Nyt on aika hoitaa iho kesäkuntoon!

Sieltä se kevät pikku hiljaa on tulollaan. Pitkän talven jälkeen erityisesti me suomalaiset tarvitsemme hieman ehostusta niin hiuksille, iholle kuin kynsillekin. Kevät on aikaa, jolloin me tulemme jälleen ulos koloistamme. Aurinko saa mielen virkeämmäksi. Joko sinulla on suunitelmat valmiina ihosi varalle? Oletko miettinyt olisiko näin kevään tullen hyvä käydä kasvohoidossa kirkastamassa ihoa? Kosmetologilla käymistä kannattaa suosia säännöllisesti, sillä ihon ongelmien ennaltaehkäisy on erittäin viisasta. Käy siis kosmetologilla ennen kuin ongelmat ovat syntyneet. Siten voit jopa ehkäistä ongelmien syntymistä.

400727_570187476334815_1106625283_n

Mä teen yhteistyötä PRIME Hair and Beauty Designin Miia Ring-Sjöblomin kanssa. Miia pitää huolta, että mun iho pysyy jatkossakin yhtä hyvässä kunnossa. Hyvä iho ei ole minulle itsestäänselvyys ja panostan sen huolenpitoon säännöllisesti. Kyselin viime kosmetologikäynnillä Miialta hieman vinkkejä teille siihen millaisia hoitoja olisi kannattavaa ottaa näin keväällä. Pienilläkin valinnoilla voi olla suuria merkityksiä.

Miia suosittelee ehdottomasti kemiallisia happokuorintoja ihan kaikille ihotyypistä riippumatta. Näiden hoitojen avulla saimme myös minun ihoni kuntoon. Mun iho-ongelmista ja taistelusta paremman ihon puolesta voit käydä lukemassa muun muassa täältä.  Omien kokemusteni pohjalta voin myös suositella kemiallisia happokuorintoja. Itse olen menossa tulosten ylläpitohoitoon ensi viikolla. Happokuorintoja voi tehdä ennaltaehkäisevänä hoitona, mutta jos sinulla on iho-ongelmia voi hoitoa ottaa myös sarjana. Viime syksyn aikana mulle tehtiin hoito kuuden kerran hoitosarjana 21 päivän välein. Nyt hoitosarjasta on kulunut 3 kuukautta ja iho on edelleen hyvässä kunnossa.

nettikoko9949r

 

Tässä lyhyesti mistä kemiallisissa happokuorinnoissa on kyse:

Kemialliset kuorinnat eli happohoidot ovat erittäin tehokkaita menetelmiä monenlaisten eri iho-ongelmien hoitoon, mutta myös hyväkuntoisen ihon ylläpitoon. Kemialliset kuorinnat mahdollistavat nopeat ja tehokkaat tulokset vaikeisiinkin iho-ongelmiin. Happohoidot ovat myös erittäin toimivia hoitomuotoja ihon kirkastamiseen, elvyttämiseen sekä nuorentamiseen. Kuorintojen tarkoituksena on sekä uudistaa ja kosteuttaa, että myös kiinteyttää ihoa. Hoidot tehdään erilaisilla ja erivahvuisilla, mutta ehdottomasti turvallisillla hapoilla. Mun ihoon käytettiin pinnallista salisylihappoa. On olemassa myös keskisyviä ja syviä happoja.

Mitkä ovat hoidon vaikutukset?
– ihonhoitotuotteiden imeytyvyys ihoon paranee ja myös tuotteiden tehokkuus voimistuu
– kuolleet ihosolut poistuvat ihon pinnalta ja ihon uusiutuminen nopeutuu
– ihosta tulee raikkaampi, sileämpi ja nuorekkaampi
– ihon talineritys tasapainottuu ja epäpuhtaudet (finnit, mustapäät, talitukkeumat) vähenevät
– ihon kosteuspitoisuus paranee ja pintakuivuudesta aiheutuvat juonteet vähenevät
-kollageenin muodustuminen nopeutuu, jolloin ihon kimmoisuus paranee
– pigmenttihäiriöt (maksaläiskät) vaalenevat ja ihon sävy paranee
– kemiallisilla kuorinnoilla on myös antioksidanttinen (ikääntymisenvastainen) vaikutus ihoon

Hoidot sopivat kaikille. Uskallan väittää, että ihon kirkastaminen ja elvyttäminen on paikallaan jokaiselle meille pitkän talven jälkeen. Ihosta ja itsestä kannattaa huolehtia. Jos kemialliset happokuorinnat eivät houkuttele, on markkinoilla myös paljon muitakin hoitoja. Pääasiahan on, että sinä ja ihosi voitte hyvin. Kokeilemalla erilaisia hoitoja löydät varmasti sinulle sopivimman hoidon. 

Muistutan vielä, että blogini lukijana sinulla on mahdollista saada -20% alennusta kaikista kosmetologi Miian palveluista. Hemmottele hiukan itseäsi ja käy hoidattamassa ihosi kuntoon. Olet sen ansainnut!

★Susanna

nettokoko0029r

 

HUHTI-TOUKOKUUN KEVÄTTARJOUKSET MIIALTA PRIMESSÄ:

KEMIALLINEN HAPPOKUORINTA 99€
(norm.130€)
tehokas menetelmä monenlaisten iho-ongelmien hoitoon. Happokuorinnat ovat parhaimpia ihon kirkastamiseen, uudistamiseen ja nuorentamiseen.

XTREME LASHES RIPSIENPIDENNYKSET
Volyymiripset 120€ (norm.145€)
Klassiset pidennykset 95€ (norm.120€)

BRASILIALAINEN SOKEROINTI ensimmäinen kerta 52€ (Vain naisille) norm.75€
Tarjoukset voimassa 1.4-31.5.2015

Häät dieetillä, miten meni?

Kuten varmaan muistatte, menin onnellisesti naimisiin mieheni kanssa reilu kuukausi sitten ystävänpäivänä 14.2.2015. Tuo päivä oli ikimuistoinen. Se oli erittäin lämmin ja rakkauden täyteinen päivä. Se oli meidän päivä, jonka tulemme muistamaan loppu elämämme. En vaihtaisi päivästä mitään. En edes sitä, että häät osuivat kisadieettini puoleen väliin. Monia varmasti kiinnostaa miten se sitten niinkuin meni? Häitteni aikaan mun kunto oli jo melko hyvällä mallilla ja onnekseni sain valmentajaltani Annalta ohjeistuksen saada pitää koko viikonlopun vapaata syöntiä. Vitsi mikä nollaus kaikinpuolin oli tuo viikonloppu fitneksen suhteen. Nautin kaikesta. Söin kaikkea ihanaa herkkua, mutta samalla myös palaaminen seuraavana maanantaina dieetin noudattamiseen oli helppoa, sillä koen, että voin parhaiten kun syön kurinalaisesti ja terveellisesti. Pystyin kuitenkin nauttimaan häistämme täysin, kun sain syödä siellä kaikkia niitä herkullisia ruokia mitä vieraitamme varten olimme suunnitelleet.

