Eksyksissä?

Mun oli pakko vielä näin yömyöhään tulla kirjoittamaan omia ajatuksiani tänne blogin puolelle. Tämä blogi on mulle yksi tapa jäsennellä asioita omassa päässäni, ja samalla toivon, että samojen asioiden kanssa painivat lukijat saisivat mun pohdinnoista hiukan tsemppiä, näkökulmia ja tukea omien ajatustensa kanssa. Pyydän jo heti anteeksi, sillä tässä tekstissä ei varmasti tuu olemaan mitään järkiperäistä punaista lankaa. Tämä on postaus, jossa tuon vain omat päällimmäiset ajatukset ”paperille”.

IMG_9636
kuva: Jimi Soinila Photography

Mä olen tällä viikolla paljon miettinyt sitä, että miksi sitä oikeasti haluaa tulla isona. Onko mulle mun elämässä tärkeää intohimo työtä kohtaan vai onko työ mulle vain tapa ansaita elanto? Tiedän kyllä, että jälkimäiseen en pystyisi. Mistä sitä sitten tietää, mikä on se työ, jota tekisi intohimoisesti? Jep, vaikea kysymys, mutta luulenpa, ettei muuten kuin kokeilemalla.  Kuinka paljon sitä sitten on valmis kokeilemaan, menemään ulos omalta mukavuusalueelta kerta toisensa jälkeen? 

Tähän ”mikä susta tulee isona?” teemaan mut on tämän viikon aikana vahvasti ohjannut mun opinnäytetyö, jota olen väkertänyt ja viimeistellyt tässä pitkin viikkoa. Tuntuu melkein epätodelliselta, että mä valmistun sunnuntaina PTCA Health Coachiksi. Koulutuksen tuomat uudet näkökulmat, oma ammatillinen kasvaminen ja oman potentiaalin huomaaminen on ollut kyllä parhaimmat asiat koko koulutuksessa. Koulutus on saanut kriisiytettyä jokaisen opiskelijan. Kriisi, on se positiivinen tai negatiivinen, on yleisesti ottaen tapahtuma, joka ponkaisee kohti muutosta. Hitto soikoon, onneksi lähdin koulutukseen mukaan!

Mutta hei, arvatkaapas mitä? Mulla on ihan sellainen fiilis, että pian tapahtuu jotain tosi makeeta tuohon mun uuteen ammattiin liittyen, enkä malttaisi enää olla kärsivällinen. Mulla ei oo mitään hajua, mitä se voisi olla, mutta jotain hyvää se on. Luotan täysin tuohon fiilikseen, enkä sen vuoksi ole jaksanut ottaa valmistumisesta mitään stressiä.  Olen koko viikon fiilistellyt sitä, että mitähän ensi viikolla tapahtuu? Saas nähdä! 😛Go-for-whatever-makes-you-happy

Mitä tuohon isoksi kasvamiseen tulee, olen joskus miettinyt, että todellisuudessa kasvetaanko me koskaan isoiksi, vai ollaanko me aina muutoksessa? Menestyvillä ihmisillä on jatkuvasti mielessä jokin unelma ja tavoite, jota kohti mennä. Vaikka sanotaan, että tavoitteiden asettelu, niissä pysyminen pitkäjänteisesti on haastavaa, oon itse kyllä sitä mieltä, että haastavinta on kuitenkin nykyhetkestä nauttiminen. Onko tavoitteilla ja niihin pääsemisellä mitään väliä, jos ei osaa nauttia hetkestä? Onko sillä oikeasti väliä mitä meistä tulee isona ammatillisesti? Olen kyllä sitä mieltä, että muutos on väistämätöntä läpi meidän elämän, joten sillä ei ole mitään väliä mitä olet tunnin päästä, huomenna tai tulevaisuudessa. Sillä on vain merkitystä, mitä koet, olet ja tunnet tässä ja nyt! Valitettava tosiasia on, että kaikki on vaan väliaikaista! Joten nauti siitä, mitä sinulla on nyt! S16

Eksyssissä tai ei, sillä ei oo mitään väliä, kunhan osaat olla tässä hetkessä! 

Vain sillä on merkitystä.

★Susanna

Kiitos, että luit postauksen. <3  Oikein ihanaa viikonloppua!

Taistelu paremman ihon puolesta part 2

Näin ihan alkuun todettakoon, että mulla on ollut kunnia tehdä yhteistyötä PRIMEn Miia Ring-Sjöblomin kanssa jo tässä jokusen tovin. Yhteistyö alkoi, kun etsin itselleni kosmetologia, joka haluaisi lähteä hoitamaan mun ihoa ja perehtymään siihen paremmin, sillä mulla on jostain syystä iho huonontunut radikaalisti kahden viimeisen vuoden aikana. Olen kuitenkin onnekas, sillä mun ihosta pitää nyt hyvää huolta erittäin ammattitaitoinen kosmetologi, joten uskon, että myös tämä iho saadaan pian kuntoon. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta postauksissa Ultraäänihoitoa PRIMEssä by Miia Ring-Sjöblom sekä E-pillerit +/-, joten sieltä voit käydä lukemassa lisää aiheesta. 

