marraskuu 2014 – Susanna Mustajärvi Blogi

Mitenkäs se sitten menikään?

Viikko sitten viikonloppuna koin jotain aivan uutta, ja menin todella epämukavuusalueelleni. Nyt tapahtuneesta on kulunut tovi ja uskon, että nyt olisi hyvä aika vähän katsoa taakse ja pohtia sitä miten koko homma itse asiassa meni. Mä toimin siis Suomen Häämessujen The National Wedding Show:n tuottajana. Mulla on projektissa paljon ihmisiä apuna, ja suuri kiitos kuuluu kaikille heille, erityisesti Soile Niinikoskelle ja Anders Wallgrenille, ja aivan mahtaville malleille ja juontajalle. Projekti starttasi siis Lahdesta ja meidät tullaan näkemään vielä neljässä eri kaupungissa tuossa tammi-helmikuussa 2015.

1507253_677369985709755_8093624113939046367_o — Koko mahtava näytösporukka! kuva: Juha Laitalainen

Tämä postaus sisältää paljon kuvia, ja niiden kautta pääsette hieman mukaan tunnelmaan. Näytösten kuvaajana on toiminut Juha Laitalainen.

Mutta mitenkäs se näytös sitten menikään? Ennen näytöstä oli ilmassa pientä jännitystä. Meillä oli ongelmia musiikin kanssa, saimme viimeiset puvut vasta tunti ennen näytöstä ja niitä oli yksi vähemmän kuin oli suunniteltu. Ilmassa oli siis katastrofille mahtavat puitteet. Nopeasti me muokkasimme sisääntuloja ja koreografioita. Mallit sisäistivät muutokset nopeasti ja helposti. Pakko kyllä todeta, että on mahtavaa, kun saa tehdä töitä todellisten ammattilaisten kanssa. Vaikka vastoinkäymisiä tuli ja meni niin missään kohtaa mulle ei tullut sellainen fiilis, että tästä ei tule yhtään mitään. Pystyin luottamaan malleihin 100%. Mikä parasta, meillä oli koko päivän erittäin hyvä fiilis. Tällä porukalla on mahtava tehdä töitä. Mulla on projektissa mukana niin mahtavia malleja, etten sitä oikein vielä itsekään usko! Mukana ovat siis Sonja Lahtinen, Nora Mattson, Yacine Samb (Fondi), Heidi Kuivajärvi, Olga Heikkinen, Tommi Riihimäki ja Jura Ratia. Näytösten juontajana toimii ihana ystäväni ja taitava juontaja Katariina Orimus.

Meillä oli kaksi näytöstä päivän aikana. Mallit tekivät aivan mahtavaa työtä. Oli hienoa huomata kuinka jokainen näytökseen osallistunut oli jutussa 100% mukana. Ja arvatkaas mitä? Näytökset meni loistavasti! Toki aina on pientä hiomista, mutta kuten kuvistakin näkyy, näyttihän se aivan loistavalta. Oletko sinä jo ostanut liput lähimmän kaupunkisi messuille?

Kiertue jatkuu siis tammikuussa Tampereella 17.-18.1.2015, Seinäjoella 24.1 ja Oulussa 31.1. Kiertueen päätämme Jyväskylään 7.2.2015. Näytösten koreografina ja suunnittelijana on ihanaa, kun taustalla on innostava ja mukautumiskykyinen porukka. Näytöksessä käytämme rekvisiittaa, ja se on todellinen show, johon yleisö pääsee mukaan. Tämä show ei jätä ketään kylmäksi!

Kokemukseni osoittaa sen, että sinne epämukavuusalueelle kannattaa mennä. Vain sillä tavalla voi kehittyä. Olen super onnellinen, että otin haasteen vastaan ja lähdin tuottamaan näytöksiä. Vaikka aluksi tuntui siltä, että minusta ei ole siihen. Mutta totta hitossa musta on! Jos joku siihen pystyy, niin pystyn minäkin. Toivon, että seuraavan kerran kun sinulle tulee sellainen tilaisuus vastaan, joka tuntuu mahdottomalta, lähde rohkeasti matkaan mukaan. Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Epäonnistuminen? Mutta onko sekään huono asia? Mitä sitten jos epäonnistut? Vastoinkäymiset ovat onnistumisten rinnalla yhtä hyviä oppimiskokemuksia, ja ehkä jopa vielä parempiakin sellaisia. Ilman vastoinkäymisiä me emme myöskään pääse eteenpäin, joten niitä ei kannata pelätä ja välttää vaan enemminkin mennä niitä kohti. Välillä on hyvä kompastua, sillä ylös nouset vahvempana kuin koskaan!

