Viimeistä viikkoa viedään!

Nyt se on menoa. Viimeinen viikko ennen Nordic Fitness Expoja sekä Ben Weider Legacy Cupia ja SM kilpailuja starttasi juuri.

Tämä tuleva viikko tulee pitämään sisällään paljon kaikenlaista ihanaa, paljon lepoa ja itsensä hemmottelua. Monen vuoden työ ja uurastus palkitaan ja nyt saa vain nauttia. Viikon ajan valmistaudun keskittymällä ja suuntaamalla katseet täysin vain lauantain ja sunnuntain koitokseen. Tämän viikon aikana päivitän varmasti Instagramia päivittäin, joten käyhän painamassa seuraa @susanna_mustajarvi. Tulen raottamaan verhoja omaan valmistautumiseeni fiiliksien muodossa, ja lupaan, että en kaunistele. Tulen kertomaan omat kokemukset juuri niinkuin ne koen.

fitnessclassic2015-2652
Fitness Classic 2015 voitto!
nfe-4474
Millanenhan on tämän vuoden kunto?

Töitä on tehty ihan pirusti viimeiset reilu kolme vuotta mielessä yksi tavoite; nousta lavalle itsevarmana, loistavassa kunnossa ja nauttien. Haluan painottaa tässä kohtaa sanaa itsevarma ja nauttiminen. Näiden kahden asian eteen olen tehnyt paljon töitä kaikki nämä vuodet. Tavoitteenani on ollut myös kehittyä fyysisesti kisa kisalta yhä paremmaksi urheilijaksi. Joten jännä nähdä millanen paketti sieltä nousee lavalle lauantaina klo 10.

kh7a8139
EM kisat, Santa Susanna. 13.sija
nfe2015-7310
Pohjoismaiden mestaruuskisat 2015, 5. sija

Todellakin loppusuoralla ollaan, ja vitsit mikä fiilis!! Tätä ei oikeastaan voi sanoin kuvailla. Se, kun on oikeasti jokainen päivä viimeisen kolmen vuoden aikana mennyt kirkkaana omat unelmat ja tavoitteet mielessä, ja nyt kun ollaan lähes tilaisuuden äärellä, ei voi muuta kuin nauttia. Kaikkeni oon tehnyt ja nauttinut vielä kaiken lisäksi matkasta. Matka on ollut jo tähän mennessä aivan mahtava.

nfe-4563
SM 2015, 3. sija

normal_dsc_86413

Ja viimeistään nyt kannattaa lähteä seuraamaan mua Instagramissa @susanna_mustajarvi, sillä siellä tulen päivittelemään viimeistelyviikon kuulumiset. Stay tuned!

★Susanna

Tsemppiä kaikille kanssakilpailijoille! Nyt kannattaa olla ylpeä itsestään.

Muista koskettaa!

Kun joku koskettaa sinua, miltä kosketus tuntuu? Voiko tuntematon tulla koskettamaan? Miltä kosketuksen puute voisi tuntua? Oletko kokenut sellaista?

Milloin viimeksi sait nauttia kosketuksesta, joka ei vaatinut sinulta mitään? Milloin viimeksi olet silittänyt toista niin, että olet voinut aistia hänen lämmön ja ainutlaatuisuuden ihosi kautta?
Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että sen lisäksi, että olemme täällä Suomessa pidättyväisi sanojemme, kehujen ja niiden vastaanottamisen suhteen, olemme myös fyysisesti hieman varauksellisia? Meidän oma alue/reviiri on niin laaja, että jos siihen joku sattuu astumaan liian lähelle peruutamme pari askelta taakse päin.

file-17-9-2016-8-55-47

Meidän kulttuurissa fyysinen kosketus ja kontakti niin tuttavien kuin vieraidenkin ihmisten kanssa on hyvin varauksellista. Olemme hyvinkin tarkkoja siitä, kenellä on oikeus meihin koskea. Suomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa tunteakseen itsensä ja olonsa turvalliseksi. Nuoria katsellessa on ihanaa huomata, kuinka nuoret esimerkiksi halaavat toisiaan näkiessään tai hyvästellessään toisensa. Tämä tapa on monille tuttua, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka jäävät täysin ilman kosketusta. Kosketuksen merkitystä ei voi kuitenkaan koskaan korostaa liikaa. Tiedätkö sinä, että miksi?
Kuvitellaan tilanne esimerkiksi kampaajalla käynti. Mikä siellä on parasta? Hiusten pesun yhteydessä saatu päähieronta. Eikö vain? Mikä kampaajalla saadusta päähieronnasta tekee niin nautinnollisen? Hieronta ei vaadi mitään, valita tai odota mitään vastapalvelusta. Aikaisemman lastensuojelutyön kautta olen päässyt oppimaan kosketuksen merkityksen todellisen luonteen. Kun vastasyntynyt vauva saa kosketusta vanhemmiltaan tai keneltä tahansa ihmiseltä, on vauvan kehitys nopeampaa, kuin kosketusta vaille jääneen vauvan. Vauvalle kosketus on elinehto, niin myös kaikille meille ihmisille. Voiko kosketuksen merkitystä siis korostaa liikaa? Mielestäni ei voi.

