Huipputarjous! Bio Sculpture -oman kynnen geelaus

Niin se Uusi Vuosi ja juhlat lähenevät. Oletko henkilö, joka tekee uudeksi vuodeksi lupauksia? Kyllä, pakko myöntää, että niin olen minäkin. Millaisen uuden vuoden lupauksen sinä aiot tehdä? Oletko päättänyt kenties panostaa ensi vuonna enemmän itseesi ja nauttia enemmän pienistä ilon ja onnen hetkistä? Entä oletko päättänyt olla enemmän tyytyväinen ja kiitollinen elämästä, jota elät? Mitä sinun tulee tehdä, jotta pääset tavoitteeseen ja lunastat lupauksesi? 
Mitäs sanot, jos ensi vuosi alotettaisiinkin hieman hemmottelemalla itseämme? Minä olen tehnyt päätöksen, että ensi vuonna pidän itsestäni huolta yhä enemmän niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Oletko  samoilla linjoilla? Jotta tavoitteeseen päästään, pitää tehdä myös pieniä välitavoitteita, ja tässä asiassa ajattelin nyt hieman auttaa. Mitä, jos lähtisimmekin hemmottelussa liikkeelle kynsistä?

Haluaisitko kauniit kynnet ilman, että omat kynnet menevät huonoon kuntoon?
Diva Nails Kauneushoitolan kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen kunniaksi haluan yhdessä Diva Nailsin kanssa tarjota teille lukijoille aivan loistavan tarjouksen Bio Sculpture -oman kynnen geelauksesta. Bio Sculpture -geeli edesauttaa kynnen luonnollista ja tervettä kasvua. Lisäksi geeli lisää kynnen vahvuutta ja joustoa vahingoittamatta kynttä. Lisää Bio Sculpture -tuotesarjasta voit lukea täältä.

Kuvat: Diva Nails
Nyt sinulla blogini lukijana on mahdollisuus hemmotella hieman itseäsi hienoilla kynsillä edulliseen hintaan. 
Koodilla SUSANNANBLOGI 
saat Bio Sculpturen -oman kynnen geelauksen 
hintaan 39€ 
(norm. 45-70€ riippuen koristeluista). 
Tarjous ei sisällä vanhojen geelien poistoa eikä kynsien pidennyksiä. 
Tämä blogitarjous on voimassa 31.1.2014 asti. 
Varaa aikasi numerosta 020 764 1120. Tekstiviestit numeroon 040 031 1664.
Ilmoita varausta tehdessäsi blogitarjouksen koodi susannanblogi.
Ja paikkana siis Diva Nails Kauneushoitola, josta lisää voit käydä lukemassa virallisilta nettisivuilta www.divanails.fi. Diva Nails sijaitsee Tampereella, Mustanlahdenkatu 10.
Lisäksi pääset käsiksi Diva Nails Kauneushoitolan kuukauden tarjouksiin, kun käyt tykkäämässä Diva Nails Kauneushoitolasta facebookissa tästä.
Nyt vain hemmottelemaan itseäsi. Olet sen ansainnut. Ja miehet hoi, jatkossa on tulossa blogitarjouksia myös miehille, joten älkää olko huolissanne, lupaan ottaa jatkossa myös teidät huomioon. 
Mukavaa pian alkavaa vuoden viimeistä päivää!
Susanna


Rauhallista Joulua!

Niin se Joulu jo kolkuttelee oveen. Siirryn myös täällä blogissa hiljalleen nauttimaan Joulun rauhasta. Nyt jos koska on lupa rentoutua! Luvataanpa kaikki nauttia omasta ja toisten seurasta. Tehdään Joulusta ikimuistoinen onnellisuutensa ja ilonsa puolesta. Halitaan rakkaitamme, nautitaan hyvästä ruoasta ja kiireettömyydestä.