Olen saanut hirveän määrän palautetta siitä, että meidän häistä haluttaisiin nähdä kuvia. Mietin jonkin aikaa kuinka paljon haluan avata verhoja omiin häihini. Pohdinnan ja harkinnan jälkeen en nää siinä mitään sellaista mitä en haluaisi teille lukijoille näyttää. Olihan päivä niin huikea, että haluan siitä osan jakaa myös teidän kanssa. Tässä siis päivämme kuvina. Annetaan niiden puhua puolestaan.

Potrettihaakuva_ValokuvaamoLuova_Tampere_242
I said ”YES”

Haapotrettikuvat_Valokuvaamo_Luova_Tampere269
true love

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus041
Morsianta jännittää. Onneksi rinnalla seisoo kaaso ja rakas sisko

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus045
Sulhasella ja bestmanilla vähän rennompi fiilis

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus038 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus111 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus112 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus148 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus154 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus160 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus004 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus221

 

Matka jatkui juhlistamaan onnen päivää yhdessä rakkaiden läheisten ja ystävien kanssa! Juhlat jatkuivat aina aamun pikku tunneille saakka. Tunnelma oli sanattoman hieno. En voi muuta sanoa kuin että vau! Tällaisen päivän toivon jokaisen saavan kerran elämässään.

Saimme jakaa päivän monien rakkaiden ihmisten kanssa. Olen erittäin kiitollinen ja onnellinen siitä, että ympärilläni on paljon rakkaita ja ihania ihmisiä. Olen onnellinen, että paikalle saapui iso joukko juhlimaan meitä ja elämämme suurinta ja tärkeintä päivää. Hääpäivä oli päivä, jolloin otimme mieheni kanssa ison askeleen eteenpäin. Se on päivä, jonka tulemme muistamaan lopun elämäämme. Jokainen paikalla ja hengessä mukana ollut ihminen on erityinen. Ihmiset meidän ympärillä tekivät päivästä erityisen ja ikimuistoisen. Ilman ystäviä ja läheisiä hääpäivä ei olisi tuntunut miltään, joten kiitos siitä jokaiselle joka päivän meidän kanssa jakoi!

Kiitos kaikille onnittelijoille ja hengessä mukana olleille! 

Olen sanattoman onnellinen ja nöyrä kaikkien niiden onnitteluiden edessä. KIITOS!

★ Susanna

Onnea etsimässä, 4 weeks out

Viime aikoina olen alkanut pohtimaan yhä enemmän onnellisuutta ja sitä, että mikä todella tässä elämässä tekee minut onnelliseksi. Kilpailuiden lähestyessä (enää on kaksi ja puoli työviikkoa ja kilpailuviikko jäljellä) luonnollisesti on alkanut miettimään yhä enemmän miksi tätä tekee. Totuus on, että aikaahan tämä harrastus vie. Niin vie monet muutkin harrastukset, joten ei se eroa muista sen enempää. Mutta se miten tämä eroaa monesta lajista on se, että mä olen fitnessurheilija päivän jokaikinen minuutti ja sekunti. Tähän eniten liittyy ehkä ravinto ja sen tärkeyden ylikorostuneisuus. Totta kai voimistelussakin olin voimistelija jokaikinen minuutti. Myös voimistelussa ravinto on tärkeää, mutta uskallan väittää, että fitness lajit ovat ehdottomasti eniten kurinalaisuutta vaativia lajeja. Olen luonteeltani periksiantamaton ja vähän ehkä jäärä ja siksi nautin jokaisesta hetkestä, kun mun ajatukset hakee vastausta sille, miksi tätä teen. Miksi en vain voisi olla helppo itselleni ja luovuttaa? Miksi en hae välitöntä tyydytystä? Syy tälle on halu menestyä!! Mä haluan voittaa itseni. Mä haluan kilpailla. Siihen olen kasvanut. Mä haluan ylittää itseni. Mä haluan kaatua, ja nousta taas uudelleen. Mä haluan itkeä onnesta, ja itkeä surusta. Mä haluan onnistua ja saada nauttia koko ikäni tekemästäni työstä. Sitä mä haluan, enkä aio luovuttaa. Mä haluan elää tätä kaikkea ja siksi mä tätä teen!

IMG_9991029 

Parastahan elämässä on se, kun todella on aidosti onnellinen ja omistaa todellisen elämänhalun ja -janon. Joku nauttii yksin olosta ja sohvalla makoilusta, toinen taas lenkillä käymisestä ja ystävien kanssa juhlimisesta. Mutta tärkeintä siinä on se, että sinä nautit juuri siitä mitä teet. Väliä ei ole sillä mitä teet, kunhan nautit olostasi ja olet onnellinen. No löytääkö onnen ja elämänhalun etsimällä? Siihen en usko. Jokainen meistä omistaa jo onnen, sillä se tulee meistä itsestä sisältä. Onnea ei löydä, jos ei uskalla kurkistaa omiin ajatuksiinsa. Jos olet etsinyt onnea, ja haluat sen löytää, tutkiminen kannattaa aloittaa omasta itsestä.

Se miten itse päädyin pohtimaan näitä kysymyksiä on lähtösin ehkä alun perin ihan mun omasta pohtivasta luonteesta ja siitä, että en ole koskaan suostunut tyytymään vähään vaan aina, jos oloni on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä tai tylsältä, olen alkanut etsimään tilanteeseen muutosta. Olen kokenut elämäni aikana paljon, joista olen saanut oppia itsestäni ja muista. En ole käynyt todellakaan pohjalla, enkä missään nimessä halua koskaan edes verrata en minun tai kenenkään muidenkaan kokemuksia toisiinsa, mutta sen uskallan sanoa, että on koviakin aikoja ollut, mutta olen niistä selvinnyt ja noussut yhä vahvempana ylös. Kaikki ajatukseni ja pohdintani on lähteneet täysin halusta vain saada elämästäni niin hyvää kuin mahdollista. Olen lukenut itselleni myös kaksi ammattia, joissa saan kehittyä ajattelijana ja sitä kautta auttaa myös muita. Reilu kolme vuotta sitten kuitenkin tapahtui jotain, jonka jälkeen olen yhä useammin pysähtynyt pohtimaan sitä, miten käytän aikani. Olenko onnellinen? Tätäkö haluan tehdä?

 

 

Reilu kolme vuotta sitten työskentelin päivätyössä lastensuojelussa. Mun oma ajankäyttö oli täysin erilaista kuin nyt, enkä osannut nauttia elämästä. Vapaapäivät kuluivat usein hujauksella treenaillessa ja kotitöitä tehdessä tai voimistelutreenejä pitäessä. Silloin en olisi uskonut, että nauttisin ”jouten” olemisesta. Aina kevääseen 2012 saakka mulla oli kaikki päivät tarkkaan aikataulutettu. Milloin oli omia treenejä, milloin valmennettavien, milloin piti tehdä treenisuunnitelmaa, ohjelmaa tai koulutehtäviä. Kaiken kiireen keskellä kävin vielä töissä ja opiskelin samalla. Ihmettelen todella näin jälkikäteen, että miten oikein repesin niin moneen asiaan.

Olen monesti pohtinut ja kysynyt itseltäni, mitä oikein yritin saavuttaa sillä? Turhalla kiirehtimisellä ja itsensä täyteen buukkauksella ei saa kuin masennuksen itselleen. Heräsin todellisuuteen, kun keväällä 2012 huomasin, että mun täytyy suunnitella viikkoihin jopa kaupassa käynnit ja kaiken kukkuraksi jopa sen milloin ehdin suihkussa käymään, koska asuin tuolloin kerrostalossa ja suihkussa käynti tuli hoitaa ennen klo 22. Usein päivät venyivät niin pitkiksi, että kello oli jo yli kymmenen, kun pääsin kotiin.
Tuolloin tajusin asian vakavuuden ja ymmärsin, että haluan tehdä muutoksen elämääni. Päätin tehdä kunnollisen elämäntaparemontin. Päätin alkaa elää enemmän hetkessä.

Päätös oli aika suuri ja tavoitteet vielä suuremmat. Sanat ”elää hetkessä” pyörivät mun päässä. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Aloin ottamaan asiasta selvää ja aloin lukemaan kirjallisuutta, joka voisi auttaa suorituskeskeisen nuoren naisen oppimaan hetkessä nauttimisesta ja olemaan läsnä.

Elin vuoden verran miettien ja pohtien elämää. Karsin monet asiat elämästäni ja pohdin todella, että mistä saan ja osaan nauttia eli mitä mun tulee tehdä, jotta nautin elämästäni. Vaikka mun kalenteri ja päivät voi vaikuttaa ulkopuolisin silmin nykyäänkin kiireiseltä ja täyteen buukatulta, niin todellisuus on eri. Mun päivään kuuluu paljon myös lepoa ja itseni kanssa olemista. Mulla on viikossa päiviä, jolloin en ole suunnitellut tekeväni mitään. Nämä ovat niitä parhaimpia. Sellaisia päiviä ei ollut ennen vuotta 2012. Nyt voin sanoa, että kaikki asiat mitä teen on sitä mitä todella haluankin tehdä juuri sillä hetkellä. Arkeeni mahtuu paljon asioita, ja olen tottunut siihen, että ehdin tekemään monen monta juttua ajassa, johon monilla menisi vähintään tuplasti enemmän aikaa. Nautin siitä, että saan aikaiseksi. Se tuo mulle tyydytystä. Aikaansaamisen ja kiireen ero on suuri. Mulla ei ole kiire mihinkään. Mä todella nautin ja saan tyydytystä niistä asioista joihin kulutan aikaani. En pidä itseäni kiireisenä tai täyteen buukattuna, vaan onnellisena ihmisenä, joka saa oppia ja kokea koko ajan uusia asioita.

nettikoko9949r

Tie tavoitteeseen ”elää hetkessä” on pitkä, mutta jo nyt tunnen olevani voittaja! Jo nyt voin sanoa, että todella osaan nauttia elämästäni enemmän ja elää nyt. En vasta huomenna tai ensi vuonna, vaan nyt. Fitness osaltaan on opettanut sen, että omia rajoja pitää uskaltaa rikkoa. Meistä on vaikka mihin. Tämä elämänvaihe on kasvattanut mua taas yhä enemmän kohti uusia tuulia. Olen valmiimpi kuin koskaan, sillä luotan itseeni ja tekemiseeni 100%!

Millainen sinun elämäsi on? Oletko onnellinen? Me itse rakennamme oman elämämme! Joten vain me itse voimme saada aikaan muutosta elämässämme. Jännittävää onkin nähdä, millaisen elämän haluamme itsellemme rakentaa.. kun kaikki on mahdollista!

Toivon, että jokainen meistä ehtisi elämässään välillä pysähtyä ja miettiä mihin suuntaan sitä onkaan menossa, ja onko suunta se mihin todella haluaa mennä. Jokaisella meistä on mahdollisuudet vaikka mihin, kun vain me itse haluamme ne saavuttaa.

Mukavaa viikkoa kaikille! Muistetaan nauttia elämästä.

★ Susanna

Voimauttavat valokuvat

Tällä kertaa ajattelin tehdä ihan puhtaasti kuvapostauksen, sillä kyllä tässä on tullut lörpöteltyä aika paljon asiaa viime aikoina. Meillä oli viime perjantaina kuvaukset Tampereella Liikuntakeskus GoGo Parkissa. Kiitos GoGolle aivan mahtavista puitteista kuvauksille. Mä olen muuten aikaisemmin ollut GoGolla töissä kolmisen vuotta, ja se on todellakin paikka, jonne on aina aivan mahtava mennä. Siellä käy paljon sellaisia asiakkaita, joista on tullut tuttuja ja niiden kanssa kuulumisten vaihtaminen on aina yhtä mukavaa. Mainittakoon myös tässä kohtaa, että GoGo Park toimii myös mun poseerausharjoitusten salina. Kiitos tästä yhteistyöstä siis GoGolle!

Saimme otettua aivan mahtavia kuvia, joista nyt ajattelin täällä muutamia julkaistakin. Mutta jätän parhaimmiston julkaisun vielä vähän myöhemmälle ajankohdalle. 🙂  

Kuvauksiin Niken vaatteet on Intersport Elosta Ylöjärveltä. Kiitos niistä heille!

