Miksi personal trainerin tulee osata valmentaa myös mieltä?

*yhteistyössä Mentoritiimi Oy kanssa

On hienoa, että meillä Suomessakin on alkanut personal trainerin työ olemaan enemmän tuttua juttua. Monet ihmiset haluavat rinnalleen valmentajan, joka  tukee ja kulkee vierellä kohti parempia elämäntapoja. Mun mielestä on tärkeää puhua siitä, että millaisia valmentajia on olemassa, jotta jokainen meistä osaisi löytää juuri oikeanlaisen valmentajan itselleen.

Me ihmiset usein mennään ääripäästä toiseen. Välillä me liikutaan ihan tolkuttomasti, ja toisinaan ei yhtään. Suola on välillä hyvin vaarallista terveydelle ja kohta taas ei. Informaatiota on joka lähtöön ja toinen kumoo toistaan ja mistään ei voi tietää mikä pitää paikkansa. Miten kukaan tässä pystyy pysymään perässä? Ei kukaan.

Kaiken tämän härdellin ja kiireisen elämän vuoksi meillä on nykyään valmentajat. Ja sen vuoksi onkin tärkeää pystyä luomaan luottamuksellinen suhde valmentajaan, joka tuntee sinut niin hyvin, että osaa valmentaa sinua juuri oikealla tavalla niin, että rämpiminen informaatio- ja motivaatioviidakossa olisi hieman kevyempää.

12400775_572538836244616_2357991905983019023_n

Meillä on paljon erilaisia valmentajia. On personal trainereita erilaisilla taustoilla, on ravintovalmentajia ja on mentaalivalmentajia. Valmentajia on joka lähtöön ja niitä löytää joka paikasta. Mistä siis tietää kuka on oikeasti hyvä?

Mun mielipide on, että on valmentajalla mikä koulutus tahansa, on hän lukenut kuinka paljon ja kouluttautunut hirmuisesti, mutta jos hän ei osaa asettua valmennettavan asemaan, jos hän ei osaa kuunnella valmennettavaa ja ottaa hänen yksilöllisiä tarpeita huomioon, ei hänestä ole mitään hyötyä valmennettavalle. Näitä vuorovaikutus- ja valmennustaitoja oppii vain ymmärtämällä valmennettavan mieltä. Jokaisen valmentajan tulisi opiskella sitä, miten ihmisen mieli toimii, miten saada jokainen valmennettava innostumaan ja nauttimaan uusista tavoista niin, että se innostus lähtee ihmisestä itsestä. Näitä taitoja ei voi opettaa valmennettavalle ilman, että ymmärtää ihmisen mieltä.

Tärkeintä valmennustyössä on olla nöyrä. Jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Ei ole valmentajaa, joka voisi kertoa toiselle miten tätä elämää tulisi elää. Jokainen valmentaja osaa antaa ohjeita ja neuvoja. Harva osaa kuunnella.

Tällaista tänään.. itse olen hyvin keskeneräinen valmentaja, tulen aina olemaan. Mutta suuri intohimo tätä työtä kohtaan auttaa oppimaan jatkuvasti uutta. Tule sinäkin oppimaan –> mentoritiimi.fi

Menestyminen, avain onnellisuuteen?

Mulla on lähipiirissä paljon menestyviä ihmisiä, ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa omien unelmiensa eteen. Jokainen heistä menestyy omalla tavallaan ja jokainen elää elämäänsä hyvin erilailla. Mä oon viime aikoina miettinyt, että mikä tekee ihmisestä menestyneen? Usein ajatellaan, että raha tai kuuluisuus olisi mittareita siitä, että onko menestynyt vai ei. Mutta todellisuus on kuitenkin aivan toista!

