Muista koskettaa!

Kun joku koskettaa sinua, miltä kosketus tuntuu? Voiko tuntematon tulla koskettamaan? Miltä kosketuksen puute voisi tuntua? Oletko kokenut sellaista?

Milloin viimeksi sait nauttia kosketuksesta, joka ei vaatinut sinulta mitään? Milloin viimeksi olet silittänyt toista niin, että olet voinut aistia hänen lämmön ja ainutlaatuisuuden ihosi kautta?
Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että sen lisäksi, että olemme täällä Suomessa pidättyväisi sanojemme, kehujen ja niiden vastaanottamisen suhteen, olemme myös fyysisesti hieman varauksellisia? Meidän oma alue/reviiri on niin laaja, että jos siihen joku sattuu astumaan liian lähelle peruutamme pari askelta taakse päin.

file-17-9-2016-8-55-47

Meidän kulttuurissa fyysinen kosketus ja kontakti niin tuttavien kuin vieraidenkin ihmisten kanssa on hyvin varauksellista. Olemme hyvinkin tarkkoja siitä, kenellä on oikeus meihin koskea. Suomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa tunteakseen itsensä ja olonsa turvalliseksi. Nuoria katsellessa on ihanaa huomata, kuinka nuoret esimerkiksi halaavat toisiaan näkiessään tai hyvästellessään toisensa. Tämä tapa on monille tuttua, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka jäävät täysin ilman kosketusta. Kosketuksen merkitystä ei voi kuitenkaan koskaan korostaa liikaa. Tiedätkö sinä, että miksi?
Kuvitellaan tilanne esimerkiksi kampaajalla käynti. Mikä siellä on parasta? Hiusten pesun yhteydessä saatu päähieronta. Eikö vain? Mikä kampaajalla saadusta päähieronnasta tekee niin nautinnollisen? Hieronta ei vaadi mitään, valita tai odota mitään vastapalvelusta. Aikaisemman lastensuojelutyön kautta olen päässyt oppimaan kosketuksen merkityksen todellisen luonteen. Kun vastasyntynyt vauva saa kosketusta vanhemmiltaan tai keneltä tahansa ihmiseltä, on vauvan kehitys nopeampaa, kuin kosketusta vaille jääneen vauvan. Vauvalle kosketus on elinehto, niin myös kaikille meille ihmisille. Voiko kosketuksen merkitystä siis korostaa liikaa? Mielestäni ei voi.

file-30-9-2016-9-28-32

Aikuisten kosketusmaailma voi jäädä helposti pelkäksi hyvänyön suukoksi, tai läheisen sukulaisen pikaiseksi ja jäykäksi halaukseksi. Koskettamisen jalo taito opitaan jo pienenä. Miten minua on kosketettu, kun olen ollut pieni? Sainko syliä varauksetta? Oliko vanhempieni syli avoinna? Vai olivatko vanhempani kiireisiä ja etäisiä, jolloin heidän syli jäi myös kaukaiseksi? Miten tähän voisimme nykyhetkessä vaikuttaa?
Mielestäni asiaan ei voi vaikuttaa muuta kuin harjoittelemalla. Pienin askelin kohti kosketusta. Kosketus ja toisen halaaminen on niin arvokasta, että se tulee tehdä kosketuksen vastaanottajan ehdoilla. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi hellällä käsikosketuksella toisen olkapäätä vasten tai vain esimerkiksi silmiin katsomisella ja kättelemisellä.
Nyt kun tiedämme mikä voimakas vaikutus kosketuksella on. Haluan teidän pohtivan vielä kolikon toista puolta eli sitä, miten pahimmillaan vääränlainen kosketus voi myös satuttaa. Mielestäni myös tämän asian ymmärtäminen on todella tärkeää.
Kunnioitetaan siis kosketusta, ja vaalitaan sen positiivista vaikutusta.

Muistetaan koskettaa, kunnioittaa ja välittää toisistamme!

Miten kosketus vaikuttaa sinuun? Miten voisimme tuoda kosketusta enemmän arkeemme? 

Kun oma silmä sokaistuu kehitykselle..

Mulla on paljon valmennettavia, jotka ovat omalla matkallaan tekemässä elämäntapamuutosta. Useimmiten elämäntapamuutoksen merkittävimpiä motivaattoreita ovat oman vartalon muokkaaminen, kiinteytys ja laihduttaminen. Olen käynyt lukuisia keskusteluja valmennettavieni kanssa siitä, kuinka oma silmä todellakin sokaistuu jossakin kohtaa omalle kehitykselle, eikä itse näe peilistä sitä mitä muut oikeasti näkevät. Tämä on väistämätöntä ja sen vuoksi suosittelen ottamaan muutos/kehityskuvat sekä mittanauhan motivaation ylläpidon avuksi.

