Kun koko elämä muuttuu..

valkatut-11
Kuva: Mikko Niemi Photography

Huh, vihdoin ehdin tulemaan kirjoittelemaan tännekin. Mun elämä on tällä hetkellä todellisessa myllerryksessä ja olisi miljoona asiaa, josta haluaisin tänne kirjoittaa, kun löytyy siihen vain aikaa.

Tällä hetkellä mun valmennukset on lähteneet todelliseen lentoon ja olen päässyt tekemään työtä ihan todenteolla. Mulla on aivan loistavia valmennettavia, ja olen saanut kulkea monien aivan mahtavien persoonien rinnalla. Päivät kuluvat täysin valmennusten ympärillä enkä ole löytänyt aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Pahoittelut siitä.

elämää muuton keskellä
elämää muuton keskellä

Töiden lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muuttoa. Jep, me saatiin asunto myytyä ja nyt kovalla tohinalla olen etsinyt uutta asuntoa itselleni. Valitettavasti sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt ja joudun hetkellisesti tekemään väliaikaisia asumisratkaisuja, mutta uskon vahvasti siihen, että löydän pian uuden aivan ihanan asunnon itselleni.

Viimeisen puolen vuoden aikana mun elämä on muuttunut täysin. Näin jälkikäteen, kun miettii niin en löydä juuri mitään mikä olisi pysynyt ennallaan. Mutta oon kyllä super tyytyväinen jokaiseen muutokseen, ja on ihana huomata kuinka elämä vie eteenpäin. Välillä tulee vaikeita aikoja ja välillä täytyy tehdä vaikeitakin päätöksiä, mutta kun päätökset uskaltaa tehdä ja asiat käy läpi, oppii aina paljon uutta itsestään ja elämästä.

Vaikka elän todella hektistä elämää, voin vain todeta, että olen hyvin onnellinen. Olen onnellinen juuri tässä eikä mulla ole mihinkään kiire. Kyllä elämä vain on hienoa, kun uskaltaa elää sitä täysillä.

Pian on tulossa myös kuumia aiheita, kun saan ne ylös kirjoitettua. Mun sisällä kuohuaa tällä hetkellä ja koen, että asioiden ylös kirjaaminen vie taas askeleen eteenpäin. Näitä ajatuksia odotellessa aivan loistavaa viikon jatkoa kaikille!

Kuva: Mikko Niemi Photography
Kuva: Mikko Niemi Photography

 

The best time for new beginnings, is now!

3108-006
Kuva: Mikko Niemi Photography

Eiliseen postaukseen viitaten en voi tässä kohtaa oikein muuta todeta kuin että on tää elämä vaan hienoa kaikkine suruineen ja onnen hetkineen. Kaikesta voi oppia jotain ja jokainen kokemus kasvattaa. Elämä on täynnä hienoja hetkiä, joista kannattaa nauttia täysillä. Ja mikä parasta, kaikesta selviää!

Omalla asenteella on paljon merkitystä. Jokainen meistä tekee omasta elämästään juuri oman näköisensä. Tällainen elämä mikä mulla on voi monelle kuulostaa kauhean stressaavalta ja jopa hieman ahdistavalta. Mutta mulle se on juuri sitä mitä haluan! Mä janoan kokemuksia, mä haluan tuntea eläväni. Mä elän tunteella ja intohimolla. Olen valmis antamaan kaikkeni sille, että olen onnellinen. Ja hienointa tässä onkin se, että me kaikki ollaan niin erilaisia. Tee siis sinäkin elämässäsi juuri niitä päätöksiä ja asioita, joiden takana voit seistä selkä suorana ja joiden eteen olet valmis tekemään kaikkesi.

Haluan nyt kiittää teitä kaikkia lukijoita menneestä vuodesta. Toivottavasti pysytte matkassa mukana myös tulevaisuudessa. Annatte mulle todella paljon ja olen kiitollinen jokaisesta!

Haluan kiittää myös jokaista tämän vuoden aikana kohtaamaani ihmistä. Jokaiselta olen oppinut jotain uutta, ja jokainen on jättänyt jonkinlaisen jäljen mun matkalle. Kiitos! <3

File 30.12.2015 10.34.19

Näin vuoden vaihtuessa on aivan loistava aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä. Mä olen siivonnut omani ja nyt olen valmis ottamaan vastaan uuden vuoden. Odotan tulevaa vuotta todella! Olen valmis kääntämään elämässäni uuden sivun.

Tehdään ensi vuodesta jälleen siis yksi parhaimmista!

Ihanaa alkavaa uutta vuotta 2016!

<3: Susanna

Asiakaskertomus: Hannan kehitystarina

Seuraava teksti on mun valmennettavan Hannan kirjoittama, jossa Hanna kertoo meidän puolen vuoden valmennuksesta ja matkasta kesästä tähän päivään. Meidän valmennussuhde päättyi tällä viikolla ja pakko sanoa, että tässä on nainen, joka on kasvanut henkisesti ihan mielettömästi, ja mä olen Hannasta erittäin ylpeä.

Annan siis nyt ”kynän” Hannalle:

Kerron teille mun ja mun valmentajan Susannan matkasta. Meidän matka alkoi heinäkuussa 2015. Asia, jonka takia Susannaa mulle suositeltiin oli, että kirjoitin omassa blogissani ”HannaKaisaR ”siitä, miten mun elämä tuntuu olevan sekaisin ja aivan palasina. Niin se olikin. En oikein tiennyt, mitä elämältä haluan ja, mitä mun pitäisi tehdä. Yhtenä kauniina päivänä otinkin yhteyttä Susannaan ja sovimme tapaamisen. Tästä alkoi meidän yhteinen matka.

Ensimmäinen tapaaminen oli aika jäätävä, kun nyt miettii. Tuntematon ihminen, joka ei tiedä sinusta mitään ja sinä et tiedä hänestä paljoa. Olin aika hämmentynyt, kun Susanna alkoi kysellä asioita spontaanisti ja vastailin. Vielä toisen tapaamisen jälkeen mietin, että voiko tästä muka olla mulle apua. Mä päätin, että otan sen avun vastaan ja luotan.

Screenshot_2015-12-08-23-33-19-1

IHANA SUSANNA<3
Olin jo pidempään voinut erittäin huonosti, johtuen huonosta ruoasta ja rasvan määrästä kehossa. Oli siis valehtelematta tullut ylimääräisiä kiloja, eikä mulla ollut itsevarma ja säteilevä olo. Olin kadottanut oman itseni. Hyvä kun jaksoin nousta sängystä ylös. Ihminen, joka silloin katsoi peilistä, ei todellakaan ollut minä. Luotiin suunnitelma liikunnasta. Mullahan on unelmana thriatlon ja laitettiin myös tavoitepaino tälle projektille. En ole ollut millään tiukalla dieetillä ja olen myös viikoittain pitänyt herkkupäivän tai kaksi, jos siltä on tuntunut. Silti painoa on pudonnut ja senttejä karissut. En ole ollut helppo valmennettava. Jouduttiin muuttamaan suunnitelmia, koska stressaannuin suunnitelmallisuudesta ja mun polven oireilujen takia. Asiassa on korostunut se, että täytyy olla avoin. Kaikki asiat eivät toimi kaikilla, jos valmentaja on hyvä, hän keksii toisen keinon.

