Millaiseksi haluat tulla isona?

Viime aikoina kahvipöytäkeskusteluissa ystävieni kesken on pyörinyt aiheet unelmista ja unelma-ammateista. Luonteeltani olen pohdiskelija ja olenkin kova pohtimaan elämän tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Mielessäni onkin pitkään toistunut lapsille usein kysytty kysymys; millaiseksi haluat tulla isona? Olen pyöritellyt päässäni kysymyksiä, kuten millaisena näen itseni viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä? Millaisen elämän haluan, jotta olisin tyytyväinen elämääni nyt kokonaisuudessaan ja myös kahdenkymmenen vuoden päästä?

Tällä hetkellä nautin todellakin omasta elämäntilanteestani ja kaikki tuntuu olevan paremmin kuin hyvin. Kuitenkin ammattiasiat ja ura ovat ne, jotka mua aina jaksavat askarruttaa. Pohdin usein, millaisessa työssä haluan viettää elämästäni monta tuntia ja millainen työ antaisi minulle tyydytystä ja mahdollisuuden kehittyä ihmisenä sekä ammattillisesti. Mulle on tärkeää, että työssäni saisin antaa ihmisille oman panostukseni kautta toivoa hyvästä huomisesta ja levittää elämän halua sekä positiivisuutta. Olen ihminen, joka tykkää työskennellä ja auttaa ihmisiä. Se miten haluan auttaa, on vielä hieman auki.

Luulen, että nykyään monet nuoret aikuiset, mutta myös vanhemmatkin pohtivat näitä samoja kysymyksiä kuin minä. Pitkät urat samassa firmassa ovat historiaa. Samalla kun yhteiskunta painostaa jatkuvaan kouluttautumiseen, kasvaa yksilöillä halu kehittää itseään. Milloin ihminen voi sitten olla tyytyväinen siihen mitä tekee juuri nyt, jos koko ajan täytyy ja halutaankin kehittyä ja kouluttautua? Mitä niille ihmisille käy, jotka taistelevat kouluttautumista vastaan?

Kaiken tämän kysymystulvan jälkeenkin uskon kuitenkin, että lopulta monen sattuman ja suunnitelman jälkeen jossain vaiheessa huomaan tekeväni juuri sitä unelmatyötäni. Mielestäni liian usein ihmiset heräävät melko myöhään tähän päivään ja pohtimaan omaa elämäänsä ja sen suuntaa. Valitettavan monet elävät ”sitten kuin” elämää ja moniin asioihin tyydytään, vaikka mahdollisuudet olisivat vaikka mihin. Haluankin kannustaa ihmisiä pohtimaan omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta läpi koko elämän. Usko siihen, että pystyy saavuttamaan kaukaisimmatkin unelmansa, auttaa ihmistä kulkemaan kohti unelmiaan.

Toivon itsekin löytäväni lähi aikoina jotakin sellaista, mikä näyttäisi tämän hetkistä suuntaa omassa elämässäni, omalla työurallani. En millään malttaisi odottaa, mitä elämä tuo tullessaan.

Kuitenkin on tärkeää kaiken tämän pohdinnan jälkeen muistaa, että unelmia voi saavuttaa myöhemminkin, mutta menetettyä aikaa ei saa koskaan takaisin.

Eletään siis hetkessä ja nautitaan siis jokaisesta ihanasta hetkestä tänään!

°Susanna





Rentoilua

Jotta töissä ja arjessa jaksaa, täytyy vapaista osata ottaa kaikki hyöty irti ja nauttia olostaan. Tällä viikolla en ole aikaisemmin ehtinyt tuleen kirjoittamaan tänne blogiin, joten nyt tarkoituksena onkin palata viikon takaisiin tapahtumiin ja muistella viime viikon viikonloppuvapaita.

Tiedossa oli siis rentoilua ja luontoa. Pidän luonnossa liikkumisesta ja urheilija naisena rentoiluuni kuuluu olennaisena osana liikkuminen ja sen tuoma hyvän olon tunne. Mulle liikkuminen ja urheilu eivät ole pakko pullaa vaan teen sitä juuri silloin kun mieli tekee. Onnekseni olen jo nuorena jäänyt liikkumiseen todella koukkuun ja mieli liikkumaan tekee päivittäin. Tämän päivän kauneusihanne ja fitnessbuumi pakottaa ihmiset liikkeelle. Tämä on mielestäni väärä lähtökohta liikkumiselle ja sen vuoksi en ole koskaan ymmärtänyt liikkumista pelkän ulkonäön vuoksi. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jätetään se kuitenkin tuonnemmaksi.

Palataas asiaan eli mitä viime viikonloppu sitten piti sisällään. Vapailut alkoivat loistavasti, sillä mieheni oli päättänyt yllättää mut. Torstaina crossfit treenien jälkeen kotona odotti kynttilämeri, sauna ja maailman paras seura. Silloin mietin, että vapaat ei voisi kyllä paremmin alkaa. Suosittelen kyllä tällaista yllätystä jokaiselle miehelle toteutettavaksi naiselleen, sillä tämä jos mikä uppoo varmasti naiseen kuin naiseen. Pääasia että tunnelma pysyy osallistujille sopivana, ettei meno lähde lapasesta ja ole äklö romanttista. Voin varmaksi sanoa, että jokainen nainen pitää ainakin pienestä määrästä romantiikkaa.

Rentoilun huippukohta oli viikonlopun serkustapaaminen Helvetinjärven kansallispuistossa. Aivan loistavaa oli nähdä serkkuja ja lisäksi vielä päästä nauttimaan kauniista luonnosta ja siellä yhdessä liikkumisesta. Matkasimme kävellen Helvetinkolulle.

Maisemat olivat sanoin kuvailemattoman hienot, joten sinne kannattaa jokaisen matkata ainakin kerran elämässään. Lisää paikasta pääset lukemaan täältä.

Luonnossa kävely on yksi parhaista rentoutumisen keinoista. Minä ainakin henkilökohtaisesti nautin siitä todella paljon. Helvetinjärven kansallispuistossa silmä lepää kauniiden ja jylhien maisemien siivittämänä.

Suuntasimme siis Helvetinkolulle, joka on yksi Helvetinjärven kansallispuiston rotkoista. Helvetinkolulla nautimme kauniista päivästä ja evästimme. Voi kuinka hyvältä nokipannukahvi ja eväät maistuivatkaan luonnossa.

Kansallispuiston maisemat ovat hyvin vaihtelevat. Takaisintulomatkalla poikkesimmekin ihailemassa kaunista rantahietikkoa, joka oli rotkojen ja jylhien maisemien rinnalla vähintäänkin yhtä rentouttavaa.

Viikonloppu ei olisi paremmin voinut mennä. Tällä samalla teemalla jatkan myös tällä viikolla ja matkaan kohti Isojärven kansallispuistoa.

Mukavaa viikonloppua!

Nautitaan kesän viimeisestä viikonlopusta!

°Susanna

Kuvia ja kuulumisia

Viikko on vierähtänyt taas paremmalle eli viikonlopun puolelle. Tällä viikolla mun maanantai oli ehkä kamalin pitkiin aikoihin. Oon aina tykännyt maanantaista ja siitä, että uusi viikko lähtee käyntiin kaikkine rutiineineen. Rakastan rutiineja ja arkea, ja sen vuoksi myös maanantait on olleet mun lemppareita. Tällä viikolla kuitenkin maanantai oli yksi epäonnen päivä. Silloin tuntui, ettei mikään onnistu, eikä mistään meinaa tulla yhtään mitään.

Sellaisella epätoivon hetkellä on vaikea tsempata itsensä uskomaan parempaan huomiseen. Tein kuitenkin kovasti töitä sen eteen, että saisin fiiliksen nousemaan ja saisin pelastettua alkaneen viikon. Tiistaina fiilis olikin jo paljon parempi.

Tämän melko lyhyen elämäni aikana olen oppinut, että vastoinkäymiset  tulee ja ennen kaikkea kannattaa ottaa vastaan oppimisen kokemuksina. Tähän ajatukseen tukeuduin tiistaina, sillä maanantain paha olo ja epätoivo oli käännettävä voitoksi ja otettava siitä kaikki hyöty irti. En tiedä kuinka monesta tämä ajatus kuulostaa hullulta, mutta mulla se ainakin toimii. Keskiviikon fiilis olikin jo sitten aivan toista maata, ja olin taas oma itseni. Toisaalta ilman maanantain kaltaisia päiviä ei onnistumisen kokemukset välttämättä tuntuisi niin hyvältä kuin ne tuntuvat, joten kiitos siitä epäonnen päiville ja niiden tuomille opeille.

Reilu viikko sitten olleen kuvauksen kuvamateriaali alkaa oleen osittain valmista, joten voisin tänne hieman laittaa tämän hetken valmiina olevia kuvia. Kuvaajana toimi siis Jimi Soinila. Käykää ihmeessä tykkäämässä JimiSoinila photography.

Mitä mieltä olette kuvista?
Kuvien saattelemana toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua! Nautitaan toistemme ja omasta seurasta!
°Susanna



Casting + kuvaukset

Tämä päivä on mennyt kyllä täysin hujauksella, sillä päivään on mahtunut paljon puuhaa. Mulla oli tänään vapaapäivä päätyöstäni, mutta päivä oli kaikkea muuta kuin vapaa. En kuitenkaan valita, sillä nautin päivän jokaisesta hetkestä.

Aamulla aikaisin lähdin junalla kohti Helsinkiä suuntana Vitalinea pro:n koekuvaukset. Mulle koekuvauksissa käyminen ei ole kauhean tuttua puuhaa, ja lähdinkin kuvauksiin sillä asenteella, että haen uusia kokemuksia, joista voin oppia jotain uutta.

Koekuvauksista lähtiessäni olinkin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Koekuvauksissa tein parhaani ja olen tyytyväinen itseeni, sillä parempaan en kerta kaikkiaan vain pystynyt. Olen kova jännittämään silloin kun suu täytyy saada auki ja tuottaa vielä puhettakin. Se on käsittämätöntä kuinka jännitys nousee ihan eri taajuuksiin silloin kun täytyy tuottaa puhetta. Normi kuvauksissa kun en jännitä ollenkaan. Suoritukseni ei siis ollut mitään primaari luokkaa tänään, mutta ei sitä aina tarvitsekkaan. Noh, se kuka mainokseen valitaan selviää ensi viikon maanantaina. Ennen sitä ei kannata heittää hanskoja kuitenkaan tiskiin. Ja pääasia, että kokemus oli itseä kasvattava ja siitä sai taas oppia lisää uutta. Mukavaa oli.

Koekuvausten jälkeen lounastin ystäväni kanssa Café Caruselissa. Oli ihana vaihtaa kuulumisia, ja Helsingin reissuilla on aina mukavaa nähdä siellä asuvia tuttuja. Lounaskin oli oikein maistuva, kun otin päivän salaattina olleen kylmäsavulohisalaatin. Suosittelen!

Lounastelun jälkeen näin lisäksi vielä kirjanpitäjääni, jonka tapaaminen antoi taas mukavaa puhtia työhön.  Päivän lopuksi oli vuorossa vielä muutaman tunnin kuvaukset. Näin jälkeen päin kun tätä päivää tulee pohdittua, mietin, miten oon ehtinytkin tekemään tämän kaiken yhden päivän aikana. Mutta todellisuudessa olen jokaiseen hetkeen pystynyt pysähtymään ja olen nauttinut joka hetkestä. Olen ihminen kenelle sopii tiukka aikataulu ja puuhaaminen pitkin päivää.

Kuvaukset menivät oikein mukavasti. Kuvauksien tuotosta laitan myöhemmin tänne, mutta tässä muutama vielä keskeneräinen kuva, jotta saatte hieman esimakua siitä, mistä tämän päiväisissä kuvauksissa oli kyse.

Nyt olen kyllä rätti, poikki, väsynyt ja totaalisen valmis nukkumaan.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! Ollaan reippaita ja nautitaan joka hetkestä.

°Susanna



Grand opening!

Ihanaa, avasit juuri uuden blogini ensimmäisen tekstin. Tervetuloa lukemaan blogiani!

Blogia kirjoittelen minä, Susanna Mustajärvi. Työskentelen päätyöni ohella perustamani toiminimen kautta mallina ympäri Suomea ja myös ulkomailla.

Olen jo pitkään haaveillut oman blogin perustamisesta. Lisää vauhtia blogin perustamiseen pisti kuitenkin nyt viime aikoina uudet tuulet, jotka puhaltavat tällä hetkellä elämässäni.

Blogini tulee pitämään sisällään kirjoituksia työstäni mallina, mutta myös ihan arkisia asioita, kuten urheilua ja vapaa-ajanviettoa, jotka kaikki osaltaan kasvattavat minua ja tukevat työtäni. Mallina työskennellessäni teen töitä omalla ulkonäöllä, mutta myös omalla persoonallani. Työssä joutuu ja saa pistää itsensä todella likoon. Sen vuoksi uskon, että urheilullinen taustani tukee ja auttaa selviytymään vaikeimmistakin kuvauksista. Hienointa tästä tekee se, että nautin todella työstäni ja haluan kehittyä siinä koko ajan lisää. Tämän hoksattuani pohdin, että miksipä en siis haluaisi jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani myös muille blogin muodossa?

Blogin kautta haluan tuoda esille ajatuksiani elämästä ja nauttimisesta, unelmien tavoittelemisesta ja niiden saavuttamisesta sekä kiitollisuudesta elämän ihanista hetkistä. Tavoitteenani on herättää lukijoissa ajattelua ja pohdintaa. Nautitaan ihmiset itsestämme, toisistamme ja elämästä!

Tervetuloa lukemaan ajatuksiani ja jakamaan ilot ja surut kanssani!

°Susanna