Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Viimeistään siinä vaiheessa, kun perheeseen on syntymässä lapsi olisi hyvä käydä keskustelua puolison kanssa perheen yhteisistä arvoista. Millaiset asiat ovat itselle kaikkein tärkeimpiä ja mistä asioista ei missään nimessä halua luopua? Nämä asiat useimmiten tulee esille jo parisuhteen edetessä. Arjen kiireet kuitenkin usein jättävät asioita jalkoihinsa. Tämän vuoksi niihin on hyvä palata siinä kohtaa, kun pohditaan perheen perustamista.

Jos puolisoilla on aivan erilaiset arvomaailmat, voiko sellaiseen comboon lähteä perustamaan perhettä?

Käyn jatkuvasti keskustelua valmennettavieni kanssa arvoista. Yksi tärkeä kysymys on selvittää, käytämmekö päivästämme aikaa meille tärkeiden asioiden parissa. Usein kiireisessä elämäntilanteessa omat arvot voivat hämärtyä, ja paahdamme päivästä toiseen silmät sokeina jatkuvassa oravanpyörässä. Välillä myös ”uhriudumme” ja näemme vikaa ympäristössämme. Syytämme omasta tilanteesta muita, vaikka todellisuudessa me itse olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme. 

Arvokeskustelu ei ole vain yhden kerran käytävä keskustelu, vaan siihen kannattaa aina ajoittain palata uudestaan. Puoliso on paras mahdollinen taho, jonka kanssa niistä voi jutella. Kun yhteiset arvot ovat selvillä ja puhuttu auki, on niihin helpompi palata myöhemmin. Kun jaatte yhteisen arjen, on erityisen tärkeää osata myös pysäyttää toinen osapuoli, jos perheen yhteiset arvot alkavat arjen keskellä unohtua. 

Miten siis selvität sinun ja puolisosi yhteiset arvot?

Hyvin yksinkertainen keino arvojen selvittämiseen on erään mielikuvaharjoituksen tekeminen. Ohjeistan tämän tehtävän nyt sinulle: 

Kuvittele mielessäsi, että saat lääkäriltä diagnoosin. Sinulla on enää viikko elinaikaa jäljellä.

Voit pistää silmät kiinni ja kuvitella tilanne mahdollisimman konkreettisesti. Mitä tekisit, sanoisit ja kenen kanssa viettäisit tuon viikon? Voit listata nämä asiat paperille. 

Nämä listaamasi asiat ovat juuri niitä sinulle tärkeimpiä asioita. Näihin asioihin sinun tulisi käyttää aikaa joka päivä, tai vähintään joka viikko. 

Jos huomaatte arvoissanne paljon ristiriitoja, kannattaa ne käydä hyvässä hengessä läpi. Ei ole asiaa, mistä ei voisi puhua. Avoin keskusteluyhteys on aina hyvä alku yhteisen linjan löytämiselle. Keskustelun jälkeen tiedät mitkä ovat teidän perheen arvot. Saat selville myös, pelaatteko te samassa tiimissä ja millainen on ”Teidän Combo”.

Millaiset arvoristiriidat ovat sinun mielestä sellaisia, joita ei voi puhumalla selvittää? Onko sellaisia? Itse mietin, että esimerkiksi talouden hoitaminen on yksi asia, joka tulisi olla molemmilla osapuolilla melko samanlaisilla periaatteilla ja samassa kohtaa arvoasteikkoa. Myös perheen arvostaminen ja tärkeys tulisi olla melko samalla linjalla.

Arvojen tarkastelusta on varmasti hyötyä kaikille – kuuluu perheeseesi kaksi tai yhdeksän henkilöä.

Oikein paljon tsemppiä keskusteluihin!

by Susanna (rv 20)

 

Pysyt parhaiten seuraamalla: 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

8 syytä, miksi raskausaikana kannattaa liikkua!