Jos ihmettelette, että kuvaajaa ei ole mainittu tässä postauksessa, niin selkeyden vuoksi kerrottakoon, että kuvaaja ei halua nimeään esille, joten kunnioitan tätä toivetta. 

nettokoko0029r IMG_0033 IMG_0039 nettikoko0041r IMG_0035 IMG_9912005

IMG_9917001 IMG_9981004IMG_9932011IMG_9991029

Kuvien ottaminen ja niiden tarkastelu on ollut kyllä suuressa roolissa mun valmistautumista viiden viikon päästä käytävään Fitness Classic kilpailuun. Olen ollut onnekas, sillä mallina minusta on tullut räpsittyä paljon kuvia. Kuvien avulla näkee omaa kuntoaan vielä paremmin, sillä silmät jotenkin sokaistuvat matkan varrella omaan peilikuvaan. Välillä tuntuu, että kehitystä ei tule, vaikka painot salillakin nousevat vielä jatkuvasti. Tähän toki vaikuttavat esimerkiksi tankkauspäivät, joita mulla on nyt ollut muutama. Viimeisin oli tuossa sunnuntaina, ja vitsit kuinka hienoa se on! Voin kertoa, että tällaiset pienet muutokset nostavat entisestään motivaatiota. Kuvilla on paljon merkitystä, sillä niissä näkee kehityksen. Aina toisten sana ei riitä, ja on hyvä myös itse nähdä itseään ulkopuolisin silmin. Ja tähän mainio keino on kuvien ottaminen salilla, ihan tavalllisessa treeniympäristössä, tai vaikka vain kotonakin. Kuvat todella voimauttavat!

Kannustan kaikkia salilla tavoitteellisesti treenaavia välillä ottamaan salille kuvaajan mukaansa. Kuvissa voi tehdä niitä samoja liikkeitä, joita tekee treeneisssäkin ja kuvaaja räpsii sitä mukaa kuvia. Tilannekuvat ovat niitä parhaimpia. Eli rohkeasti vain kameran eteen. Lupaan, että siitä tulee mahtava kokemus!

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Nautitaan valosta!

★ Susanna

Ikäkriisi, onko sellaisia?

Ette arvaa, tää täyttäisi huomenna sitten 27 vuotta. Siis 27, juurihan mä täytin 20? Mihin nää vuodet menee? Oon kuullut, kun monet sanovat, että parhaat vuodet on vielä edessä, joten luotan täysin siihen. Monet viisaammat on osanneet kertoa, että parhaat vuodet ovat juurikin neljänkympin tienoilla ja siitä ylöspäin. Hienoa kuulla, sillä jos tää meno tästä vain paranee niin aivan huippua! Mulla tais olla pieni ikäkriisi tuossa pari vuotta takaperin. Silloin todella punnitsin, että mitä sitä oikein haluaa tehdä isona ja millaista elämää elää. Tällä hetkellä koen, että olen kovaa vauhtia matkalla kohti unelmia. Luotan siihen, että tulen saavuttamaan kaiken mitä haluan, jos vain teen kovasti ja tarpeeksi töitä niiden eteen. Tässä kohtaa mulla ei oo siis kriisiä, mutta silti joka vuosi syntymäpäivän aikoihin haluan hiukan miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä. Kriisihän tarkoittaa sitä, että henkilö alkaa pohtimaan omaa menneisyyttään ja saavuttamiaan asioita. Jos henkilö on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, ei kriisiä ole. Mutta jos tilanne ei miellytä, tuntuu, että ei olisi tehnyt elämässään niitä asioita, joista oikeesti nauttii tai tuntuu, että eläisi elämää joitain muita kuin itseä varten, niin silloin on kriisi. Siinä kohtaa usein lähdetään muuttamaan elämää tunne edellä eikä jälki aina ole ehkä sitä parhainta mahdollista. Kuulostaako tutultu? Löytyykö sinun lähipiiristäsi vastaavia kokemuksia?

nettokoko0029r
Coming soon.. uutta materiaalia, uusia kuvia!!

Sen sijaan, että yhtäkkiä lähtisi analysoimaan omaa elämää ja sen seurauksena muuttamaan sitä radikaalisti, kannustan päivittäin pohtimaan omia arvoja ja asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Päivittäin kun arvioit, oletko elänyt päiväsi omien arvojesi mukaisesti, koetko tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa arkeasi kohtaan. Silloin tiedät, että olet matkalla oikeaan suuntaan, eikä ylilyöntejä välttämättä tapahdu niin helposti. Toki ylilyönneissäkään ei ole mitään vikaa, jos niistä todella nauttii ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen vielä parinkin vuoden päästä. Me elämme tätä elämää täysin itseämme varten, joten tee siitä sellainen, että nautit jokaisesta hetkestä!

Itse pidän siitä, että keskityn enemmän tulevaan kuin menneisyyteen. Mennyttä kun ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden me rakennamme jokainen itse. Mennyttä on kuitenkin kiva välillä muistella, ja ajattelin tässä kohtaa hieman koota yhteen sitä, että mitä kaikkea sitä on ehtinytkin 27 vuoden aikana saada aikaan. Välillä yhteenvedon tekeminen avaa silmiä, ja suosittelen tätä myös sinulle, jos koet välillä ahdistusta siitä, että vuodet vierii, etkä olisi muka ehtinyt mitään tekemään vielä tähän mennessä. Yhteenvedon jälkeen huomaatkin, että hittolainen, mähän olen tehnyt jo vaikka mitä!

179927_10152857808685473_290030808_n
Kuva: Naisten Pukutehdas, kuvaaja: Nana Simelius

 

Alotetaanpa ihan alusta. Vuonna 1988 maaliskuussa minä siis synnyin. Synnyin perheeseen, jossa oli jo yksi tyttölapsi. Mun ja siskoni lisäksi meidän perheeseen syntyi heti perään pikkuveli. Neljän vuoden sisään meitä tuli siis kolme. Olemme kuin kolmoset. Olen siis perheen keskimmäinen. Ootko muutes koskaan lukenut kirjallisuutta siitä, että mitä vaikutusta on sillä, oletko perheen vanhin, keskimmäinen vai nuorin? Se on aika mielenkiintoinen aihe. Voin siitä joskus kirjoittaa teille. Mutta ei siitä sen enempää nyt tässä kohtaa. Mun sisarusten kanssa olen ollut aina todella läheinen. Mun perhe kokonaisuudessaan on erittäin tiivis, ja olen ja olen ollut erittäin rakastettu. Siitä olen kiitollinen joka päivä.

