Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

Minun on ollut todella vaikea puhua lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Vaikka aiheesta olisi ollut paljon puhuttavaa jo ennen blogia, olen kuitenkin ennemmin vaiennut kuin alkanut puhumaan. Mistä tämä sitten johtuu? Aika usein minusta on tuntunut, että minulla ei olisi oikeutta puhua. Sillä aina löytyy joku, joka kokee kärsineensä enemmän. Vähättelen helposti omia kokemuksiani ja tunteitani, ja nostan taas muiden korokkeelle. Aina on joku toinen, jolla tarina on vielä tuskaisempi. Joillekin tämä voi kuulostaa hullulta, mutta minusta välillä tuntuu, etten olisi kärsinyt tarpeeksi puhuakseni lapsettomuudesta.

Mikä on siis tarpeeksi? Valitettavasti omat ajatukseni eivät ole tulleet täysin tyhjästä. Olen kokenut omalla kohdallani – mutta myös kuullut muiden kokemana – kritisointia ulkopuolisten toimesta. Asia nähdään välillä hyvin mustavalkoisena. Kritisointia on myös ajoittain näkynyt muiden tahattomasti lapsettomuudesta kärsineiden keskuudessa vertailemalla omaa tilannetta muihin. 

Voiko olla siis mahdollista, että myös lapsettomuuden ympärillä pyörii kilpailua?

Minua surettaa hieman nuo omat pelkoni ja ajatukseni. Emmeköhän me kaikki olla tarpeeksi kertoaksemme omista kokemuksistamme ja fiiliksistämme? Koen auttavani muita kertomalla oman tarinani. Minun tarinasta voi olla hyötyä muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Ei ole kyse vertailusta tai kärsimyksen mittaamisesta. En kerro asioita nostaakseni itseäni korokkeelle, vaan tuodakseni ääntä kuuluville tahattomasta lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Kaikki eivät halua tai osaa sanoa omia tunteitaan ääneen. Eikö silloin ole hyvä, että joku niitä uskaltaa tuoda esille? 

Tuntuu väärältä joutua kritisoinnin kohteeksi, koska aihe itsessään ei ole helppo. Siitä ei ole koskaan helppo puhua.

Olen ollut hyvin varovainen tämän aiheen suhteen, koska jo omasta kokemuksesta tiedän kuinka vaikea aihe on. Tiedän kuinka paljon lapsettomuus satuttaa. Tiedän myös kuinka paljon se sattuu, kun asiaa vähätellään. Tunnen suurta ahdistusta siitä, että minun kokemusmaailmaani on vähätelty. Kukaan ei ole elänyt niitä minun sisällä kyteviä epätoivon ja tuskan vuosia. Minä elin ne. Minä koin ne. Se kaikki oli minun sisällä. Miten kukaan ulkopuolinen oikeasti voisi edes arvioida minun kokemuksiani? 

Vähättely aiheutti ainakin omalla kohdallani sen, etten uskaltanut puhua asiasta täysin rehellisesti. Pelkäsin, että minun tunteeni teilataan. On paljon pariskuntia, jotka ovat käyneet pitkään lapsettomuushoidoissa. Minulla kävi erittäin hyvin, sillä tulin raskaaksi heti, kun uskalsin puolentoistavuoden jälkeen vain hakea apua. Onko siis minulla mitään oikeutta puhua omista tunteista ja kokemuksista, sillä he ovat varmasti kokeneet vielä enemmän? Vaikka kuinka ymmärtää muiden tuskan ja ahdingon, valitettavasti tuo ymmärrys ei poista sisälläni kyteviä tunteita minnekään. Ne vain kasvavat. Ja lopulta tunteet tulevat kuitenkin jossain muodossa ulos. Muistutan joka päivä itselleni, ettei meidän tarvitse olla superihmisiä.

Aina maailmasta löytyy muita, jotka ovat vielä pidempään odottaneet lasta. Se ei kuitenkaan poista meidän jokaisen omia kokemuksia. 

Minusta olisi tärkeää ennemminkin kannustaa ihmisiä puhumaan kuin vaikenemaan. On asia sitten mikä tahansa. Voisin kuvitella, että tämä kilpailuasetelma ja vertailu ulottuu myös muihinkin kohderyhmiin. En tiedä, mutta uskon puhumisen usein auttavan monessa asiassa. Puhumalla saa uutta näkökulmaa omiin ajatuksiinsa, mutta myös vahvistusta sille, ettei ole asian kanssa yksin. On tärkeää huomata kuinka on muitakin, jotka käyvät samoja asioita läpi. On hyvä ymmärtää, että on muitakin, jotka ovat tunteneet tuon saman tuskan. On siis olemassa ihmisiä, jotka voivat aidosti yrittää ymmärtää miltä sinusta tuntuu!

Sillä ei ole väliä, oletko kärsinyt tahatonta lapsettomuutta vuoden tai kymmenen. Tunteet ovat jokaisella yksilölliset. Silläkään ei pitäisi olla mitään väliä, oletko hakeutunut hoitoihin vai et. Kun puhutaan tunteista ja kokemuksista, sillä ei ole merkitystä, miten sinun polkusi on lopulta mennyt. Vain sillä on merkitystä mitä sinä olet tuntenut, ja miten sinä olet selvinnyt rankoista kokemuksistasi. 