Kuten aikaisemman postauksen otsikosta voi päätellä, Miia on hoitanut mun ihoa ultraäänihoidoilla. Hoitoja tehtiin mulle muutaman kerran, jonka jälkeen Miia kertoi omat näkemykset mun ihon kunnosta ja siitä mikä siihen voisi auttaa. Miia kertoi, että ultraäänihoidoilla me voidaan saada hyviä tuloksia, mutta tulosten saamiseen voi mennä aikaa. Noh, kärsimättömänä ihmisenä olin tietysti kiinnostunut muista vaihtoehdoista, sillä tekisin melkein mitä vaan, jotta saisin ihoni ennalleen. 

Tässä vaiheessa Miia kertoi mulle kemiallisesta happohoidosta, jota voisimme tehdä kuurina iholleni. Ajankohta olisi nyt hyvä, sillä happohoidon aikana ei voi muun muassa ottaa aurinkoa. Mun ei kauaa tarvinnut miettiä asiaa, kun me jo Miian kanssa päätettiin, että lähdemme kokeilemaan, josko happohoidoilla olisi parempia vaikutuksia ihoni kuntoon. Happohoidot ovat hyvin tehokkaita ja hoitoon liitty ohjeita, joita tulee noudattaa tarkasti.

400727_570187476334815_1106625283_n

Kemialliset kuorinnat eli happohoidot ovat erittäin tehokkaita menetelmiä monenlaisten eri iho-ongelmien hoitoon. Kemialliset kuorinnat mahdollistavat nopeat ja tehokkaat tulokset vaikeisiinkin iho-ongelmiin. Happohoidot ovat myös erittäin toimivia hoitomuotoja ihon kirkastamiseen, elvyttämiseen sekä nuorentamiseen. Kuorintojen tarkoituksena on sekä uudistaa ja kosteuttaa, että myös kiinteyttää ihoa. Hoidot tehdään erilaisilla ja erivahvuisilla, mutta ehdottomasti turvallisillla hapoilla. Mun ihoon käytettiin pinnallista salisylihappoa. On olemassa myös keskisyviä ja syviä happoja.

IMG_0077

prime-logo-grey

Mitkä ovat hoidon vaikutukset? 
– ihonhoitotuotteiden imeytyvyys ihoon paranee ja myös tuotteiden tehokkuus voimistuu
– kuolleet ihosolut poistuvat ihon pinnalta ja ihon uusiutuminen nopeutuu
– ihosta tulee raikkaampi, sileämpi ja nuorekkaampi
– ihon talineritys tasapainottuu ja epäpuhtaudet (finnit, mustapäät, talitukkeumat) vähenevät
– ihon kosteuspitoisuus paranee ja pintakuivuudesta aiheutuvat juonteet vähenevät
-kollageenin muodustuminen nopeutuu, jolloin ihon kimmoisuus paranee
– pigmenttihäiriöt (maksaläiskät) vaalenevat ja ihon sävy paranee
– kemiallisilla kuorinnoilla on myös antioksidanttinen (ikääntymisenvastainen) vaikutus ihoon

Riippuen ihotyypistä ja ongelmasta on aina mahdollista valita yhdessä kosmetologin kanssa tehokkaampi tai miedompi menetelmä. Haluttujen tuloksien saamiseksi kemiallista happokuorintaa suositellaan vähintään 3-6 kerran sarjahoitona, 21 päivän välein. 

Mulle happohoitoa on nyt tehty kaksi kertaa. Iho on hoidon jälkeen seuraavan päivän punoittava. Toisen päivän jälkeen kuollut ihosolukko alkaa kuoriutumaan tavallisesti suun- ja nenänympärysiholta, ja tämä kestää yleensä 2-3 päivää. Ei siis kannata pelästyä näitä oireita. Hoito olisi myös hyvä tehdä niin, että seuraavana päivänä ei ole mitään tärkeää juhlamenoa, sillä iho on tosiaan punainen ja turvonnut. 

IMG_0079
Iho todella kuoriutuu..

Kemiallisen happohoitosarjan jälkeen, voi tuloksia ylläpitää tekemällä hoito 2-3 kk:n jälkeen viimeisimmästä kemiallisesta happokuorinnasta.

Hoidon jälkeen ei saa..
– ottaa aurinkoa tai käydä solariumissa 4vko
– käyttää muita kuin suositeltuja ihonhoitotuotteita
– käydä saunassa tai uimassa 48h
– harrastaa intensiivistä fyysistä liikuntaa, sillä hikoilu saattaa aiheuttaa iholle vesirakkuloita 48h.
– poistaa ihokarvoja hapotetulta alueelta 48h

Pakko myöntää, että hoito on hiukan kivulias. Mutta mitä nainen ei tekisi kauneutensa eteen? Suosittelen ehdottomasti käymään Miian juttusilla PRIMEssä, jos sulla on ihosi kanssa ongelmia. Yhdessä Miian kanssa löydätte varmasti sinulle sopivan hoitomuodon. Muistathan mainita aikaa varatessasi, että olet blogini lukija, ja saat -20% alennusta kaikista Miian palveluista.