Minä lavan takana viimeisen näytöksen jälkeen. Vitsit mikä fiilis!

Voin kertoa, että fiilis viimeisen näytöksen jälkeen oli aivan mahtava! Me tehtiin se yhdessä, joukkueena. Ja lopputulos oli unohtumaton! Näytöksestä on tulossa pieniä videoklippejä. Yhden niistä näette menemällä mun tmi Susanna Mustajärvi facebook sivulle. Sinne pääset tästä.

Tunnelmia bäkkäriltä. Kuvassa kaunis Nora Mattson ja minä.

Näissä tunnelmissa on ihana aloitella uutta viikkoa.

Seuraavassa postauksessani raotan hieman verhoja kauneuden saloihin. Pysyhän kuulolla!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

♥ Susanna

Dietti ja Team sportsnutrition.fi

Syksy on selvästi lähtenyt kääntymään talven puolelle. Tämän tietää siitä, että maanantaina on jo joulukuu. Mä rakastan kodin sisustamista ja nyt olenkin ollut hyvin ajoissa, ja laittanut kotia jo joulua varten. Ensimmäistä kertaa sain myös kuusen olohuoneeseeni. Joulukuu ja joulun aika on niin lyhyt, että miksi ihmeessä sitä ei voi alkaa juhlimaan jo marraskuussa? Onko täällä lukijoita, jotka nauttivat joulun valmisteluista yhtä paljon kuin minä? Parasta joulun ajassa on tunnelma, valot ja juhlallisuus. Elän hyvin pitkälti hyvien fiilisten ja energioiden vuoksi. Fiilikset tekee elämästä nautittavan. Joulun aika on täynnä oikein ihanaa fiilistä; rauhaa, odotusta, rakkautta ja lämpöä. Tästä ei voi kuin nauttia.

Joulukuu.. tiedättekös mitä se tarkoittaa mulle ja treenaamiselle? Jep, jotain uutta ja ehkä vähän pelottavaakin. Maanantaina mulla hei alkaa ihka ensimmäinen dietti! Olen odottanut sitä jo jonkin aikaa. Tämä on varmasti aloittelijan ja ensikertalaisen innostusta, sillä jostain kumman syystä haluan jo päästä dietille. Haluan kokea sen ja testata, että onko se todella niin karua mitä väitetään. Mä olen lähes vuoden punninnut kaikki mun ruoat. Oon ollut todella tarkka syömisistäni enkä ole lipsunut tippaakaan sovitusta. Olen pitänyt kerran viikossa vapaasyöntipäivän, jolloin olen saanut syödä ruokia, joita on tehnyt mieli, mutta silloinkin ruokavalio on ollut pääosin terveellinen. Se miten mun elämä tulee siis maanantaina muuttumaan on, että mun kalorit tiputetaan 3100 kalorista 2500:aan. Eli ei siis mitään suurta. Uskon, että sellaisilla urheilijoilla, jotka off-seasonilla on syönyt vähän sinne päin ja mitä sattuu, niin dietin aloittaminen voi olla isompi elämänmuutos. Omalle kohdalle se ei tunnu isolta asialta. Katsotaan onko se sitä!

Dietti me aloitetaan melko varovasti ja pienin askelin. Ensi viikolla tiputetaan nuo kalorit ja vasta viikon päästä aloitetaan kolme aerobista viikossa. Mua vähän jännittää, että miten nuo aerobiset onnistuu sillä se tarkoittaa sitä, että treenikertoja tulee enemmän. Viikko sitten me vähennettiin salitreenit viidestä neljään kertaan viikossa, ja selkä ja rinta jäi toistaiseksi pois kokonaan. Tällä hetkellä viides treeni on poseerausharjoituksia. Tässä mulla on vielä paljon tekemistä. Ja pakko todeta, että olen kangistunut ihan tajuttomasti. Voimistelijan notkeus on kyllä tipotiessään. Poseasennot venyttää, ja jopa seisominen vähän venyttää. Ja tästä syystä kuudestreeni on kehonhuolto. Voimistelijana tiedän kuinka tärkeää venytteleminen ja kehonhuoltaminen on. Miksi tuo asia jää siitä huolimatta niin usein tekemättä?