★    ★     ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    

★    ★     ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    
    ★    ★     ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    

Perhe taas koolla,
kinastelut jätetty sikseen,
piparkakun ja hyasintin tuoksua,
koputuksia ovelle,
hymyileviä kasvoja,
paketteja, 
kortteja ystäviltä,
ei mitään unohdettu, 
eikä mikään myöhästynyt.
Halauksia, suukkoja,
onnellisia muistoja.
Toivon täydestä sydämestäni 
joulusi olevan sellainen,
miksi se on tarkoitettukin
– lämmön ja valon juhla
sydäntalven pimeydessä.
– Charlotte Gray –

★    ★     ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    ★    

Susanna



Korvaamaton Kosketus

Kun joku koskettaa sinua, miltä kosketus tuntuu? Voiko tuntematon tulla koskettamaan? Miltä kosketuksen puute voisi tuntua? Oletko kokenut sellaista? 

Milloin viimeksi sait nauttia kosketuksesta, joka ei vaatinut sinulta mitään? Milloin viimeksi olet silittänyt toista niin, että olet voinut aistia hänen lämmön ja ainutlaatuisuuden ihosi kautta?
Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että sen lisäksi, että olemme täällä Suomessa pidättyväisi sanojemme, kehujen ja niiden vastaanottamisen suhteen, olemme myös fyysisesti kovin varauksellisia? Meidän oma alue/reviiri on niin laaja, että jos siihen joku sattuu astumaan liian lähelle peruutamme pari askelta taakse päin. Mistäköhän tämä johtuu?
Meidän kulttuurille melko vierasta on fyysinen kosketus ja kontakti niin tuttavien kuin vieraidenkin ihmisten kanssa. Olemme hyvinkin tarkkoja siitä, kenellä on oikeus meihin koskea. Suomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa tunteakseen itsensä ja olonsa turvalliseksi. Uskon, että tämä on onneksemme tavalla tai toisella jo jonkin verran muuttumassa nuoremmissa sukupolvissa, sillä nuoria katsellessa on ihanaa huomata, kuinka nuoret esimerkiksi halaavat toisiaan näkiessään tai hyvästellessään toisensa. Tällaista meidän kulttuuriin tarvittaisiinkin lisää. Tiedätkö sinä, että miksi?
Kuva: http://aap1964a.nettisivu.org/pienena-poikana/342011-tulevaisuus/
Kuvitellaan tilanne esimerkiksi kampaajalla käynti. Mikä siellä on parasta? Hiusten pesun yhteydessä saatu päähieronta. Eikö vain? Mikä kampaajalla saadusta päähieronnasta tekee niin nautinnollisen? Hieronta ei vaadi mitään, valita tai odota mitään vastapalvelusta. Oman päivätyöni kautta olen päässyt oppimaan kosketuksen merkityksen todellisen luonteen. Kun vastasyntynyt vauva saa kosketusta vanhemmiltaan tai keneltä tahansa ihmiseltä, on vauvan kehitys nopeampaa, kuin kosketusta vaille jääneen vauvan. Vauvalle kosketus on elinehto, niin myös kaikille meille ihmisille. Voiko kosketuksen merkitystä siis korostaa liikaa? Mielestäni ei voi.
Aikuisten kosketusmaailma voi jäädä helposti pelkäksi hyvänyön suukoksi, tai läheisen sukulaisen pikaiseksi ja jäykäksi halaukseksi. Koskettamisen jalo taito opitaan jo pienenä. Miten minua on kosketettu, kun olen ollut pieni? Sainko syliä varauksetta? Oliko vanhempieni syli avoinna? Vai olivatko vanhempani kiireisiä ja etäisiä, jolloin heidän syli jäi myös kaukaiseksi? Miten tähän voisimme nykyhetkessä vaikuttaa?
Mielestäni asiaan ei voi vaikuttaa muuta kuin harjoittelemalla. Pienin askelin kohti kosketusta. Kosketus  ja toisen halaaminen on niin arvokasta, että se tulee tehdä kosketuksen vastaanottajan ehdoilla. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi hellällä käsikosketuksella toisen olkapäätä vasten tai vain esimerkiksi silmiin katsomisella ja kättelemisellä.
Kuva: http://olotila.yle.fi/mina/parisuhde/roihua-suhteeseen-parisuhdeneuvoja-perheenaideille
Haastan teidät lukijat pohtimaan sitä, miten kosketus vaikuttaa sinuun. Haluaisitko enemmän kosketusta elämääsi? Miten voisimme tuoda kosketusta enemmän arkeemme? Miten voisimmekin tankata läheisyyttä niin, että jaksaisimme pusertaa arjen kiireessä?
Nyt kun tiedämme mikä voimakas vaikutus kosketuksella on. Haluan teidän pohtivan vielä kolikon toista puolta eli sitä, miten pahimmillaan vääränlainen kosketus voi myös satuttaa.. Mielestäni myös tämän asian ymmärtäminen on todella tärkeää.