Viime kerralla kerroin PRIMEn mahtavasta tarjouksesta. Joko sinä kävit kirkastuttamassa ihoasi!?

IMG_0070_2

 

Mahtavaa alkavaa viikkoa! 

★Susanna

Kuntokuvat -miksi niin vastenmielinen asia?

Fitneksen sm-karsinnat ovat kovassa vauhdissa ja sosiaalisessa mediassa saa ihailla toinen toistaan paremmassa kunnossa olevaa urheilijaa. Kirjoitinko ihailla!? Kyllä, itse ainakin ihailen jokaista, joka edes nousee lavalle. On ne sitten karsinnat tai sm kilpailut, kaikki osallistujat ovat kyllä aplodit ansainneet. Pakko kyllä rehellisesti todeta, että on meillä Suomessa kyllä huikean hyvä kroppaista porukkaa. Oletko kanssani samaa mieltä? Valitettavasti meitä on kuitenkin moneen ja kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä, ja tämän vuoksi sai asia mun mielenkiintooni alunperin heräämään, ja asiasta täällä kirjoittamaan. Aiheen lomassa pääsette myös hieman näkemään kuvia viime sunnuntain kuvauksista. Kuvat ovat vielä käsittelemättömiä, mutta halusin niistä vähän antaa maistiaisia ja laittaa muutaman otoksen myös teille tänne näytille.

10665720_670060809756888_8299802596859135506_n
Kuvat: Jimi Soinila Photography

Mutta palataan aiheeseen..Samaan aikaan, kun some täyttyy rasvattomista tsirpukoista ja lihaksikkaista miehistä, liian monet varmasti potevat huonoa omaatuntoa omalla kotisohvallaan. Miksi sitä ei tullut lähettyä sinne lenkille, tai miksi söin juuri tuon suklaalevyn. Kuulostaako tutulta? Oloahan ei paranna se, että netti pursuaa kilpailijoiden kuntokuvia, ja väitän, että kukaan sosiaalisessa mediassa ei ole voinut välttyä niiden näkemiseltä. Kuvat voivat jopa ärsyttää. Tarviiko tuonkin nyt tuossa pullistella noita lihaksiaan ja ottaa kuvia peilin kautta jokaikinen päivä? Mutta hetkinen. Pysähdytääs tähän vähän. Onko se fitness urheilijan vika, että sinä et ole ehtinyt liikkua tai katsoa ruokavaliosi perään? Ei mun mielestä. Kenen vika se sitten on? Kuulutko tähän porukkaan, jota pullistelukuvat jopa ärsyttävät? Jep, sama täällä.. Pakko myöntää, että olen itse ollut joskus aivan samanlainen. Kyllähän se välillä on ottanut päähän, kun some täyttyy niin hyvä kroppaisista ihmisistä. Mutta mikä se on mikä siinä on niin vastenmielistä? Ootko koskaan pysähtynyt miettimään, että mikä siinä oikeasti ärsyttää? Itse olen pohtinut seuraavia asioita.. Olenko kateellinen? Kyllä. Olenko kyllästynyt siihen, että ihmiset jakaa itsestään jatkuvasti selfieitä? No joo.. Mutta olisiko se syy nyt kuitenkin se, että itse haluaisin olla samassa kunnossa? Jep, näinhän se on!

IMG_6140
Jimi Soinila Photography

Tiedättekös mitä? Tuon asian hyväksyminen on helpottanut ainakin mun elämää, sillä nyt tiedän millaisena haluan itseni nähdä. Tiedän, millaiseksi haluan tulla. Tänä päivänä en enää katsele muiden kuvia ajatellen, että voihan hitto kun tuokin näyttää noin hyvältä, VAAN olen aidosti heidän puolestaan onnellinen, että he ovat kovalla työllä saaneet itsensä noin hyvään kuntoon. Tekisi mieli onnitella jokaista joka on itsensä ylittänyt. Mielestäni yksikään kilpailija ei ole ansainnut kateellisia katseita tai mollaamista. Ollaan heistä ylpeitä. Niin hekin olisivat sinusta!

Jimi Soinila Photography
Jimi Soinila Photography

Uskokaa vaan, että lähes kaikki meistä välillä katselee kateellisena muiden kuvia ja varsinkin nyt noita kilpailijoiden kuntokuvia. Ero ihmisien välillä on vain siinä, että hyväksyykö sen, ja alkaako itse tekemään asialle jotain vai jääkö sohvalle ruikuttamaan. Totta on, että kaikki me emme halua olla fitnessurheilijoita, mutta totta on myös se, että jokainen meistä haluaa voida hyvin ja tuntea tyytyväisyyttä omaa kroppaansa kohtaan. Olisiko siis aika tehdä asialle jotain vai aiotko jäädä edelleen sohvalle makaamaan ja voivottelemaan, kun et ehdi liikkumaan? 