Mutta siirrytääs sitten suoraan vähän vanhempaan ikään. Koulut kävin oikein mallikkaasti. Kun pääsin yhdeksänneltä luokalta, komeili todistuksessa hieno 9.2 keskiarvo. Edellisenä syksynä se oli vielä makeempi 9.4. Ei voi siis väittää, että sitä tyhmä olisi. Mutta pakko kyllä todeta, että suorittamalla olen kyllä koulut melkeinpä käynyt. Olin niin kunnianhimoinen, että koenumerot olivat mulle kaikki kaikessa. Koulun ohella treenasin paljon ja kuuluin mahtavaan joukkuevoimistelu joukkueeseen, jonka kanssa tuli koettua monia mestaruuksia. 

Yläasteen jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Meksikoon. Vuosi oli 2004. Siellä vietin aikaa vuoden verran ja pakko todeta, että tämä matka muutti mut täysin. Kaikki ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ensimmäiset kuukaudet siellä oli yhtä helvettiä. Näin jälkikäteen kun olen lukenut mun päiväkirjaa, niin ihmettelen suuresti miten olen jaksanut päivittäin nousta sängystä. Olin perheessä, joka laiminlöi kaiken ja olin täysin omillani. Lähes kaikki perustarpeet puuttuivat, vain talon seinät ja huoneen lämpö oli. Mitään muuta ei ollutkaan. Sinnikkyyteni ja päättäväisyyteni ansiosta jaksoin kuitenkin jatkaa matkaa. Olin päättänyt, että en luovuta. En halunnut olla sellainen, en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos olisin luovuttanut. Mutta kyllä se kävi monesti mielessä. Ikävä oli kova ja 16 vuotiaana oli rankkaa kokea totaalinen yksinäisyys. Kaikki tuki ja turva oli Suomessa, ja aina en saanut yhteyttä edes heihin. Oli vain pakko selvitä yksin. Lopulta kuitenkin parin kuukauden jälkeen pääsin vaihtamaan perhettä, ja sen jälkeen meno vain parani päivä päivältä. Loppujen lopuksi kotiin paluu oli rankkaa. Mun elämä oli siellä, mutta samalla mulla oli halu palata takaisin Suomeen. Ristiriitaista. Meksikosta palasi vahva ja sosiaalinen Susanna. Olin päättänyt, että sitten kun Suomeen pääsen, en enää ikinä valita. Oli se kokemus sen verran rankka, mutta antoisa. Tämän kokemuksen jälkeen osasin arvostaa niinkin yksinkertaisia mutta suuria asioita kuin koti, lämpö, kosketus, sanat, yhteenkuuluvuus, lojaalius, luottamus. Tästä matkasta suurimpana lahjana olen saanut positiivisen ajattelun ja uskon siihen, että kaikella on aina tapana järjestyä.

IMG_0134_800x500
Rakas ystävä on ollut jakamassa ja kokemassa kaikki elämäni tärkeimmät hetket! Kiitos!

Vaihtovuoden jälkeen alkoi lukio, jonka suoritin tällä kertaa hieman rennommin. Olin Meksikosta tuonut mukanani ”manana” (manjana) ajattelun. Mulla ei ollut mihinkään kiire. En myöskään enää pitänyt koulumenestystä niin tärkeänä. Olin kiinnostunut monesta asiasta, enkä tiennyt yhtään mikä musta tulisi isona. Tämä näkyikin sitten kirjoitettujen aineiden määrässä. Kirjoitin kahdeksan ainetta, joista kieliä oli viisi (suomi, ruotsi, englanti, espanja ja saksa) ja näiden lisäksi pitkä matikka, psykologia ja filosofia. Mä en ole kielissä ollut koskaan mikään hyvä, mutta pakko kyllä nostaa hattua, että olen noin monta kieltä kirjoittanut. Harmi vaan, että taidot on alkaneet hieman tässä vajaa kymmenen vuoden aikana ruostumaan. Kirjotusten aikaan osallistuin myös Miss Suomi kilpailuun, jossa sijoituinkin sitten 1. perintöprinsessaksi. Siinä oli kyllä todellakin ehkä huonoin ajankohta koko kilpailulle, mutta onneksi lukion rehtori osasi hieman joustaa ja sain kaikki aineet kirjoitettua suunnitellusti, vaikka ongelmia aikataulun kanssa oli hieman. Missi vuosi toi mukanaan mukavia juttuja, mutta sain kokea myös sen varjopuolen, sillä vaivakseni sain ahdistelijan, joka seuraili liikkeitäni liki kahden vuoden ajan. Tämän kokemuksen jälkeen olin pitkään pelokas ja vainoharhainen. En uskaltanut olla yksin. 

1934114_79737985472_4732_n

IMG_0778

Koko lukion ajan tein töitä Shellillä koulun ohella. Oli muuten aivan loistava paikka oppia oikeaa työmoraalia. Siellä sai paiskia töitä. Voi niitä aikoja! Tämä todella opetti arjessa pärjäämisen ja sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lukiosta päästyäni pidin välivuoden ja tein töitä optisena myyjänä. Aivan huikea kokemus sekin. Näiden työkokemusten myötä opin erittäin hyvää asiakaspalvelua. 

Välivuoden jälkeen päätin hakea kouluun. Hain lukemaan sosiaalialaa. Myyntiala myös kiinnosti, mutta tässä kohtaa ajattelin, että en osaa myydä. En oikeasti tiennyt mitä myyminen on. Opiskelun ohella koko kolme vuotta olin töissä Liikuntakeskus GoGolla, josta jälleen opin lisää asiakaspalvelua, ihmisten kohtaamista. Liikkuvalle ihmiselle, tämä työpaikka oli unelma. Siellä olosta nautin erittäin paljon. Tein myös mallintöitä sivutoimisena. Oli paljon mukavia keikkoja. Valmensin koko nuoruuteni myös joukkuevoimistelua. Kaiken ajan kulutin treenisalilla joko valmentajan roolissa tai itse treenaamalla. Valmennusvuosia mulle kertyi yhteensä kahdeksan ja kävin myös koulutuksia siihen liittyen.