Tunteitaan ja kokemuksiaan ei pitäisi koskaan joutua todistelemaan – eihän?

by Susanna (rv 25)

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

”Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi!” – näin minulle kerrottiin

 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Olen viime aikoina havahtunut useaan kertaan ajatuksissani toteamaan itselleni kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Elän omaa unelmaani. Olen juuri siinä tilanteessa, johon olen jo muutaman vuoden halunnutkin. Pelkäsin jo jossain kohtaa, etteikö tätä hetkeä tulisi. Mutta onneksi – nyt se on täällä!

Alkuraskauden pohdintojen, pelkojen ja epäilysten jälkeen vihdoin on tullut seesteinen vaihe. Se vaihe mistä kaikki ovat puhuneet ja hehkuttaneet, kuinka ”nainen on kauneimmillaan raskaana” ja ”naiset hehkuvat onnea”.

Aivan hei – tämä on se raskauden toinen kolmannes , jota kaikki ovat mainostaneet. Tämä on se hetki, kun raskaus on ihanaa!

Alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen aikoihin epäilin suuresti, että tällainen tasainen ja yltiöonnellinen vaihe olisi vain kaikkien yhteinen keksitty harha, jotta kaikki naiset jaksaisivat tsempata tuon alkuraskauden yli. Nyt kuitenkin kun mennään raskauden kuudetta kuukautta, on kaikki alkanut loksahtamaan paikoilleen. Olen jollain tavalla jatkuvasti erittäin onnellinen. Olen onnellinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Täydellistä ei elämän tarvitse olla, mutta nyt se tuntuu täydelliseltä. Tällä hetkellä toivon, että tämä mielentila ei lähtisi koskaan pois.

Tällä hetkellä minun ei tarvitse murehtia työjuttuja. Minun ei tarvitse saavuttaa mitään. Voin vain olla tässä, ja just näin on tosi hyvä! Olen myös aidosti tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani. Onnistuin rakentamaan itselleni arjen ja combon, johon on turvallista, helppoa ja ihanaa saada kesäkuussa toivottaa tervetulleeksi meidän odotettu uusi tiimiläinen. Tästä kuplasta en halua enää irroittaa! Tähän kuplaan olen pitkään halunnut päästä.

Kunpa vain saisin jäädä tähän onnelliseen raskauskuplaani ikuisesti!

Minun kohdallani tämä kupla tarkoittaa itsestä huolehtimista, elämästä nauttimista ja parisuhteessa rakastamista. Haluan valmistautua pienokaisen tuloon omalla tavallani. Haluan aidosti kokea nyt kaiken, ja olla läsnä tässä hetkessä. En halua mitään turhaa negatiivista elämääni. Onneksi kuplan seinät on rakennettu sen verta joustaviksi, että tarvittaessa ne potkaisee kaiken negatiivisen pois luotani. Tätä olotilaa haluan suojella, sillä kaikki on just nyt niin hyvin!

Tutut ja tuntemattomatkin ovat minulle viime aikoina tulleet juttelemaan ja kertomaan, kuinka heidän mielestään hehkun tällä hetkellä ympärilleni suurta onnea. On ollut todella ihanaa kuulla, sillä siltä minusta tällä hetkellä tuntuukin. Nyt olen jälleen löytänyt merkityksen elämälleni. Tämä merkitys on kaikista maailman merkityksistä se kaikkein kallein ja maailman tärkein. Olen myös onnellinen, että saan jakaa tämän kaiken juuri mieheni kanssa. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen, sillä juuri hän on opettanut minulle elämää, jossa saa ja kuuluu nauttia. Tämä elämäntapa on se, joka tekee meistä onnellisen. 

Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, kuinka suuri voima ja viisaus meidän naisten vartaloissa piileekään. Miten ihmeellistä ja ihanaa on se, että me pystymme oikeasti kehittämään sisällämme jonkun niin ainutlaatuisen olennon kuin oman lapsen. Jo nyt tunnen niin suurta rakkautta lastani kohtaan, etten millään jaksaisi enää odottaa, että saisin hänet syliini.

Päällimmäisenä tällä hetkellä on kiitollisuus. Kiitos! Tätä on niin kauan toivottu ja odotettu.

Ja nyt olen vain niin onnellinen!

by Susanna (rv 24)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

7 vinkkiä, miten neuvolassa voisi huomioida isät paremmin

 

 

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

Uupuminen on erittäin ajankohtainen aihe, sillä lähes päivittäin näkee uutisia ja artikkeleita uupuneista ihmisistä. Erityisesti suorittaville tyypeille uupuminen on melko yleistä. Entiset tehopakkaukset huomaavat jossain kohtaa elämää, etteivät enää vain jaksakaan. 

En ole koskaan näyttänyt ulospäin väsymystä. Koin, että se on heikkoutta, joka voisi kääntyä minua vastaan.

Olen aina halunnut näyttää muille olevani energinen ja aikaansaava. Eihän kukaan halua väsynyttä ihmistä töihin tai ostaa palveluita väsyneeltä ihmiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä aika olla rehellinen. Tiedän, että rehellisyys auttaisi minua, mutta ennen kaikkea siitä voisi olla apua myös muillekin samaa kokeneille. 