Mun valmennus on ollut enemmän mentaalivalmennusta. Se on toiminut mulla. Stressi on vähentynyt ja olen alkanut ajatella positiivisesti huonoistakin asioista. Tottakai elämässä tulee vastoinkäymisiä, niiltä ei voi välttyä, mutta niitä voi käsitellä monella tapaa. Sinänsä koomista, koska olen itse kirjoittanut opinnäytetyön henkisestä valmennuksesta urheilussa. Välillä sulla vaan täytyy olla joku ulkopuolinen, joka kertoo sulle minne oot menossa.

Takapakeista huolimatta onnistuin erittäin hyvin tavoitteessani, vaikka pari ensimmäistä kuukautta menikin tavallaan hukkaan, koska etsin itseäni. Isoimman työn olen tehnyt pään sisällä. Jossain vaiheessa mulla vain napsahti ja aloin nähdä asioita eri silmin. Nyt on selvillä mihin suuntaan olen elämässäni menossa, mitä mun täytyy tehdä sen eteen. Mulla oli alussa iso kasa kaikkea, mitä haluan tehdä. Jos en olisi pärjännyt jossain, olisin tehnyt jotain toista. Nyt mulla on selkeä tavoite, mitä lähden työstämään ja keskityn vain yhteen asiaan kerralla.

Nyt mun on kokeiltava, kuinka mun omat siivet kantaa, eikä mun ja Susannan taival tähän loppunut, vaikka valmennus päättyi;). Tää oli vain parempi alku. Oon löytänyt sen aidon ja säteilevän minän, enkä todellakaan aio palata vanhaan. Tämä on ollut paras valmennussuhde, joka mulla on ikinä ollut. Kun sun mieli on kunnossa, on myös sun keho. En voi kun kiittää ja odottaa tulevaisuutta innolla. <3

Laitan vielä loppuun motivaatiokuvan :).

IMG_20151209_183502

Näiden kuvien välillä aikaa on 6kk. Kiloja on lähtenyt 6kg. Olo on paljon parempi, nyt mulla on terveellisen näköinen vartalo. Senttejä vyötäröltä on lähtenyt 7cm.

Toivottavasti joku saa itselleen motivaatiota tästä kuvasta<3

File 12.12.2015 22.12.25

Ja lopuksi vielä yksi unelma toteutui!

Love: Hanna

Mitä me voimme oppia vanhemmilta ja kokeneemmilta?

Meillä oli erittäin mielenkiintoinen työkeikka Mentoritiimi Oy:n toimesta sunnuntaina ja maanantaina, kun lähdettiin Jounin kanssa Elämäniloa Aalloilla risteilylle. Siellä järjestettiin minimessut, jossa oltiin mukana. Asiakaskunta tällä kertaa oli pääosin eläkeläisiä ja meillä olikin oman valmennustiimimme markkinoinnin lisäksi teemana aihe ”mistä hyvä elämä koostuu?” Messuilla käyneet saivat itse kertoa oman ajatuksensa meille, mitä hyvä elämä heidän mielestään pitää sisällään. Mikäs sen hienompaa, kuin jutella elämää nähdeiden ja viisaiden ihmisten kanssa? Ajattelin nyt hieman listata näitä ajatuksia ylös, sillä kyllä siellä tuli esille juurikin niitä samoja asioita, joista olen itsekin hyvin paljon samaa mieltä.

File 2.12.2015 12.47.31
Susanna ja Jouni @Mentoritiimi

Elämän hyväksyminen hyvine ja huonoine aikoineen.

Kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Säännöllisyys, nukkuminen, aktiivisuus, liikunta, puhdas ravinto ja ystävät.

Anna aikaa itsellesi.

Ole rehellinen itselle ja muille. Ole nöyrä!

Kaikella on tarkoituksensa! Luota itseesi ja elä päivä kerrallaan!

Usko itseesi, sinä pärjäät. Opit, opit, opit. Elämä on rikkaus!

Hyvä elämä muodostuu pienistä arkipäivän asioista. Pidä huoli läheisistäsi!

Ole oma itsesi, ja älä nenä solmussa.

Aamuisin vaikean sudokun sekä kryptonin teko. Hidas musiikki ei houkuttele kuunteleen – rock and roll!

Ole hyvä itsellesi, ystävillesi, ja tuntemattomille. Rakasta!

Tee työtä ahkerasti ja intohimolla. Löydä elämisen ilo!

Hyväksy erilaiset ihmiset. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa!

”Elon aiheita elämässä on niin kovin monta, että löytää niitä päivittäin ei liene mahdotonta.”

File 2.12.2015 12.47.47

Monet teemat kuten terveys, liikunta ja hyvä ravinto tulivat moneen kertaan esille. Ja mikä mua eniten puhutteli oli se, että monet messuilla kävijöistä puhui työn tekemisen merkityksestä ja siitä, että tekee työtä intohimolla ja ahkerasti. Tässä kohtaa ei voi muuta todeta kuin, että kyllä vain meillä nuoremmilla on niin paljon opittavaa vanhemmilta.

Jos sulla on lähipiirissä vanhempia ihmisiä esimerkiksi isovanhempia, mä kannustan juttelemaan heidän kanssaan elämän sisältöön liittyvistä asioista. Heillä jos kellä on kokemusta siitä, miten tätä elämää olisi hyvä elää!

Oli mahtava päästä juttelemaan monien ihmisten kanssa. Aivan huikea reissu!

Mitä mieltä sä oot, mistä hyvä elämä koostuu?

Haluatko sinä kouluttautua mielen valmentamisen asiantuntijaksi?
Mind Coach® certified trainer -koulutusohjelma personal trainereille ja ravintovalmentajille alkaa keväällä 2016.

Käy tutustumassa uudenaikaiseen koulutukseemme nettisivuillamme www.mentoritiimi.fi.
Haku on nyt käynnissä! Ilmoittautumiset 31.1.2016 mennessä info@mentoritiimi.fi.

Kokonainen viikko omistettu positiivisuudelle

Tänään käynnistyi 25. Positiivisuusviikko. Tällä viikolla ajatellaan vain positiivisia asioita, ei anneta tilaa negatiivisuudelle. Tällä viikolla aion itsekin poistaa kaiken negatiivisuuden ympäriltäni. Jokainen pystyy omalla asenteellaan luomaan ympärilleen lisää iloisia ja mukavia asioita. Oletko sinä työyhteisössäsi se, joka saa työkavereissa hymyn korviin ja naurun aikaiseksi? Entä oletko sinä tällä viikolla kotona se henkilö, joka antaa hyvää palautetta perheenjäsenilleen ja osoittaa kiitollisuutta heidän rakkaudestaan sinua kohtaan? Oletko sinä se, joka antaa liikenteessä tietä suojatielle asteleville tai avaa oven tuntemattomalle kanssakulkijalle?

IMG_9917001

 

Lahjoita tällä viikolla hymy vastaantulijoille ja jaa hyvää mieltä!

Tämä viikko on itselleni erityinen, sillä eilen jäin pois päätyöstäni ja jälleen siirryin tekemään päätoimisesti töitä yrittäjänä. Kesä päihde- ja mielenterveystyössä oli erittäin raskas, mutta hyvin opettavainen ja antoisa. Myöhemmin vähän avaan teille sitä, mitä tuona aikana opin, ja miksi olen nyt valmiimpi kuin koskaan siirtymään elämässä eteenpäin. Kaikki menneisyyden kokemukset muokkaavat meistä sellaisia, mitä olemme nyt. Olen kiitollinen, että olen ollut tekemässä työtä, jossa asiat eivät todellakaan ole kevyemmästä päästä, sillä nyt viimeistään sen ymmärrän, että mikään ei ole itsestäänselvää.

