Milloin kerroimme vauvauutiset? – miksi juuri silloin?

*Postauksen kuvat ovat viikonlopulta, jolloin tein plussatestin ja sain tietää olevani raskaana. Olimme juuri lähdössä ystävien kanssa reissuun Kuusamoon.

Milloin kannattaa kertoa julkisesti, että olet raskaana? Tämä aihe on ehkä yksi kinkkisimmistä asioista raskauden alussa. Muistan vielä elävästi sen tunteen, kun tein plussatestin ensimmäistä kertaa. Silloin elämä mullistui täysin. Yhtäkkiä kaikki ajatukset, puheet ja teot kääntyivät kohti omaa vatsaa ja siellä kasvavaa alkiota. Aloin tiedostaa vatsassa kasvavan ihmeen jatkuvasti ja kaikkialla. Aloin pohtimaan ja tekemään kaikki valinnat sen kannalta, että sisälläni olisi mahdollisimman hyvä kasvaa ja kehittyä. Heti alusta alkaen raskaus meni heittämällä prioriteeteissa ykköseksi. 

Raskaudesta olisi tehnyt mieli huutaa heti koko maailmalle, koska olin niin onnellinen!

Se oli niin erikoista aikaa. Olin hämmentynyt ja sanattoman onnellinen. En meinannut uskaltaa uskoa sitä todeksi – me olimme vihdoin onnistuttu. Minun sisällä oikeasti kasvaa ihminen, todellinen ihme. Tunteita oli laidasta laitaan. Oli iloa, surua, pelkoa, ahdistusta, jännitystä ja kaikkea näiden tunteiden väliltä. Silloin todellakin teki mieli huutaa uutinen koko maailmalle, koska olin niin onnellinen. Olin vihdoin saavuttanut sen, mitä olin pitkään haaveillut.

Monet pitkittävät raskaudesta kertomista hyvin pitkään ja ymmärrän sen todella hyvin. Raskauteen liittyy paljon riskejä, ja joillekin tuntuu helpommalta käsitellä vastoinkäymisiä pienen porukan kesken, kuin että ne pitäisi kertoa koko maailmalle. Ymmärrän kuitenkin myös heitä, jotka kertovat raskaudestaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Miettikää nyt tuota tunnemyllerrystä ja kaikkea mitä alkuraskaudessa tapahtuu! Miksi se pitäisi piilotella muilta? Se on elämää. Miksi me emme voi olla avoimia? Vai onko kyse edes avoimuudesta? Onko kyse itsensä suojelusta? Eihän raskaudesta kertominen poista sitä tosiasiaa, että kaikki ympärillä tietävät myös ne riskit ja pelot menettämisestä.

On täysin luonnollista, että raskauden kertomisen ajankohtaa pohtivat monet hyvin tarkasti.

Uskon, että raskauden kertomisen ajankohtaa pohtivat monet todella tarkasti. Minun mielestä ajankohta on jokaisen oma päätös. Kun vanhemmat ovat tehneet sen päätöksen, ei kenelläkään ulkopuolisella pitäisi olla siihen mitään kritisoitavaa. Miksi kuitenkin aina kauhistellaan heitä, jotka kertovat raskaudesta aikaisessa vaiheessa? Ei ole olemassa sääntöä, joka kertoisi, milloin on oikea aika kertoa raskaudesta. Miksi siis yritämme sellaista ajatusta viljellä ympärillemme? 

Päätös raskauden kertomisesta on luonnollisesti molempien tulevien vanhempien yhteinen päätös – jos lapsella on siis kaksi vanhempaa. Toinen ei voi itsekseen päättää, milloin asiasta kertoo. Tämä kuvastaa hyvin tulevan vanhemmuuden tuomaa kumppanuutta. Jatkossa kaikki asiat, jotka liittyvät lapseen tulee tehdä yhteistuumin toisen vanhemman kanssa. Me päädyimme kertomaan lähes tulkoon heti plussatestin tehtyämme raskaudesta omalle perheelle. Uutinen oli niin mullistava, että emme halunneet pitää sitä vain sisällämme. Halusimme, että myös muut saivat nauttia ja iloita tästä asiasta meidän kanssamme. 

Ystäville kerroimme raskaudesta ensimmäisen ultran jälkeen.

Lähimmille ystäville kerroimme raskaudesta ensimmäisen ultran jälkeen viikolla 12. Halusimme odottaa siihen asti, että tiedämme varmasti alkion kasvavan oikeassa paikassa ja kuulimme sykkeen. Olimme käyneet jo varhaisultrassakin viikolla 8. Olin puhunut lapsettomuudesta ja lapsen odottamisesta niin paljon, että monet olivat eläneet mukana minun fiiliksissä, joten he osasivat myös kysyä meiltä tilanteesta. Varhaisultran jälkeen päädyimme kertomaan raskaudesta, jos joku ystävä siitä kysyi. Emme siinä kohtaa enää halunneet pitää tuota onnea vain itsellämme, vaan kerroimme siitä mielellämme. Sosiaalisessa mediassa asian kerroin vasta siinä vaiheessa, kun perustin tämän blogin. Silloin taidettiin olla raskausviikolla 19.

En kuitenkaan näe, että tuo meidän tapa olisi ollut mitenkään oikea tapa. Meille se tuntui sopivalta, ja molemmille vanhemmille se oli hyvä tahti. Uskon, että myös vanhempien oma kasvu ja kehitys tulevaan vanhemmuuteen vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti haluaa asiasta muille kertoa. Varsinkin ensimmäistä lasta odottaville tilanne on niin uusi, että siinä oikeasti tarvitsee aikaa sulatella uutista. Joillakin aikaa voi mennä monta kuukautta. Kaikilla vanhemmilla on myös oikeus prosessoida asioita omassa tahdissa! Toiset tarvitsevat enemmän aikaa pohtia asioita itsekseen, toiset taas eivät. Kunnioitetaan siis kaikkien omaa tapaa! Tärkeintä on aina pohtia, mikä sopii itselle ja kumppanille parhaiten. 

Kaikilla tulevilla vanhemmilla on oikeus prosessoida raskautta omassa tahdissa!

Raskaudessa voi aina tapahtua odottamattomia asioita. Aina voi tulla tilanne, että lopulta joudumme kertomaan ihmisille suru-uutisen. Sitä ei kuitenkaan kannata minun mielestä elämässä pelätä.

Ennemminkin tärkeää olisi oppia tuntemaan itsensä.

Miten sinä pystyt nauttimaan elämäsi onnen hetkistä parhaiten? Nautitko siitä mieluiten yhdessä muiden ihmisten kanssa vai yksityisesti yhdessä kumppanisi kanssa.

Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyväksyttäviä! <3

by Susanna (rv 29)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Raskaus vie minusta kaikki voimat! – raudanpuute ja järkyttävä väsymys

En ole aina halunnut lasta! – syynä entiset työt lastensuojelussa

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

 

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Sain inspiraation tekstilleni Herkkämies blogin postauksesta, jossa käsiteltiin vanhemmuuden mahdottomuutta kaikkine vaatimuksineen ja velvollisuuksineen. Meille on yhä enemmän selvää, että vanhemmuus on täynnä ristiriitoja. Mikään ei tunnu olevan riittävää ja koemme epäonnistuvamme. Jatkuvasti meiltä vaaditaan tai me itse vaadimme itseltämme enemmän. Aina voisi olla enemmän läsnä, aina voisi auttaa enemmän, tai aina voisi ymmärtää ja tukea lastaan enemmän. Parasta olisi jos saisi triplattua tai vähintään tuplattua itsensä, jotta pystyisi tyydyttämään kaikkien tarpeet. 

Tämä riittämättömyyden tunne kuulostaa jo nyt itseni kohdalla tutulta. Tuntuu, että tuo epäonnistumisten ketju lähtee käyntiin jo siinä kohtaa, kun alat harkitsemaan lasta. Jo siinä kohtaa olet suurennuslasin alla. Kaikki valinnat, joita teet, voivat vaikuttaa raskaaksi tulemiseen tai raskauteen. Olen huomannut, että pyrkisi sitä olemaan kuinka täydellinen tuleva vanhempi, pieleen menee joka tapauksessa.

Mitä voimme tehdä, jos olemme tuomittuja epäonnistumaan? 

En usko, että tässä kohtaa kannattaa kuitenkaan ryhtyä välinpitämättömäksi ja heittää hanskoja tiskiin. Mitä jos vaihtaisimme asennetta? Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, sillä se on mahdotonta. Tämä on ehkä tärkein muistutus itselleni, mutta uskon, että siellä ruudun toisella puolella on myös muitakin minunkaltaisia tulevia vanhempia. 

Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, sillä sitä ei ole olemassa!

Suurimmat haasteet itselleni ainakin tuottaa ravitsemus. Olen tosi tarkkaan yrittänyt noudattaa suosituksia ja kieltoja. Silti huomaan ajoittain, että jälleen meni pieleen. Suosituksia on niin paljon, ettei kaikkea aina joka tilanteessa pysty ottamaan huomioon. Lisäksi meille raskaana oleville tulee omia rajoituksia, kuten minulla on raskauden aikainen närästys, jonka vuoksi en voi syödä tulista ruokaa tai esimerkiksi sipulia. Kun tämän laittaa kaikkien muiden suositusten ja rajoitusten päälle, tuntuu se mahdottomalta toteuttaa. Vaikka en tietoisesti ole tehnyt mitään valintoja vastoin suosituksia, silti niitä ”virheitä” sattuu. 

Suositusten ja rajoitusten viidakko – mihin meidän tulisi keskittyä?

Rajoitukset ja ohjeet eivät liity vain ravitsemukseen. Niitä on iso lista myös muissa elämän osa-alueissa. Hiusten värjääminen raskaana on herättänyt paljon ristiriitaisia ajatuksia ja ohjeistuksia. Myös ihovoiteiden käytöstä on monia suosituksia ja näkemyksiä. Mieleen herää paljon kysymyksiä, kuten kuinka paljon saa syke nousta treeneissä, jotta se on turvallista? Olenko voinut aiheuttaa jotain haittaa vatsassa kasvavalle lapselleni käymällä avannossa? Stressaanko liikaa? Mikä määrä sokeria on vielä turvallista lapsen kehitykselle ja kasvulle? Ja näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin. Jokainen meistä haluaisi tehdä oikeita valintoja. Ei kukaan halua satuttaa vatsassa olevaa vauvaansa!

Vaadimmeko liikaa itseltämme? Olenko epäonnistunut, jos en pysty noudattamaan ohjeita pilkun tarkasti?

Onko suosituksia jo siis liikaa? Vai olemmeko me ihmisinä sellaisia, jotka tarvitsevat kaikkeen oikean vastauksen ja vaadimme itseltämme liikaa? Olen pohtinut tätä omalla kohdallani ja olen pyrkinyt muuttamaan omaa asennettani. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei ole oikeasti olemassa täysin oikeaa ja väärää. Kaikkia suosituksia ei tarvitse ottaa haudan vakavasti. Pitäisikö meidän siis hiukan hellittää? NO KYLLÄ! Saamme aivan varmasti kasvatettua vatsassamme riittävän hyvän ja ”täydellisen” yksilön vain ottamalla hiukan rennommin! 

Meillä on niin suuri halu ja tahto rakentaa sisällämme ylivertaisen hienoa yksilöä. Jos pyrimme noudattamaan kaikkia ohjeita ja suosituksia 100%:n oikein, kaikki nuo vaatimukset helposti voivat kääntyä jopa meitä vastaan. Mielestäni meidän pitäisi hiukan hellittää. Olen alkanut pohtimaan oman asenteeni ja raskausajan vaikutuksia myös tulevaan vanhemmuuteen. Jos nyt jo haluan kontrolloida vauvani kaikkea kehitystä kohti täydellisyyttä, tulee vanhemmuudestakin erittäin raskasta. Lapseni ei tule koskaan olemaan täydellinen. Kukaan ihminen ei ole. Miksi siis en vain pyri riittävän hyvään? Mitä se ikinä tarkoittaakin, on meille jokaiselle henkilökohtainen. Siinä on tärkein opetus. Määrittele itsellesi mikä on riittävän hyvä vanhemmuus!

Postaus piti sisällään paljon kysymyksiä, joihin itse en ainakaan vielä osaa vastata. Kysymysten saattelemana voimme kuitenkin alkaa pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta.

Tsemppiä oman riittävän hyvän määrittelemiseen!

Se voi avata huomaamattaan paljon ovia onnelliseen ja tyytyväiseen arkeen!

by Susanna (rv 28)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kahden vuoden kestävä piina – vauvakuume!

Pelkäsinkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsettomuuteen?

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Kahden vuoden kestävä piina – vauvakuume!

Huh! Nyt pääsemme erittäin mehevän aiheen äärelle. He, jotka tämän ovat kokeneet tietävät, ja tsemppiä heille, joilla se on vielä edessä. Vauvakuume – tuo orastava tunne – voi nousta useaan kertaan elämässä, mutta on myös ihmisiä, joille se ei nouse koskaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi perustaa perhettä. Vauvakuume ei ole ainoa tai oikea merkki kaipuusta saada lapsia.  