Kunnioitetaan siis kosketusta, ja vaalitaan sen positiivista vaikutusta.

Muistetaan koskettaa, kunnioittaa ja välittää toisistamme!

Susanna



Elämäntaidon opetusta kouluihin

Mitä jos meillä olisikin kokonainen koulutussysteemi, jossa opiskeltaisiin olemaan onnellisia ja terveitä? Voisiko sillä tavoin oppia ja saavuttaa hyvän elämän hyvinvointivaltiossa, jossa vain suorittamisella ja hyvillä arvosanoilla on merkitystä? 



Eräs lukijani toivoi syksyllä blogikirjoitusta aiheesta ”Elämäntaidon -kurssi kouluihin”. Tuolloin lähdin pohtimaan aihetta ja olen asiaa pohtinut niin opettajani kuin ystävien ja esimieheni kanssa. Jokin aika sitten opiskelukaverini linkitti alla olevan videon meille, joka sitten sai todellisen ajatustyön vauhtiin. Mitä jos keksisimmekin koulutuksen, joka opettaa meidät olemaan terveitä ja onnellisia?

Ajattelin lähteä asiaa pohtimaan omasta näkökulmastani käsin. Luulen, että moni pystyy samaistumaan asioihin, joita aion teille nyt kertoa. Olen ollut aina hyvä koulussa. Ala-asteella en koskaan saanut huonompaa numeroa kuin 8, ja jos sen sain olin todella pettynyt. Saatoin olla pettynyt jopa ysiin, jos kyseessä oli esimerkiksi matematiikan koe. Vaikka olin todella hyvä koulussa ja marssinkin 9,4 keskiarvon sisältävä todistus kainalossa yläasteelle, en voi missään nimessä sanoa, että olisin ollut toista heikomman keskiarvon saanutta luokkatoveriani viisaampi. Tosiasiahan on, että mulla sattui olemaan vaan ”todella hyvä muisti”, olin kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen. Pystyin pänttäämään kokeeseen niin, että muistin asiat seuraavana päivänä ja unohdin ne heti kokeen palautettuani opettajalle. Sain aina kehuja luokassa hyvistä numeroista ja olin opettajan lellikki. Mitä tästä kaikesta olen sitten oppinut? Rehellisesti sanottuna, en juuri mitään. Toki olen oppinut suorittamaan asioita läpi ja tekemään asiat kunnianhimoisesti. En voi kuitenkaan sanoa, että alakoulussa olisin jotenkin nauttinut koulussa olemisesta tai oppinut jotain sellaista, jota voisin vieläkin sanoa osaavani. Kuulostaako tutulta?

Ketä ja mitä varten me täällä hyvinvointivaltiossa ja korkeasti ja tasokkaasti koulutetussa yhteiskunnassa opiskelemme?

Yhä nuoremmille lapsille asetetaan paineita olla jossain todella hyviä. Yhä nuoremmilta lapsilta kysytään ”mikä sinusta tulee isona?” Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei edelleenkään tiedä mikä musta tulee isona. Sen tiedän, että haluan olla onnellinen ja terve. Luulen, että niin ajattelee moni muukin ikäiseni, vanhempi tai nuorempi ihminen. Onko sillä väliä mitä meistä tulee isona ammattillisesti? Eikö tärkeämpää olisi se, millaiseksi haluamme tulla tai olla? Katkeraksi vai onnelliseksi? Suorittajaksi vai nautiskelijaksi? Stressaantuneeksi vai uteliaaksi?

