Mikä on valmentajan vastuu?

Eilinen postaukseni ja tuo paljon puhututtanut fitnesskohu on pistänyt tällaisen pohdiskelijan aivonystyrät jylläämään ja jos jonkinmoisia ajatuksia on tullut mieleen. Kohu on saanut pohtimaan itse omia arvojaan ja syytä miksi on lähtenyt treenaamaan tavoitteellisesti ja miksi juuri tuota suosittua ”kohu” bikini fitnestä. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen olen kyllä erittäin vahvasti sitä mieltä, että laji on vaikuttanut tähän asti juuri siltä mun jutulta, joten totta hitossa teen sitä ja hyvin teenkin! Jo nyt olen saanut lajilta ja omalta valmentajaltani niin paljon. Olen oppinut hirveästi itsestäni tämän matkan varrella. Tämä on ollut aivan loistava matka yhdessä health coach koulutuksen kanssa ja mikä parasta voin paremmin kuin koskaan. Olen koko pienen ikäni harrastanut kilpaurheilua. Kilpailu on siis mulla veressä. Janoan sitä ja siitä saan hyvää fiilistä. Se sopii mulle. Ja siksi sitä teenkin. Kaikille se ei sovi, joten kaikkien ei sitä kannata tehdäkään. Olen tottunut siihen, että joku kertoo mulle mitä mun pitää tehdä ja mä vaan teen niin. Luotan täysin valmentajaani. Tiedän, että valmentaja ei ole mikään jumala, mutta luotan myös siihen, että jos jotain menee vikaan, valmentajalla on pokkaa se kertoa ja muuttaa suunnitelmaa. Tämä onkin asia mikä mun mielestä pitäisi nostaa otsikkoihin.. Ei laji vaan se miten sitä valmennetaan!! Enkä puhu vain fitneksestä vaan puhun yleisesti urheilulajeista. 

Olen taustaltani joukkuevoimistelija ja toimin joukkuevoimisteluvalmentajana kahdeksan vuotta. Nämä kaikki ajatukset mitä nyt kirjoitan on siis peilaten tuohon valmennus aikaani, mutta myös nykyiseen työhöni health coachina.  

10665720_670060809756888_8299802596859135506_n

Hyvinvointi kiinnostaa tällä hetkellä todella paljon ihmisiä ja yhä useammat hakeutuvat ammattilaisen pakeille kysymään neuvoja. Liikunta- ja hyvinvointiala on todella villiä tällä hetkellä ja alalla voi toimia lähes kuka tahansa. Kuka vaan voi kutsua itseään personal traineriksi, vaikka siihen ei olisi minkäänlaista koulutusta. Tämän lisäksi myös kaikilla ammattilaisilla on omat motiivinsa minkä vuoksi he tekevät työtänsä.

Valmentajia on siis moneen lähtöön. On niitä, jotka vaan tekevät valmentamista, koska se on hauskaa, mutta heillä ei oo mitään tavoitteita. Kunhan tässä nyt vaan tehdään ja pidetään samalla hauskaa. Mutta on myös sellaisia valmentajia, joille valmennus on elämäntapa ja he elävät ja hengittävät joka solullaan sitä. He eivät hae sillä voittoa. Se on niin sanottua ”rakkaudesta lajiin” valmennusta. Valmentaja on kiinnostunut valmennettavan muustakin elämästä ja siitä, että valmennettava voi hyvin. Valmentaja haluaa olla hyvä siinä mitä tekee ja menestyä, mutta ennen kaikkea valmentaja haluaa valmennettavalleen onnistumisen kokemuksia. Mutta on sitten myös sellaisia valmentajia, joille voitto on kaikki kaikessa. Valmennettava on valmentajan elävä taidonnäyte siitä kuinka taitava valmentaja on. Tällainen valmentaja vain kehuu valmennettaviaan, koska kehu on silloin kehua omaa työtä kohtaan. Tällainen valmentaja pitää valmennattavista, jotka pärjäävät, mutta ei ole kauhean kiinnostunut tai kannustava valmennettaville, jotka eivät ole lajinsa huippuja.

Valmentajia on siis monenmoisia. Kaikilla on omat syyt sille, miksi tekee ja miten tekee. Kun valitset valmentajaa, miksi et selvittäisi ensi töiksesi syytä, miksi valmentaja on ammatissaan?