IMG_6102

Muistan tehneeni jo nuorena päätöksen, että tulen tekemään kaikkeni, etten päästä itseäni repsahtamaan olen sitten nuori tai vanha. Tee sinä samoin! Itsestä huolenpitäminen on itsestään välittämistä, rakkautta omaa itseään ja kehoa kohtaan. Kuinka paljon sinä välität itsestäsi? Tiedäthän, että olet ainutlaatuinen ja arvokas. Jokainen solu sinussa tarvitsee sinun rakkauttasi, joten muista pitää itsestäsi huolta! 

Olin yhteistyökumppanini valokuvaaja Jimi Soinilan kanssa siis vajaa viikko sitten ottamassa kuvia kallioilla täällä Tampereella. Pakko myöntää, että itsensä näkeminen kuvissa tuntuu tässä kohtaa melko hassulta. Painan tällä hetkellä 10kg enemmän kuin normaalisti. Mitkään vaatteet eivät meinaa mahtua päälle ja naama kukkii viimestä päivää. Mutta koen silti voivani paremmin kuin koskaan. Siksi myös haluan jakaa näitä offi kuvia teille. Puolen vuoden päästä on huikeaa katsella näitä kuvia, kun huomaa minkä työn on saanut aikaiseksi. Ja eihän nämäkään kuvaukset menneet ilman pelleilyä.. mitä elämä olisikaan ilman huumoria?!

IMG_6201
Tuli vähän kylmä.. vai oliko tää sittenkin se the pelottava Susanna!?

 

IMG_6130
”Mun pyllyä ei saa kuvata!!” :)

 

IMG_6129
No okei, otanny sitten :P

Kuvista iso kiitos Jimille. Jään odotteleen innolla valmiita kuvia. Kiitos myös kuvauksien avustajille 🙂

Mutta nyt haluan toivottaa sinulle ihanaa lauantaita! 

Nautihan olostasi, olet sen ansainnut!

 

★Susanna

 Psssstt.. PRIMEssa on huipputarjous menossa, jota ei kannata missata. Kerron ensi kerralla lisäää.. see u!

IMG_0070_2

 

Uusi alku

Ette kyllä usko mikä fiilis nyt on, kun oon ensimmäistä kertaa ja vihdoista viimein kirjoittamassa täällä FitFashionin puolella. Vielä hieman mulla on opettelemista, että miten tätä ajetaan, mutta uskon, että asiat alkaa lutviutuun pikku hiljaa. Valitettavasti en ole tekniikan ihmelapsi, mutta kokeilemalla sitä sitten oppii. Eiks vaan? Mutta mahtavalta siis tuntuu olla täällä. Tästä siis alkaa mun uusi taival uudessa paikassa. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea tämä muutos tuo tullessaan. Päällimmäisenä tällä hetkellä on ajatus siitä, että toivon todella, että kaikki jo matkaan lähteneet pysyvät edelleen matkassa mukana ja jaksavat lukea mun sepustuksia. Se tuo hurjasti lisäpuhtia kirjoittamiseen, kun tietää, että siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen palaavat lukemaan postauksiani, ja mikä parasta saavat jotain ideoita mun ajatuksista omaan elämäänsä. Ja tietysti toivon saavani matkaan mukaan myös uusia ihmisiä, sillä aina uusi lukija vie mua kohti mun seuraavaa tavoitetta, josta tulen teille tänään kirjoittamaan. Jos siis luet nyt ensimmäistä kertaa mun blogia, niin toivotanpa sut oikein tervetulleeksi mukaan. Toivottavasti viihdyt ja saat jotain itsellesi tästä kaikesta höpötyksestä.

10330227_10154257977795473_4133564557631534896_n1

Mun mielestä tässä kohtaa ensimmäisessä fitfashionilla kirjoittamassani postauksessa olisi hyvä miettiä sitä, miksi minä oikein kirjoitan blogia. Mennään siis asian todellisiin peruskysymyksiin, niin sanotusti asian ytimeen. Kaikella tekemisellähän pitäisi olla jokin tarkoitus miksi sitä tekee. Ja kaiken kukkuraksi blogejahan on maailma nykyään pullollaan. Monet kirjoittavat blogia. Mikä sitten omasta blogista tekee sellaisen, että sitä jaksaa lukea? Miksi minä lukisin mun blogia, on ehkä se kysymys mitä tänään lähdin miettimään. Sitäkin on aina välillä hyvä miettiä. Eikö?