file-30-9-2016-9-28-32

Aikuisten kosketusmaailma voi jäädä helposti pelkäksi hyvänyön suukoksi, tai läheisen sukulaisen pikaiseksi ja jäykäksi halaukseksi. Koskettamisen jalo taito opitaan jo pienenä. Miten minua on kosketettu, kun olen ollut pieni? Sainko syliä varauksetta? Oliko vanhempieni syli avoinna? Vai olivatko vanhempani kiireisiä ja etäisiä, jolloin heidän syli jäi myös kaukaiseksi? Miten tähän voisimme nykyhetkessä vaikuttaa?
Mielestäni asiaan ei voi vaikuttaa muuta kuin harjoittelemalla. Pienin askelin kohti kosketusta. Kosketus ja toisen halaaminen on niin arvokasta, että se tulee tehdä kosketuksen vastaanottajan ehdoilla. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi hellällä käsikosketuksella toisen olkapäätä vasten tai vain esimerkiksi silmiin katsomisella ja kättelemisellä.
Nyt kun tiedämme mikä voimakas vaikutus kosketuksella on. Haluan teidän pohtivan vielä kolikon toista puolta eli sitä, miten pahimmillaan vääränlainen kosketus voi myös satuttaa. Mielestäni myös tämän asian ymmärtäminen on todella tärkeää.
Kunnioitetaan siis kosketusta, ja vaalitaan sen positiivista vaikutusta.

Muistetaan koskettaa, kunnioittaa ja välittää toisistamme!

Miten kosketus vaikuttaa sinuun? Miten voisimme tuoda kosketusta enemmän arkeemme? 

Kun oma silmä sokaistuu kehitykselle..

Mulla on paljon valmennettavia, jotka ovat omalla matkallaan tekemässä elämäntapamuutosta. Useimmiten elämäntapamuutoksen merkittävimpiä motivaattoreita ovat oman vartalon muokkaaminen, kiinteytys ja laihduttaminen. Olen käynyt lukuisia keskusteluja valmennettavieni kanssa siitä, kuinka oma silmä todellakin sokaistuu jossakin kohtaa omalle kehitykselle, eikä itse näe peilistä sitä mitä muut oikeasti näkevät. Tämä on väistämätöntä ja sen vuoksi suosittelen ottamaan muutos/kehityskuvat sekä mittanauhan motivaation ylläpidon avuksi.

Silloin kun muutokset tehdään pikku hiljaa ja maltilla, jolloin muutosprosessi vie aikaa ja siihen alkaa tottumaan, asiat alkaa rutinoitumaan, eikä muutokset sinällään enää tunnu tuskaisilta, on kehityksen kokeminen ja näkeminen omalla silmällä vielä haastavampaa. Haastetta omissa ajatuksissa tuo myös se, että olemme jostain syystä oppineet ja tottuneet siihen, että muutoksen pitäisi tuottaa onnistuessaan aina verta, hikeä ja kyyneleitä. Mitä jos se onkin pääosin vain tuota hikeä, ja muuten asiat menevät suurilta osin ilman suurempia ongelmia tai haasteita? Haasteet ja ongelmatkin kun voi kokea monella tavalla. Ja tässäkin asiassa omilla asenteille on suuri merkitys.

Itse olen törmännyt useasti näihin ajatuksiin omalla kilpaurallani. Valmistautuessani ensimmäisiin kilpailuihin mietin useasti, että teenkö jotain väärin, koska en koe asioita kovinkaan raskaasti. Dieetti ei tuntunut kamalalta ja hyvään kisakuntoonkin päästiin melko vaivattomasti.

nfe-4474
Jännä nähdä kahden viikon päästä onko mitään muutosta tapahtunut vuoden aikana!?

Nyt pari vuotta myöhemmin huomaan pohtivani aivan samoja asioita. Voinko todella olla hyvässä kunnossa, jos tämä dieetti ei ole tämän enempää tuntunut raskaalta? Totta kai haasteita on, mutta iisejä sellaisia. Ja muutostahan ei näe itse peilistä. Sen näkee sitten, kun vertailee kuvia nykyisyyden ja menneisyyden välillä.

Omia valmennettaviani katsoessa voin aina käsi sydämellä sanoa, että muutosta on tapahtunut. Jos ei suuresti aina ulkoisesti niin sisäisesti sitäkin enemmän. Suurin muutos yleensä tapahtuu asenteissa omaa elämää ja terveyttä kohtaan. Ja se muutos on mielestäni tärkeintä tehtäessä elämäntaparemonttia.

Minun kohdallani nyt olisi enää vajaa kaksi viikkoa aikaa kilpailuihin ja olen todella hyväntuulinen, avoin ja nauravainen. Nautin päivistäni. Tämä on aika hauskaa, sillä tiedän tehneeni parhaani, ja tiedän ja toivon, että niin ovat myös muutkin kilpailijat.

Aivan loistava lähtökohta, sillä paras kilpailutilanne on silloin, kun vastaikkain ovat toinen toistaan paremmat urheilijat, ja paras kaikista voittakoon!

En malta odottaa kahden viikon päästä käytäviä Ben Weider Legacy Cupia ja SM-kisoja! Kilpailut käydään Lahdessa Nordic Fitness Expossa ja taso tulee olemaan tänä vuonna kova! Hyvät kilpailut siis tulossa..

Joten hei olethan tulossa paikalle kannustamaan?

Tuottaako arki haasteita?

Kohta alkaa lokakuu ja viralliset kesälomakuukaudet (touko-syyskuu) alkaa olemaan takana päin. Usein pitkien pyhien ja loman jälkeen arkeen palaaminen teettää suurta työtä meillä monella. Etenkin jos lomalla on tullut laiminlyötyä tavallisia rutiineja niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. On tullut nukuttua miten sattuu, ja valvottua pitkälle yöhön. Tämä sama kaava tapahtuu usein myös viikonloppujen kanssa, jos viikonloput eroavat suuresti normaalista arkirytmistä.

Ja kun arki koittaa tuntuu pelkästään töihin herääminen jo ylivoimaiselta. Miten ihmeessä sitä jaksaisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja saisi vanhat rutiinit palautettua?

Mun omat kokemukset ja neuvot asiaan lähtee ihan perusasioista.

valkatut-1
Kuva: Mikko Niemi Photography

Päätös

Tee päätös milloin olet valmis aloittamaan arjen jälleen säännöllisenä ottaen huomioon levon, liikunnan ja ravinnon. Kaikkea ei tarvitse laittaa kuntoon välittömästi, mutta päätä milloin teet mitäkin. Aloitatko esimerkiksi sillä, että ensiksi käännät oman sisäisen kellosi jälleen oikeaan aikaan. Ja sen jälkeen lähdet suunnittelemaan ja toteuttamaan liikunnan osaksi arkea. Ja lopuksi vielä ruokailut kuntoon. Tai jos tuntuu paremmalta ja helpommalta niin, että ruokailu on se juttu mistä juuri sun kannattaa aloittaa niin aloita siitä. Askel askeleelta olet taas jälleen arjessasi kiinni ja viimeistään parin viikon päästä kaikki tuntuu jo hyvin luontevalta.

Anna itsellesi aikaa

Tärkeää on tiedostaa se, että rutiineihin palaaminen ei tapahdu itsestään ja se vaatii useimmiten ponnisteluja, ja kannattaa antaa itselleen aikaa taas totutella siihen. Jos liian nopeasti alkaa soimaan itseään siitä, että arki tuntuu raskaalta, tekee se itselle vain huonon mielen.

valkatut-5
Kuva: Mikko Niemi Photography

Kirjaa tekemättömät työt ylös

Pyhien ja loman jälkeen usein tuntuu siltä, että asiat on kasaantuneet ja asioiden tekemisen aloittaminen teettää suurta tuskaa. Laita tekemättömät asiat ylös paperille ja lähde tekemään asioita järjestyksessä pikku hiljaa. Joka kerta kun olet yhden asian saanut tehtyä, vedä se yli listastasi. Näin huomaat kuinka tekemättömien asioiden lista lyhenee ja stressi pienenee. On myös paljon helpompi tarttua yhteen asiaan kerrallaan ja tekemisen aloittaminen on helpompaa.

Nauti arjesta

Teetkö arjessa niitä asioita joista nautit? Tuntuuko arki houkuttelevalta vai pakkopullalta? Nyt on paras aika laittaa arki kuntoon ja muokata siitä nautittava.

Rentoudu iltaisin

Pyhien ja loman jälkeen nukkumaan meno meinaa usein venyä myöhään. Ota illasta aikaa itsellesi, lue hyvää kirjaa, kuuntelee rauhallista musiikkia ja mene ajoissa sänkyyn. Siten saat jälleen unirytmin paremmin kuntoon. Kun saat hyvät ja palauttavat yöunet, tuntuu arkikin taas paljon valoisammalta.

valkatut-9
Kuva: Mikko Niemi Photography

Syksy on todella kaunista aikaa ja siitä kannattaa nauttia kaikilla aisteilla. Tsemppiä alkavaan ja samalla syyskuun viimeiseen viikkoon!

Olisko joku vinkki sellainen, jota voisit itse lähteä kokeilemaan? Kommentoimalla ja kertomalla omat hyvät keinosi jaat niitä myös muiden käyttöön.

NAISET ÄLKÄÄ ESINEELLISTÄKÖ ITSEÄNNE!

Otsikko kiteyttää täysin mun tämän postauksen sanoman ja sen vuoksi haluan korostaa sitä isoin kirjaimin. Tällä hetkellä me eletään melko tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, joka on aivan mahtavaa näin naisen näkökulmasta. Mua kuitenkin kiukututtaa tällä hetkellä suuresti se miten me naiset käyttäydymme itse esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja näin vedämme itse mattoa omien jalkojemme alta. Eikä se itseasiassa vain kiukuta vaan lähinnä jo jopa ahdistaa. Sosiaalinen media täyttyy joka päivä ”tissi ja pylly” -kuvilla ja niitä on joka paikassa. Yhä useampi jakaa omia kuntokuviaan puolialastomana ja media täyttyy pehmopornolla, jossa naiset keikistelee peilin kautta otetuissa kuvissa alusvaatteisillaan. Tämä on mennyt jo hieman enemmän myös next levelille, kun pariskunnat ottavat toinen toisistaan kuvia, jossa puoliso keikistelee kameralle tarkoituksena jakaa kuva sosiaalisessa mediassa ja saada muut kuolaamaan. Opetellaan erilaisia asentoja, joissa vartalo näyttäisi paremmalta. Ja tehdän tätä päivästä toiseen. Koko some pyörii näiden asioiden ympärillä. Miksi!? Vai olenko väärässä?

3108-004
Kuva: Mikko Niemi Photography

Mua oikeasti kiinnostaa, mitä tällaisilla kuvilla oikein haetaan?

Totuus on, että seksi myy. Joten myös seuraajia saa lisää, jos vähän (ja välillä jopa vähän enemmän) näyttää paljasta pintaa. Mutta ollaanko me naiset todella niin tyhmiä, että me odotetaan sitä, että seuraajat tuo meille onnellisuutta? Siitä kai elämässä oikeasti on kyse? Mitä väliä sillä on kuinka paljon sulla on seuraajia esimerkiksi instagramissa? Ja jos sillä on sulle merkitystä, niin haluatko seuraajia todella niin halvalla keinolla kuin itsensä paljastamisella?

3108-006-2
Kuva: Mikko Niemi photography

Tiedän, että mun sosiaalinen media ja siellä näkyvät sisällöt eivät ole samat kuin muilla, ja jostain syystä mun seinälle pomppaa juurikin ne naisten kuntokuvat ja nykyisin myös monen miehen. Ja tämähän johtuu vain siitä, että seuraan tällaisia henkilöitä, ja sen vuoksi myös niitä kuvia enemmän ja enemmän näen. Olen myös tiiviisti mukana lajissa, jossa kuntokuvien jakaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. En kuitenkaan itse ole koskaan julkaissut kuntokuvia, joita ei olisi ammattivalokuvaaja ottanut. Ja tämä siksi, että en halua missään nimessä antaa itsestäni halpaa kuvaa. Mielestäni se, että treenaa tai kilpaurheilee bikini fitnessissä, ei saisi leimata ketään halvaksi itsensä paljastavaksi naiseksi. Ei fitness lajit tai treenaaminen itsessään vaadi paljastavien kuvien julkaisemista. Mielestäni silloin, jos oma vartalo on ammattiin liittyvä asia, on sen esittely hyvän maun rajoissa järkevää, mutta jos et tee sillä rahaa niin miksi ihmeessä nainen julkaiset itsestäsi paljastavia kuvia?

file-15-3-2016-14-33-29
Kuva: Mikko Niemi Photography

Oletko koskaan miettinyt, miltä tämä kaikki näyttää muiden silmin? Mun silmään paljastavat kuvat, on ne sitten naisesta tai miehestä, välittää ihmisestä kuvan, että tämä henkilö on jollakin tasolla hyvin itseriittoinen, kaipaa kehuja muilta, ja toivoo salaa, että muut olisivat edes hitusen kateellisia. Itseään kuvaava toivoo saavansa kehuja ja ihailua. Todellisuus siitä mitä kuvat muissa herättää on kuitenkin toista. Monet säälivät niitä, jotka sattuvat erehtymään laittamaan paljastavia kuvia nettiin. Oikeasti onhan se säälittävää. Mieleen tulee vain kysymys, että etkö tosiaan ole keksinyt enää muuta ja laittelet päivästä toiseen itsestäsi paljastavia kuvia sosiaaliseen mediaan?

000-003
Kuva: Mikko Niemi Photography

Se miten me naiset käyttäydymme sosiaalisessa mediassa heijastuu väistämättä myös arkeen ja siihen, miten meitä kohdellaan kadulla, työelämässä ja kaikkialla. Jokaisella on oikeus olla juuri sitä mitä on, mutta toivon kuitenkin, että jokainen nainen miettisi edes hetken millaisia kuvia haluaa itsestään oikeasti jakaa ympäri maailmaa. Millaisen kuvan me naiset haluamme ympärillemme antaa. Olemmeko esineitä, joiden tarkoitus on viihdyttää kurvikkaalla ja paljastavalla olemuksella, vai olemmeko vakavasti otettavia henkilöitä, joilla on oikeasti järkeä ja vaikutusvaltaa?!

Me naiset emme ole esineitä, ja meitä tulisi kunnioittaa ja arvostaa. Mutta onko se silloin liikaa pyydetty, jos me itse annamme itsestämme halvan kuvan?!

Ja lisäksi hyvä olisi pohtia myös sitä mikä vaikutus tällä kaikella on nuorempiin naisiin ja tyttöihin. On väärin, että yhä nuoremmat alkavat julkaisemaan itsestään ”herutus” kuvia. Olisi tärkeää osata omalla esimerkillään näyttää nuoremmille, että mikä todella on oikein ja mikä menee yli.

000-002
Kuva: Mikko Niemi Photography

Nainen on kaunis jo pelkästään muotojensa ja naisellisen olemuksensa vuoksi. Sen todistamiseen ei tarvita paljastavia kuvia, ei todellakaan! Tärkeintä naisena olisi muistaa oma arvo ja vaalia sitä kynsin ja hampain.

 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @susanna.mustajarvi

Kun päässä on hirveä hälinä..

Mä oon viime aikoina miettinyt todella paljon elämää. En tiedä onko mulla jälleen joku ikäkriisi vai mitä, mutta isojen kysymysten äärellä on taas oltu. Tässä yksi syy, miksi en ole jaksanut kirjoittaa, sillä olen vain miettinyt ja pohtinut. Päässä pyörii paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta jostain syystä asioiden jäsentely on ollut haastavaa. Ja koska ajatuksia on paljon ajattelin, että nyt on aika alkaa niitä purkamaan. Olen potenut ahdistusta sosiaalisesta mediasta ja pyörinyt sekä kamppaillut sen saralla omien ajatusten kanssa todella paljon. Lisäksi olen karsinut elämästäni minulle turhia asioita pois, sillä mun arki on ollut melkosta sekameteliä viimeisten vuosien aikana. Olenkin tullut pohtineeksi, että miksi käytän aikaani vain tehdäkseni ”pakollisia” asioita, joista en edes nauti? Ja tätä kautta jatkuvasti törmään kysymykseen; Miksi ihmeessä me olemme täällä? Ja miksi monet ihmiset voivat huonosti tai eivät ole tyytyväisiä elämään?

kh7a1506-edit
Kuva: Tomi Rehell

Valmentajan työssä olen saanut olla hyvin lähellä montaa ihmistä ja olen siitä hyvin kiitollinen, sillä jokainen mun valmennettava on kasvattanut mua todella paljon. Välillä mietin, että miksi ihmeessä juuri minä valmennan näitä henkilöitä? Olenko todella oikea ihminen kulkemaan heidän rinnalla? Teenkö asioita itsekään sen paremmin? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jokainen kokemus mun elämässä on opettanut mulle sen, että ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Ei ole olemassa oikeaa tapaa elää. Mä haluan tukea valmentajana jokaista tekemään itse omat valinnat elämässä, tekemään myös virheitä ja kohtaamaan haasteita. Sitähän tämä elämä on! Olen valmis antamaan ohjeita ja tukemaan, mutta en antamaan oikeita vastauksia, sillä niitä ei ole olemassakaan!

Olen pohtinut paljon sitä, miksi monella meistä on suuri tarve muuttaa itseään joksikin muuksi kuin on? Miksi emme ole tyytyväisiä itseemme tai siihen mitä meillä jo on? Aina haluamme jotain enemmän, aina jotain vielä hienompaa. Mutta oikeasti tärkeintä olisi löytää onnellisuus itsestä ja siitä mitä on jo saavuttanut. Tärkeää olisi löytää rauha itsessään ja nauttia elämästä!

file-17-9-2016-8-56-05

Istun juuri junassa matkalla Helsinkiin. Edessä olisi valmennus ja sen jälkeen tapaaminen rakkaiden ystävien kanssa. Meillä on neljän naisen ryhmä, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Voimistelimme aikoinaan samassa joukkueessa. Yhdessä on tullut koettua paljon. JA tiedän, että edessä on vielä monen monta kokematta. Nämä naiset tuntevat mut lapsuudesta saakka. Koen ajoittain huonoa omaatuntoa, sillä viime vuosina olen laiminlyönyt pahasti mun ystävyyssuhteita. Koskaan ei saisi pitää ystävyyttä itsestäänselvyytenä. Onnekseni nämä naiset ovat pysyneet mun rinnalla kaiken myrskyn ja paisteen keskellä. Tämä on vain Mustajärven elämää, mutta onneksi aina voi oppia jotain itsestään!

Tällä hetkellä poden luomisen tuskaa. 🙂 Päässä on paljon ajatuksia. Miten saisin kaikki kirjoitettua ylös. Miten saisin tuotua ajatukset esille ja miten saisin luotua hyvää oloa muille? Toivoisin, että jokainen joka tämän lukee katsoisi ympärilleen ja näkisi ne kaikki hienot asiat elämässään. Niitä on jokaisella ihan varmasti!

Ensi kerralla haluan kirjoittaa naisena olemisesta. Sillä saralla olen kohdannut paljon viime aikoina haasteita. Niihin siis ensi kerralla, kun taas istun alas ja alan taas kirjoittamaan.

file-17-9-2016-8-55-47

Tähän kuvaan on hyvä päättää. Pysähdyn, kuuntelen ja hengitän <3 sitä elämä on!

 

Seuraa mua IG @susanna_mustajarvi

ja tykkää FB @susanna.mustajarvi

Millaista olisi elämä ilman somea?

Kuvittele maailma, jossa ei olisi instagramia, ei facebookkia tai snapchattia. Millaista sellainen elämä olisi?

Näin äkkiseltään ajateltuna tulee ajatus, että eihän me enää edes osattaisi elää ilman niitä. Mitä jäisi jäljelle? Mun mielestä tuota olisi hyvä välillä pohtia. Mitä siis jäisi jäljelle, jos sosiaalista mediaa ei olisi? Yhä useampien elämä pyörii päivitysten ympärillä. On erilaisia medioita, joita tulee päivittää. Itselleni ainakin on tullut jopa ähky kaikesta tästä. Välillä se on toki tosi hauskaakin ja pidän siitä, että omia tärkeitä tapahtumia voi ikuistaa ottamalla kuvia ja jakamalla niitä sosiaalisessa mediassa. Mutta tuleeko oikeasti jokaista liikettä ja ajatusta jakaa siellä?

Mä latasin jokin aika sitten snapchatin itselleni ja oon ollut siitä aika innoissani. Vihdoin on paikka, jossa ihmiset jakaa normaaleja ja aitoja asioita omasta arjestaan. Mutta mulle tuli shokkina se, että on paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka kävelee kamera vieressä ja kertoo kaiken mitä elämässä tapahtuu. Siellä jaetaan kaikki. Miksi? Mä oon nimittänyt snapchatin ”oman elämän fitnesspäiväkirjaksi”, sillä sitä se on, kun kamera seuraa jatkuvasti kaikkia liikkeitä. Kameralle jaaritellaan päivän kulku sukkien vaihtamisesta jokaiseen suupalaan. Mutta totuushan on, että tätä ei tehtäisi, jollei ihmisiä kiinnostaisi. On pakko olla kysyntääkin kun tarjontaakin rupee oleen rutkasti.

valkatut-1

Ootko koskaan oikeasti selvittänyt kauan sinä käytät aikaa päivästä netissä pyörimiseen? Voisiko ajan käyttää mukavammin? Tuoko se aika sulle hyvää oloa vai turhautumista? Koetko instagram kuvien selaamisen jälkeen voimaantumista ja rauhaa, vai tuoko se riittämättömyyden tunnetta tai ahdistusta?

Olen jutellut monien ihmisten kanssa ja valitettavaa on huomata, kuinka sosiaalinen media nykypäivänä ei ainakaan lisää hyvinvointia. Sieltä toki voi saada motivaatiota, mutta vaikutus voi pitemmän päälle olla myös negatiivinen. Tämän vuoksi olisi ajoittain hyvä pitää täysin vapaata kaikesta, ja nauttia ennemminkin siitä mitä ympärillä tapahtuu oikeasti.

Milloin viimeksi sinä olet ollut päivän ilman minkäänlaista kosketusta sosiaaliseen mediaan? NIINPÄ.. Niitä päiviä ei kauheasti ole meillä monillakaan. Yhä useampien ammattiinkin jo kuuluu sosiaalinen media suurena osana työtä. Se täytyy toki hyväksyä ja sitä se elämä vain tällä hetkellä on. Mutta onneksi meillä kaikilla on kuitenkin vastuu ja vapaus omasta arjesta ja ajankäytöstä. Aina ei tarvitse tietää mitä muut tekee. Tärkeintä on tuntee itsensä ja tietää mikä juuri susta tekee onnellisen.

 

Kuva: Mikko Niemi photography

Milloin aitous tulisi muotiin?

Mitä mieltä sä oot tämän päivän sosiaalisesta mediasta ja kauneusihanteista? Mä olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, että miten sosiaalinen media vaikuttaa meihin ihmisiin. Instagram täyttyy nykyään yhä enemmän kuvilla, joissa esitellään omaa vartaloa. Yhä enemmän ja useammat ihmiset julkaisee itsestään puolialastomia kuvia, joissa vääntäydytään hyvin epäluonnollisiin asentoihin näyttääkseen paremmilta. Naiset korostaa pakaraa ja rintoja, kun taas miehillä rinta, selkä ja hauis näyttelee elämässä pääosaa. Onko tää enää oikeasti normaalia? Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi me teemme näin?

Mun silmään jokainen omaa vartaloa esittelevä kuva näyttää surulliselta. Sellaiselta, että siinä haetaan huomiota muilta, ei olla tyytyväisiä itseensä. Miksi sitä huomioo tarvitsee hakea? Eikö enää riitä, että on onnellinen omassa elämässään, vaan kaikki pitää jakaa muille, jotta se olisi todellista?

Mä olen pohtinut asiaa historian kautta. Ja esimerkkinä ajatus siitä, että ennen vanhaan nainen, joka toi itseään seksuaalisella tavalla esille oli halpa. Siis oikeasti halpa, jota ei kovinkaan paljoa kunnioitettu. Itseään kunnioittava nainen ei esitellyt itseään tai tuonut itseään esille oman vartalonsa kautta. Viisas nainen pärjäsi muilla keinoilla, ei tarvinnut keikistellä puolialasti kuvissa. Mihin tämä ajatus on kadonnut? Vai onko se?

3108-006-2

Meille fitnessurheilijoille on lajille luontaista olla vähissä vaatteissa kisoissa, mutta tuleeko sitä tehdä jatkuvasti? Tämä ilmiö on levinnyt nyt laajemmalle. Nykyään kaikki treenaavat ihmiset jakaa omia kehityskuvia omista lihaksistaan. Mietitkö sä kun ostat vaatteita tai pukeudut, että miten oma pakara tai rintavarustus tulee parhaiten esille? Miksi?

Mä ihailen ihmisiä, joilla elämässä on muutakin sisältöä, kuin oma vartalo ja sen esitteleminen. Usein jopa sellaiset ihmiset on paljon onnellisempiakin. Olen omille valmennettavillenikin usein sanonut, että rasvaton vartalo ja isot lihakset eivät tuo onnea. Usein oma pää ei edes näe sitä mitä muut näkevät. Oma silmä sokaistuu sille kehitykselle mikä vartalossa tapahtuu silloin kun puhutaan vartalon muokkaamisesta. Laihduttaminen on asia erikseen, jos puhutaan ylipainosta. Mutta jos puhutaan siitä, että on paljon kauniita ja komeita ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä omaan vartaloonsa. Eikö se ole silloin jo hiukan vääristynyttä?

Milloin luonnollisuus ja aitous tulisi muotiin? Milloin riisutaan kaikki kulissit ympäriltä ja uskallettaisiin olla sellaisia kuin ollaan?

Uskallatko sä olla oma itsesi vai pukeudutko sä samaan muottiin kuin muutkin ripsien, kynsien, hiustenpidennysten ja pakarajumppien tai hauispumppausten kanssa?

Miksi? Why?

Mä usein kysyn itseltäni, miksi mä teen juuri niitä asioita arjessani mitä teen. Mun mielestä on todella hyvä ajoittain katsoa omaa elämää hiukan kauempaa, sillä se avaa kyllä usein silmät näkemään asioista hieman enemmän. Usein uppoudutaan siihen omaan elämään niin syvälle, että ei enää nähdä kuinka meillä oikeasti menee.

Viimesen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita mun omassa elämässä ja jokainen niistä on opettanut mulle todella paljon siitä, että hetkessä elämä voi mennä totaalisen sekasin, kaikelta voi lähteä pohja, mutta jostain kumman syystä asiat alkaa pikku hiljaa loksahtelemaan paikoilleen ja alkaa se aurinko paistamaan sinne risukasaankin.

Tällaisessa elämäntilanteessa on ollut varmasti moni muukin. Tarkoitan tilanteella sitä, että alkaa jälleen rakentamaan omaa elämää uudestaan. Opettelee tekemään asiat eri tavalla, jotta ei löytäisi vuosien päästä itseään tekemästä jälleen niitä samoja virheitä, joita on jo tehnyt aikaisemminkin. Tuollainen tilanne on melko pelottava, sillä mistä sitä voisi tietää mitä kannattaa tehdä? Mistä sitä oikeasti tietää, että on menossa oikeaan suuntaan tai että ei tekisi jälleen niitä samoja virheitä? Toisaalta eihän sitä voikaan koskaan tietää, mutta yks juttu mun mielestä on ihan hyvä muistaa ja pitää mielessä, jos haluaa saada mielenrauhan itsensä kanssa. Eihän kokoaikaa voikaan epäillä tai pelätä elää. Kyllä tänään viimeistään kannattaa aloittaa se eläminen täysillä, jos sitä ei ole vielä tehnyt. Tää yksi asia on yksinkertaisuudessaan se, että tietää miksi elää? Miksi juuri sä elät? Mulle tuon asian tajuaminen on auttanut siinä, että kun tuo asia on kirkkaana mielessä tiedän tekeväni oikeita valintoja, tiedän että olen oikealla polulla.

000-003

Mun oman elämän MIKSI on lyhennettynä halu auttaa muita ja saada ihmisissä herään innostuksen tunteita. Tuon kautta myös itse saan todella hyvää mieltä, ja koen onnistuvani. Pidän tuon asian jatkuvasti mielessä, ja jos mulle tulee vastaan tilanne, josta en ole ihan varma, mietin asian tuon kannalta. Onko kyseinen asia sellainen, joka tukee mun suuntaviittaa siitä miksi täällä eletään.

Ootko sä koskaan miettinyt, mikä on sun oma MIKSI?

Yrittäjyys osa 1

Mä olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miksi en saa esimerkiksi kirjoitettua tätä blogia. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin ollut mulle todella tärkeä juttu ja se on auttanut monissa tilanteissa. Kirjoittaminen on luontainen tapa mulle jäsennellä asioita ja saada omat ajatukset järjestykseen. Miksi siis en saa kuitenkaan aikaiseksi tehdä sitä mistä tiedän olevan itselleni vain hyötyä? Blogi ei ole ollut ainoa asia, joka on viime aikoina jäänyt retuperälle. Saamattomuuden tunnetta on ollut enemmänkin ja en voi käsittää mistä sellainen tulee. Tai en ainakaan ennen ymmärtänyt.

Mulla on eräs valmennettava, jonka kanssa ollaan paljon juteltu elämän tuomista haasteista, urasta ja kunnianhimosta. Tämä asiakas on ollut yksi tärkeimmistä avain henkilöistä mun oman kehityksen kannalta. Niinpä, uskokaa tai älkää, myös minä opin jatkuvasti jotain omilta valmennettaviltani. Aivan mahtava työ siis!

Tämä huippu asiakas sai mut uskomaan siihen, että maailmassa on ihmisiä, jotka todella haluaa auttaa. On ihmisiä jotka tukee nuoria yrittelijäitä ihmisiä ja toimivat heidän mentoreinaan. Mentorit auttavat nuoria yrittäjiä pääsemään eteenpäin omalla urallaan. Tapasin tällaisen henkilön joka sattumoisin työskentelee myös opettajana TAKK:ssa. Mulla on jo hetken aikaa ollut sellainen tunne, että olen todella yksin oman yritykseni kanssa. Mulla on kunnianhimoiset suunnitelmat ja halu kehittyä. Olen saanut tehdä monen hienon yrityksen kanssa yhteistyötä ja olen saanut olla mukana aivan mahtavissa projekteissa. Ennen siis koin, että mulla ei ole mitään oikeutta valittaa. Mullahan on kaikki hyvin.

000-002

Tapaamisessa tämän henkilön kanssa ymmärsin, että ratkasevaa kuitenkin oli se, että mä en tiennyt, mikä on Susannan juttu. Oon aina toteuttanut ja ollut mukana toteuttamassa muiden unelmia. Mulle on ollut aina tärkeää saada olla osana jotain suurempaa. Tämän vuoksi en ole koskaan lähtenyt oikeasti havittelemaan omia unelmia sen enempää kuin olen perustanut toiminimen, ja sen kautta olen tehnyt erilaisia töitä ja nyt viimeisen vuoden olen toiminut päätoimisena valmentajana. Mutta mun unelma on suurempi, mulla on halu tehdä jotain vielä paljon enemmän. Ajattelin, että tämä blogi voisi olla paikka missä kerron ajatuksistani. Mitä olen suunnitellut ja mitä on tulossa. Olisi hienoa saada teiltä lukijoilta palautetta, kun matka tästä etenee.

Kyseisestä tapaamisesta seurasi se, että lähdin opiskelemaan oppisopimuksella TAKK:iin yrittäjille tarkoitettuun Tuotteiden ja palveluiden kehittäminen leanisti koulutukseen. Vihdoin mulle tuli tunne, että olen oikeassa paikassa. Aivan kuin kivi olisi vieritetty pois sydämeltä. Nyt on hetki, jolloin mä lähden kehittämään mun palveluja. Meillä oli tällä viikolla koulutuspäivä, ja se antoi mulle paljon. Se antoi mulle paljon ajatuksia niin yritykseen, kuin omaan yksityiselämäänkin liittyen. Mun fiilis on aivan huikea!

File 15.3.2016 14.32.29

Ihanaa, nyt on taas alkanut matka, jossa pääsen kehittymään. Kiitos siitä kuuluu TAKK koulutuskeskukselle, mun ihanalle valmennettavalle ja huikealle opettajalle.

Huikeaa tästä tekee se, että mä olen vasta alussa. Jännittävää nähdä mihin kaikkeen sitä pystyykään tulevaisuudessa 🙂

 

Postauksen kuvat: Mikko Niemi Photography