Tässä kohtaa mulle tulee vain mieleen, että millainen vastuu valmentajalla sitten on siinä, jos hänen ohjeita noudattamalla valmennettavan terveys vaarantuu. Toki valmentaja ei tee päätöksiä valmennettavan puolesta, mutta vastuu siitä, mitä valmennettavalle ohjeistaa, on mun mielestä valmentajalla. Tässä siis aihetta keskustelulle, kun kyseessä on nyt paljon puhuttu fitnesskunto. Kenellä on vastuu siitä, jos kilpailija näännyttää itsensä sairaalloiseksi? Mikä on valmentajan vastuu? Kenellä on vastuu siitä, että nouseeko kilpailija lavalle sellaisessa kunnossa? Laji ei sitä vaadi. Lajissa haetaan urheilullisen naisellista vartaloa. Tässä suora lainaus IFBB Finland sivuilta bikini fitneksen säännöt: ”Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla lihaserottuvuutta, mutta kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset.” Tämä on siis lajin vaatimus. Se missä kunnossa osa kilpailijoista lavalle nousee on kuitenkin jokaisen kilpailijan ja valmentajan asia. Kokemuksesta voin sanoa, että pääosin lavalla näkyy kauniin lihaksikkaita naisia. 

Kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nordic Pro top 6
Kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nordic Pro top 6

Kun tehdään ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kanssa töitä, mun mielestä ei ole samantekevää kuka tai ketkä työtä tekevät. Olisi erittäin tärkeää, että myös tästä asiasta puhuttaisiin, jos se nostaisi kynnystä sille, että ei ihan kuka tahansa lähtisi ohjeistamaan ihmisiä hepposin perustein heidän ruokavalioissaan tai treenamisessa. Kaikki kun ei sovi kaikille. Tietoa ei voi oppia pelkästään kirjoista, ja tietoa pitää osata myös soveltaa. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että kysyvä ei tieltä eksy. Viisautta on myöntää, jos ei osaa. Viisautta on kysyä neuvoa silloin kun ei omat tiedot riitä. Viisautta on olla nöyrä elämän ja oman hyvinvoinnin edessä. 

Rakasta siis itseäsi!

★ Susanna

pssstt… Käyhän tykkäämässä facebookissa Tmi Susanna Mustajärvi ja saat uudet postaukset heti seinällesi! Näin säästät aikaa ja vaivaa! Ja hei instagramia unohtamatta, seuraathan mua jo siellä 😉 @susanna_mustajarvi Nähdään siis facebookissa ja instagramissa!

Mistä on pienet kohut tehty?

Onhan sitä itsekin pakko kirjoittaa omia ajatuksiaan ylös, sillä tänään on paljon puhututtanut Umpun Primebody -blogin postaus bikini fitness urheilun kisakunnosta ja illuusiosta. Postaus on herättänyt tyytyväisyyttä, että asiasta vihdoin puhutaan mutta myös vihaa, sillä lajista annetaan todella negatiivinen ja sairaalloinen kuva. En missään nimessä osoita syyttävällä sormella Umppua, postauksen kirjoittajaa. Tämä kaikki julkisuus ja median tapa kirjoittaa asiasta on aivan toinen, miten minä ainakin tuon alkuperäisen postauksen ymmärsin. Postaus on todella kohauttanut. Mutta miksi? 

Myös multa, joka ei ole vielä yhtään diettiä kokenut, on paljon kyselty, mitä mieltä olen tuosta asiasta ja keskustelusta, jota nyt käydään asian tiimoilta. Mielestäni on aivan turha lähteä spekuloimaan, että onko laji tuollainen vai ei. Umpun kokemus ja kuvat kertovat, että kyllä se voi olla. Mutta pitää muistaa, että tapoja toimia on niin monia kuin on itse kilpailijoitakin. Myös Umppu tuo tämän asian esille kirjoituksissaan ja myös sen miksi hän näyttää kuvassa siltä kuin näyttää. Kyllä kuva on pysäyttävä! Mutta olen rehellisesti sitä mieltä, että mitä sitten?? Kukaan meistä ei oo vastuussa toisen tekemisistä. Jokainen tekee asioita omalla tavallaan. Me jokainen koetaan asiat eri tavalla, meidän vartalot toimii eri tavalla. Me kaikki treenataan eri tavalla. Me jopa syödään eri tavalla. Me kaikki ihmiset ollaan vaan niin hiton erilaisia. Miksi siis yleistää asioita? 