Eli siis, blogiahan kirjoitetaan yleensä siksi, että siellä saa avata omia ajatuksiaan ja saa niin sanotusti kirjoittaa ajatuksensa ylös. Nykyään blogia voidaan kirjoittaa hyvin monella tavalla kokemusten ja ajatusten jakamiseen, mutta myös ihan puhtaasti päiväkirjamaiseen tarkoitukseen. Jokainen bloggaaja siis tekee blogistaan juuri sellaisen kuin itse parhaaksi näkee. Vastauksen kysymykseen, miksi minä lukisin mun blogia, saat lukea aivan pian, kun jatkat vain lukemista.

Mun mielestä elämässä on aina välillä järkevää pysähtyä pohtimaan sitä, miksi päivässä tekee niitä asioita kuin tekee. Välillä voi huomata, että käyttääkin elämässään paljon aikaa velvollisuuksiin, jotka tulevat ulkoapäin. Asioihin, joita ei välttämättä haluaisi tehdä, mutta kun on aina näin tehnyt niin jatketaan nyt sitten hamaan loppuun saakka. Voi olla myös asioita, jotka ovat joskus olleet todella tärkeitä, mutta maailman ja oman itsensä muutoksien ja kasvun jälkeen, joku aikaisemmin tärkeä asia voi nykyään ollakin asia, joka ei enää merkitse mitään. Ootko koskaan pohtinut näitä asioita? Älä huoli, ei kaikkien tarvitse ajatella niin syvällisesti, mutta jos haluat voit toki sen tehdä. 

Kaikkia halukkaita rohkaisenkin pysähtymään ja miettimään, onko sinun elämässäsi ja arjessasi sellaisia asioita, joita teet viikosta ja vuodesta toiseen?  Jos mieleesi tuli joitakin asioita, pohdi nyt ovatko ne mieleisiä asioita? Ovatko ne sellaisia, joista saat voimaa, ja joita haluat tehdä? Jos vastasit kyllä, niin onneksi olkoon! Mutta jos vastasit että ei ne nyt ehkä ole ihan niitä mitä mieluiten tekisin, on nyt hyvä hetki arvioida olisiko ne asioita, joita voisit jollakin tapaa jättää vähemmälle? 

Okei, mutta siis kaiken tämän tarkoitus oli pohjustaa sitä ajatusta, että miksi minä kirjoitan blogia ja miksi minä lukisin omaa blogiani. Kuten moni tietää, olen koulutukseltani sosionomi ja olen tehnyt töitä päihde- ja mielenterveystyössä lastensuojelussa. Lisäksi opiskelen health coachiksi ja itse asiassa valmistun kahden viikon päästä. Tällä hetkellä työskentelen yrittäjänä ja edustan ghd:ta rinta rottingilla. Rakastan liikkua ja tällä hetkellä suurimpana tavoitteena on bikini fitness kisalava keväällä 2015 ja sieltä tietysti se korkein pokaali. Mutta siis kaiken tämän taustan ja työhistoria sepustuksen tarkoituksena on avata teille sitä, mikä suurimpana syynä mun blogaamiselle on. Olen kova pohtimaan, haluan auttaa muita. Siinä ovat ehkä kaksi tärkeintä syytä miksi bloggaan. Haluan kirjoittaa ajatuksiani ylös, ja parasta on, jos joku joskus saa edes hitusen voimaa, kannustusta tai rohkaisua omaan elämäänsä. Koen, että blogaamisella saan tehtyä ihmisille hyvää mieltä. Haluan saada ihmiset ajattelemaan omaa elämäänsä. Haluan, että ihmiset pysähtyvät ja avaavat silmänsä. Meillä kaikilla on valtava potentiaali käytettävissämme, jos vain avaamme silmämme ja tartumme elämän tuomiin mahdollisuuksiin. Tämä on siis syy, miksi minä lukisin blogiani.

Go-for-whatever-makes-you-happy

Blogissani kirjoittelen omia ajatuksiani ylös. Blogi on paikka, jonne voin kirjoitella omia henkeviä ja syvällisiä ajatuksia. Seuraava tavoitteeni olisikin, että blogini saisi paljon lukijoita, jotka lähtisivät pohtimaan asioita kanssani ja kommentoisivat kirjoituksiini. Pienikin kommentti ilahduttaa suuresti mun päivää. Haluan myös olla blogaaja, joka ottaa lukijansa huomioon, eli tulen blogissani tarjoamaan teille lukijoille mahtavia tarjouksia yhteistyökumppaneitteni kanssa.  Haluan tarjota teille vain parasta, joten voitte luottaa siihen, että kaikki mitä suosittelen, olen itse kokeillut ja hyväksi havainnut. Yhteistyökumppaneihini voit käydä tutustumassa blogin oikeasta laidasta.

No nyt olen paljon pohtinut mitä haluan olla.. mutta onko asioita, jollainen en ehdottomasti halua olla? En halua olla blogaaja, joka kertoo suureen ääneen omia mielipiteitä. Sellaisiakin blogaajia tarvitaan, enkä arvota ketään, sillä mielestäni on hienoa, että on erilaisia blogeja. En myöskään halua kirjoittaa blogia, jossa mollataan muita tai kirjoitetaan negatiivisesti. Haluan levittää positiivista asennetta. Toki aina ei aurinko paista ja välillä on huonojakin hetkiä, mutta kyllä aina asioista löytyy se positiivinen puoli kun oikein jaksaa etsiä.  Toivon siis teiltä lukijoilta valppautta siinä suhteessa, että jos blogini jossain kohtaa lähtee väärille urille niin mainitsette siitä. Se olisi suuri apu!