Mä olen itsekin aina ollut valmis tekemään kaikkeni saavuttaakseni sen mitä todella haluan. Mä olen saavuttanutkin paljon, ja aina kun on saavuttanut jotain, on ollut jo seuraava asia jonka haluan saavuttaa. Se ei todellisuudessa ole elämässä menestymistä! Nyt mä en halua enää vain saavuttaa.. nyt mä haluan elää, nauttia, tehdä asioita, ja luotan siihen, että tulen saavuttamaan kaiken mitä vain ikinä haluan, jos vain opin nauttimaan matkasta mahdollisimman paljon. Haastavaa tästä tekee se, että tätä asiaa täytyy jatkuvasti muistuttaa itselleen, sillä liian usein palaa suorittamaan elämää vanhan kaavan mukaan ja se tapahtuu usein niin, että sitä ei itse huomaakaan. ERS_0848

Ratkasevaa on myös se, että mitä halutun asian ja tavoitteen saavuttaminen todellisuudessa vaatii. Olenko valmis uhraamaan yhden asian puolesta muita asioita, jotka ovat mulle myös todella tärkeitä? Tätä olen miettinyt paljon ja mun mielestä ihmiset, jotka uhraavat elämästään monia muita onnellisuutta tuovia asioita, vain oman menestymisen vuoksi, mun mielestä he eivät oo menestyneitä. Eikä tuu koskaan olemaankaan, jos eivät opi näkemään sitä, että elämässä on paljon muutakin. Elämää tulee elää nyt, ei vasta sitten kun on saavuttanut seuraavan etapin. Koska sitä ei vaan tule. Aina tulee seuraava etappi ja taas toinen. Sitä hetkeä kun ihminen olisi täysin tyytyväinen itseensä, sitä ei vain tule. Mun mielestä se on hyvin surullista elämää, jossa suoritetaan ja pyritään saavuttamaan jotain suurta. Se on sitä ”sitten kun” elämää. Mutta mitä sitten kun sen saavuttaa? Onko sittenkään tyytyväinen, jos matka ja hinta päästäkseen sinne on ollut liian suuri?!

3108-002
Kuva: Mikko Niemi Photography

Onko menestyminen sitä, että keskittyy urheiluun ja menestyy vain siinä. Tai luo uraa ja keskittyy vain työntekemiseen. Tai olemalla superäiti, joka näyttää ulospäin täydelliseltä. Onko se todellista menestymistä, jos yhdellä sektorilla sulla menee hyvin ja muuten et elä ollenkaan? 

Elämässä on tärkeää olla päämääriä, on tärkeää tietää mitä haluaa, jotta voi sen saavuttaa. Mutta ennen kaikkea on tärkeää olla onnellinen,  nauttia matkasta ja rakentaa elämää niin, että voit olla tyytyväinen kaikilla elämän osa-alueilla. Se on sitä oikeaa menestymistä! Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti. On hienoimpia oivalluksia tajuta olevansa onnellinen silloin kun se onni on käsillä, eikä silloin kun on tapahtunut jotakin mikä on vienyt juuri sen onnen mitä et osannut aikasemmin arvostaa.

Muistathan nauttia elämästä jo tänään, nyt! Sano päivittäin ihmisille, jotka ovat sulle tärkeitä, että he ovat korvaamattomia. Mikään menestyminen ei korvaa rakkautta, läheisyyttä tai onnea!

Menestyminen ei tuo onnellisuutta, vaan onnellisuus tuo menestymistä! 

File 30.12.2015 10.34.19

Onko fitness muuttanut käsitystä siitä, mikä on normaalia?

Tää postaus on täynnä kysymyksiä.. ilman mitään vastauksia. Oon pyöritellyt jälleen paljon ajatuksia, kun olen ollut flunssassa kotisohvalla. Laita kommenttia ja ajatuksia, jos sä oot miettinyt samoja asioita. Nyt sellainen aivoriihi olisi paikallaan. 🙂

Mä oon paljon miettinyt sitä, että mikä vaikutus tällä fitnessin suosiolla on ollut meidän kaikkien minäkuvaan (enkä tarkoita vain kilpailijoita, vaan kaikkia). Ihmisten käsitys siitä, mikä on normaalivartalo, on ihan kadonnut. Tuntuu, että jokaisella on jotain mitä haluaisi muuttaa itsessään. Kukaan ei ole enää tyytyväinen itseensä. Vai onko se oikeasti näin? Ja mikä on nykyään oikeasti normaalia? Miksi siitä on tullut niin epäselvää?