Silloin kun muutokset tehdään pikku hiljaa ja maltilla, jolloin muutosprosessi vie aikaa ja siihen alkaa tottumaan, asiat alkaa rutinoitumaan, eikä muutokset sinällään enää tunnu tuskaisilta, on kehityksen kokeminen ja näkeminen omalla silmällä vielä haastavampaa. Haastetta omissa ajatuksissa tuo myös se, että olemme jostain syystä oppineet ja tottuneet siihen, että muutoksen pitäisi tuottaa onnistuessaan aina verta, hikeä ja kyyneleitä. Mitä jos se onkin pääosin vain tuota hikeä, ja muuten asiat menevät suurilta osin ilman suurempia ongelmia tai haasteita? Haasteet ja ongelmatkin kun voi kokea monella tavalla. Ja tässäkin asiassa omilla asenteille on suuri merkitys.

Itse olen törmännyt useasti näihin ajatuksiin omalla kilpaurallani. Valmistautuessani ensimmäisiin kilpailuihin mietin useasti, että teenkö jotain väärin, koska en koe asioita kovinkaan raskaasti. Dieetti ei tuntunut kamalalta ja hyvään kisakuntoonkin päästiin melko vaivattomasti.

nfe-4474
Jännä nähdä kahden viikon päästä onko mitään muutosta tapahtunut vuoden aikana!?

Nyt pari vuotta myöhemmin huomaan pohtivani aivan samoja asioita. Voinko todella olla hyvässä kunnossa, jos tämä dieetti ei ole tämän enempää tuntunut raskaalta? Totta kai haasteita on, mutta iisejä sellaisia. Ja muutostahan ei näe itse peilistä. Sen näkee sitten, kun vertailee kuvia nykyisyyden ja menneisyyden välillä.

Omia valmennettaviani katsoessa voin aina käsi sydämellä sanoa, että muutosta on tapahtunut. Jos ei suuresti aina ulkoisesti niin sisäisesti sitäkin enemmän. Suurin muutos yleensä tapahtuu asenteissa omaa elämää ja terveyttä kohtaan. Ja se muutos on mielestäni tärkeintä tehtäessä elämäntaparemonttia.

Minun kohdallani nyt olisi enää vajaa kaksi viikkoa aikaa kilpailuihin ja olen todella hyväntuulinen, avoin ja nauravainen. Nautin päivistäni. Tämä on aika hauskaa, sillä tiedän tehneeni parhaani, ja tiedän ja toivon, että niin ovat myös muutkin kilpailijat.

Aivan loistava lähtökohta, sillä paras kilpailutilanne on silloin, kun vastaikkain ovat toinen toistaan paremmat urheilijat, ja paras kaikista voittakoon!

En malta odottaa kahden viikon päästä käytäviä Ben Weider Legacy Cupia ja SM-kisoja! Kilpailut käydään Lahdessa Nordic Fitness Expossa ja taso tulee olemaan tänä vuonna kova! Hyvät kilpailut siis tulossa..

Joten hei olethan tulossa paikalle kannustamaan?

Tuottaako arki haasteita?

Kohta alkaa lokakuu ja viralliset kesälomakuukaudet (touko-syyskuu) alkaa olemaan takana päin. Usein pitkien pyhien ja loman jälkeen arkeen palaaminen teettää suurta työtä meillä monella. Etenkin jos lomalla on tullut laiminlyötyä tavallisia rutiineja niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. On tullut nukuttua miten sattuu, ja valvottua pitkälle yöhön. Tämä sama kaava tapahtuu usein myös viikonloppujen kanssa, jos viikonloput eroavat suuresti normaalista arkirytmistä.

Ja kun arki koittaa tuntuu pelkästään töihin herääminen jo ylivoimaiselta. Miten ihmeessä sitä jaksaisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja saisi vanhat rutiinit palautettua?

Mun omat kokemukset ja neuvot asiaan lähtee ihan perusasioista.

valkatut-1
Kuva: Mikko Niemi Photography

Päätös

Tee päätös milloin olet valmis aloittamaan arjen jälleen säännöllisenä ottaen huomioon levon, liikunnan ja ravinnon. Kaikkea ei tarvitse laittaa kuntoon välittömästi, mutta päätä milloin teet mitäkin. Aloitatko esimerkiksi sillä, että ensiksi käännät oman sisäisen kellosi jälleen oikeaan aikaan. Ja sen jälkeen lähdet suunnittelemaan ja toteuttamaan liikunnan osaksi arkea. Ja lopuksi vielä ruokailut kuntoon. Tai jos tuntuu paremmalta ja helpommalta niin, että ruokailu on se juttu mistä juuri sun kannattaa aloittaa niin aloita siitä. Askel askeleelta olet taas jälleen arjessasi kiinni ja viimeistään parin viikon päästä kaikki tuntuu jo hyvin luontevalta.

Anna itsellesi aikaa

Tärkeää on tiedostaa se, että rutiineihin palaaminen ei tapahdu itsestään ja se vaatii useimmiten ponnisteluja, ja kannattaa antaa itselleen aikaa taas totutella siihen. Jos liian nopeasti alkaa soimaan itseään siitä, että arki tuntuu raskaalta, tekee se itselle vain huonon mielen.

valkatut-5
Kuva: Mikko Niemi Photography

Kirjaa tekemättömät työt ylös

Pyhien ja loman jälkeen usein tuntuu siltä, että asiat on kasaantuneet ja asioiden tekemisen aloittaminen teettää suurta tuskaa. Laita tekemättömät asiat ylös paperille ja lähde tekemään asioita järjestyksessä pikku hiljaa. Joka kerta kun olet yhden asian saanut tehtyä, vedä se yli listastasi. Näin huomaat kuinka tekemättömien asioiden lista lyhenee ja stressi pienenee. On myös paljon helpompi tarttua yhteen asiaan kerrallaan ja tekemisen aloittaminen on helpompaa.

Nauti arjesta

Teetkö arjessa niitä asioita joista nautit? Tuntuuko arki houkuttelevalta vai pakkopullalta? Nyt on paras aika laittaa arki kuntoon ja muokata siitä nautittava.

Rentoudu iltaisin

Pyhien ja loman jälkeen nukkumaan meno meinaa usein venyä myöhään. Ota illasta aikaa itsellesi, lue hyvää kirjaa, kuuntelee rauhallista musiikkia ja mene ajoissa sänkyyn. Siten saat jälleen unirytmin paremmin kuntoon. Kun saat hyvät ja palauttavat yöunet, tuntuu arkikin taas paljon valoisammalta.

valkatut-9
Kuva: Mikko Niemi Photography

Syksy on todella kaunista aikaa ja siitä kannattaa nauttia kaikilla aisteilla. Tsemppiä alkavaan ja samalla syyskuun viimeiseen viikkoon!

Olisko joku vinkki sellainen, jota voisit itse lähteä kokeilemaan? Kommentoimalla ja kertomalla omat hyvät keinosi jaat niitä myös muiden käyttöön.

NAISET ÄLKÄÄ ESINEELLISTÄKÖ ITSEÄNNE!

Otsikko kiteyttää täysin mun tämän postauksen sanoman ja sen vuoksi haluan korostaa sitä isoin kirjaimin. Tällä hetkellä me eletään melko tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, joka on aivan mahtavaa näin naisen näkökulmasta. Mua kuitenkin kiukututtaa tällä hetkellä suuresti se miten me naiset käyttäydymme itse esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja näin vedämme itse mattoa omien jalkojemme alta. Eikä se itseasiassa vain kiukuta vaan lähinnä jo jopa ahdistaa. Sosiaalinen media täyttyy joka päivä ”tissi ja pylly” -kuvilla ja niitä on joka paikassa. Yhä useampi jakaa omia kuntokuviaan puolialastomana ja media täyttyy pehmopornolla, jossa naiset keikistelee peilin kautta otetuissa kuvissa alusvaatteisillaan. Tämä on mennyt jo hieman enemmän myös next levelille, kun pariskunnat ottavat toinen toisistaan kuvia, jossa puoliso keikistelee kameralle tarkoituksena jakaa kuva sosiaalisessa mediassa ja saada muut kuolaamaan. Opetellaan erilaisia asentoja, joissa vartalo näyttäisi paremmalta. Ja tehdän tätä päivästä toiseen. Koko some pyörii näiden asioiden ympärillä. Miksi!? Vai olenko väärässä?

3108-004
Kuva: Mikko Niemi Photography

Mua oikeasti kiinnostaa, mitä tällaisilla kuvilla oikein haetaan?

Totuus on, että seksi myy. Joten myös seuraajia saa lisää, jos vähän (ja välillä jopa vähän enemmän) näyttää paljasta pintaa. Mutta ollaanko me naiset todella niin tyhmiä, että me odotetaan sitä, että seuraajat tuo meille onnellisuutta? Siitä kai elämässä oikeasti on kyse? Mitä väliä sillä on kuinka paljon sulla on seuraajia esimerkiksi instagramissa? Ja jos sillä on sulle merkitystä, niin haluatko seuraajia todella niin halvalla keinolla kuin itsensä paljastamisella?

3108-006-2
Kuva: Mikko Niemi photography

Tiedän, että mun sosiaalinen media ja siellä näkyvät sisällöt eivät ole samat kuin muilla, ja jostain syystä mun seinälle pomppaa juurikin ne naisten kuntokuvat ja nykyisin myös monen miehen. Ja tämähän johtuu vain siitä, että seuraan tällaisia henkilöitä, ja sen vuoksi myös niitä kuvia enemmän ja enemmän näen. Olen myös tiiviisti mukana lajissa, jossa kuntokuvien jakaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. En kuitenkaan itse ole koskaan julkaissut kuntokuvia, joita ei olisi ammattivalokuvaaja ottanut. Ja tämä siksi, että en halua missään nimessä antaa itsestäni halpaa kuvaa. Mielestäni se, että treenaa tai kilpaurheilee bikini fitnessissä, ei saisi leimata ketään halvaksi itsensä paljastavaksi naiseksi. Ei fitness lajit tai treenaaminen itsessään vaadi paljastavien kuvien julkaisemista. Mielestäni silloin, jos oma vartalo on ammattiin liittyvä asia, on sen esittely hyvän maun rajoissa järkevää, mutta jos et tee sillä rahaa niin miksi ihmeessä nainen julkaiset itsestäsi paljastavia kuvia?

file-15-3-2016-14-33-29
Kuva: Mikko Niemi Photography

Oletko koskaan miettinyt, miltä tämä kaikki näyttää muiden silmin? Mun silmään paljastavat kuvat, on ne sitten naisesta tai miehestä, välittää ihmisestä kuvan, että tämä henkilö on jollakin tasolla hyvin itseriittoinen, kaipaa kehuja muilta, ja toivoo salaa, että muut olisivat edes hitusen kateellisia. Itseään kuvaava toivoo saavansa kehuja ja ihailua. Todellisuus siitä mitä kuvat muissa herättää on kuitenkin toista. Monet säälivät niitä, jotka sattuvat erehtymään laittamaan paljastavia kuvia nettiin. Oikeasti onhan se säälittävää. Mieleen tulee vain kysymys, että etkö tosiaan ole keksinyt enää muuta ja laittelet päivästä toiseen itsestäsi paljastavia kuvia sosiaaliseen mediaan?

000-003
Kuva: Mikko Niemi Photography

Se miten me naiset käyttäydymme sosiaalisessa mediassa heijastuu väistämättä myös arkeen ja siihen, miten meitä kohdellaan kadulla, työelämässä ja kaikkialla. Jokaisella on oikeus olla juuri sitä mitä on, mutta toivon kuitenkin, että jokainen nainen miettisi edes hetken millaisia kuvia haluaa itsestään oikeasti jakaa ympäri maailmaa. Millaisen kuvan me naiset haluamme ympärillemme antaa. Olemmeko esineitä, joiden tarkoitus on viihdyttää kurvikkaalla ja paljastavalla olemuksella, vai olemmeko vakavasti otettavia henkilöitä, joilla on oikeasti järkeä ja vaikutusvaltaa?!

Me naiset emme ole esineitä, ja meitä tulisi kunnioittaa ja arvostaa. Mutta onko se silloin liikaa pyydetty, jos me itse annamme itsestämme halvan kuvan?!

Ja lisäksi hyvä olisi pohtia myös sitä mikä vaikutus tällä kaikella on nuorempiin naisiin ja tyttöihin. On väärin, että yhä nuoremmat alkavat julkaisemaan itsestään ”herutus” kuvia. Olisi tärkeää osata omalla esimerkillään näyttää nuoremmille, että mikä todella on oikein ja mikä menee yli.

000-002
Kuva: Mikko Niemi Photography

Nainen on kaunis jo pelkästään muotojensa ja naisellisen olemuksensa vuoksi. Sen todistamiseen ei tarvita paljastavia kuvia, ei todellakaan! Tärkeintä naisena olisi muistaa oma arvo ja vaalia sitä kynsin ja hampain.

 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @susanna.mustajarvi

Kun päässä on hirveä hälinä..

Mä oon viime aikoina miettinyt todella paljon elämää. En tiedä onko mulla jälleen joku ikäkriisi vai mitä, mutta isojen kysymysten äärellä on taas oltu. Tässä yksi syy, miksi en ole jaksanut kirjoittaa, sillä olen vain miettinyt ja pohtinut. Päässä pyörii paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta jostain syystä asioiden jäsentely on ollut haastavaa. Ja koska ajatuksia on paljon ajattelin, että nyt on aika alkaa niitä purkamaan. Olen potenut ahdistusta sosiaalisesta mediasta ja pyörinyt sekä kamppaillut sen saralla omien ajatusten kanssa todella paljon. Lisäksi olen karsinut elämästäni minulle turhia asioita pois, sillä mun arki on ollut melkosta sekameteliä viimeisten vuosien aikana. Olenkin tullut pohtineeksi, että miksi käytän aikaani vain tehdäkseni ”pakollisia” asioita, joista en edes nauti? Ja tätä kautta jatkuvasti törmään kysymykseen; Miksi ihmeessä me olemme täällä? Ja miksi monet ihmiset voivat huonosti tai eivät ole tyytyväisiä elämään?

kh7a1506-edit
Kuva: Tomi Rehell

Valmentajan työssä olen saanut olla hyvin lähellä montaa ihmistä ja olen siitä hyvin kiitollinen, sillä jokainen mun valmennettava on kasvattanut mua todella paljon. Välillä mietin, että miksi ihmeessä juuri minä valmennan näitä henkilöitä? Olenko todella oikea ihminen kulkemaan heidän rinnalla? Teenkö asioita itsekään sen paremmin? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jokainen kokemus mun elämässä on opettanut mulle sen, että ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Ei ole olemassa oikeaa tapaa elää. Mä haluan tukea valmentajana jokaista tekemään itse omat valinnat elämässä, tekemään myös virheitä ja kohtaamaan haasteita. Sitähän tämä elämä on! Olen valmis antamaan ohjeita ja tukemaan, mutta en antamaan oikeita vastauksia, sillä niitä ei ole olemassakaan!

Olen pohtinut paljon sitä, miksi monella meistä on suuri tarve muuttaa itseään joksikin muuksi kuin on? Miksi emme ole tyytyväisiä itseemme tai siihen mitä meillä jo on? Aina haluamme jotain enemmän, aina jotain vielä hienompaa. Mutta oikeasti tärkeintä olisi löytää onnellisuus itsestä ja siitä mitä on jo saavuttanut. Tärkeää olisi löytää rauha itsessään ja nauttia elämästä!

file-17-9-2016-8-56-05

Istun juuri junassa matkalla Helsinkiin. Edessä olisi valmennus ja sen jälkeen tapaaminen rakkaiden ystävien kanssa. Meillä on neljän naisen ryhmä, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Voimistelimme aikoinaan samassa joukkueessa. Yhdessä on tullut koettua paljon. JA tiedän, että edessä on vielä monen monta kokematta. Nämä naiset tuntevat mut lapsuudesta saakka. Koen ajoittain huonoa omaatuntoa, sillä viime vuosina olen laiminlyönyt pahasti mun ystävyyssuhteita. Koskaan ei saisi pitää ystävyyttä itsestäänselvyytenä. Onnekseni nämä naiset ovat pysyneet mun rinnalla kaiken myrskyn ja paisteen keskellä. Tämä on vain Mustajärven elämää, mutta onneksi aina voi oppia jotain itsestään!

Tällä hetkellä poden luomisen tuskaa. 🙂 Päässä on paljon ajatuksia. Miten saisin kaikki kirjoitettua ylös. Miten saisin tuotua ajatukset esille ja miten saisin luotua hyvää oloa muille? Toivoisin, että jokainen joka tämän lukee katsoisi ympärilleen ja näkisi ne kaikki hienot asiat elämässään. Niitä on jokaisella ihan varmasti!

Ensi kerralla haluan kirjoittaa naisena olemisesta. Sillä saralla olen kohdannut paljon viime aikoina haasteita. Niihin siis ensi kerralla, kun taas istun alas ja alan taas kirjoittamaan.

file-17-9-2016-8-55-47

Tähän kuvaan on hyvä päättää. Pysähdyn, kuuntelen ja hengitän <3 sitä elämä on!

 

Seuraa mua IG @susanna_mustajarvi

ja tykkää FB @susanna.mustajarvi