Minun tarinani..

Olen viime viikolla muistellut paljon omaa isoisääni eli taataani, joka oli minulle erittäin tärkeä esikuva. Taatani oli erittäin suosittu ja sosiaalinen mies. Häneltä ei jutut loppuneet koskaan kesken, ja hänen tarinoitaan jaksoin aina vain kuunnella uudelleen ja uudelleen.

Olen tuota tarinan voimaa pohtinut, ja jonkin verran aiheeseen tutustunutkin elämäni varrella. Tarina on sellainen, joka todella laittaa kuuntelijansa keskittymään. Tarinat ovat kiehtovia ja ne jäävät ihmisten mieliin.

Lähdin pohtimaan tarinan merkitystä omassa elämässäni. Huomasin pohtineeni, että käytän paljon aikaa tulevaisuuden tarinoimiseen. Asetan itselleni tavoitteita, jotka muotoilen tarinaksi ja mielikuvaksi siitä millaiseksi haluan tulla. Pohdin kuitenkin melko vähän menneisyyttä, enkä aikaisemmin ole paljoakaan pohtinut tarinan merkitystä menneisyyden kokonaisvaltaiseen jäsentämiseen. Paitsi nyt.

Tästä inspiroituneena olen alkanut pohtimaan menneisyyttäni ja oman elämäni tarinaa. Rakastan kirjoittamista ja kirjoittamisen avulla muiden auttamista, joka varmasti näkyy sinulle tässä blogin muodossa. Toinen syy blogin kirjoittamisella on täysin itsekäs, sillä blogissa saan kirjoittaa omia ajatuksiani ylös. Minun päässäni ajatuksilla on tapana selkiytyä, kun saan kirjoitettua ne jonnekin lauseiksi ja kokonaisuuksiksi. Blogi pistää ajatuksia liikkeelle, ja toisaalta taas mahdollistaa niiden ylös kirjaamisen. Eli kierre on taattu, muttta positiivinen. 

Minusta oman menneisyyden muisteleminen on aivan ihanaa puuhaa, sillä aika nimenomaan kultaa muistot. Olen sellainen ihmistyyppi, joka aina pyrkii löytämään asioista ne hyvät puolet, joten myös omassa lapsuudessani ja menneisyydessä löydän toinen toistaan hienompia ja ihanempia asioita. Totuushan on se, että kenenkään elämä ei ole täydellistä, joten ei ole minunkaan. Mutta uskon siihen, että asenne ratkaisee siinä, millaisena omaa elämäänsä pitää. Erityisesti vaikeuksien kohdalla asenne ratkaisee, miten niistä pääsee yli. Ovatko vaikeudet ylitsepääsemättömiä ja niiden vuoksi annetaan koko elämän mennä pilalle, vai ovatko vaikeudet osa elämää ja niistä selvitään kunniallla, oppimalla aina niistä jotain uutta?

Joku on joskus sanonut mulle, että en ole kokenut tarpeeksi suurta surua tai vastoinkäymistä, koska puhun näin. Tottahan on, että aina löytyy ihminen kenelle on sattunut paljon pahemmin, kenellä on elämä ollut paljon raadollisempaa ja kenellä elämän lähtökohdat ovat jo olleet täysin eri kuin esimerkiksi minulla. Olen todella pahoillani, että monet ihmiset joutuvat kokemaan suuriakin ja aivan kamaliakin asioita enkä vähättele niitä missään nimessä. Mielestäni kuitenkin koskaan ei voi verrata kenenkään kokemaa surua tai ongelmaa toiseen. Jokainen meistä ihmisistä on erilainen ja kokee asiat täysin yksilöllisesti. Toiselle yksi asia on täysin ylitsepääsemätön, kun toiselle se on ihan peace of cake.

Koen itse nähneeni ja kokeneeni pienen elämäni aikana sen lyhyyteen verrattuna melko paljon. Olen asunut myös Meksikossa ja muun muassa siellä kokemieni kokemusten ansiosta ymmärrän, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Kuitenkaan ei tarvitse lähteä omaa kotipaikkaa kauemmaksi, kun elämän kova todellisuus lyö vasten kasvoja, sillä teen työtä mielenterveys- ja päihdetyössä lastensuojelussa. Näen kauheuksia ympärilläni, mutta kuten monissa perheissä myös itselleni ja perheelleni on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista elämäni varrella. On sairauksia, kuolemia, syntymiä ja suuria vastoinkäymisiä. Kuitenkin näen elämässä hyvää. En koe elämää epäreiluksi, vaan otan vastuun omista tunteistani ja elämästäni. Voisin jopa sanoa, että odotan vastoinkäymisiä, sillä niitä tulee joka tapauksessa. Mutta en odota niitä kauhulla, vaan luottavaisin mielin, sillä tiedän selviäväni niistä yhdessä läheisteni kanssa.