IMG_9912005

Tämä Positiivisuusviikko huipentuu lauantaina siihen, että jälleen valitaan Vuoden Positiivisin Suomalainen. Mulla itselläni on yksi ehdoton suosikki ylitse muiden. Tämä mielessä oleva henkilö on nainen, joka on saavuttanut viimeisten vuosien aikana paljon. Hän on positiivisuudellaan kannustanut ja auttanut monia suomalaisia. Tätä henkilöä menen myös tänään kuuntelemaan luennolle Tampereen yliopistolle. Ja tämä henkilö on… kukas muukaan kuin Jutta Gustafsberg. Tämä on siis mun veikkaus.

Jos olet Tampereella tänään klo 18, niin tuu ihmeessä sinäkin kuuntelemaan Jutan Voimakiertueen ensimmäistä luentoa.

20150724_Jutan_voimakiertue_800x800

D3X_1334
Vuoden 2015 Positiivisin Suomalainen?

Vuosien varrella palkitut:
2014 Pekka Hyysalo
Esa Saarinen – elämäntyöpalkinto
2013 Elastinen
2012 Minna Kauppi
Aira Samulin – elämäntyöpalkinto
2011 Antero Mertaranta
2010 Toni Nieminen
2009 Alexander Stubb
2008 Wilson Kirwa
2007 Teemu Selänne
2006 Kiira Korpi
2005 Piispa Eero Huovinen
2004 Pikku G
Elisabeth Rehn – elämäntyöpalkinto
2003 Mikko Kuustonen
2002 Pirjo Kauppinen
2001 Veikka Gustafsson
2000 Vesa Keskinen
Ilkka ”Danny” Lipsanen – elämäntyöpalkinto
1999 Marco Bjurström
1998 Satu Silvo
1997 Jari Sillanpää
1996 Olli Valtonen
1995 Mika Halvari
1994 Valentin Kononen
1993 Katri-Helena

Kuka on siis Pekka Hyysalon seuraaja? Se selviää Turussa FightBack Runin yhteydessä lauantaina klo 13.00.

Ketä sä veikkaisit Vuoden 2015 Positiivisimmaksi Suomalaiseksi?

Missistä bikini fitness kilpailijaksi

Taas on se aika vuodesta, kun uudet missifinalistit tekee kiertuettaan ja pian taas kruunataan uusi missikolmikko. Omasta missikiertueajasta on jo kulunut tovi. Aina tähän aikaa vuodesta muistelen usein omaa missivuotta ja siihen liittyviä asioita. Pakko kyllä todeta, että välillä mulla herää pientä kateutta nykyajan missikilpailuita kohtaan, sillä onhan ne nyt jo paljon hienompia juttuja mitä missit saa ja pääsee kokeen. Meidän aikana ei juuri muuta kiertueeseen kuulunut kuin näytökset ja joitakin kuvauksia. Ei ollut liikunnallisia ohjeistuksia, ei ohjeita esiintymiseen, eikä mitään matkoja saatika stailausta. 

DSC04623
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/
DSC03454_1000
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/
DSC04059_1000pix
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/

Hienoa on, että kaikki menee eteen päin. Missikisat oli jo jonkin aikaa hyvin kaukana tästä ajasta, joten uudistus tuli todellakin tarpeeseen. 

Tänään ajattelin hiukan kirjoittaa siitä, miten missikisat vuonna 2008 on osaltaan vaikuttanut siihen mitä minä olen nykypäivänä ja mikä vaikutus misseydellä on ollut esimerkiksi nyt tähän bikini fitness kilpailun valmistautumiseen. 

Palataanpa hiukan ajassa taakse päin ja vuoteen 2008, jolloin minut siis kruunattiin Miss Suomen 1. perintöprinsessaksi. Ennen kilpailuja mulla ei ollut koskaan käynyt edes mielessä, enkä ollut haaveillut, että haluaisin osallistua missikisaan. Tämä oli ehkä jotenkin hieman erikoista, että miksi sitten siellä kisoissa ylipäätänsä olin.  Jostain syystä sinne kuitenkin eksyin. Mehän osallistuttiin kilpailuun yhdessä mun hyvän ystävän kanssa. Mukana oli myös toinen kaveri, eli en ollut siellä yksin. Hauskinta siinä olikin se, että me ei oikein oltu mitenkään valmistauduttu. Kaikki oli hyvin uutta, eikä meitä juuri siellä edes ohjeistettu tai autettu. Siellä sitä sitten oltiin kiertueella, täysin pihalla kaikesta. Välillä kun niitä kiertueaikoja pohtii niin tulee jopa pientä ahdistusta. Mutta uskon, että kaikella on ollut tarkoituksensa ja se mitä silloin yhdessä ystäväni kanssa koettiin oli hyvin kasvattavaa henkisesti. Me oltiin aika nuoria, joka näkyy mun mielestä ulkonäössäkin. Olen erittäin tyytyväinen, että tänä vuonna mukana on reilusta yli 20 vuotiaita. Meidän aikana kaikki oli kahden kympin kieppeillä. Itse olin 19-vuotias. Koen, että liian nuori vielä tuohon maailmaan. 

DSC04361

Kaikki asiat tuli opittua siis kantapään kautta. Kruunauksen myötä aloin tekemään mallintöitä ja sen kautta olen oppinut hyvin paljon esiintymään. Olen myös oppinut kantamaan ylpeänä omaa vartaloani. Tiedän miten ja missä asennossa pystyn tuomaan vahvuuteni esille. Olen myös oppinut olemaan tyytyväinen itseeni ja kehittämään omia taitojani. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Olen myös oppinut pyytämään apua ja kysymään palautetta omasta toiminnasta. Mallintöiden kautta opin myös nauttimaan esiintymisestä. Lavalla kävely, koreografiat ja näytöksissä esiintyminen on tullut tämän seitsemän vuoden aikana hyvinkin tutuksi. Missin ja mallintyö on osaltaan opettanut itseluottamusta ja kovuutta. Mallimaailma on raakaa. Siellä harvoin saa positiivista palautetta. Ainoa palaute on se, että jos töitä riittää niin se on merkki siitä, että jotain on ehkä tehnyt oikein. Jäin itse pois toimiston listoilta jo muutama vuosi sitten ja olen tehnyt mallintöitä yrittäjänä. Olen nauttinut siitä, että olen saanut itse neuvotella sopimuksista. Olen myös päässyt tekemään tuottajan töitä ja sitä kautta näytöksiin koreografioita. Eteenpäin siis on menty.

DSC06430Miss Suomi kilpailun myötä opin myös sosiaalisen median merkityksen. Minulle tuli hyvinkin tutuksi julkisen työn vaarat ja mahdollisuudet. Opin myös puhumaan (voi kuulostaa hassulta, mutta totta on, että en osannut puhua:)) ja olemaan innostunut, iloinen ja ulospäinsuuntautunut haastatteluissa. Missivuoden aikana opin myös paljon itsestäni. Millaisen kuvan haluan muille antaa itsestäni? Millainen haluan olla? Olin hyvin arka enkä osannut tuoda itseäni esille niinkuin halusin. Siihen aikaan emme saaneet mitään tukea esiintymiseen, joten asiat tuli itse kokeilla ja oppia. Olen onnellinen kaikista kokemuksista, ovat ne sitten olleet mahdollisuuksia tai vastoinkäymisiä. Missivuosi ja sen tuomat tilanteet ja kokemukset ovat osaltaan kasvattaneet musta sellaisen mitä olen tänä päivänä. Olen onnellinen, että lähdin kilpailuun mukaan, sillä ilman sitä, en olisi tällainen kuin nyt olen.