Kuva: http://dastornews.com/2013/04/how-to-achieve-happiness/

Mielestäni meidän tulisi opettaa nuorempia nauttimaan elämästä. Olemaan läsnä nykyhetkessä. Mutta miten me voimme tämän opettaa, jos emme itsekään sitä vielä osaa? Mitä kaikkea me voisimmekin oppia siitä hetkestä mitä elämme? Tieteellisestikin on todistettu, että stressaantunut ihminen ei voi oppia.  Toisin sanoen on siis täysin mahdotonta todella oppia tässä yhteiskunnassa, jossa paineet ovat todella suuret. Lapset tulisi olla todella superihmisiä, jotta he todella suoriutuisivat meidän koulutussysteemistä läpi kunniallisesti. Ja mitä heille todella jää sitten kun sen suorittavat?

Nykyisyydestä ja hetkestä nauttiminen on todellinen lahja (present), ja sen oppiminen tulisi olla ensisijaisen tärkeää myös meidän yhteiskunnassa. Jopa tuo sana nykyisyys ”present” jo kertoo sen mikä lahja ”present” se on.

Jos oppisimme nauttimaan hetkestä, pystyisimme oppimaan enemmän. Olisimme onnellisempia ja terveempiä. Olen alle linkittänyt videon, josta sain viimeisen kipinän tähän aiheeseen. Videossa 13-vuotias poika, Logan LaPlante, pitää puheen aivan mielettömän sarmikkaasti, itsevarmasti ja ihailtavasti. Poika puhuu erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Suosittelen videon katsomista.

Tässä videossa esille tullut lista siitä, mitä meidän koulussa tulisi opettaa:

  • kuntoilu, liikkuminen
  • ruokavalio ja ravinto
  • luonnossa liikkuminen ja luonnossa oppiminen
  • palvelut ja tuet
  • ihmissuhteet 
  • rentoutumisen ja stressin hallitseminen
  • hengellisyys ja syvällisyys

Mitä mieltä olet?
Olisiko meidän aika kasvattaa itsestämme, maamme lapsista ja nuorista onnellisia ja terveitä?

