ja niiden ainutlaatuisuus on meidän suomalaisten ylpeyden aihe.
Näiden kuvien saattelemana toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja rentoa viikonloppua!
Nautitaan elämästä tänäänkin!
Susanna