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Miltä tuntuu kokea positiivinen raskaustesti elämänsä ensimmäistä kertaa? Jo pelkästään plussatestin tekeminen, näkeminen ja siitä toipuminen on yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani. Se oli samalla hyvin jännittävää ja pelottavaa, mutta myös suurinta onnea mitä olen koskaan kokenut. 

Kuten olen kertonut, olin odottanut plussan näkemistä jo kauan. Olin useasti kuvitellut mielessäni miltä se hetki tuntuisi ja miten siihen reagoisin. Olin kuvitellut tilanteen euforisen suureksi onnenhetkeksi, jossa vain itken onnellisuuden määrästä. Näin siinä aluksi tapahtuikin. Itkukin tuli – meille molemmille. Ja kaikille läheisilleni, aina kun kerroimme ilouutisen. Nuo viikot ovat olleet tämän astisen elämäni onnellisimpia hetkiä. 

Muutama viikko raskaustestin teon jälkeen tuli kuitenkin hetkellisesti myös ajatuksia: Mitä ihmettä! Nyt tämä on totta! Haluanko tätä todella? 

Mistä ihmeestä nuo epäilykset yhtäkkiä tulivat? Kyllähän minun pitäisi olla täysin varma. Olinhan halunnut tätä jo muutaman vuoden. Miksi nyt en muka sitten haluaisikaan? 

Olen jutellut paljon myös muiden raskaana olevien ja äitien kanssa. Todella monet kokevat saman pelon ja epäröinnin, vaikka lapsi olisikin ollut täysin suunniteltu ja pitkään toivottu. 

Haluamme muutosta, mutta muutos pelottaa!

Monelle on hyvin tyypillistä se, että haluamme aidosti tehdä muutoksen, mutta aina muutos kuitenkin tuo mukanaan myös hiukan pelkoa. Tämä johtuu siitä, että tuttu on meille yleensä turvallisen tuntuista. 

Uskon, että raskausajan epäröinti pohjautuu osittain tähän. Pelko tuntemattomasta nostaa päätään, sillä lapsen saaminen on hyvin pysyvää. Silloin ei ole vaihtoehtoa enää palata takaisin.

Elämä tulee muuttumaan. Jotkut vanhat tavat jäävät pois, ja uusia tapoja tulee tilalle. Alkuraskaudessa meidän alitajunta käy varmasti juuri näitä asioita läpi, ja se on täysin loogista – eikö?

Kun päätös on tehty, seuraa siitä arviointi

Lähes kaikissa päätöksissä – on ne sitten negatiivisia tai positiivisia – seuraa päätöksenteon jälkeen arviointi. Silloin pohdimme vaihtoehtoja vielä kerran ja päätämme lopulta jälkiviisaana, tuliko tehtyä oikea päätös. Näin tapahtuu myös raskauden alkumetreillä. Siinä tehdään elämän isoimpia päätöksiä. Eikö olisikin jotenkin outoa, jos sitä ei lähtisi vielä kerran arvioimaan?

Monesti sanotaan, että lapsia ei tulisi tehdä ennen kuin on täysin varma. Mieleeni vain nousee kysymys: Voiko kuitenkaan olla 100%:n varma lapsesta ennen kuin sen kokee olemalla raskaana? En tarkoita, että minusta tässä kohtaa voisi vielä lähteä perääntymään. Ei – päätös tulee tehdä ennen raskautta. Mutta tarkoitan sitä, että voiko ihan oikeasti olla täysin varma ennen raskautta, vai tuleeko se viimeinen varmuus ja päätös vasta sitten raskaaksi tulemisen jälkeen?

 Syyllisyys nostaa päätään – miksi epäröin?

