Koskettava tarina; Millaista on olla ylipainoinen Suomessa?

Mä olen paljon pohtinut sitä, miten fitnessbuumi ja täydellisen sekä urheilullisen vartalon ihannointi on vaikuttanut moneen ihmiseen, jotka kamppailevat ylipainon kanssa. Läpi historian on ollut erilaisia naisvartaloihanteita, ja niitä tulee varmasti aina olemaan. Siitä emme pääse mihinkään. Kuitenkin mun mielestä on hyvä pysähtyä ja miettiä asioita monelta eri kannalta. Mua kiinnostaa miten ylipainoinen pärjää tässä yhteiskunnassa? Millaista kohtelua saa, jos ei ole ihannemuottiin sopiva? Näitä ajatuksia pyöritellessäni olen päässyt juttelemaan asiasta monien kanssa, joilla on omakohtaista kokemusta. Jokaisen tarina on ollut hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä.

Nyt mulla on kunnia saada jakaa yhden oman elämänsä sankarin tarina. Tämä on niin koskettava, että lukiessani tätä mulle tuli tippa linssiin.

Kuva: Mikko Niemi Photography
Kuva: Mikko Niemi Photography

Tämä kannattaa siis ehdottomasti lukea:

”Olen 27-vuotias nainen Tampereelta ja entinen kilpauimari että tanssija. Urheilutaustasta huolimatta olen kantanut aina lapsesta saakka taakkaa harteilla, joka on ollut ylipaino. Se on saanut paljon aikaan arvosteluja niin koulussa kuin aikuisiällä. Ollessani kouluikäisenä flunssassa sen kerran vuodessa, lääkäri mainitsi ettei tarvitsi flunssaa potea, jos olisin normaalipainoinen. Työskennellessäni kaupan alalla muistan kuinka eräät mummut kysyivät kassalla monellako kuulla olen . Kaupassa hyllyttäessäni tavaroita asiakas huusi ”Hei läskiperse, mistä täältä löytää kuivahiivaa”. Näitä muistoja on paljon.

Neljä vuotta sitten syttyi kipinä muuttaa elämäntapani parisuhteen kariutuessa, jossa kuulin jatkuvasti olevani ruma ja lihava. Päätin tavoitella 50kg pudotusta ja nyt takana on lähemmäs 30kg pudotus ja matkaa jatkuu edelleen.

Ylipainoisena eläminen ulkonäkökeskeisessä ja ”fitnessbuumi”-yhteiskunnassa on todella rankkaa. Emme täytä odotuksia, on se sitten vaatekaupassa, lenkkipolulla tai jopa työelämässä. Erityisesti meiltä elämäntapamuuttujilta odotetaan todella paljon ja omalla kohdallani olen kuullut kysyttävän projektini edetessä, osallistunko itse kisalavoille. Siitä on tullut jotenkin odotus, jos treenaat ja syöt terveellisesti sekä vielä tiputat painoa. Pitäisikö jokaisen painoa tiputtavan käydä hakemassa päättötodistus kisalavoilta? EI, ellei se sinua motivoi ja ole juuri se sinun juttusi!

Nyt kun matkani on jo hyvässä pisteessä, on salainen lapsuuden haave kuitenkin herännyt eloon. Saavuttaessani tämän matkan maaliviivan, on tavoitteeni lähteä testaamaan fyysistä ja tietenkin henkistä voimaani että kestävyyttä hieman erilaisen kilpailun merkeissä. Olen saanut niin kauhistelua että kannustusta, kun olen kertonut lähipiirissäni osallistuvani muutaman vuoden sisään Suomen vahvin nainen-kilpailuun. Äitini sanoi minun olevan suorastaan hullu ja sitä minä taidankin olla. Haluan rikkoa omia rajojani ja samalla myös näyttää mihin pystyn. Monien vuosien arvostelut ja haukkumiset ovat rakentaneet minusta nykyään henkisesti vahvan ja haluan pistää itseni vielä kunnolla likoon tämän tavoitteen parissa.

Arvostelut ovat myös muuttuneet näiden vuosien aikana ja nykyään saan enemmänkin kuulla kannustusta sekä ihailua siitä miten olen inspiroinut toisia. Haluan myös kannustaa muita, eritoten naisia tekemään juuri niitä valintoja mitä haluaa. Meidän ei pidä, emmekä saa olla samassa muotissa. Olkoon fitnessbuumia tai ei, meidän kaikkien ei tarvitse dietata ja bulkata miten kisailijat, jos emme kerta ole kisalavoille menossa. Elämäntapamuutos on rankka ja siinä mitataan sinun henkistä kestävyyttä eniten. Tee siitä muutoksesta tarpeeksi tiukka, mutta sinunlainen ja äläkä koskaan unohda nauttia elämästäsi sen matkan aikana!