fitness_j_261014TM_820_uu
Kohukuva Primebodyn Umpusta. Kuva: http://static.iltalehti.fi/uutiset/fitness_j_261014TM_820_uu.jpg

Mikä ihmeen tarve meillä on yleistää? Uskon, että fitnestä harrastavat useimmat voivat erittäin hyvin. Eikä Umppukaan kirjoituksellaan varmasti halunnut tällaista kuvaa antaa lajista. Miksi sitten siitä tehtiin tällainen juttu? Miksi ihmisiä kiinnostaa puhua asioista sitten, kun siitä on jotain negatiivista sanottavaa? Miksi asioista ei voida puhua positiivisesti? 

Olen Umpun kanssa samaa mieltä, että kisakunnon ihannointi ei ole kannattavaa, sillä se on vain hetkellinen kunto, joka ei ole niin sanotusti normaali olotila. Kuka ei tätä asiaa ymmärtänyt siitä tekstistä? Miksi siitä piti muokata sellainen juttu, että koko laji joutuu huonoon valoon? 

No jokainen meistä tekee omat johtopäätökset. Jokainen meistä lukee, näkee ja kokee asiat juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Jos mä haluan nähdä lajissa pelkkää huonoa, niin kyllä mä osaan sen huonon sieltä kaivaa vaikka väkisin. 

Kuva: Jimi Soinila Photography
Kuva: Jimi Soinila Photography

Se mua ihmetyttää, että miksi ne ihmiset, jotka eivät lajia harrasta ovat juuri niitä, joilla on negatiivisin kuva lajista. Juuri heillä on se tieto siitä, että se on erittäin vaarallista ja terveydelle haitallista. Juuri he tietävät sen, että sitä harrastavat voivat huonosti. Miksi heitä edes kiinnostaa asia, jos he eivät itse sitä harrasta? 

Jokaisessa lajissa on hyvät ja huonot puolensa. Jokainen meistä, jotka lajia harrastavat tekevät omat päätökset, että millä keinoilla ja missä kunnossa sinne kisalavalle haluaa ja aikoo nousta. Sairaudet ja niistä puhuminen lajin yhteydessä on mun mielestä turhaa syyttelyä. Me emme voi holhota kaikkia ihmisiä. Kukaan meistä ei toivo kenellekkään minkäänlaista sairautta, mutta elämä vain on sellaista, että jotkut valinnat voivat johtaa sairastumiseen. Mutta se ei yksinään ole minkään urheilulajin syytä. Pitää muistaa, että myös lihavuus sairastuttaa, enkä minä ainakaan halua ketään osoittaa sormella ylipainon vuoksi. 

Toivon, että jos ette mitään muuta tästä kirjoituksesta enää muista, niin muistakaa tämä: Älä keskity siihen mitä muut tekevät, vaan siihen mitä sinä itse teet! Elätkö sellaista elämää kuin itse haluat!? Voitko sinä hyvin? Sinä teet elämässäsi valinnat, ei kukaan muu! Joten ennen kuin moralisoit ja arvostelet toista, muistahan katsoa peiliin ja miettiä miksi niin teet? Mutta myös toisin päin, jos ihailet suuresti jotain ihmistä, miksi niin teet? Toisen ihailemisen ja ylös päin katsomisen sijaan, miksi et ihailisi itseäsi? Miksi et vain ole tyytyväinen siihen, millainen olet?

EIköhän olisi aika alkaa tuijottaan omaa napaa, ja keskittyä omaan hyvinvointiin!? Olet ihana juuri tuollaisena!!

Go-for-whatever-makes-you-happy

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän tämän tilitykseni! 

Mitäs mulle sitten kuuluu? Viikonloppu meni ihanan rennosti. Perjantaina olin rohkein sitten kymmeneen vuoteen, kun huippu kampaajani Tuija Leivo värjäsi mulle vähän tummaa tyveä. En ihan turhan usein tee mitään näin hurjaa 🙂 Olen ollut viimeiset kymmenen vuotta blondina. Noo.. katsotaan kuinka kauan viihdyn tummemmassa luukissani. Nyt ainakin tuntuu hyvältä! Kiitos siis Tuija Leivo ja PRIME hair and beauty design.