Elämästä tekee hienoa juuri se, että siihen kuuluu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Muistetaan nauttia hetkistä!

Palatakseni vielä oman elämäni tarinaan.. päätän nyt jättää asian vielä hautumaan omaan mieleeni. Haaveena olisi kuitenkin joskus kirjoittaa ihan oma tarina omasta elämästäni. Se, jos mikä olisi aivan mahtavaa ja varmasti erittäin voimauttavaa. Mutta ensiksi tulee minun vielä kokea, nähdä ja tuntea monen monta kokemusta. Mikään ei kuitenkaan estä kirjoittamisen aloittamista ja menneisyyden pohdiskelua. Ja sitä aijonkin tehdä rutkasti, mutta muistaen nauttia tästä hetkestä erityisesti. Katsotaan sitten myöhemmin mihin pohdiskelu johtaa..

Mitä mieltä sinä olet tarinan kirjoittamisesta? Mikä voima sinusta tarinalla on?

Oman menneisyyden ajatteleminen voi jollekin olla välillä hyvin raskasta, mutta löytämällä sieltä positiiviset ja voimaa antavat asiat näkee siellä usein paljon hyvää. Hyvän näkeminen voimauttaa tässä päivässä. Kannustan sinua pohtimaan hetken mennyttä ja muistelemaan hyviä asioita. Mistä sinä olet kiitollinen menneisyydessäsi?

 Susanna


NP Collection kevät 2014

Kevään hehkua NP Collectionilta..

Ihania värejä!

Keväistä kukkaa ja naisellisuutta!

Hempeitä värejä!

Raikkautta!

Tyttömäisen pinkkiä!

Klassisen kaunista!

Naisellista hehkua!

Nämä ja paljon muuta löydät Np-collectionin kevät 2014 mallistosta!

http://www.np-collection.com

Aurinkoista viikon jatkoa!

Susanna




Pieni pala rauhaa..

Pakko tulla sanomaan edes jonkinmoiset ja nopeat heipat teille lukijoille! Oon super pahoillani, että musta ei ole kuulunut koko viikkoon mitään. Voisi luulla, että olen ollut super kiireinen. Tavallaan olenkin, mutta uskokaa tai älkää olen oikeasti rentoutunut ja nauttinut omasta seurastani.

Koko viikonloppu ja loppu viikko on kulunut niin, että olen vain keskittynyt itseeni. Koko viikon olen kaiken vapaa-aikani käyttänyt treenaamiseen. Tapasin edellis viikonloppuna valmentajani. Tavoitteet on asetettu ja niitä kohden mennään päättäväisesti. Tämän vuoksi siis kova treenaaminen. Lauantaina nautin päiväsaunasta, luin kirjaa ja jälleen treenasin. Elämä on ollut todella leppoisaa muutamat hetket, enkä ole jaksanut ottaa mitään paineita mistään. Ja tämä valitettavasti näkyy myös täällä blogin puolella hiljaisuutena, pahoittelen!

Voi olla, että rakastun tähän huolettomuuteen, joten älkää olko huolissanne, jos musta ei aina täällä kuulu 🙂 ei vaan! Kyllä lupaan nyt ryhdistäytyä, sillä luonnoksissa on monta kirjoitusta viimeistä silausta vaille valmiina. Ja joka päivä tulee uusia ajatuksia mieleen!

Nyt toivoisinkin kommentteja siitä, mitä haluaisit täältä blogistani lukea? Onko jotain jota haluaisit kysyä tai mistä haluaisit saada lisää tietoa? Mielelläni otan toivomuksia vastaan!

Toivottavasti sinulla on ollut mukava mennyt viikko! Ja toivon sinulle mahtavaa tulevaa viikkoa!
Nautitaan hetkestä..

Susanna




Keväinen Niccolei

Me olemme saaneet nauttia muutaman päivän ihanista keväisistä ilmoista. Viikonlopuksi onkin luvattu melkoista muutosta säähän, mutta ennen sitä voisimme hiukan fiilistellä kevättä ja ihailla Niccolein kevät-kesämallistoa 2014.

Nikitrade on vaatetusalan perheyritys Pirkkalassa. Yritys on perustettu vuonna 1991. Nikitrade valmistaa naistenvaatteita ja heidän mallistonsa nimi on Niccolei. Mallisto tarjoaa laadukkaita ja toimivia asuja pukeutumiseen niin vapaa-ajan arkeen ja juhlaan kuin työhönkin. Mallisto on erityisesti tunnettu hyvästä mitoituksesta ja muodikkaista malleista sekä laadukkaista kankaista. Asut saat koossa 34-46. Yrityksen nettisivuille pääset tästä.