Sellaisia treenikuulumisia.. On mulla yksi aivan huikea uutinenkin!

Nokkelimmat ovat jo varmasti lukeneet muista medioista ja nähneet kuvaa mun instagramissa, mutta nyt kirjoitan ensimmäistä kertaa täällä blogissa aiheesta ja haluan asian nyt kaikille julkistaa. Ensi keväänä tulen kilpailemaan kuuluen Team sportsnutrition.fi:n. Olen super innoissani tästä! Pidän siitä, että pääsin sellaiseen tiimiin, jossa ei ole suurta massaa ja jonne ei ihan ketä tahansa otetakaan. Se miksi mut pyydettiin tiimiin oli varmasti mun kovat tavoitteet ja kunnianhimo. Olen tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä sportsnutrition.fi:n kanssa ja Riku sieltä alkoi syksyn aikana kyselemään, josko mulla olisi kiinnostusta kilpailla heidän nimen alla. Ja totta hitossa oli! Tämä tiimi on mulle juuri sopiva, sillä siihen kuuluu alle 15 urheilijaa. Mun käsityksen mukaan olen ainut bikini fitness kilpailija. Sportsnutrition.fi julkaisi asian juuri pari päivää sitten facebook sivuillaan. Jutun pääset lukemaan tästä.

Näin ne asiat alkaa pikku hiljaa loksahtamaan paikoilleen!

Pysykäähän kuulolla, sillä tulossa on pian kuulumisia viime viikonlopun messuilta. Mitä luulette, oliko viikonlopun häämessut hotti vai floppi? 🙂

Ihanaa viikonloppua sinulle!

♥ Susanna

Haukkasinko liian ison palan?

Tuntuuko susta koskaan siltä, että olet haukannut liian ison palan? Olet vain yksinkertaisesti ajautunut tilanteeseen, joka tuntuu mahdottoman suurelta. Tilanteeseen, josta et usko selviäväsi, tai jos selviät se on todellinen ihme. Tällaisia tilanteita tulee vastaan, kun elämme elämäämme haasteita etsien. Vastaan tulee välillä tilanteita, jotka tuntuvat erittäin haasteellisilta, lähes mahdottomilta. Mitä yleensä teet tilanteessa? Miten reagoit siihen?Peräännytkö? Keksitkö selityksiä ja perusteluja sille, että miksi nyt kannattaisi mielummin luovuttaa kuin jatkaa? Vai lähdetkö kahta kauheammin haastetta kohti? Haluatko kohdata haasteen ja haastaa sen silmästä silmään?

Mä olen luonteeltani erittäin periksiantamaton. Inhoan häviämistä, joten inhoan myös luovuttamista. En siedä yhtään itseltäni luovuttamista. Olen myös hyvä keksimään selityksiä, jos joskus olen luovuttanut. Selitykset ovat sitä laatua, että kenellekään ei jää epäselväksi se, että minähän en luovuttanut, vaan itseasiassa suunnitelmat vain muuttuivat. Pääosin olen pitkäjänteinen ja jos olen jotain päättänyt niin sen eteen teen niin paljon työtä, että sen saavutan.

Tänä viikonloppuna olen tehnyt vain töitä. Olen raatanut, sillä ensi viikonloppuna on edessä koetus, joka tuntuu tällä hetkellä vuoren kokoiselta möykyltä. Olen kaukana mukavuusalueeltani. Olen tekemässä jotain, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Olen täysin uudella maaperällä. Mua pelottaa, hirvittää, oksettaa ja kauhistuttaa. Mutta samalla olen super innoissani ja jännittynyt.