Linssiludet vauhdissa.
Linssiludet vauhdissa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! 

★ Susanna

pssstt… Käyhän tykkäämässä Tmi Susanna Mustajärvi Facebookissa ja saat uudet postaukset heti seinällesi!näin säästät aikaa ja vaivaa! Ja hei Instagramia unohtamatta, seuraathan mua jo siellä 😉 @susanna_mustajarvi Nähdään siis Facebookissa ja Instagramissa!

Mikä elämässä on tärkeintä?

Mä oon kipuillu tuon otsikossa esille tulevan lauseen ”mikä elämässä on tärkeintä” sanoman kanssa nyt muutaman viikon. Olen ihminen, joka valitettavasti potee välillä huonoa omaatuntoa tekemättömien asioiden vuoksi. Kuulostaako tutulta? Tällä hetkellä tekemättömien asioiden kasa vain kasvaa, ja sen vuoksi olen asiaa lähtenyt jollakin tapaa purkamaan. Vähennänkö tehtäviä asioita vai muutanko omaa asennetta ja tapoja tuntea ja ajatella? Molemmat voisivat olla kyllä paikallaan. Inhottavinta tässä on se, että välillä jopa mukavat asiat saattavat muuttua pakko pulaksi vain tuon huonon omantunnon tunteen vuoksi. Ja tuosta haluaisin päästä eroon, jos vain mahdollista. Toki se on osittain varmasti osa mun luonnetta ainakin jollakin tasolla, sillä olen niin tunnollinen, että pienetkin asiat saattavat jäädä vaivaamaan. Esimerkkinä tunnollisuudestani sanottakoon sellainen, että jos lähden kotoa täytyy mun aina siistiä se ennen lähtöä niin, että sinne on mukava tulla takaisin. Aina en toki tähän pysty, mutta pääsääntöisesti kyllä. Onko täällä muita samanlaisia? Anyone?

Kuva: jimisoinila photography
Kuva: jimisoinila photography

Mutta tiedättekös mitä? Mä haluan oppia relaamaan. Mä haluan tehdä virheitä ja mä haluan tehdä jotain sellaista, joka on täysin mun tunnollisuutta, periksiantamatonta ja kunnianhimoista luonnetta vastaan. Olenko jonkinlaisessa kriisissä? Se voi olla. Tai sitten vain taantunut takaisin teini ängstiin. Ken tietää! Mutta tällainen fiilis mulla on. Olen päättänyt, että en enää suorita asioita, en enää suostu tekemään asioita vaan sen vuoksi, että mun täytyy tehdä! Ei, tästä edespäin vapaa-ajallani mun ei enää täydy, vaan mä haluun tehdä asioita. Mä omistan mun vapaa-ajan ja mä päätän miten sen käytän. Kuulostaa kyllä varmaan siltä, että 15 v. Susanna is back.  Mutta mulla on nyt hyvä fiilis! Ja aion pitää kiinni tästä fiiliksestä. 

 

Kuva:jimisoinila photography
Kuva:jimisoinila photography

Tässä viime aikoina mulla on ollut niin paljon kaikenlaista, että en ole raaskinut istua yhtään tietokoneella, kun olen ollut vapaalla töistä. En pyydä anteeksi tai selittele sitä, miksi en ole ehtinyt kirjoittamaan postauksia. Olen kokenut, että tällä hetkellä mun elämässä tärkeintä on viettää aikaa läheisteni kanssa. Ja oikeasti olla läsnä. Tää tunne on tullut tosi voimakkaana ja sen tunteen mukana olen nyt mennyt viime päivät. Kuinka ihanaa onkaan ollut, kun olen saanut herätä rakkaista rakkain kummipoika kainalossa kahtena aamuna. Olen saanut halia ja pusutella mini Susannaa eli siskoni tytärtä. Olen hullutellut ja nauranut reilu puoli vuotiaan veljenpoikani kanssa. Olemme leiponeet yhdessä siskoni kanssa ja nauraneet omalle tyhmyydellemme. Olen viettänyt iltaa vanhempieni kanssa ja nauttinut vain siinä olosta. 