Suurien unelmien tavoittelu ei ole tyhmää, vaan viisasta ja menestyneen ihmisen elinehto. Mun yksi tavoite blogin suhteen oli päästä juurikin kirjoittamaan tänne fitfashionille. Seuraavaksi tavoitteekseni tulen asettamaan tavoitteen, johon nyt tarvitsenkin teidän lukijoiden apua. Ja jotta tavoitteeseen pääsee, tulisi se sanoa ääneen.. joten nyt se tulee ulos, vaikka ehkä hiukan jännittää..

Mun seuraava tavoite on päästä tuohon luetuimpien blogien joukkoon. Tiedän, että se ei ole välttämättä heti saavutettavissa, mutta aion tehdä sen eteen työtä, jotta se tulee jonain päivänä toteutumaan. Elikkä nyt pyydän hiukan sinun apuasi..

Jos pidät minun blogista ja ajattelisit, että sinulla voisi olla ystäviä tai tuttavia, jotka voisivat myös tykätä niin jaa ihmeessä mun blogia esimerkiksi facebookissasi. Myös blogin suositteleminen kaverille suullisesti on yhtä hieno juttu! Kiitos! Olen jokaisesta jakamisesta erittäin kiitollinen! 

Minut löydätte facebookista tmi Susanna Mustajärvi ja Instagramista susanna_mustajarvi. Käy klikkaamassa tykkää tai seuraa. Instagramia päivittelen kaikkein eniten ja facebookin kautta saat aina ilmoituksen seinällesi uudesta postauksestani. 

Sellainen aloituspostaus.. ei mulla siis muuta. 

Siirryn tästä nyt jännittämään Jyväskylän SM-karsintojen tuloksia. Aivan huikeita tyyppejä kilpailemassa tänään. Pidetäänhän peukkuja kaikille!

Super onnellinen Susanna uusien hiuksiensa kanssa. Kiitos PRIMEn Tuija Leivo!
Super onnellinen Susanna uusien hiuksiensa kanssa. Kiitos PRIMEn Tuija Leivo! Prime hair and beauty design

Mahtavaa viikonlopun jatkoa kaikille teille ihanille!

★Susanna

IMG_0069
Hiuksille korjaava hiusnaamio by Moroccanoil. Hae omasi PRIME:sta!

 

What next?

Tässä postauksessa tulet raottamaan sälekaihtimia ja kurkkaamaan hieman tulevaisuuden suunnitelmiini blogin suhteen. Teksti voi sisältää vähän sekavaa tekstiä ja mielipuolista pohdintaa, sillä kello käy jo puoltayötä, kun tätä kirjoitan. Ei sovellu siis heikkohermoisille..

Maailma muuttuu.. niin muuttuu myös Susanna Mustajärvi -blogi, mutta miten? Se selviää, kun jatkat lukemista.

Ihan näin alkuun on pakko todeta, että tuo mun viime postaus ”Mihin kulutat aikasi?” on kyllä todella osuva tähän mun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Mun elämä on todellakin suuressa myllerryksessä tällä hetkellä ja välillä mä jopa kauhulla ajattelen, että millä ihmeellä olen ajatellut selviäväni tästä tulevasta syksystä. Voi kuulostaa huolestuttavalta, mutta tosiasia on, että tulossa on toinen toistaan mahtavampia juttuja. Eli siis pelkkää positiivista tiedossa. Tuntuu kuin tässä hetkessä uusia ovia avautuisi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on tietysti erittäin positiivinen asia ja olen jokaisesta tilaisuudesta erittäin kiitollinen. Kiitän jo nyt kaikkia, jotka uskovat minuun ja kannustavat sekä auttavat mua matkallani. Toki lisää tunteja voisi joku kyllä loihtia vuorokauteen, jos mahdollista. Se olisi mahtavaa, kiitos.
Jostain syystä olen hyvin pedantti ja haluan hoitaa asiat aina niin hyvin kuin mahdollista. Tässä kohtaa vähän jännittää miten suoriudun syksystä juurikin tuon pedanttiuden vuoksi. Mutta tiedättekös mitä; mä oon ihan sitä mieltä, että maailmassa ei ole sellaista asiaa mihin minä tai sinä ei pystyttäisi. Se onnistunko ja hoidanko kiireisen syksyn kunnialla riippuu täysin musta itsestä. Joten pysyhän kuulolla.. Mitähän tämä syksy oikein tuo tullessaan?

