Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – Onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

Ennen äitiyttä en olisi ikinä osannut kuvitella, millaista väsymystä sitä todella tulee kohtaamaan. Pätkäyöt ovat todellisuutta, ja kuuluvat osaksi suurimman osan lapsiperheen elämää jossain kohtaa. Samalla en olisi voinut kuvitella kuinka hienosti meidän äitien ja isien kehot jaksavat, vaikka takana ei olisi kuin ihan muutama tunti unta – ja tätä vielä useita viikkoja. 

Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, ja sen jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. 

Elän tällä hetkellä vaihetta, jossa kysymys, ”mitä sinulle kuuluu” tarkoittaa yhtä kuin ”miten teillä on nukuttu”. Ja kiitos kysymästä – huonostihan meillä. Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, jonka jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. Yöt ovat levottomia. Öisille hulinoille ei näy loppua. Pakko todeta, että tässä kohtaa alkaa jo hieman nämä viikot painamaan silmiä ja koko kroppaa. Viiden viikon aikana olen nukkunut maksimissaan kaksi tuntia yhtenäistä unta. 

Viiteen viikkoon on mahtunut öitä, jolloin on herätty puolentunnin välein. Nyt viimeisten öiden aikana olemme heränneet tunnin välein. Muutamia kahden tunnin pätkiä voi myös yöstä löytyä. Peetu ei ole itkuinen, mutta hyvin levoton kyllä. Olen yrittänyt pohtia mistä tämä voisi johtua. Olemme kokeilleet monia juttuja kuten lisämaitoa ja erilaisia nukuttamisentapoja. Olemme nukuttaneet rinnalle, tutin avulla, silittelemällä. Meillä on iltarutiinit ja kohina käytössä. Olemme myös siirtäneet Peetun perhepedistä omaan sänkyyn ja siellä unipesään. Lisäksi olemme kokeilleet painoa peiton päällä. Olen pohtinut pääni puhki ja kokeillut asioita – tuloksetta. Katkonaiset unet johtuvat jostain sellaisesta, mihin emme vain pysty vaikuttamaan. Tästä syystä en juurikaan enää jaksa analysoida mistä tämä heräily voisi johtua. Haluan uskoa, että tämä on vain vaihe, joka menee pian ohi. 

En enää jaksa pohtia syytä pätkäöille. Haluan vain uskoa, että tämä menee pian ohi!

On syy sitten mikä tahansa, se ei poista sitä tosiasiaa, että huonosti nukutut yöt alkavat pikku hiljaa näkyä omassa tekemisessä. Olen hyväntuulinen, mutta päivissä en mitään järkevää saa kyllä aikaiseksi – ja eihän minun tarvitsekaan. Olen muutamia tekstejä välillä yrittänyt tänne blogiin kirjoittaa, mutta väsyneenä ei vain saa kirjoitettua luettavaa tekstiä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, ja se vaatii melko selkeän pään. Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. Minulla väsymys vaikuttaa muun muassa tasapainoon, ja olo on ollut viimeisten viikkojen aikana melkoisen sumeaa. 

Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. 

Pyrin pitämään kiinni arjen rutiineista, sillä ne auttavat jaksamaan!

Arjessa pyrin pitämään tietyt rutiinit yllä, sillä ne auttavat jaksamaan. Minun hyvinvointia tukevia rutiineja ovat aamupuuro marjoilla ja raejuustolla, aamulenkki Peetun kanssa, salitreenit kahdesta kolmeen kerran viikossa ja lauantaisin pidän somevapaata. Ihmeellistä tässä on se, että nautin suunnattomasti jokaisesta päivästä. Joka aamu kun herään ja näen Peetun, koko nukkumaton yö unohtuu. Väsymys siirtyy ja kiukkua ei ole, kun saa vain viettää aikaa oman lapsen kanssa. Se on ihmeellistä. Rakkaus omaa lasta kohtaan on niin voimakasta, että se antaa kyllä ihmeellisiä supervoimia meille molemmille – minulle ja miehelleni. 

Elämä on tässä ja nyt! On tärkeää osata priorisoida asioita oikein. Tällä hetkellä koen, että minun tärkein tehtävä on pitää itsestäni huolta, jotta pystyn olemaan hyvä äiti Peetulle – väsyneenäkin. Se vaatii armollisuutta itseä kohtaan. Pian tulee varmasti taas aika, kun meidän perhe nukkuu hyvin. Se ajatus mielessä jaksan vielä tulevatkin viikot.

Onko sinulla vinkkejä tällaiseen elämänvaiheeseen?

Miten sinä olet pärjännyt väsymyksen kanssa?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Pssstt. Jos et muuten vielä seuraa minua instagramissa, niin tee heti korjausliike sen suhteen, sillä sieltä saa roppa kaupalla motivaatiota arkeen. Lisäksi siellä juttelen enemmän meidän arjesta ja ajankohtaisista aiheista. Olen asettanut omaksi tavoitteeksi sosiaalisessa mediassa innostaa päivittäin ainakin yhden ihmisen tekemään hyvinvointia tukevia valintoja. Lupaan, että liittymällä minun jengiin alat huomaamattasi tekemään arjessasi sellaisia asioita, jotka vievät sinua kohti omia tavoitteitasi. 

Lue myös: 

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Perhepeti – merkki laiskuudesta?

 

Matto lastenhuoneeseen – villamatto, joka mahdollistaa tekijöilleen hyväpalkkaista työtä!

Kaupallinen yhteistyö Sukhi kanssa.

Äitiyden myötä omasta kodista on tullut entistä tärkeämpi paikka. Vietän kotona aikaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän vuoksi haluan, että kotini on viihtyisä. Kun lapsi tulee taloon, pitää alkaa pohtimaan viihtyisyyden lisäksi myös kodin sisustusta tarkemmin lapsiperheelle sopivaksi. 

Kun lapsi tulee taloon, pitää alkaa pohtimaan kodin sisustusta lapsiperheelle sopivaksi. 

Meillä ei ole vielä erillistä huonetta Peetulle, mutta tulemme lähitulevaisuudessa muuttamaan työhuoneemme lastenhuoneeksi. Yleensä sisustamisessa minulla eniten haasteita tulee maton löytämisessä. Olen useasti ostanut maton ja heti palauttanut sen. Minun kokemus on se, että hyvän maton löytäminen ei ole helppoa. Tästä syystä päätin lastenhuoneen sisustamisessa lähteä juurikin matosta liikkeelle. 

En pidä turhasta kuluttamisesta. Ostan hyvin harvoin mitään, ja aina kun ostan minä todella tarvitsen sitä ja ostamiseen on hyvä syy. En siis ostele jatkuvasti asioita. Rakastan minimalistista ajattelua – vähemmän on aina parempi. Sen vuoksi haluan aina panostaa laatuun. 

En pidä turhasta kuluttamisesta. Ostamiselle pitää olla aina hyvä syy. 

Sopivaa maton toimittajaa etsiessä törmäsin mattoja valmistavaan Sukhi verkkokauppaan. Heidän tarina kosketti. Oli hienoa löytää taho, jolla on samanlaiset arvot kuin minulla. Ja mikä parasta, he lähtivät tekemään kanssani yhteistyötä. Samalla pääsin mukaan tekemään hyvää, sillä yritys tekee yhteistyötä suoraan matontekijöiden kanssa Intiassa, Nepalissa, Turkissa ja Marokossa. 