Tehän tiedätte, että olen tehnyt mallintöitä jo monen vuoden ajan. Reilu vuoden ajan olen toiminut mallina itsenäisenä yrittäjänä ilman toimistoa. Toimistolta siirtyminen tyhjän päälle oli erittäin jännittävää, sillä pelkäsin, etten saa töitä, sillä niin mulle vakuuteltiin, että tässä maassa ei töitä tule jos ei ole toimiston listoilla. Pyh! Onneksi tämä selvisi pian harhaksi, sillä monet nykyiset asiakkaani olivat vain tyytyväisiä siitä, että tein vihdoin omalla nimellä töitä. Kaiken sattuman ja hyvin tehtyjen töiden ansiosta olen nyt tilanteessa, joka on hiukan jännittävä ja aivan uusi, mutta onnistuessaan voi avata paljon uusia ovia. Olen onnekas, että minun osaamiseeni luotetaan ja minulle on tarjottu aivan huikeaa mahdollisuutta. Vuosi sitten en olisi voinut edes kuvitella tai saatika uskoa, että olisin tässä tilanteessa, jossa nyt olen.

Se mitä olen tekemässä on jotain uutta, jotain sellaista mitä ei ole vielä koskaan tehty. Olen kerännyt ihan huikean porukan kasaan. Mulla on vierelläni mahtava tiimi, joukko taitavia malleja, joiden kanssa tulemme rakentamaan aivan huikean näytöksen. Tulemme siis tekemään Suomen Häämessujen näytökset. Suomen Häämessut on täysin uusi häämessukiertue, joka saapuu Suomen viiteen kaupunkiin. Ensimmäinen näytös tullaan näkemään ensi viikonloppuna 22.11 Lahdessa klo 12 Lahden messukeskuksessa. Seuraavat messut ovat tammikuussa Tampereella, Oulussa, Seinäjoella ja helmikuussa Jyväskylässä. Messujen nettisivuille pääset tästä. Toimin näytösten tuottajana ja olen myös yksi malli muiden joukossa.

Yleensä tällaisista asioista kirjoitetaan vasta sitten, kun tilaisuus on mennyt ja voidaan jälkikäteen puida sitä miten koitos on onnistunut. Ihmisiä pelottaa puhua asiasta etukäteen, sillä mitäs sit jos kokemus onkin täysi fiasko? Mitä jos epäonnistun? Itse haluan jo nyt todeta, että olen erittäin onnekas, sillä mulla on matkassa mukana niin ammattitaitoista porukkaa, että me ei voida kuin onnistua. Joudun tekemään ensi viikolla yötä päivää töitä. Tiedän, että en pysty nukkumaan, ja mua jännittää ihan hirveästi. Voin myöntää, että mua pelottaa. Mutta tiedän, että näytöksestä tulee aivan mahtava! Teen kaikkeni, että niin tulee tapahtumaan.

Nyt toivoisinkin, että mahdollisimman moni teistä käy tykkäämässä Suomen Häämessut -kiertueen facebook sivuista tästä. Olisi mahtavaa, jos saapuisit paikalle katsomaan ja kokemaan jotain uutta. Ja muistahan tulla myös moikkaamaan!

Näissä jännittävissä ja pelon sekaisissa tunnelmissa aloittelen uutta viikkoa!

Kannustan myös sinua poistumaan ensi viikon aikana mukavuusalueeltasi tekemään vaihteeksi jotain aivan uutta ja ehkä vähän pelottavaakin. Lupaan, että se on sen arvoista!

Ihanaa viikon alkua!

♥ Susanna

Kaikki on mahdollista

Voi marraskuu.. pimeys saa välillä pohtimaan, että miksi ihmeessä vuodesta toiseen me jaksamme täällä pimeässä tarpoa? Eikö olisi paljon terveellisempää muuttaa aurinkoon tämän pimeän ajan yli? Mulla on ollut nyt tämän viikon motivaatio hiukan hukassa, sillä tuo pimeys valitettavasti vaikuttaa hieman mielialaan. Jatkuvasti on väsynyt, ja on sellainen tunne, että voisin nukkua oikein kunnon talviunet. Herättäkää sitten, kun kevät on täällä!