Omaan elämääni kuuluu nykyään puhdas ruoka, sopivasti herkkuja ja liikunnan ilo. Tärkein asia minkä elämääni olen löytänyt, on rakkaus itseäni kohtaan. Sen löytäminen kesti lähemmäs 27-vuotta, mutta on ollut löytämisen arvoinen asia ja sitä meidän jokaisen pitäisi tavoitella koosta huolimatta. Koska juuri sinä olet itsesi paras kumppani!”

panthermedia_a13319258_painonhallinta

Kiitos vielä tarinansa kertoneelle ihanalle naiselle. Ei voi kuin ihailla! Sä olet rautaa, Vau!

Jos haluat alkaa seuraamaan tarinan henkilön matkaa, niin käy ihmeessä kurkkaamassa hänen blogiaan täältä.

9 vastausta artikkeliin “Koskettava tarina; Millaista on olla ylipainoinen Suomessa?”

  1. Mahtava tarina .
    Olen ollut myös koko ikäni ylipainoinen. Pahimmillaan ollut enemmän nuorempana mutta silti niitä ylimääräisiä kiloja on niin 20-25 kg. Muistan kuinka minua verrattiin ylä-asteella limuautomaattiin ja kiusaamista sain myös kokea ammattikoulussa. Ei ole helppoa pudottaa painoa ku muu perhe syö herkkuja yms. Ikää on vasta 24.v minulla.

  2. Hyvä että hän löysi onnen ja itseluottamuksen rasvasolujen ruokkimisen sijaan. Pari epäkohteliasta mutta herättävää sanaa ulkopuolisilta se vaati.

  3. Kiitos Niinuska kommentista. Oon sun kanssa samaa mieltä.
    Tosi surullista kuulla, että olet joutunut kokemaan tuollaista kohtelua. Toivottavasti nyt kuitenkin asiat on toisin. Tsemppiä arkeen ja muista että olet ihana ja arvokas juuri sellaisena kuin olet!

  4. Itse en ole samaa mieltä. Mun mielestä kenenkään ei kuulu saada sellaista kohtelua. Jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on!

  5. Mää oon tätä (rautasta) muijaa viä muutaman kymmentä kiloa painavampi. Oon onnellinen ja tyytyväinen nytkin. En tiedä mikä mussa on vikana, kun en ikinä ole satunnaisia läski-kommentteja enempää joutunut kuuntelemaan. 😳 Nyt elämäntapamuutos menossa, -15kg takana ja varmaan -40kg edessä. Siitä huolimatta olen myös tässä hetkessä onnellinen ja tyytyväinen ja nautin elämästä. Kevyempi kehonpaino tekee vain urheilusta ja olosta kevyempää.

    Kenenkään ei tarvitse kuunnella kommenteja painostaan, ulkonäöstään tai yhtään mistään muustakaan mistä kommentteja ei ole pyydetty. Olen onnellisessa asemassa siinä etten ole ilkeyksiä sen enempää joutunut sietämään.

    Aurinkoista kesää ja positiivista energiaa kaikille! ❤

  6. Ja jostain syystä me aikuiset kuitenkin vasta näitä ”kommentteja” kuullessamme tajuamme tehdä asioille jotain joka johtaa muutokseen 😉

    Painon pudottamisen suurin ongelma on nimenomaan kiloihin tuijottamisessa. On päivänselvä, että se ylimääräinen, mikä on vuosien aikana kertynyt mukaan, ei päivien aikana putoa pois. Painonpudotus varsinaisessa merkityksessään tulee parhaiten esille painijoilla, nyrkkeilijöillä tai vaikka vapaaottelijoilla, jotka otteluun valmistautuessaan joutuvat yleensä ainakin muutaman kilon pudottamaan painoaan jotta haluttuun kilpailuluokkaan osallistuminen olisi mahdollista. Nämä nopealla aikataululla hankitut kilot myös pyritään palauttamaan sitten nopealla aikataululla punnituksen jälkeen jotta otteluun päästäisiin kropan energiavarastot mahdollisimman täynnä ja nestepaino kunnossa. Yhtäkaikki, tässä on kyse tilapäisestä vaikuttamisesta jonka terveysvaikutukset pitkällä aikavälillä eivät välttämättä ole niitä edistäviä.