Mulle valmentajana tämän asian pohtiminen on ollut  tärkeää, sillä mulle tulee paljon valmennukseen ihmisiä, jotka haluavat tavalla tai toisella muokata vartaloaan tietynlaiseksi. Pyrin aina selvittämään valmennuksen alussa, onko tavoite sisäinen vai ulkoinen. Miksi tämä henkilö haluaa muokata vartaloaan? Onko siinä jokin muukin syy kuin se, että miltä näyttää? Aina parempi, jos tavoitteeseen liittyy jotain muutakin kuin ulkoiset motivaattorit. Ulkoisilla motivaattoreilla tarkoitan esimerkiksi juuri tuota ulkonäköä, yhteiskunnan paineita ja odotuksia. Ne usein ohjaavat yksilön tekemistä ja valintoja, mutta jotta päästäisiin oikeasti asian ytimeen ja siihen ymmärrykseen, mitä muutos vaatii ja onko se loppujen lopuksi kestävää, niin siihen tarvitaan muutakin kuin ulkoisia motivaation lähteitä.

IMG_7839
Nautitaan elämästä, niin kuin Pekkakin tekee!

Tärkeintä muutoksessa on kuitenkin se, että nauttii matkasta. Onko siis loppujen lopuksi aidosti ja ihan oikeasti kauheasti ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat siitä, että metsästävät timmiä vartaloa? Uskon, että kunnianhimoisimmat kilpailijat oikeasti nauttivat, mutta tavallinen ihminen, joka ei kisaa, niin voiko se nauttia ruoan punnitsemisesta ja kurinalaisesta elämästä? Mä uskon, että jokainen voi oppia nauttimaan, jos haluaa! Mutta kuinka moni oikeasti haluaa? Olisiko kuitenkin nautinnollisempaa havitella terveyttä ja tyyväisyyttä omasta kehosta, nauttia elämästä ja liikkua sekä voida hyvin? Tämän asian selvittämiseen, ja yksilölliseen ihmisten ohjaukseen mun mielestä tarvitaan nykypäivänä valmentajia.

Yhä enemmän ihmiset haluavat timmiä vartaloa, ja ajatellaan, että oltaisiin valmiita tekemään paljonkin töitä vartalon eteen. Mutta miksi tuon työn haluaa tehdä? Vain siksikö, että saa sixpackin? Tavoitteena tosi harvalla on kuitenkaan lavalle nouseminen, vaan timmiä vartaloa metsästetään jo muutenkin. Miksi?? Miksi timmistä vartalosta on tullut niin haluttu?

Tuoko timmin vartalon metsästys liian isoja paineita ihmisille? Riittäisikö vähempikin?

Musta tää on tosi mielenkiintoinen aihe, sillä me eletään edelleen dieetien kulta-aikaa. Kaikki on jollakin dieetillä, kaikki haluaa treenata, ja kaikki haluaa timminvartalon. Vai oikeasti haluaako? Onko se jo mennyttä? Olisiko vihdoin tilalle tulossa hyvinvointi niin fyysisesti kuin henkisestikin?

 

 

Ovatko pelkosi onnesi tiellä?

Kyllä me ihmiset olemme sitten erikoista lajia, sillä olemme ainoita, jotka osaavat taitavasti rakentaa häkin oman itsensä ympärille. Meillä on taito rajoittaa omaa tekemistämme erilaisten pelkojen ja asenteiden vuoksi.

Olen elämäni aikana usein miettinyt omia asenteitani, pelkojani ja ajatuksiani, jotka voivat pahimmillaan pahasti rajoittaa mun joka päiväistä kokemusmaailmaa ja ikimuistoisten hetkien syntymistä. Tällaiset pelot tai asenteet voivat olla hyvin pieniä ja huomaamattomiakin. Elämässä usein tulee lähes päivittäin tilanteita, joissa tulee tunne, että ”eikä, mä en voi tehdä tätä”, en joko uskalla tai jännittää liikaa. Tai mieleen tulee ajatus epäonnistumisesta. Tällaisissa tilanteissa jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että asian tekeminen tai toteuttaminen voisi olla hauskaa ja se voisi ollakin juuri sitä mitä haluan. Ja mistäs sitä ikinä tietää, jos ei koskaan kokeile?