On aivan loistavaa, että nykyään on yrityksiä, jotka omalla toiminnallaan mahdollistavat työpaikkoja kehitysmaihin ja vielä niin, että he maksavat työntekijöille hyvää palkkaa. Keskimääräisesti Sukhin työntekijät ansaitsevat huomattavasti enemmän kuin paikallinen keskiansio, yleensä noin 2-3 kertaa korkeamman palkan. Tämän ansiosta matontekijät pystyvät saavuttamaan korkeamman elintason ja esimerkiksi pitämään huolta, että heidän lapsensa pääsevät kouluun. Äitinä tällaiset asiat merkitsevät paljon. 

Matontekijät pystyvät saavuttamaan korkeamman elintason ja pitämään huolta, että heidän lapsensa pääsevät kouluun.

Lähdin tutustumaan käsintehtyihin mattoihin yrityksen nettisivuilla olevan chat palvelun kautta. Minusta on tärkeää, että asiakaskokemus on hyvä heti alusta alkaen. Lähtökohta maton hankkimiselle oli haastava, sillä minulla ei juuri ollut kriteereitä matolle. Ajattelin, että sen tulisi olla vaalea, ja sen pitäisi kestää lapsiperheelle sopivaa kovempaakin kulutusta. Lisäksi useat epäonnistumiset matto-ostoksilla varjostivat takaraivossa. Nyt halusin kerralla löytää hyvän ja toimivan ratkaisun. 

Chattailin asiakaspalvelijan Millan kanssa ja kerroin mihin tarkoitukseen matto olisi tulossa. Milla osasi heti suositella muutamaa mattoa. Yksi niistä oli valkoinen Kalim villamatto. Villa on materiaalina aivan ihanan pehmeä, lämmin ja kestää kulutusta – juuri sopiva lastenhuoneeseen. Tilasin maton tuolta istumalta. Kulutuksen aiheuttaman ahdistuksen sijaan tunsin suurta tyytyväisyyttä. Oli todella hienoa tietää, että tekemäni tilaus ja matto mahdollistaa töitä hyvällä palkalla kenties jollekin äidille. Olin onnellinen. 

Matto on ollut meillä nyt muutamia viikkoja. Joka kerta kun kävelen huoneen ohi, nousee kasvoilleni hymy. Tunnen syvää tyytyväisyyttä. Vihdoin onnistuin  – ensimmäistä kertaa kotonani on matto, josta en tule enää koskaan luopumaan. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vauvahankinnat ennen syntymää – hanki ainakin nämä!

Kuuluuko kotitöiden ja lastenhoidon olla kotiin jäävän vanhemman vastuulle?

Yrittäjyys vauva-arjen keskellä – yrittäjyys tekee minusta paremman äidin!

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella

Istun yksin keittiönpöydän ääressä ja pumppaan maitoa. Poskelle vierähtää pieni kyynel – milloin tästä on tullut näin vaikeaa? Imetys tuottaa painetta ja pelkoa epäonnistumisesta. Mitä jos meidän perheen hyvinvoinnille on hyväksi ottaa äidinmaidonkorvikkeet avuksi? Olenko silloin huono äiti? 

Olen imettänyt lapsentahtisesti ja oppinut nauttimaan imettämisestä!

Minulla ei ole ollut itsessään imetyksen kanssa mitään suurempia ongelmia. Peetun imemisote on ollut aina hyvä. Olen imettänyt lapsentahtisesti ja olen myös oppinut nauttimaan imettämisestä. Siitä on tullut tärkeä osa äitiyttä. Miksi kuitenkin tämä tärkeä ja merkityksellinen asia aiheuttaa jatkuvasti mielipahaa? 

Jo synnyttäneiden osastolla meillä kävi niin, että Peetun paino lähti liikaa laskuun. Aloimme antamaan pumpattua lisämaitoa Peetun ollessa vasta kahden vuorokauden ikäinen. Tuo oli melko raskasta aikaa, sillä lisämaidon pumppaaminen ei ollut helppoa. Maitoa tuli tippa silloin ja tippa tällöin. En tiedä miksi, mutta minulla oli todella suuri tarve saada ruokkia lapseni itse. En halunnut, että lapseeni laitetaan mitään ulkopuolista. Joten pumppasimme, emme luovuttaneet. Nämä arvokkaat tipat syötimme sitten ruiskulla Peetulle. Se vaati meiltä suurta omistautumista reilu viikon ajaksi. Tuntuu, että meidän ensimmäinen viikko Peetun kanssa oli vain yhtä äidinmaidon pumppaamista. Uskon, että tässä kohtaa moni olisi jo luovuttanut ja antanut korviketta. Minun onnekseni mieheni on tsempannut mielettömästi pumppauksen kanssa, ja hän on ollut siinä mukana. Minun ei tarvinnut herätä yksin yöllä pumppaamaan, vaan heräsimme yhdessä. 

Ensimmäiset viikot olivat melko raskasta aikaa juuri imetyksen vuoksi!

Alun jälkeen maidon pumppaus jäi hetkeksi kokonaan. Tässä kohtaa kuitenkin kävin paljon erilaisia kamppailuja oman pääni sisällä. Imetys sitoi minut täysin sohvalle. Liikkuvana ihmisenä se oli aluksi melkoista kamppailua – olenko imetyksen vanki? Nyt jälkeenpäin harmittaa, miksi en osannut nauttia tuosta ajasta.  

Liikkuvana ihmisenä imetyksen sitovuus tuntui aluksi liian sitovalta.

Peetun ollessa reilu kaksi kuukautta minulla alkoi työt osa-aikaisesti. Olin kahdesta neljään tuntiin pois Peetun luota pari kertaa viikossa. Tuossa kohtaa koin suurta ahdistusta. Miten saisimme syötettyä lapsemme, sillä pumppaamisesta oli tullut iso peikko alun jälkeen? En myöskään ollut valmis antamaan korviketta. Ihmettelin omia ajatuksiani. Miksi korvikkeen antaminen tuntuu niin suurelta pettymykseltä? Tein kaikkeni, että saisin maidon nousemaan paremmin, ja jotta saisin pumpattua maitoa pakkaseen. Tämä osittain myös aiheutti suurta arvostelua omaa kehoa kohtaan – mikä minussa on vialla, jos en saa täysin ruokittua lastani? Aloin syynäämään omaa ruokavaliota ja söin kaikkea joka vain vähänkin voisi auttaa maidon nousemisessa. Onnekseni maito alkoi nousemaan paremmin ja saimme lopulta pumpattua pakkaseen äidinmaitoa. 

Aloin arvostelemaan omaa kehoani – mikä minussa on vialla, jos en saa täysin ruokittua lastani?

Imetys on edelleen hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä asia elämässäni. Kun samanaikaisesti nautin siitä, tuottaa se jatkuvasti epäonnistumista ja riittämättömyyden tunnetta. Viime viikolla neuvolassa selvisi, että Peetun painonnousu on laskenut. Lisäksi hänen unet ovat olleet todella katkonaisia, joka voi selittyä sillä, ettei Peetu ole saanut tarpeeksi ravintoa ja herää näläntunteeseen. Neuvolakäynnin jälkeen päädyimme kokeilemaan jälleen lisämaitoa. Tällä hetkellä pumppaaminen onnistuu sen verran hyvin, että olemme tähän asti pystyneet syöttämään Peetua täysin äidinmaidolla, emme ole korvikkeita käyttäneet. Tämä lisämaidon antaminen kuitenkin muutti tilannetta sen verran, että pumpattu äidinmaito ei tule riittämään sekä minun poissaoloihin, että lisämaidon antamiseen iltaisin. Meidän tulisi siis kokeilla myös korviketta satunnaisesti. Ja näin olemme tehneet muutaman kerran – ja olo on kuin rikollisella. 

Lisämaidon antaminen muutti tilannetta sen verran, että pumpattu äidinmaito ei tule riittämään.

Miksi koko imetysasiasta on tullut kilpajuoksu? Sillä kilpajuoksulta tämä tuntuu ainakin omassa päässäni. Olen hyvin herkillä kuulemaan kommentteja, joissa tahtomatta tai tahallisesti halutaan kritisoida äitien tekemiä päätöksiä. Usein kuulen myös, että äitien tietoa imetyksestä vähätellään ja aliarvioidaan. Tänä päivänä – kun imetys on niin isosti tapetilla – uskon, että useimmat meistä äideistä kyllä tekevät kaikkensa imetyksen onnistumisen kannalta ennen kuin päätyvät korvikkeeseen. On huolestuttavaa, että näin luonnollinen asia aiheuttaa paljon mielipahaa. En pysty olla pohtimatta, että mistä tämä johtuu? Tärkeintä pitäisi olla lapsen ja perheen hyvinvointi. Jokainen äiti varmasti haluaa vain parasta lapselleen. Miksi siis aiheutamme painetta itsellemme sekä toisillemme?

Äitien tekemiä päätöksiä kritisoidaan ja heidän kykyä tehdä päätöksiä aliarvioidaan.

Imettäminen on osoittanut minulle sen, että siinä ei voi voittaa. Valitsee sitä mitä tahansa, aina jää joku asia harmittamaan. Imettäminen voi myös kuormittaa omaa kehoa tavalla, josta ei ole puhuttu. Jälkeläinen kirjoitti juuri aiheesta blogissaan. Imetys ei ole mustavalkoista – kuten se haluttaisiin kenties nähdä. Usein unohdetaan alue täysimetyksen ja korvikkeiden välillä. On olemassa lukuisia erilaisia tapoja toteuttaa imetystä. Kaikki nämä tavat pitäisi olla hyväksyttäviä ja aivan yhtä hyviä. Jos tilanne todella vaatii korvikemaidon antamista, se ei saisi missään nimessä olla merkki epäonnistumisesta, vaan rohkeudesta ajatella perheen hyvinvointia kokonaisuutena. 

Usein unohdetaan alue täysimetyksen ja korvikkeiden välillä.

Äitiys on täynnä asioita, jotka opettavat meille, ettei täydellisyyttä ole olemassa. On tärkeää oppia pois täydellisyyden tavoittelusta. On tärkeää oppia näkemään mikä itselle ja omalle lapselle on paras ratkaisu. On myös tärkeää jättää muiden kriittiset kommentit taka-alalle.

Ylimielisten ja kaikki tietävien ihmisten kommentit ärsyttävät.

Minulle on tärkeää kuulla erilaisia näkökulmia. Nautin keskustella asioista rakentavasti. Mutta kyllä minuakin ärsyttää. Ylimielisten ja kaikki tietävien ihmisten kommentit ärsyttävät. Miksi joku luulee, etten olisi kääntänyt kaikkia kiviä? Miksi minun arviontikykyä kyseenalaistetaan? Kenelläkään ei ole oikeutta arvottaa minun tekemiäni valintoja. Lisäksi usein nämä henkilöt kyseenalaistavat eri ammattilaistenkin ammattitaitoa ja kykyä arvioida tilanne kokonaisuus huomioon ottaen. Tällainen kriittisyys ja arvostelu on raskasta. Se ei auta äitejä eikä varsinkaan vauvoja. Siksi toivon, että liian fanaattisesti imetystä puolustavat ottaisivat hetken happea ja antaisivat jokaiselle äidille tilaa toteuttaa imetys juuri hänelle sopivalla tavalla.

Kriittisyys ja arvostelu on raskasta. Se ei auta äitejä eikä varsinkaan vauvoja!

Ollaan enemmin kannustavia ja jokaisen päätöksiä tukevia ystäviä toisillemme. Me äidit olemme sen ansainneet!

Me annamme niin paljon itsestämme lapsellemme, ettemme ole ansainneet tätä painetta mitä imetys tällä hetkellä tuo!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Täysimetys – Rakennanko häkkiä ympärilleni?

Millainen ruokavalio tukee imetystä?

Ps. Instagramissa on menossa huikea arvonta yhteistyössä Gaston Luga kanssa. Käy osallistumassa!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

🍁🍂syysARVONTA yhteistyössä @gastonluga 💥🍁 . . Satojen uusien seuraajien kunniaksi pistetäämpä pitkästä aikaa arvontaa pystyyn. Halusin tällä kertaa ilahduttaa teitä tällä ihanalla repulla, sillä pienen lapsen kanssa reput vaan on kaikkein käytännöllisimpiä. Joten tänä syksynä kannattaa panostaa tyylikkääseen reppuun. 💥🍁🍂 Reppu toimii hyvin hoitolaukkuna. Sinne mahtuu vaipat, pyyhkeet, vaihtovaatteet ja muut tarvikkeet #packitwithGL 🍁💥 Musta on parasta, jos tyylikkyys ja käytännöllisyys kohtaavat. Silloin äiti-ihminen kiittää 🍁🍂 . . 🧡Arvonnan lisäksi sulla on nyt mahdollisuus saada kaikista #GastonLuga tuotteista -15% koodilla SUSANNAMUSTAJÄRVI (19.12 asti) www.gastonluga.com. Kaikille repun ostaneille tulee kaupanpäälliseksi Ärlig-toilettilaukku (arvo 39€). 🧡 . . 💥Ja sit hei arvontaan. Arvon yhden – voittajan itse valitseman – repun #GastonLuga mallistosta (arvo 79€-119€). 💥 . . 🖤Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @gastonluga sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy perjantaina 11.10 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . ONNEA ARVONTAAN KAIKILLE! 🖤 #arvonta #yhteistyössä #GastonLuga #reppu #backbag

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Oletko joskus miettinyt, että voisitko nauttia lasin viiniä, vaikka imetät? Minä olen. Olen pohtinut, että olisiko parempi olla ottamatta ollenkaan? Vai voisiko sitä nauttia aikuisten kesken viinilasillisen silloin tällöin? Uskon, että moni muukin imettäjä pohtii näitä samoja asioita. Missä menee raja? Halu imettää on tosi kova, mutta vaatiiko se silloin totaalisen kieltäytymisen alkoholista?

Alkoholi usein jakaa paljon mielipiteitä, joten siitä on mielestäni hyvä keskustella, jotta voisimme ymmärtää erilaisia suhtautumisia siihen. Lapsia alkoholin vaikutuksen alaisena ei saisi missään nimessä hoitaa. Lapsi myös aistii aikuisen muuttuneen käytöksen hyvinkin nopeasti ja kokee turvattomuutta. Lapsiperheissä alkoholin käyttöä olisi rajoitettava, mutta mikä on kohtuuden raja? Milloin se ei ole lapselle haitallista? Meillä kaikilla taitaa olla melko erilaisiakin näkemyksiä tähän.  

Missä menee lapsiperheiden alkoholin käytön kohtuuden raja?

Alkoholista kieltäytyminen on suurimmalle osalle hyvin selvää raskauden aikana. Mutta miten sitten toimitaan, kun lapsi on syntynyt? Tuleeko silloinkin täysin kieltäytyä alkoholista? Neuvolassa tähän on selkeä linja. Alkoholia ei suositella nautittavan imetyksen aikana tai ainakin turvarajat on asetettu hyvin alas. Tarkkaa tutkimusnäyttöä alkoholin vaikutuksesta imetykseen ja vauvaan on vielä hyvin vähän. Se kuitenkin tiedetään, että äidinmaidon alkoholipitoisuus on sama kuin äidin veren alkoholipitoisuus. 

Äidinmaidon alkoholipitoisuus on sama kuin äidin veren alkoholipitoisuus.

THL:n mukaan esimerkiksi lasillinen viiniä silloin tällöin ruokailun yhteydessä ei vaikuta imetykseen. Viinilasillisen juotuaan tulisi odottaa muutama tunti ennen imetystä, jotta alkoholi ehtii poistua rintamaidosta. On hyvä tietää, että maitoa ei tarvitse lypsää, sillä maito eikä alkoholi varastoidu maitorauhasiin. Se kuinka nopeasti alkoholi poistuu imettäjän elimistöstä ja rintamaidosta, riippuu imettäjän painosta ja juodun alkoholin määrästä. Esimerkiksi 60-kiloisen naisen veren alkoholipitoisuus juotuaan 12 senttilitraa mietoa viiniä on tunnin kuluttua 0,15 promillea ja kahden tunnin kuluttua ei ollenkaan. 

THL:n mukaan lasillinen viiniä silloin tällöin ruokailun yhteydessä ei vaikuta imetykseen.

Mielenkiintoista oli löytää tietoa alkoholitutkimuksesta, jossa oli todettu, että esimerkiksi imeväisikäisten vesipohjaisten D-vitamiini tippojen (esimerkiksi Jekovit) suositeltu päiväannos sisältää noin 0,02 grammaa puhdasta alkoholia. Suunnilleen saman määrän vauva saa äidin nautittua kaksi alkoholiannosta. Tämä aihe ei siis ole täysin mutkaton ja selvä. Haastavaa tästä keskustelusta tekee se, että kukaan ei luonnollisestikaan halua olla alkoholin puolesta puhuja, vaikka faktaakin on olemassa siitä, että muutaman lasillisen nauttiminen ei estä imetystä. Kun turvallista rajaa ei ole selvillä, jää alkoholin nauttimisen arvioiminen lopulta jokaisen yksilön oman harkinnan varaan. 

Kun turvallista rajaa ei ole, jää alkoholin nauttimisen arvioiminen lopulta jokaisen yksilön oman harkinnan varaan.

Lapsen saaminen luonnollisesti siirtää ajatukset muualle kuin alkoholiin. Mutta onko väärin alkaa pohtia asiaa jo imetyksen aikana? Omalla kohdallani nyt kun pumppaus on alkanut onnistumaan, olen alkanut myös pohtimaan voisiko tosiaan viinilasillisen juoda silloin tällöin. Päihdetyötä tehneenä minulla on aina ollut todella jyrkkiä mielipiteitä kaikkiin päihteisiin. Nyt kuitenkin en näe yhden tai kahden viinilasin nauttimista niin pahana asiana. Vielä en ole tuota askelta ottanut, mutta uskon, että sekin päivä tulee kun uskallan palata nauttimaan viinistä. Maailma on täynnä suosituksia, mutta se miten ihmiset todellisuudessa ihan oikeasti toimivat, jää lopulta pimentoon.

Nyt toivoisinkin rehellistä keskustelua aiheesta.

Millainen kanta ja ajatus sinulla on tähän? Silloin kun imetit, joitko sinä lasin viiniä silloin tällöin?

by Susanna 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Täysimetys – Rakennanko häkkiä ympärilleni?

Millainen ruokavalio tukee imetystä?

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imetykselle? – asiantuntija vastaa

 

Ummetus ja peräpukamat – Synnytyksen jälkeiset vaietut vaivat

Äitiyteen ja synnytyksestä palautumiseen liittyy paljon erilaisia asioita – ja kyllä, myös kaikenlaisia vaivoja! On myös vaivoja, joista harva haluaa puhua julkisesti. Vaivat ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja intiimejä, joten ei niistä haluta huudella muille. 

Itse koen oman roolini tärkeäksi tällaisissa kohdissa, sillä haluan tuoda esille myös niitä vaietumpia aiheita. Me kaikki olemme ihmisiä ja lopulta hyvin samankaltaisia. Et ole siis koskaan yksin vaivojen kanssa. Aina löytyy joku toinen, jolla on varmasti ollut samoja kokemuksia.

Minulle on aina ollut tärkeää puhua kaikista asioista avoimesti ja totuudenmukaisesti.

Minulle on aina ollut tärkeää, että asioista puhuttaisiin avoimesti ja totuudenmukaisesti. Olen onnekas, kun ympärilläni on erilaisiin asioihin erikoistuneita ammattilaisia, joita voin konsultoida aina tarpeen tullen. Tällä kertaa halusin kysyä neuvoa muutamiin synnytyksestä palautumiseen liittyviin vähemmän julkisesti puhutuimpiin ikäviin vaivoihin, kuten ummetukseen ja peräpukamiin. Halusin tietää, voiko näitä vaivoja ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ravitsemuksella. Konsultoin jälleen siis Pelvic Fysion äitiysasiantuntija Johanna Tossavaista.

Synnytyksen jälkeen me äidit saamme osaksemme mitä erilaisempia vaivoja.

Kärsitkö ummetuksesta?

Ummetuksen yksi selkeä oire on, että kokee tarvetta ulostaa useammin kuin kykenee. Yleensä suoli toimii harvemmin kuin kolme kertaa viikossa. Ummetuksen oireet ovat kuitenkin yksilöllisiä, kuten kova uloste, suoli ei tunnu tyhjenevän kunnolla, pinnistelyistä huolimatta uloste ei tule ulos, vatsakivut, ilmavaivat, turvonnut olo sekä painon tunne vatsassa.

Ummetusta voi ja kannattaa ennaltaehkäistä sekä hoitaa kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, kuten ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä myös henkiseen hyvinvointiin. Ummetuksen hoitaminen elämäntapoja muuttamalla vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä muutosten vaikutus ei tunnu välittömästi.

Ummetus on tyypillistä niin raskaana ollessa kuin synnytyksen jälkeenkin

Synnytyksen jälkeen ummetuksella voi olla kuitenkin myös epäsuotuisa yhteys erkauman palautumiseen. Sillä turvonnut suolisto pingottaa venyttynyttä jännesaumaa entisestään ja voi näin estää jännesauman palautumista. Riittävän nesteen lisäksi ravitsemuksessa olennaisinta on riittävä kuidun saanti. Kuitua saat muun muassa täysjyväviljoista, leseistä, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Liikuntamuodolla ei niinkään ole väliä vaan normaali kävely riittää hyvin liikunnaksi. Ummetuksen sekä myös peräpukamien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa oleellista on myös huomioida suolelle ergonominen asento wc-käynneillä.

Peräpukamat

Peräpukamat ovat laajentuneita peräaukon laskimoita, joiden syntyyn tavallisimpia syitä ovat ummetus, pitkään paikallaan istuminen, ylipaino ja raskaus. Pukamiin liittyvät vaivat ovat yleisiä ja yleensä itsestään paranevia, mutta ne uusiutuvat helposti. Jos pukamat vaivaavat, on ummetuksen lailla hyvä kiinnittää huomio wc:ssä käytettyyn aikaan, lisätä liikunnan harrastamista ja kiinnittää huomiota ruokavalioon, erityisesti lisäämällä siihen kuitupitoista ruokaa. 

Synnytyksen jälkeiseen aikaan siis todella liittyy ikäviäkin asioita, joista harvoin puhutaan. Myös näiden hoidosta usein löytyy ristiriitaista tietoa, eikä kaikkea ole tutkittu vielä tarpeeksi luotettavan näytön takaamiseksi. Onneksi tiede kehittyy kokoajan, ja mitä enemmän vaietuista vaivoista puhutaan, niin sitä enemmän näihin vaivoihin tulee tarvetta etsiä laadukkaita hoitolinjauksia. 

Onko sinulla jotain sellaisia oireita tai vaivoja, joista haluaisit avointa keskustelua? Jätä kommenttia ja voin käsitellä niitä myöhemmin postauksissani.

Tsemppiä kaikille vaivoihin katsomatta.

Kyllä me ollaan melkoisia sisupusseja!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Selkä, niska ja hartiat jumissa? – Vinkkejä vauva-arjen erganomiaan

En pärjää yksin! – Tarvitsen muiden tukea ja apua päivittäin

Erkauma, miten siltä voi välttyä? – fysioterapeutti vastaa

 

Millainen ruokavalio tukee imetystä?

Imetys on yksi puhutuimmista aiheista synnytyksen jälkeen. Kuka onnistuu imettämään? Entä jos en onnistukaan? Miksi en onnistu? Imetyksen onnistumiseen liittyy monia asioita, eikä se ole kovinkaan yksiselitteistä. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa. Sen vuoksi aihe on sinällään erittäin monisyinen ja haastava.

Meillä ainakin tämä ensimmäinen viikko on pyörinyt täysin imetyksen ympärillä. Olemme liiallisen vauvan painon laskun vuoksi vielä imetyksen lisäksi pumpanneet maitoa. Tätä lisämaitoa olemme sitten syöttäneet ruiskulla vauvalle imetyksen jälkeen. 

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa on pyörinyt täysin imetyksen ympärillä!

Tässä kohtaa minua kiinnostaa erityisesti se, voisimmeko vaikuttaa imetyksen onnistumiseen ruokavalion avulla? Uskon vahvasti aina siihen, että omilla valinnoilla on merkitystä. Ja olen erittäin utelias selvittämään näitä asioita, jotta ainakin itse saisin apua omalla kohdallani. Ja toki mielelläni jaan näitä myös teille.

Tiedän, että moni teistä lukijoista kamppailee minun kanssani samojen kysymysten äärellä. Olen tehnyt paljon töitä ravitsemuksen parissa, mutta halusin vielä oman ammattitaitoni lisäksi kysyä apua näihin kysymyksiin myös Pelvic Fysion äitiysasiantuntijalta Johanna Tossavaiselta. Joten tähän aiheeseen olen saanut konsultointi apua häneltä.

Voisimmeko vaikuttaa imetykseen ruokavalion avulla?

Imetys antaa ja ottaa – kirjaimellisesti. Imetyksellä on myös rooli raskaudesta palautumisessa ja sen vuoksi se koetaan usein tärkeäksi. Imetys ei pelkästään vaikuta palautumiseen, vaan sillä on merkitystä myös äidin hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti kuin vauvan turvalliseen kasvuun. Tästä syystä on tärkeää pohtia ravitsemuksen osuutta imetyksessä.

Usein vauva-arki vie paljon voimia, ja äidin ravitsemus jää siinä kohtaa toissijaiseksi. Tutkimuksissa on havaittu, että äidin raskausajan ruokavalio on terveellisempi kuin imetyksen aikainen ruokavalio. Myös omasta kokemuksesta voin sanoa, että synnytyksen jälkeen oma ravitsemus helposti jää huomiotta. Ehkä me äidit emme tarpeeksi hyvin tiedä, että meidän omalla ravitsemuksella on merkitystä lapseen vielä synnytyksen jälkeenkin?

Synnytyksen jälkeen äidin oma ravitsemus jää helposti toissijaiseksi.

Imettävä äiti tarvitsee keskimäärin lisäenergiaa 400-600 kcal päivässä. Lisäenergian tarpeen täyttää esimerkiksi pari perunaa, 2-3 palaa kauraleipää vaikka avocadolla tai hummuksella sekä hedelmä. Nesteen tarve lisääntyy myös imetyksen ja hikoilun takia. Lisäksi ruoan laatu vaikuttaa rintamaidossa oleviin vitamiineihin ja rasvan laatuun. Erityisruokavaliota noudattavan äidin kannattaa vielä kysyä yksilöllistä ohjausta neuvolasta tai ravitsemusterapeutilta.

Seuraava lista toimii hyvänä ohjeena päivittäisessä ruokavaliossa huomioiden erityisesti pienokaisen imetyksen:

  • Juo runsaasti vettä. Voit maustaa vettä pilkkomalla sekaan hedelmiä tai yrttejä.
  • Syö riittävästi monipuolista ja ravitsevaa ruokaa.
  • Syö säännöllisesti ja monipuolisesti aina aamupala sekä kaksi lämmintä pääateriaa päivässä. Näiden lisäksi 1-2 välipalaa tarpeen mukaan.
  • Käytä päivittäin monipuolisesti hyvälaatuisia rasvanlähteitä, kuten pähkinöitä, siemeniä, öljyjä, avocadoa, oliivia ja kalaa jne.
  • Syö päivittäin hyviä hiilihydraatin lähteitä, kuten kauraa, marjoja, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja riisiä.
  • Muista suosia monipuolisesti proteiinin lähteitä, kuten lihaa, kanaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita ja papuja jne.
  • Käytä D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
  • Juo kahvia kohtuullisesti.
  • Vältä eineksiä ja pikaruokaa.
  • Vältä sokeria.

Terveellinen ja monipuolinen ravitsemus on tärkeää myös synnytyksen jälkeen. Kokonaisuus on aina tärkeintä. 80/20 sääntö viikon ruokailuissa on mainio nyrkkisääntö noudatettavaksi. Hyvä ravinto auttaa jaksamaan paremmin arjessa ja se tukee myös hyvää unta.

Hyvinvointi on kokonaisuus, josta ei oikein koskaan voi jättää mitään osa-aluetta huomiotta. Hyvällä ravitsemuksella siis tuet omaa hyvinvointiasi monesta näkökulmasta. Muistathan siis pitää itsestäsi huolta! <3

by Susanna (Papu 1vko vanha)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imettämiselle? – asiantuntija vastaa

Millainen ruokavalio tukee synnytyksestä palautumista?

Synnytyksestä palautuminen – Mitä tulisi tehdä heti 24h synnytyksen jälkeen?

Tutkimus: vastasyntyneen imetys vähentää kätkytkuoleman riskiä puolella

 

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Laskettuun päivään on enää viikko jäljellä. Nämä viimeiset viikot ovat muistuttaneet hyvin paljon raskauden ensimmäisiä viikkoja. Paljon odottelua ja epävarmuutta. Myös mieli heittelee laidasta laitaan. Toisena päivänä on hyvin malttamaton ja haluaisi vauvan jo syntyvän. Toisena päivänä iskee pakokauhu ja pelko – onko minusta sittenkään tähän?

Siitä hetkestä, kun olemme ehkäisyn jättäneet pois, on nyt kulunut jo kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Olen siitä asti unelmoinut päivittäin olevani äiti. Muistan kuinka vauvakuume iski nopeasti ja hyvin vahvasti. Se oli menoa. Tuohon reilu kahteen vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Olen ollut ajoittain hyvin epätoivoinen ja varma siitä, etten tule koskaan saamaan lasta. Toisinaan olen taas ollut onneni kukkuloilla. Unelmani on koko ajan lähempänä toteutumista. 

Mitä lähempänä synnytys on, sitä enemmän olen alkanut kokemaan epävarmuutta.

Mitä lähemmäksi synnytys tulee, sitä enemmän olen alkanut kokemaan myös epävarmuutta. Mitä jos minusta ei olekaan äidiksi? Mitä jos se onkin niin raskasta, kuin siitä välillä annetaan ymmärtää? Ja mitä jos en vain jaksakaan? Meidän Combo on vahva – mutta onko se tarpeeksi vahva kestämään väsymyksen ja muutoksen mikä meitä odottaa? Samalla kun epäröin kasvaa sisälläni kovaa vauhtia tunne siitä, että me jos ketkä olemme valmiita ja tarpeeksi vahvoja. Meidän vahvuus on olla avoimia toisillemme ja tämä on meidän yhteinen juttu. En voisi onnekkaampi olla!

Minun elämä on ollut tähän asti erittäin ihanaa. Minä ja puolisoni olemme molemmat urheilullisia ja terveitä. Liikumme paljon ja teemme asioita yhdessä. Meillä on päivittäin mahdollisuus päättää millaiseksi päivämme teemme. Jossain kohtaa tämä alkoi kuitenkin tuntumaan tyhjältä. Jotain puuttui. Koin, että tarvitsisin isomman merkityksen elämälleni. Halusin lapsen. Mutta mitä jos tämä olikin elämäni suurin virhe? Jo pelkästään tuon kirjoittaminen tuntuu tosi pahalta. Miten voin edes ajatella noin? Ja enhän minä oikeasti niin ajattele. Tämä on jotain pelon aiheuttamaa tajunnanvirtaa. Miksi epäilen omia kykyjäni vanhempana?

Mitä jos tämä olikin elämäni suurin virhe? Miten voin edes ajatella noin?

Pelko tulevasta on suuri, mutta samalla odotan sitä enemmän kuin mitään muuta. Odotan malttamattomana, että saan oman lapsen syliini. Odotan, että saisin alkaa tutustua häneen. Haluaisin, että synnytys olisi jo ohi, ja kaikki olisi mennyt hyvin. Tämä odottaminen on välillä henkisesti tosi rankasta. Fyysisesti minulla on kaikki koko ajan paremmin kuin hyvin. Voin todella hyvin. 

Onneksi pian odottaminen on ohi ja saamme meidän ihanan palkinnon. Samalla nämä kaikki epävarmuuden tuomat pelot ovat tipotiessään. En mistään hinnasta vaihtaisi tätä hetkeä toiseen. Olenhan pian ÄITI. Se on jotain mitä olen pitkään toivonut ja vihdoin se on pian totta!

En mistään hinnasta vaihtaisi tätä hetkeä toiseen – olenhan pian äiti!

Halusin kirjoittaa näistä fiiliksistä ja ajatuksista, vaikka näiden ääneen sanominen on tosi pelottavaa. Nämä ajatukset ovat pelottavia. Haluan kuitenkin uskoa, että tämä on normaalia tässä vaiheessa raskautta. Etenkin kun on kyse esikoisesta.  

Millaisia sinun raskauden viimeiset viikot ovat olleet?

Oletko kokenut samanlaista epävarmuutta juuri ennen synnytystä? 

by Susanna (rv 39)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Elämä lapsen syntymän jälkeen on rankkaa – halusimme sitä tai emme!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

 

Hormonit heittelee – miten raskaus on muuttanut minua ihmisenä?

Raskaus on ollut siitä erikoista aikaa, että oman pään sisäinen maailma on heitellyt laidasta laitaan. Välillä olen saattanut reagoida asioihin hyvin erikoisellakin tavalla. Ajoittain en ole itsekään pysynyt perillä siitä, mitä mieltä milloinkin olen. Mieli on saattanut ailahdella melkoisesti. Kenties hormonit tämän aiheuttavat?

Tämä kaikki kuuluu raskauteen – näin minulle on vakuuteltu. Toivon todella, että näin on. Vai olenko sittenkin vain muuttunut ihmisenä ailahtelevaksi ja kummalliseksi? Raskausaika on myös tehnyt sen, että olen ollut hyvin herkkä ympäristölle. Aina ei näe sitä toisen näkökulmaa, vaikka kuinka yrittäisi. Saatan tulkita asioita väärin. Toisaalta taas sitä on tullut käperryttyä yhä syvemmälle itseensä. On alkanut suojelemaan itseään negatiivisilta asioilta. 

Olenko muuttunut ihmisenä ailahtelevaksi ja kummalliseksi?

Yleensä toisen näkökulman näkee vasta sitten kun tilanne on ohi. Jälkiviisaus on tässäkin hyvin yleistä. Ainakin omalla kohdallani on näin. Me usein eletään siinä oman elämän kuplassa, joten meitä kiinnostaa oman elämänvaiheen asiat muita asioita enemmän. Tämä raskaus on konkretisoinut tämän seikan hyvin selkeästi. Hyvä esimerkki on se, että olen miettinyt kateutta ja siihen liittyviä asioita. Ja vasta jälkeen päin saattanut ymmärtää, ettei kyseessä olekaan välttämättä kateus, vaan elämäntilanteet ovat vain hyvin erilaiset. Ja tämän vuoksi olen tulkinnut toisen signaalit väärin. 

Me usein eletään siinä oman elämän kuplassa, joten meitä kiinnostaa oman elämänvaiheen asiat muita enemmän.

Viime perjantaina vauva.fi bloggaajien tapaamisessa havahduin myös omien kokemusteni kautta siihen, että nyt raskaana olen enemmän ollut kiinnostunut tähän hetkeen ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Menneet asiat eivät niinkään herätä enää kiinnostusta. Huomaan hyvin esimerkiksi tätä blogia kirjoittaessa, että on todella vaikeaa saada jälkikäteen jostain aikaisemmasta raskauden vaiheesta mitään hyvää tekstiä aikaiseksi. Se ei vain jostain syystä kiinnosta enää niin paljoa, että pystyisin siitä kirjoittamaan. Toivottavasti tämä on väliaikaista. 

Erityisesti raskaana on ollut vaikea kiinnostua elämänvaiheista, jotka ovat mennyttä omassa elämässä.

Tämän ilmiön ymmärrettyäni voin paremmin ymmärtää myös muita. Ei kannata siis loukkaantua, jos oma elämäntilanne ei aina kiinnosta ympärillä olevia. Se on ihan normaalia. Meitä lopulta kiinnostaa ne asiat, joiden parissa meidän elämä pyörii. Emme voi vaatia muilta täyttä kiinnostusta meidän asioista, jos elämä on hyvin erilaisessa vaiheessa. Lopulta meidän jutut kiinnostavat vain heitä kenellä on sama elämäntilanne menossa. 

Koskaan ei pitäisi asettaa itseään muiden yläpuolelle!

Tärkein oppi raskausajasta on ollut se, että koskaan ei pitäisi asettaa itseään muiden yläpuolelle. Aina kaikkeen on niin paljon erilaisia näkökulmia. Aina voi ymmärtää toista, jos vain tarpeeksi niin haluaa. Ehkä vielä palaudun omaksi itsekseni, kun nämä höyryt päässäni laskeutuvat. Uskon myös siihen, että äidiksi tuleminen on prosessi, joka vaatii nämä kaikki pohdinnat. Tämä blogi on minulle väylä puhua asioista yleisellä tasolla, vaikka osittain nämä aina jotenkin koskettaa myös minun omaa elämää. Jostainhan nämä ajatukset kumpuavat! 

Tänään viimeisessä synnytysvalmennuksessa kätilö muistutti, että nyt on hetki, jolloin on hyvin tärkeää pysähtyä pohtimaan vain omaa oloa. On tärkeää, ettei kuormita itseään stressillä. Nyt voi valita ja tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat mukavilta. Tällä hetkellä tärkeintä on saada oksitosiinia omaan kehoon. 

Näillä ohjeilla siis seuraaviin tuleviin viikkoihin.

Huomenna raskaus onkin täysiaikainen, joten vauva saa tulla heti kun on vain siihen valmis.

Me olemme valmiita!

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kateus ja katkeruus – Pystytkö sinä olemaan onnellinen toisen puolesta?

Elämä lapsen syntymän jälkeen on rankkaa – halusimme tai emme!

Lapsilisät säästöön? – hyvä tapa kerryttää lapselle pesämuna aikuisuuteen

Instagramissa on menossa ARVONTA. Käyhän osallistumassa!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

🐾ARVONTA!!🐾 .. .. 🐰J o s e p h B u n n y 🐰 Yhteistyössä @raskauskeiju.fi kanssa arvon yhdelle onnekkaalle Joseph pupuvalaisimen 😘 .. .. Tämä ihana Joseph valaisin sulostuttaa jo monissa lastenhuoneissa ✨ Valaisin on kätevä siirtää ja pupun saa istumaan sängyn, yöpöydän tai hyllyn reunalle. Joseph antaa kauniin hehkuvan valon ympärilleen. ✨ Tämän suloisempaa ei vaan voi enää olla! 🐰✨ Joseph on loistava lahja ystävälle tai itselle. ✨ Tsemppiä kaikille arvontaan! 💕Alla ohjeet osallistumiseen: . . 1. Seuraa @raskauskeiju.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy maanantaina 3.6 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #raskauskeiju #josephbunnylamp #josephbunny #joseph #pupuvalo #kidsroominspo #nightlight #yövalo #sisustus #lapselle #decor 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Pelot, osa 2: Elämä lapsen syntymän jälkeen on rankkaa – halusimme sitä tai emme!

Äitiyteen liittyy paljon pelkoja. Kysyin peloista Instagramissa seuraajiltani, ja nyt jaan niihin omia ajatuksiani täällä blogissa. Tänään käsittelen pelkoa, joka liittyy enemmän ensisynnyttäjiin. Lapsen syntymän tuoma elämänmuutos nähdään isona ja rankkana – halusimme sitä tai emme! 

Ensisynnyttäjillä on yksi pelko ylitse muiden, ja se on itsensä menettäminen. Äitiyttä kun markkinoidaan melko negatiivisesti arkisessa puheessa. ”Odota vain kun lapsi syntyy..” on tuttu lause ensisynnyttäjälle. Lapsen syntymällä hiukan jopa peloitellaan ja siitä puhutaan isona elämänmuutoksena. Muutoksen suuruutta ei voi edes kuvitella ennen kuin vauva syntyy. Muutokset rinnastetaan siihen, ettei enää ole aikaa itselle. Lapsen jälkeen elämä pyörii lapsen ympärillä. Samalla on peloteltu univelalla ja totaalisella väsymyksellä. ”Nukkua kannattaa vielä kun voit”. Asioita sanotaan puoliksi vitsillä, ja puoliksi tosissaan. 

”Odota vain kun lapsi syntyy..” on tuttu lause ensisynnyttäjille.

Lisäksi äitiys on markkinoitu huonosti myös taloudellisesti. Äidit kertovat taloudellisista haasteista. Tukiin liittyvä keskustelu on kiivasta. ”Nauti nyt vielä kun voit” on tuttu lausahdus. Mitä se kertoo meille ensisynnyttäjille?

Mitä, jos jollain vauva-arki ei olekaan rankkaa? Onko silloin tämä äiti päässyt jotenkin helpolla? Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten? Vai miksi äitiys ei saisi olla helppoa? Näistähän en itse tiedä vielä mitään. Pohdiskelen ja kummastelen vain. 

Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten?

Kirjoitan aiheesta, koska haluan tuoda näkyväksi sen, miltä tämä maailma näyttää meille, joilla ei siitä vielä ole mitään hajua. Elämänmuutos on varmasti suuri. Mutta onko sen pakko olla aina niin rankkaa? Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin. Mutta onko se todella sitä? 

Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin.

Miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista? Jos äitiydestä puhutaan negatiivisesti, on hyvä ymmärtää mikä vaikutus sillä oikeasti on. Mitä mahtaa pohtia itsenäinen nainen, joka on tehnyt kovasti töitä oman uransa eteen ja nauttii suuresti elämästään? Kannattaako tällaisen naisen edes harkita äitiyttä? Näin pikaisesti ajateltuna ei nuo argumentit äitiydestä ainakaan hirveän houkuttelevia ole. Ja pelko itsensä menettämisestä voi hyvinkin olla aiheellinen.

On ehkä parempi vain uskoa varoittelut ja nukkua varastoon – vielä kun voi!

Mitä voimme siis tehdä? Kannattaako meidän kuunnella varoitteluja? Onko siis järkevintä vain uskoa, että elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Ja harvoin se kauhean mahtavaksi muuttuu. On ehkä parempi siis valmistautua väsymykseen, ja nukkua varastoon – vielä kun voi! Aivan kuin tämä olisi edes mahdollista. Pitäisikö jo odottaa tulevaa väsymystä? Koska sieltä se tulee – halusimme tai emme. 

Mikä neuvoksi? Haluan itse olla sinisilmäinen tässä asiassa niin kauan kunnes todellisuus minut musertaa. En halua luoda mieleeni kuvitelmia arjesta, joka on yhtä taistelua. En halua uskoa siihen. Onko tämä tyhmää? En tiedä. Mutta käytäntö sen sitten paljastaa.

Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan!

Entä voisiko tässäkin olla apua asenteella? Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Vedämmekö puoleemme asioita, joita haluamme nähdä ja mihin uskomme? Haluan uskoa, että rakennamme oman arkemme meidän itsemme näköiseksi. Välillä voi tulla unettomia öitä. Välillä on huonoja päiviä. Mutta lopulta hyviä päiviä on enemmän. Olisiko äitiys erinäköinen, jos puhuisimme enemmän hyvistä asioista äitiyden ympärillä? Haluan uskoa, että lapsi muuttaa elämää suuresti, mutta positiivisella tavalla. 

Ensisynnyttäjänä toivoisin enemmän keskustelua positiivisten elämänmuutosten ympärille. Jokainen äiti on joskus ollut ensisynnyttäjä.

Miltä äitiyden maailma näyttäytyi silloin sinulle?

Miten sinun elämäsi muuttui hyvällä tavalla lapsen syntymän jälkeen?

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Pelot, osa 1: Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Mitä muualla kirjoitetaan aiheesta: 

Voiko näin onnellinen ollakaan? 6 ihaninta asiaa, joita kukaan ei kertonut sinulle vauva-ajasta

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Tiesitkö, että nukkuminen on opittu taito, jonka jokainen lapsi voi oppia? Ja mitä aikaisemmin aloittaa vauvan unitaitojen opettelun, sitä helpommalla pääsee? Minulla oli aikaisemmin ajatus, että jokaisella lapsella on sisäinen taito nukkua joko hyvin tai huonosti. Ajattelin, että tähän ei voi kauheasti vaikuttaa. Tämä ajatus kuitenkin kumoutui, kun päädyin valistamaan itseäni asian suhteen sertifioidun unikonsultin avulla. 

Meillä kaikilla on kotoa opittuja tapoja nukkumiseen liittyen. Osalla on jo lapsuudesta asti ollut tietynlaiset rutiinit, jotka toistuvat osittain myös aikuisuudessa. Osa saa lapsuudestaan lahjan nukkumisen hyviin taitoihin. Toisilla nukkuminen on hankalaa läpi koko elämän. Minusta oli mielenkiintoista kuulla ammattilaiselta, miten tähän asiaan voisin jo nyt raskaana alkaa valmistautumaan. Mikäs sen parempi perintö lapselle, kuin hyvät taidot nukkumiseen ja nukahtamiseen? 

Mielestäni oli erittäin tärkeää, että unikonsultti kenen kanssa asiasta keskustelen, on itse kokenut myös omalla kohdallaan lapsen, joka ei vain nuku. Ja nämä opit, mitä minä jaan nyt eteenpäin ovat unikonsultilta, joka todellakin tietää lapsien olevan hyvin erilaisia. Tärkeintä ainakin omalla kohdallani on se, että tiedän tekeväni oikeita asioita. Jos lapseni ei siltikään nukkuisi, tiedän tehneeni kaiken voitavan. Asiat voisivat olla siis huonomminkin. Voin silloin olla tyytyväinen itseeni ja se riittää minulle. 

Ensimmäisten viikkojen tärkein tehtävä on toisiinsa tutustuminen, äidin palautuminen ja ruokinnan opettelu.

Tähän uniasiaan on mielestäni hyvä perehtyä jo ennen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä ensimmäisten viikkojen tärkein tehtävä on toisiinsa tutustuminen, sylittely, äidin palautuminen ja ruokinnan opettelu. Näiden viikkojen aikana unen opetteluun ei vielä ole oleellista kiinnittää huomiota. 

Nukkumaan opettelu on hyvä tiedostaa jo ennen lapsen syntymää, sillä uusien tapojen opettelu on helpompaa tehdä alusta alkaen!

On kuitenkin paljon helpompi opetella ja sisäistää tiettyjä tapoja heti alusta alkaen. Vanhojen tapojen muuttaminen on aina hankalampaa. Sen vuoksi tämä nukkumaan opettelu on hyvä tiedostaa jo ennen lapsen syntymää. Lisäksi raskaana ollessa on varmasti paljon enemmän energiaa käytettävänä. Vauvan synnyttyä on niin paljon hektisempää, joten asioihin ei ole aikaa perehtyä kunnolla. Mitä aikaisemmin näihin asioihin siis alkaa perehtymään, sitä helpommalla tulee pääsemään! 

Keräsin sinua – ja myös itseäni – varten 6 vinkkiä ylös, joita voi opetella sekä sisäistää jo nyt ennen kuin lapsi syntyy. 

  1. Laita uniympäristö heti syntymästä alkaen kuntoon. Lapsen uniympäristöön ja sen pysyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Ympäristön pysyvyydellä tarkoitetaan sitä, että nukkuu lapsi missä tahansa, kuuluisi siihen aina tiettyjä elementtejä. Tuttu ympäristö lisää turvallisuuden tunnetta. On hyvä ottaa huomioon, että huone on riittävän viileä (noin 18-19 astetta) sekä riittävän pimeä. Sängyssä ei kannata olla lasta aktivoivia leluja, kuten mobilea. 
  2. Nukkuessaan lapsi ei luontaisesti viihdy hiljaisuudessa. Mistä oikein olemme oppineet, että nukkuvien vauvojen ympärillä hyssytellään? Kohdussa vauva on läpi vuorokauden tottunut ääniin (suoliston äänet, sydänäänet yms.) ja lapsen unelle on usein parempi, että ympäriltä kuuluu ääniä. Unta tukemaan voi siis käyttää esimerkiksi musiikkia tai mitä tahansa ääntä, joka muistuttaa kohdun kohinaa. Lapselle turvallisuutta luo, jos nukkumisympäristö muutenkin muistuttaa häntä kohdusta. Tähän voi avuksi käyttää kapalointia tai unipussia. Nämä auttavat myös siinä, ettei vauva herää omiin säpsähdyksiinsä niin helposti.
  3. Nukkumaanmeno- ja herätysaikoihin voi alkaa hakea rutiinia jo 6 viikon ikäiselle vauvalle. Lapsen hormonaalisesti säädelty uni-valverytmi luo niin sanotusti uni-ikkunat, joiden aikana nukahtaminen on huomattavasti helpompaa. Nukkumaanmeno kannattaa siis ajoittaa lapsen iästä riippuen 19-20 välille, ja aamuherätys noin 6.30-7.30 välille. Näin vältetään ikävää yliväsymyksen kierrettä, joka vaikuttaa niin päivän kun yönkin uniin.
  4. Sänkyyn mennessä vauva on uninen, mutta edelleen hereillä. On tärkeää lempeästi opettaa vauvalle, ettei nukahtele minne sattuu. Turvallisen ja toistuvan iltarutiinin (syöttö, iltapesu, lorut yms.) sekä tutun uniympäristön avulla vauvaa autetaan valmistautumaan tulevaan yöhön. On hyvä opetella jo varhain, että turvallisuuteen kuuluu myös se, että molemmat vanhemmat voivat laittaa lapsen nukkumaan. Lapsi oppii näiden avulla siihen, että hänen on turvallista nukahtaa samoihin olosuhteisiin, josta hän myös seuraavan kerran herää. Kaikki lapset heräävät unisyklien välillä, mutta opittuaan nukkumaan ja nukahtamaan lapsesi osaa myös jatkaa unta syklistä toiseen.
  5. Pyri säännöllisyyteen päivisin. Päiväunet kehittyvät noin neljän kuukauden iässä, mutta rytmitystä ja nukkumista voi jo lempeästi harjoitella alusta alkaen. Olisi hyvä pikku hiljaa yhdessä lapsen kanssa löytää arkeen säännöllinen ja toistuva päivärytmi, joka rytmittää päivän tekemisiä, ruokahetkiä ja päiväunia. Näin tuetaan lapsen hormonaalisesti säädeltyä uni-valverytmiä, ja huolehditaan riittävästä ravinnosta ja unen määrästä päivän aikana.
  6. Johdonmukaisuus läpi vuorokauden on erittäin tärkeää – myös yöllä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta palkitsee varmasti. Vaikka johdonmukaisuus saattaa joskus olla äärimmäisen vaikeaa, kannattaa muistaa kuitenkin pysyä lapsen kanssa sovituissa unisäännöissä myös yöllä! Yöheräämiset vähenevät, kun lapsi oppii, että samat säännöt pätevät niin yöllä kuin illallakin.

Itse ajattelin palata tähän listaan aina ajoittain.

Nyt ensiksi siis uniympäristö kuntoon. Muihin kohtiin palaan viimeistään, kun vauva on kuuden viikon ikäinen!

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vauvahankinnat ennen syntymää – hanki edes nämä!

Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Lapsilisät säästöön? – hyvä tapa kerryttää lapselle pesämuna aikuisuuteen