Sosiaalinen media ja siellä vietetty aika on aina pois omasta vapaa-ajastamme läheisten kanssa. Kuinka paljon sinä käytät aikaa netissä pyörimiseen? Voin rehellisesti sanoa, että itse käytän ainakin aivan liian paljon. Ensimmäisenä olen päättänyt vähentää netissä olemista huomattavasti. Kannustan sinua tekemään samoin! Seuraavaksi tyhjennän kalenterini niin, että siellä on ainakin yksi arki-ilta ilman mitään menoja. Mun mielestä tästä on hyvä lähtee! Step by step, eikö vaan?IMG_0844

Oletko sinä samanlaisessa tilanteessa? Kommentoi ja kirjoita omia lupauksia ylös. Mielelläni jaan ajatuksia, sillä tämä asia vaatii yhtälailla vertaistukea kuin mikä tahansa elämäntapamuutos. Meitä on niin moneen. Osa on tylsistynyt elämäänsä, koska ei töiden jälkeen jaksa tehdä enää mitään ja toiset taas haalivat itselleen liikaa tekemistä eivätkä enää osaa pysähtyä. Millainen sinä olet?

Viikonloppuna päätin, että teen elämääni muutoksen. Olen onnekas sillä prosessiin avukseni saan coachin, jonka tulen teille esittelemään myöhemmin. Coachi saa coachin. Tästä ei synny kuin hyvää!

Kyllä vain, elämässä tärkeintä on tehdä asioita joista nauttii. Elätkö elämääsi itseäsi vai muita varten? Toivon, että vastasit tuon ensimmäisen. Ja olen pirun kateellinen sinulle 🙂 kyllä minäkin vielä jonain päivänä. 

Ihanaa viikkoa! 

 ★ Susanna

pssstt… Käyhän tykkäämässä Tmi Susanna Mustajärvi Facebookissa ja saat uudet postaukset heti seinällesi!näin säästät aikaa ja vaivaa! Ja hei Instagramia unohtamatta, seuraathan mua jo siellä 😉 @susanna_mustajarvi Nähdään siis Facebookissa ja Instagramissa! 

 

 

Nordic Fitness expo 2014

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia edellisen postauksen lukemisesta ja jakamisesta. Olen kiitollinen jokaisesta ja erittäin onnellinen saamistani onnitteluista. Kiitos paljon! Uskon, että löydän paikkani hyvinvointialalla pikku hiljaa. Olen innoissani tulevasta! Ja se riittää minulle tässä kohtaa, sillä tiedän, että määrätietoisesti tulen etenemään kohti omia unelmia ja tavoitteita. Kannustan myös sinua tekemään samoin! 

Susanna Mustajärvi. Kuva: JimiSoinila|photography
Kohti huippua ja sen yli!!
Kuva: JimiSoinila|photography

Tämä viikonloppu on ollut yhtä unelmien ja tavoitteiden juhlaa nimittäin kauan odotettu ja monissa blogeissakin esille tullut Nordic fitness expo oli Lahdessa tänä viikonloppuna. Olin itse myös paikalla aistimassa urheilun juhlaa. Itse pidän tapahtumaa erittäin mielenkiintoisena ja luulen, että moni muukin on samaa mieltä kanssani, sillä kun saavuimme mieheni kanssa messukeskuksen läheisyyteen kymmenen aikoihin aamulla, oli jo kaikki parkkipaikat täynnä. Ihmisiä oli aivan huikean paljon liikenteessä. Tämä kertoo vain siitä, että fitness ja kehonrakennus kiinnostaa monia meistä. Hyvä niin, sillä messuilla sai kaikenlaisia neuvoja ja uutta näkökulmaa omaan hyvinvointiinsa. Vaikka kyseessä oli fitnessmessut, olivat ne mielestäni myös hyvinvointi ja urheilumessut siinä samassa. Messuilla oli myös kaikenlaisia workshoppeja tarjolla, joissa oli toinen toistaan mielenkiintoisempia puhujia paikalla. Itse kävin seurueeni kanssa kuuntelemassa Riitta Koukkarin luentoa  ”Toteuta unelmasi!” ja oli kyllä jälleen ihana palauttaa mieleen se ajatus, että itseensä uskominen on se avain asia unelmien toteuttamisessa sekä se, että epäonnistuminen kuuluu asiaa. Riitta kannusti epäonnistumaan ja ottamaan niistä opiksi, niin kuin minäkin usein kirjoittelen täällä teille. Milloin sinä olet viimeksi epäonnistunut tai kokenut vastoinkäymisiä? Jos siitä on jo kauan, niin kannustan sinua epäonnistumaan jo tänään. Vain silloin voit oppia jotain uutta! 

Kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nordic Pro top 6
Kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nordic Pro top 6

Tämän vuoden Nordic fitness expo oli minulle erityinen, sillä uskon, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, jolloin olen siellä vain asiakkaan roolissa. Oli oikein ihanaa kokea messut ja kilpailut niin, että sain vain nauttia messujen tarjonnasta rauhassa ystävien kanssa. Minun yhteistyökumppani Sportsnutrition.fi pyysi mua jo tänä vuonna mukaan messuille heidän pisteelleen. Pyyntö tuli vasta tämän viikon puolella ja jouduin kieltäytymään. Uskon, että näin oli parempi, sillä tässä kohtaa mulle oli erittäin tärkeää olla näkemässä mahdollisimman paljon eri kilpailijoiden poseerauksia ja esiintymistä. Pakko kyllä myöntää, että vielä ei ole kovin hyväksi tuo ”fitness silmä” kehittynyt. Varsinkaan finaaliin päässeiden kilpailijoiden sijoittumisten veikkaaminen oli erittäin haastavaa. Mutta eiköhän sekin silmä siitä ajan myötä kehity. 

Olimme katsomassa Nicole Wilkinsin alkukilpailut. Tämä kilpailu oli varmasti monelle bikini fitness kilpailijalle erittäin jännittävä kokemus, sillä ensimmäistä kertaa päävoittona oli pro kortti. Aivan loistavia olivat kyllä kaikki kilpailijat ja jokainen lavalle noussut oli varmasti itsensä voittanut!

kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nicole Wilkins bikini fitness -168cm
kuva: bodylehti.fi kuvassa: Nicole Wilkins bikini fitness -168cm

Päivän huipentumana saimme ihailla Nicole Wilkins finaalia ja Nordic Pro -kilpailuja, joissa oli toinen toistaan menestyneempiä kilpailijoita lavalla. Aivan huikeaa! Oma unelma on olla siellä heidän joukossaan jonain päivänä!

Minulla oli itsellänikin kamera mukana, mutta lopulta päädyin hakemaan kuvat bodylehti.fi, sillä heillä siellä nuo kuvat ovat vaan niin paljon parempia. Oli kyllä hieno päivä, sillä tapahtuma oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Tänään vuorossa oli vielä fitneksen sm kilpailut. Valitettavasti mulla ei ollut mahdollisuuksia olla paikan päällä, mutta hengessä olen ollut hyvinkin mukana ja kilpailujen tuloksia olen kuumeisesti katsellut netistä sitä mukaa, kun ne sinne ovat päivittyneet. 

Eilinen oli päivä, jolloin konkreettisesti sai nähdä ja aistia urheilun juhlaa. Jokaisella kilpailijalla on unelmia ja tavoitteita, joiden eteen he ovat tehneet kovasti töitä. Monien unelmat toteutuivat eilen, mutta osa koki myös pettymyksen. Sellaista se elämä on! Mutta hienointa oli nähdä niitä, joiden suuri työ palkittiin. Päivän aikana sai kokea monet onnenkyyneleet. Tämä on sitä elämää parhaimmillaan! Onnittelut kaikille tänä viikonloppuna kisanneille! Ootte mahtavia!

Ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa kaikille teille lukijoille!

Pidetään itsestä ja muista huolta!

★Susanna

 Pssst.. Seuraathan mua jo Instagramissa? Siellä päivittelen kaikkein ahkerammin, joten käyhän painamassa Seuraa, jos et sitä vielä ole tehnyt 🙂 @susanna_mustajarvi

PTCA® Health Coach

Viime viikonloppuna olin viimeisellä koulutusviikonlopulla, ja valmistuin PTCA® Health Coachiksi. Asiaan sen enempää panostamatta olen koko viikon ollut hieman hämilläni, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ennen kuin raotan teille tulevaisuuden suunnitelmani, ajattelin palata hieman taakse päin, aikaan jolloin alotin PT Coaching Academyssa opiskelemaan Health Coachiksi. Tämä ei ole koulutuksen myyntipuhe, vaan tämä on aito kokemus koulutuksesta.