Mä oon tässä vähän miettinyt, että se taitaa kyllä mennä asiassa kuin asiassa juurikin niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tässä muutama päivä sitten istuttiin mun coachattavan kanssa keittiön pöydän ääressä ja kuuntelin hänen kertomustaan siitä, miten hän on oppinut menemään nukkumaan aikaisin ja heräämään aina aamuisin suunnilleen samoihin aikoihin. Samalla mä siinä mietin vähän jopa kateellisena, että hitto kun likka on muuten tehnyt itselleen suuren palveluksen ja opetellut säännöllisen rytmin, jossa saa tarpeeksi pitkät yöunet. Asiaa pohtiessa ei kuitenkaan tullut mieleen, että hetkonen, minähän se olen joka juuri tuon asian valmennettavalleni opetin. Miksi se on niin vaikeaa toimia niin kuin tietää, että olisi järkevintä tehdä? Miksi juuri nyt kirjoitan tätä tekstiä vaikka olisi parempi olla kyllä jo nukkumassa? Herää vain kysymys, että enkö tosiaan elä itse niin kuin opetan muita?

Hyviä kysymyksiä kaikki.. Jatkossa tulette kuulemaan lisää mun vinkkejä arkeen ja itsensä kehittämiseen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Eli health coach pohtii ja pohtii. Lisäksi pääsette seuraamaan entistä tiiviimmin mun kisavalmisteluita ja lukemaan ajatuksia siihen liittyen. Toki kirjoittelen jatkossa myös kauneudesta, ghd:n edustajan- sekä mallintyöstäni. Blogista tulee entistä monipuolisempi!

Paljon näitä ajatuksia ja vielä enemmän tulet kuulemaan, kun mun blogi uudistuu! Ja muuttaa.. jep luit oikein. Mun blogi muuttaa ja jälleen mun yksi tavoitteista toteutuu. Nimittäin mulla on ilo ja kunnia siirtyä kirjottamaan blogia FitFashion.fi:lle. Oon ihan super innoissani uusista haasteista.
Tästä tulee paras syksy, sitten viime syksyn 🙂

Jep, mutta pysyhän kuulolla..

Ihanaa viikkoa sinulle! Oot huippu!

Susanna 

Pssttt.. Olitkos muuten viikonloppuna aivan loistavilla Get Up messuilla Tampereella. Oli kyllä aivan loisto messut. Oli muuten ihana nähdä paljon teitä lukijoita! Mukavaa, että tulitte juttelemaan.

Messuilla käytiin myös Polteen järjestämät Crosstraining kilpailut.

Kilpailu käynnissä..

Mihin kulutat aikasi?

Syksy tulee.. kiireet painaa päälle ja tuntuu kuin mitään ei ehtisi tekemään. Koko ajan on kiire jonnekkin. Kesän jälkeen tekemättömiä töitä on kasaantunut vino pino ja nyt niitä sitten täytyisi alkaa purkamaan. Ystävät pyytelevät kahville, mutta miten minä nyt mihinkään ehtisin, kun en ehdi edes aamulla hiuksiani laittaa saatika istahtaan hetkeksi kahvilaan. Täytyy tehdä töitä ja kotihommia. Lisäksi on paljon hoidettavaa ja harrastukset. Pieni ahdistus ehkä tuntuu rinnassa, eikä mikään oikein jaksa innostaa, mutta tällaista tää elämä välillä on. Kiire se on se syy.. Nautitaan sitten lomalla, joka häämöttää kaukana tulevaisuudessa..

Kuulostaako yhtään tutulta? Kiire on meille monille erittäin tuttu käsite. Myös ”en ehdi” kuuluu meidän monien sanavarastoon päivittäin. Tai ”pitää hei jatkossa nähdä enemmän, kun kiireet vähän hellittää”. Mutta hellittävätkö ne kiireet koskaan, jos asialle ei tee mitään? Kuka sen kiireen oikein järjestää sun elämään? Esimies, naapuri, puoliso, sukulaiset vai olisiko se kuitenkin sinä itse? Mulle ainakin kiire on enemmän arkea kuin mikään muu. Pari vuotta sitten tein totaalisen inventaarion elämääni, jonka seurauksena lopetin erittäin rakkaan harrastuksen, joukkuevoimistelun. Karsin kalenteristani kaiken. Vihdoin mulla oli aikaa tehdä niitä asioita, joista nautin, mutta jotka eivät vaatineet sitoutumista. Tämän kalenterin tyhjentämisen seurauksena minulla oli jälleen aikaa uusille asioille, oli aikaa pohtia ja punnita omaa elämää, millaiseksi sen oikeasti haluaa.. Näppäränä ja ahkerana tyttönä aika nopeasti se kalenteri kuitenkin alkoi jälleen täyttymään. Aloitin uudet työt ja uuden harrastuksen. Mun elämä alkoi pikku hiljaa muuttua sellaiseen suuntaan kuin olin sitä jo pitkään halunnutkin. Rakastan sisustamista ja aloin yhä enemmän sisustamaan omaa kotia. Aloin myös kirjoittamaan blogia yhdessä ystäväni kanssa. Tämä inventaario teki enemmän kuin hyvää, sillä näissä kahdessa vuodessa on kyllä tapahtunut ihan mielettömiä juttuja, joita en olisi varmastikkaan päässyt kokemaan ellei mun kalenterissa ja mielessä olisi ollut tilaa niille.