Ihanan naisellisia asuja juhlaan ja arkeen! Suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan mallistoon, sillä asut ovat ihania ja erittäin miellyttäviä pitää päällä. Itse ihastuin erityisesti siniseen mekkoon. Täytyykin hakea se itselle käyttöön. Samainen mekko voisi näyttää loistavalta myös valkoisena. Mitä mieltä olet? Mikä näistä on sinun suosikkisi?

Mukavaa viikonloppua!

Susanna



Olen vastuussa tunteistani

Olen tällä viikolla törmännyt monessa kohtaa ajatuksiini negatiivisuuden merkityksestä ja sen roolista omassa elämässäni. Onneksi omien valintojeni avulla olen pystynyt siirtämään tämän inhotuksen erittäin pieneen sivurooliin minun omassa näytelmässäni. Tällä viikolla aihe on kuitenkin ollut tapetilla ja olemme ystävieni kanssa keskustelleet negatiivisuuden vaikutuksesta ympärillä oleviin ihmisiin. Jokainen meistä varmasti osaa nimetä välittömästi tutun tai tuntemattoman henkilön, joka negatiivisuudellaan myrkyttää kaikki ympärillään olevat negatiivisiksi. Joskus olen miettinyt, että onko oikeasti kenelläkään ihmisellä oikeutta pilata muiden päivää. Tätä pohtiessani mieleeni tulee vain yksi kysymys; miksi ihmeessä annamme näin tapahtua? Ystävieni kanssa olemme myös pohtineet, miten negatiivisuutta voisi karttaa ja välttää. Itse yritän välttää sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta helppoa se ei ole. Niin minä kuin muutkin ihmiset ympärilläni välillä sorrumme negatiivisuuteen, ja se on mun mielestä täysin ymmärrettävää. Se, jääkö tunteeseen jumiin vai jatkaako päiväänsä iloisin mielin, on meistä itsestä kiinni.

Tosi asiahan on se, että me emme voi vaikuttaa tai saatika päättää mitä muut tekevät ja tuntevat. Ainut keneen minä voin vaikuttaa, olen minä itse. Ja sama pätee meihin kaikkiin, myös sinuun. Miksi siis käytämme energiaa voivottelemalla, kritisoimalla ja moittimalla niitä ihmisiä, jotka levittävät ympärilleen vain pahaa mieltä ja kiukkua? Olisiko kuitenkin parempi katsoa itse peiliin ja osoittaa syyttävä sormi itseensä? Voiko kukaan muu päättää sinun puolesta, mikä sinua esimerkiksi ärsyttää ja mikä ei? Mielestäni ei voi. Vain sinä olet vastuussa siitä, annatko negatiivisuuden pilata päiväsi vai et.
 
Negatiivisuus lietsoo lisää negatiivisuutta. Siitä on todella vaikea päästää irti. Tunnistatteko itsessänne sen, kun on oikein kunnolla päässyt valittamisen tai toisen ihmisen arvostelemisen makuun, niin sille ei meinaa näkyä loppua? Siinä jää ihan kuin johonkin oravanpyörään juoksemaan. Kaikki näyttää huonolta ja mieleen tulee vain lisää asioita, jotka eivät ole hyvin ja mitkä ärsyttävät. Tällaisessa tapauksessa negatiivisuus sokaisee ihmisen, eikä hän näe sitä hyvää mikä häntä ympäröi.
Jokaisen ihmisen elämässä on niin hyviä kuin huonojakin asioita. Asenne ratkaisee mihin kiinnittää huomiota. Negatiivisuus siis lisää negatiivisuutta, joten myös positiivisuus lisää positiivisuutta. Millaisessa maailmassa sinä haluat elää? Positiivisessa vai negativiisessa? Se on susta itsestä kiinni.
 

On erittäin tärkeää ymmärtää se tosiseikka, että me olemme itse vastuussa omista tunteistamme. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun päiväsi kulusta, sinun omasta kokemusmaailmastaso tai sinun tunteista. Sinä päätät, miten asioihin suhtaudut ja asennoidut. Lähdeppä ensi viikon aikana pysähtymään tilanteisiin, kun mielialasi vaihtuu miinuksen puolelle. Mikä laukaisi tunteen? Olisiko siltä voitu välttyä? Mitä itse olisin voinut tehdä toisin?
 

Muiden syyttäminen on aina helpompaa kuin vastuun ottaminen itse itsestä ja omista tunteista. Mutta myös tässä pätee sama kuin urheilussa: harjoitus tekee mestarin; oman elämänsä mestarin.

Oikein ihanaa naistenpäiväiltaa kaikille ihanille naisille!