Minä uuvuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten muutettuani Turkuun. Koko uupuminen alkoi jo paljon ennen tuota hetkeä, mutta lopulta seinä tuli vastaan vaihtaessani kotikaupunkia. Muistan kuinka tilanne ei tullut minulle yllätyksenä. Olin siihen asti tehnyt monta vuotta kolmea tai jopa neljää työtä päällekkäin. Samanaikaisesti kilpailin bikini fitnessissa tavoitteellisestiPoltin tietoisesti kynttilää molemmista päistä. Halusin pärjätä. Minulla oli kova tarve saada näyttää, että minusta on johonkin ja pystyn elämään itsenäisesti.

Koko uupuminen tuli rytinällä vasten kasvojani. Yhtäkkiä lyyhistyin, ja totesin etten vain jaksa enää. Makasin sohvalla sikiöasennossa itkien, enkä pystynyt liikkumaan.

Tuon kokemuksen jälkeen karsin kalenterini täysin tyhjäksi ja aloitin puhtaalta pöydältä koko elämäni kanssa. Se tuntui todella hyvältä, vaikka samaan aikaan olo oli hyvin merkityksetön. En tuolloin ihan ymmärtänyt mitä uupumisesta toipuminen todella vaatisi. Tiesin sen kyllä teoriassa, mutta olen aina jotenkin ajatellut olevani yli-ihminen, joka selviää kaikesta. Myös yrittäjyys ajaa helposti siihen, että pystyy tekemään vain vähän töitä ja pysymään sen avulla koko ajan työmarkkinoilla aktiivisena. Suurin pelkoni oli jäädä sivuun kaikesta. Ajattelin vain olevani työnarkomaani, jonka oli löydettävä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työ ja menestyminen.

Vuosi tuon jälkeen päädyin kuitenkin hakeutumaan psykoterapiaan, jossa sain käydä näitä ajatuksia läpi. Olen aina ollut erittäin analyyttinen, ja pohdin paljon elämää. Olin todellinen mallioppilas myös terapiassa. Lopulta en sielläkään uskaltanut näyttää todellista väsymystäni. Ja puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen olin jälleen samassa tilanteessa. Pikku hiljaa oma jaksaminen oli jälleen tullut päätepisteeseensä. Tuntui, etten enää pystyisi toimimaan osana tätä yhteiskuntaa. Olin jotenkin hyödytön. Miten voin olla jälleen tässä pisteessä? 

Tuolloin kävin myös psykologilla puhumassa asiasta ja minulle tehtiin BDI itsearviointikysely (ns. masennuskysely), jollaisia olin tehnyt itse omille asiakkailleni mielenterveys- ja päihdetyössä. Tuota kyselyä täyttäessäni mietin, että tuleekohan tästä luotettavaa tulosta, sillä tunnen tuon kyselyn niin hyvin. Tietoisesti yritin olla hyvin rehellinen, mutta tiedän, että alitajunta jatkuvasti yritti kaunistella todellisuutta.

Itsearviointikyselyn tuloksena minulla voisi olla keskivaikea masennus.

Kävimme tätä asiaa psykologin kanssa läpi, ja hän ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysähtymisen. Hän ei nähnyt syytä asian eteenpäin viemiselle – ei tarvetta lääkehoidolle, mutta lepoa tämä tilanne vaatisi.

En edelleenkään missään kohtaa halunnut täysin myöntää itselleni ja muille uupumukseni vakavuutta. Tein keikkatöitä, jotta voisin palautua. Omat voimat alkoivat kuitenkin todella nopeasti palautua ja tuntui, että pystyisin jälleen palaamaan kunnolla töihin. Tuolloin aloitinkin palvelupäällikkönä kotipalveluja tuottavassa yrityksessä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun uuvuin jälleen. Tiedän, että työpaikka oli myöskin täysin väärä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

Tällä kertaa ymmärsin, että nyt oikeasti palautuminen vaatisi aikaa. Se ei mene kuukaudessa tai kahdessa ohi. Olin myös lapsettomuusklinikalla käynnin jälkeen ymmärtänyt, että näillä stressitasoilla en voisi tulla myöskään raskaaksi. 

Nyt viimeisestä ”romahduksesta” on kulunut reilu puoli vuotta. Yhä edelleen viikoilla, jolloin on päivittäin sovittuja asioita, saatan kokea syvää väsymistä. Olen ihminen joka nauttii tekemisestä. Minä ja aivoni palautuvat parhaiten tekemällä itselleni tärkeitä asioita. Jos elämääni tulee hiukankin jotain negatiivista tai turhaa stressiä, alan voimaan pahoin. Tuntuu, etten ole vieläkään entiseni. Palautumiseen voi mennä vielä monia kuukausia ja se tuntuu hyvin turhauttavalta.

Pelkään, etten palaudu enää koskaan ennalleni. Ja samalla kaipaan ajoittain tuota tehopakkausta!

Tällä hetkellä voin hyvin. Teen valmennustöitä, luentokeikkoja sekä tätä blogia kunnianhimoisesti, mutta rennosti. Nyt ei ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Teen ekaa kertaa elämässäni asioita intohimolla, mutta vain sen verran, että se tuntuu kivalta. Raskaus ja perheen perustaminen on myös muokannut osaltaan omia arvojani. En koe, että nyt tarvitsee saavuttaa mitään. Nyt on aika vain olla ja nauttia kaikesta – tässä hetkessä. 