Epäröinti toi mukanaan myös omantunnon tuskat ja syyllisyyden. Olenko huono? Miksi en vain ollut pelkästään onnellinen? Minulla ei ole oikeutta tuntea näin, koska olen tätä jo niin kauan halunnut! Näin jälkeenpäin sen ymmärrän ja siksi haluankin tässä kohtaa painottaa sitä, että epäröinti kuuluu varmasti lähes jokaisen raskauteen jossain vaiheessa. En usko, että on olemassa ihmistä, joka ei koskaan pohtisi tulevaa. Aina uusi elämäntilanne hiukan pelottaa. Tai jos ei pelota, niin ainakin jännittää. Epäröinti ja sen hyväksyminen on merkki siitä, että on rehellinen itselleen.

Tuon prosessin läpikäyneenä voin todella ylpeänä sanoa: ”Kyllä, tätä minä haluan. Nyt olen valmis!” 

Epäröinti ei tarkoita, etteikö haluaisi lasta! Ollaan siis armollisia itsellemme. Me olemme ihmisiä, ja meidän elämään kuuluvat erilaiset tunteet.

Ollaan hyväksyviä, opitaan ja nautitaan jokaisesta tunteesta. Niillä on yleensä meille jotain viisasta kerrottavaa!

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Matka fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi 

 

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Olimme olleet ilman ehkäisyä hieman vajaa puolitoista vuotta, kunnes aloin pohtia mahdollisuuksia lapsettomuushoidoista. Olin hiukan venyttänyt asian esille ottamista, sillä minulle oli jostain syystä erittäin tärkeää tietää mieheni olevan täysin valmis siihen.

Halusin tämän lapsiasian olevan alusta loppuun täysin meidän yhteinen asia. Halusin perheen, en vain lasta, ja sen vuoksi mieheni rooli oli minulle tärkeä.

Tiesin, ettei tämä olisi mikään helpponakki purtavaksi. Eihän se varmasti kenellekään ole!

Hedelmällisyystesteihin voi hakeutua myös ilman miestä ja yksityisiin klinikoihin voi hakeutua jo ennen ehkäisyn pois jättämistä. Se on erittäin hyvä keino selvittää oma hedelmällisyystilanne, eikä vielä ole mitenkään sitova mihinkään jatkotoimenpiteisiin. Jos yhtään pelkäät lapsettomuutta ja olet asiaa pohtinut, kannattaa oman mielenrauhan kannalta selvitellä asioita jo etukäteen. Siinä ei häviä mitään.  

Omalla kohdallani tilanne oli kuitenkin venynyt jo sen verran, että halusin viedä asiaa julkisella puolella eteenpäin. Jos testeissä jotain löytyisi, olisi meillä jo suoraan hoitosuunnitelmat tehtynä. 

Kohti hoidon tarpeenselvitystä

Soitin elokuussa 2018 ensiksi Turun Yliopistollisen Keskussairaalan Naistentautien poliklinikalle, ja kerroin tilanteeni. Julkisella puolella tulee olla ollut ainakin vuoden ilman ehkäisyä, jotta pääsee testeihin ja sitä kautta hoitoihin. Saimme ajan kuukauden päähän omalle terveyskeskukselle. Terveyskeskuksessa meille tehtiin haastattelut, minulle tehtiin gynekologinen tutkimus ja lisäksi kävin myös verikokeissa. Haastattelu avasi paljon silmiäni. Siinä keskityttiin paljon elämäntapoihin, jotka meillä on aina ollut todella hyvällä mallilla. Mutta se mikä yllätti, painotti hoitaja erittäin paljon stressin vaikutusta ja sen pakollista laskemista.

Teimme suunnitelman, miten stressiä voisi laskea. Olin juuri jäänyt pois töistä, joka oli osoittautunut ihan liian stressaavaksi tähän minun elämäntilanteeseeni nähden. 

Tämän arviointikäynnin jälkeen saimme lähetteen TYKS:n Naistentautien poliklinikalle, jossa tehtiin lisää testejä. Muun muassa minulle tehtiin laajemmat verikokeet, virtsanäyte ja gynekologinen tutkimus sekä mieheni antoi spermanäytteen. Mistään ei löytynyt mitään, mikä olisi viitannut lapsettomuuden syyhyn. Tämän jälkeen minulle tehtiin vielä munatorvien aukiolotutkimus, josta ei myöskään ilmennyt mitään ongelmia. 

Ei mitään ongelmia, mitä siis seuraavaksi?

Munatorvien aukiolotutkimuksessa samalla saimme selville, että muutaman päivän sisällä minulla olisi tulossa ovulaatio. Silloin elimme lokakuun alkua vuonna 2018. Teimme lääkärin kanssa alustavan suunnitelman jatkosta, joka ei vielä sitonut jatkotoimenpiteisiin.

Jos tästä kierrosta en tulisi raskaaksi, suositteli lääkäri ensimmäisenä lapsettomuushoitona inseminaatiota, joka tarkoittaa siittiöiden istutusta kohtuonteloon. 

Jäimme siis odottamaan seuraavia kuukautisia. Koin tässä vaiheessa jo suurta onnistumista, sillä olin erittäin onnellinen pelkästään siitä, että tiesin kroppani toimivan ja ovulaation olevan tulollaan. Olin puolitoista vuotta odottanut hetkeä, jolloin saisin nähdä plussan ovulaatiotestissä. Nyt sain nähdä tämän ultraäänitutkimuksessa. Käytimme mieheni kanssa tuon tiedon hyödyksi. Olin vihdoin rento ja luottavainen. Tieto ovulaatiosta oli muuttanut minussa jotain. 

Lokakuun 12. päivänä se ihme tapahtui. Tein raskaustestin, ja se oli selkeä PLUSSA.

Olin hämilläni. Itkin onnesta. Vihdoin olimme onnistuneet. Puolentoista vuoden odotus oli vihdoin ohi. Jotain oli siis muuttunut! 

En voisi liikaa painottaa sitä, mikä merkitys meidän omalla mielellä, ajatuksilla ja stressitasoilla on. Niihin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota, jos käyt minun kanssani samanlaisia asioita läpi. 

 

Ihanaa ja stressitöntä viikkoa kaikille! <3

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Matka entisesti fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Reilu kaksi vuotta sitten jätin ehkäisyn kokonaan pois ja aloimme toivoa lasta. Silloin elettiin maaliskuuta vuonna 2017. Olin jotenkin kuvitellut, että ehkäisyn pois jäännin jälkeen ei menisi kovinkaan kauan, kun olisin jo raskaana.

Olin itseasiassa koko varhaisaikuisuuteni ajan pelännyt tulevani vahingossa raskaaksi ja olin ollut asian suhteen erittäin varovainen. Ehkä jopa vähän liiankin.

Huvittavinta on muistaa ne ajatukset, kun laskin kuukausia, milloin ehkäisy kannattaisi jättää pois, jotta lapsi voisi syntyä ”mukavana” kuukautena. Kaikki tämä alkoi kuitenkin pikku hiljaa muuttua täysin turhaksi ja merkityksettömäksi. Tuolloin pääsin kantapään kautta oppimaan mitä todella tuo sanonta ”lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan” tarkoittaa.

Vuoden 2017 kesä kului ja joka kuukausi jouduin pettymään.

Mielessäni oli jo aikaisemmin käynyt ajatus, että raskaaksi tulemiseen voisi mennä jonkin aikaa, koska olinhan vasta syksyllä 2016 ollut fitnessdieetillä. Laji varmasti jättää jotkut jäljet kroppaan ja sen toimintaan. En ollut kuitenkaan täysin valmistautunut siihen, että palautumiseen menisi näin kauan.

En tiedä voiko siihen odottamiseen edes oikeasti valmistautua? Sitä kun haluaa lasta niin paljon. Ja jotenkin alitajuntaisesti koko ajan toivoo, että se tapahtuisi. 