Susanna

 

Kiire, tuo ihana tekosyy

Miten elämä meneekin niin kovalla vauhdilla eteenpäin? Välillä tuntuu, että viikko hujahtaa niin nopeasti ohi, että ei muista edes mitä sitä on tullut tehtyä. Kuulostaako tutulta? Tämä on valitettavasti meille monelle hyvinkin tuttua. Meidän kiireisessä yhteiskunnassa välillä jopa tuntuu, että kiirettä pidetään osana hyvää elämää. Kiireinen ihminen voi vain menestyä. Onko se näin?
Tosiasiahan on se, että me itse luomme itsellemme kiireen. Se on meidän jokaisen valinta, haluaako aikatauluttaa oman arkensa minuutilleen. Olen niitä ihmisiä kenelle aikatauluttaminen sopii mainiosti. En kuitenkaan ajattele, että kiire tekisi ihmisestä sen parempaa. Olen tietoisesti joissakin elämäni tilanteissani karsinut joitakin asioita pois, ja välillä elän hyvinkin rauhallista elämää. Mutta toisinaan kiire vain sopii mulle ja nautin siitä. Varsinkin silloin, kun päiväni täyttyvät sellaisilla asioilla, jotka tyydyttävät kunnianhimoni ja pääsen oppimaan jotain uutta. Olen siinä mielessä hyvin onnekas ihminen tällä hetkellä, sillä sivutyöni (joita on itseasiassa kolme) ovat juuri sellaisia, joista saan voimaa ja nautin niiden tekemisestä. Tuntuu kuin olisin jatkuvassa flow tilassa.

Tämä kaikki siis pohjustuksena sille, etten ole yksinkertaisesti ”ehtinyt” kirjoittamaan tänne blogiin tämän viikon aikana ollenkaan. Olen pahoillani siitä kaikkien teidän puolesta, jotka olette käyneet kurkkaamassa blogiani, ja päivä toisensa jälkeen joutunut pettymään, kun uutta päivitystä ei ole ilmestynyt. Olen kuitenkin tehnyt itselleni lupauksen, että en ota paineita tekemättömistä jutuista. Aikaisemmin en siihen kyennyt, mutta nykyään osaan relata enemmän. Tämä siis syynä, että välillä voin olla pitkäänkin hiljaa täällä blogissa.

Olen välillä pohtinut, että mikä tekee hyvästä blogista hyvän? Onko se se, että sitä päivitetään joka päivä vai se, että päivityksillä on oikeasti jokin tarkoitus ja teema? Itse en ole vielä osannut vastata tuohon kysymykseen ja kamppailen sen asian kanssa varmasti vielä pitkään. Sen vuoksi haluaisinkin nyt kuulla sulta lukijana, mitä mieltä sinä olet?

Mä harvoin jaan täällä blogin puolella omia kuulumisia, mutta tällä kertaa ajattelin kertoa teille viikon takaisista tapahtumista.  Viime viikon lauantaina ajelin ystävieni luokse Kouvolaan juhlimaan pool partyja Kotkan Hyvinvointikeskus Huumaan yhdessä huippu ihmisten kanssa. Kahden ja puolen tunnin ajamatkan aikana ehdin todella pohtimaan elämän pieniä ja suuriakin asioita. Tällainen omien ajatusten kanssa oleminen tekee hyvää varmasti meille jokaiselle. Välillä näitä tilanteita on vain järjestettävä itselle. Ajomatka oli oikein hyvä hetki antaa aikaa omille ajatuksille ja niiden työstämiselle.

Näin jälkeen päin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin ajamaan varta vasten pitkää matkaa Tampereelta Kouvolaan ja Kotkaan. Tämä minireissu teki oikein hyvää ja antoi pientä irtiottoa normaalista arjesta. Ja mikä sen hienompaa onkaan, kun viettää viikonloppu mahtavien ihmisten seurassa.

Meidän viikonloppuun kuului urheilua, HYPOXI-menetelmään tutustumista, saunomista, poreammeilua, juhlimista ja tanssimista. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla Hypoxi-menetelmästä ja sen vaikutuksista. Yksi meidän porukasta pääsi myös kokeilemaan Hypoxia. Menetelmä kuulosti hyvin mielenkiintoiselta ja kokeilunhaluisena ihmisenä tulen sitä varmasti myöhemmin kokeilemaankin. Onko sinulla kokemusta Hypoxista? Suosittelisitko?

Viikonloppu ja koko minireissu oli oikein onnistunut. Sen voimin jaksoin olla hyvin ahkera koko tämän kuluneen viikon. Kiitos viikonlopusta ja kaikesta siihen liittyvästä kuuluu rakkaalle ystävälleni Johanna Loirille! Kiitos!

Nautitaan elämästä! Tehdään asioita, joista saamme energiaa! Eletään tässä ja nyt!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pus,
Susanna