Susanna




Elämä on matka, ei päämäärä

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun on aika katsoa taaksepäin muistellen kuluneen vuoden onnistumisia ja tavoitteiden toteutumisia. Viitaten otsikkona olevaan hienoon lauseeseen ajattelinkin kirjoittaa teille eräästä menetelmästä, jonka avulla itse olen tänä vuonna pyrkinyt elää jokaisen hetken ja päivän nauttien täysillä kaikesta. 
Kyseessä on siis Oman elämän aarrekartta. Menetelmänä aarrekartta tai tavoitekartta voi olla jo melko puhki kulutettu, mutta onneksi sitä voi mielin määrin muokkailla omaan elämään sopivaksi. Minä olen kyllä tämän menetelmän suuri fani ja sen vuoksi haluankin sen teille jakaa. Aarrekarttaan kirjoitetaan ylös edellisen vuoden lopussa tavoitteita seuraavalle vuodelle. Aarrekartan voi ilman muuta tehdä myös mille ajanjaksolle tahansa, eli se ei ole siis vuoteen sidottu. Myös tavoitteet voivat olla mitä tahansa, pieniä tai isoja. Vuoden tai jakson lopussa sitten palataan katsomaan aarrekartasta onko asetetut tavoitteet toteutuneet.. 
Vuoden 2012 lopussa aloin pohtimaan omia tämän vuoden 2013 tavoitteita, joita haluaisin saavuttaa, ja joiden avulla elämästäni tulisi juuri sellaista kuin siitä haluan. Elän parisuhteessa ja uskon, että omat tavoitteeni ovat tavalla tai toisella sidotut puolisooni, joten päätin puhua mieheni ympäri tästä hienosta ideasta, ja saada hänet mukaan innostumaan tekemään aarrekarttaa kanssani. Positiiviseksi yllätyksekseni mieheni olikin jutussa mukana hyvinkin tosissaan. Mieheni mietti tavoitteitaan pitkään ja hartaasti, jotta tavoitteiden eteen tekisimme sitten oikeasti töitä. Idea siitä, että teen aarrekartan yhdessä mieheni kanssa on peräisin uskostani siihen, että kaksi ihmistä saa aina enemmän aikaiseksi kuin yksi. Uskon myös, että me kaikki tarvitsemme vähintään yhden tärkeän ihmisen kulkemaan rinnallamme. Mieheni on mulle juuri se tuki, jonka avulla uskon saavuttavani vaikka mitä elämässäni. Odotukseni siis tavoitteiden toteutumiseksi olivat hyvinkin suuret, ei siis epäilystäkään etteivätkö ne olisi toteutuneet tämän vuoden aikana. 
Teimme molemmat omat tavoitteet, jonka lisäksi rustasimme ylös myös yhteiset tavoitteet. Sijoitimme aarrekarttamme kodissamme paikkaan, josta näemme sen päivittäin. Kartta on ollut muistuttamassa meitä siitä, mitä tavoitteita asetimmi tälle vuodelle. Lisäksi se muistuttaa meitä myös siitä, että varmasti elämme elämäämme juuri niin kuin haluamme. 
Päivittäin kuluneen vuoden aikana olen katsellut listaa tavoitteista. Olen usein melko suuruudenhullu, ja mikä tahansa ei yleisesti ottaen tyydytä mua. Toisin sanoen harvoin tyydyn keskinkertaisuuteen. Tavoitteet ovatkin olleet juuri sen näköiset ja kokoiset. Ei voi sanoa kuin että huh, nyt kun niitä päivittäin olen katsellut. 
Olen kuullut hienoja tarinoita siitä, kuinka vuoden lopussa aarrekartan tekijä huomaakin, että karttaan laittamansa tavoitteet lähes kaikki ovat vuoden aikana toteutuneet. Nyt kun katselen viime vuonna tekemäämme karttaa huomaan, että sieltä suurin osa on todellakin toteutunut. Olen saavuttanut sellaisiakin asioita, joihin en olisi kyllä aikaisemmin rehellisesti sanottuna uskonut. Tänä vuonna kuitenkin olen uskonut mitä hienoimpien ja korkeampien tavoitteiden toteutumiseen. Uskon, että mikään ei ole mahdotonta! 
Kuulostaa hienolta, ja siksi sitä kannattaakin mun mielestä kaikkien kokeilla. Mikä sen parempaa voisi ollakkaan, kun asettaa tavoitteet, joissa taivas on rajana. Uskon, että me voimme saavuttaa elämässä mitä tahansa, kun vain uskomme sen toteutumiseen tarpeeksi paljon. Mitä sinä uskot? Tässä vaiheessa en edes uskaltaisi jättää kokeilematta, mitä jos ne käykin toteen ja onnistuu..?
Susanna

Tangle Teezer

Täällä blogissa olen viime aikoina kirjoitellut melko paljon omista pohdinnoista ja mieltä askarruttavista asioista. Jotta tämä minun blogielämä ei menisi liian vakavaksi, täytyy välillä vähän kirjoitella myös niin sanotuista ”hömppäaiheistakin”. Tällä kertaa siis ajattelin ottaa hiukan kevyemmin ja ajattelin esitellä teille yhden luottotavaran, joka kulkee minun mukana missä ikinä liikunkin. Tavara on kokenut todellisen muodonmuutoksen tuossa viime keväänä, kun hankin uuden sellaisen ja siirsin vanhan viettämään leppoisia eläkepäiviään.

