Kun koko elämä muuttuu..

valkatut-11
Kuva: Mikko Niemi Photography

Huh, vihdoin ehdin tulemaan kirjoittelemaan tännekin. Mun elämä on tällä hetkellä todellisessa myllerryksessä ja olisi miljoona asiaa, josta haluaisin tänne kirjoittaa, kun löytyy siihen vain aikaa.

Tällä hetkellä mun valmennukset on lähteneet todelliseen lentoon ja olen päässyt tekemään työtä ihan todenteolla. Mulla on aivan loistavia valmennettavia, ja olen saanut kulkea monien aivan mahtavien persoonien rinnalla. Päivät kuluvat täysin valmennusten ympärillä enkä ole löytänyt aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Pahoittelut siitä.

elämää muuton keskellä
elämää muuton keskellä

Töiden lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muuttoa. Jep, me saatiin asunto myytyä ja nyt kovalla tohinalla olen etsinyt uutta asuntoa itselleni. Valitettavasti sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt ja joudun hetkellisesti tekemään väliaikaisia asumisratkaisuja, mutta uskon vahvasti siihen, että löydän pian uuden aivan ihanan asunnon itselleni.

Viimeisen puolen vuoden aikana mun elämä on muuttunut täysin. Näin jälkikäteen, kun miettii niin en löydä juuri mitään mikä olisi pysynyt ennallaan. Mutta oon kyllä super tyytyväinen jokaiseen muutokseen, ja on ihana huomata kuinka elämä vie eteenpäin. Välillä tulee vaikeita aikoja ja välillä täytyy tehdä vaikeitakin päätöksiä, mutta kun päätökset uskaltaa tehdä ja asiat käy läpi, oppii aina paljon uutta itsestään ja elämästä.

Vaikka elän todella hektistä elämää, voin vain todeta, että olen hyvin onnellinen. Olen onnellinen juuri tässä eikä mulla ole mihinkään kiire. Kyllä elämä vain on hienoa, kun uskaltaa elää sitä täysillä.

Pian on tulossa myös kuumia aiheita, kun saan ne ylös kirjoitettua. Mun sisällä kuohuaa tällä hetkellä ja koen, että asioiden ylös kirjaaminen vie taas askeleen eteenpäin. Näitä ajatuksia odotellessa aivan loistavaa viikon jatkoa kaikille!

Kuva: Mikko Niemi Photography
Kuva: Mikko Niemi Photography

 

Anna virran viedä!

Mulla on ollut viime aikoina ihan mielettömän hieno fiilis. Joka päivä aamulenkillä hehkutan Elisalle sitä, että kuinka hieno mun elämä on. Tää ei oo mitään yltiömäistä buustausta, vaan se on todella aitoa. Pakko todeta, että tällä hetkellä en löydä elämästäni mitään mistä voisin/haluaisin valittaa. Valittaminen ei oo edes mun juttu, mutta jos nyt oikein kunnolla mietttii, niin en löydä. Olen todella onnellinen itseni kanssa. Nautin kaikesta mitä elämä tuo tullessaan, niin hyvät kuin huonotkin asiat. Mä todella elän tällä hetkellä jokaisella solullani! En pelkää tunteita tai sitä, että tää hyvä fiilis loppuisi, sillä ei se lopu, jos itse otan vastuun omista tunteistani.

Mun mielestä parasta elämässä on se, kun saa arjen toimimaan ja nauttii päivittäisistä arkisista asioista. Mä olen aina ollut rutiini ihminen ja mulle on tärkeää se, että arjessa on asioita, jotka rytmittää mun päivää. Silloin tiedän, että mieli pysyy virkeänä ja hyvänä, ja saan tehdä päivässä juuri niitä asioita joista nautin.

Silloin kun arki sujuu on myös tilaa pysähtyä ja nauttia hetkistä. Mulle on ollut todella opettavaista huomata se, kuinka omalla asenteella on oikeasti ihan hirveän paljon merkitystä. Elämässä on paljon huippuhetkiä, joiden ohitse me liian usein kävellään eikä nähdä niitä. Mä olen elänyt aikaisemmin ehkä liikaakin niin, että en ole juhlinut onnistumisiani vaan olen aina ollut matkalla jonnekin.