3132375_orig

Jossain kohtaa muutin mieheni kanssa myös pois kotoa, ja ostimme kaksion yhdessä. Emme halunneet muuttaa vuokralle, joten töissä oli sitten käytävä, jotta sai lainaa lyhennettyä opiskelujen ohella. Me rakastamme mieheni kanssa myös matkustelua, joten matkustelimme myös paljon. Tämän kaiken lisäksi halusin vielä kerran elämässäni lähteä ulkomaille asumaan. Mulla oli sellainen tunne, että jotain jäi vielä hampaan koloon Meksiko reissulta, joten hain kanadalaiseen yliopistoon opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Jälleen pakattiin kamppeet kasaan ja matka alkoi. Mun mies jäi pitämään pirttiä pystyssä ja minä lähdin toteuttamaan itseäni. Vau mikä mies mulla, eikö?

Puoli vuotta Kanadassa meni vauhdilla. Siellä viimeistään sain kipinän salitreenaamiseen ja palasin sieltä erittäin hyvässä kunnossa. Mä valmistuin Sosionomiksi (AMK) vuoden 2012 elokuussa, josta suoraan aloitin työt alalla. Päihde- ja mielenterveys sekä lastensuojelu olivat vahvuuteni. Tein muutamia sijaisuuksia eripaikoissa ja pian sain vakipaikan Tampereen kaupungilta. Nautin työstäni. Rakastan ihmisten auttamista. Koin, että olen juuri oikealla alalla. Asiakkaat pystyivät luottamaan muhun, sain rakennettua erittäin antoisia asiakassuhteita. Koin, että pystyin olemaan avuksi. Jossain kohtaa kuitenkin alkoi pitkä sairauskierre ja minut jouduttiin siirtämään pois vakityöpaikastani sisäilmaongelmien vuoksi. Tämän jälkeen aloin pohtimaan elämää uudelleen. Mitä sitä haluan tehdä? Ja yrittäjyys tuli kuvioihin. Jäin pois mallitoimiston listoilta ja aloin tekemään mallintöitä omalla nimellä. Tämä on ollut elämäni paras päätös. Ja siitä lähtien olen saanut olla mitä hienoimmissa projekteissa mukana. Viimeisimpänä Suomen Häämessut -kiertueen näytösten tuottajana ja mallina. Aivan huikeaa! Yrittäjyydessä kiehtoo vapaus ja vastuu sekä ennen kaikkea MAHDOLLISUUS. Myös työ myyntialan ammattilaisena on ollut erittäin palkitsevaa, mutta haastavaa. Mun ihmissuhdetaidoilla on ollut erittäin paljon hyötyä. Lähdin myös lisää opiskelemaan ja valmistuin Health Coachiksi syksyllä 2014. Työ liikuntakeskuksessa ja valmentajan urani joukkuevoimstelun parissa oli jäänyt muhimaan mun alitajuntaan, ja vihdoin sain myös ammatin rakennettua näistä vahvuuksistani. Tämän saralla olen edelleen aloittelija, ja tavoitteenani on kehittyä siinä koko ajan lisää.  

30309_10150210340890473_4521586_n

Muutama vuosi sitten muutimme myös isompaan asuntoon ja löysimme rivitalo asunnon aivan unelma paikalta. Ja mikä ihaninta mieheni kosi minua 12.12.12 ja nyt olen onnellisesti ollut naimisissa tasan kuukauden. Olen maailman onnellisin nainen, sillä rinnallani on mies, joka on jakanut nämä kaikki kokemukset kanssani vuodesta 2001 lähtien.

10460817_10203743221397394_2938871146450024331_n

 

Häistä laitan piakkoin myös oman postauksen, kun olen saanut viralliset hääkuvat itselleni. Teitä jo varmasti kiinnostaisi kuulla, miten häät kisadieetillä oikein menivät? Mutta malttakaahan vielä hetki..

IMG_9901
Kuva: Jimi Soinila Photography

Oho.. tulipas tästä postauksesta pitkä. Elämään mahtuu näköjään niin paljon kaikkea. Minusta tärkeintä on huomata, että kaikella on oikeasti ollut tarkoituksensa. Jostain syystä ne kaikki on tapahtunut, ja jokainen hieno ja vähän vaikeakin kokemus on kasvattanut ja minusta on tullut niiden ansiosta sellainen kuin olen. Olen kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka on jossain kohtaa mun elämää ollut mukana ja kulkenut tai vain poikennut minun elämäni polulla. Kiitos!

Nyt en jaarittele enää enempää. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun!

Mukavaa viikonloppua!

Ja ainiin, huomenna mulla on tankkauspäivä.. siitä lisää myöhemmin°

★ Susanna

ppssst… check this out!

Tiimipäivä täynnä lihasdynamiittia

Mulla on kunnia kilpailla kevään Sportyfeel Fitness Classic kilpailuissa Team Sportsnutrition.fi tiimin jäsenenä. Olen erittäin etuoikeutettu kuulumaan näin hienoon tiimiin. Viime lauantaina tapasin ensimmäistä kertaa tiimin jäseniä tiimipäivässä Mayors Gymillä Helsingissä. Oli erittäin voimauttavaa tavata kanssa ihmisiä, joilla on samanlaiset intressit ja tavat elää. Tiimipäivä oli loistava motivaation nostattaja tähän väliin, mutta ennen kaikkea oli aivan huikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata kuinka monenlaisia hienoja persoonia meidän tiimiin kuuluu. Meidän tiimissä on kaiken ikäisiä ja erilaisilla kokemuksilla olevia kilpailijoita ja urheilijoita.  Ja mikä hienointa, meidän tiimiin kuuluu myös niitä erittäin kokeneitakin urheilijoita, joiden kanssa samassa tiimissä oleminen on kunnia asia. Päivän kuvauksista vastasi Tomi Rehell ja postauksen kaikki kuvat ovat Tomin tuotantoa. Joten ei muuta kuin Enjoy!

Team Sportsnutrition.fi
Team Sportsnutrition.fi, huippu tiimi!

 

Tiimipäivän herkkuja..
Tiimipäivän herkkuja..