Hauskintahan tässä meidän ainaisessa kiireessä on se, että me itse aiheutamme sen. Tunnemmeko olevamme jotenkin tärkeämpiä, jos olemme kiireisiä? Ajatellaanko meidän yhteiskunnassa, että vain kiireinen voi olla menestynyt? Vain olemalla kiireinen voi olla tehokas ja yhteiskuntakelpoinen? Aika hassulta kuulostaa, mutta hei niin me vain taidamme ajatella. Ei ehkä tietoisesti, mutta alitajuntaisesti jokainen meistä ajautuu siihen, että taas on aivan liian kiire, ja päivät alkavat jälleen täyttyä asioilla ja velvollisuuksilla, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein mieluisimpia asioita.

Mihin sinä sitten kulutat aikasi, jos et ehdi tehdä asioita, joita ehkä haluaisit tehdä?

Kannustan sinua pohtimaan ja kirjoittamaan ylös, mitä olet päivän aikana tehnyt. Kuinka paljon olet käyttänyt aikaa työhön, syömiseen, nukkumiseen, työmatkoihin, kotitöihin, sosiaaliasessa mediassa pyörimiseen, teeveen katseluun tai urheilemiseen? Tulet taatusti yllättymään. Päivästäsi ei kulukkaan niin paljon aikaa velvoitteisiin kuin voisi kuvitella. Meillä onkin aikaa, mutta se miten me sen ajan käytämme on eri asia. Mistä johtuu, että jotkut saavat päivänsä aikana enemmän aikaiseksi kuin toiset? Miksi toinen kokee kiireiseksi päivän, jossa ehtii tehdä vain yhden asian, esimerkiksi kaupassakäynnin, kun taas toiselle sellainen päivä olisi täysin lepponen?

Me koemme kiireen kaikki täysin yksilöllisellä tavalla. Itse ajattelen, että kiire syntyy siitä, jos elämä on jatkuvasti aikataulutettua. Jos sinulla ei ole valinnanvapautta, että mitä teet juuri nyt, tulee sinulle tunne, että olet kiireinen ja sinun täytyy alkaa suorittaa nopeasti asioita, jotta pian ehtisit tekemään myös niitä mukavia asioita. Myös se kuinka motivoitunut olet tekemään asioita vaikuttaa paljon siihen millaisena koet kiireen. Joillekin hektinen ja tapahtumarikas elämäntyyli sopii paremmin kun toinen taas nauttii vain kotona olemisesta päivästä toiseen. Kiireeseen vaikuttavat myös yksilön henkilökohtaiset tavoitteet. Jos olet päättänyt saavuttaa jotain, ja olet jatkuvasti matkalla tavoitetta kohti, ei matka ja siinä tapahtuvat asiat ole välttämättä kiirettä tuovia asioita, vaikka käyttäisitkin paljon aikaa näiden asioiden tekemiseen. Millaiset tavoitteet ja unelmat sinulla on? Teetkö sellaisia asioita elämässäsi, joiden avulla pääset kohti tavoitettasi tai unelmaasi?

Ratkaisevaa tavoitteisiin pääsemiseksi on ymmärtää mihin sinä kulutat aikasi. Vain tiedostamalla voi asiaan tehdä muutosta. Jos olet kovin kiireinen, ja tuntuu, että et ehdi tekemään asioita, joita haluaisit, istahda hetkeksi alas ja palaa mielessäsi menneeseen päivään. Mitä tarkalleen ottaen olet tehnyt päivän aikana? Millaisia tähtihetkiä olet kokenut? Mitkä asiat tekivät sinulle hyvää mieltä? Tee lisää näitä asioita ja täytä päiväsi mukavilla asioilla. Muista, vain pysähtymällä voit saada aikaan muutoksen. Valittaminen ei auta.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Susanna 


Pssst..

Nyt olisi oiva tilaisuus lähteä kokeilemaan Her Self tuotesarjaa sportsnutritionilta
Pitkän ja suunnitelmallisen kehitystyön tuloksena on syntynyt Her Self -urheilulisäravinnesarja naisille, joka on nyt yksinoikeudella saatavilla vain sportsnutritionilta. Sarjan taustalla on pitkä kehitys ja tutkimustyö yhdessä testiryhmän kanssa. Testiryhmään kuului yli 50 naista eri ikäryhmistä. Tuotesarjassa on otettu huomioon naisten toiveet ja tarpeet ravinnon suhteen. Nyt vain kokeilemaan! Ostamalla koko tuotesarjan hintaan 79.90€ saat sheikkerin ja treenikassin kaupanpäälle. 



Käy tykkäämässä facebookissa tmi Susanna Mustajärvi ja seuraa instagramissa susanna_mustajarvi.