DSC06587_v2b_1000pix

Ehkä yksi tärkeimmistä opeista kilpailuun liittyen oli se, että en lähde enää koskaan mihinkään kilpailuun valmistautumatta. Päätin, että jos joskus vielä kilpailen, teen kaikkeni, että minulle ei jää jossittelun varaa. Teen kaiken 100% ja sen jälkeen katson mihin se riittää. Menestyminen kovan työn jälkeen tuntuu paljon herkullisemmalta kuin menestyminen, vaikka et olisi tehnyt sen eteen mitään. Omaksuin tuon periaatteen myös muuhunkin elämään. Haluan kehittyä ja oppia kokemuksista. Miss Suomi kilpailu oli yksi parhaimmista opettajista. 

IMG_0027004

Koen, että tänä päivänä olen valovuoden päässä tuosta missi ajasta. Mitä kaikkea tähän seitsemään vuoteen mahtuukaan? Kuvissa vuonna 2008 on nuori ja hiukan pelokas tyttö, ja tänä päivänä kuvissa nään itsevarman ja onnellisen naisen, joka todella tietää mitä haluaa. Matka tähän päivään ei ole ollut helppo. Se juuri onkin parasta. Tiedän, että nyt olen vahvempi kuin koskaan. Eikä kehitys tähän lopu. Paljon on vielä asioita, joita haluan oppia. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin, mutta nyt ollaan pian sen hetken äärellä, että saan nauttia tekemästäni kovasta työstä. Ja tätä hetkeä odotan jo todella innolla!

Ja muuten seuraavat kuvat ovat viikon takaisista kuvauksista.. näitä saatte pian nähdä lisää 🙂 Kiitos kuvista Tomi Rehellille, meikistä ja hiuksista Prime Hair And Beauty Designin Tuija Leivolle ja mahtavasta kuvauspaikasta Pirkanmaan autohitsaus keskukselle Nokialle. 

KH7A2729
Kuva: Tomi Rehell, Hiukset ja meikki: Prime Hair And Beuty Design / Tuija Leivo, Kuvauspaikka: Pirkanmaan autohitsaus keskus/Nokia

Hieno on ollut matka vuodesta 2008 tähän päivään, enkä vaihtaisi päivääkään. Olen tyytyväinen, että olen päässyt tähän. Olen tehnyt kovasti töitä monien asioiden eteen. Ja se jos joku tuntuu hyvältä! 

Kannustan kaikkia kulkemaan kohti omia unelmia. Haastakaa itseänne olemaan paras versio itsestänne! 

★Susanna

Kuva: Tomi Rehell
Kuva: Tomi Rehell, Hiukset ja meikki: Prime Hair And Beauty Design / Tuija Leivo, kuvauspaikka: Pirkanmaan autohitsaus keskus/Nokia

Miten valmistaudun treeniin?

Viikot vierii ja vauhti kovenee ja sitä myöten myös kisat lähenee. Nyt olisi enää 2 weeks out ja se olisi sitten menoa Kultsan bikini lavoilla. Odotan tätä ihan mielettömästi. Odotan eniten sitä ihanaa kisajännitystä. Siitä saa jonkinlaista voimaa ja tsemppiä. Mä odotan myös viimeistä viikkoa innolla, sillä mielenkiinnosta haluaisin jo tietää, miten se kaikki kisavalmistelu toteutetaan. Mullahan on nyt todella onnekas tilanne, sillä tässä loppusuoralla olen saanut olla hyvinkin luottavaisin mielin. Kalorit on suht korkealla eikä treenimäärätkään ole mitään järin suuria. Kaikki on menyt siis aivan mallikkaasti. Mutta eikös monet ole omasta kokemuksestaan kertoneetkin, että ensimmäinen kisadieetti usein menee kuin junan vessa ja sitten se toinen onkin jo vähän haastavampi? Saa nähdä toteutuuko tämä teoria sitten minulla käytännössä. 

Meillä oli Fitnesstä Hyvällä Sykkeellä Ry:n toimesta järjestetty kisademo viime viikon sunnuntaina. Siellä pääsimme hiukan harjoittelemaan esiintymistä ja kilpailutilannetta. Olen yllättynyt, kuinka vaativaa se sitten loppujen lopuksi onkaan. Lavalla kokonaistilanteen huomioon ottaminen, esiintyminen, hymy ja tuomareiden huomiointi. Mallina näytöksissä olen tottunut esiintymään yleisölle, nyt esiintyminen täytyy osata suunnata pääosin tuomareille. Kaikki mitä siellä lavalla tehdään näyttää ja kuulostaa hyvin helpolta, mutta näin kokemuksesta kisademon jälkeen voin todeta, että se on kyl kaikkea muuta kuin helppoa. Jokainen menköön itse se kokeilemaan ennen kuin alkaa väittämään vastaan 🙂

WP_20150329_11_31_00_Pro WP_20150329_11_31_53_Pro

Kisademossa oli mukava päästä juttelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja oli hauska huomata kuinka kaikki ihmiset reagoivat ja tuntevat erilailla. Aika moni oli sellaisilla fiiliksillä, että jännittävät niin paljon kahden viikon päästä tulevia kilpailuja, että toivoisivat niiden olevan jo ohi. Itse kuitenkin odotan sitä päivää, sillä haluaisin jo nousta lavalle. Haluan olla siellä ja toivon sen hetken kestävän pitkään. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ”parrasvaloissa”. Tiedän, että nautin huomiosta, enkä edes lähde sitä kieltämään. Nautin kun pääsen esiintymään. Olen kasvanut siihen. Kaikkein makeinta on se, että tiedän tehneeni parhaani. Nyt vain haluan päästä näyttämään työni tulokset ja katsotaan sitten mihin se riittää. Haluan pian päästä kokemaan sen tunteen, kun saa olla tyytyväinen tekemäänsä kovaan työhön ja nauttia lavalla olosta. Olen onnellinen, sillä kisademossa sainkin hyvää palautetta juurikin siitä fiiliksestä ja siitä, että mun yleinen olemus ja kokonaisuus oli hyvä. Tästä on hienoa jatkaa, sillä kahdessakin viikossa voi saada vielä paljon aikaiseksi. 

IMG_0027004

Ajattelin tänään hiukan pohtia sitä, miten itse valmistaudun aina tulevan viikon treeneihin. Mä olen aina ollut sellainen urheilija, joka laittaa urheilun etusijalle. Minun hyvinvoinnille tärkeää on saada ennakoida tulevaa. Mun ja mieheni arjessa kaikki suunnitelmat tehdään treenien ympärille. Sitä meidän elämä on aina ollut, sillä olemme molemmat urheilleet koko ikämme, joten se on meille luonnollinen tapa. Mutta tiedän, että tavasta voisi olla muillekin hyötyä, sillä kun treenit on suunniteltu valmiiksi kalenteriin on niiden noudattaminen ja toteuttaminen huomattavasti helpompaa. 

Viikkosuunnitelma

Mieheni kanssa me suunnittelemme yleensä sunnuntaina tai viimestään heti maanantaina tulevan viikon tapahtumat eli treenit, kaupassakäynti ja sellaiset isommat jutut, jotka tulisi ottaa huomioon treenejä ja ruokia suunniteltaessa. Tällä tavalla me pystymme katsomaan viikkoa laajemmasta näkökulmasta ja treenit on suunniteltu tukemaan toinen toistansa. Näin pystymme varmistamaan sen, että esimerkiksi jalkapäivät ja porrastreenit tulevat juuri oikein väliajoin. Välillä viikoissa saattaa olla myös paljon kaikenlaista muuta ohjelmaa, jolloin hyvällä suunnittelulla on tärkeä merkitys, jotta kaikki treenit ehtii tehdä viikon aikana. Tällä hetkellä olen tosin rauhoittanut enemmän omaa elämääni, enkä arkisin juuri halua antaa aikaa muuta kuin treenille, työlle ja kotona olemiselle. En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, mutta olen alkanut todella viihtymään kotona, enkä kaipaa yhtään enempää äksöniä. Nautin rauhasta ja olen siitä todella onnellinen. 

Viikkosuunnitelmissa otan huomioon treenin lisäksi ravinnon ja levon. Me usein kokkaamme mieheni kanssa koko viikon ruoat sunnuntaina pakkaseen. Sieltä on sitten helppo ottaa jo valmiiksi punnitut ateriat. Voiko arki enää helpommaksi tulla? Ja mikä parasta vatsa kiittää, kun saa oikean määrän ravintoa laadukkaista lähteistä. Tällä tavalla myös mieliteot on helpommin hallittavissa, kun ei tarvitse joka päivä olla hellan vieressä kokkaamassa. Käymme kaupassa kerran viikossa, jotta emme tekisi niin paljoa heräteostoksia. Ruoan lisäksi suunnitelman avulla saan myös tarpeeksi lepoa. Menen päivittäin nukkumaan klo 22 ja herään joka aamu klo 6. Tähän minulla on mahdollisuus, sillä tiedän, että asioilla on oikea aika ja paikka ne tehdä, joten illalla kun olen menossa nukkumaan, en ole hääräämässä keittiössä tai siivoamassa kaappeja, sillä olen suunnitellut tehtävät työt viikkoon, jolloin ne teen. Ja tiedän, että illalla kun kello lyö kymmenen on aika mennä nukkumaan ja muiden asioiden hoitaminen hoituu myöhemmin.

IMG_0011003

Treenin suunnittelu

Alan heti edellisen treenin loputtua valmistautumaan seuraavaan treeniin. Käyn usein edellisen treenin loppuverryttelyssä mielessäni läpi seuraavan päivän treeniä. Jatkan tätä seuraavaan päivään ja seuraavaan treeniin saakka. Mitä treeni tulee pitämään sisällään? Miltä se minusta tuntuu? Miten saan kaikki tehot irti itsestäni? Tämä mielikuvaharjoittelu on ollut erityisesti näin kisadieetillä erittäin hyödyllistä, sillä minunkin kohdalle on osunut muutama kerta, että salille lähtemiseen on täytynyt käyttää melkosen energian, että on saanut persuksen ylös sohvalta. Mielikuvaharjoittelu on myös auttanut siinä, että pystyn ajatuksissani pohtimaan sitä, että saan treenin tuntumaan varmasti juuri sinne kuin sen kuuluisikin. Mullahan oli viime vuoden alussa ongelmia siinä, että en saanut treeniä tuntumaan pakarassa niin kuin sen olisi kuulunut. Nyt onneksi asia on toinen, mutta uskon, että mielikuvaharjoittelulla on ollut siihen apua. 

Mulle on myös tärkeää tietää minkä treenin teen minäkin päivänä, sillä välillä mulla on jalkapäivinä ollut korkeampia hiilihydraatti tasoja, jolloin aamulla kun tekee kaurapuuroo tulee mulla on olla tiedossa se, että minkä treenin tänään tulen tekemään. Olen hyvin järjestelmällinen ihminen ja sen vuoksi tällainen elämäntapa ja tyyli sopii minulle. Tiedän, että se ei varmasti sovi kaikille, enkä väitäkkään, että tämä olisi se ainoa oikea tapa elää. Tämä sopii minulle, ja kannustankin kaikkia pohtimaan, millainen suunnittelu ja tapa sopisi sinulle, jotta arki olisi mahdollisimman iisiä ja treeniä sekä sun omaa hyvinvointia tukevaa? 

IMG_0004002

Lämmittely/verryttely

Uskon, että jokaiselle on tuttua juttua se, että treenin aluksi tulisi hieman lämmitellä. Usein tämä kuitenkin kiireen keskellä jää monilta tekemättä. Voimistelijana mulle siitä on onneksi tullut pinttynyt tapa ja voin vannoa, etten ole koskaan tehnyt yhtäkään treeniä lämmittelemättä, sillä tiedän miltä se tuntuu, jos lämmittelyn on tehnyt huolimattomasti ja lihakset eivät ole valmiita alkavaan treeniin. Lämmittelyn sijasta käytän useimmiten sanaa verryttely, sillä mun mielestä verryttely on kuvaavampi sana käyttää, sillä sen tarkoituksena on aktivoida lihakset tulevaan treeniin. Ennen jokaista treeniä mä verryttelen lihakset, joita tulen treenissä treenaamaan. Jos mulla on jalkapäivä, poljen yleensä kymmenisen minuuttia kuntopyörällä ja siirryn sen jälkeen tekemään aktiivisia, liikkuvia eli dynaamisia venytyksiä. Näillä venytyksillä tarkoitan esimerkiksi jalan heilautuksia, askelkyykkyjä, ilmakyykkyjä, keppijumppaa, ja erilaisia liikkeitä, joissa liikkeessä saa venytyksen aikaiseksi. Jos mulla on vuorossa yläkropan treeni, verryttelen useimmiten soutamalla ja tekemälllä dynaamisia venytyksiä käsille, olkapäille, selälle ja rinnalle. Mun verryttelyyn menee kokonaisuudessaan noin viisitoista viiva kakskyt minuuttia. Uskon, että verryttely on yksi syy siihen, että olen tähän mennessä säästynyt suuremmilta urheiluvammoilta, joten suosittelen niihin keskittymistä ja panostamista. 

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Tuo on ollut kautta aikojen mun yksi lempimotoista. Uskon siihen täysin! Joten jos et ole tyytyväinen omaan tapaasi saada treenejä toteutettua arjessa –> ehkä hyvällä suunnittelulla siihen voisi saada hieman enemmän puhtia ja varmuutta siihen, että saat ne toteutettua. 

IMG_0017001 

PSSTTT… Meillä oli keskiviikkona Tomi Rehellin kanssa mahtavat kuvaukset, joista voit käydä katsomassa tunnelmia instagramissa @susanna_mustajarvi. Täällä blogin puolella kirjoittelen siitä ensi kerralla, ja saatte nähdä myös muutamia kuvia. Joten stay tuned!!

Musta voit käydä lukemassa myös jutun GoGo Liikuntakeskuksen sivuilta –> www.igolehti.fi

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!

★Susanna

 

Häät dieetillä, miten meni?

Kuten varmaan muistatte, menin onnellisesti naimisiin mieheni kanssa reilu kuukausi sitten ystävänpäivänä 14.2.2015. Tuo päivä oli ikimuistoinen. Se oli erittäin lämmin ja rakkauden täyteinen päivä. Se oli meidän päivä, jonka tulemme muistamaan loppu elämämme. En vaihtaisi päivästä mitään. En edes sitä, että häät osuivat kisadieettini puoleen väliin. Monia varmasti kiinnostaa miten se sitten niinkuin meni? Häitteni aikaan mun kunto oli jo melko hyvällä mallilla ja onnekseni sain valmentajaltani Annalta ohjeistuksen saada pitää koko viikonlopun vapaata syöntiä. Vitsi mikä nollaus kaikinpuolin oli tuo viikonloppu fitneksen suhteen. Nautin kaikesta. Söin kaikkea ihanaa herkkua, mutta samalla myös palaaminen seuraavana maanantaina dieetin noudattamiseen oli helppoa, sillä koen, että voin parhaiten kun syön kurinalaisesti ja terveellisesti. Pystyin kuitenkin nauttimaan häistämme täysin, kun sain syödä siellä kaikkia niitä herkullisia ruokia mitä vieraitamme varten olimme suunnitelleet.