Eilen katselin kuntosalilla ihmisiä ympärilläni. Mietin, että onpa täällä paljon väkeä. Olin jokaisesta salille lähteneestä erittäin ylpeä, sillä tiedän, että näin pimeänä aikana voi motivaatio lähteä salille rehkimään olla todella hukassa. Se, että on saanut itsensä raahattua salille on aivan mielettömän hieno juttu. Olisi melkein tehnyt mieli käydä halaamassa jokaista ja onnitella. Mulla ei ole ollut treenaamisen suhteen pitkään aikaan mitään ongelmia. Kaikki on mennyt pitkän aikaa erittäin hyvin ja salille on ollut aina todella mukava mennä. Nyt on pakko myöntää, että kotona saa tehdä tuplasti enemmän töitä sen eteen, että saa itseään niskasta kiinni ja raahautuu salille ennen iltamyöhää. Ilokseni moni muukin on tehnyt tuon saman duunin ja on pitämässä huolta terveydestään päivä toisensa jälkeen. Ollaan me sitten kyllä sitkeää kansaa! Huh!

Tämän kaiken motivaatiopulan ja kaamoksen keskellä olen jälleen alkanut pohtimaan enemmän omaa elämääni. Osittain tähän toki on syynä se, että aloitin myös oman health coach valmennuksen ja saan oikein urakalla pohtia omaa elämää ja ajatuksiani. Olen nauttinut valmennettavan roolissa olemisesta valtavasti. Tiedän, että tästä kokemuksesta tulee olemaan paljon hyötyä minulle, mutta myös mun tuleville valmennettavilleni, sillä on aivan loistavaa kun saa itse kokea samallalailla valmennettavana olemisen, kuin mun tulevaisuuden asiakkaatkin.

Päätin hieman tulla kirjoittamaan viikon tuomista ajatuksista. Näitä ajatuksia siis olen tässä pyöritellyt..

Onko sulla koskaan ollut tunnetta, että et tiedä mitä elämältäsi haluat? Tai tiedät, mutta et löydä aikaa tai mahdollisuutta toteuttaa sitä? Olemme onnekkaita, sillä elämme sellaista aikaa, jossa kaikki on kuitenkin mahdollista ja kouluttautumiseen on hyvin erilaisia tapoja. Kaiken tämän mahdollisuuden takana kuitenkin piilee vaara siitä, että yksilö ei enää osaakkaan päättää mitä sitä haluaa. Mikä on itselle tarpeeksi? Täytyykö kaikessa olla paras vai menenkö sieltä mistä aita on matalin? Ja mitä sitten tapahtuu, jos en tee parastani? Voinko silloin olla tyytyväinen itseeni? Silloin kun todella tietää mitä haluaa, niin panostus on ihan eri luokkaa. Kuulostaa helpolta. Mutta onko se sitä?

No, mäpä kerron mikä voisi auttaa. Ensimmäisenä on tärkeää ymmärtää se, että jokainen meistä tekee itse työn. Kukaan muu ei voi sun puolesta tehdä sitä työtä. Ja totta on, että oikotietä ei ole onneen. Vai onko? Empä usko. Ajatus, elämä on matka ei päämäärä, auttaa ehkä ymmärtämään sen mitä haen takaa. Elämmekö jotain tulevaa varten vai elämmekö hetkessä? Usein ajatukset pyörivät tulevassa hyvässä ja tulevaisuuden onnellisuudessa ”sitten kun olen valmistunut ammattiini” tai ”sitten kun olen hyvässä työssä”. Kuulostaako tutultu? Mutta olemmeko me valmiita koskaan? Haluammeko me olla? Oletko jo nyt kanssani samaa mieltä siitä, että emme halua oikaista elämässämme? Sillä mitä sitten tapahtuu, kun olemme valmiita ja kaiken saavuttaneita? Voiko niin edes olla?

Mitäpä jos miettisimmekin sitä, että mitä haluamme elämässä tehdä, jotta matka olisi sellainen, mihin olemme tyytyväisiä ja olisimme onnellisia. Meidän yhteiskunnassa monen yksilön tavoitteena on saada hyvä työ, perustaa perhe ja olla taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Me suomalaiset usein kritisoimme omaa kulttuuriamme ja ihannoimme muiden kulttuurien tapaa elää. Se, että meille tärkeää on omistaa oma asunto tai perustaa perhe ei ole yhtään sen huonompaa kuin oman omaisuuden karttaminen ja eläminen vapaana kaikesta. Sillä meidän arvot eivät pois sulje sitä, että elämästä voisi nauttia ja elää hetkessä. Voisimmeko me ihannoida omaa tapaamme rakentaa onnellisina elämää? Voisimmeko me olla onnellisia hetkessä, vaikka haluammekin kartuttaa omaisuutta ja vakiinnuttaa taloutemme?