Tunne on todennäköisesti ihmiseen sisäänrakennettu, sillä lisääntyminen on ihmislajin selviytymisen kannalta välttämätöntä.

Olen joskus lukenut, että joidenkin tutkijoiden mukaan tunne on todennäköisesti ihmiseen sisäänrakennettu, sillä lisääntymine on ihmislajin selviytymisen kannalta välttämätöntä. Tunne ei ole siis keksitty tai tekosyy vauvojen hankkimiselle. Se on täyttä totta. Jokainen kuitenkin päättää itse, kuinka paljon antaa tunteen ohjata omaa elämää. On myös naisia, jotka ovat päättäneet, etteivät halua lapsia. Esimerkiksi minun ystäväni on kertonut, että vauvakuumeen iskiessä hän vain odottaa kuumeen menevän ohi ja näin hän unohtaa asian.

Ketkä kokevat vauvakuumetta?

Toisille vauvakuume tulee tiettyjen muodollisten tapahtumien myötä, kuten naimisiin menon jälkeen tai sitten kun on vakinaistunut työelämässä. Toisille taas kuume voi nousta juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Itselläni kuume tuli varoittamatta ja täysin yllättäen. Vauvakuume voi olla myös kroonista, jolloin kuumeilu jatkuu, vaikka on jo lapsia.

Vauvakuume voi olla myös kroonista, eli kuumeilu jatkuu vaikka on jo lapsia.

Myös miehet voivat kokea vauvakuumetta. Eikö olekin mielenkiintoista? Vauvakuumeen arvioiminen on aina erittäin tärkeää. Osa meistä ihmisistä elää enemmän tunne- kuin järkiperäisesti. Jos olet persoona, joka tekee päätöksiä pääosin tunne edellä, voi vauvakuume todella vaikuttaa sinun päätösten tekoon suurestikin. 

Onko vauvakuume tyhjyydentunteen täyttämistä?

Kun minulla alkoi vauvakuume, koin suurta tyhjyydentunnetta. Koin, ettei mikään muu maailmassa voisi auttaa tämän tyhjyyden täyttämiseen. Koin tästä huonoa omaatuntoa, sillä minulla on erittäin hyvä parisuhde, ja muutenkin elämässä kaikki asiat tosi hyvin.

Yhtäkkiä mikään ei vain tuntunut enää miltään!

Koen, että vauvakuume aiheutti tuon tyhjyydentunteen kuin tyhjästä. En ollut tuntenut sitä aikaisemmin. Yhtäkkiä mikään ei vain tuntunut enää miltään. Vanhat asiat eivät tuoneet tyydytystä. Treenaaminen ei enää tuntunut samalta kuin ennen. Olin matkustellut paljon, mutta se ei myöskään enää tuntunut merkitykselliseltä. En halunnut enää olla vapaa tekemään mitä itse halusin. Koin, että oli aika saada jotain suurempaa merkitystä elämälleni. Koin olevani valmis elämään vähemmän itsekkäämpää elämää ja alkaa rakentaa elämää jollekin toiselle. Tämä tuskainen vaihe kesti reilu kaksi vuotta. 

Vauvakuume voi aiheuttaa suurta katkeruutta ja myös kateutta, jos oma elämäntilanne ja kuumeilu eivät kohtaa. Ristiriita järjen ja tunteen välillä voi olla suuri, jolloin se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään suuresti. Maailma pysähtyy ja vauvakuume täyttää koko mielen.

Vauvakuume on asia, josta tulisi saada puhua avoimesti. Aina se ei tule hyvään hetkeen, ja silloin vauvakuumeilijaa ei voi myöskään syyllistää tai pakottaa tuntemaan toisin. Toisinaan se tulee juuri oikealla hetkellä. Silloin kannattaa nauttia tunteesta ja kaikesta tulevasta. Lapsen saaminen on todellinen lahja!

 

Tsemppiä kaikille vauvakuumeilijoille! 

Muista, että et ole tunteidesi kanssa koskaan yksin. 

by Susanna (rv 27)

 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Pelkäsinkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsettomuuteen?

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Pelkäsinkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsettomuuteen?

Fitnessurheilua pidetään rankkana kilpaurheilulajina naisen hormonitoiminnan kannalta. Sen vuoksi siihen osittain varmasti kuuluu yhtenä osana pelko terveellisen rajan ylittämisestä. Kun kilpailin lajissa, muistan useasti pohtineeni yhtä suurta kysymystä; voinko ennalta tietää, etten ole pilannut mahdollisuuksiani tulla raskaaksi?

Miten olisin ennalta voinut tietää, etten ole pilannut mahdollisuuksiani tulla raskaaksi?

Tiesin osittain riskit hormonitoiminnan sekoittamiselle. Olin kuitenkin hyvin luottavainen, sillä itselläni esimerkiksi kuukautiset eivät häiriintyneet ensimmäisistä kilpailudieeteistä. Minulla on myös aina ollut erittäin osaavat valmentajat. En koskaan kokenut kärsiväni tai jääväni mistään paitsi. Kehoni ei ollut rääkillä niin kuin monet muut fitnessurheilijat ovat kertoneet

Kaikkein rankin vaihe keholle on varmasti kilpailudieetti. Minun kohdallani tämä tarkoitti yleensä noin 8-10 viikon jaksoa ennen kilpailuja. Sitä voi kuitenkin tehdä hyvin monin tavoin. Minun kohdallani dieetit eivät koskaan olleet kovinkaan rajuja, ja ne onnistuivat melko helposti. Tarkoitan siis sitä, että minun vartaloni oli sen tyylinen, että pienetkin muutokset tekivät toivottuja tuloksia. Eli rasva alkoi helposti palamaan ja lihakset tulivat esille. Emme joutuneet koskaan tekemään mitään kikkailuja, kuten hiilihydraattien pois jättämistä, tai esimerkiksi en koskaan kokenut suurta nälkää.

Olin reilu kolmen vuoden ajan erittäin tarkalla ruokavaliolla. Punnitsin kaiken ja elin ohjeiden mukaan 100%:sesti.