Hyvä tulee hyvän luokse. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskityn nyt elämään intohimoisesti ja arvostaen, näin tiedän eläväni minun näköistä elämää!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

”Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämään!” – näin minulle kerrottiin

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – Pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen täysin sydämestä, sillä minua ihmetyttää kysymys: ”no kuinkas monta kiloa on tullut raskauden aikana?” Kysymyksestä mielestäni paistaa läpi ajatus siitä, että aivan kuin raskaus olisi automaattisesti ylimääräisten kilojen keräilyä. Alkuraskauden aikana painoni nousi neljä kiloa ensimmäisten kuukausien aikana. Silloin kroppaani tuli nestettä ja pahoinvoinnin takia olin myös koko ajan syömässä. Silloin toki painoa olisi voinut tulla paljon enemmänkin, jos olisin syönyt isoja annoksia sekä epäterveellistä ruokaa, enkä olisi liikkunut. En sanoisi, etteikö silloin juuri olisi tehnyt kovastikin mieli kaikkea suolaista ja rasvaista ruokaa. Terveellisesti syöminen ja liikkuminen ei siinä kohtaa ollut helppoa. En vain keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi olisin halunnut syödä ruokaa, joka ei ravitse minua, eikä myöskään vatsassa kasvavaa sikiötä. Minulla on periaate: kun 80 prosenttia ruokavaliosta on terveellistä, voi silloin 20 prosenttia olla vähän sinne päin. Tätä ajatusta suosittelen kaikille! Lisää huomattavasti tyytyväisyyttä omaan elämään.

Terveelliseen ravitsemukseen ei ole oikotietä. Se on myös todellisuudessa aika yksinkertaista. 

Olen aina syönyt pääsääntöisesti melko terveellisesti, mutta silti se ei tule itsestään myöskään minulla. On täysin väärin ajatella, että joillekin se olisi helppoa. Ei se ole! Olen sitä mieltä, että kyllä jokainen joutuu tekemään valintoja ja päätymään terveellisempään vaihtoehtoon. Helpompaa olisi syödä rasvaisia, suolaisia ja sokeripitoisia ruokia, sillä niitä on vielä ainakin toistaiseksi enemmän saatavilla. Mutta onneksi siinä kohtaa, kun on syönyt pitkään terveellisesti, omat makutottumukset alkavat muokkautua. Jonkin ajan kuluttua alkaa yhä enemmän tekemään mieli jotain raikasta ja aitoja makuja.

Uskon kuitenkin, että ihan kaikki joutuvat jatkuvasti muistuttamaan itseään, miksi haluavat tehdä terveellisiä valintoja. Minulle terveelliset elämäntavat ovat arvoja, joista haluan pitää kiinni! En yleensä mene tai suosittele ketään menemään yksittäisten mielitekojen perässä. Tiedän useista kokemuksista, että hetkelliset mieliteot menevät myös ohi – ja tilalle tulee valitettavasti pian uusia. Jokaista mielitekoa ei kannata kuunnella. Oletko koskaan kokenut sitä, että tekee mieli jotain hyvää, syöt sen ja hetken päästä on paha olo? Jep, täällä kans on tuttua juttua. 

Yritän jatkuvasti muistuttaa itselleni kysymystä; miksi aiheuttaisin pahan olon itselleni pelkän hetkellisen mieliteon takia? 

Minun mielestä on myös väärin laittaa syyt täysin raskausajan mieliteoille. ”On niin paha olo tai on niin kovat himot” ja sen vuoksi on pakko saada esimerkiksi suklaata. Ei, mun ei ole oikeasti pakko syödä suklaata. Nuo kaikki raskausajan himot kuuluvat raskauteen, mutta en siltikään halua uhriutua, vaan haluan ottaa täyden vastuun tekemistäni valinnoista – myös silloin kun valitsen syödä herkkuja!

Monet ajattelevat, että nyt kun olen raskaana voin syödä kahden edestä! VÄÄRIN. Meidän ei tarvitse syödä kahden edestä, vaan pikemminkin tuplasti terveellisemmin!

Lisäksi kuulen paljon puhuttavan raskausajan ravintosuosituksista, kun ei saisi syödä jotain mitä tekee mieli. Siellä ei kuitenkaan kielletä herkullisia vihanneksia ja ihanan raikkaita hedelmiä. Meidän keho ei tarvitse sulatejuustoja tai lakritsia ja salmiakkia. Miksi siis niitä pitäisi syödä raskaana? 

Raskauden aikana painon kuuluu nousta. Se on selvä! Painonnousua ei saa eikä kannata yrittää hidastaa. Se nousee sen minkä nousee! Keskimääräinen painonnousu neuvolan mukaan on koko raskauden aikana noin 12 kiloa. Itse kuitenkin ajattelen, että tekemällä hyviä ja terveellisiä valintoja minun ei tarvitse olla missään kohtaa huolissaan, vaikka paino nouseekin.

  • Liikun suositusten mukaisesti.
  • En syö lisättyä sokeria juuri ollenkaan.
  • Syön paljon vihanneksia ja hedelmiä sekä muita kuitupitoisia ruokia.

Näiden valintojen kautta tiedän, että jokainen uusi kilo on täysin normaalia ja tervetullutta. Ne ovat merkki terveellisesti kasvavasta lapsesta vatsassani. Tietysti kiloja kertyy myös muuallekin kuin vain vatsaan. Muun muassa reidet ja rinnat keräävät nestettä sekä rasvaa. Olen kuullut, että keräämme kehoomme rasvavarastoja tulevaa imetystä varten. Siitä ei siis kannata olla huolissaan!