File 17.12.2015 8.51.42

Onneksi olen sen viimeistään nyt ymmärtänyt, että tässä elämässä ei oo mihinkään kiire. Tärkeintä on se, että pysähtyy, tekee hyvää mieltä tuovia asioita, tietää mihin on menossa, mutta kuitenkin loppu peleissä antaa elämän viedä. Mä luotan siihen, että ne asiat, jotka on tarkoituskin tapahtua, ne tapahtuu ennen pitkää. Mä en voi niihin vaikuttaa sen enempää kuin tekemällä parhaani tässä hetkessä, elämällä täydestä sydämestä ja intohimolla. Loppu onkin sitten vain siitä kiinni, miten asioiden vain kuuluu mennä.

Mulle tän asian oivaltaminen on ollut hyvin vapauttavaa. Tapahtui elämässä mitä tahansa, haluan nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä siten kuin se olisi viimeinen ilman, että pohtisin koko ajan tulevaisuutta ja sitä miten asiat tulee menemään. Se on aivan turhaa, koska ei sitä voi koskaan tietää.

Lohduttavaa on, että asioilla on aina tapana järjestyä! Sun tehtävä on nyt vain nauttia matkasta!

Kadotinko itseni?

Vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, yksi kysymys on pyörinyt mun päässä; ”kadotinko itseni?” Hyvä kysymys, eikö? Nyt hiukan taustaa tälle ajatukselle..

Mä en tiedä miksi meille monelle, niin myös mulle, on vaikeaa näyttää olevansa heikko. Totuushan on se, että me kaikki olemme jollakin tapaa heikkoja. Vaikeina aikoina meillä on tapana alkaa suojelemaan itseämme kaikilta negatiivisilta tunteilta. Itse ainakin voin myöntää, että mulle on ollut vaikeaa hyväksyä se, että viime aikoina olen tuntenut paljon pelkoa, ahdistusta ja häpeää. Ne on tunteita, joista haluaa päästä nopeasti eroon. Mutta onko siinä oikeasti mitään järkeä, että ne sivuuttaa? Ei ole. Mutta ei myöskään ole järkevää jäädä vellomaan tunteisiin. Ne pitää hyväksyä ja ne pitää käsitellä. Mutta sitten kun ne asiat on saanut käsiteltyä, voi jatkaa eteenpäin.

3108-007
Kuva: Mikko Niemi Photography

Viime aikoina olen saanut eräältä ystävältäni paljon ajatuksia pohdittavaksi. Olen kiitollinen, että mulla on ympärillä ihmisiä, jotka sanovat suoraan ja herättävät mut todellisuuteen. Ystäväni sanoi mulle, että olen muuttunut. Multa kysyttiin: Mihin katosi se intohimoinen, elämänmyönteinen ja positiivinen Susanna? Niinpä, mihin se katosi?!

Tiedän, että se ei kadonnut mihinkään. Elämä on välillä sellaista, että joutuu todella hankaliin tilanteisiin, ja käyttäytyminen muuttuu, hetkellisesti! Onneksi. Ja onneksi sain kuulla tuon kommentin, sillä ymmärrän nyt itsekin, että nyt on aika alkaa muuttaa suuntaa. Välillä on hyvä saada kuulla totuus, vaikka se aluksi satuttaisikin.

Elämään kuuluu paljon iloa, onnea ja rakkautta, mutta siihen kuuluu myös pelkoa, surua ja häpeää. Ilman noita kolmea viimeistä, ei myöskään voi kokea kolmea ensimmäistä. Niin se vaan menee. Mutta nyt olen siinä kohtaa, että olen valmis päästämään irti pelosta, olen valmis kokemaan taas iloa, enkä aio enää velloa häpeässä.

Tärkeintä on hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on, olla itselleen armollinen ja todeta, että on tarpeeksi juuri tällaisena, itselle ja muille.

i-am-enough
Kuva: https://theinnerdoor.wordpress.com/2012/05/15/ten-things-tuesday-261/

Välillä on hyvä käydä pohjalla, jotta voi taas nousta vahvempana ylös. Sen voin luvata, että I´m back. Ja taas mennään kohti niitä unemia, jotka olin jo hetkeksi aikaa unohtanut.

Kuulostaako yhtään tutulta? 

Mitä et vielä tiennyt Susannasta? osa1

Me ihmisethän rakastetaan paljastuksia, eiks vaan? Mä ainakin itse rakastan lukea muiden blogaajien postauksia, jossa pääsee kurkistamaan pintaa syvemmälle blogaajan elämään. Me kaikkihan ollaan ihan tavallisia ihmisiä, ja meillä kaikilla on mitä erikoisempia tapoja toimia ja hauskoja paljastuksia menneisyydessä, ja miksipä ei nykyhetkessäkin. Joskus olen kovasti hävennyt omia hölmöyksiäni, mutta tänä päivänä en enää häpeä niitä. Tämä on ehkä syy sille, miksi olenkin nyt valmis haastamaan itseäni ja avaamaan salaisen arkkuni teille.

12043937_10206879610736375_2064259335_o

Välillä kaiken tämän syvällisen pohdinnan keskellä ja fitness touhujen lomassa ajattelin, että olisi ihan viihdyttävää tehdä ajoittain postauksia mun syvimmistä paljastuksista. Tästä siis alkaa postaussarja ”Mitä et vielä tiennyt Susannasta”. Ideana on se, että joka postauksessa mä kerron viisi paljastusta, jota en ole vielä koskaan teille kertonut. Ja jotta tämä olisi mahdollisimman hauskaa, niin voit myös laittaa kommenttia, että mitä asioita sä juuri haluaisit saada tietää. Mä vastailen sitten niihin tulevissa postauksissani.

Ja eiköhän sit aloiteta..

  1. Lapsena mun lempinimi perheen kesken on ollut ”MIUKUMAUKU”. Ja tämä siksi, koska mulle ei koskaan sopinut mikään ja mun yleisin vastaus kaikkeen oli ”emmää ainakaan”. Olin jo tuolloin oman tien kulkija. Tulet huomaamaan, että tämä sama oman polun kulkija on myös osa mua tänä päivänäkin.
  2. Yksi tärkeä asia mun elämässä on musiikki. Se on aina ollut mulle tosi tärkeä myös siksi, että tykkään laulamisesta, mutta myös siksi, että se herättää mussa paljon tunteita. Yläasteikäiseksi saakka mä olen soittanut pianoa Tampereen konservatoriossa. Vielä koskaan en ole myöntänyt sitä, että mä inhosin ylikaiken mun pianonopettajaa. Syynä oli se, että en juuri koskaan harjoitellut pianoläksyjä, ja luonnollisesti opettaja alkoi ehkä hiukan turhautumaan muhun. Kerran tää opettaja leikkasi mun kynnetkin niin lyhyeiksi, että multa tuli verta kynnen alta. Olen myös opiskellut musiikinteoriaa. Tosin en juurikaan enää muista siitä mitään.
  3. Mä rakastan suunnitella vaatteita ja olen lähes kaikki juhlavaatteeni suunnitellut itse. Mun äiti on todella hyvä ompelija ja se aina onneksi on jaksanut toteuttaa mun visioita. Mulla on ollut mitä kummallisempia ideoita, varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Yksi parhaista vaatesuunnittelijamuistoista, ja varmasti mun joukkuekaveritkin muistaa tämän lopun elämäänsä, on mun äidin tekemät treenivaatteet. Jostain kumman syystä kukaan muu ei oikein pitänyt niistä paitsi minä:)  Voisin jopa sanoa, että ala-asteella olen luonut muotia yhdessä ystäväni kanssa, kun koulun tytöt alkoivat kopioimaan meidän erikoisia ideoita. Oman tien kulkija siis myös vaatetuksessakin. Mun tavaramerkki kaikissa juhla-asuissani on avonainen selkä. En vain pääse siitä mihinkään, mutta kun ei ole mitään mitä esitellä edestä, parempi esitellä treenattua selkää. 🙂 Viimeisin luomus, jonka olen suunnitellut on mun hääpuku. Tähänkin asiaan liittyy yksi paljastus, mutta siihen palaan myöhemmissä postauksissa.

    1930450_79727675472_4442_n
    Suunnittelin itselleni ylioppilasjuhliin asun, joka oli selästä auki ja siinä oli pitkä laahus. Mitä veikkaat erotuinko jotenkin joukosta, kun muilla koulun tytöillä oli veromodasta ostetut perus juhlamekot:)
  4. Mä en osaa tehdä ruokaa. Mulle ruoanlaittaminen on ollut aina tosi lapsenmielistä. Paistan kanat ja lihat. Keitän pastan tai riisin ja siinäpä se mun ruoanlaitto onkin. Vihannekset syön yleensä raakana. Tähän asiaan onneksi tulen saamaan tulevaisuudessa hieman opastusta, kun tulossa on blogiyhteistyö, jossa jopa mä voin oppia tekemään terveellisiä herkkuja. Ja jos mä innostun asiasta, sen on pakko olla helppoa! Katsotaan miten käy.

    File 5.11.2015 18.01.37
    Mä herkuttelen joka päivä tällaisella puddingilla, jonka tyhmäkin osaa valmistaa. 🙂
  5. Pakko myöntää, että mä olen kuin pieni lapsi rutiineineen. Iän myötä olen hieman oppinut joustamaan, mutta rutiinit on se mun juttu ja niistä en hevillä luista. 🙂 Olen super huono lomailemaan juuri rutiineiden vuoksi. Viikon kestävällä lomalla viimeiset päivät jo odotan, että pääsen kotiin jatkamaan mulle tuttua ja turvallista rutiininomaista elämää. hah!

Sellaisia paljastuksia tänään. Lähdettiin liikkeelle näin hieman kevyemmillä aiheilla. Katsotaan mitä ens kerralla paljastuu.

Nyt olisikin sun vuoro laittaa kysymyksiä tai kommenttia siitä, mitä sä haluaisit tietää musta? 

Elätkö elämääsi itseäsi vai muita varten?

Tää aihe on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa ja olen sitä paljon pohtinutkin. En ole hetkeen kirjotellutkaan pohdinnoista vaikka olen kova pohtimaan elämää ja kaikkea mitä siihen liittyy.  Mua kiinnostaa suunnattoman paljon se, mikä ohjaa ihmisiä tekemään valintoja ja miten yksilöä ohjaa erilaiset opitut tavat ja tottumukset. Mä olen tätä pohtinut paljon omassa elämässä, mutta myös omien valmennettavienkin kanssa. Meille on meidän elämän aikana muokkautunut kuva ja ajatus siitä, että millaisena näemme hyvän elämän. Meillä kaikilla on erilaiset käsitykset siitä, miten elämää tulisi elää. Näitä asioita kutsutaan arvoiksi, ne on niitä jotka ohjaavat meidän elämää, tekemisiä ja ajatuksia. Arvot on perimmäisiä ja syvimpiä asioita, jotka ovat meille tärkeintä elämässä.

12043937_10206879610736375_2064259335_o
Kuva: Mikko Niemi Photography

Olen alkanut pohtimaan, että voiko arvot muuttua elämän aikana? Jos mietin omaa elämääni niin mun mielipide on, että voi. Tai ainakin ne voi muuttaa hiukan muotoaan. Me kehitytään jatkuvasti ihmisinä ja asiat jotka meille oli aikaisemmin hyvin tärkeitä ja jotka olivat elämän peruspilareita voikin elämän varrella vaihtua ja toisessa hetkessä huomaatkin, että se mitä aikaisemmin arvostit suunnattomasti ei enää olekaan itseisarvo tai niin tärkeä. Huomaat, että joku muu asia on tullut tärkeämmäksi ja alat muokkaamaan elämääsi uudella tavalla.

3108-002
Kuva: Mikko Niemi Photography

Näitä asioita on mun mielestä hyvä välillä pohtia, sillä on tärkeää tiedostaa se, että elääkö elämäänsä juuri sillä tavalla kuin sitä sisimmässään haluaa. Aina ei tietenkään voi mennä halujen ja hyvän fiiliksen perässä, sillä elämässä väistämättä tulee heikkojakin hetkiä, joista selvitään ja jatketaan matkaa vahvempana. Mutta tärkeää on ennen kaikkea arvostaa itseään ja omia tunteitaan. Elämässä tärkeintä on kuitenkin olla onnellinen eikö vaan?

Elät millaista elämää tahansa, pysähdy nyt hetkeksi pohtimaan, että elätkö tällä hetkellä elämääsi sillä tavalla, että koet tyytyväisyyttä ja onnellisuutta? Ja jos et näin tee, mitä voisit tehdä toisin, jotta asiat muuttuisivat. Elämässä tärkeintä on olla onnellinen itsensä kanssa. Kukaan toinen ei tee sua onnelliseksi. Sen teet sinä itse!

Tähän aiheeseen on yksi ihan mielettömän hyvä kappale ja haluan sen jakaa täällä blogissa. Oletko sä kuunnellut Apulannan ”Valot pimeyksien reunalla” tästä näkökulmasta?

Elämässä hienoa on se, että kaikella on todellakin tarkoituksensa ja meissä kaikissa piilee suuri voima tehdä elämästämme juuri sellaista kuin siitä todella haluamme.

Mitä mieltä olet; elätkö sä elämääsi itseäsi vai muita varten?