Luulen, että osittain tähän vaikutti se, että olin reilu kolmen vuoden ajan erittäin tarkalla ruokavaliolla. Punnitsin KAIKEN ja elin ohjeiden mukaan pillkun tarkasti. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi pienetkin muutokset aiheuttivat heti hyviä ja toivottuja muutoksia. Minun kohdallani rasvaprosentti kilpailukunnossa oli melko alhainen, jopa alle 10. Kaikilla bikini fitness lajissa se ei ole noin alhainen. Minun kohdallani oma kuntoni vain meni usein niin tiukaksi, että rasvaprosentti tippui melko helposti. Bikini fitness lajissa ei siis ole mitään väliä rasvaprosentilla. Sillä ei kilpailla. Mutta tuo on hyvä mittari kertomaan siitä, millaisessa kunnossa itse olen ollut kilpailuissa. Kilpailudieetti on aika pitkälti ruokavalion muokkaamista, ja sen vuoksi dieetin noudattaminen oli minulle todella helppoa. 

Kilpaillessani minulle ei tullut mieleen, että oma tapani suorittaa elämää voisi olla yksi suurin syy sille, että hormonitoimintani voisi mennä sekaisin. Koin suorittamisen hyväksi, sillä en esimerkiksi koskaan jättänyt treenejä tekemättä, tai olisin luistanut sovituista asioista.

Koin suorittavan luonteeni vahvuudeksi lajissa. En koskaan luistanut sovituista asioista.

Hormonitoimintani palautui siis todella hyvin kolmen ensimmäisen kilpailudieetin jälkeen. Neljännen kohdalla tilanne oli jo valitettavasti toinen eikä kuukautiset palautuneet normaalisti. Kolmen kuukauden jälkeen hakeuduin gynekologin juttusille. Sain keltarauhashormonia, jotta kuukautiseni jälleen palautuisivat. Koska tiedostin riskit, halusin heti puuttua tilanteeseen, jotta vahinko olisi mahdollisimman pieni. Tuossa vaiheessa aloin ymmärtämään, että nyt ehkä olisi aika siirtyä sivuun ja alkaa pohtimaan perheen perustamista. Vielä kuitenkin halusin kilpailla yhdet kilpailut, jotka kilpailin vajaan vuoden päästä tuosta hetkestä. 

Postauksen otsikkoon viitaten, voin todeta, että pelko on käynyt minun mielessä ja se on täysin realistista. Itseni kohdalla en kuitenkaan usko, että niinkään fitness on ollut syynä pitkittyneelle lapsettomuudelle. Kisadieeteistä palautuminen vie aina aikaa. Se on selvä. Enemmän kuitenkin uskon siihen, että suorittaminen, stressaava elämä ja täydellisyyden tavoittelu olivat syyt miksi oma kehoni ja mieleni tarvitsi täydellisen pysähtymisen ennen kuin tulin raskaaksi.

Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Ei pelkästään fitness ole syy ylivirittyneelle keholleni. Suorittaminen on ollut osa minua, ja ihanaa kun vihdoin olen oppinut ottamaan hieman rennommin ja olemaan armollisempi itselleni. 

by Susanna (rv 27)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Kadunko vuosiani fitnessurheilussa? – Mikä lajissa koukuttaa?

Vauvakuume – Miten tuon tunteen voi sammuttaa?

 

Instagramissa ja täällä blogissa on menossa arvonta 19.3 saakka. Osallistu ja voita liput LAPSIMESSUILLE 12.-14.4.2019!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA yhteistyössä #lapsimessut2019 kanssa 💥💕 . . Kaipaisitko vähän inspistä tähän kevääseen? Kenties uusia ideoita arkeen ja kotiin? 🍀🌷Kevään inspiroivin tapahtuma Lapsimessut on kuukauden päästä 12.-14.4 Helsingin messukeskuksessa. Messuilla on hyvin monipuolista ohjelmaa myös meille raskaana oleville ja perhettä vasta perustaville! Myös mä olen mukana messuilla, joten kirjoitin blogiin parhaat tärpit tapahtumasta, käy kurkkaamassa profiilin linkistä! 🥰💕 . . Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu (1kpl) ihanille LAPSIMESSUILLE. Osallistut arvontaan, kun seuraat @susanna_mustajarvi ja tägäät tähän kuvaan kaverisi. Jokainen tägäys on yksi arpa 💕 Arvonta suoritetaan 19.3 klo 18. ONNEA ARVONTAAN! . . 💥 HOX HOX! 💥Myös blogissa on menossa oma arvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa ja voit voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille! 👉🏼 linkki profiilissa. 💥💯 . . Instagram ei hallitse tai sponsoroi kyseistä arvontaa. . #arvonta #lapsimessut #blogi #blogger #inspiration #voitaliput #vauvafiblogit @vauvalehti @meidanperhelehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Tällä viikolla minulla on ollut kunnia olla sekä Vauva -lehdessä että Helsingin Sanomissa netti- ja printtilehdessä kertomassa minun liikuntatottumuksista. Helsingin Sanomien jutussa käsiteltiin supersuorittamisen ja stressin vaikutuksista hormoonitoiminnalle. Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kertoa myös omin sanoin täällä blogissa hiukan laajemmin omaa treenitaustaani. Kerron myös miten liikkuminen on nyt raskausaikana muuttunut. Kirjoittelin aikaisemmin postauksen raskausajan treeniohjelmasta. Silloin olin raskausviikolla 20.

Olen aina kilpaurheillut. En siis muista aikaa, kun en olisi kilpaillut. Minulle liikkuminen on ollut aina osa elämää. En voisi kuvitella arkea, jossa en liikkuisi. Olen kuitenkin valmentanut paljon ihmisiä, joilla tilanne ei ole sama. Pystyn hyvin ymmärtämään kuinka ison työn monet joutuvat tekemään sen kanssa, että lähtevät liikkumaan. En sanoisi, että se on helppoa aina minullekaan, mutta ymmärrän hyvin, että meillä voi olla todella eri lähtökohdat.

Aikaisemmin en osannut kuunnella itseäni. Pakotin itseni aina liikkeelle – teki mieli tai ei!

Joskus on päiviä, etten millään jaksaisi lähteä liikkumaan, ja mielummin tekisi mieli lösähtää sohvalle. Aikaisemmin vain pakotin itseni liikkeelle, en osannut tai halunnut kuunnella itseäni. Ajattelin, että tämä oma fiilis olisi vain merkki laiskuudesta. Nykyään ymmärrän, että se ei ole merkki laiskuudesta vaan merkki siitä, että olisi aika hiljentää vauhtia. Tällä hetkellä minulle sopii parhaiten liikkuminen fiilispohjalta, ei niinkään tiukkojen tavoitteiden vuoksi. En ole enää kilpaurheilija, nyt voin ottaa hieman rennommin. Jos ei millään jaksaisi lähteä liikkumaan, yritän silloin miettiä mistä tämä voisi johtua. Olenko tehnyt fyysisesti tai henkisesti raskaan päivän? Tarvitsisinko treenin sijasta rentoutumista ja palautumista?

Olen koko elämäni kilpaurheillut. Olen treenannut hyvin tavoitteellisesti parhaimmillaan 12 kertaa viikossa. Treenit ovat olleet aina melko monipuolisia. Pidän siitä, että pystyn tekemään kehollani monipuolisesti erilaisia harjoituksia ja liikkeitä. Ei ole liikuntamuotoa, josta en pitäisi. Tässä suhteessa olen kaikkiruokainen, sillä olen aina rakastanut jopa myös koululiikuntaa. Olen ollut aina myös melko tarkka ruokavaliostani. Bikini fitness aikoina söin hyvin tarkasti ja punnitsin kaikki ruokani reilu kolmen vuoden ajan. Olen ollut perfektionisti näissä asioissa. Vihdoin olen kuitenkin oppinut hellittämään. 

Liikun edelleen lähes päivittäin. Liikkumistavat ja treenit ovat vain koko ajan muuttuneet kevyemmiksi. Kasvava vatsa pakottaa ottamaan kevyemmin. En nosta enää sykettä maksimiin, jota tein vielä edellisen liikuntapostaukseni aikoihin – raskausviikolla 20. Nyt pidän sykkeet melko maltillisina. Pidän viikoittain huolen siitä, että teen lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa. Teen sekä jalkoja että yläkroppaa kuormittavia treenejä. Haluan liikkua monipuolisesti, joten minulla on edelleen tuo aikaisemmin esittelemäni treeniohjelma käytössä.

Lähes kaikkea liikuntaa pystyy muokkaamaan raskaana oleville sopivaksi.

Lähes kaikkea treeniä pystyy varioimaan raskaana olevalle sopivaksi. Tärkeintä on välttää sykkeiden nousua, vartalon kiertoja, hyppyjä ja vatsarutistuksia. Uskon kuitenkin hyvin vahvasti, että meidän oma keho myös kertoo mitä kannattaa tehä ja mitä ei. Tällä hetkellä lopetan liikkeiden tekemisen, jos ne tuntuvat vähänkään pahalta. Raskaana en pyri kehittämään itseäni, vaan pyrin pitämään itseni toimintakykyisenä. Silloin ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Välillä ei vain huvita, ja silloin saatan jättää treenin väliin tai lopettaa sen kesken. Tämä on täysin uutta puolta minusta – ja pidän siitä itsessäni!

Liikunta on minulle ennen kaikkea elämäntapa, mutta se pitää minut iloisempana ja onnellisempana. Tunnen olevani vahva niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oma vartaloni ei ole este elämässä hienojen asioiden kokemiselle. Haluan elää terveellisen elämän, joten teen liikuntaa nykyään se silmällä pitäen. 

by Susanna (rv 27)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kadunko vuosiani fitnessurheilussa? – Mikä lajissa koukuttaa?

Millainen on minun raskausajan treeniohjelma?

8 syytä, miksi raskausaikana kannattaa liikkua?

 

Instagramissa ja täällä blogissa on menossa arvonta. Osallistu ja voita liput LAPSIMESSUILLE 12.-14.4.2019!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA yhteistyössä #lapsimessut2019 kanssa 💥💕 . . Kaipaisitko vähän inspistä tähän kevääseen? Kenties uusia ideoita arkeen ja kotiin? 🍀🌷Kevään inspiroivin tapahtuma Lapsimessut on kuukauden päästä 12.-14.4 Helsingin messukeskuksessa. Messuilla on hyvin monipuolista ohjelmaa myös meille raskaana oleville ja perhettä vasta perustaville! Myös mä olen mukana messuilla, joten kirjoitin blogiin parhaat tärpit tapahtumasta, käy kurkkaamassa profiilin linkistä! 🥰💕 . . Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu (1kpl) ihanille LAPSIMESSUILLE. Osallistut arvontaan, kun seuraat @susanna_mustajarvi ja tägäät tähän kuvaan kaverisi. Jokainen tägäys on yksi arpa 💕 Arvonta suoritetaan 19.3 klo 18. ONNEA ARVONTAAN! . . 💥 HOX HOX! 💥Myös blogissa on menossa oma arvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa ja voit voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille! 👉🏼 linkki profiilissa. 💥💯 . . Instagram ei hallitse tai sponsoroi kyseistä arvontaa. . #arvonta #lapsimessut #blogi #blogger #inspiration #voitaliput #vauvafiblogit @vauvalehti @meidanperhelehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

 

Inspiroidu messuilla raskaudesta ja pian alkavasta vauvavuodesta – Voita liput Lapsimessuille!

Kaupallinen yhteistyö Lapsimessut kanssa.

Kun aurinko alkaa paistaa ja lisääntynyt valon määrä piristää, huomaan etsiväni messuja, joissa olisi jotain minua kiinnostavaa. Messuilla on aina hyvin inspiroiva tunnelma ja sieltä saa todella paljon kivoja vinkkejä omaan arkeen. Olen itse ollut useilla messuilla mukana näytteilleasettajana, promoamassa tai esimerkiksi häämessuilla hääpukunäytösten tuottajana ja mallina. Tänä keväänä lähdin etsimään messuja, joissa olisi jotain meille raskaana oleville. 

Tiesitkö, että Lapsimessut ovat  messut, jossa on tarjontaa myös raskaana oleville ja perhettä suunnitteleville? 

Lapsimessut järjestetään 12.-14.4 Helsingin Messukeskuksessa. Siellä on hyvin monipuolisesti ohjelmaa kaiken ikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Mutta mikä parasta siellä on myös ohjelmaa meille, kenellä ei ole vielä lasta. Nyt tavoitteenani onkin olla messuilla puhtaasti kävijän roolissa. Haluan tänä keväänä imeä tuota inspiraatiota itseeni. 

Selailin jo etukäteen hieman messuohjelmaa, jotta tiedän minä päivänä minun kannattaa suunnata Helsinkiin. Messujen nettisivuilla pystyt rakentamaan oman Suosikit -listan, joka auttaa sinua messupäivänä suunnistamaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Messujen suunnitteluun kannattaa siis etukäteen käyttää hieman aikaa, jotta saat niistä kaiken hyödyn irti.

Päätin nyt auttaa sinua, ja keräsin messujen kiinnostavimmat puhujat ylös. Ehkä tästä listasta voisi olla hyötyä, kun rakennat omaa Suosikit -listaasi!

Perjantaina ehdottomasti haluan kuulla Imetyksen tuki ry:n puheenvuoron ”Vauvavuoden hulinat – imettävän äidin selviytymispankki”. Olen pohtinut myös täällä blogissa omia mahdollisuuksiani imettää rintaimplanttien kanssa. Tämä aihe kiinnostaa todella paljon. Perjantain ohjelmassa on myös Nanna Karalahden puheenvuoro. Hän on yksi kiinnostavimmista vaikuttajista, ja en mistään hinnasta haluaisi missata hänen puheenvuoroaan ”Äidit ja hyvinvointi – Miten äidit jaksavat arjessa ja pitävät itsestään huolta?” Tämä aihe on juuri se, mistä itsekin kirjoitan paljon täällä blogissa. On ihana saada uusia näkökulmia myös muilta samojen asioiden kanssa työskenteleviltä. Pysähtyminen ja oman itsensä kuuntelu on jatkuvasti yksi tärkeimpiä aiheita. Tämän vuoksi puheenvuoro Jenni Pääskysaari ”Sinä olet..” on todellakin kuuntelemisen arvoinen ohjelmanumero. Perjantaipäivän kruunaa vielä kätilön Johanna Honkasen puheenvuoro ”Synnytykseen valmistautuminen”.

Tuntuu kuin messut olisivat vastaus rukouksiini. Juuri näitä aiheita haluankin kuulla. 

Lauantain ohjelmasta erityisesti puheenvuorot ”Odotus, imetys ja vauvan ensi viikot” ja ”Isä 2.0” ovat minun mieleeni. Erityisesti tuo Isä 2.0 houkuttelee, sillä en ole vielä koskaan kuullut, kun vauva.fi blogiyhteisön  Koti-iskä88 blogin Ville Viholainen valloittaa lavan. Koti-iskä88 kertoo puheenvuorossaan vanhemmuuden haasteista isän näkökulmasta. Tästä en haluaisi mistään hinnasta jäädä paitsi. 

Miten ihmeessä osaan päättää minä päivänä lähden messuilemaan?

Sunnuntain suosikit ovat ehdottomasti vauva.fi bloggaajien puheenvuorot. Etä-äiti blogin Helka Belt kertoo puheenvuorossaan ”Eroperheiden moninaisuus ja erilaiset huoltajuusratkaisut” omia kokemuksia etä-äitiydestä ja kokemastaan arvostelusta perheratkaisuita kohtaan. Myös Herkkä mies blogin Samuel Jyrinki nousee lauteille puheenvuorollaan ”Mitä jos en jaksakkaan?” kertomaan omia kokemuksiaan vanhemmuudesta, tunteista ja armollisuudesta. Myös puheenvuoro ”Parisuhdeneuvola: Parisuhde vauva-aikana – kuinka pitää siitä huolta?” herättää suurta mielenkiintoa.

Olen todella innoissani, että ohjelma on näin monipuolinen, ja sieltä löytyi itseä kiinnostavia aiheita todella paljon. Yllätyin positiivisesti kuinka ohjelmassa on onnistuttu ottamaan huomioon myös odottajat erittäin hyvin. Myös näytteilleasettajia on laidasta laitaan. Mikä parasta kaikki löytyvät nyt saman katon alta. Luulen, että ehkä näiltä messuilta tulen vihdoin ostamaan jotain myös kesäkuussa syntyvälle lapselleni. 

Nyt sinulla on myös mahdollisuus voittaa itsellesi lippu messuille. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä messuohjelmassa sinua kiinnostaa eniten. Arvonta päättyy 19.3 klo 18. Arvon yhden lipun täällä blogissa, ja toisen myös Instagramin puolella. Kannattaa siis osallistua molempiin arvontoihin!

Onnea kaikille arvontaan!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Kadunko vuosiani fitnessurheilussa? – Mikä lajissa koukuttaa?

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

 

Instagramissa on menossa oma arvonta! Käy osallistumassa myös siellä, ja sinulla on mahdollisuus voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA yhteistyössä #lapsimessut2019 kanssa 💥💕 . . Kaipaisitko vähän inspistä tähän kevääseen? Kenties uusia ideoita arkeen ja kotiin? 🍀🌷Kevään inspiroivin tapahtuma Lapsimessut on kuukauden päästä 12.-14.4 Helsingin messukeskuksessa. Messuilla on hyvin monipuolista ohjelmaa myös meille raskaana oleville ja perhettä vasta perustaville! Myös mä olen mukana messuilla, joten kirjoitin blogiin parhaat tärpit tapahtumasta, käy kurkkaamassa profiilin linkistä! 🥰💕 . . Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu (1kpl) ihanille LAPSIMESSUILLE. Osallistut arvontaan, kun seuraat @susanna_mustajarvi ja tägäät tähän kuvaan kaverisi. Jokainen tägäys on yksi arpa 💕 Arvonta suoritetaan 19.3 klo 18. ONNEA ARVONTAAN! . . 💥 HOX HOX! 💥Myös blogissa on menossa oma arvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa ja voit voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille! 👉🏼 linkki profiilissa. 💥💯 . . Instagram ei hallitse tai sponsoroi kyseistä arvontaa. . #arvonta #lapsimessut #blogi #blogger #inspiration #voitaliput #vauvafiblogit @vauvalehti @meidanperhelehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

 

Kokemukseni 4D-ultraäänitutkimuksesta – 5 syytä miksi siihen kannattaa satsata

Päädyimme mieheni kanssa ex tempore varaamaan ajan 4D-ultraäänitutkimukseen eräälle yksityiselle lääkärikeskukselle. Olimme käyneet samaisessa keskuksessa varhaisultrassa, joten lääkäri oli meille jo ennestään tuttu. Tiesimme, että tämä lääkäri on perusteellinen ja erittäin taitava, joten mielellämme maksoimme tämän tutkimuksen juuri hänen tekemänä. Minulla ei aikaisemmin ollut käynyt edes mielessä mennä ylimääräiseen ultraan, sillä oloni on viime aikoina ollut oikein rauhallinen ja luottavainen. En ole nähnyt mitään järkevää syytä, miksi ultraan kannattaisi mennä.

No miten tässä näin sitten kuitenkin kävi? Näimme mieheni kanssa sattumalta kuvia 4D-ultraäänitutkimuksesta facebookissa, ja ihastuimme niihin täysin.

Siinä kohtaa ei ohjannut järki, vaan tunteet veivät mennessään. 

Facebookissa näkemämme kuvat olivat niin ihania, joten halusimme itsekin päästä näkemään lapsemme vielä kerran. 4D-ultraäänitutkimus mahdollistaa perinteistä eli 2D-ultraäänitutkimusta moniuloitteisemman kuvan sikiön rakenteista. Saimme nähdä muun muassa selkeästi lapsemme kasvonpiirteitä, ja side lapseemme kasvoi entisestään. Uskon, että tämän jälkeen meidän on helpompi alkaa pohtimaan lapsellemme myös nimeä, koska kaikki konkretisoitui vielä enemmän. 

4D-ultraäänitutkimuksen näkyvyydelle parhaimmat viikot ovat 24-26, mutta tutkimus voidaan hyvin tehdä vielä viikon 30 tienoilla. Minun kohdalla tutkimus tehtiin raskauden 24+6 päivänä. Saimme kotiin mukaamme tutkimuksesta videon, ja voimme palata ihastelemaan omaa pikkuista aina kun vain haluamme. 

Tiesitkö, että 4D-ultraäänitutkimuksessa voidaan nähdä rakennepoikkeavuudet perinteistä 2D-ultraäänitutkimusta tarkemmin, ja siten tämä tutkimus on vielä luotettavampi? Tutkimuksessa käytiinkin hyvin huolellisesti läpi syntyvän lapsemme kehoa. Lääkäri sai tutkittua hyvin tarkasti muun muassa sydämen, kallon, kaikki raajat, vatsanpeitteet ja selän. Lääkäri sai myös mitattua lapsen koon kolmen eri mitan avulla. Ajatelkaa, että tällä hetkellä meidän vauva on jo hieman yli 700g. Hän kehittyy hiukan alle keskikäyrän ja tämän myötä myös syntymäpainoakin pystyttiin ennustamaan. Nyt arvioitu syntymäpaino meidän vauvalla on 3500g. 

Lääkäri kuitenkin muistutti, että elämäntavoilla on suuri merkitys vatsassa kasvavan lapsen kasvulle.

Hän kehoitti edelleen välttämään sokeria, jotta lapsi ei kasva liikaa. Hän kertoi perusteellisesti, kuinka sokeri on tämän päivän suurin haaste sikiöiden liialliselle kasvulle. Jos nyt aloittaisin syömään joka päivä suklaata, voisi lapsi syntyä yhden kilogramman painavampana kuin arvioitu paino oli nyt. 

4D-ultraäänitutkimus on melko tyyristä puuhaa, joten syyt tutkimuksen teolle kannattaa olla selvillä. Miksi siis mielestäni kannattaa satsata 4D-ultraäänitutkimukseen? Keräsin tähän alle hieman omia kokemuksiani tutkimuksen hyödyistä. 

Hyödyt: 

  1. Koen, että tutkimus vahvisti meidän ja lapsen sidettä. Koko raskaus alkoi tuntua paljon konkreettisemmalta.
  2. Tutkimus konkretisoi yhä enemmän lastamme ja hänen persoonaa.
  3. Kasvot näkyi erityisen tarkasti, sillä kasvot sattuivat olemaan oikein hyvässä kulmassa. 
  4. Sukupuolen saa selville vielä luotettavammin.
  5. Rakennepoikkeavuudet voidaan tutkia vielä luotettavammin. 

Saimme aivan ihania kuvia mukaamme kotiin. Niitä olen ihaillut ja valokuvannut kaikille sukulaisille. On ihanaa saada jakaa sitä iloa, mitä itse kokee tämän tyypin nähdessään. Voisin tuijottaa omaa lastani vaikka kuinka kauan. Jo nyt tunnen sanattoman suurta rakkautta häntä kohtaan. Ja kuinka ihanaa olikaan nähdä hänet.

Oli hauska huomata kuinka hänellä on selkeästi tulevan isän piirteitä.

Se, onko hän poika vai tyttö, jääköön vielä ainakin hetkeksi arvoitukseksi. <3 

by Susanna (rv 26)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Voiko rakenneultra paljastaa meille jotain, johon emme olekaan valmiita?

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Voiko raskaana juhlia baarissa?

Vielä tämä päivä aikaa osallistua mahtavaan arvontaan! Käyhän osallistumassa Instagramissa!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA 💕 yhteistyössä @mammas.fi kanssa arvon yhden Oot niin ihana -vauvakirjan (arvo 53€). 😘 Oot niin ihana on uudenlainen, moderni vauvakirja. Sisältö ja ulkoasu on tehty yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Tämä on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @mammas.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy torstaina 7.3 klo 18. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #mammas #pregnant #vauvakirja #ootniinihanavauvakirja #ootniinihana @ootniinihana 📸: @elisaerikaaa 💕 Kuvauspaikka: @puremove

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Voiko raskaana juhlia baarissa?

Meillä oli viime viikonloppuna ystävän 30-vuotisjuhlat. Nämä järjestettiin yllätyksenä sankarille erään yökerhon alakerrassa olevassa baarissa. Aluksi juhlat olivat yksityistilaisuus, ja klo 23 jälkeen koko tila oli myös muiden asiakkaiden käytössä. Juhlien paikka hieman puhututti oman osallistumiseni osalta – onko raskaana soveliasta juhlia baarissa? 

Olen koko raskauden halunnut osallistua kaikkeen ihan normaalisti, enkä missään nimessä ole halunnut jäädä tärkeistä juhlista paitsi. Koen, että raskausaika on myös kokemuksia täynnä olevaa elämää. Miksi siis linnoittautuisin kotiin, kun voin sen sijaan viettää mukavaa aikaa ystävien kanssa? Toki oman jaksamisen mukaan olen mennyt. Alkuraskaudessa pahoinvointi veti illoiksi kotiin sohvalle. Nyt kun vointi on ollut jälleen parempi, tekee tuulettuminen ihmisten ilmoilla oikein hyvää. 

Kuten yleensä naisilla on tapana, oli jälleen todella vaikeaa päättää mitä juhliin laittaisin päälle. Tällä kertaa tärkeintä ei ollut naisellisuus tai muodot. Nyt etsin asua, jossa oma vatsani ei näkyisi kovinkaan helposti. Löysin onnekseni omasta kaapista sellaisen mustan juhlavan topin, ja siihen päälle jakun. Näiden kahden yhdistelmä auttoi mukavasti peittämään vatsaa.

Miksi en halunnut näyttää ylpeänä kasvavaa vatsaani? Miksi halusin peitellä sitä?

Olen todella ylpeä vauvamasustani ja ihailen sitä suuresti. En tavallisesti sitä halua mitenkään peitellä. Tässä kohtaa kuitenkin minulle oli jotenkin helpompaa osallistua juhliin, jos vatsa ei näkyisi. Ajattelin, etten siten saisi niin paljon hämmentyneitä katseita. Eihän raskaana olevien kuulu olla baarissa? Tai sellainen ajatus ja asenne minulle on jossain kohtaa muodostunut. Olen joskus aikaisemmin nähnyt raskaana olevia jonkin verran baareissa, ja aina sitä ihmiset hiukan kummastelevat. En halunnut kokea sellaista kummastelua omalla kohdallani. 