 

Tärkeää asiaa
Tiimin liideri, Riku Kekkonen, äänessä

Tiimipäivä meillä alkoi vapaalla keskustelulla ja tiimin liiderin Riku Kekkosen pienellä infolla. Tustustuimme myös vähän toisiimme. Alkuhöpötysten jälkeen saimme kuulla myös erittäin hyvän luennon Aki Mähöseltä liittyen kilpailemiseen ja sen jälkeiseen elämään. Luento oli kyllä erittäin silmiä avaava. Oli hyvin tarpeellista ja tärkeää kuulla, miten tulisi toimia kilpailuiden jälkeen, jotta keho palautuisi mahdollisimman hyvin dieetistä. Valitettavasti kilpailuiden jälkeen ei voi vain palata entiseen, jos halajaa pysyä kunnossa ja ennen kaikkea terveenä. Elämäntapaa ei vain voi muuttaa radikaalisti vähemmän tarkaksi ravinnon ja liikunnan suhteen. Erityisesti kilpailuiden jälkeen on tärkeää tehdä asiat suunnitelmallisesti; syödä oikein sekä liikkua tarpeeksi. Palautumiseen menee paljon aikaa, itse asiassa siihen menee paljon kauemmin aikaa kuin olisin uskonut. Se ei ole viikossa tai kahdessa taputeltu, ei edes kuukaudessa tai kahdessa. Saatika, että heti kisojen jälkeen ajattelisi, että otanpa tässä muutaman viikon ihan lepoa ja aloitan sitten taas. Ei, kyllä sitä vain on tärkeää jatkaa fitnesselämäntapaa heti kilpailuiden jälkeenkin eli kurinalaisuus ei tulisi loppua kuin seinään.

Uskallan väittää, että tähän ei kovinkaan moni kilpailija pysty? Luulen, että monet antavat itselleen luvan ottaa rennosti, luvan herkutella vihdoin koko dieetin edestä. Vihdoin saa tehdä niitä asioita, joista on dieetillä kieltäytynyt. Mutta tässä kohtaa tuleekin vastaan kysymys; suoritatko sinä fitnesselämäntapaa vai elätkö sitä oikeasti? Onko herkut ja rennompi elämä kuitenkin enemmän sua? Näitä kannattaa miettiä ennen kuin aloittaa dieetin!!

Luennolla saimme kuulla tarinoita siitä, mikä voi mennä vikaan, mutta kuulimme myös, että hyviäkin tapoja on erilaisia. Luulen, että itselleni kilpailujen jälkeinen aika ei tee tiukkaa, sillä elin kehityskaudellakin samanlailla kuin dieetillä. Mulla on nyt reilu vuoden ollut kerran viikossa vapaasyöntipäivä ja muuten elän hyvin kurinalaista elämää. Ja tämä toimii hyvin mulla. Olen voinut erittäin hyvin. Dieetillä toki ei oo vapaasyöntipäiviä, mutta muuten käytännössä dieetti ei eroa minun kohdallani mitenkään normaalista. Toki kaloreita on vähemmän mutta tapana elää (ruoan punnitseminen, treenit ja lepo) off ja dieetti on ollut samanlaisia. Ainakin tähän mennessä.

KH7A1570
Mielenkiintoista asiaa..

 

KH7A1574
Uskoiskohan tuota? hahaa.. kai sitä kannattaa uskoo 🙂 Aki Mähönen vauhdissa.

 

KH7A1579
Ja tämähän ei ole leikin asia, oikeasti!

Luennon ja keskustelujen jälkeen siirryimme salin puolelle treenailemaan Tommi Heinosen ja Aki Mähösen ohjaamana. Mulla oli leppopäivä ja viikon treenit jo plakkarissa, mutta enhän mä voinut kieltäytyä tilaisuudesta päästä tutustumaan Heinosen Tommin treenien saloihin, joten siellä tehtiin olkapäitä ei niin normaalin lepopäivän tapaisesti. Oli aivan huikea treeni, kiitos Tommin! Olkapäät on yksi mun lempitreeneistä ja kyllä se nytkin oli aivan loistava. Ja tuntui!

KH7A1611
Tommilla oli erittäin hyviä vinkkejä ja neuvoja

 

KH7A1612
huh!

 

KH7A1617
Iha kevyttä, ilme kertoo kaiken!

KH7A1616

KH7A1606
Ehti treenin lomassa vähän rupattelemaankin ja tutustumaan

KH7A1605

Päivän lopuksi meillä oli poseerausta ja saimme erittäin hyviä vinkkejä Akilta. Oli myös mukava huomata, että treeni on tuottanut tulosta, ja todella nautin esiintymisestä. Hitto vie, mähän osaan esiintyä. Muistan kun vielä vuosi sitten mietin, että ei hitto, ei musta oo koskaan tuohon. Mutta kyllä sitä vain kehittyy, jos vain on valmis tekemään töitä. Oli hienoa kuulla uusia näkökulmia ja ajatuksia poseeraukseen liittyen. Erittäin positiiviset fiilikset jäi Akin coachauksesta. Suosittelen kaikille!

KH7A1720
Huh mitä miehiä! Juhani Herranen ja Tommi Heinonen, ei mulla muuta :)

 

KH7A1735
minä ja Riku

Oli kyllä erittäin mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan. Tästä on hyvä lähteä kohti loppukiriä. Kuusi viikkoa enää ja sit mennään!! Are you ready!?

★ Susanna

Missä mennään?

Nyt olis kisadieettikuulumisten aika. Kisadieettiä oon nyt tarponut jo melkosen ajan. Tässä ollaan jo voiton puolella ja reilusti. Dieetti alkoi mulla joulukuun alussa ja vielä olisi jäljellä 6 viikkoa + kilpailuun valmisteleva viikko. Hyvällä mallilla ollaan oltu koko dieetin ajan ja mulla on pääosin ollut oikein hyvä fiilis. Jaottelin tekstiä hiukan eri teemoihin, sillä ajatukset tällä hetkellä ovat aika sekavat ja poikkoilevat sinne ja tänne. Myös muisti reistailee ja ajatus katkee kesken lauseen, heh! Toivottavasti tekstistä saat jotain kuitenkin irti.

MUISTETAAN HYMYILLÄ!
MUISTETAAN HYMYILLÄ!