IMG_9374_800px
Kuva: Jimi Soinila Photoraphy

Koulutus alkoi noin vuosi sitten ensimmäisellä tapaamisella Helsingin Konalassa. Muistan tuolloin ajatelleeni omaan positiiviseen tapaani, että ihan mahtavaa aloittaa koulutus, josta jo oikeasti tietää jotain, ja on sen tyylistä työtä jo tehnyt aikaisemmin. Sosionomi (AMK) ja erityisesti päihde- ja mielenterveystyö olivat juurikin niitä asioita, joiden kautta olin oppinut omat vahvuudet vuorovaikutuksessa ja ihmisten kanssa toimimisessa. Toki olin aikaisemmin toiminut pitkään joukkuevoimisteluvalmentajana, ja urheilu ja terveelliset elämäntavat olivat vaan totaalisesti se mun juttu. Olin koulutuksesta erittäin innoissani. Olin erittäin tiedon janoinen. Halusin imeä kaiken tiedon kouluttajista. Halusin nopeita vastauksia ja nopeaa tietoa, jotta voisin samantien lähteä valmentamaan asiakkaita.  

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olin hieman hämilläni, mutta edelleen hyvin innoissani. Jo tämä yksi viikonloppu oli silmiä avaava. Viikonloppuna kouluttajat puhuivat kriisiyttämisestä ja siitä, että tämä koulutus tulee olemaan prosessi, jonka läpi jokainen opiskelija tulee käymään. En vielä tuolloin tiennyt, mitä tuo tarkoitti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli erittäin selvää. Selvennän teille sitä myös tässä matkan varrella. Pakko kyllä myös myöntää, että tuossa kohtaa ajattelin, että ”pah, ai muka kriisiyttää”. Mun elämässä on asiat niin hienosti ja mallillaan, että olisi todellakin ihme, jos tässä joku kriisi tulisi.

IMG_9417_9366_valmis_1300px
Kuva: Jimi Soinila Photography

Mutta mitenkäs siinä sitten kävikään? Koulutus eteni. Teimme paljon hyviä välitehtäviä, ja kontaktiviikonloppuina opimme jälleen uusia asioita. Opimme todella kyseenalaistamaan asioita. Opimme tekemään kysymyksiä. Koulutuksen aikana lähdin todelliselle matkalle omaan itseeni. Koulutus piti sisällään oppeja niin fyysisestä valmennuksesta, riippuvuuksista kuin ravinnostakin. Mutta suurin juttu mitä siellä käytiin oli motivointi, keskustelutaito, vuorovaikutus ja se miten saan ihmisen itse oivaltamaan asioita. On paljon helpompaa antaa vastauksia, ohjeita ja neuvoja. Työlästä on saada ihminen itse ajattelemaan ja tekemään itse omat ratkaisunsa. Tätä me sitten opiskelimme. 

IMG_9472_kollaasi_800px
Kuva: Jimi Soinila Photography

Matkan varrella tuli välillä sellainen olo, että nyt haluaisi jotain selkeitä ohjeita miten asiakastilanteissa toimia. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ajatus kuulostaakin jo ihan hullulta. Voiko sellaisia ohjeita olla? Voiko oikeasti ihmisten kanssa työskennellessä olla absoluuttista totuutta? Voiko oikeasti ja silloin kun tehdään asiakastyötä asiakaslähtöisesti olla oikeita neuvoja miten tehdä? 

Koulutus opetti todella pohtimaan tätä meidän yhteiskuntaa ja sitä mihin tämä maailma ja ihmiset ovat menossa. Me olemme todellakin ihan hukassa. Mutta onko silläkään mitään väliä, jos olisimme onnellisia? Olemmeko me?