Mielestäni tuon keskustelun painonnoususta saisi lopettaa. Keskittyisimme sen sijaan enemmän siihen, mitä syömme ja miten liikumme. Ja sitä kautta siihen, miten voimme.

Näillä asioilla on huomattavasti enemmän merkitystä!

by Susanna (rv 23)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

8 syytä, miksi raskausaikana kannattaa liikkua!

Millainen on minun raskausajan treeniohjelma?

Vinkki: miten valmistautua tulevaan synnytykseen – bonuksena myös seksi alkaa tuntua paremmalta!

”Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi!” – näin minulle kerrottiin

Stressaatko paljon? Miten voisit vähentää stressiä? Nämä kysymykset minulta kysyttiin, kun varasin puhelimitse aikaa lapsettomuushoitojen aloitukseen. Kysymykset olivat erittäin merkitykselliset, sillä tämän jälkeen aloin tekemään elämääni radikaaleja muutoksia. Jos sinä haaveilet raskaudesta. Kannattaa tämä lukea ajatuksella läpi. 

Suorittava elämäntyyli ajoi minut jatkuvasti loppuun

Olin tottunut elämään maailmassa, jossa suoritan paljon asioita, jotta voin saavuttaa tavoitteeni. Unohdin välillä elää, koska minulla oli kiire jo saavuttaa seuraavia asioita. Suorittaminen ei ole vain tapa toimia, vaan se on iso osa minun uskomusmaailmaani. Koin usein tyydytystä ja oma arvoni nousi, kun saavutin itselleni jotain merkityksellistä esimerkiksi työelämässä tai urheilijana. Halusin kokea tuota arvostusta niin itseltäni kuin muiltakin.

En sanoisi, että pelkästään suoritukseni olisivat määrittäneet minun arvoa, mutta olivat ne ainakin hyvin suuressa roolissa. 

Jatkuva suorittaminen on kuitenkin hyvin kuluttavaa. Milloinkaan ei ole hyvä olla. Missään kohtaa en tuntenut tyytyväisyyttä, koska aina voisi olla parempi. Aina voisi saada paremman työpaikan tai paremman työkeikan. Ennen kolmeakymmentä olin ehtinyt uupumaan elämäni aikana jo useampaan kertaan. Uskon vahvasti, että suorittava elämäntyylini oli suurin syy uupumisille. 

Miten pääsin irti suorittamisesta?

Omalla kohdallani ainoa keino oli totaalinen pysähtyminen. Karsin kaiken turhan pois elämästäni. Päädyin myös jäämään pois töistä, joka oli todella iso päätös näin kunnianhimoiselle ihmiselle. Jouduin tilanteeseen, jossa todella pohdin mikä minulle on elämässä tärkeintä. Kuten vauvakuume postauksessani kerroin, vauvakuumeessa elämä alkoi tuntua merkityksettömältä. Tämä oli myös yksi syy, mikä aiheutti pysähtymisen. Lähdin arvioimaan elämää hyvin konkreettisesti – pala palalta. En jättänyt elämääni mitään, mikä ei toisi iloa tai onnea. Ja jos oli jotain onnea tuovia asioita, jotka pahimmillaan stressasivat paljon, päätin muuttaa asennettani näitä asioita kohtaan.

Voisinko tehdä asioita huolettomammin? Tuoko nipottaminen ja täydellisyyden tavoittelu minulle onnea?

Näiden ajatusten saattelemana lähdin muuttamaan asennettani. 

Yksi konkreettisemmista asioista oli kodinhoito. Olen edelleen hieman neuroottinen puhtauden suhteen, mutta olen opetellut olemaan stressaantumatta siitä. Nykyään voin hyvin jättää siivouspäivän välistä, jota en ennen olisi ikimaailmassa tehnyt. Tai voin lähteä matkalle, ilman että olisin ennen matkaa pessyt vessat ja pesuhuoneen. Likaa on maailma täynnä, joten sitä en voi kokonaan poistaa. Minun oli vain päätettävä, mikä olisi minulle sopiva siisteysaste meidän kotona, jotta voin olla onnellinen ilman turhaa stressiä ja turhautumista.

Kaikki lähtee omien heikkouksien tunnistamisesta. Mitkä sinua stressaavat eniten? Sen jälkeen lähde tekemään tarvittavia toimenpiteitä asian poistamiseksi tai oman asenteesi muuttamiseksi. 

Stressi ja raskaus

En tiedä kuinka paljon tätä on oikeasti tutkittu, mutta uskon vahvasti siihen, että stressillä voi olla jonkinlainen vaikutus naisten haasteille tulla raskaaksi. En näe syytä, miksi stressiä ja sen vähentämistä ei kannattaisi ainakin kokeilla omassa elämässään. Ei kokeileminen ainakaan huononna tilannetta. Stressi kuuluu meidän elämään, ja se on meille myös hyväksi. Kokonaan stressiä ei tarvitse poistaa. Liiallinen ja pitkäaikainen stressi on kuitenkin terveydelle haitallista.

Tsemppiä stressin aiheuttajien ja reaktioiden arvioimiseen!

by Susanna (rv 22)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Miksi aivoni eivät toimi? – voinko laittaa hajamielisyyden ja unohtelun raskauden piikkiin?

