Olenko se äiti, joka ei enää osaa puhua mistään muusta kuin vauvajutuista?

Tiedätkö sen naisen ja äidin – kutsutaan häntä vaikka Pirjoksi, joka jatkuvasti puhuu mitä heidän Viljo on viime aikoina tehnyt? On sitten kuulijakunta kuka tahansa, Pirjon puheenaiheet pyörivät aina lapseen liittyvissä asioissa. 

Onko äitinä vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella liity lapseen?

Tällä viikolla oli pitkästä aikaa tilanne, jossa pääsin tutustumaan uuteen ihmiseen, joka ei ole äiti eikä isä. Tapaamisella ei ollut myöskään mitään suurempaa tarkoitusta, tai meillä ei ollut selkeästi mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Tämän tapahtuman ansiosta ymmärsin, että minusta on kovaa vauhtia tulossa tuo Pirjo. Oli erittäin vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella olisi liittynyt lapseen. Kaikki minun omat kuulumiset liittyvät totta kai lapseen. Tai hetkinen – miten niin totta kai? Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?  

Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?

Muistan vielä hyvin kuinka itse en ymmärtänyt lapsettomana aikuisena tällaisia Pirjon kaltaisia äitejä ja isiä. Oli jopa hieman raskasta keskustella tällaisten kanssa, sillä loputtomiin ei ketään jaksa oikeasti kiinnostaa muiden lasten tekemiset. Tuolloin päätin, että minusta ei tulisi koskaan sellaista ihmistä. Mutta oikeasti en edes tiennyt, mitä vanhemmuus on. Se valtaa koko elämän. Se tuo uudenlaisen merkityksen elämälle. Miksi siitä ei saisi puhua, jos siltä tuntuu?

Loputtomiin ei ketään jaksa kiinnostaa muiden lasten tekemiset!

Vanhempana sitä näköjään helposti sukeltaa sellaiseen kuplaan, jossa aidosti ja oikeasti luulee, että muut jaksaisivat ihailla sitä omaa aarretta yhtä paljon kuin itse. Viime aikoina olen myös huomaamatta lähtenyt lähentymään ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Uskon, että tähän liittyy osittain myös se, että tämä oma elämänvaihe on vain sellainen, jolloin kaipaa seuraa, jossa saa avautua omista arjen asioista. Ja näihin suurena osana kuuluu oma lapsi. Huomaan myös, että ystävyyssuhteet syvenevät nopeasti lasten myötä. Vertaistuen tarve on niin voimakas, että sitä saattaa hyvin nopeastikin alkaa jakamaan hyvin henkilökohtaisia asioita lähes tuntemattomalle ihmiselle. 

Vanhempana sitä helposti sukeltaa kuplaan, jossa luulee muiden jaksavan ihailla omaa aarretta yhtä paljon kuin itse.

On erittäin antoisaa, kun huomaa toisen todellakin tajuavan mitä kaikkea käy läpi. Se on sanatonta ja sanallista ymmärrystä. Ja tällaista yhteyttä en ole koskaan ennen tuntenut. Nyt vasta kun olen tullut äidiksi, oikeasti ymmärrän kuinka tärkeää on pitää lähellään ihmisiä, jotka tuovat hyvää elämään. Se on myös sen vuoksi tärkeää, sillä haluan olla omalle lapselleni hyvä vanhempi. Ja siihen pystyn vain, jos ympärilläni on kannustavia ja positiivisia ihmisiä. Sellaisia, jotka jaksavat kuunnella juuri niitä vauvajuttuja. Se on minun elämää tällä hetkellä. Mutta kaikki turhanpäiväinen ilkeys, muista pahaa puhuminen tai kyräily eivät kuulu minun elämään. Sellaista en myöskään halua oman lapseni elämään. 

Äidiksi tultuani olen alkanut ymmärtää läheisten ihmisten merkityksen!

Ehkä he, jotka eivät jaksa kuunnella vauvajuttuja, väkisinkin eteentyvät minun elämästä. Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että ehkä vielä joskus lähennymme uudelleen – jos niin on tarkoitus. 

Nyt on minun hetkeni olla Pirjo – ja olen ylpeä siitä!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vanhemmuuden paineet – luodaanko me itse paineet itsellemme?

Vauvauintiin liittyvä epävarmuus – miten saan pidettyä vauvan rauhallisena?

Yrittäjyys vauva-arjen keskellä – Yrittäjyys tekee minusta paremman äidin!

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Elämä on todellakin muuttumassa. Se on muuttunut pikku hiljaa väistämättä raskauden myötä, mutta viimeistään synnytyksen jälkeen tapahtuu isoin muutos. Nyt en puhu materiaalista, arjen rutiinien tai ympäristön muuttumisesta. Puhun minusta itsestä, naisesta. Olen alkanut henkisesti valmistautumaan siihen, että kolmen kuukauden päästä minua kutsutaan äidiksi. Olen silloin äiti! Kuulostaa niin ihmeelliseltä, ja oma suhtautuminen siihen on hieman ristiriitainen – samanaikaisesti olen super onnellinen, mutta myös mietteliäs. Olo on kuin olisi hieman hukassa oman identiteettinsä ja minäkuvansa kanssa.

Jos olen äiti, niin miten olen myös nainen? Miten löydän näiden kahden välille tasapainon? 

Olen kuullut valmennettaviltani useita tarinoita siitä, kuinka oma naiseus katosi synnytyksen jälkeen ja tilalle tuli äitiys.

Monet naiset ovat tuota pohtineet, ja lähteneet etsimään omaa naiseutta vuosia äidiksi tulemisen jälkeen. Tässä ei ole kyse pelkästään kahdesta erilaisesta sanasta, joiksi sinua kutsutaan. Tässä on kyse hiukan isommasta asiasta. Olen siis törmännyt asiaan useasti yli kymmenen vuoden aikana, mutta vasta nyt kun se kolahtaa omalle kohdalle, olen aidosti alkanut miettimään asian todellista merkitystä.

  1. Muuttuuko minun identiteetti automaattisesti ainakin muutamaksi kuukaudeksi naiseuden painopisteestä äidiksi?
  2. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?
  3. Osaanko olla tilanteessa onnellinen?
  4. Milloin herään siihen, että haluankin jälleen löytää naiseuteni? 
  5. Entä miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille?

Muistan ajatelleeni ennen raskautta, että olen todellakin valmis luopumaan omasta itsestäni. Olen vihdoin valmis siirtymään vaiheeseen, jossa tärkeämpää onkin oman itsensä sijaan pieni ihminen. Edelleen muistuttelen itselleni tästä. Mutta vaatiiko äitiys todella sitä, että pitää luopua omasta itsestä? Äitiys ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että naiseuden kokeminen on ihan yhtä tärkeää.

On siis hyvin olennaista selvittää, mitä naiseus tarkoittaa minulle? Mistä asioista en ole valmis luopumaan? Meidän ei ole pakko luopua kaikesta – eihän?

En olisi uskonut, että minun oma naiseus ja sen kokeminen – erityisesti pelko sen kadottamisesta – on näin vahva. Haluan pitää siitä kiinni. Mutta ymmärrän myös, että se väistämättä jää hetkeksi hieman sivuun. Ainakin siksi aikaa, että opimme elämään vastuullisina vanhempina ja laittamaan pienen ihmisen oman itsemme edelle. Olemme täysin uuden asian äärellä. Meistä tulee ensimmäistä kertaa äiti ja iskä. Se on iso juttu!

Lapsen tarpeet menevät auttamatta omien tarpeiden edelle. Se on selvä!

Kuitenkin haluaisin jo nyt löytää rauhan itseni kanssa. 

Miten voisin luottaa siihen, etten hukkaa täysin itseäni – sitä naista joka olin ennen raskautta!

by Susanna (rv 25)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

En voi koskaan nauttia vauvani tuoksusta – miten aistivamma vaikuttaa elämääni?