Tällaisen tilanteen tullessa eteen olen pyrkinyt aina ylittämään itseni ja tarttumaan tilanteisiin, jotka ovat niin sanotusti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Onnistuessaan ja kokeilun jälkeen kokemus tuo aina jotain hyvää, ja se ainakin kehittää omaa itseluottamusta ja rohkeutta. Jokaisella ihmisellä on omat pelkonsa ja asenteensa, joita haluaisi voittaa.

3108-002
Kuva: Mikko Niemi Photography

Mulla on muutamia pelkoja, joiden kanssa olen jo pitkään tehnyt töitä. Yksi suurimmista peloista on aikaisemmin ollut yksin oleminen. Mä olen perheeni keskimmäinen lapsi, joten olen aina tottunut siihen, että ympärilläni on ihmisiä. Olen aina ollut sosiaalinen ja tullut toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Mun perhe on myös hyvin läheinen ja me vietetään paljon aikaa yhdessä. Mulle yksin oleminen on aina ollut todella hankalaa ja olen jopa pelännytkin sitä. Pahimman kolauksen yksinololle sain vuonna 2008, kun sain riesakseni ahdistelijan, joka todistetusti oli useaan otteeseen ollut kurkkimassa makuuhuoneeni ikkunan takana. Lisäksi tämä tyyppi soitteli mulle ja seurasi mun tekemisiä. Tämä jätti muhun syvät jäljet, ja sen jälkeen yksinoleminen ja se, että kukaan ei tiedä missä liikun, pelottaa.

Tällä hetkellä nautin kuitenkin yksin olosta ja olen oppinut elämään asian kanssa. En enää pelkää. Olen tietoisesti hakeutunut paikkoihin, joissa olen joutunut oppimaan olemaan yksin. Olen ollut kahteen otteeseen vaihto-oppilaana. Tällä hetkellä elän yksin ja koen, että tuo pelko ei ole enää osa mun arkea. Ajoittain se kyllä nostaa päätänsä, mutta pääsen siitä nopeasti yli.

IMG_7443
Seinäkiipeily lääkkeenä korkeanpaikankammolle

Toinen yksi merkittävimmistä peloista on korkeanpaikankammo. Mulle korkeat paikat on aina ollu tosi kiehtovia, mutta mulle tulee tosi helposti heikko olo ja mua alkaa pyörryttää. Mä olen kiertänyt maailmalla monissa korkeissa rakennuksissa. Se on ollu mulle sellanen tosi tärkeä juttu, että olen saanut ylittää itseni. Meen mä mihin kaupunkiin tahansa, yleensä haluan löytää kaupungin korkeimman paikan tai rakennuksen ja kiivetä sinne, vaikka se joka kerta tuntuukin yhtä epämiellyttävältä.

IMG_7447
Mä niin inhoon olla tuolla ylhäällä, mutta samalla haluan sinne aina vaan uudestaan!

Suosittelen todella pohtimaan omia asenteita ja pelkoja, ja syöksymään kohti haasteita ja ongelmia, joihin ei koskaan olisi uskonut tarttuvansa. Ai että tuntuu hyvältä, kun oman pelkonsa voittaa. Siitä tulee ihan mieletön fiilis. Älä siis anna säkään pelkojesi tai asenteidesi rajoittaa elämääsi!

Muista, että välillä elämässä pitää myös osata irrotella!

Valmentajan pukeutumisongelmat

*yhteistyössä JUNKYARD. kanssa

IMG_7822

Mä olen aina pitänyt vaatteista ja olen niitä jopa itse suunnitellut. Pidän siitä, että saan pukeutua välilä hieman erikoisestikin. Rakastan erilaisia kuoseja, karvaa, nahkaa, neonvärejä, mutta myös klassinentyyli kuten musta, valkoinen ja pelkistetty sekä hillitty tyyli on välillä vaan niin tyylikästä. Mun pukeutuminen vaihtelee kausittain aika paljonkin. Talvella hillitty ja kesällä vain taivas on rajana. Tykkään ilmaista itseäni vaatteilla ja se on hyvin vapauttavaa.