Henkinen jaksaminen

Pakko hieman purnata muutamasta asiasta, jotka tässä kisadieetin aikana oon huomannut. Muutaman viikon aikana on ollut muutamia päiviä, jolloin todella on mitattu mun henkinen kantti tässä hommassa. Muutamana päivänä olen ihan tosissani miettinyt, että nämä ovat varmasti niitä päiviä, kun ne joilla tavoitteet eivät ole täysin kirkkaina mielessä päätyvät luovuttamaan ja jättävät leikin kesken. Näinä päivinä olen miettinyt miksi teen tätä? Miksi annan fitnekselle arjestani niin paljon aikaa? Olen joutunut todella pohtimaan syitä tälle kaikelle. Olen pohtinut, että onko tämä todella minua varten. Haluanko oikeasti tätä? Miksi? Pohdinnat ovat olleet erittäin hyviä, sillä olen löytänyt viimeistään nyt sen kipinän ja palon tähän lajiin. Tiedän, että tämä on juuri se mun juttu! Tästä nautin. Tiedän, että en nauttisi tästä yhtä paljon, jos tämä olisi liian helppoa. Olen tehnyt hirmuisesti töitä, ja toivotaan, että se näkyy reilu kuuden viikon päästä myös lavalla. Viime viikkojen ajan olen erityisesti kiinnittänyt huomiota henkisiin asioihin ja tehnyt paljon mielikuvaharjoituksia. Ne tuo osaltaan enemmän varmuutta mun olemukseen. Olen ihan fiiliksissä! 

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Välillä ajatuksissani olen jopa miettinyt, että onko mun lähipiiri oikeasti ansainnut minut sellaisena kuin tässä dieetin aikana ajoittain olen ollut. Etenkin niinä kiukkuisina päivinä, kun nälkä on jatkuvaa. Totuus on, että ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Ei se myös meilläkään ole. Mutta pakko kyllä tähän väliin kehua mun miestä sen verran, että olen kyllä löytänyt täydellisen miehen rinnalleni, sillä hän kyllä jaksaa kannustaa, tsempata ja auttaa arjen pyörteessä, olen minä kiukkuinen tai en. Tiedän, että musta ei olisi tähän ilman häntä.

Itse suosin todella positiivista asennetta, ja huonoina päivinä olen välillä ollut hyvin pettynyt itseeni, kun en meinaa saada kelkkaa käännettyä positiivisempaan suuntaan. Tällaisina päivinä ystävän tai ihan tuntemattomankin hymy tai mukavat sanat ovat olleet kullanarvoisia. Ja silloin taas olen muistanut mikä merkitys on sillä, millaista energiaa me itse ympärillemme jaamme. Haluatko sinä levittää pahaa vai hyvää mieltä? Onneksi me voimme itse siihen vaikuttaa.

 Treeni

Kuten aikaisemmin kerroin, olen ollut välillä aikaisempaa kiukkuisempi, mutta silti jokaisen treenin olen pystynyt tekemään täysillä ja mikä hienointa, treenipainot jatkavat nousuaan edelleen. Vaikeissa päivissä parasta on ollut kuitenkin huomata, että rakastan sitä mitä teen. Saan erittäin paljon mielihyvää salitreenaamisesta. Salille ei ole vielä koskaan ollut vastenmielistä mennä. On ollut myös ihan huippua saada kanssatreenaajilta hyvää palautetta. Jokainen on antanut mulle lisäintoa treenaamiseen. Kiitos siis kaikille heille siitä! 

Ajoittain maha kurnii jatkuvasti, mutta sali ja treeni saa mielen aina kohoamaan. Voi, että kun sitä fiilistä ei voita mikään. Pari päivää sitten puhuimme mun miehen kanssa siitä, että mitä sitä arjessa tekisi, jos ei olisi harrastuksia. Me molemmat olemme aina urheilleet. Minä olen voimistellut ja mun mies pelannut jääkiekkoa. Meille treeneihin ja salille meno on osa arkea. Se kuuluu arjen rutiineihin. Välillä olemme kohdanneet keskusteluja, että miten me ehditään treenaamaan niin paljon. Mutta itse asiassa me ei olla vielä keksitty, että mitä meiltä jää oikeasti tekemättä? Mistä me jäämme paitsi? Miksi meillä ei olisi aikaa treenata? 

Toki asiaan vaikuttaa se, että meillä ei ole lapsia, ja me voimme keskittyä arjessa täysin tekemään asioita itsellemme. 

IMG_2775

 Ravinto

Parasta treenin jälkeen on fiilis, mutta ennen kaikkea banaani, jonka syön heti treenin jälkeen. Voiko yksi banaani maistua niin taivaalliselle? Tässä dieetissä hauskaa on ollut huomata myös se, kuinka esimerkiksi aamupuuro on alkanut maistumaan ihan mielettömän hyvältä. Myös kaikki muutkin päivän ateriat maistuvat ihan sairaan hyvälle. En käsitä miksi mun työkavereilla ei kuitenkaan tuu vesikielelle kun ne katselee mun kana-vihannes-pasta annoksia.:)  Vaikka ajoittain on nälkä, koen kuitenkin voivani erittäin hyvin. 

Viime sununtaina mulla oli myös ensimmäinen hiilaritankkauspäivä. Nautin päivästä todella. Keräsin päivään paljon kaikkea raikasta ja laadukasta hiilaria, mutta joukossa oli myös muutama herkku. Voiko ihminen oikeasti tulla muutamasta salmiakista ja pienestä oivariini nokareesta onnelliseksi? Kyllä voi. 

Tankkauspäivän herkkuja
Tankkauspäivän herkkuja

Mun vatsa on edelleen sunnuntain tankkauksesta ollut erittäin kylläinen eikä nälkä ole vaivannut tällä viikolla vielä yhtään. Treenikin on sujunut ihan mielettömän hyvin. Mun valmentajalle Annalle laitoin viestiä eilen, kun oli ihan utopistinen fiilis, sillä jalkatreenissä mulla oli ihan mieletön traivi ja tuntui kuin pakarapotkuissakin olisi potkinut vain ilmaa. Ihan mieletöntä! Mikä vaikutus tankkauspäivällä voikaan olla. 

Uni ja lepo

Unen ja levon merkitys on korostunut näin dieetin loppumetreillä vielä aikaisempaa enemmän. Kroppa vaatii enemmän lepoa, joten sitä haluan myös tarjota. Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että yöunet ovat tarpeeksi pitkät. Olen onnekas, sillä mulla on sellainen elämäntilanne, että pystyn keskittymään täysin itseeni tällä hetkellä. Nostan kyllä hattua heille, jotka pystyvät dieetillä hoitamaan vielä perheen ja lapset tässä ohella. Mulle se olisi liikaa.

IMG_2706

IMG_2699

Ja jotta unet olisivat ensi yönäkin yhtä riittävät, taidan painella nyt unten maille. 

Tällaisia kisadieettikuulumisia tällä kertaa. Millaisia fiiliksiä siellä muilla on? 

Mahtavaa viikon jatkoa kaikille! Tsemppiä treeneihin!

★ Susanna