Fitness, syypää vääristyneeseen minäkuvaan?

Fitnessistä on viime vuosien aikana puhuttu paljon pohtien, että onko se terveydelle vaarallinen laji harrastaa. Usein lajista pois jääneet kertovat omia ajatuksiaan ja kommentoivat asiaa kiivaasti. Nyt haluan itse kertoa omia kokemuksia ollessani vielä lajissa tiiviisti mukana. Tällä kertaa en halua ottaa kantaa lajin terveydellisyyteen fyysisesti, vaan haluan kertoa omia ajatuksia siitä, miten oma minäkuvani koki ison kolauksen. Tämä teksti ei ole lajia mollaava tai syyttävä. Jokainen maalaisjärjen omaava ihminen ymmärtää, että mikään laji tai ilmiö ei sinällään ole syyllinen mihinkään. Se, miten me ihmiset käyttäydymme ja reagoimme erilaisiin asioihin on ratkaisevaa.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia oman minäkuvan kanssa. Olen aina ollut tyytyväinen  omaan vartalooni, mutta rakastan myös haasteita ja sitä, että tiedän pystyväni aina vain parempaan, jos itse niin haluan. Mulle kuitenkin ihmisen ulkomuotoa tärkeämpää on se mitä ihmisessä on sisällä. Kiltteys ja muiden ihmisten huomioon ottaminen on asioita, joita itse arvostan eniten muissa.

valkatut-11
Kuva: Mikko Niemi Photography

Tänä päivänä monilla on vääristynyt kuva siitä mikä todella on normaalia. Yhä enemmän havitellaan täydellistä vartaloa, vaikka oman terveyden kustannuksella. Motivaatio liikkumiseen on paljon ulkoista ja ulkonäkökeskeistä. Toisaalta tämä on tuonut myös positiivisia vaikutuksia, kuten halu pudottaa painoa ja samalla ennalta ehkäistä sairauksia.

Jokin aika sitten aloin huomaamaan kuinka oma käsitys normaalista oli myös alkanut vääristymään. Vietin paljon aikaa omassa lajissa kilpailevien kanssa, ja arki koostui paljolti lajiin liittyvien asioiden ympärillä. Tästä ja varmasti monesta muustakin asiasta johtuen aloin näkemään jopa itseni lihavana peilistä. Sanoin tämän asian kerran ystävälleni ääneen, ja samalla hetkellä tajusin, että tämä ei todellakaan ole normaalia. Miten ihmeessä mun omat ajatukset oli niin paljon muuttuneet? Miksi en nää sitä todellista minää vaan näen vain kisojen jälkeiset normaalit muutokset negatiivisena ja lihavuutena?

normal_DSC_8641~3
Tämä on illuusio mikä luodaan.

Tässä lajissa mun mielestä on erittäin tärkeää pysyä mahdollisimman paljon myös muiden ihmisten ympäröimänä, tehdä tavallisia asioita ja nauttia myös muustakin kuin treenaamisesta ja kurinalaisesta elämästä. Mitä paremmin pystyy lajin mahdollistamissa puitteissa tekemään elämästään tavallisen ihmisen arkea niin sitä paremmin ja pidempään jaksaa lajia harrastaa ja siinä kilpailla. Jos lajissa kun lajissa haluaa oikeasti menestyä, pitää sitä pystyä tekemään niin, että ei eristäydy muusta maailmasta. Mielelle ja motivaation ylläpitämisessä on tärkeää saada itse vaikuttaa omaan elämään. Lisäksi se, että tietää pystyvänsä ja kykenevänsä saavuttamaan asettamansa tavoitteet, tekee lajin harrastamisesta nautinnollisempaa. Mutta tärkeää on myös se, että tekeminen on sosiaalista ja elämään kuuluu läheisiä ihmisiä. Tämä viimeinen voi helposti unohtua ja läheisiä laiminlyödään, kun tosissaan halutaan menestyä ja päästä huipulle. Läheisiä ja hyvän tekemistä ei kuitenkaan kannattaisi koskaan unohtaa.

Mä hieman pelästyin omia ajatuksia ja lähdinkin heti tämän jälkeen muuttamaan omaa arkea jälleen sellaiseksi, että siihen kuuluu muutakin kuin lajiin liittyviä asioita. Tajusin, että musta ei tee yhtään huonompaa urheilijaa se, että jos annan arjessa energiaa myös muille asioille. Mun treenit itseasiassa paranivat ja muutenkin mieli muuttui huomattavasti paremmaksi tämän jälkeen. Uskon, että tulen olemaan paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti ensi syksyn kilpailuissa tämän ”herätyksen” ansiosta. Enää en myöskään näe peilistä vikoja. Olen ihminen, joka haluaa aina antaa kaikkensa sille mitä haluaa saavuttaa. Vihdoin olen oikealla tiellä, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin laji, jossa haluan menestyä. Menestyminen elämän monella osa-alueella tukee aina toinen toistaan.

Mitä mieltä itse olet? Mitä sä näet peilistä kun katsot sinne?

Kuva: Mikko Niemi Photography
Sä olet juuri täydellinen tuollaisena! Kuva: Mikko Niemi Photography

Kun koko elämä muuttuu..

valkatut-11
Kuva: Mikko Niemi Photography

Huh, vihdoin ehdin tulemaan kirjoittelemaan tännekin. Mun elämä on tällä hetkellä todellisessa myllerryksessä ja olisi miljoona asiaa, josta haluaisin tänne kirjoittaa, kun löytyy siihen vain aikaa.

Tällä hetkellä mun valmennukset on lähteneet todelliseen lentoon ja olen päässyt tekemään työtä ihan todenteolla. Mulla on aivan loistavia valmennettavia, ja olen saanut kulkea monien aivan mahtavien persoonien rinnalla. Päivät kuluvat täysin valmennusten ympärillä enkä ole löytänyt aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Pahoittelut siitä.

elämää muuton keskellä
elämää muuton keskellä

Töiden lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muuttoa. Jep, me saatiin asunto myytyä ja nyt kovalla tohinalla olen etsinyt uutta asuntoa itselleni. Valitettavasti sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt ja joudun hetkellisesti tekemään väliaikaisia asumisratkaisuja, mutta uskon vahvasti siihen, että löydän pian uuden aivan ihanan asunnon itselleni.

Viimeisen puolen vuoden aikana mun elämä on muuttunut täysin. Näin jälkikäteen, kun miettii niin en löydä juuri mitään mikä olisi pysynyt ennallaan. Mutta oon kyllä super tyytyväinen jokaiseen muutokseen, ja on ihana huomata kuinka elämä vie eteenpäin. Välillä tulee vaikeita aikoja ja välillä täytyy tehdä vaikeitakin päätöksiä, mutta kun päätökset uskaltaa tehdä ja asiat käy läpi, oppii aina paljon uutta itsestään ja elämästä.

Vaikka elän todella hektistä elämää, voin vain todeta, että olen hyvin onnellinen. Olen onnellinen juuri tässä eikä mulla ole mihinkään kiire. Kyllä elämä vain on hienoa, kun uskaltaa elää sitä täysillä.

Pian on tulossa myös kuumia aiheita, kun saan ne ylös kirjoitettua. Mun sisällä kuohuaa tällä hetkellä ja koen, että asioiden ylös kirjaaminen vie taas askeleen eteenpäin. Näitä ajatuksia odotellessa aivan loistavaa viikon jatkoa kaikille!

Kuva: Mikko Niemi Photography
Kuva: Mikko Niemi Photography