Kun aloitin valmentajana työt päätoimisena, alkoi mun mielestä myös mun pukeutuminen hieman tylsistymään. Valmentajan työssä kun kulkee aina verkkareissa ja tennareissa. Mä kuitenkin pidän erilaisista nahkaisista asusteista ja karvasta. Näitä ei oikein voi yhdistää treenivaatteisiin. Vai voiko?

IMG_7621

IMG_7659

Mä uskon, että myös valmentajan työssä asusteilla voi leikitellä, eikä aina tarvitse olla hiukset ponnarilla. Vai mitä mieltä sä oot?

Lähdin liikkeelle omista työkengistäni ja tilasin itselleni uudet kengät Junkyardilta. Kengät on just sopivan erilaiset, joita ei tule kaikilla vastaan. Kuosi on ihana! Junkyardilla on tällä hetkellä ihan mahtavat alennukset menossa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa, jos sieltä löytyisi sulle jotain kivaa.

IMG_7661

Millaisesta tyylistä sä pidät?

PÄÄTÖKSIÄ

IMG_7839
Pekka Hyysalo, arvostan todella!

Jaahas, sitä olisi jälleen uusi viikko vierähtänyt käyntiin.

Mulla viikonloppu meni hujauksessa, sillä lopetin lauantaiaamuna neljän yön yövuorot ja kun lauantaina heräilin puolenpäivän aikaan, oli viikonloppu jo kovaa vauhtia menossa eteenpäin.

Viime viikon yövuorot oli kyllä aivan loistavat omien ajatusten kasaamiseen jälleen kerran. Mä nautin työstä päihde- ja mielenterveys puolella, sillä se työ on todella arvokasta ja antaa työtä tekevälle paljon. On ihanaa saada olla naisten rinnalla, jotka ovat juuri menossa synnyttämään. Tärkeintä työssä on läsnäolo ja se, että on asiakkaiden rinnalla, kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut heidän asioistaan. Mä nautin juurikin siitä, että rauhassa saan vaikka ihan vaan katsoa televisiota asiakkaiden kanssa, ja samalla vaihtaa kuulumisia ja olla kaikella tapaa avuksi, herätellä ajatuksia ja uusia tapoja asennoitua elämään. Mutta parasta on se, että opin jatkuvasti itse uutta niin itsestäni kuin muista ihmisistä ja elämästä ylipäätään.

Viime viikon ja viikonlopun aikana olen alkanut työstämään todenteolla mun elämän tämän hetkisiä isoja päätöksiä, ja vihdoin olen uskaltanut tehdä niitä. Elämä tuo usein vastaan haasteita ja ajatuksia, jotka väistämättä johtavat muutokseen.

IMG_7830
Ihana Suomen luonto <3 paikka, jossa on aikaa rauhoittua!

Muutos usein pelottaa, koska se on jotain sellaista mitä ei vielä tiedä onnistuuko se vai ei. Ja sen vuoksi päätösten tekeminen on usein pelottavaa, eikä niitä meinaa uskaltaa tehdä. Mä olen ainakin sellainen, että pyörittelen hyvin pitkään asioita päässäni, punnitsen kaikki vaihtoehdot perinpohjin ja vasta sitten uskallan tehdä päätöksen.

Onko sun elämässä tällä hetkellä joitakin asioita, jotka odottavat päätöksen tekoa? 

Asioiden punnitseminen ja pohtiminen on hyvä asia, koska koskaan ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta jossain kohtaa se päätös on vain tehtävä. Ja sitten kun päätös on vihdoin tehty, tuntuu se ihan sairaan hyvältä ja vapauttavalta. Päätöksen teon jälkeen on hyvä vain päättää, että se on juuri oikea, ja lähteä jatkamaan matkaa. On asioita joita tarvitsee viedä loppuun, jotta voi jatkaa. Ja sen vuoksi mä kannustan sua nyt pohtimaan, jos sun elämässä jokin asia odottaa päätöstä niin tee se! Sen jälkeen tilalle voi tulla jotain aivan mahtavaa, kun nyt vain uskallat tehdä niin kuin sun kuuluu!

IMG_7840
Viikonlopun ulkoilut ihanan Elisan kanssa <3

Olin sunnuntaina kuuntelemassa Pekka Hyysaloa Get Up! -tapahtumassa Tampereen Messukeskuksessa. Se oli kyllä motivaatiota antava kokemus. Vitsit kun saisi Pekan positiivisuudesta ja tahdonvoimasta edes puolet. Siinä on mies, jota arvostan ja ihailen todella!

Näillä ajatuksilla tähän viikkoon..

Ja ei muuta kuin päätöksiä tekemään!

Asiakaskertomus: ”Leijonakuningas”

Taas olisi vuorostaan aika antaa kynä valmennettavalleni. Hannan kanssa meidän vuoden kestänyt valmennussuhde päättyi viime viikolla ja nyt on hyvä hetki katsoa hieman taakse päin. Nainen joka istui viime viikolla sohvalla mun kanssa ei ole enää se sama nainen joka tuli ensimmäisen kerran vuosi sitten mun valmennustapaamiseen. Hannan oman mielen kehitys on ollut valtava, ja se näkyy myös ulospäin itsevarmuutena ja loistokkuutena. Mä olen super ylpeä tästä naisesta.. Lukemalla seuraavan jutun tiedät kyllä että miksi.

Hanna:

Siitä on tasan vuosi kun ensimmäisen kerran otin Susannaan yhteyttä Helth coach- valmennuksen tiimoilta.
Olimme tunteneet jo vuosikaudet ystävinä ja käyneet mm. Miss Suomi kilpailut yhdessä läpi. Muistoja löytyi ja tuntui,että vaikka meni pitkiäkin aikoja ettemme olleet yhteydessä, nähdessämme oli helppo olla ja jutella asioista.
Vuosi sitten kaipasin kuitenkin jotain muutakin kuin ystävän tukea, juttelukaveria. Tarvitsin apua,uutta suuntaa ja varmuutta tulevaisuuteen.
Olen toiminut kauneudenhoitoalan yrittäjänä jo 7-vuoden ajan. Työni teen tunteella ja ajattelen aina asiakasta ja hänen tarpeitaan ensin. Rakastan tätä! Rakastan vanhoja ja uusia asiakkaitani, hyviä ja huonoja palautteita. Vuosia yrittäjänä olleena kuitenkin tuntui että olin hukannut suuntani. En saanut itselleni uusia ideoita kehittää yritystäni ja turhauduin. Tällä alalla on tarjonta erittäin laajaa. Kokeilin erilaisia koulutuksia ja huomasin että köyhdyn entistä enemmän niin mielellisesti kuin taloudellisesti. Mikään ei tuntunut enää siltä ”minun jutulta”. Miten se voi olla mahdollista kun olen kuitenkin halunnut tätä pikkutytöstä lähtien? Juuri tähän kysymykseen tarvitsin apua Susannalta.
Ja sitä myös sain.

File 30.9.2015 17.12.35
Ylpeä valmennettavastaan! <3

Minun näkökulmastani meidän tarinamme oli kuin Leijonakuninkaasta. Tämä matka on kasvattanut minua ihmisenä niin fyysisesti kuin henkisesti. En enää kokeile kaikkia vastaan tulevia polkuja, vaan pysyn valitsemallani tiellä. En anna menneisyyden vaikuttaa enää tulevaisuuteen. Tiedän mitä haluan ja olen paljon itsevarmempi myös kertomaan sen.
Tiedän että tulevaisuus ei tule olemaan pelkkää tanssia, mutta näillä eväillä saan kompastumiset muutettua tanssiksi.
Olen nyt valmis sanomaan jopa: Te kuulette minusta vielä! 😉
Kiitos sinulle Susanna! Teet tärkeää työtä ja arvostan sinua paljon! <3

<3: Hanna

Miten päästä eroon suorittamisesta?

Mulle yksi tärkeimpiä tavoitteita on aina ollut hetkestä nauttiminen ja tyytyväisyys elämään. Joskus kuitenkin saan itseni kiinni siitä, että suoritan elämääni. Olen aina kuitenkin pyrkinyt ja halunnut päästä eroon suorittamisesta. Tämä on todellakin asia, joka on helpommin sanottu ku tehty. Mä uskon siihen, että kukaan meistä ei oikeasti pysty oleen koko ajan hyvä, tehokas, aikaansaava ja tuottava, vaikka kuinka haluaisi. Välillä on hyvä olla tehoton ja ottaa rennosti, nauttia hetkestä ja ottaa omat tarpeet huomioon.

Miten edes päätyy suorittamaan omaa elämäänsä? Me kaikkihan haluamme vain olla järkeviä nykyihmisiä, jotka huolehtivat terveydestään, tekevät työnsä täysillä ja kehittävät itseään aina tilaisuuden tullen. Sehän on hyvä juttu, tai siltä se näin äkkiseltään kuulostaa. Juuri tuollainen on ”ihanne” ihminen. Mutta sitä se ei aina ole.

ERS_0930

Miten sitten suorittamisesta pääsee eroon?

Suorittaminen loppuu siihen, kun alkaa ottaan huomioon ja kunnioittaan omia tarpeita.

On myös tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kukaan ei ole superihminen ja se tulisi hyväksyä. Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen itsensä ja muiden hyväksymäksi ja arvostamaksi. Mutta ensiksi, hyväksy itse itsesi ja arvosta itseäsi!

Tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen. Poispääsy suorittamisen kierteestä ei oo helppoa. Jossakin vaiheessa on vain opeteltava hyväksymään itsensä myös väsyvänä ja riittämättömänä ihmisenä. Usein tää opitaan vasta, kun kohtaa jonkinlaisen kriisin, joka pakottaa pysähtyyn. Harmillista sinänsä. 

ERS_0912

Kenen elämää toteutat?

Me eletään hyvinvoinnin keskellä ja meille on tarjolla loputtomasti mahdollisuuksia toteuttaa ja kehittää itseämme. Niinpä me sitten teemme sitä, hullun lailla. Meillä pitää olla hienoja harrastuksia, pitää hoitaa kehoa, täytyy liikkua oikeissa piireissä ja olla hyvännäköinen. Kaikessa hienoudessaan, valitettavasti mahdollisuuksista on tullut velvollisuuksia.

Ulkoapäin annetut tavoitteet ja säännöt ovat niille, jotka suorittavat elämää, tärkeämpiä kuin se, mitä he itse pohjimmiltaan haluaisi elämältä. Mitä sä oikeasti haluat elämältä? Onko se todella sitä mitä tällä hetkellä teet tai jätät tekemättä?

Miten pysyä pois suorittamisesta?

Ja kun suorittamisesta vihdoin pääsee eroon, miten siitä osaisi pysyä erossa.. Jotta et palaa takaisin suorittamiseen, tarviit aina säännöllisesti aikaa rauhoittumiselle ja yksinololle. Vain tällä tavalla osaat kuunnella itseäsi ja omia tarpeitasi.

Oletko sinä joskus saanut itsesi kiinni suorittamisesta?

 

 

 

Asenteella on väliä, varsinkin näillä keleillä

Olen miljoona kertaa kuullut sanottavan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Eilen kun pääsin yötöistä klo 7.15 niin jostain kumman syystä ei siltä kyllä tuntunut. 🙂 Sää oli oikeasti ihan kaamee. Lunta oli kaikkialla. Siis ihan kaikkialla! Ja paljon. Tuuli ja oli kylmä ja pimeetä.. muutama ärräpää tuli kyllä päästettyä kun taistelin itseni väsyneenä kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kyllä mua hymyilyttikin. Mietin vaan, että miten hitossa me vuodesta toiseen jaksetaan täällä tarpoa, ja kuka hitto on ees joskus keksinyt tänne tulla. 🙂

Mutta mikä hauskinta oli taas jälleen kerran huomata, että miten on mahdollista että koskaan asiat ei oo hyvin. Joko on liian pimeetä, tai sit liian märkää, liian kylmää, liikaa lunta jne.. koskaan ei oo hyvä. Aina säässä on jotain vikaa. On liian kuuma tai liian kylmä. Eiks tää oo just niin perus puheenaihe? Valitetaan siitä mikä keli on?

File 6.1.2016 11.01.32

Me suomalaiset ollaan sellasta sisukasta kansaa, että oksat pois. Meitä ei pienet myräkät kaada. Me selvitään niistä, vaikka välillä vähän ottaakin päähän. Asenteestahan se on tässäkin kyse. Otatko sä asiast asioina ja hyväksyt ne osana elämää? Vai jaksatko aina vain valittaa?

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Mitä kauemmin elämme, sitä enemmän me tajutaan elämänasenteen vaikutuksen. Mutta olisi hienoa ymmärtää se jo mahdollisimman ajoissa, eiks vaan? On tärkeetä ymmärtää, että meillä on päivittäin mahdollisuus valita oma asenne, jolla kohtaa kyseisen päivän. Me ei voida muuttaa sitä, että Suomessa on tällä hetkellä kelit hieman haasteelliset, mutta me voidaan vaikuttaa omaan asenteeseen. Me ei voida myöskään vaikuttaa menneisyyteen eikä me voida sitä muuttaa. Me ei voida muuttaa sitä miten ihmiset toimivat tai ajattelevat. Me voidaan vain vaikuttaa omaan asenteeseen.

IMG_0701
Kuva: Jimi Soinila Photography

Mun mielestä kannattaa miettiä, että miten sitä itse vaikuttaa omaan fiilikseensä. Jos on päivä lähtenyt kehnosti käyntiin, on siitä kyllä ihan turha syyttää huonoa keliä. Kyllä se syypää löytyy sieltä peilistä.

Tehdään tästäkin päivästä yksi parhaimmista ja nautitaan lumisista keleistä!

 

Nauti siitä mitä teet!

Mulla oli viikonloppuna kylässä kaksi aivan ihanaa ystävää Helsingistä ja Kouvolasta. Oli vaihteeksi aivan loistavaa pitää vapaa viikonloppu, ja varsinkin kun ei ollut mitään suurempia suunnitelmia.

IMG_7816

Toinen mun ystävistä on menossa kevään kisoihin ja mitäs muutakaan me sitten lauantaina tehtäisiinkään kuin harjoiteltaisiin poseerauksia? Oli mahtavaa laittaa pitkästä aikaa kisakengät jalkaan. Mä kyllä nautin niin paljon esiintymisestä, että kisakuume jälleen puraisi oikein kunnolla. Tänä keväänä kuitenkin oon henkisenä tukena kahdelle ystävälle, jotka nousee lavalle. Vaikka itse en keväällä kisaakaan, on jotenkin tosi hienoa saada olla prosessissa mukana myös näin tukijoukoissa. Samalla siinä myös itse pääsee kisadieettifiilikseen. Toivon jokaiselle kisadieetin alottaneelle ihan hirmusesti tsemppiä. Siitä kannattaa nauttia, koska kyllä vain se dieettiaika on kisaajan parasta aikaa.

FullSizeRender

 

Mulla oli viime viikolla tapaaminen mun valmentajan Harrin kanssa, ja kunto on pysynyt hyvänä. Kroppa toimii mulla todella hyvin ja kehitystä tulee. Saan olla kiitollinen siitä. Kohti syksyä siis mennään kovaa vauhtia. Lisättiin taas ruokaa ja saan tällä hetkellä syödä todella miehekkäästi. 🙂 Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.

IMG_7803

Tämä viikko tulee pitämään sisällään paljon töitä ja tuun oleen neljä yötä myös töissä mun vanhassa työpaikassa. On kyllä hienoa jälleen mennä tekemään mun mummon sanojen mukaan niitä ”oikeita töitä”. Yöt siis ollaan töissä lastensuojelussa, ja iltapäivät teen valmennuksia ja treenaan.

Tällä viikolla meillä on myös Mentoritiimin kanssa tulossa aivan loistava luento Tampereelle, jonne kannattaa ehdottomasti tulla paikalle, jos satut olemaan Tampereen suunnalla.

File 7.1.2016 16.59.08

Mun arki täyttyy tällä hetkellä siis työstä ja treenistä. Ihan parasta, sillä nautin kaikesta mitä saan tehdä!

Nautihan sinäkin arjestasi!