Olisiko muiden kummastelu ja kritiikki voinut vaikuttaa omaan kuvaani itsestä hyvänä äitinä? 

Tämä tilanne oli mielestäni kuitenkin sellainen, että halusin tehdä poikkeuksen. Omat ystäväni tietysti tietävät, että vatsa kasvaa. Mutta asuvalinnalla valmistauduin ulkopuolisten reaktioihin. Ja onnistuin tehtävässäni loistavasti. Minusta ei näkynyt ulospäin ollenkaan raskaus, ja sain olla hyvin rauhassa itsekseni. Näin jälkeenpäin ajateltuna koko tilaisuus meni tosi hyvin. Kokemuksen jälkeen kuitenkin tuli selkeä ajatus baareissa käymisestä. Baarit eivät ole paras juhlapaikka raskaita varten. Turvattomuutta aiheutti se, kun samaan tilaan alkoi saapua tuntemattomia juhlijoita, ja ihmiset olivat todella sekaisin jo klo 23 aikoihin. Ihmettelin sitä suuresti. Siinä automaattisesti alkaa olemaan entistä varovaisempi, ettei vaan kukaan vahingossa tönäise ja sen seurauksena itse kaadu. Onko tämä sitten ylisuojelua? En tiedä, mutta tuntuu ainakin oikealta suhtautumiselta.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että päätin osallistua juhliin. Siellä oli todella hauskaa ja ensimmäistä kertaa raskauden aikana jaksoin hieman valvoa pitempään. Kannustan kaikkia raskaana olevia tekemään myös niitä asioita, jotka aluksi voivat tuntua oudoilta ja hieman mietityttävät. Nuo tapahtumat piristävät lopulta kummasti. On kiva olla osana tapahtumia, vaikka ei ihan täysin siinä juhlahumussa olekaan. Raskauden ei pitäisi rajoittaa elämää tai ihmissuhteiden ylläpitämistä. Muistetaan nauttia myös tästä ajasta.

On erittäin tärkeää olla mukana ystävien tärkeissä päivissä.

Ja jokaiseen tilanteeseen löytyy aivan varmasti keinoja ja ratkaisuja, jotta voit osallistua!

by Susanna (rv 25)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

En voi koskaan nauttia vauvani tuoksusta! – Miten aistivamma vaikuttaa elämääni?

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Elämä on todellakin muuttumassa. Se on muuttunut pikku hiljaa väistämättä raskauden myötä, mutta viimeistään synnytyksen jälkeen tapahtuu isoin muutos. Nyt en puhu materiaalista, arjen rutiinien tai ympäristön muuttumisesta. Puhun minusta itsestä, naisesta. Olen alkanut henkisesti valmistautumaan siihen, että kolmen kuukauden päästä minua kutsutaan äidiksi. Olen silloin äiti! Kuulostaa niin ihmeelliseltä, ja oma suhtautuminen siihen on hieman ristiriitainen – samanaikaisesti olen super onnellinen, mutta myös mietteliäs. Olo on kuin olisi hieman hukassa oman identiteettinsä ja minäkuvansa kanssa.

Jos olen äiti, niin miten olen myös nainen? Miten löydän näiden kahden välille tasapainon? 

Olen kuullut valmennettaviltani useita tarinoita siitä, kuinka oma naiseus katosi synnytyksen jälkeen ja tilalle tuli äitiys.

Monet naiset ovat tuota pohtineet, ja lähteneet etsimään omaa naiseutta vuosia äidiksi tulemisen jälkeen. Tässä ei ole kyse pelkästään kahdesta erilaisesta sanasta, joiksi sinua kutsutaan. Tässä on kyse hiukan isommasta asiasta. Olen siis törmännyt asiaan useasti yli kymmenen vuoden aikana, mutta vasta nyt kun se kolahtaa omalle kohdalle, olen aidosti alkanut miettimään asian todellista merkitystä.

  1. Muuttuuko minun identiteetti automaattisesti ainakin muutamaksi kuukaudeksi naiseuden painopisteestä äidiksi?
  2. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?
  3. Osaanko olla tilanteessa onnellinen?
  4. Milloin herään siihen, että haluankin jälleen löytää naiseuteni? 
  5. Entä miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille?

Muistan ajatelleeni ennen raskautta, että olen todellakin valmis luopumaan omasta itsestäni. Olen vihdoin valmis siirtymään vaiheeseen, jossa tärkeämpää onkin oman itsensä sijaan pieni ihminen. Edelleen muistuttelen itselleni tästä. Mutta vaatiiko äitiys todella sitä, että pitää luopua omasta itsestä? Äitiys ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että naiseuden kokeminen on ihan yhtä tärkeää.

On siis hyvin olennaista selvittää, mitä naiseus tarkoittaa minulle? Mistä asioista en ole valmis luopumaan? Meidän ei ole pakko luopua kaikesta – eihän?

En olisi uskonut, että minun oma naiseus ja sen kokeminen – erityisesti pelko sen kadottamisesta – on näin vahva. Haluan pitää siitä kiinni. Mutta ymmärrän myös, että se väistämättä jää hetkeksi hieman sivuun. Ainakin siksi aikaa, että opimme elämään vastuullisina vanhempina ja laittamaan pienen ihmisen oman itsemme edelle. Olemme täysin uuden asian äärellä. Meistä tulee ensimmäistä kertaa äiti ja iskä. Se on iso juttu!

Lapsen tarpeet menevät auttamatta omien tarpeiden edelle. Se on selvä!

Kuitenkin haluaisin jo nyt löytää rauhan itseni kanssa. 

Miten voisin luottaa siihen, etten hukkaa täysin itseäni – sitä naista joka olin ennen raskautta!

by Susanna (rv 25)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

En voi koskaan nauttia vauvani tuoksusta – miten aistivamma vaikuttaa elämääni?

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

 

Instagramissa on menossa huikea arvonta 7.3 asti. Osallistu ja voita Oot niin ihana -vauvakirja itsellesi tai ystävällesi!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA 💕 yhteistyössä @mammas.fi kanssa arvon yhden Oot niin ihana -vauvakirjan (arvo 53€). 😘 Oot niin ihana on uudenlainen, moderni vauvakirja. Sisältö ja ulkoasu on tehty yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Tämä on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @mammas.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy torstaina 7.3 klo 18. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #mammas #pregnant #vauvakirja #ootniinihanavauvakirja #ootniinihana 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu