Tulin voittamaan

IMG_1090_kropattu_2_LOGO_960px-2Bcopy-1-

Tänään lähdin kirjoittamaan erään bloggaajan postauksen innoittamana. Postauksen voitte käydä lukemassa täältä. Umppu kirjoitti blogissaan ”Primebody” siitä, kun elämä koostuu pelkästään salista, posetreeneistä, cardiosta ja keittiövaàsta ja yhtäkkiä kaikki murtuu. Mitä sitten tapahtuu? Olet antanut kaikkesi, koko elämäsi, yhdelle asialle. Olet totaalisesti omistautunut vain treenaamaan yhtä päivää varten, olemaan paras versio itsestäsi tuona päivänä ja halu voittaa on niin suuri, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Mitäs sitten, jos sinusta ei vain olekaan voittajaksi? Mitä sitten tapahtuu? 

Tämä teksti jotenkin puhutteli mua todella paljon. Olen Umpun tavoin niin kilpailuhenkinen ihminen, että ehkä pahimmillaan tuo teksti voisi jopa olla minun tekstini parin vuoden päästä. Onneksi ihminen voi oppia myös muilta, sillä uskon siihen, että kukaan meistä ei ole super ihminen ja jokainen meistä voi kokea saman pettymyksen ja murtua. Vaikka halu voittaa on suuri, se ei yksinään saa olla motiivi kilpailemiselle. 

Henkisen kehityksen merkitystä kilpaurheilulajeissa ei voi mielestäni korostaa koskaan liikaa. Mieltä kannattaa kehittää, sillä lopullisen eron lajissa kuin lajissa tekee kilpailijoiden henkinen vahvuus. Kuka on henkisesti vahvin, se voittaa! Henkiseen kehitykseen ja mielen vahvuuteen kuuluu myös se, että itsellä on realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että kilpailijan rinnalla on valmentaja, mutta myös muita puolueettomia ihmisiä, jotka puhuvat totuuden suulla. Sellaisia ihmisiä, joilla on niin sanotusti munaa sanoa, että nyt ollaan lähdetty väärille urille tai ei olla päästy haluttuun lopputulokseen jostain syystä, mutta myös sellainen joka todella kannustaa ja haluaa yhtä paljon kilpailijalle menestystä kuin kilpailija itsekin. Onko tällaisia ihmisiä olemassa? Totuushan on, että kilpailijaa vahingoittaa enemmän se, jos hänelle luodaan väärä kuva hänen kyvyistään ja mahdollisuuksista pärjätä kilpailuissa. Ja kilpailuiden jälkeen todetaan, että et vain ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa ja thats it. En tarkoita, että tilanteessa tulisi hakea syntipukkia. Se ei missään nimessä ole edes mahdollista, sillä se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tai asian vika. Mutta aina pitää ottaa huomioon kilpailutilanteiden inhimillisyys ja se, että vaikka kilpailijan fysiikka olisi kuinka hyvä, voi kilpailutilanne, paineet, tuomareiden näkemykset ja epäonnistumiset lavalla muuttaa menestystä kilpailuissa vaikka kuinka ja paljon. Kuten muissakin lajeissa, myös bikini fitneksessä jotain vain voi mennä pahasti pieleen, kilpailuihin valmistautumisessa tai kisalavalla. Mutta se on vain urheilua se!! Tämän asian hyväksyminen tulee vain tehdä ennen kuin astuu kisalavalle. Lopputulos voi olla mikä tahansa, mutta mitä sen väliä, jos tekee parhaansa ja vielä enemmän? Kyyneleet kuuluvat kilpaurheiluun, ovatpa ne sitten ilon tai surun kyyneleitä.

Itse pohdin näitä ajatuksia siitä lähtökohdasta, että en ole vielä kokenut yhtäkään bikini fitness kilpailutilannetta tai diettiä. Itselläni ei siis ole kokemuksia, mutta haluan oikeasti oppia ymmärtämään mitä se voi olla, jotta pystyisin itse toimimaan toisin. Olen erittäin onnekas, sillä mulla on mahdollisuuksia lukea muiden kokemuksia, sillä laji on sen verran jo kehittynyt, että lajilla on myös jo kokeneita kilpailijoita, joiden kokemukset ja ajatukset ovat kultaakin arvokkaampia. Kiitos siis Primebodyn Umpulle ja muillekin kokemuksistaan kirjoitteleville. Olisi suurta tyhmyyttä olla ottamatta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan tosissaan. Minulla on kaikki mahdollisuudet oppia edeltäjiltä ja kokeneilta niin onnistumissa kuin epäonnistumisissa. Se miten sitten itse toimin, on vain minusta itsestä kiinni. Otanko oppia muilta, vai painelenko samalla tavoin leukapystyssä kohti pettymyksiä.

Monet ovat kysyneet multa, että mitäs sitten, jos et voita? Masennutko? Aikaisemmin ajattelin, että onpa tyhmä kysymys. Vain suomalaiset voivat ajatella noin. Vain suomalaiset menevät kokeilemaan ja hakemaan kokemuksia kilpailuista. Miksi sinne ei mennä voittamaan? Mutta nyt myöhemmin ajateltuna ei tuo ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei sinne kilpailuihin olla menossa tietenkää häviämään, mutta pitää olla kuitenkin realistinen ja järkevä. Pitää tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Pitää ymmärtää, että voitolla ja häviöllä on pienen pieni ero ja sen vuoksi tulee olla nöyrä, mutta paiskia sitäkin enemmän töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi! Se on varmaa! 

Se mitä itse olen oppinut lyhyen elämäni aikana on, että elämässä ei kannata koskaan pelata yhden kortin varassa. Aina kannattaa olla plan B. Se on viisautta, ei heikkoutta. Oma persoona ja arvokkuuden tunne ei saa olla siitä kiinni, miten pärjää kilpailuissa.

Ehkä parasta mitä voit tehdä itsellesi on luottaa itseesi, rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja nauttia elämän tuomista haasteista ja tilaisuuksista. Tämän jälkeen on aivan sama voitatko vai et. Sillä tulet joka tapauksessa voittamaan!

Elämä on tässä ja nyt! Vaikka itselläsi on tavoitteita ja olet matkalla johonkin. Olet sitten laihduttaja, hyvänmielen liikkuja, sohvaperuna tai kilpaurheilija; muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla jo on ja nauttia hetkestä! Vain sillä on oikeasti merkitystä.
 

Susanna 


Pssst.. Muistathan näin syksyn tullen panostaa itseesi ja hyödyntää lukijoilleni tarjotun mahdollisuuden. Eli PRIMEssä saat kosmetologin palveluista -20%, kun mainitset aikaa varatessasi blogini nimen. 

Käy tykkäämässä facebookissa ja seuraa instagramissa.

1 vastaus artikkeliin “Tulin voittamaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *