Kategoria: onnellisuus

Elämässä tärkeää..

Tänään haluan pysähtyä hetkeksi pohtimaan sitä, mikä meidän elämässä on tärkeää. Toivon, että myös sinä lähdet pohtimaan näitä asioita kanssani. Jotkut kysymykset ja ajatukset voivat olla liian korkealiitoisia sinulle, mutta siirry vain eteenpäin. Tärkeintä on saada ajatuksia liikkeelle.

Olen usein pohtinut, että mikä minun elämässäni on minulle tärkeää? Entä sinulle sinun? Helpottavaa on (tai sitten ei), että meillä jokaisella on oma elämä, ja me itse luomme sen sisällön. Joten niin monta ihmistä kun on maailmassa, niin monta on myös jokaisen oman elämän arvoja ja sisältöjä.

Elätkö sinä tällä hetkellä elämää, jota haluat? Onko elämäsi sellainen, josta vuosia sitten unelmoit?

Ihmiselle on tärkeää kehittyä. Elämä kuluu väistämättä, halusimmepa sitä tai emme. Me olemme jatkuvasti johonkin liikkeellä. Se mihin suuntaan menemme, on meistä itsestä kiinni. Jos joka tapauksessa menemme jotakin kohti, niin eikö olisikin järkevää päättää itse suunta? Miksi teen sitä mitä teen? Mitä haluan saavuttaa? Millaisia tavoitteita haluan asettaa seuraavalle vuodelle? Miten pääsen tavoitteeseeni?
Tavoitteiden merkitystä ei voi mielestäni koskaan korostaa liikaa. Jotta pystytään menemään jotain haluttua asiaa kohti, tulee olla tavoitteet ja suunnitelmat miten sinne pääsee. Ilman tavoitteita me kuljemme virran mukana jonnekkin minne virta vie. Lopputulos ja päämäärä voi olla haluttu tai sitten jotain aivan muuta. Haluanko jättää tulevaisuuteni sattuman varaan? Vai otanko itse ohjat käsiini?

Pohdi hetki omia elämänarvojasi. Mitkä ovat elämäsi viisi tärkeintä arvoa?

Arvo sanana voi olla jollekin vieras. Itse ajattelen arvon elämän syvimpänä ja tärkeimpänä asiana. Minun omia elämän arvoja ovat mielenrauha, rakkaus, päämäärätietoisuus, auttaminen ja kehittyminen. Nämä ovat siis minun. Mitkä ovat sinun?


Oletko onnellinen? Mitä tarvitset elämässäsi, jotta olet onnellinen? Mikä saa sinut onnelliseksi?

Monesti me pohdimme, että sitten kun olen siellä tai sitten kun omistan tuon tai sitten kun sitten kun.. olen onnellinen. Ulkoistamme ja siirrämme sitten kun ajatuksella onnellisuuden tulevaisuuteen. Mutta tärkeintä olisikin olla onnellinen tässä ja nyt. Valitettavasti sitä sitten kun hetkeä tuskin tulee ollenkaan, vaan silloinkin tämä ihminen odottaa jo seuraavaa asiaa.
Voiko onnellisuuteen tarvita jotain? Voiko onnellisuutta saada ulkoapäin?
Kysymyksillä pyrin johdattelemaan sinua ajatukseen, että onnellisuushan on meissä itsessä sisällä. Vain me itse voimme tehdä itsemme onnelliseksi. Ei kukaan tai mikään ulkopuolinen. Joten eiköhän jätetä sitten kun ajattelut sikseen ja katsotaan itseämme peilistä. Olenko itseni kanssa onnellinen?

Voimauttavaa viikon jatkoa!
Ja ihanaa alkavaa pääsiäisen aikaa. Nautitaanpa auringosta!

★Susanna

Elämäntaidon opetusta kouluihin

Mitä jos meillä olisikin kokonainen koulutussysteemi, jossa opiskeltaisiin olemaan onnellisia ja terveitä? Voisiko sillä tavoin oppia ja saavuttaa hyvän elämän hyvinvointivaltiossa, jossa vain suorittamisella ja hyvillä arvosanoilla on merkitystä? 



Eräs lukijani toivoi syksyllä blogikirjoitusta aiheesta ”Elämäntaidon -kurssi kouluihin”. Tuolloin lähdin pohtimaan aihetta ja olen asiaa pohtinut niin opettajani kuin ystävien ja esimieheni kanssa. Jokin aika sitten opiskelukaverini linkitti alla olevan videon meille, joka sitten sai todellisen ajatustyön vauhtiin. Mitä jos keksisimmekin koulutuksen, joka opettaa meidät olemaan terveitä ja onnellisia?

Ajattelin lähteä asiaa pohtimaan omasta näkökulmastani käsin. Luulen, että moni pystyy samaistumaan asioihin, joita aion teille nyt kertoa. Olen ollut aina hyvä koulussa. Ala-asteella en koskaan saanut huonompaa numeroa kuin 8, ja jos sen sain olin todella pettynyt. Saatoin olla pettynyt jopa ysiin, jos kyseessä oli esimerkiksi matematiikan koe. Vaikka olin todella hyvä koulussa ja marssinkin 9,4 keskiarvon sisältävä todistus kainalossa yläasteelle, en voi missään nimessä sanoa, että olisin ollut toista heikomman keskiarvon saanutta luokkatoveriani viisaampi. Tosiasiahan on, että mulla sattui olemaan vaan ”todella hyvä muisti”, olin kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen. Pystyin pänttäämään kokeeseen niin, että muistin asiat seuraavana päivänä ja unohdin ne heti kokeen palautettuani opettajalle. Sain aina kehuja luokassa hyvistä numeroista ja olin opettajan lellikki. Mitä tästä kaikesta olen sitten oppinut? Rehellisesti sanottuna, en juuri mitään. Toki olen oppinut suorittamaan asioita läpi ja tekemään asiat kunnianhimoisesti. En voi kuitenkaan sanoa, että alakoulussa olisin jotenkin nauttinut koulussa olemisesta tai oppinut jotain sellaista, jota voisin vieläkin sanoa osaavani. Kuulostaako tutulta?

Ketä ja mitä varten me täällä hyvinvointivaltiossa ja korkeasti ja tasokkaasti koulutetussa yhteiskunnassa opiskelemme?

Yhä nuoremmille lapsille asetetaan paineita olla jossain todella hyviä. Yhä nuoremmilta lapsilta kysytään ”mikä sinusta tulee isona?” Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei edelleenkään tiedä mikä musta tulee isona. Sen tiedän, että haluan olla onnellinen ja terve. Luulen, että niin ajattelee moni muukin ikäiseni, vanhempi tai nuorempi ihminen. Onko sillä väliä mitä meistä tulee isona ammattillisesti? Eikö tärkeämpää olisi se, millaiseksi haluamme tulla tai olla? Katkeraksi vai onnelliseksi? Suorittajaksi vai nautiskelijaksi? Stressaantuneeksi vai uteliaaksi?

Kuva: http://dastornews.com/2013/04/how-to-achieve-happiness/

Mielestäni meidän tulisi opettaa nuorempia nauttimaan elämästä. Olemaan läsnä nykyhetkessä. Mutta miten me voimme tämän opettaa, jos emme itsekään sitä vielä osaa? Mitä kaikkea me voisimmekin oppia siitä hetkestä mitä elämme? Tieteellisestikin on todistettu, että stressaantunut ihminen ei voi oppia.  Toisin sanoen on siis täysin mahdotonta todella oppia tässä yhteiskunnassa, jossa paineet ovat todella suuret. Lapset tulisi olla todella superihmisiä, jotta he todella suoriutuisivat meidän koulutussysteemistä läpi kunniallisesti. Ja mitä heille todella jää sitten kun sen suorittavat?

Nykyisyydestä ja hetkestä nauttiminen on todellinen lahja (present), ja sen oppiminen tulisi olla ensisijaisen tärkeää myös meidän yhteiskunnassa. Jopa tuo sana nykyisyys ”present” jo kertoo sen mikä lahja ”present” se on.

Jos oppisimme nauttimaan hetkestä, pystyisimme oppimaan enemmän. Olisimme onnellisempia ja terveempiä. Olen alle linkittänyt videon, josta sain viimeisen kipinän tähän aiheeseen. Videossa 13-vuotias poika, Logan LaPlante, pitää puheen aivan mielettömän sarmikkaasti, itsevarmasti ja ihailtavasti. Poika puhuu erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Suosittelen videon katsomista.

Tässä videossa esille tullut lista siitä, mitä meidän koulussa tulisi opettaa:

  • kuntoilu, liikkuminen
  • ruokavalio ja ravinto
  • luonnossa liikkuminen ja luonnossa oppiminen
  • palvelut ja tuet
  • ihmissuhteet 
  • rentoutumisen ja stressin hallitseminen
  • hengellisyys ja syvällisyys

Mitä mieltä olet?
Olisiko meidän aika kasvattaa itsestämme, maamme lapsista ja nuorista onnellisia ja terveitä?

★ Susanna




Omnes est potestas

Onko sulla usein tunne, että et tiedä mitä elämältäsi haluat? Tai tiedät, mutta et löydä aikaa tai mahdollisuutta toteuttaa sitä? Olemme onnekkaita, sillä elämme sellaista aikaa, jossa kaikki on todellakin mahdollista ja kouluttautumiseen on hyvin erilaisia tapoja. Kaiken tämän mahdollisuus määrän takana kuitenkin piilee vaara siitä, että yksilö ei enää osaakkaan päättää mitä sitä haluaa. Mikä on itselle tarpeeksi? Täytyykö kaikessa olla paras vai menenkö sieltä mistä aita on matalin? Ja mitä sitten tapahtuu, jos en tee parastani? Voinko silloin olla tyytyväinen itseeni? Silloin kun todella tietää mitä haluaa, niin panostus on ihan eri luokkaa kuin esimerkiksi yläkoulun matikan pakko opiskelussa. Kuulostaa helpolta. Mutta onko se sitä?

Mitä elämältä haluan?

No, mäpä kerron mikä voisi auttaa. Ensimmäisenä on tärkeää ymmärtää se, että jokainen meistä tekee itse työn. Kukaan muu ei voi sun puolesta tehdä sitä työtä. Ja totta on, että oikotietä ei ole onneen. Vai onko? Empä usko. Ajatus, elämä on matka ei päämäärä, auttaa ehkä ymmärtämään sen mitä haen takaa. Elämmekö jotain tulevaa varten vai elämmekö hetkessä? Usein ajatukset pyörivät tulevassa hyvässä ja tulevaisuuden onnellisuudessa ”sitten kun olen valmistunut ammattiini” tai ”sitten kun olen hyvässä työssä”. Kuulostaako tutultu? Mutta olemmeko me valmiita koskaan? Haluammeko me olla? Oletko jo nyt kanssani samaa mieltä siitä, että emme halua oikaista elämässämme? Sillä mitä sitten tapahtuu, kun olemme valmiita ja kaiken saavuttaneita? Voiko niin edes olla?

Mitäpä jos miettisimmekin sitä, että mitä haluamme elämässä tehdä, jotta elämänmatka olisi sellainen, mihin olemme tyytyväisiä ja olisimme onnellisia. Meidän yhteiskunnassa monen yksilön tavoitteena on saada hyvä työ, perustaa perhe ja olla taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Me suomalaiset usein kritisoimme omaa kulttuuriamme ja ihannoimme muiden kulttuurien tapaa elää. Se, että meille tärkeää on omistaa oma asunto tai perustaa perhe ei ole yhtään sen huonompaa kuin oman omaisuuden karttaminen ja eläminen vapaana kaikesta. Sillä meidän arvot eivät pois sulje sitä, että elämästä voisi nauttia ja elää hetkessä. Voisimmeko me ihannoida omaa tapaamme rakentaa onnellisina elämää? Voisimmeko me olla onnellisia hetkessä, vaikka haluammekin kartuttaa omaisuutta ja vakiinnuttaa taloutemme?

Totta kai voimme olla onnellisia!

Ota paperi ja kirjoita siihen asiat, joita haluat saavuttaa elämässäsi. Mitä ovat sellaiset asiat, jotka saavutettuasi olet erityisen tyytyväinen itseesi? Seuraavaksi kirjoita tavat miten pääset niihin. Onko sinulle toinen asia tärkeämpi kuin toinen? Missä järjestyksessä haluat niiden toteutuvan ja kuinka tärkeitä ne ovat elämässäsi? Kun olet tämän kaiken saanut paperille, kirjoita asioita, joihin olet tällä hetkellä tyytyväinen omassa elämässäsi. Onko nykyhetkessä sellaisia asioita, joiden avulla olet jo matkalla tavoitteisiisi?
Oletko onnellinen? Mitä sellaista tarvitset, että voisit olla onnellinen hetkessä?

Joko nyt vois vaan keskittyä elämiseen?

Hyvien suunnitelmien ja niiden kirjoittaminen paperille auttaa siinä, että yksilö pystyy luottamaan siihen, että on matkalla kohti unelmiaan. Se, että pystyy energian siirtämään tavoitteiden saavuttamisesta nykyhetkessä elämiseen vaatii asioiden priorisoimista ja tavoitteiden asettelua. Kun asiat on paperille kirjoitettu ihminen voi huoletta luottaa siihen, että on matkalla niitä kohti. On myös hyvä ymmärtää, että kaikki elämässä tehdyt valinnat johdattavat yksilöä kohti unelmiaan. Sillä se on varma, että jokaisella valinnalla on merkitystä, kaikesta voimme oppia ja ihminen ei ole koskaan valmis.

Nautin elämästä ja olen matkalla kohti unelmiani..

Ainoa tehtävä mikä meidän tulisi nyt tehdä on antaa elämän kuljettaa meitä kohti unelmiamme, sillä olen varma, että ne saavuttaa, kun siihen vain luottaa. Se mitä meidän tulee tehdä on nauttia hetkestä, ja tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä haluamme. Sillä elämässä
KAIKKI ON MAHDOLLISTA!
(Omnes est potestas)

°Susanna




*Carpe diem*

Sain eilen viestin lukijalta, jossa hän kysyi mitä elämässäni on tapahtunut sellaista, että olen osannut alkaa pohtimaan elämän tuomia kysymyksiä syvällisesti ja sitä, miten elämääni haluan elää. Lukija kertoi ajatuksestaan, että ihmisen kuuluu ekaksi niin sanotusti käydä pohjalla ja sieltä sitten vasta  noustaan ylös todella nauttimaan elämästä ja sen jokaisesta hetkestä. Lupasin kyseiselle lukijalle kirjoittaa tänne blogiin aiheesta ja samalla hän saisi kysymykseensä vastauksen.

Parastahan elämässä on se, kun todella on aidosti onnellinen ja omistaa todellisen elämänhalun ja -janon. Joku nauttii yksin olosta ja sohvalla makoilusta, toinen taas lenkillä käymisestä ja ystävien kanssa juhlimisesta. Mutta tärkeintä siinä on se, että jokainen nauttii juuri siitä mitä tekee. Väliä ei ole sillä mitä tekee, kunhan nauttii olostaan ja on onnellinen elämänsä jokaikinen minuutti. No löytääkö onnen ja elämänhalun etsimällä? Siihen en usko. Jokainen meistä omistaa sen onnen, sillä se tulee meistä itsestä sisältä, joten tutkiminen kannattaa aloittaa omasta itsestä.