Vauvakuume postauksessa kerroin mitä kaikkea kuume aiheuttaa meidän ajatuksissa ja asenteista. Itselläni tämä pakonomainen kaipuu ja tyhjyydentunne kasvoi vain kasvamistaan syksyn 2017 aikana. Aloin myös uupua, sillä työ eikä mikään muu täyttänyt sitä koloa minkä tämä lapsettomuus aiheutti. Elämästä oli tullut pakko pullaa, jossa mikään ei tuntunut miltään.  Päädyinkin juuri tuohon aikaan lopettamaan toisen yritykseni toiminnan, sillä sen pyörittäminen ja kaikki muu paine ja taakka alkoivat tuntumaan liian raskaalta. Tuntui, että olen epäonnistunut – kaikessa!

Keväällä 2018 päätimme jättää lapsiasian sivuun ja pitää asiasta taukoa. Silloin jotenkin kuvittelin, että pystyisin huijaamaan omaa mieltäni.

Vaikka olimme päättäneet, että asia saisi olla nyt jonkin aikaa tauolla, en pystynyt sitä kuitenkaan unohtamaan. Toivoin sisimmässäni, että voisin tulla ”vahingossa” raskaaksi – vähän niin kuin huomaamatta.

Joka kuukausi kuitenkin petyin ja koko ajan pettymys kalvoi syvemmältä ja syvemmältä. Näin ympärilläni lapsia ja perheitä. Tuntui kuin en kuuluisi enää mihinkään. Olin kyllästynyt vertaamaan itseäni ja elämäntilannettani nuoriin parikymppisiin, kun itse olin jo kolmenkymppinen. Minun olisi jo aika siirtyä elämässä eteenpäin. En pystynyt ymmärtämään, miksi se ei vain tapahtunut? Toivoin ihmettä ja lupasin mielessäni olevani hyvä vanhempi, jos nyt vain saisin edes mahdollisuuden. 

Tein tuolloin ovulaatiotestejä. En vain saanut positiivista tulosta edes ovulaatiotestistä. Aloin todella pohtia, että onkohan minussa jotain vialla. Rupesin näkemään myös unia positiivisista testeistä. Ihan sama onko se ovulaatio- vai raskaustesti, kunhan saisin vain kokea edes jonkin testin näyttävän positiivista.

Onnekseni vierelläni on ollut koko tämän ajan ystäväni, joka on käynyt samoja asioita läpi. Ja aloin ymmärtää, että samojen asioiden ympärillä painivat monet.

Tämä ei siis ollut mitenkään epänormaalia. Minua auttoi se, että olen puhunut koko ajan asiasta hyvin avoimesti. Monet ystäväni tiesivät tilanteeni ja kuinka tuskainen olo minulla oli. Mielessäni kävi useasti myös ajatus, mitä jos en voi saada ollenkaan omaa lasta? Tämän vuoksi päädyimme hakeutumaan lapsettomuustesteihin alkusyksystä 2018. Halusin saada vastauksen kysymykseen. 

Tiedän, että tämä aihe koskettaa monia tänä päivänä. Sen vuoksi toivon, että pystyisin antamaan edes hitusen vertaistukea, sillä nämä asiat todella ovat raskaita niin mielelle kuin ihmissuhteillekin. Tiedän, että raskaudesta haaveileminen on erittäin tuskainen olotila. Jos minä saisin päättää, kukaan ei joutuisi kokemaan sitä kauaa. 

 

Voimia kaikille lasta haluaville! <3 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Vauvakuume, tuo todella puhuttu aihe ja yleinen termi pakottavasta halusta ja kaipuusta saada lapsi. Se on pakahduttava tunne, joka ei jätä rauhaan. Termi usein vilahtelee naisten keskusteluissa, mutta on osittain myös hyvin henkilökohtainen ja arka aihe. Olet ehkä törmännyt tilanteeseen, jossa sinulta on voitu jo kysyä tuo maaginen ja samalla ihan super ärsyttävä kysymys: ”no jokos sinulla on jo vauvakuumetta?” Omassa lähipiirissäni tämä kuume on alkanut leviämään melkoista vauhtia. Uskon, että kuume on osittain myös ympäristövaikutteinen. Jos et halua siis kuumetta, kannattaa pysytellä kauempana kuumeilijoista. 