Tämä rakas esine on niinkin mielenkiintoinen juttu kuin hiusharja. Pyydän anteeksi, jos odotitte jotain hienompaa esinettä ja jouduitte jo näin tekstin alussa pettymään. Suosittelen kuitenkin mahdollisesta pettymyksestä huolimatta jatkamaan lukemista, sillä ajattelin nyt kirjoittaa jo nelisen vuotta markkinoilla menestystä luoneesta ja viime keväänä minun kaappiini kotiutuneesta ”superharjasta”. Tämä harja on paljon blogeissakin puhuttu ja hehkutettu Tangle Teezer. Keväällä päätin sitten vihdoin ostaa ja kokeilla tätä paljon huomiota saanutta harjaa. Olen sen verran utelias ihminen, että halusin tietää, onko tämä harja todella maineensa veroinen..

Se miksi lähdin etsimään uutta harjaa ja päädyin Tangle Teezeriin on pitkä tarina. Lyhyesti voin kertoa, että vanha harjani oli erittäin huonossa kunnossa ja uuden harjan ostaminen oli ehdottomasti jo paikallaan. Päätin tällä kertaa panostaa uuteen harjaan, sillä uskon säästäneeni antiikin aikaiseen harjaani moneksi vuodeksi rakastuneena tämän uuden harjan hinnan jo moneen kertaan. Käytettäköön tätä lapsuusmuistoa varaharjana, jolloin ero lapsuuden harjaan ei tuntuisi niin pahalta.

Mutta palattakoon nyt takaisin aiheeseen Tangle Teezer. Syy miksi nyt haluan kyseisen tuotteen tuoda täällä blogissani esille on se, että kuukausien käytön jälkeen harja on kyllä ehdottomasti osoittautunut maineensa veroiseksi ja todella hyväksi. En tiedä johtuuko tämä vanhan harjani huonosta kunnosta vai uuden harjan hyvästä laadusta, mutta minun hiuksilleni harja tuntuu enemmän kuin hyvältä. Hiukset aukeavat pesun jälkeen kuin itsestään muutamalla harjan vedolla, ja harja tekee hiuksista ihanan sileät. Tangle Teezerissä parasta on se, että harjata voi tyvestä latvaan saakka, kun hiussolmut ja takut aukeavat helposti ilman repimistä ja suurta voimaa. Harjauksen yhteydessä myös päänahka saa rentouttavan päähieronnan. Pitkille hiuksille tämä tuote on ainakin osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi. Tangle Teezeristä on montaa eri värivaihtoehtoa, joten sieltä löytyy varmasti jokaiselle omanlaisensa, niin miehille kuin naisillekin.
Jos kiinnostuit niin enemmän harjasta voit lukea täältä.

Onko muilla kokemusta Tangle Teezeristä?

Näistä hömppäaiheista ja tunnelmista siirryn toivottamaan teille kaikille lukijoille rentouttavaa ja aivan loistavaa viikon jatkoa! Nautitaan jokaisesta ihanasta hetkestä.

Susanna 





Millainen olen?

Viikko sitten lähdin pohtiin sitä, kun aina sanotaan ettei välitetä siitä mitä muut ajattelevat sinusta. Itse olen yhtälailla halunnut oppia siihen, että muiden mielipiteet eivät vaikuttaisi muhun. Onnistunut olen kuitenkin aika kehnosti, sillä aina vain törmään siihen, että kyllä ne muiden mielipiteet muhun vaikuttavat ainakin jollakin tasolla. Lähdinkin sitten selvittämään, että millaisena ne muut pitävät minua. Kysyin viikon aikana 18 ihmiseltä, mitkä kolme sanaa kuvaavat minua. 18 ihmiseen kuului niin perheenjäseniäni, ystäviäni sekä tuttuja, jotka eivät minua kovinkaan hyvin tunne. Mut yllätti se, että kaikkien ajatukset olivat hyvin lähellä toisiaan ja hyvin lähellä omia ajatuksiani itsestäni. 
Millaisena siis muut pitävät minua? Keräsin kaikki yhteen..
  • päättäväinen, kunnianhimoinen, määrätietoinen, eteenpäin pyrkivä
  • auttavainen, ymmärtäväinen, välittävä, luotettava, empaattinen, rehellinen
  •  pohdiskeleva, syvällinen, syvällinen pohdiskelija, viisas, älykäs luottohenkilö-ystävä
  • tarkka, jämpti, tunnollinen, järjestelmällinen, monitaituri perfektionisti
  • sosiaalinen, iloinen, valloittava, hupsu, ystävällinen, uskomattoman hauska
  • sisko, missi, paras kaveri, idoli, rakas, todella kaunis, hoikka, kaunis, ihana
  • energinen, reipas, ahkera, sporttinen, urheilullinen, liikunnallisesti lahjakas
  • kilpailuhenkinen, sinnikäs, avarakatseinen
Kaikki kuvat: Jimi Soinila