Olen saanut hirveän määrän palautetta siitä, että meidän häistä haluttaisiin nähdä kuvia. Mietin jonkin aikaa kuinka paljon haluan avata verhoja omiin häihini. Pohdinnan ja harkinnan jälkeen en nää siinä mitään sellaista mitä en haluaisi teille lukijoille näyttää. Olihan päivä niin huikea, että haluan siitä osan jakaa myös teidän kanssa. Tässä siis päivämme kuvina. Annetaan niiden puhua puolestaan.

Potrettihaakuva_ValokuvaamoLuova_Tampere_242
I said ”YES”

Haapotrettikuvat_Valokuvaamo_Luova_Tampere269
true love

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus041
Morsianta jännittää. Onneksi rinnalla seisoo kaaso ja rakas sisko

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus045
Sulhasella ja bestmanilla vähän rennompi fiilis

ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus038 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus111 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus112 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus148 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus154 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus160 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus004 ValokuvaamoLuova_Vihkiseremoniakuvaus221

 

Matka jatkui juhlistamaan onnen päivää yhdessä rakkaiden läheisten ja ystävien kanssa! Juhlat jatkuivat aina aamun pikku tunneille saakka. Tunnelma oli sanattoman hieno. En voi muuta sanoa kuin että vau! Tällaisen päivän toivon jokaisen saavan kerran elämässään.

Saimme jakaa päivän monien rakkaiden ihmisten kanssa. Olen erittäin kiitollinen ja onnellinen siitä, että ympärilläni on paljon rakkaita ja ihania ihmisiä. Olen onnellinen, että paikalle saapui iso joukko juhlimaan meitä ja elämämme suurinta ja tärkeintä päivää. Hääpäivä oli päivä, jolloin otimme mieheni kanssa ison askeleen eteenpäin. Se on päivä, jonka tulemme muistamaan lopun elämäämme. Jokainen paikalla ja hengessä mukana ollut ihminen on erityinen. Ihmiset meidän ympärillä tekivät päivästä erityisen ja ikimuistoisen. Ilman ystäviä ja läheisiä hääpäivä ei olisi tuntunut miltään, joten kiitos siitä jokaiselle joka päivän meidän kanssa jakoi!

Kiitos kaikille onnittelijoille ja hengessä mukana olleille! 

Olen sanattoman onnellinen ja nöyrä kaikkien niiden onnitteluiden edessä. KIITOS!

★ Susanna

Ikäkriisi, onko sellaisia?

Ette arvaa, tää täyttäisi huomenna sitten 27 vuotta. Siis 27, juurihan mä täytin 20? Mihin nää vuodet menee? Oon kuullut, kun monet sanovat, että parhaat vuodet on vielä edessä, joten luotan täysin siihen. Monet viisaammat on osanneet kertoa, että parhaat vuodet ovat juurikin neljänkympin tienoilla ja siitä ylöspäin. Hienoa kuulla, sillä jos tää meno tästä vain paranee niin aivan huippua! Mulla tais olla pieni ikäkriisi tuossa pari vuotta takaperin. Silloin todella punnitsin, että mitä sitä oikein haluaa tehdä isona ja millaista elämää elää. Tällä hetkellä koen, että olen kovaa vauhtia matkalla kohti unelmia. Luotan siihen, että tulen saavuttamaan kaiken mitä haluan, jos vain teen kovasti ja tarpeeksi töitä niiden eteen. Tässä kohtaa mulla ei oo siis kriisiä, mutta silti joka vuosi syntymäpäivän aikoihin haluan hiukan miettiä, mitä sitä on tullut tehtyä. Kriisihän tarkoittaa sitä, että henkilö alkaa pohtimaan omaa menneisyyttään ja saavuttamiaan asioita. Jos henkilö on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, ei kriisiä ole. Mutta jos tilanne ei miellytä, tuntuu, että ei olisi tehnyt elämässään niitä asioita, joista oikeesti nauttii tai tuntuu, että eläisi elämää joitain muita kuin itseä varten, niin silloin on kriisi. Siinä kohtaa usein lähdetään muuttamaan elämää tunne edellä eikä jälki aina ole ehkä sitä parhainta mahdollista. Kuulostaako tutultu? Löytyykö sinun lähipiiristäsi vastaavia kokemuksia?

nettokoko0029r
Coming soon.. uutta materiaalia, uusia kuvia!!

Sen sijaan, että yhtäkkiä lähtisi analysoimaan omaa elämää ja sen seurauksena muuttamaan sitä radikaalisti, kannustan päivittäin pohtimaan omia arvoja ja asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Päivittäin kun arvioit, oletko elänyt päiväsi omien arvojesi mukaisesti, koetko tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa arkeasi kohtaan. Silloin tiedät, että olet matkalla oikeaan suuntaan, eikä ylilyöntejä välttämättä tapahdu niin helposti. Toki ylilyönneissäkään ei ole mitään vikaa, jos niistä todella nauttii ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen vielä parinkin vuoden päästä. Me elämme tätä elämää täysin itseämme varten, joten tee siitä sellainen, että nautit jokaisesta hetkestä!

Itse pidän siitä, että keskityn enemmän tulevaan kuin menneisyyteen. Mennyttä kun ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden me rakennamme jokainen itse. Mennyttä on kuitenkin kiva välillä muistella, ja ajattelin tässä kohtaa hieman koota yhteen sitä, että mitä kaikkea sitä on ehtinytkin 27 vuoden aikana saada aikaan. Välillä yhteenvedon tekeminen avaa silmiä, ja suosittelen tätä myös sinulle, jos koet välillä ahdistusta siitä, että vuodet vierii, etkä olisi muka ehtinyt mitään tekemään vielä tähän mennessä. Yhteenvedon jälkeen huomaatkin, että hittolainen, mähän olen tehnyt jo vaikka mitä!

179927_10152857808685473_290030808_n
Kuva: Naisten Pukutehdas, kuvaaja: Nana Simelius

 

Alotetaanpa ihan alusta. Vuonna 1988 maaliskuussa minä siis synnyin. Synnyin perheeseen, jossa oli jo yksi tyttölapsi. Mun ja siskoni lisäksi meidän perheeseen syntyi heti perään pikkuveli. Neljän vuoden sisään meitä tuli siis kolme. Olemme kuin kolmoset. Olen siis perheen keskimmäinen. Ootko muutes koskaan lukenut kirjallisuutta siitä, että mitä vaikutusta on sillä, oletko perheen vanhin, keskimmäinen vai nuorin? Se on aika mielenkiintoinen aihe. Voin siitä joskus kirjoittaa teille. Mutta ei siitä sen enempää nyt tässä kohtaa. Mun sisarusten kanssa olen ollut aina todella läheinen. Mun perhe kokonaisuudessaan on erittäin tiivis, ja olen ja olen ollut erittäin rakastettu. Siitä olen kiitollinen joka päivä.

Mutta siirrytääs sitten suoraan vähän vanhempaan ikään. Koulut kävin oikein mallikkaasti. Kun pääsin yhdeksänneltä luokalta, komeili todistuksessa hieno 9.2 keskiarvo. Edellisenä syksynä se oli vielä makeempi 9.4. Ei voi siis väittää, että sitä tyhmä olisi. Mutta pakko kyllä todeta, että suorittamalla olen kyllä koulut melkeinpä käynyt. Olin niin kunnianhimoinen, että koenumerot olivat mulle kaikki kaikessa. Koulun ohella treenasin paljon ja kuuluin mahtavaan joukkuevoimistelu joukkueeseen, jonka kanssa tuli koettua monia mestaruuksia. 