Ota paperi ja kirjoita siihen asiat, joita haluat saavuttaa elämässäsi. Mitä ovat sellaiset asiat, jotka saavutettuasi olet erityisen tyytyväinen itseesi? Seuraavaksi kirjoita tavat miten pääset niihin. Onko sinulle toinen asia tärkeämpi kuin toinen? Missä järjestyksessä haluat niiden toteutuvan ja kuinka tärkeitä ne ovat elämässäsi? Kun olet tämän kaiken saanut paperille, kirjoita asioita, joihin olet tällä hetkellä tyytyväinen omassa elämässäsi. Onko nykyhetkessä sellaisia asioita, joiden avulla olet jo matkalla tavoitteisiisi?
Oletko onnellinen? Mitä sellaista tarvitset, että voisit olla onnellinen hetkessä?

Hyvien suunnitelmien ja niiden kirjoittaminen paperille auttaa siinä, että yksilö pystyy luottamaan siihen, että on matkalla kohti unelmiaan. Se, että pystyy energian siirtämään tavoitteiden saavuttamisesta nykyhetkessä elämiseen vaatii asioiden priorisoimista ja tavoitteiden asettelua. Kun asiat on paperille kirjoitettu ihminen voi huoletta luottaa siihen, että on matkalla niitä kohti. On myös hyvä ymmärtää, että kaikki valinnat elämässä johdattavat yksilöä kohti unelmiaan. Sillä se on varma, että jokaisella valinnalla on merkitystä, kaikesta voimme oppia ja ihminen ei ole koskaan valmis.

Ainoa tehtävä mikä meidän tulisi nyt tehdä on antaa elämän kuljettaa meitä kohti unelmiamme, sillä olen varma, että ne saavuttaa, kun siihen vain luottaa. Se mitä meidän tulee tehdä on nauttia hetkestä, ja tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä haluamme. Sillä elämässä
KAIKKI ON MAHDOLLISTA!

♥ Susanna

Ja hei, kaamoksen keskellä, jos et jaksa lähteä aina salille, voi ihan hyvin jäädä myös kotiin.. treenaamaan. Hyvän harjoituksen ja treenin voi tehdä siis myös kotona. Minä ja Fitfashion.fi yhdessä kannustamme sinua treenaamaan myös tarvittaessa kotona. Kun jaat marraskuun aikana (8.11.–30.11.) Instagramissa kuvan omasta kotitreenistäsi ja lisäät kuvaan hashtagit #kotitreeni + #fitfashionfi, olet mukana kisassa.

Voittajia valitaan marraskuun loppuun mennessä yhteensä kahdeksan, ja jokainen voittaja saa itselleen Casallin kotitreenisetin, eli jumppapallon ja -maton (arvo yht. 50 €). Kisakuvien joukosta FitFashionin raati valitsee voittajan joka kolmas päivä aina marraskuun loppuun saakka, joten kilpailuun kannattaa osallistua vaikkapa useammallakin kotitreenikuvalla.

Ja eikun treenaamaan!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!!

♥ Muista ISÄä ♥

Tällä viikolla moni on varmasti pohtinut mitä sitä voisi antaa isälleen lahjaksi. Myös minä olen miettinyt pääni puhki, että mitä haluan isälleni antaa. Se, että tällaisina päivinä olisi ihana antaa jotain sellaista, mikä olisi täysin ainutlaatuista ja sopisi juuri omalle isälle. Ja mikä tärkeintä, lahja olisi sellainen mikä muistuttaa lahjan saajaa sen antajasta. Mutta onko elämässä tärkeintä lahjan antaminen? Mitäpä jos päättäisimmekin lahjan sijaan kertoa isälle kuinka tärkeä ja korvaamaton hän on?

Muutaman sanasen haluaisin kirjoittaa omasta isästäni. Olen muinakin vuosina tämän samaisen jutun kirjoittanut, ja joka vuosi se tuntuu yhtä mukavalta. Pakko todeta tähän väliin, yhtään liioittelematta, mulla on kyllä maailman paras isi!!