Kun itse mietin millaisena itseäni pidän, en edellä mainituista ottaisi mitään pois tai lisäisi mitään. Oli aivan loistavaa huomata kuinka muiden silmissä olen juuri sellainen kuin haluaisinkin olla. Joten onko sillä mitään merkitystä pohtiiko sitä mitä muut ajattelevat sinusta? Jos kerran muut ajattelevat positiivisia asioita ja juuri niitä samoja asioita kuin sinäkin. Luulen, että kriittiset ja negatiiviset ajatukset ovat vain meidän jokaisen omassa päässä. Kuunnellaan siis omien kriittisten ajatusten sijaan muiden mielipiteitä meistä.

Suosittelen teitä kaikkia keräämään ympärillänne olevilta ihmisiltä ajatuksia sinusta. Se todella voimauttaa ja muistuttaa siitä kuinka hienoja ihmisiä me kaikki olemme. Muistetaan kunnioittaa muita, ihailla muita, mutta myös kunnioittaa ja ihailla itse itseämme!

Millainen sinä olet?

★ Susanna


Terveys & Kauneus

Jokin aika sitten eräs lukijani kysyi multa, että mitä teen, jotta pysyn vuodesta toiseen kauniina ja hyvinvoivan näköisenä. Kiitän lukijaani kauniista sanoista. Päätin kirjoittaa vastauksen sijaan kokonaisen postauksen aiheesta. Joten tässä se tulee.. Ihmisen hyvinvointi ja kaikki siihen liittyvä kiinnostaa mua enemmän kuin uskoisittekaan. Taikka ehkä jo uskottekin, jos olette aikaisempia kirjoituksiani lukeneet. Voisin kirjoittaa hyvinvoinnista vaikka kuinka ja paljon, mutta päädyin rajaamaan aiheen nyt yhteen asiakokonaisuuteen kerrallaan, ja palaan asiaan vielä myöhemmin uudelleen. Kauneushan on hyvinvointia ja hyvinvointi on kauneutta. Molempiin vaikuttavat monet asiat.

Arkistojen helmiä vuodelta 2008. Kuva: Olli Pekonen

Ajattelinkin aihetta lähteä purkamaan siitä kaikkein tärkeimmästä seikasta käsin. Kauneus ja terveys nimittäin tulee meidän sisältä. Tärkeää on tehdä valintoja, jotka tukevat meidän solujemme hyvinvointia. Miten sinun solusi voivat?  Nyt ehkä mietit, että miten sen voisi edes tietää? Solujen hyvinvointi näkyy ulos päin esimerkiksi ihmisen ihossa, hiuksissa, vireystilassa, hyvä/huonovointisuudessa tai jatkuvana sairasteluna tai hyvänä vastustuskykynä. Solujen hyvinvointi on kaiken a ja o. No mites me sitten voisimme vaikuttaa solujemme hyvinvointiin?

Yksi tärkeimmistä solujemme hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on ravinto.  

Olen jo pitkään pyrkinyt siihen, että ravinnossani suosin luonnollisia valmisteita. Valitettavasti esimerkiksi maaperän köyhtymisen ja ilman saasteiden vuoksi ruoka, jota syömme ei ole enää niin ravintorikasta kuin aikaisemmin. Jotta soluni voivat hyvin, syön mahdollisimman terveellisen ruokavalioni lisäksi myös muutamia ravintovalmisteita, joista saan kaiken mitä en saa lautaselta tai en saa ainakaan tarpeeksi. Tärkeää mulle on, että valmisteet mitä syön ovat luonnollisia, eikä esimerkiksi synteettisiä vitamiineja.

Mitä sitten lautaseltani löytyy? Syön kaikkea mistä ajattelen saavani ravinteita, jotain sellaista mitä kroppani tarvitsee. Pari ajatusta ehkä avaa syömisperiaatteitani paremmin. Mitä  ravinteita esimerkiksi limuissa on? Ei mitään. Joten sellaisia en juurikaan juo. Entäs kekseissä? Ei mitään niissäkään. Eli eikö olekin aikas helppoa? Lautaselleni useimmiten eksyy paljon eri vihanneksia, lihaa, tummaa pastaa tai riisiä. Lisäksi syön paljon pähkinöitä, hedelmiä, rahkaa, kananmunia ja marjoja. Pääajatus syömisessäni on se, että se mikä kasvaa metsässä ja mitä voi luonnossa nähdä, niin sitä myös syön. Ootkos sä koskaan nähnyt metsässä juoksevaa keksiä, tai purossa solisevaa Coca-Colaa? Juu, en mäkään. Pyrin siihen, että en juurikaan söisi mitään keinotekoista. Joskus toki tulee tilanteita, että muuta ei ole esimerkiksi tarjolla, jolloin syön hyvällä ruokahalulla myös keinotekoista ruokaa. Ja totta kai on hetkiä jolloin herkkuttelen enkä silloin paljoa mieti onko se terveellistä vai ei. Mielestäni tärkeintä on, että syömisestä saa hyvän fiiliksen. Turha sitä on jälkeen päin surkutella mitä sitä on suuhunsa laittanut. Nautitaan siitä mitä valintoja ollaan tehty. Tehdään muutos sitten tulevaisuudessa ja seuraavalla kerralla, sillä menneeseen kun me emme voi enää vaikuttaa.

Kuva: https://www.facebook.com/arcticnutritionfinland/photos_stream

Ajattelin tehdä käyttämistäni ravintovalmisteista myöhemmin oman postauksen, mutta kerron nyt lyhyesti myös tässä millaisia valmisteita käytän. Olen noin vuosi sitten tutustunut ekan kerran Arctic Nutritionin aivan mielettömän hyviin ja laadukkaisiin ravintovalmisteisiin. Tuotteet ovat täysin luonnollisia ravinteita ja niihin ei ole lisätty mitään keinotekoista. No mistä ne tuotteet sitten tehdään? Ravintovalmisteet sisältävät parhaimmissa ja puhtaimmissa kasvuolosuhteissa kasvavia marjoja, hedelmiä, yrttejä ja levää sekä ternimaitoa ja xylitolia. Tuotteet ovat täysin turvallisia, eikä niitä voi syödä ”yliannostusta”, sillä ne ovat ruokaa, etkä sä liika syönninkään jälkeen suuntaa vatsahuuhteluun. Ethän? Synteettiset vitamiinivalmisteet ovat sitten luku erikseen. Niitä jos lapsi esimerkiksi söisi yhden purkillisen kerralla, niin tulisi kyllä melko kiire lähteä lääkärin pakeille. Eli myös ravintolisisssä, tai käytän mielummin sanaa ravintovalmisteissa, suosin luonnollisuutta. Tässä muutama mainos käyttämistäni valmisteista:

Kuvat: https://www.facebook.com/arcticnutritionfinland/photos_stream

Mitä hyvinvointiin ja kauneuteen tulee niin se on mun mielestä täysin yksilöllistä. Jokainen meistä tekee omat valinnat ja jokainen meistä pystyy kuuntelemaan vain sitä omaa kroppaa. Kukaan muu ei voi tietää milloin sinusta tuntuu hyvältä, ja milloin sinulla on hyvä olla. Vain sinä voit sen tietää. Tärkeintä on se, että kuuntelee omaa kroppaansa ja elää hyvinvoivana, ja silloin myös näyttää kauniilta!

Tehdään tänään parhaat mahdolliset valinnat ja nautitaan niistä!

★ Susanna