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

 

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä

Naisille raskaus konkretisoituu päivä päivältä enemmän mitä lähempänä lapsen syntymä on. Jokainen raskausoire valmistelee naista kohti äitiyttä, ja nainen on hyvin tiiviisti osa prosessia. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa miehestä! Mies voi joissain tapauksissa jäädä hyvinkin ulkopuoliseksi, jollei raskaana oleva ota häntä mukaan raskauteen ja siihen liittyviin asioihin. Joskus tämä ulkopuolisuuden tunne voi tulla, vaikka asioita tehtäisiinkin yhdessä. Tämä on siis asia, joka kannattaa käydä yhdessä läpi. Millaista huomiota kumpikin toivoisi toiselta?

Miten miehet kasvavat isyyteen, kun heille ei suoranaisesti tapahdu naisten tavoin samanlaisia konkreettisia muutoksia? 

Miten siis tulevaa isä voisi saada vielä lähemmäksi kasvavaa sikiötä?

Siinä meillä tehtävä. Olen kerännyt omassa raskaudessa hyväksi havaittuja vinkkejä isän osallistamiseen.

1. Tehkää raskaustesti yhdessä. 

Kuten aikaisemmin kerroin lapsettomuutta käsittelevässä tekstissäni, halusin pelkän lapsen sijaan kokonaisen perheen. Minulle perhe tuossa kohtaa tarkoitti äitiä, isää ja yhteistä lasta. Ja tämän vuoksi jo raskauden ja lapsen suunnittelun alusta alkaen toin tuota ajatusta hyvin vahvasti esille. Sen vuoksi olen ollut alusta alkaen hyvin tarkka siinä, että olemme molemmat yhtä paljon tässä asiassa mukana. Tämä on meidän yhteinen, elämän mittainen projekti ja molemmille yhtä tärkeä. Kaikki mitä lapseen ja raskauteen liittyy, olemme tähän asti tehneet yhdessä. Uskon vahvasti, että se on lujittanut myös mieheni suhdetta syntyvään lapseen. 

2. Kertokaa yhdessä raskaudesta ystäville ja tuttaville. 

Raskaudesta kertominen on hyvin jännittävää. Vaikka olimme raskautta jo jonkin aikaa toivoneet, ei sen kertominen ollut helppoa. Se jännitti. Miten muut ottavat uutisen vastaan? Millaisia tunteita se herättää minussa ja muissa? Hyvin tunteellisia ne hetket olivat, joten oli erittäin ihanaa jakaa ne yhdessä mieheni kanssa.

3. Kerro omasta olostasi, muutoksista ja ajatuksista.

Jatkuvat muutokset omassa kropassa ja mielessä pistää hämilleen varmasti jokaisen odottajan. Raskaana oleva käy paljon asioita läpi omassa päässään. Sitä mukaa, kun oma vartalo alkaa muuttumaan, ei se enää tunnu välttämättä omalta. Kehossa tapahtuu paljon myös positiivista. Puhu ja kerro niistä puolisollesi. Häntä varmasti kiinnostaa mitä kaikkea käyt läpi. Eläkää niitä tunteita ja ajatuksia yhdessä. 

4. Ota miehesi mahdollisuuksien mukaan neuvola- ja ultrakäynneille.

Kerro kuinka tärkeää hänen läsnäolo on sinulle. Neuvolakäynneillä tutkitaan pääosin äitiä, mutta on todella hyödyllistä, jos myös tuleva isä pääsee käynneille mukaan. Neuvolassa käydään vauvaan ja raskauteen liittyviä asioita läpi, joten on hyvä, jos molemmat ovat paikalla. Siellä saa myös paljon ohjeita, joita on hyvä molempien olla kuuntelemassa. 

5. Käykää yhdessä läpi vauvan kehitystä viikko viikolta. 

On olemassa erittäin hyviä appeja, joissa joka raskausviikko kerrotaan hyvinkin tarkasti mitä kehossa milloinkin tapahtuu. Lukekaa näitä yhdessä ja tehkää siitä tapa. Meillä on toiminut se hyvin, että viikon vaihtuessa luen ääneen illalla ennen nukkumaan menoa tulevaa viikkoa läpi. Näin me molemmat olemme perillä sikiön sen hetkisestä kehitysvaiheesta. 

6. Läheisyys on yhtä tärkeää raskaana olevalle, kuin tulevalle isällekin. 

Hellikää, halikaa ja silitelkää! Muistakaa pitää huolta parisuhteestanne. Te olette tiimi, ja teidän rakkaus on koko perheen ydin. Pitäkää siis huolta toisistanne. Älkää missään nimessä alkako pitää toista itsestäänselvyytenä. 

7. Keksikää masuasukille jokin nimi, ja alkakaa puhumaan hänestä persoonana osana teidän tiimiä.

Rakentakaa omaa liimaa välillänne, ja puhukaa uudesta tiimiläisestä ja hänen tulostaan. 

8. Kosketelkaa ja silitelkää masua yhdessä.

Tämä tulee ajankohtaiseksi viimeistään siinä kohtaa, kun alat tuntemaan vauvan potkut mahassasi. Tällöin myös tuleva isää saa ensimmäisiä kosketuksia syntyvään lapseen. Ennen tätä voitte kuitenkin yhdessä esimerkiksi rasvailla kasvavaa masua ja pitää sitä hyvänä. Kaikki kosketus ja hellyys tekee hyvää myös kasvavalle sikiölle!