 

Mistä tuossa kaikessa on kyse?

Puhuessani vauvakuumeesta viittaan henkilöön, joka on alkanut pohtia lasten tekemistä ja on kenties alkanut valmistautumaan vanhemmuuteen. Vauvakuume tarkoittaa tosin ihmisille hyvin eri asioita, ja tämän vuoksi termiä voi olla hankala käyttää. Osa käyttää vauvakuumetta hyvin kevyesti tilanteissa, joissa näkee lapsia, ja alkaa kevyesti myös itsekin kiinnostumaan lasten hankinnasta. Toisille se taas on orastava tunne tyhjyydestä ja pakottava tarve saada lapsi. Silloin se ei ole leikin asia! Tuo tunne ja sitä läpikäyvä henkilö tulisi ottaa vakavasti omien ajatustensa kanssa. 

Miten huomasin potevani vauvakuumetta?

Itselläni vauvakuume alkoi hiipiä elämääni reilu kaksi vuotta sitten. Olin tuolloin 28- vuotias. Olin vielä fitnessdieetillä, ja valmistauduin juuri toisiin SM-kisoihini. Tuohon asti olin elänyt todella paljon fitness edellä, ja se elämäntyyli tuntui sopivan minulle täydellisesti. Olin onnellinen. Kun vauvakuume alkoi ilmestyä elämääni, alkoivat myös omat ajatukset ja asenteet muuttumaan. Fitness alkoi yhtäkkiä tuntumaan toisarvoiselta. Voittaminen ei ollutkaan enää tärkein asia. Voittamista tärkeämpää olikin alkaa pitämään omasta kehosta huolta, ja samaan aikaan huoli omasta hedelmällisyydestä nousi pintaan. 

Kävin vielä vuoden 2016 SM-kisat läpi, mutta ajatuksissa oli jatkuvasti lajin lopettaminen.

Sen tietää, että tällaisessa mielentilassa kilpailuista ei tullut enää mitään. En ollut läsnä lavalla. En enää halunnut sitä, mikä oli ollut monen vuoden ajan minulle tärkeintä.

Kisojen jälkeen ymmärsin, että nyt on aika lopettaa, sillä en voisi heti saada lapsia, vaan kehoni tulisi saada palautua. Päässäni vauvakuume ei kuitenkaan antanut armoa. Puolivuotta kilpailuiden jälkeen päätimme jättää ehkäisyn pois. Kuukautiseni oli palautuneet heti normaaliksi ja koin, että kehoni olisi jo valmis. Minulla vauvakuume valtasi kaikki ajatukset. Elämä alkoi tuntumaan tyhjältä ja täysin merkityksettömältä. Kuume aiheutti mielessä suuria tunnemyllerryksiä. Aloin hetkessä arvioimaan koko elämääni. 

Mikä lääkkeeksi kuumeeseen?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kuumetta voi yrittää vaimentaa. Mutta sen sammuttaminen tuntui itselläni ainakin mahdottomalta. Omalla kohdallani kuume kesti reilu kaksi vuotta. Selviydyin siitä keskittymällä elämäni muihin asioihin ja näkemällä ympärilläni myös muita tärkeitä aiheita. Keskityin itselleni luontaisiin juttuihin kuten liikkumiseen, ystävien tapaamiseen ja oman henkisen tasapainon löytämiseen. Halu saada lapsi jyskytti kuitenkin jatkuvasti takaraivossani. Eikä se helpottanut, vaikka aikaa kului. Mikään ei vaan tuntunut enää merkitykselliseltä. 

