Miksi pelkäämme?

Olen tässä viime aikoina alkanut jälleen miettiin omia asenteitani, pelkojani ja ajatuksiani, jotka voivat pahimmillaan pahasti rajoittaa mun joka päiväistä kokemusmaailmaa ja ikimuistoisten hetkien syntymistä. Tällaiset pelot tai asenteet voivat olla hyvin pieniä ja huomaamattomiakin. Elämässä usein tulee lähes päivittäin tilanteita, joissa tulee tunne, että ”eikä, mä en voi tehdä tätä”, en joko uskalla tai jännittää liikaa, ja ”mitä hei muut ajattelevat, jos epäonnistun”.  Uskon, että lähes jokainen meistä jollain tasolla ainakin välillä miettii myös niitä muiden mielipiteitä. Viime kuukausien kokemukset ovat osoittaneet, että jollainlailla muiden mielipiteet ovat vaikuttaneet mun jokapäiväiseen elämään, ja olen kovasti yrittänyt miellyttää ihmisiä. Onneksi nyt voin vihdoin ymmärtää miksi näin olen toiminut, ja alkaa muuttamaan omia ajatusmalleja ja toimintaa.

Viime aikoina pelottavan tai jännittävän tilanteen tullessa eteen olen päättänyt ryhtyä ylittämään itseni ja tarttumaan tilanteisiin, jotka ovat niin sanotusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on ollut tuttua mulle jo jonkin aikaa, sillä mallintyössä, bikini fitness kilpailemisessa ja itsensä niin sanotusti ”likoon laittamisessa” sitä ei voi välttää. Mutta nyt haluan kokeilla asiaa myös vapaa-ajalla pienemmissä, arkisissa asioissa ja nimenomaan asioissa, jotka voivat tuoda onnistuessaan ja kokeilun jälkeen jotain hyvää, ja ainakin kehittää omaa itseluottamusta ja rohkeutta. Jokaisella ihmisellä on omat pelkonsa ja asenteensa, joita haluaisi voittaa. Luulen, että usein ihmiset vähättelevät ja pitävät omia pelkojaan tyhminä ja noloina, ja sen vuoksi niistä ei juurikaan puhuta. Esimerkkinä muutamia, kuten ötökkäkammo, korkeenpaikankammo, pimeänpelko ym.

Yksi pelkoni ja asenneongelmani on ollut pitkään se, etten osaa, uskalla tai halua myöntää omia heikkouksiani. Jo pelkkä peloista kirjoittaminen on todellinen voitto. Kirjoitus kiusattuna olemisesta oli yksi rohkeimmista teoistani ja nyt teksti on huomioitu myös mtv.fi sivuilla. Tärkeästä aiheesta on siis kyse.

IMG_5059

Nyt voin sanoa, että mulle on melko sama mitä muut ajattelevat mun heikkouksista tai peloista. Itse asiassa olen erittäin tyytyväinen, että olen ne itsessäni huomannut ja vihdoin voin tehdä asioille jotain. Heikkoudet ovat osa minua nyt, mutta tulevaisuudessa en aio antaa niille enää tilaa. Uskon, että myöhemmin jopa voin nauraa omalle sinisilmäisyydelle ja heikkouksilleni.

Olen perusluonteeltani ujo uusien asioiden ja ihmisten edessä. Asioihin ja ihmisiin tutustuttuani ujous kuitenkin katoaa. Uskon, että erityisesti Suomesta löytyy kaltaisiani useita. En kuitenkaan halua ujouteni estää toteuttamasta unelmiani ja sen vuoksi olen todella alkanutkin pohtimaan omia heikkouksiani ja niiden vahvistamista. Ei kukaan ihminen ole täydellinen, mutta viisas on se joka myöntää omat heikkoutensa ja oppii virheistään.

Suosittelen kaikkia pohtimaan omia asenteitaan ja pelkojaan, ja syöksymään kohti haasteita ja ongelmia, joihin ei koskaan olisi uskonut tarttuvansa. Ai että tuntuu hyvältä, kun oman pelkonsa voittaa. Mun kohdalla tämä on vasta alkua, nyt en voi missään nimessä lopettaa! Älä siis anna säkään pelkojesi tai asenteidesi olla onnesi tiellä!

