Kun antaa vaan elämän viedä..

Mä olen ollut viime aikoina todella tyytyväinen elämään, vaikka voisi kuvitella, että kun elämä muuttuu ja menettää kaiken tulisi onnettomaksi. Mutta totuus on toinen. Mitä vähemmän sitä omistaa, mitä vähemmän on materiaalia, sitä onnellisemmaksi olen ainakin itse tullut.

Viime ajat olen oikeasti opetellut elämään hetkessä. Elän päivä kerrallaan. Tai oikeastaan tunti ja minuutti kerrallaan. Ensimmäistä kertaa elämässä mä en tiedä mitä huomenna tapahtuu, enkä haluakaan tietää.  Mulla ei oo mitään hajua mitä tapahtuu. Mutta mitä sen väliä, sillä mä olen onnellinen nyt.

File 15.3.2016 14.32.29

Tällä hetkellä istun hotellin parvekkeella Dubaissa. Olen täällä viikon lomalla. Suunnitelmissa on vain olla ja tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Eilen käytiin Burj Khalifassa ihailemassa maisemia. Mä olisin voinu jäädä sinne vaikka kuinka kauaks aikaa. Ihailemaan maailman menoa. Aamulla tein aamuaerobisen ja salin, nyt vain oon. Illalla toinen sali. Treenaaminen on asia, joka tekee mulle ihan sairaan hyvän olon, enkä jättäisi sitä mistään hinnasta. Mulle tärkeintä elämässä on oma hyvinvointi. Jos sairastuisin en tiedä mitä tekisin. Viime vuodet on menny ihan hurjaa vauhtia. Mietin vaan, että miksi? Jos mulle tärkeää on oma hyvinvointi, on todella tyhmää, suorastaan idioottimaista polttaa liekkiä molemmista päistä! Oon tehny ihan järkyttävän määrän töitä, kisannut ja mennyt paikasta toiseen. Muutoksia muutosten perään. Jossain kohtaa kroppa sanoo poks, ja sitä en halua, joten nyt täytyy osata himmata ennen kuin se on myöhäistä. Ja nyt mä aion sen tehdä. Pysähtyä! Miks ihmeessä täytyisi koko ajan saavuttaa jotain?

Mun mielestä tärkeintä on se, että saa itse päättää kuinka elämää elää. Nyt mä olen tullut siihen kohtaan, että arvioin omia tapoja tehdä asioita. Asiat, jotka ennen tuntui päivänselviltä asioilta, ja asioilta joita halusin ehdottomasti tehdä, ei ookkaan enää niitä asioita mitä nyt arvostan. Elämä muuttuu ja niin muuttuu myös itselle tärkeät asiat. Kyseenalaistan paljon opittuja tapoja, miksi teen niinkuin teen? Olisiko joku muu tapa parempi? Ehkä kaikkein tärkein asia ja kysymys on; suoritanko elämää? Miksi?

Tulossa on hienoja juttuja. Ne tulee joka tapauksessa, odottaa niitä tai ei. Liika yrittäminen saa mun kohdalla nyt jäädä. Mä mielelläni jään katsoon mitä tapahtuu. Mun tehtävä on vaan tehdä parhaani mulle tärkeissä asioissa. Se riittää.

valkatut-1

Musta tuntuu, että meitä suorittajia on paljon ja me ollaan opittu, että vain tekemällä paljon asioita voi menestyä. Mä kuitenkin uskon, että se ei mee niin. Tekemällä paljon asioita saa kokea paljon, mutta loppujen lopuks ei jää mitään käteen. Muutakuin väsynyt ja stressaantunut ihminen.

 

5 vastausta artikkeliin “Kun antaa vaan elämän viedä..”

  1. Hei Susanna!

    Vaikka kirjoitustahitisi ei ole ollut samanlainen kuin aiemmin, on jokainen kirjoitus koskettanut paljon aikaisempia enemmän. Jotenkin kirjoituksistasi välittyy herkkä ja käsinkosketeltavan hauras fiilis, muttei negatiivisella tavalla. Pienet asiat näyttävät nyt niin paljon kauniimmilta, kuin muutama minuutti sitten. 🙂 Oikein imen auringon valosta enemmän energiaa, otan hetken pysähtyäkseni ja hymyilen, vaikka pitäisin silmiä kiinni. Oot niin kaunis, sekä ulkoa että sisältä! Kaikkea ihanaa sulle kevääseen, ja jatkoon. <3

  2. ”kun koko elämä muuttuu..”, ”kun antaa vaan elämän viedä..” …….. ?

  3. Miten niin oot menettänyt kaiken? Onks sattunut jotain?

  4. Eron jälkeen jouduttiin myymään kaikki, ei sen kummempaa. Nyt on hyvä olla.

  5. Voi kiitos ihana Lotta! Tämä sun kommentti antoi kyllä rutkasti lisää tsemppiä.. ja voin paljastaa sulle, että tulossa on mun omat sivut, ja blogi, joten toivottavasti eksyt jatkossa myös joskus sinne fiilisteleen!

Vastaa