 

Ihan superisti tsemppiä kaikille kuumeilijoille! <3

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Hei mahtavaa, olet löytänyt uuteen blogiini – tervetuloa! Blogi syntyi puhtaasta tarpeesta päästä kirjoittamaan ajatuksia ja kokemuksia ylös, sekä käsittelemään omassa elämässä esille nousseita kysymyksiä ja niihin löydettyjä vastauksia. Aiheet tulevat pyörimään naiseuteen ja äitiyteen liittyvissä asioissa. Tulen nostamaan esille myös niitä ajatuksia ja tunteita, joista on usein helpompi vaieta kuin puhua.

Olen kolmekymppinen, yrittäjän puoliso, joka on valitettavan paljon suorittanut elämää ja halunnut aina saavuttaa paljon – ja mahdollisimman nopeasti, tietysti! Minua on menneinä vuosina voinut kutsua joukkuevoimistelijaksi, Miss Suomi 2008 ensimmäiseksi perintöprinsessaksi sekä fitnessurheilijaksi. Kirjoittelin vuosina 2015-2017 myös omaa fitnessblogia. Nykyisin minua kuvaa parhaiten sanat tasapaino, yrittäjä ja ammattivalmentaja. Laaja kokemusten kirjo maustaa tekstejäni voimakkaasti ja nostaa esille ajankohtaisia asioita.

Niinkin luonnollinen asia kuin äitiys on välillä täynnä suoritteita, paineita, pelkoja sekä turhautumista.

Nykymaailma haastaa naiseutta ja myös äitiyttä monesta suunnasta. Tämä on aihe, joka herättää minussa paljon tunteita. Pääset lukemaan lähiviikkoina teksteissäni lapsettomuudesta ja lapsettomuustesteistä. Lapsettomuuden pelko on asia, joka koskettaa meitä monia monella eri tavalla. Se on myös valitettavan yleistä yhä useammalle meistä äidiksi kasvamisen matkalla.

Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja erikoistunut sosiaalipedagogiikkaan ja sen myötä pätevöitynyt myös lastentarhanopettajaksi. Koulutustaustani myötä olen perehtynyt paljon tämän blogin aiheisiin varhaiskasvatuksen, lapsen kehittymisen sekä pedagogiikan näkökulmasta. Lisäksi olen tehnyt töitä raskaana olevien päihdeäitien kanssa. Se on ollut silmiä avaavaa nähdä, kun elämä ei ole täysin valmis äitiyteen. Ja silti kaikki on mahdollista, vaikka lähtökohdat eivät olisikaan parhaat mahdolliset!

Tämän blogin tavoitteena on olla rehellinen ja aito.

Maailma tarvitsee aitoutta nyt enemmän kuin koskaan ennen. Äitiys on usein asia, josta on yhtä paljon mielipiteitä kuin on naisiakin. Tarkoitus ei ole kritisoida eikä osoittaa mikä on oikein tai väärin. Tarkoitus on herätellä näkemään asioita mahdollisimman monipuolisesti. Äitiys on meidän kaikkien naisten oikeus ja vapaus, joten kunnioitetaan sitä!

Naiseus ja siihen liittyvät asiat eivät aina ole vain vaaleanpunaisilla pilvillä leijumista. Siihen liittyy paljon mustia pilviä: surua, pelkoa, vihaa ja ärsytystä. Tuetaan siis toinen toisiamme, ja ollaan ystävällisiä ja ymmärtäväisiä.

Kiitos, että löysit blogini pariin. Toivottavasti viihdyt täällä. <3

by Susanna

Ja jos nyt jäit vielä pohtimaan, miksi kirjoitan äitiydestä.. niin kyllä, OLEN RASKAANA!

Aah.. Nyt se on kerrottu vihdoin julkisesti. 🙂 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla: 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?