Menestyjä ei ole se, joka onnistuu aina, menestyjä on se, joka ei alistu epäonnistumisen pelolle. Epäonnistumiset ovat osa kehitystä ja kuuluvat menestymisen ketjuun.

Kaikkea tekemistämme estää tehokkaimmin yksi tunne: PELKO. Eikö elämässä tarvitse pelätä mitään? Ei tarvitse.  

-Harri Gustafsberg

 

Millaisia pelkoja sulla on?

8 vastausta artikkeliin “Miksi pelkäämme?”

  1. Hyvää pohdintaa jälleen kerran! Pelot voivat vaikuttaa monelle ulkopuoliselle hyvinkin irrationaaliselta. Esimerkiksi itse olen matkustellut ja asunut ympäri ämpäri pitkin maailmaa, mutta silti olen hyvin epävarma esim ammatillisessa mielessä. Olen kiinnostunut minista asioista mutta en ole ylivoimaisen hyvä (ainakaan omasta mielestäni) missään.

    Oon jo yli 30v mutta otin rohkean askelen ja aloin opiskelemaan. Jouduin tosiaan heti ekalla luokalla tuntemaan mitä on porukan ulkopuolelle jääminen jne.. olen aina kammoksunut kouluyhteisöjä ja viime vuosi vahvisti kammoani sillä olen periaateessa täysin yksin henkisesti. Eli tässä taistelen sekä ammatillisen kasvun, itsevarmuuden löytämisen sekä kiusatuksi tulemisen kanssa. Nyt vaan ootan ja toivon että tulee niitä ”erävoittoja” ja että jaksan tästä kaikesta vielä nousta.

    Sun tekstit ehdottomasti inspiroi paljon! Voimaa ja rohkeutta tulevaan 🙂

    1. Sä olet Ritu rohkea! Onnittelut siitä. Kiitos paljon jälleen kommentistasi ja kokemusten jakamisesta. Lähde miettimään omia elämän arvoja ja varmasti löydät omat vahvuutesi niiden kautta. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, riittää kun tiedät itse mitä pidät elämässä tärkeänä ja menestyt siinä.
      Tsemppiä opiskeluun!
      Kiitos, ihana kuulla, että tekstit inspiroi. 🙂

  2. Moikka! Sun blogi on muuttunu ihan järjettömästi parempaan suuntaan! Aikasemmin en aina välttämättä jaksanu lukee kaikkia postauksia, mutta nykyään todellakin luen kaikki sun tekstit. Sun postauksista on viime aikoina saanu enemmän irti ja vaikutat paljon aidommalta. Jatka samaan malliin ja menestystä sulle 🙂

    1. Kiitos paljon Hanna kommentista. Luulen, että kaikki tämän vuoden elämänkokemukset ovat muuttaneet hiukan mun tapaa kirjoittaa. Mukava kuulla, että muutos on parempaan. 🙂 Lisäksi teimme hiukan suunnitelmaa jokin aika sitte blogin suhteen A-lehdillä ja silloin päätin muuttaa hiukan enemmän blogia henkilökohtaisemmaksi. En ole aikaisemmin uskaltanut kirjoittaa kovinkaan henkilökohtaisia asioita. Kiitos, kun annoit palautetta. Nyt tiedän olevani oikeilla jäljillä.

  3. Hei Susanna! Kiitos viime aikaisista kirjoituksistasi, täällä kans eräs melko uusi lukija 🙂 Olet kyllä herttaisen oloinen, fiksu ja jalat maassa -tyyppi. Monesta kaltaisestasi menestyneestä kisaajasta saa helposti etäisen ja ylimielisen kuvan (sinusta ei!). Tärkeitä ja ajatuksia herättäviä aiheita on ollut sulla, niin kuin tämäkin. Se saikin minut tarkastelemaan omaa ajatusmaailmaani ja mitkä pelot hallitsevat sitä. Kaikkea hyvää toivotan sinulle! 🙂

    1. Kiitos paljon Sade kommentistasi ja palautteesta. Toivottavasti viihdyt blogini parissa pitempäänkin. Postaus ehdotuksia, mitä haluaisit lukea/tietää, saa aina kirjoitella tänne kommentteihin.
      Hienoa, että teksti sai pohtimaan. Se on aina tavoitteeni, sillä koen, että olen itse saanut paljon, kun olen lähtenyt pohtimaan elämää hiukan erilaisista näkökulmista.
      Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *