Kyllästyttääkö vanhat treenitavat? Aloita uusi harrastus vielä tänä syksynä!

Olo on voimaton eikä millään huvittaisi lähteä lenkille. Ajatuskin salille lähtemisestä ahdistaa ja tekee mielen apeaksi. Olenko todellakin näin laiska, enkä saa itsestäni mitään irti?!

Kuulostaako tutulta? Nämä sanat kuulen usein lähipiirissäni ja asiakkailtani. Nuutunut olo vain jatkuu kesän jälkeen pitkälle syksyyn, eikä millään jaksaisi aloittaa liikkumista, koska mikään ei yksinkertaisesti vain innosta. Mistä sellaisen innostuksen ja palon saisi jälleen syttymään?

Minäpä kerron.

Tärkeintä olisi tunnistaa ja tiedostaa, millaista liikuntaa oikeasti olisi mukava harrastaa. Mikä sopii parhaiten sun luontaisille vahvuuksille. Oletko puurtaja, itsesi ruoskija vai enemmänkin nautit mukavuuksista, hauskuudesta ja yhdessä tekemisestä.

Hyvinvointialan ammattilaisten suurin virhe on ollut mun mielestä se, että annetaan ihmisille se kuva, että vain salitreenit tai lenkit ovat sitä oikeaa treeniä, jota jokaisen tulisi tehdä. Totuus on kuitenkin se, että salitreeni ja yksin puurtaminen on vain murto-osalle ihmisistä se luontaisin tapa pitää hyvinvoinnista huolta.

Hyvinvointi_Monipuolisuus

Mitä muuta sitä sitten voisi tehdä?

Jos seuraat mua sosiaalisessa mediassa niin varmaan tiedätkin, että mä aloitin kesällä uuden harrastuksen ja olen täysin hurahtanut siihen.  Tankotanssi Studio Movella on vienyt mun sydämen ja vahvasti näyttää siltä, että sydän on ryövätty pysyvästi. Mikä parasta, tunneilla tulee tehtyä erittäin rankkoja treenejä ihan huomaamatta, sillä se on niin hauskaa ja ihanaa, että aika menee ihan siivillä. Olen aikaisemminkin harrastanut tankotanssia, mutta nyt tuntuu juuri oikealta hetkeltä asettaa tuo laji pysyvästi arkeeni ja on ollut ihan mahtavaa löytää myös jotain ihan uutta kaiken vanhan treenin rinnalle.

Susanna_Mustajärvi_Studio_Move

Mietit nyt varmaan, että mitä jos ei ole mitään kokemusta tankotanssista tai edes mistään tanssista?

Tankotanssin voi kuitenki aloittaa koska vain iästä tai taitotasosta riippumatta. Ja oikeasti, käsi sydämellä voin sanoa, että tankotanssi on erittäin hyvää treeniä liikkuvuudelle, lihasvoimalle (erityisesti yläkroppa ja core), rytmitajulle ja tasapainolle. Monipuolisuus on hyvinvoinnin lähtökohta, joten tankotanssi tai muut Studio Moven tunnit ovat enemmän kuin tervetulleita ainakin minun arkeeni!

Syksyn aikana tulen ystäväni Eevin kanssa käymään myös Studio Moven muilla tunneilla, kuten akrobatia, jooga ja ilmajooga tunneilla. Vaikka meillä ei ole mitään kokemusta kyseisistä lajeista, on aivan mahtavaa päästä oppimaan uusia taitoja. Ihana näin aikuisenakin haastaa itseään ja aloittaa jotain uutta. Odotan jo syksyä innoissani!

tankotanssi_studio_move

liikunnan_ilo_tankotanssi

Mun mielestä on erittäin kätevää, että tunneille saa ostettua 5 tai 10 kerran kortteja, joka helpottaa ja madaltaa aloittamisen kynnystä. Kävin ensiksi kokeilemassa kertamaksulla yhtä tuntia. Kaduin heti kättelyssä, etten ostanut heti korttia itselleni. Heti ekan tunnin jälkeen ostin 10 kerran kortin, ja olen nyt jo hankkimassa uutta korttia.

tankotanssi_akrobatia

Jos olet tuo tekstin alussa kuvaamani henkilö, suosittelen tosissaan harkitsemaan Studio Movella aloittamista. Tule sinäkin mukaan pitämään hauskaa ja samalla ylläpidät ja kohennat omaa kuntoasi.

Koodilla ”Susanna Mustajärvi” kaikki Studio Moven kortit -10%.

Tarjous on voimassa 15.8.-15.9. välisen ajan. Ole siis nopea! Kortit ostettava Studiolta ja on voimassa Tampereella ja Turussa.

www.studiomove.fi

Ja hei, tuu moikkaamaan, jos satutaan yhteiselle tunnille. 🙂

*Susanna

IG: @susanna_mustajarvi / FB: Valmentaja Susanna Mustajärvi

studio_move

What next?

Tässä postauksessa tulet raottamaan sälekaihtimia ja kurkkaamaan hieman tulevaisuuden suunnitelmiini blogin suhteen. Teksti voi sisältää vähän sekavaa tekstiä ja mielipuolista pohdintaa, sillä kello käy jo puoltayötä, kun tätä kirjoitan. Ei sovellu siis heikkohermoisille..

Maailma muuttuu.. niin muuttuu myös Susanna Mustajärvi -blogi, mutta miten? Se selviää, kun jatkat lukemista.

Ihan näin alkuun on pakko todeta, että tuo mun viime postaus ”Mihin kulutat aikasi?” on kyllä todella osuva tähän mun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Mun elämä on todellakin suuressa myllerryksessä tällä hetkellä ja välillä mä jopa kauhulla ajattelen, että millä ihmeellä olen ajatellut selviäväni tästä tulevasta syksystä. Voi kuulostaa huolestuttavalta, mutta tosiasia on, että tulossa on toinen toistaan mahtavampia juttuja. Eli siis pelkkää positiivista tiedossa. Tuntuu kuin tässä hetkessä uusia ovia avautuisi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on tietysti erittäin positiivinen asia ja olen jokaisesta tilaisuudesta erittäin kiitollinen. Kiitän jo nyt kaikkia, jotka uskovat minuun ja kannustavat sekä auttavat mua matkallani. Toki lisää tunteja voisi joku kyllä loihtia vuorokauteen, jos mahdollista. Se olisi mahtavaa, kiitos.
Jostain syystä olen hyvin pedantti ja haluan hoitaa asiat aina niin hyvin kuin mahdollista. Tässä kohtaa vähän jännittää miten suoriudun syksystä juurikin tuon pedanttiuden vuoksi. Mutta tiedättekös mitä; mä oon ihan sitä mieltä, että maailmassa ei ole sellaista asiaa mihin minä tai sinä ei pystyttäisi. Se onnistunko ja hoidanko kiireisen syksyn kunnialla riippuu täysin musta itsestä. Joten pysyhän kuulolla.. Mitähän tämä syksy oikein tuo tullessaan?

Mä oon tässä vähän miettinyt, että se taitaa kyllä mennä asiassa kuin asiassa juurikin niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tässä muutama päivä sitten istuttiin mun coachattavan kanssa keittiön pöydän ääressä ja kuuntelin hänen kertomustaan siitä, miten hän on oppinut menemään nukkumaan aikaisin ja heräämään aina aamuisin suunnilleen samoihin aikoihin. Samalla mä siinä mietin vähän jopa kateellisena, että hitto kun likka on muuten tehnyt itselleen suuren palveluksen ja opetellut säännöllisen rytmin, jossa saa tarpeeksi pitkät yöunet. Asiaa pohtiessa ei kuitenkaan tullut mieleen, että hetkonen, minähän se olen joka juuri tuon asian valmennettavalleni opetin. Miksi se on niin vaikeaa toimia niin kuin tietää, että olisi järkevintä tehdä? Miksi juuri nyt kirjoitan tätä tekstiä vaikka olisi parempi olla kyllä jo nukkumassa? Herää vain kysymys, että enkö tosiaan elä itse niin kuin opetan muita?

Hyviä kysymyksiä kaikki.. Jatkossa tulette kuulemaan lisää mun vinkkejä arkeen ja itsensä kehittämiseen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Eli health coach pohtii ja pohtii. Lisäksi pääsette seuraamaan entistä tiiviimmin mun kisavalmisteluita ja lukemaan ajatuksia siihen liittyen. Toki kirjoittelen jatkossa myös kauneudesta, ghd:n edustajan- sekä mallintyöstäni. Blogista tulee entistä monipuolisempi!

Paljon näitä ajatuksia ja vielä enemmän tulet kuulemaan, kun mun blogi uudistuu! Ja muuttaa.. jep luit oikein. Mun blogi muuttaa ja jälleen mun yksi tavoitteista toteutuu. Nimittäin mulla on ilo ja kunnia siirtyä kirjottamaan blogia FitFashion.fi:lle. Oon ihan super innoissani uusista haasteista.
Tästä tulee paras syksy, sitten viime syksyn 🙂

Jep, mutta pysyhän kuulolla..

Ihanaa viikkoa sinulle! Oot huippu!

Susanna 

Pssttt.. Olitkos muuten viikonloppuna aivan loistavilla Get Up messuilla Tampereella. Oli kyllä aivan loisto messut. Oli muuten ihana nähdä paljon teitä lukijoita! Mukavaa, että tulitte juttelemaan.

Messuilla käytiin myös Polteen järjestämät Crosstraining kilpailut.

Kilpailu käynnissä..

Mihin kulutat aikasi?

Syksy tulee.. kiireet painaa päälle ja tuntuu kuin mitään ei ehtisi tekemään. Koko ajan on kiire jonnekkin. Kesän jälkeen tekemättömiä töitä on kasaantunut vino pino ja nyt niitä sitten täytyisi alkaa purkamaan. Ystävät pyytelevät kahville, mutta miten minä nyt mihinkään ehtisin, kun en ehdi edes aamulla hiuksiani laittaa saatika istahtaan hetkeksi kahvilaan. Täytyy tehdä töitä ja kotihommia. Lisäksi on paljon hoidettavaa ja harrastukset. Pieni ahdistus ehkä tuntuu rinnassa, eikä mikään oikein jaksa innostaa, mutta tällaista tää elämä välillä on. Kiire se on se syy.. Nautitaan sitten lomalla, joka häämöttää kaukana tulevaisuudessa..

Kuulostaako yhtään tutulta? Kiire on meille monille erittäin tuttu käsite. Myös ”en ehdi” kuuluu meidän monien sanavarastoon päivittäin. Tai ”pitää hei jatkossa nähdä enemmän, kun kiireet vähän hellittää”. Mutta hellittävätkö ne kiireet koskaan, jos asialle ei tee mitään? Kuka sen kiireen oikein järjestää sun elämään? Esimies, naapuri, puoliso, sukulaiset vai olisiko se kuitenkin sinä itse? Mulle ainakin kiire on enemmän arkea kuin mikään muu. Pari vuotta sitten tein totaalisen inventaarion elämääni, jonka seurauksena lopetin erittäin rakkaan harrastuksen, joukkuevoimistelun. Karsin kalenteristani kaiken. Vihdoin mulla oli aikaa tehdä niitä asioita, joista nautin, mutta jotka eivät vaatineet sitoutumista. Tämän kalenterin tyhjentämisen seurauksena minulla oli jälleen aikaa uusille asioille, oli aikaa pohtia ja punnita omaa elämää, millaiseksi sen oikeasti haluaa.. Näppäränä ja ahkerana tyttönä aika nopeasti se kalenteri kuitenkin alkoi jälleen täyttymään. Aloitin uudet työt ja uuden harrastuksen. Mun elämä alkoi pikku hiljaa muuttua sellaiseen suuntaan kuin olin sitä jo pitkään halunnutkin. Rakastan sisustamista ja aloin yhä enemmän sisustamaan omaa kotia. Aloin myös kirjoittamaan blogia yhdessä ystäväni kanssa. Tämä inventaario teki enemmän kuin hyvää, sillä näissä kahdessa vuodessa on kyllä tapahtunut ihan mielettömiä juttuja, joita en olisi varmastikkaan päässyt kokemaan ellei mun kalenterissa ja mielessä olisi ollut tilaa niille.

Hauskintahan tässä meidän ainaisessa kiireessä on se, että me itse aiheutamme sen. Tunnemmeko olevamme jotenkin tärkeämpiä, jos olemme kiireisiä? Ajatellaanko meidän yhteiskunnassa, että vain kiireinen voi olla menestynyt? Vain olemalla kiireinen voi olla tehokas ja yhteiskuntakelpoinen? Aika hassulta kuulostaa, mutta hei niin me vain taidamme ajatella. Ei ehkä tietoisesti, mutta alitajuntaisesti jokainen meistä ajautuu siihen, että taas on aivan liian kiire, ja päivät alkavat jälleen täyttyä asioilla ja velvollisuuksilla, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein mieluisimpia asioita.

Mihin sinä sitten kulutat aikasi, jos et ehdi tehdä asioita, joita ehkä haluaisit tehdä?

Kannustan sinua pohtimaan ja kirjoittamaan ylös, mitä olet päivän aikana tehnyt. Kuinka paljon olet käyttänyt aikaa työhön, syömiseen, nukkumiseen, työmatkoihin, kotitöihin, sosiaaliasessa mediassa pyörimiseen, teeveen katseluun tai urheilemiseen? Tulet taatusti yllättymään. Päivästäsi ei kulukkaan niin paljon aikaa velvoitteisiin kuin voisi kuvitella. Meillä onkin aikaa, mutta se miten me sen ajan käytämme on eri asia. Mistä johtuu, että jotkut saavat päivänsä aikana enemmän aikaiseksi kuin toiset? Miksi toinen kokee kiireiseksi päivän, jossa ehtii tehdä vain yhden asian, esimerkiksi kaupassakäynnin, kun taas toiselle sellainen päivä olisi täysin lepponen?

Me koemme kiireen kaikki täysin yksilöllisellä tavalla. Itse ajattelen, että kiire syntyy siitä, jos elämä on jatkuvasti aikataulutettua. Jos sinulla ei ole valinnanvapautta, että mitä teet juuri nyt, tulee sinulle tunne, että olet kiireinen ja sinun täytyy alkaa suorittaa nopeasti asioita, jotta pian ehtisit tekemään myös niitä mukavia asioita. Myös se kuinka motivoitunut olet tekemään asioita vaikuttaa paljon siihen millaisena koet kiireen. Joillekin hektinen ja tapahtumarikas elämäntyyli sopii paremmin kun toinen taas nauttii vain kotona olemisesta päivästä toiseen. Kiireeseen vaikuttavat myös yksilön henkilökohtaiset tavoitteet. Jos olet päättänyt saavuttaa jotain, ja olet jatkuvasti matkalla tavoitetta kohti, ei matka ja siinä tapahtuvat asiat ole välttämättä kiirettä tuovia asioita, vaikka käyttäisitkin paljon aikaa näiden asioiden tekemiseen. Millaiset tavoitteet ja unelmat sinulla on? Teetkö sellaisia asioita elämässäsi, joiden avulla pääset kohti tavoitettasi tai unelmaasi?

Ratkaisevaa tavoitteisiin pääsemiseksi on ymmärtää mihin sinä kulutat aikasi. Vain tiedostamalla voi asiaan tehdä muutosta. Jos olet kovin kiireinen, ja tuntuu, että et ehdi tekemään asioita, joita haluaisit, istahda hetkeksi alas ja palaa mielessäsi menneeseen päivään. Mitä tarkalleen ottaen olet tehnyt päivän aikana? Millaisia tähtihetkiä olet kokenut? Mitkä asiat tekivät sinulle hyvää mieltä? Tee lisää näitä asioita ja täytä päiväsi mukavilla asioilla. Muista, vain pysähtymällä voit saada aikaan muutoksen. Valittaminen ei auta.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Susanna 


Pssst..

Nyt olisi oiva tilaisuus lähteä kokeilemaan Her Self tuotesarjaa sportsnutritionilta
Pitkän ja suunnitelmallisen kehitystyön tuloksena on syntynyt Her Self -urheilulisäravinnesarja naisille, joka on nyt yksinoikeudella saatavilla vain sportsnutritionilta. Sarjan taustalla on pitkä kehitys ja tutkimustyö yhdessä testiryhmän kanssa. Testiryhmään kuului yli 50 naista eri ikäryhmistä. Tuotesarjassa on otettu huomioon naisten toiveet ja tarpeet ravinnon suhteen. Nyt vain kokeilemaan! Ostamalla koko tuotesarjan hintaan 79.90€ saat sheikkerin ja treenikassin kaupanpäälle. 



Käy tykkäämässä facebookissa tmi Susanna Mustajärvi ja seuraa instagramissa susanna_mustajarvi.






Tulin voittamaan

Tänään lähdin kirjoittamaan erään bloggaajan postauksen innoittamana. Postauksen voitte käydä lukemassa täältä. Umppu kirjoitti blogissaan ”Primebody” siitä, kun elämä koostuu pelkästään salista, posetreeneistä, cardiosta ja keittiövaàsta ja yhtäkkiä kaikki murtuu. Mitä sitten tapahtuu? Olet antanut kaikkesi, koko elämäsi, yhdelle asialle. Olet totaalisesti omistautunut vain treenaamaan yhtä päivää varten, olemaan paras versio itsestäsi tuona päivänä ja halu voittaa on niin suuri, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Mitäs sitten, jos sinusta ei vain olekaan voittajaksi? Mitä sitten tapahtuu? 

Tämä teksti jotenkin puhutteli mua todella paljon. Olen Umpun tavoin niin kilpailuhenkinen ihminen, että ehkä pahimmillaan tuo teksti voisi jopa olla minun tekstini parin vuoden päästä. Onneksi ihminen voi oppia myös muilta, sillä uskon siihen, että kukaan meistä ei ole super ihminen ja jokainen meistä voi kokea saman pettymyksen ja murtua. Vaikka halu voittaa on suuri, se ei yksinään saa olla motiivi kilpailemiselle. 

Henkisen kehityksen merkitystä kilpaurheilulajeissa ei voi mielestäni korostaa koskaan liikaa. Mieltä kannattaa kehittää, sillä lopullisen eron lajissa kuin lajissa tekee kilpailijoiden henkinen vahvuus. Kuka on henkisesti vahvin, se voittaa! Henkiseen kehitykseen ja mielen vahvuuteen kuuluu myös se, että itsellä on realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että kilpailijan rinnalla on valmentaja, mutta myös muita puolueettomia ihmisiä, jotka puhuvat totuuden suulla. Sellaisia ihmisiä, joilla on niin sanotusti munaa sanoa, että nyt ollaan lähdetty väärille urille tai ei olla päästy haluttuun lopputulokseen jostain syystä, mutta myös sellainen joka todella kannustaa ja haluaa yhtä paljon kilpailijalle menestystä kuin kilpailija itsekin. Onko tällaisia ihmisiä olemassa? Totuushan on, että kilpailijaa vahingoittaa enemmän se, jos hänelle luodaan väärä kuva hänen kyvyistään ja mahdollisuuksista pärjätä kilpailuissa. Ja kilpailuiden jälkeen todetaan, että et vain ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa ja thats it. En tarkoita, että tilanteessa tulisi hakea syntipukkia. Se ei missään nimessä ole edes mahdollista, sillä se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tai asian vika. Mutta aina pitää ottaa huomioon kilpailutilanteiden inhimillisyys ja se, että vaikka kilpailijan fysiikka olisi kuinka hyvä, voi kilpailutilanne, paineet, tuomareiden näkemykset ja epäonnistumiset lavalla muuttaa menestystä kilpailuissa vaikka kuinka ja paljon. Kuten muissakin lajeissa, myös bikini fitneksessä jotain vain voi mennä pahasti pieleen, kilpailuihin valmistautumisessa tai kisalavalla. Mutta se on vain urheilua se!! Tämän asian hyväksyminen tulee vain tehdä ennen kuin astuu kisalavalle. Lopputulos voi olla mikä tahansa, mutta mitä sen väliä, jos tekee parhaansa ja vielä enemmän? Kyyneleet kuuluvat kilpaurheiluun, ovatpa ne sitten ilon tai surun kyyneleitä.

Itse pohdin näitä ajatuksia siitä lähtökohdasta, että en ole vielä kokenut yhtäkään bikini fitness kilpailutilannetta tai diettiä. Itselläni ei siis ole kokemuksia, mutta haluan oikeasti oppia ymmärtämään mitä se voi olla, jotta pystyisin itse toimimaan toisin. Olen erittäin onnekas, sillä mulla on mahdollisuuksia lukea muiden kokemuksia, sillä laji on sen verran jo kehittynyt, että lajilla on myös jo kokeneita kilpailijoita, joiden kokemukset ja ajatukset ovat kultaakin arvokkaampia. Kiitos siis Primebodyn Umpulle ja muillekin kokemuksistaan kirjoitteleville. Olisi suurta tyhmyyttä olla ottamatta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan tosissaan. Minulla on kaikki mahdollisuudet oppia edeltäjiltä ja kokeneilta niin onnistumissa kuin epäonnistumisissa. Se miten sitten itse toimin, on vain minusta itsestä kiinni. Otanko oppia muilta, vai painelenko samalla tavoin leukapystyssä kohti pettymyksiä.

Monet ovat kysyneet multa, että mitäs sitten, jos et voita? Masennutko? Aikaisemmin ajattelin, että onpa tyhmä kysymys. Vain suomalaiset voivat ajatella noin. Vain suomalaiset menevät kokeilemaan ja hakemaan kokemuksia kilpailuista. Miksi sinne ei mennä voittamaan? Mutta nyt myöhemmin ajateltuna ei tuo ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei sinne kilpailuihin olla menossa tietenkää häviämään, mutta pitää olla kuitenkin realistinen ja järkevä. Pitää tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Pitää ymmärtää, että voitolla ja häviöllä on pienen pieni ero ja sen vuoksi tulee olla nöyrä, mutta paiskia sitäkin enemmän töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi! Se on varmaa! 

Se mitä itse olen oppinut lyhyen elämäni aikana on, että elämässä ei kannata koskaan pelata yhden kortin varassa. Aina kannattaa olla plan B. Se on viisautta, ei heikkoutta. Oma persoona ja arvokkuuden tunne ei saa olla siitä kiinni, miten pärjää kilpailuissa.

Ehkä parasta mitä voit tehdä itsellesi on luottaa itseesi, rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja nauttia elämän tuomista haasteista ja tilaisuuksista. Tämän jälkeen on aivan sama voitatko vai et. Sillä tulet joka tapauksessa voittamaan!

Elämä on tässä ja nyt! Vaikka itselläsi on tavoitteita ja olet matkalla johonkin. Olet sitten laihduttaja, hyvänmielen liikkuja, sohvaperuna tai kilpaurheilija; muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla jo on ja nauttia hetkestä! Vain sillä on oikeasti merkitystä.
 

Susanna 


Pssst.. Muistathan näin syksyn tullen panostaa itseesi ja hyödyntää lukijoilleni tarjotun mahdollisuuden. Eli PRIMEssä saat kosmetologin palveluista -20%, kun mainitset aikaa varatessasi blogini nimen. 

Käy tykkäämässä facebookissa ja seuraa instagramissa.

Fitnessurheilu.. hotti vai floppi?

Ekaa kertaa ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksiani fitneksestä ja sen ympärillä jylläävästä kritiikistä. Varoitan näin alkuun, ettei teksti ole välttämättä niin positiivinen mitä olette ehkä täällä blogissa tottuneet minun ajatuksistani lukemaan. Tämä aihe kun saa jopa minun peruspositiivisen ihmisen ärräpäät lentämään. Muistetaan kuitenkin se, että asioilla on aina kaksi puolta. Maailmaa ei koskaan kannata jakaa hyvään tai pahaan. Se ei vaan ole niin mustavalkoista. Mutta siis nyt hieman ajatuksiani..

Kuva: JimiSoinila Photography

Somessa on ollut viime aikoina paljon puhetta fitnessurheilusta, sen haittapuolista ja sen yleistymisestä. Somessa päivitellään sitä, että fitness on menettänyt vähän hohtoonsa, koska siitä on tullut niin suosittua ja kaikki nykyään tekevät sitä. Pakko kyllä todeta, että mitä ihmettä ihmiset oikein höpöttää?? Suosittua toki siitä on tullut, ja monet sitä tekevät, mutta se juuri siitä tekeekin hohdokkaampaa kuin aikaisemmin! Valitettava tosiasia on myös se, että kaikista ei vain ole siihen? Mistä sitä sitten tietää onko minusta siihen? Luulempa, että vain kokeilemalla sen saa selville. Onko sitten väärin lähteä haastamaan itseään ja kokeilemaan lajia, joka kiinnostaa? Eikö fitness ole laji, jota jokainen halukas saisi harrastaa ja kokeilla onko itsestä siihen? Kukaanhan ei oo väittänyt eikä missään lajissa käy niin, että kaikki siinä menestyisivät. Onhan olemassa ihmisiä, jotka haluavat treenata vain ylittääkseen itsensä eikä lajissa menestyminen ole niin tärkeää. Miksi he eivät saisi harrastaa fitnesstä?

Onko suosittu siis yhtä kuin ei hohdokas? Jääkiekkoa pelaavat lähes tulkoon kaikki suomalaiset pojat, tai ainakin lähes kaikki on sitä joskus kokeillut. Joku on siinä lahjakas, ja joku ei. Jollakin leikki jää kesken ja jotkut tekevät siitä jopa ammatin. Se on urheilua! Mutta itse en ainakaan muista, että jääkiekkoilijat tai lajista kiinnostuneet (eli lähes kaikki suomalaiset) manaisivat lajia ja, että laji olisi menettänyt hohtonsa, koska se on jokaisen pojan harrastus. Vai olenko väärässä?

kuva: JimiSoinila Photography

Mieleen herää vain kysymys: Eikö fitnessurheilun kehityksellekin olisi tärkeää, että sen suosio kasvaa? Minusta olisi hienoa, että fitnesskilpailuihin tulisi koko ajan vain enemmän osallistujia, jolloin kilpailuissa menestyminenkin tuntuisi vielä hienommalta saavutukselta. Tulee vain mieleen kysymys: Onko fitness laji, jota vain ”tosi urheilijat” saavat tehdä? Eikö lajia saa ”vain” harrastaa ja tavoitella kisalavoja vähän leppoisammin?

Viime keväänä Fitness Classicissa katsellessa
fitness sarjan kisoja, jossa oli kolme osallistujaa, tuli silloin mieleeni ajatus, että kuka hitto tota jaksaa edes tosisssaan tehdä, jos oikeasti osallistujia on noin vähän? Kisassa on sellainen ”kaikille
osallistujille annetaan mitalli” -fiilis. Vaikka voitto aina varmasti tuntuu hyvältä, mutta uskallan kyllä väittää, että oman sarjan voitto varmasti tuntuisi vielä paremmalta, jos vastassa olisi ollut enemmän kuin se kaksi muuta kilpailijaa. Vai mitä mieltä sinä olet? Tuntuuko voittaminen hienommalta kilpailuissa, jossa on kolme osallistujaa vai siellä missä on 50? Ihan rehellisesti voin vaan todeta, että itse olen sen verran kilpailuhenkinen, että mua jopa vähän ottaisi päähän, jos kilpailisin sarjassa, jossa kaikki saa mitalin.

Lajiin on kohdistunut paljon myös kritiikkiä sen terveellisyyteen vedoten. Niinhän se on kaikessa urheilussa.. ei se aina ole niin terveellistä. Varsinkin, jos menee sieltä mistä aita on matalin. Myöskään kaikkien pääkoppa ei vaan kestä urheilun tuomaa painetta tai kurinalaisuutta. Lajissa kuin lajissa on omia terveyshaittoja ja riskejä. Fitnesstä harrastaa mun tietääkseni pääosin aikuiset ihmiset. Eiköhän se ole ihmisen omaa tyhmyyttä, jos oikeasti ei osaa lopettaa ennen kuin menettää terveytensä? Onko se silloin lajin syy? Eiköhän tämä ole vähän liian yleistämistä, jos lajia itsessään kutsutaan terveydelle vaaralliseksi? Vai mitä mieltä olet?

Kuva: JimiSoinila Photography

Toki en voi puhua kokemuksesta, sillä en ole itse kokenut vielä yhtäkään diettiä. En myöskään ole koskaan noussut kisalavalle saatika kokenut sitä painetta mikä kilpailussa syntyy. Mutta jos itse sairastuisin matkallani kisalavalle, en syyttäisi siitä kylläkään lajia, vaan ihan itseäni. Asioita kun voi tehdä niin monella tavalla. Me jokainen teemme joka päivä valintoja, miten elämäämme elämme. Oman kropan ja erityisesti korvien välin kuunteleminen ja niistä huolenpitäminen on erityisen tärkeää. Tavoitteiden tekeminen on myös tärkeää, ja jotta menestyy on niihin panostettava ja tehtävä niiden eteen paljon töitä. Mutta jos hintana tavoitteeseen pääsemiseksi on oma terveys, on viisasta muuttaa tavoitetta tai siirtää sen toteuttamista. Vain urheilija itse tekee tämän päätöksen, ei kukaan muu.

Olen myös kuullut jonkun sanoneen, että fitnessurheilu olisi uusi anoreksia. Ihmisillä ei taida olla ihan realistista kuvaa fitnessurheilusta ja ravinnon määrästä mikä on hyvin tärkeässä roolissa urheilua. Monilla on nykyäänkin vielä täysin väärä kuva. Jotkut edelleen ajattelevat, että nyt kun treenaan tavoitteellisesti bikini fitness kisoihin ei minulla mene juuri rahaa ruokaan, koska syön niin vähän. Ja tähän ajatukseen olen oikeasti törmännyt.. viimeksi tänään. Tällä hetkellä itse syön päivittäin 3100 kcal, ja puhdasta ruokaa saa syödä niin paljon, että napa paukkuu. En todellakaan kutsuisi tätä anoreksiaksi. Painoa on tullut noin 10 kiloa lisää normaalipainostani ja mitkään vanhat vaatteeni eivät mahdu enää päälleni. Myös voimaa olen saanut paljon ja peilistä katsoo aivan erinäköinen nainen kuin reilu puoli vuotta sitten. Olen aina urheillut, mutta tehnyt samalla myös töitä mallina, joten painoa tai kokoa ei ole koskaan saanut olla paljoa.

Kyllä itse ajattelen olevani tällä hetkellä kauempana anoreksiasta kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämä asia ehkä kuohuttaa minua sen vuoksi, että tulen voimistelumaailmasta, jossa oikeasti urheilijat ovat erittäin laihoja. Siellä ymmärrys ravinnon merkityksestä kehitykselle ei ole lähelläkään sitä luokkaa mitä se on fitnessurheilussa. Valitettavasti siitä me emme pääse koskaan, että jotkut valitettavasti sairastavat ja sairastuvat esimerkiksi anoreksiaan. Se on todella valitettavaa. Mutta on aika rajua edes ajatella, että fitnessurheilussa ihannoitaisiin anorektisen laihoja naisia. Itse uskon, että liiallinen laihuus ei ole minkään lajin tai urheilun tavoite tai ihanne. Sairautta ei ihannoida, eikä sitä varmasti kukaan ehdoin tahdoin itselleen halua.

Fitnessurheilu on noussut suosituksi. Monet nykypäivänä treenaavat tavoitteellisesti. Monet punnitsevat ruokansa ja katsovat tarkkaan mitä syövät. Monet suosivat alkoholitonta ja terveellistä elämää. Joillekin terveelliseen elämään ja treenaamiseen kuuluu myös tavoitteellisuus ja haluaa sen vuoksi kilpailla. Toisille taas riittää, että saa itselleen hyvän olon ja nauttii terveellisestä elämäntavasta. Meitä ihmisiä on erilaisia. Toisille sopii se, että on jokin tavoite, ja toisille taas ei.

Mun mielestä on hienoa, että fitnesslajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Annetaan ihmisten liikkua. Tekee ne sen tavoitteellisesti tai eivät. Eikö pääasia ole, että ihmiset ovat alkaneet kiinnostua omasta voinnistaan ja urheilevat?

Mitä mieltä sinä olet?

Susanna 




Äl Oo Äm Aa.. mä oon lomalla!

Tätä on kyllä odotettu ja tästä on jo monet hetket unelmoitu. Viimeiset kaksi viikkoa ovat tuntuneet ihan tuskasen pitkiltä, mutta nyt se on saavutettu. Tänään alkaa mun ihka oikea ja ensimmäinen kuukauden loma. Fiilis on aivan mieletön!

Erityistä tästä hetkestä tekee se, että nyt on oikeasti tullut aika nollata kaikki ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Sillä ekaksi lomailen ja loman jälkeen aloitan aivan uudet työt. Oli oikein vapauttavaa puhdistaa tänään oman toimiston pöytä, kalenteri, puhelin, ja luovuttaa muun muassa avaimet ja henkilökortti. Tätä fiilistä jos mitä voi kutsua vapaudeksi!

Tällä erää siis jätän ainakin hetkeksi työni lastensuojelussa taakseni, ja siirryn tekemään täysin erilaista työtä. Nyt on mun mielestä oikein hyvä hetki todellakin pysähtyä, ottaa hieman riskejä ja katsoa mitä sitä oikein haluaakaan tehdä isona. Tähän prosessiin kuuluu hyppääminen tuiki tuntemattomaan ja lähden kokeilemaan siipiäni kauneusalalla myyntityössä huippulaadukkaan ja arvostetun ghd:n edustajana. Musta tulee siis täyspäivänen yrittäjä. Myyntityö on työ, jossa vuorovaikutustaidoilla ja ihmisen kohtaamisella on suuri merkitys. Näitä taitoja on todellakin tullut harjoiteltua tehdessäni töitä ihanien perheiden, mutta haastavien elämäntilanteiden kanssa. Saa nähdä miten mulle käy uudella uralla! Pidähän peukkuja!

Mutta nyt on aika rentoutumisen, joten ei mietitä enempää uusia työkuvioita. Niistä voin teille kyllä kertoa myöhemmin lisää. Se mitä mä aion tehdä lomalla on varmasti teille lukijoille jo melko selvää. Mun suunnitelmiin kuuluu meinaan treenaaminen kovaa, treenaaminen, nukkuminen, syöminen, treenaaminen vielä vähän kovempaa, rentoutuminen, ja taas syöminen. Eli aikas ihanaa aikaa on tulossa. Saan tehdä juuri sitä mitä rakastan ja mistä nautin.

Ja mikä parasta, nyt alkavat ne kauan odotetut helteet. Treenaamisen ohella voin siis myös makoilla auringossa, tavata ystäviä rantsulla ja käydä juomassa kupposet kahvia terassilla. Seuraavasta kuukaudesta aion ottaa kaiken ilon, levon ja voiman irti. Olen kyllä super onnekas, kun mun loma alkaa juuri nyt parhaimpien kesäkelien alkaessa.

Siellä ruudun toisella puolella on varmasti liuta ihmisiä, jotka palaavat maanantaina jälleen sorvin ääreen. Toivon, että teillä kaikilla on ollut mahtava loma! Ja olette keränneet voimia ja rentoutuneet.

Toivotan kaikille teille tsemppiä omaan arkeenne, oletpa sitten aloittamassa lomaasi tai palaamassa töihin. Muistetaan, että me itse rakennamme oman arkemme. Tehdään siitä siis sellaista, josta nautimme!

Aurinkoa ja hymy päivääsi ja tulevaan viikonloppuun!

Besos,
Susanna

Millaiset ovat sinun luonnolliset lahjasi?

Olen tässä elämäni aikana huomannut, että liian usein ihmiset keskittyvät niihin seikkoihin itsessään, joiden kanssa pitää tehdä työtä, ja joista ei juurikaan pidä – siis heikkouksiinsa. Ja sitten he palavat loppuun. Liian usein itsessä kiinnitetään huomiota enemmän siihen mitä ei osata kuin siihen mitä osataan. Oletko samaa mieltä kanssani?

Eikö olisikin parempi aloittaa pohtimaan omia lahjoja? Synnynnäiset lahjasi voivat kannatella sinua alueilla, joilla sinun on tehtävä työtä. Juuri lahjojesi avulla onnistut mitä kinkkisimmistäkin tehtävistä hienosti. Ja totuus on, että se piirre tai taito, jolle eniten annetaan huomiota vahvistuu. Mitä piirrettä tai taitoa sinä haluat itsessäsi vahvistaa? Luulenpa, että omat heikkoutesi eivät kuulu tähän listaan?

Olisikin tärkeää pysähtyä ajoittain pohtimaan omia lahjoja, sillä lahjojen nimeäminen auttaa niiden tunnistamisessa ja sitä kautta vahvuuksien siirtämistä käytäntöön. Olisihan se todella surullista, jos sinun piilevät lahjasi eivät pääsisi koskaan näyttämään taitojaan!

Tunnetko synnynnäisiä lahjojasi? Voitko mainita seitsemän alle minuutissa? Lyönpä vetoa, että jos pyytäisin sinua nimeämään seitsemän ominaisuutta, joissa tarvitset harjaannusta, listasi olisi valmis sekunneissa! Mutta miksi vahvuuksien ja lahjojen nimeäminen ei onnistukkaan niin helposti ja nopeasti?

Voisiko syy löytyä ajatuksistasi? Kuinka paljon annat ajatuksissasi aikaa lahjoillesi? Entä kuinka paljon heikkouksillesi? Useammat ihmiset käyttävät päivästään tolkuttomasti aikaa heikkouksien manaamiseen. Liian usein kuulee sanottavan, ”ei minusta ole tuohon” tai ”ei minulla riitä lahjoja siihen”.

Ajattele uudestaan miten ajattelet! Missä olet hyvä ihan luonnostaan? Käytätkö noita lahjojasi joka päivä työssä, kotona, ihmissuhteissasi? Jos et, miksi et?

Tee päivistäsi onnistuneita ja onnellisia antamalla ajatuksissasi aikaa omille vahvuuksillesi ja lahjoillesi. Sinussa on varmasti paljon lahjoja, jotka ovat jostain syystä vain jääneet kiireiden ja hektisen elämän vuoksi pienemmälle huomiolle. Älä huoli, tämä on meidän monien tapa toimia. Mutta onneksi siitä voi oppia pois!

Tee päivistäsi mahtavia,
Tiedä synnynnäiset, luonnolliset lahjasi ja käytä niitä joka päivä!

Ihanaa heinäkuuta sinulle!

Susanna

Mitä näet peruutuspeilistäsi?

Näin kesän tullen vietän paljon viikonloppuja makoillen ja rentoutuen. Parasta onkin juuri se, että saa makoilla ihan rauhassa aurinkotuolissa ja ihailla taivasta. Oletko sinä koskaan huomannut pilvettömällä taivaalla näkyvissä olevia kadonneen suihkukoneen jälkeensä jättämiä valkoisia vanoja? Vanat ovat pitkiä ja katoavat näkyvistä pikku hiljaa taivaan rannan taakse. Katsellessani viimeksi taivaalle, aloin myös pohtimaan asiaa, jonka olen joskus kuullut myös jonkun viisaan sanovan. Mietipäs, tuon lentokoneen tavoin me kaikki jätämme omat jälkemme maailmaan! Liikumme me missä tahansa, miten tahansa, jätämme aina jotain jälkeemme, halusimme tai emme. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, että katselen maailmaa monien silmälasien läpi. Pohtiessani asiaa lastensuojelun näkökulmasta on asia hyvin selkeä. Vanhemmat jättävät lapsiinsa aina jälkensä niin hyvässä kuin pahassakin. On tärkeää kuitenkin huomata, että olemme me sitten lapsia tai aikuisia, olemme me yksilöitä ja ihmisiä, joihin jokainen ympärillä oleva ihminen jättää jonkinlaisen jälkensä.
Jokaisella meistä on suuri valta, valta tehdä toiset ihmiset onnellisiksi. Joku voi tehdä sen tulemalla huoneeseen; joku toinen lähtemällä sieltä. Kumpaan sinä haluat kuulua?

Minulla on eräs ystävä, joka jättää innostuksen jälkiä. Tuntikausia hänen tapaamisen jälkeen tunnen oloni suurenmoiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Toinen ystäväni jättää positiivisia ja optimistisia jälkiä. Puhuttuani muutaman minuutin hänen kanssaan, tunnen oloni aina paremmaksi ja kevyeksi, sellaiseksi jolla ei ole huolta huomisesta. Hän on usein pelastanut päiväni ja saanut minut luottamaan itseeni ja mikä parasta, hän saa minut hymyilemään. Kolmas ystäväni rikastuttaa päivääni jättämällä ystävällisyyden ja välittämisen jälkiä. Iloinen hymy ja positiivinen asenne ovat hänen tavaramerkkinsä. Hänelle on tärkeää, että ihmiset hänen ympärillään voivat hänen seurassaan hyvin.

Valitettavasti joistakin ihmisistä jää myös synkkyyden jälkiä, mutta onneksi toisista myös iloisuuden. Joistakin jää vihan ja katkeruuden jälkiä; toisista rakkauden ja harmonian. Joistakin jää kyynisyyden ja pessimismin jälkiä; toisista kiitollisuuden ja toivon jälkiä.

Millaisia jälkiä sinä jätät jälkeesi? Millaisia haluaisit jättää?

Voit itse valita, millaisia jälkiä itse jätät. Kohtele siis muita niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan.

Kannustan sinua nyt katsomaan peruutuspeiliin, mitä näet?

Mukavaa viikon jatkoa!

°Susanna

 

Mihin olen matkalla?

Mä olen hetken aikaa teille jo ehkä vähän ärsyttävästikin (tämähän on yleisesti bloggaajien tapa, eikö vaan? 😉 ) vihjaillut tulevista muutoksista ja tavoitteista. Olen tainnut senkin teille paljastaa, että minulla on valmentaja, Anna Ojala, jonka tekemää treeniä sekä ruokavaliota noudatan. Monet teistä lukijoista on arvaillutkin, että mistä tässä onkaan kyse. Haluan painottaa, että en ole missään nimessä halunnut ärsyttääkseni teiltä pitää asiaa salassa, ja välillä vain vihjailla asiaan liittyen. Totuus on, että en ole ollut aikaisemmin vielä valmis kertomaan tätä asiaa julkisesti. Olen aina ollut hyvin tarkka siinä, mitä asioita kerron itsestäni, sillä teen montaa työtä, joiden myötä myös varjelen tiukasti omaa yksityisyyttäni. Bloggaajana toki aina välillä on hyvä vähän raottaa oman elämänsä esirippua, ja nyt aion tehdä sen.
 
Ajattelin siis kertoa teille nyt, että mistä tässä kaikessa salaperäisyydessä sitten onkaan kyse..
 

Olette varmasti huomanneet, että treenaamisen olen aloittanut hiukan tavoitteellisemmin, ja myös se ruokavalio on hyvin tarkasti pohdittu ja punnittu. Monet bloggaajat ovat lähi viikkoina kirjoittaneet asiasta, joka jakaa mielipiteitä täysin. Monia se asia ärsyttää, siitä on tullut muoti-ilmiö, ja mutta uskon, että on monia, jotka sitä haluaa, mutta ei vain löydä motivaatiota siihen. Ja mikä tämä sitten on.. Olen treenaillut tässä hissun kissun jo alkuvuodesta alkaen mielessä tietty tavoite. Ja se tavoite on BIKINI FITNESS Fitness Classicissa Helsingin Kulttuuritalolla 18.-19.4.2015.

 

Ja tiiättekös mitä? Nyt voin sanoa täysin rehellisesti, että en ole koskaan aikaisemmin voinut yhtä hyvin kuin tämän alkuvuoden aikana olen voinut. Olen ihminen, joka nauttii haasteista, rakastan kilpailua ja itsensä ylittämistä. Tämä on täysin mun juttu! Ainoa asia, mikä mua ehkä vähän harmittaa on se, että en ole aikaisemmin uskaltanut lähteä tähän matkaan mukaan. Olen siis täysin liekeissä tän asian kanssa. Olen tehnyt henkistä taistelua, kun olen pohtinut sitä, että puhunko asiasta julkisesti ja kuinka paljon. Sillä haluanhan mä asian kailottaa kaikille, sillä oonhan mä todella sitoutunut tähän tekemiseen.


Tällä kertaa en tän enempää kirjoita aiheesta, mutta uskokaa tai älkää, kyllä myös minulla on oma mielipiteenä liittyen paljon mediassa palstatilaa saaneeseen aiheeseen bikini fitneksen terveellisyydestä. Tässä kohtaa en halua kuitenkaan alkaa asiaa puimaan. Ehkä myöhemmin kuitenkin.. 🙂


Nyt haluan muistuttaa kaikkia siitä, että me jokainen olemme yksilöitä, me jokainen rakennamme omaa tulevaisuuttamme ja elämäämme. Joten tee elämästäsi sellaista, josta nautit. Älä missään nimessä kadehdi muita, vaan ihaile ja saavuta itse myös oma ihanne sinä.
 
Minä olen matkalla ihanne minään ja tuntuu siltä, että olen jo aika lähellä sitä. Ja vitsit kun voin hyvin!!

Tämän postauksen jälkeen tulette varmasti kuulemaan lisää aiheesta, sekä enemmän treeneistäni ja matkastani Bikini Fitness lavalle. Tämän myötä esittelen teille lähi aikoina myös uusia yhteistyökumppaneitani. Olen onnekas, sillä ympärilläni on joukko mahtavia ammattilaisia.

 
Stay tuned!!
 
 
 

Kiitos Polte, kun mahdollistatte treenaamiseni mahtavassa porukassa, mahtavat puitteet, ja mikä parasta aivan loistavat ammattilaiset ympärillä!

Susanna



Uusi banneri kesäksi

Uusi banneri on nyt valmis!
Arvatkaas vaan, kuinka tyytyväinen olen. Musta se on jälleen kerran aivan loistava. Tämän luomuksen takana on kukapas muukaan kuin valokuvaaja Jimi Soinila. Kiitos Jimille jälleen!

Uuden bannerin myötä voisin jopa luvata, että blogini uudistuminen voi alkaa. Katsotaan mikä onkaan next step!

Mitä mieltä olet bannerista?

Mahtavaa viikonloppua!

Susanna