    Elämäntapamuutos rakentuu osista. Ennen kaikkea siitä, että koitetaan saattaa paremmalle tolalle niin kropan kuin mielenkin tilaa. Ylipainohan ei kuitenkaan ole mitään sellaista, joka on mukana syntymästä saakka, vaan se kertyy vuosien aikana – nykyään ikävä kyllä joillekin lapsille jo ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tuona aikana vastuu on luonnollisesti vanhemmilla suurelta osin. Mikäli kodin ruokailutottumukset ovat syistä tai toisesta huonot ja yksipuoliset, ei kovin hyvää jatkoa todennäköisesti seuraa. Kaupunkiympäristöissä myöhemmässä vaiheessa kaiken maailman pikaruokalat sekä herkkujen tyrkytystapahtumat ovat osaltaan epäterveitä tottumuksia ”ruokkimassa”. Tähän jos vielä lisätään päälle innostumattomuus liikuntaa kohtaan, on kehä kilojen kertymiselle valmis.

    Meille aikuisille joskus tylyltäkin tuntuva tapa voi olla se portti parempaan. Jokainen kuitenkin tässä vaiheessa jo ymmärtää, että elämä ei ole aina pelkkää jees jees-henkistä positiivista kivaa, joka ikään kuin hoituu itsestään. Ei, joskus pitää päättää ja tehdäkin ikäviä tai sellaiselta tuntuvia asioita, jotta jotain saadaan aikaan. Ylipainoiselle henkilölle tämän painosta huomauttaminen ei ole missään nimessä kohteliasta tai hyvien tapojen mukaista, mutta ovatko henkilön kerryttämät jopa runsaat kilotkaan mitenkään hyvä asia henkilölle itselleen kun nämä todistetusti aiheuttavat monenlaista terveydellistä haittaa? Vanha viisauskin toteaa, että ”lopussa kiitos seisoo.” Näin ollen hetken harmi ja mielipaha voi muuttua ehdottoman hyväksi asiaksi pidemmällä, ja todellakin, vasta pidemmällä ajalla.

    Lapsille ja nuorille ihmisille näyttäkäämme esimerkkiä – sen voima on valtava! Kotona laitettu, tasapainoinen ja toivon mukaan laadukkaista raaka-aineista valmistettu ateria voittaa kyllä ravintolassa ramppaamisen. Opitaan samalla ruoanlaittotaitojakin. Lisäksi on heitä on myös syytä muistuttaa, ettei kaikille houkutuksille ja herkuille kannata aina antaa periksi, sillä se tapa jää herkästi päälle.

  7. Hieno tarina tosiaan ! Tuohon kuuluisaan muottiin sopiminen on todella hankalaa, jos oma vartalotyyppi on siihen epäsopiva. Itse olen luonnostani hoikka ja vartaloltani poikamainen: kapea lantio, leveät hartiat ja pienet rinnat. Olen aina saanut kuulla sekä miehiltä että naisilta kommenttia siitä, että miksi en syö niin saisin vähän muotoja. Ongelma kuitenkin tuossa teoriassa on se, että a) syön kyllä, mutta en liho helposti ja b) jos lihon, rasva kertyy vatsaan ja jenkkoihin, jolloin saan kuulla olevani pullea enkä niinkään ”naisellisen muodokas”.

    Elin vuosia myrkyllisessä parisuhteessa miehen kanssa, joka arvosteli vartaloani ja ihaili ääneen suuria rintoja ja leveämpiä lanteita. Murruin, vihasin itseäni ja laihduin lisää. Itkin usein ja suurin itseäni. Nyt olen rakastavan aviomieheni avulla päässyt sinuiksi itseni ja ”vääränlaisen” vartaloni kanssa. Kannan itseni ylpeänä, vaikka muottiin en sovikaan. Minä olen minä ja riittävä tällaisena ! Sanokaa mitä sanotte.

    Jokaisen meistä pitäisi oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään myös muiden erilaisuus. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta mielipiteet ja kommentit voi pitää omana tietonaan.

  8. Samoin sinulle Tuuli, aurinkoista kesää. Kiitos kommentistasi <3

  9. Mä olen Elli sun kanssa täysin samaa mieltä. Ihanaa kesää <3 ja kiitos paljon kommentistasi!

Vastaa