Olen erittäin onnekas, sillä minulla on isä, joka on aina pysynyt rinnallani. Isäni on aina tukenut minua ja seissyt sanojensa takana. Muistan, kun lapsena leikimme sisaruksieni kanssa nukkuvaa olohuoneen sohvalla, jotta isä kantaisi meidät omiin sänkyihin nukkumaan. Ilta toisensa jälkeen niin meidän isä teki: kantoi meidät sänkyyn, silitti hiuksiamme ja kuiskasi korvaan, kuinka korvaamattomia ja rakkaita me hänelle olimme. Isämme on aina kertonut minulle ja sisaruksilleni, kuinka paljon hän meitä rakastaa.

Kun minä olin nuorempi ja kokeilin kaikenlaista enemmän tai vähemmän sopimatonta ja kiellettyä, pystyin luottamaan omiin vanhempiini ja siihen, että he auttavat minua aina. Olin jopa hieman holtiton ajatusteni kanssa, sillä ajattelin, että kyllä mun vanhemmat mut pelastaa, tapahtu mitä tapahtu. Pienestä pitäen isäni aina sanoi, että tapahtuipa ikinä mitä tahansa niin asioista voi ja pitää tulla juttelemaan. Ja niinhän minä aina tein. Onneni on aina ollut se, että omille vanhemmilleni olen voinut kertoa kaiken. Kaikesta on selvitty ja selvitään jatkossakin, sillä omistan maailman parhaan isän. Isästäni tekee parhaan juuri se, että isäni ei ole täydellinen. Uskon, että kenenkään meidän isä ei ole täydellinen. Eihän kukaan ole?

Kanssani kuljit, kädestäni kiinni pidit.
Kanssani katselit ihmeitä maailman ja minulle niitä selitit.
Lohdutit surussani ja hiuksiani silitit.
Kuljit kanssani, matkan lapsuudesta aikuisuuteen.
Välillä minut syliisi suljit.
KIITOS isäni, että saan olla kanssasi!

On sinun isäsi sitten lähellä tai kaukana, anna sunnuntaina aikaa hänelle ja muistele hyviä asioita hänestä, halaa ja rutista tai sitten lähetä kauniita ajatuksia hänen luokseen.
Ihanaa isänpäivän aattoiltaa sinulle!

Jos sinulla on isä lähellä (tai vähän kauempanakin) halattavana, halaa! Vain sillä on merkitystä..

♥: Susanna

ja vielä lopuksi tässä sinulle mahtava tarjous, ole hyvä.

Ensi viikolla on tiedossa mahtavia uutisia koskien kevään Fitness Classic kilpailuja ja mun tiimiä, jota tulen rinta rottingilla kilpailuissa edustamaan. Pysyhän siis kuulolla!

Ja hei, tänä viikonloppuna käydään mittelöt Best Model of Finlandin korkeimmasta kruunusta. Huomenna suuntana siis VIKING LINE ja minuthan löytää tuomaripöydän takaa. Tulehan moikkaamaan, jos saavut paikalle!

Treenivinkkejä Instagramissa

Ihana aloittaa uusi viikko, sillä mulla vaihtui viime viikolla treeniohjelma ja sen opetteluun meni tuo mennyt viikko ja nyt saakin sitten alkaa tekemään sitä oikein kunnolla 🙂 Rakastan kropan viemistä äärirajoille. Mä puuskutan, uhkin ja puhkin, kun olen kuntosalilla. En todellakaan ole missään hehkeimmässä kunnossa, ja sen vuoksi en ole mitään kuvia juurikaan julkaissutkaan mun treeneistä. En ole myöskään mikään selfiemestari. En jaksa keskittyä salilla kuin treenaamiseen. Olen pahoillani, sillä tiedän, että osa lukijoista on jo odotellut tovin, että saisin tehtyä postauksen mun treeneistä ja lisättyä hiukan kuviakin.

Mulla on takana ihanat kolmen päivän vapaat!