 

Koulutuksessa kävin itse todellisen myllerryksen ja prosessin läpi. Viime vuoden lopulla olin todella hukassa omien ajatusteni kanssa. Arvioitsin omaa elämääni ja mietin onko tämä sitä mitä haluan tehdä. Nyt olen löytänyt sen ja olen varma, että tämän prosessin jälkeen olen vahvempi kuin koskaan. Haluan tarjota tämän saman prosessin myös kaikille asiakkailleni. En tule kertomaan miten sinun tulee toimia, en anna ohjeita ja neuvoja. Eikö kuulostakin haastavalta? Haastavaa se onkin, eikä se tule helppoa olemaankaan. Miten se voisi olla? Olemme pitkän elämämme aikana oppineet toimimaan itselle luontaisella tavalla. Tapoja on erilaisia, terveydelle suotuisia sekä valitettavasti niitä haitallisia. Jonkin terveydellisesti haitallisen tavan pois oppiminen ei ole helppo juttu. Mutta siihen ovat monet pystyneet, joten myös sinä pystyt siihen. Elämäntapamuutos vaatii kriisejä, se vaatii prosessia. Oikotietä ei ole! 

IMG_9466
Kuva: Jimi Soinila Photography

Mä olen uuden ajan henkilökohtainen valmentaja, joka saa sinut ajattelemaan itse omaa elämääsi ja yhdessä alamme tekemään elämään kaipaamiasi uudistuksia pala palalta, pienin askelin. En anna valmiita vastauksia, en kerro mitä sinun tulisi tehdä, mutta saan sinut ajattelemaan, asetan kysymyksiä, joiden taustalla on luja tieto taito aiheesta. Minun ei kuitenkaan tarvitse olla asiantuntija, sillä sinä olet. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija ja sinun ammattitaitoasi haluan käyttää hyväkseni. 

”JOS HALUAN ONNISTUA ohjaamaan ihmistä kohti tiettyä päämäärää, pitää minun ensin löytää hänet sieltä, missä hän on, ja aloittaa juuri sieltä.

Jos ei tähän pysty, pettää itseään uskoessaan voivansa auttaa toista. Auttaakseni jotakuta minun on tosin ymmärrettävä enemmän kuin hän ymmärtää, mutta ennen kaikkea minun on ymmärrettävä, mitä hän ymmärtää.

Jos en voi sitä ymmärtää, ei auta, että osaan ja tiedän enemmän.

Jos kuitenkin haluan näyttää, kuinka paljon osaan, se johtuu siitä, että olen turhamainen ja ylpeä ja oikeastaan haluan, että toinen ihailee minua sen sijaan, että auttaisin häntä.

Kaikki aito auttavaisuus alkaa nöyryydestä sen edessä, jota haluan auttaa, ja siksi minun on ymmärrettävä, että auttaminen ei ole sitä, että haluaa hallita vaan että haluaa palvella.

Jos en pysty siihen, en pysty myöskään auttamaan ketään.”

– Soren Kierkegaard

Kuva: Jimi Soinila Photography
Kuva: Jimi Soinila Photography

Valmentajana en halua pönkittää omaa osaamistani. En halua todistella sitä, mitä itse osaan. En myöskään halua ohjata ihmisiä yhteen muottiin. En halua, että asiakkaani ihailevat minua, tai haluaisivat tulla kaltaisekseni. Haluan, että asiakkaani löytävät itsestään sen timantin ja helmen. Haluan, että asiakkaani puhkeavat kukkaan juuri sellaisina kuin ovat. Haluan kulkea asiakkaani rinnalla kohti hyvinvoivaa arkea. Riippumatta siitä, mitä se hyvinvointi kenellekin tarkoittaa. Kuljemme juuri sinun kokemaasi hyvinvointia kohti. Haluan, että sinä voit hyvin. Haluan, että sinä opit tuntemaan itsesi. Opit kuuntelemaan itseäsi. Opit nauttimaan elämästä ilman suorittamista tässä ja nyt! Yhdessä me siinä onnistumme!

Hyvinvointiala alana on erittäin villi. Alalla on monenlaisia ammattilaisia. Tärkeää on erottua joukosta! Jos kiinnostuit valmennuksestani, ota yhteyttä sähköpostilla susanna.mustajarvi@gmail.com.

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

★Susanna

Kiinnostuitko koulutuksesta? Koulun nettisivuille pääset tästä.