Se miten itse päädyin pohtimaan näitä kysymyksiä on lähtösin ehkä alun perin ihan mun omasta pohtivasta luonteesta ja siitä, että en ole koskaan suostunut tyytymään vähään vaan aina, jos oloni on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä tai tylsältä, olen alkanut etsimään tilanteeseen muutosta. Vasten lukijan ennakkokäsitystä en ole käynyt todellakaan pohjalla, vaan ajatukset ja pohdinta on lähtenyt täysin halusta vain saada elämästäni niin hyvää kuin mahdollista. Asenteeni ja ajatteluni kuitenkin sai selvän muutoksen reilu vuosi sitten ja sitä pidän elämäni yhtenä tärkeimpänä käännekohtana.

Reilu vuosi sitten työskentelin samassa työpaikassa kuin nytkin, mutta oma ajankäyttöni oli täysin erilaista ja en osannut nauttia elämästä. Vapaapäivät kuluivat usein hujauksella treenaillessa ja kotitöitä tehdessä tai treenejä pitäessä. Silloin en olisi uskonut, että nauttisin ”jouten” olemisesta. Aina kevääseen  2012 saakka mulla oli kaikki päivät tarkkaan aikataulutettu. Milloin oli omia treenejä, milloin valmennettavien, milloin piti tehdä treenisuunnitelmaa, ohjelmaa tai koulutehtäviä. Kaiken kiireen keskellä kävin vielä töissä ja opiskelin samalla. Ihmettelen todella näin jälkeen päin, että miten oikein repesin niin moneen asiaan. 

Olen monesti pohtinut ja kysynyt itseltäni, mitä oikein yritin saavuttaa sillä? Turhalla kiirehtimisellä ja itsensä täyteen buukkauksella ei saa kuin masennuksen itselleen. Heräsin todellisuuteen, kun keväällä 2012 huomasin, että mun täytyy suunnitella viikkoihin jopa kaupassa käynnit ja kaiken kukkuraksi jopa sen milloin ehdin suihkussa käymään, koska asuin tuolloin kerrostalossa ja suihkussa käynti tuli hoitaa ennen klo 22. Usein päivät venyivät niin pitkiksi, että kello oli jo yli kymmenen, kun pääsin kotiin.
Tuolloin tajusin asian vakavuuden ja ymmärsin, että haluan tehdä muutoksen elämääni. Päätin tehdä kunnollisen elämäntaparemontin. Päätin alkaa elää hetkessä.

Päätös oli aika suuri ja tavoitteet vielä suuremmat. Sanat ”elää hetkessä” pyörivät mun päässä. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Aloin ottamaan asiasta selvää ja aloin lukemaan kirjallisuutta, joka voisi auttaa suorituskeskeisen nuoren naisen oppimaan hetkessä nauttimisesta ja olemaan läsnä.

Elin vuoden verran miettien ja pohtien elämää. Karsin monet asiat elämästäni ja pohdin todella, että mistä saan ja osaan nauttia eli mitä mun tulee tehdä, jotta nautin elämästäni. Tänä syksynä olen aloittanut monen asian toteuttamisen ja ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että kaikki asiat mitä teen on sitä mitä todella haluankin tehdä juuri sillä hetkellä. Kalenterini alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan vuoden takaisia aikoja, mutta erona siinä on se, että todella nautin ja saan tyydytystä niistä asioista joihin kulutan aikaani. En pidä itseäni kiireisenä tai täyteen buukattuna, vaan onnellisena ihmisenä, joka saa oppia ja kokea koko ajan uusia asioita.

Tie tavoitteen ”elää hetkessä” saavuttamiseksi on pitkä, mutta jo nyt tunnen olevani voittaja! Jo nyt voin sanoa, että todella osaan nauttia elämästäni enemmän ja elää nyt. En vasta huomenna tai ensi vuonna, vaan nyt. Me itse rakennamme oman elämämme! Joten vain me itse voimme saada aikaan muutosta elämässämme. Jännittävää onkin nähdä, millaisen elämän haluamme itsellemme järjestää.. kun kaikki on mahdollista!

Toivon, että jokainen meistä ehtisi elämässään välillä pysähtyä ja miettiä mihin suuntaan sitä ollaankaan menossa, ja onko suunta se mihin todella me haluamme mennä. Jokaisella meistä on mahdollisuudet vaikka mihin, kun vain me itse haluamme ne saavuttaa.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Muistetaan nauttia elämästä.

°Susanna


Kateus vs. Onnellisuus

Sain viestiä eilen lukijalta, joka toivoi kirjoitusta kateellisuudesta. Kirjoittaja kertoi oman tarinansa, joka oli todella koskettava ja toivonkin, että tämä seuraava teksti saisikin yhtä koskettavan merkityksen teidän elämässä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut edellisessä blogissani tästä aiheesta, joten aiheesta oli helppo lähteä kirjoittamaan, kun materiaalia olikin jo valmiiksi pöytälaatikossa. Kiitos paljon viestejä laittaneille lukijoille, ja toivon edelleen saavani lisää aihe-ehdotuksia. Jos mieleesi tulee jotain mitä haluaisit käsitteleväni täällä blogissani, niin laita ihmeessä kommenttia ja viestiä täällä blogissa tai facebookissa.

Mitä mieltä olette, saako Suomessa menestyä? Onko Suomi kateellisten ja selkäänpuukottajien paratiisi? Saako kukaan näyttää hyvältä, menestyä tai rikastua tai olla julkisesti onnellinen? Jos satut menestyyn tai olemaan yksinkertaisesti niin onnellinen, että haluat asiasta huutaa koko maailmalle, voitko joutua selkäänpuukotuksen ja kateellisten kohteeksi? Onko tämä sitten oikein? Ja kuka siitä hyötyy tai voi iloita? Niin aivan, ajattelen samoin kuin sinä.. Ehdottomasti ei kukaan.

Aihetta kateus on jokaisen hyvä pohtia ja punnita sen osallisuutta omassa elämässä. Oletko itse kateellinen vai ovatko muut ympärilläsi kateellisia? Mitä ajattelet, kun naapuri ajaa pihaan uudella autollaan? ”No johan nyt, ompas pröystäilyä. Ei varmasti ole omilla rahoillaan ostanut” vai että ”meneepäs naapurilla hyvin, olen aidosti onnellinen hänen puolestaan.” Uskon että monet meistä kuuluvat tuohon ensimmäiseen, ainakin itse myönnän joskus ajattelevani noin tai ainakin ajatelleeni aikaisemmin. Kateutta ja omia ajatuksia onneksi voi ohjata ja harjoittelemalla kateudestakin pääsee eroon. En sano sitä, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ovat toisten puolesta onnellisia, vaan uskon, että suurin osa meistä omistaa ainakin pienen rippeen kateellisuutta, ja sen työstämiseen meidän tarvitsisikin panostaa. Kuinka hienoa olisikin iloita muiden onnistumisesta? Jaettu ilo on suurempi ilo. Eiks vaan?

Ajattelin kertoa oman kokemuksen, jota olen viime vuosien aikana pohtinut. Olen luonteeltani melko ankara itselleni ja nuorempana eritoten en omistanut kauhean hyvää itsetuntoa. Ja olenkin pohtinut, että mistä tämä kaikki voi johtua. Tietenkin asiaan on vaikuttanut monet asiat, mutta yksi on noussut yli muiden. Olen aidosti toivonut, että ympärilläni olevat ihmiset olisivat onnellisia minun puolestani, jos menestyn jossain asiassa. Oma perheeni on tietysti hienosti aina kannustanut mua, mutta jos pohditaan muita kuin minun perhettä, en ole vakuuttunut, että kovinkaan moni olisi minun puolesta ollut aidosti onnellinen.  Vai onko? Jos on ollut, en ole ollut asiasta ainakaan kovin tietoinen. Ongelma toki voi olla minussa, etten ole pystynyt luottamaan siihen, että joku haluaa toiselle hyvää vain hyvää hyvyyttään. No, se minusta. Onnekseni asiaan voi vaikuttaa myös itse, ja omien ajatusten työstäminen ja jalostaminen on mahdollista, jolloin oma kokemusmaailmakin voi muuttua paremmaksi.

Miss Suomi 2008. Hieno onnistumisen kokemus, ihana muisto!

Uskon, että tämä ei ole kovinkaan erikoinen kaava monenkaan elämässä. Mutta miksi sen täytyy olla näin? Onko se itseltä pois, jos on onnellinen toisen puolesta? En usko. Mielestäni se ihminen, joka aidosti toivoo toiselle menestystä ja onnea elämässä, saa sitä myös roppakaupalla itse.

Meille täällä Suomessa on tyypillistä se, että haluamme omistaa kaiken itse, ja toiselle antaminen on todella vaikeaa. Koen ainakin, että tämä ilmiö on hyvin tuttua oman ikäpolveni kanssa. Esimerkiksi kun vieraillaan toisilla, voidaan juuri tarjota kahvit, mutta jos syödään yhdessä, maksetaan ruoka puoliksi. Vaikuttaako tähän kateus vai halu vain omistaa kaikki itse? Vai se, että ei ole vain yksinkertaisesti varaa antaa omistaan mitään muille? Mutta mitä jos antaa niin saisikin muilta takaisin? Silloinhan se olisi +/- 0. Tätä on mielestäni hyvä miettiä.

Uskon, että kaikki tämä on ympäristöstä opittua. Mutta eikö olisikin ihanaa, jos oppisimmekin jakamaan hyvää muiden kanssa, iloitsemaan aidosti toisen puolesta, olemaan onnellisia toisen menestyksestä ja kannustamaan toisia omaan parhaaseensa. Kuinka paljon enemmän kokisimmekaan onnellisuutta, jos osaisimme toistenkin onnellisuudesta nauttia? Se tunne kun on onnellinen, on aivan taivaallisen ihanaa ja tavoittelemisen arvoista. Uskon, että jaettu onnellisuus on vielä herkullisempaa. Miksi emme siis tavoittelisi sitä, ja kokisimme onnellisuutta jokapäiväisessä elämässämme? On yksi asia, jota haluan painottaa ja se tulee tässä: jos joku ihminen ympärilläsi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, miksi et imisi häneltä sitä onnellisuuden tunnetta itseesi ja saa sitä samaa hyvää fiilistä? Uskon, että se on mahdollista. Joten ei muuta kuin kokeilemaan, onko sillä mitään vaikutusta sinun elämääsi.

Olisi hienoa, jos kaikki jotka tämän lukevat lähtisivätkin tästä lähin kannustamaan toista ja olemaan muiden, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, puolesta onnellinen. Tehdään yhdessä Suomesta ihana paikka, jossa kaikki saa menestyä, iloita, rikastua, rakastua ja onnistua. Ollaan aidosti iloisia ja onnellisia muiden puolesta ja jaetaan muiden kanssa se hyvä mitä omistamme. Ja tätä kautta onnistutaan, menestytään, rikastutaan ja rakastutaan myös itse!

°Susanna

Olemme syntyneet onnistumaan! Positiivinen ajattelu on myönteisen asenteen omaksumista ja valintaa, tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksien etsimistä. Onnistua voi kuka tahansa. Myös sinä!