Yläasteen jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Meksikoon. Vuosi oli 2004. Siellä vietin aikaa vuoden verran ja pakko todeta, että tämä matka muutti mut täysin. Kaikki ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Ensimmäiset kuukaudet siellä oli yhtä helvettiä. Näin jälkikäteen kun olen lukenut mun päiväkirjaa, niin ihmettelen suuresti miten olen jaksanut päivittäin nousta sängystä. Olin perheessä, joka laiminlöi kaiken ja olin täysin omillani. Lähes kaikki perustarpeet puuttuivat, vain talon seinät ja huoneen lämpö oli. Mitään muuta ei ollutkaan. Sinnikkyyteni ja päättäväisyyteni ansiosta jaksoin kuitenkin jatkaa matkaa. Olin päättänyt, että en luovuta. En halunnut olla sellainen, en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos olisin luovuttanut. Mutta kyllä se kävi monesti mielessä. Ikävä oli kova ja 16 vuotiaana oli rankkaa kokea totaalinen yksinäisyys. Kaikki tuki ja turva oli Suomessa, ja aina en saanut yhteyttä edes heihin. Oli vain pakko selvitä yksin. Lopulta kuitenkin parin kuukauden jälkeen pääsin vaihtamaan perhettä, ja sen jälkeen meno vain parani päivä päivältä. Loppujen lopuksi kotiin paluu oli rankkaa. Mun elämä oli siellä, mutta samalla mulla oli halu palata takaisin Suomeen. Ristiriitaista. Meksikosta palasi vahva ja sosiaalinen Susanna. Olin päättänyt, että sitten kun Suomeen pääsen, en enää ikinä valita. Oli se kokemus sen verran rankka, mutta antoisa. Tämän kokemuksen jälkeen osasin arvostaa niinkin yksinkertaisia mutta suuria asioita kuin koti, lämpö, kosketus, sanat, yhteenkuuluvuus, lojaalius, luottamus. Tästä matkasta suurimpana lahjana olen saanut positiivisen ajattelun ja uskon siihen, että kaikella on aina tapana järjestyä.

IMG_0134_800x500
Rakas ystävä on ollut jakamassa ja kokemassa kaikki elämäni tärkeimmät hetket! Kiitos!

Vaihtovuoden jälkeen alkoi lukio, jonka suoritin tällä kertaa hieman rennommin. Olin Meksikosta tuonut mukanani ”manana” (manjana) ajattelun. Mulla ei ollut mihinkään kiire. En myöskään enää pitänyt koulumenestystä niin tärkeänä. Olin kiinnostunut monesta asiasta, enkä tiennyt yhtään mikä musta tulisi isona. Tämä näkyikin sitten kirjoitettujen aineiden määrässä. Kirjoitin kahdeksan ainetta, joista kieliä oli viisi (suomi, ruotsi, englanti, espanja ja saksa) ja näiden lisäksi pitkä matikka, psykologia ja filosofia. Mä en ole kielissä ollut koskaan mikään hyvä, mutta pakko kyllä nostaa hattua, että olen noin monta kieltä kirjoittanut. Harmi vaan, että taidot on alkaneet hieman tässä vajaa kymmenen vuoden aikana ruostumaan. Kirjotusten aikaan osallistuin myös Miss Suomi kilpailuun, jossa sijoituinkin sitten 1. perintöprinsessaksi. Siinä oli kyllä todellakin ehkä huonoin ajankohta koko kilpailulle, mutta onneksi lukion rehtori osasi hieman joustaa ja sain kaikki aineet kirjoitettua suunnitellusti, vaikka ongelmia aikataulun kanssa oli hieman. Missi vuosi toi mukanaan mukavia juttuja, mutta sain kokea myös sen varjopuolen, sillä vaivakseni sain ahdistelijan, joka seuraili liikkeitäni liki kahden vuoden ajan. Tämän kokemuksen jälkeen olin pitkään pelokas ja vainoharhainen. En uskaltanut olla yksin. 

1934114_79737985472_4732_n

IMG_0778

Koko lukion ajan tein töitä Shellillä koulun ohella. Oli muuten aivan loistava paikka oppia oikeaa työmoraalia. Siellä sai paiskia töitä. Voi niitä aikoja! Tämä todella opetti arjessa pärjäämisen ja sen, että mikään ei tule ilmaiseksi. Lukiosta päästyäni pidin välivuoden ja tein töitä optisena myyjänä. Aivan huikea kokemus sekin. Näiden työkokemusten myötä opin erittäin hyvää asiakaspalvelua. 

Välivuoden jälkeen päätin hakea kouluun. Hain lukemaan sosiaalialaa. Myyntiala myös kiinnosti, mutta tässä kohtaa ajattelin, että en osaa myydä. En oikeasti tiennyt mitä myyminen on. Opiskelun ohella koko kolme vuotta olin töissä Liikuntakeskus GoGolla, josta jälleen opin lisää asiakaspalvelua, ihmisten kohtaamista. Liikkuvalle ihmiselle, tämä työpaikka oli unelma. Siellä olosta nautin erittäin paljon. Tein myös mallintöitä sivutoimisena. Oli paljon mukavia keikkoja. Valmensin koko nuoruuteni myös joukkuevoimistelua. Kaiken ajan kulutin treenisalilla joko valmentajan roolissa tai itse treenaamalla. Valmennusvuosia mulle kertyi yhteensä kahdeksan ja kävin myös koulutuksia siihen liittyen.

3132375_orig

Jossain kohtaa muutin mieheni kanssa myös pois kotoa, ja ostimme kaksion yhdessä. Emme halunneet muuttaa vuokralle, joten töissä oli sitten käytävä, jotta sai lainaa lyhennettyä opiskelujen ohella. Me rakastamme mieheni kanssa myös matkustelua, joten matkustelimme myös paljon. Tämän kaiken lisäksi halusin vielä kerran elämässäni lähteä ulkomaille asumaan. Mulla oli sellainen tunne, että jotain jäi vielä hampaan koloon Meksiko reissulta, joten hain kanadalaiseen yliopistoon opiskelemaan puoleksi vuodeksi. Jälleen pakattiin kamppeet kasaan ja matka alkoi. Mun mies jäi pitämään pirttiä pystyssä ja minä lähdin toteuttamaan itseäni. Vau mikä mies mulla, eikö?

Puoli vuotta Kanadassa meni vauhdilla. Siellä viimeistään sain kipinän salitreenaamiseen ja palasin sieltä erittäin hyvässä kunnossa. Mä valmistuin Sosionomiksi (AMK) vuoden 2012 elokuussa, josta suoraan aloitin työt alalla. Päihde- ja mielenterveys sekä lastensuojelu olivat vahvuuteni. Tein muutamia sijaisuuksia eripaikoissa ja pian sain vakipaikan Tampereen kaupungilta. Nautin työstäni. Rakastan ihmisten auttamista. Koin, että olen juuri oikealla alalla. Asiakkaat pystyivät luottamaan muhun, sain rakennettua erittäin antoisia asiakassuhteita. Koin, että pystyin olemaan avuksi. Jossain kohtaa kuitenkin alkoi pitkä sairauskierre ja minut jouduttiin siirtämään pois vakityöpaikastani sisäilmaongelmien vuoksi. Tämän jälkeen aloin pohtimaan elämää uudelleen. Mitä sitä haluan tehdä? Ja yrittäjyys tuli kuvioihin. Jäin pois mallitoimiston listoilta ja aloin tekemään mallintöitä omalla nimellä. Tämä on ollut elämäni paras päätös. Ja siitä lähtien olen saanut olla mitä hienoimmissa projekteissa mukana. Viimeisimpänä Suomen Häämessut -kiertueen näytösten tuottajana ja mallina. Aivan huikeaa! Yrittäjyydessä kiehtoo vapaus ja vastuu sekä ennen kaikkea MAHDOLLISUUS. Myös työ myyntialan ammattilaisena on ollut erittäin palkitsevaa, mutta haastavaa. Mun ihmissuhdetaidoilla on ollut erittäin paljon hyötyä. Lähdin myös lisää opiskelemaan ja valmistuin Health Coachiksi syksyllä 2014. Työ liikuntakeskuksessa ja valmentajan urani joukkuevoimstelun parissa oli jäänyt muhimaan mun alitajuntaan, ja vihdoin sain myös ammatin rakennettua näistä vahvuuksistani. Tämän saralla olen edelleen aloittelija, ja tavoitteenani on kehittyä siinä koko ajan lisää.  

30309_10150210340890473_4521586_n

Muutama vuosi sitten muutimme myös isompaan asuntoon ja löysimme rivitalo asunnon aivan unelma paikalta. Ja mikä ihaninta mieheni kosi minua 12.12.12 ja nyt olen onnellisesti ollut naimisissa tasan kuukauden. Olen maailman onnellisin nainen, sillä rinnallani on mies, joka on jakanut nämä kaikki kokemukset kanssani vuodesta 2001 lähtien.

10460817_10203743221397394_2938871146450024331_n

 

Häistä laitan piakkoin myös oman postauksen, kun olen saanut viralliset hääkuvat itselleni. Teitä jo varmasti kiinnostaisi kuulla, miten häät kisadieetillä oikein menivät? Mutta malttakaahan vielä hetki..

IMG_9901
Kuva: Jimi Soinila Photography

Oho.. tulipas tästä postauksesta pitkä. Elämään mahtuu näköjään niin paljon kaikkea. Minusta tärkeintä on huomata, että kaikella on oikeasti ollut tarkoituksensa. Jostain syystä ne kaikki on tapahtunut, ja jokainen hieno ja vähän vaikeakin kokemus on kasvattanut ja minusta on tullut niiden ansiosta sellainen kuin olen. Olen kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka on jossain kohtaa mun elämää ollut mukana ja kulkenut tai vain poikennut minun elämäni polulla. Kiitos!

Nyt en jaarittele enää enempää. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun!

Mukavaa viikonloppua!

Ja ainiin, huomenna mulla on tankkauspäivä.. siitä lisää myöhemmin°

★ Susanna

ppssst… check this out!

Häät dieetillä

Kyllä vain, luit otsikon ihan oikein. Mulla tosiaan on ne häät tässä dieetillä. Jotenkin tähän päivään saakka olen pitänyt häiden tuloa hyvin kaukaisena. Vasta tänään on tullut ihan oikeasti sellainen fiilis, että lauantaina olen tosissani menossa naimisiin. Meillä oli tänään kirkkoharjoitukset ja siitä se jännitys sitten lähti.

Olen samanaikaisesti myös dieetillä ja arvatkaas mitä, sillä ei oo ollut mitään vaikutusta mun hääsuunnitteluihin. Vielä reilu vuosi sitten ajatus häistä ja kisadieetistä samaan aikaan tuntui melko haastavalta ja jopa vähän pelottavaltakin. Ajattelin, että siitä tulisi erittäin raskasta, mutta samalla tiesin, että jos sellaiseen joku pystyy niin minä pystyn. Mutta nyt kun häihin on enää kaksi yötä, ovat ajatukset hyvinkin erilaiset. Olen viime aikoina, kuten koko vuoden, voinut oikein hyvin, treenit kulkee loistavasti ja kunto sen kuin paranee. Fiilis on loistava. Nautin todella olostani. Pidän siitä miltä näytän peilissä. Jään välillä jopa ihailemaan omaa kuvaani. Joten mikäs sen parempi ajankohta olisikaan häille? 

215042_10150565113375473_4816532_n

Toki dieetin ja häiden sovittaminen yhteen olisi voinut olla haastavaa, mutta suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys ovat olleet asiat, jotka ovat auttaneet arjessa. Häävalmistelut ovat menneet melko vaivattomasti ja olen jopa pystynyt nauttimaan tästä ajasta. Pari kertaa on ollut myös hermot hiukan kireällä, mutta treeni ja hyvin aikataulutettu arki ovat olleet mun pelastus. Häät ja dieetti ovat molemmat tukeneet toisiaan ja pitäneet arjen tasapainossa. Usein häitä valmistelevat morsiamet hullaantuvat koko hääjuttuun eivätkä nää enää elämässä mitään muuta kuin häät. Kaikki arjen toiminnat kohdistuvat vain häihin, elämä pyörii häiden ympärillä. Samoin tapahtuu dieetillä. Elämä pyörii ruoan, treenin ja tulevien kisojen ympärillä. Usein kilpailijoille käy niin, että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin fitness ja kaikki huomio annetaan tuleville kilpailuille.

Mitäs sitten tapahtuu kun häät ovat ohi? Tai entäs kilpailijoille, kun fitness kilpailut ovat ohi? Elämä tuntuu tyhjältä, eikö vaan? Silloin voi tavallinen arki tuntua tapahtuman jälkeen hyvin tylsältä. Jotkut jopa masentuvat siitä. Ja tähän verraten häät dieetillä onkin ollut ihan hyvä juttu. 

IMG_0215
Hiukset värjätty häitä varten. Kiitos Tuija Leivo ja PRIME Hair And Beauty Design

Mulle kahteen projektiin samanaikaisesti panostaminen on ollut enemmän kuin sopivaa. Molemmat projektit tukevat toinen toisiaan. Tässä hässäkässä ei ole aikaa liialliselle jahkailulle ja itsensä kritisoinnille oman kunnon suhteen, mutta samalla treenit ja tarkka ruokavalio pitää arjen kasassa hääkiireidenkin aikana. Arki rullaa ja olemme onneksi selvinneet ilman mitään suurempaa stressiä ennen häitä. Tämä aika on ollut yhtä prinsessana olemista. Mun hiuksista, kampauksesta ja meikistä vastaa Tuija Leivo PRIME:stä. Olen super onnellinen, että mulla on näin tärkeänä päivänä henkilö, joka tuntee mut ja mun tyylin tekemässä mun häälookin. Ja se on aivan tyrmäävä, uskokaa tai älkää. Tänään kävin laitattamassa myös hääkynnet. Niistä tuli kauniimmat kuin osasin edes kuvitella. Kiitos Elina ja Studio Feel It! Kyllä tämä leidi rupee olemaan kunnostettu päästä varpaisiin. 

Nyt en aijo muuta kuin pysähtyä ja nauttia joka hetkestä..

Seuraavan kerran teille täällä kirjoitteleekin sitten rouva! Heh, kuulostaapa hassulta..

Mukavaa alkavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille! 

★ Susanna

Myös hääkynnet ovat nyt kunnossa ja aivan ihanat! Kiitos Elina ja Studio Feel It!
Myös hääkynnet ovat nyt kunnossa ja aivan ihanat! Kiitos Elina ja Studio Feel It!