EN aijo tänään poiketa tavoistani. Ette siis edelleenkään tule näkemään kuvamateriaalia. Mallin työni on ehkä vaikuttanut siihen, että olen hyvin kriittinen niitä kuvia kohtaan, joita julkaisen sosiaalisessa mediassa. Eräs ystävänikin kerran tokaisi, että sun ei tarvitsekaan hankkia sitä selfie keppiä, kun sulla on oma hovivalokuvaaja, joka kulkee sun mukana. Ystäväni viittasi siis siihen, että kun en hirveästi julkaise muuta kuin valokuvaajan ottamia kuvia. Ehkä jonain päivänä uskallan olla rohkeampi sosiaalisessa mediassa. Mutta se päivä ei ole tänään.

Sen sijaan olen kyllä ollut rohkea, mutta eri tavalla. Olen instagramiin lisäillytkin joitakin videoita treenin päätteeksi. Haluan jakaa joitakin liikkeitä seuraajieni kesken. Liikkeitä, joista itse todella nautin ja joita treenaamalla näkee suht nopeasti oman kehityksen. Seuraathan jo mua Instagramissa @susanna_mustajarvi? Käyhän siis kurkkaamassa nuo videot sieltä 🙂

Tiedän, että kaikki lukijani eivät ole vielä löytäneet instagramin ihmeellstä maailmaa. Valitettavasti en osaa videoita tänne vielä laittaa. Perehdyn tähän asiaan lähi aikoina, ja voi olla, että saan ne videot tännekin jonain päivänä näytille.

Videoissa näkyvät liikkeet leuanveto, jalkojen vienti tankoon, ojentajapunnerrus. Lisäksi tällä viikolla olen innostunut jalkatreenien päätteeksi kuvaamaan maastavetoa ja yhdenjalan kyykkyä boksilla. Nämä liikkeet siis tuovat hyvää fiilistä mulle. Näitä kaikkia voi hyvin alkaa harjoittelemaan kevyemminkin eli hiukan varioiden liikettä sinun tasosi mukaiseksi. Älä epäröi kysyä neuvoa kommenttipoksissa, jos innostuit.

Mun treenit on jaettu viiteen. Treenaan viisi kertaa viikossa salilla. Maanantaina on takareisi ja pakara2 treeni. Tiistaina treenaan käsiä, olkapäitä ja vatsoja. Keskiviikkona on etureisi ja pohje päivä. Torstaina selkä, rinta ja vatsa. Perjantain kruunaa pakara ja takareisi2 treeni. Viikonlopun pyhitänkin levolle ja palutumiselle. Se on erittäin tärkeä osa harjoittelua. Muistathan sinäkin levätä tarpeeksi? Kuten huomaatte, tällä hetkellä treenaan melko paljon jalkoja. Mulla on yläkroppa kehittynyt melkosta vauhtia tuohon alakroppaan verrattuna, ja nyt olisi tarkoitus kuroa tuota kuilua hieman kiinni. Olemme tuohon asiaan jo keskittyneet kesän lopusta asti ja tuloksiakin on onneksi jo jonkin verran nähtävissä.

Toivottavasti tämä työ näkyy myös siellä lavalla ensi huhtikuusssa! Peukut vaan kaikilla pystyyn!

Viikonloppu mulla meni aivan loistavasti lepäillen. Eilen olin taas PRIME:ssä kosmetologi Miia Ring-Sjöblomin käsittelyssä. Teimme jälleen happohoidon mun kasvojen iholle. Ylitimme juuri happohoitojen hoitokertojen puolen välin. Vielä olisi muutama kerta jäljellä. Happohoidoista on ollut kyllä todella paljon apua. Mun iho voi jo paljon paremmin. Uskon, että hoitojen loputtua, on mun iho jo aivan toisenlainen kun hoitojen alussa. Suosittelen ehdottomasti hoitoja kaikille, jotka kamppailevat minun kanssani samanlaisten iho-ongelmien kanssa. Enemmän aiheesta ja mun taipaleesta yhdessä PRIMEn kanssa voitte käydä lukemassa täältä. Myös mun ripset sai jälleen ehostuksen. Voiko nainen enää onnellisemmaksi tulla. Kiitos Miia ja PRIME!

Tällaisilla ajatuksilla viikkoa etiäppäin.. Nautitaanpa treeneistä, omasta olosta ja kynttilöistä.

Ihanaa marraskuun alkua kaikille!

★ Susanna