9. Puhukaa yhdessä vatsalle. 

Noin raskauden puolessa välissä sikiö alkaa kuulemaan kohdun ulkopuolisia ääniä. Viimeistään silloin lapselle kannattaa alkaa puhelemaan. Näin sikiö oppii omien vanhempiensa ääniä ja myös isä saa kokea yhteenkuuluvuutta syntyvään lapseen.

10. Menkää yhdessä vauvatarvikeostoksille.

Tätä en ole itseasiassa vielä itse kokeillut, koska olemme hyvin minimalistisia, emmekä pidä tavaroiden haalimisesta. Tämän vuoksi emme myöskään kumpikaan nauti shoppailusta. Kuitenkin jossain kohtaa – kun aika on kypsä – on tämäkin yksi tärkeä prosessi käydä yhdessä läpi. Mitä kaikkea tarvitsemme uudelle perheenjäsenelle? Mitä emme tarvitse? 

 

Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä mielessä? 

by Susanna (rv 22)

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Voiko rakenneultra paljastaa meille jotain, johon emme olekaan valmiita?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Kuuluuko seksi ja raskaus samaan lauseeseen? – ajatuksia raskausajan seksihaluista

Voiko rakenneultra paljastaa meille jotain, johon emme olekaan valmiita?

Meillä on huomenna rakenneultra. Ihan rehellisesti sanottuna se pelottaa ja jännittää todella paljon. Olen tällä hetkellä viikoilla 21, ja huomenna alkaa raskausviikko 22. Yhtenä isona ja kutkuttavana jännityksen aiheena on tietysti se, että mitä sukupuolta meidän Papu mahdollisesti olisi. Tämä asia on luonnollisesti saanut koko lähipiirin pohtimaan ja heittelemään veikkauksiaan kumpi sieltä tulee. Myös minulta on kysytty, että onko minulla jotain aavistuksia?

Olen joka kerta kysymyksen kuultuani ollut hämilläni, pitäiskö minulla olla joku aavistus?

Rehellisesti – minulla ei ole mitään hajua kumpi sieltä voisi tulla. Mistä joku voisi sen aavistaa? Onko kyse omista haluista vai aavistaako joku sen oikeasti jostain? Toisaalta olen pelännyt myös omaa reaktioitani. Voisinko kuitenkin kokea pettymystä sillä hetkellä kun kuulemme sukupuolen? Sisällä sisimmässäni minullakin on kyllä toive. Mutta en halua pettyä, sillä molemmat vaihtoehdot ovat yhtä ihania. 

Pahoinvoinnin loppuminen toi epävarmuuden

Pelkoa tuottaa todella paljon ajatus siitä, että mitä jos ultrassa selviää jotain odottamatonta. Mitä jos Papulla ei olekaan kaikki hyvin? Mitä sitte tapahtuu? Selviänkö siitä? Kahdessa alkuraskauden ultrassa ei ole tullut esille mitään sellaista, miksi nyt tarvitsisi olla huolissaan. En siis ymmärrä, miksi huoli kuitenkin herää? 

Olen joskus lukenut siitä, että juuri tässä vaiheessa raskautta voi kokea hyvin epätodellisia fiiliksiä, koska vielä ei ole vatsa kovinkaan paljoa kasvanut, pahoinvointi voi alkaa hellittää ja vauvan liikkeitä ei välttämättä vielä tunne. Olin juuri tuossa tilanteessa vielä viime viikolla. Minun kohdalla pahoinvoinnit loppuivat vasta noin kaksi viikkoa sitten. Ne loppuivat kuin seinään. Vaikka olinkin tuosta erittäin onnellinen, koin jotenkin todella outoja tunteita. En enää ollutkaan varma olenko ollenkaan raskaana. En tuntenut vielä liikkeitä. Kuinka hassulta se kuulostaakin, aloin epäilemään kaikkea. Onneksi sain ystävältäni lainaan kotidopplerin, ja sillä aloin kuuntelemaan Papun sydänääniä, jotka löytyivät todella helposti. Onneksi näitä hetkiä varten on olemassa tuollaisia työkaluja. Pahoinvointi oli jotenkin niin konkreettista – vaikka välillä ihan kamalaa. Pahoinvointi toi minulle varmuuden, että siellä masussa oikeasti kasvaa jokin. 

Ensimmäiset potkut

Vielä viikoilla 20 en ollut juuri ollenkaan tuntenut tai osannut ainakaan tunnistaa Papun liikkeitä vatsassani. Kyselin paljon muilta kokemuksia, ja monet olivat tunteneet liikkeet jo jopa hyvin aikaisillakin viikoilla – kuten 15 tai siitä ylöspäin. Olin tosi hämilläni, että miksi itse en tunne.

Ja tässäkin asiassa aloin heti pohtimaan, miksi en osaa tunnistaa liikkeitä? Onkohan tämä raskaus jatkuvaa itsensä kritisointia?

Onneksi kuitenkin viime viikon torstaina se vihdoin tapahtui, ja me molemmat – mieheni sekä minä – tunsimme liikkeet selkeästi. Nyt viimeisten päivien aikana olen saanut nauttia näistä ihanista liikkeistä. Ja hei, vihdoin koko raskaus alkaa tuntumaan paljon konkreettisemmalta. 

Huomenna siis ultra, ja toivottavasti siellä kaikki hyvin.

by Susanna (rv 21)

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Kuuluuko seksi ja raskaus samaan lauseeseen? – ajatuksia raskausajan seksihaluista

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imettämiselle? – asiantuntija vastaa

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Kuuluuko seksi ja raskaus samaan lauseeseen? – ajatuksia raskausajan seksihaluista

Raskaus ja sen tuomat muutokset mielessä sekä kehossa aiheuttavat lähes aina keskustelua seksistä. On siis täysin normaalia, että tämä aihe nousee pariskunnilla jossain kohtaa raskautta esille. Silloin on hyvä tietää, että muutkin käyvät samoja asioita läpi, ettekä ole asioiden kanssa yksin.

Miten siis seksielämän kanssa käy, kun tulee raskaaksi? Mitä pitäisi osata ottaa huomioon? 

Mikäli raskaus on sujunut hyvin, eikä neuvolasta ole saanut muuta ohjetta, en ole kuullut syytä miksi raskauden aikana pitäisi välttää seksiä. Kasvava vatsa voi tosin aiheuttaa uusia tuntemuksia. Vaihtakaa asentoa ja muistakaa, että seksi ei tarkoita aina yhdyntää. Läheisyys ja kosketus voi tapahtua monilla muillakin tavoilla.

Tärkeintä on kuitenkin se, että molemmat osapuolet tietävät missä mennään. Sen vuoksi asiasta kannattaa puhua avoimesti oman puolison kanssa. Läheisyys ja sen tuomat hormonit ovat erittäin tärkeitä terveydelle raskauden aikana. Keskustelkaa ja pohtikaa, miten teidän parisuhteessa läheisyys tulisi mahdollisimman luontevasti ja molemmille sopivalla tavalla. Mitkä ovat teidän parisuhdetta ja läheisyyttä tukevat toimintatavat raskausaikana? Mitkä taas estävät läheisyyden? 

Seksihalut ovat hyvin yksilölliset

Itse oman kokemuksen mukaan – sekä myös monien muiden naisten kokemusten kautta – voin todeta, että seksihalut voivat jopa nousta raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Silloin seksi ja orgasmi tuntuvat erittäin hyvältä. Jopa sellaiselta, jota ei ole koskaan ennen kokenut. Tämä johtuu lisääntyneestä verenkierrosta emättimessä, joka puolestaan lisää naisen tuntoherkkyyttä. Jotkut naiset tuntevat itsensä haluttavammiksi alkuraskauden aikana kasvaneiden rintojen sekä pyöristyneen vatsansa myötä.

Olen myös kuullut, ettei ole myöskään täysin epätavallista, että miehiä vetää enemmän puoleensa hänen raskaana oleva puolisonsa.

Nämä kaikki ajatukset ja tuntemukset ovat täysin normaaleja, joten tästäkin ajasta kannattaa siis nauttia. Näin minä ainakin aion! 

Toisaalta taas on täysin normaalia myös se, että seksihalut voivat kadota raskauden aikana. Halut voivat myös vaihdella raskauden eri vaiheissa. Hormonit aiheuttavat useammille pahoinvointia, väsymystä ja päänsärkyä, jotka osaltaan voivat aiheuttaa seksihalujen hiipumista. Ei myöskään ole yhtään epätavallista, että raskaus voi vaikuttaa molempien vanhempien seksihalujen laskuun. Nyt kun ajattelee, niin onhan se ihan luonnista, että miehelle voi esimerkiksi nousta suuri halu suojella raskaana olevaa puolisoa ja syntyvää lasta. Tämä halu voi joskus olla voimakkaampi kuin halut seksiin ja yhdyntään. Nämä asiat ovat erityisen tärkeitä sanoa ääneen ja kuunnella toisen tuntemuksia.

Kosketuksen suuri merkitys

Raskaus aiheuttaa suuria muutoksia meille kaikille niin fyysisesti kuin tunnepitoisesti. Jos seksi tuntuu teidän raskauden aikana vastenmieliseltä, voi kuitenkin hellyyden tarve olla suuri. Kosketuskokemuksen jakaminen voi tapahtua niin monella tavalla, johon ei tarvita yhdyntää. Silitelkää, hierokaa, hipsutelkaa ja halikaa toisianne!

Jokainen hellä kosketus välittää kehossa oksitosiinia, joka tukee hyvää terveyttä ja sidettä ihmisten välillä.

Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan liimaksi ihmisten välillä. Se on elintärkeää kaikille meille ja meidän onnellisuudelle, sillä se vähentää muun muassa stressiä ihmisen kehossa.  

Jos yhdyntä kuitenkin tuntuu kivuliaalta, aiheuttaa veristä vuotoa tai orgasmi aiheuttaa supistuksia, suosittelen kyllä asiasta keskustelemaan neuvolassa. Onneksi terveydenhoitajat ovat siellä meitä varten ja tottuneet puhumaan tällaisistakin asioista. Asian puheeksi ottamista ei siis kannata arastella tai hävetä. Tosin ehkä helpommin sanottu, kun tehty! Asioista kannattaa myös jutella muiden raskaana olevien tai äitien kanssa. Usein muilta saatu apu ja tuki auttaa monessa tilanteessa. 

Muistetaan, että myös raskauden aikana on tärkeää nauttia puolisosta.

Älkää siis unohtako toisianne!

by Susanna (rv 21)

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imettämiselle? – asiantuntija vastaa

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?