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

 

Instagramissa on menossa huikea arvonta 7.3 asti. Osallistu ja voita Oot niin ihana -vauvakirja itsellesi tai ystävällesi!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA 💕 yhteistyössä @mammas.fi kanssa arvon yhden Oot niin ihana -vauvakirjan (arvo 53€). 😘 Oot niin ihana on uudenlainen, moderni vauvakirja. Sisältö ja ulkoasu on tehty yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Tämä on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @mammas.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy torstaina 7.3 klo 18. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #mammas #pregnant #vauvakirja #ootniinihanavauvakirja #ootniinihana 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Olen viime aikoina havahtunut useaan kertaan ajatuksissani toteamaan itselleni kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Elän omaa unelmaani. Olen juuri siinä tilanteessa, johon olen jo muutaman vuoden halunnutkin. Pelkäsin jo jossain kohtaa, etteikö tätä hetkeä tulisi. Mutta onneksi – nyt se on täällä!

Alkuraskauden pohdintojen, pelkojen ja epäilysten jälkeen vihdoin on tullut seesteinen vaihe. Se vaihe mistä kaikki ovat puhuneet ja hehkuttaneet, kuinka ”nainen on kauneimmillaan raskaana” ja ”naiset hehkuvat onnea”.

Aivan hei – tämä on se raskauden toinen kolmannes , jota kaikki ovat mainostaneet. Tämä on se hetki, kun raskaus on ihanaa!

Alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen aikoihin epäilin suuresti, että tällainen tasainen ja yltiöonnellinen vaihe olisi vain kaikkien yhteinen keksitty harha, jotta kaikki naiset jaksaisivat tsempata tuon alkuraskauden yli. Nyt kuitenkin kun mennään raskauden kuudetta kuukautta, on kaikki alkanut loksahtamaan paikoilleen. Olen jollain tavalla jatkuvasti erittäin onnellinen. Olen onnellinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Täydellistä ei elämän tarvitse olla, mutta nyt se tuntuu täydelliseltä. Tällä hetkellä toivon, että tämä mielentila ei lähtisi koskaan pois.

Tällä hetkellä minun ei tarvitse murehtia työjuttuja. Minun ei tarvitse saavuttaa mitään. Voin vain olla tässä, ja just näin on tosi hyvä! Olen myös aidosti tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani. Onnistuin rakentamaan itselleni arjen ja combon, johon on turvallista, helppoa ja ihanaa saada kesäkuussa toivottaa tervetulleeksi meidän odotettu uusi tiimiläinen. Tästä kuplasta en halua enää irroittaa! Tähän kuplaan olen pitkään halunnut päästä.

Kunpa vain saisin jäädä tähän onnelliseen raskauskuplaani ikuisesti!

Minun kohdallani tämä kupla tarkoittaa itsestä huolehtimista, elämästä nauttimista ja parisuhteessa rakastamista. Haluan valmistautua pienokaisen tuloon omalla tavallani. Haluan aidosti kokea nyt kaiken, ja olla läsnä tässä hetkessä. En halua mitään turhaa negatiivista elämääni. Onneksi kuplan seinät on rakennettu sen verta joustaviksi, että tarvittaessa ne potkaisee kaiken negatiivisen pois luotani. Tätä olotilaa haluan suojella, sillä kaikki on just nyt niin hyvin!

Tutut ja tuntemattomatkin ovat minulle viime aikoina tulleet juttelemaan ja kertomaan, kuinka heidän mielestään hehkun tällä hetkellä ympärilleni suurta onnea. On ollut todella ihanaa kuulla, sillä siltä minusta tällä hetkellä tuntuukin. Nyt olen jälleen löytänyt merkityksen elämälleni. Tämä merkitys on kaikista maailman merkityksistä se kaikkein kallein ja maailman tärkein. Olen myös onnellinen, että saan jakaa tämän kaiken juuri mieheni kanssa. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen, sillä juuri hän on opettanut minulle elämää, jossa saa ja kuuluu nauttia. Tämä elämäntapa on se, joka tekee meistä onnellisen. 

Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, kuinka suuri voima ja viisaus meidän naisten vartaloissa piileekään. Miten ihmeellistä ja ihanaa on se, että me pystymme oikeasti kehittämään sisällämme jonkun niin ainutlaatuisen olennon kuin oman lapsen. Jo nyt tunnen niin suurta rakkautta lastani kohtaan, etten millään jaksaisi enää odottaa, että saisin hänet syliini.

Päällimmäisenä tällä hetkellä on kiitollisuus. Kiitos! Tätä on niin kauan toivottu ja odotettu.

Ja nyt olen vain niin onnellinen!

by Susanna (rv 24)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

7 vinkkiä, miten neuvolassa voisi huomioida isät paremmin

 

 

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

Vauvakuume, tuo todella puhuttu aihe ja yleinen termi pakottavasta halusta ja kaipuusta saada lapsi. Se on pakahduttava tunne, joka ei jätä rauhaan. Termi usein vilahtelee naisten keskusteluissa, mutta on osittain myös hyvin henkilökohtainen ja arka aihe. Olet ehkä törmännyt tilanteeseen, jossa sinulta on voitu jo kysyä tuo maaginen ja samalla ihan super ärsyttävä kysymys: ”no jokos sinulla on jo vauvakuumetta?” Omassa lähipiirissäni tämä kuume on alkanut leviämään melkoista vauhtia. Uskon, että kuume on osittain myös ympäristövaikutteinen. Jos et halua siis kuumetta, kannattaa pysytellä kauempana kuumeilijoista. 

 

Mistä tuossa kaikessa on kyse?

Puhuessani vauvakuumeesta viittaan henkilöön, joka on alkanut pohtia lasten tekemistä ja on kenties alkanut valmistautumaan vanhemmuuteen. Vauvakuume tarkoittaa tosin ihmisille hyvin eri asioita, ja tämän vuoksi termiä voi olla hankala käyttää. Osa käyttää vauvakuumetta hyvin kevyesti tilanteissa, joissa näkee lapsia, ja alkaa kevyesti myös itsekin kiinnostumaan lasten hankinnasta. Toisille se taas on orastava tunne tyhjyydestä ja pakottava tarve saada lapsi. Silloin se ei ole leikin asia! Tuo tunne ja sitä läpikäyvä henkilö tulisi ottaa vakavasti omien ajatustensa kanssa. 

Miten huomasin potevani vauvakuumetta?

Itselläni vauvakuume alkoi hiipiä elämääni reilu kaksi vuotta sitten. Olin tuolloin 28- vuotias. Olin vielä fitnessdieetillä, ja valmistauduin juuri toisiin SM-kisoihini. Tuohon asti olin elänyt todella paljon fitness edellä, ja se elämäntyyli tuntui sopivan minulle täydellisesti. Olin onnellinen. Kun vauvakuume alkoi ilmestyä elämääni, alkoivat myös omat ajatukset ja asenteet muuttumaan. Fitness alkoi yhtäkkiä tuntumaan toisarvoiselta. Voittaminen ei ollutkaan enää tärkein asia. Voittamista tärkeämpää olikin alkaa pitämään omasta kehosta huolta, ja samaan aikaan huoli omasta hedelmällisyydestä nousi pintaan. 

Kävin vielä vuoden 2016 SM-kisat läpi, mutta ajatuksissa oli jatkuvasti lajin lopettaminen.

Sen tietää, että tällaisessa mielentilassa kilpailuista ei tullut enää mitään. En ollut läsnä lavalla. En enää halunnut sitä, mikä oli ollut monen vuoden ajan minulle tärkeintä.

Kisojen jälkeen ymmärsin, että nyt on aika lopettaa, sillä en voisi heti saada lapsia, vaan kehoni tulisi saada palautua. Päässäni vauvakuume ei kuitenkaan antanut armoa. Puolivuotta kilpailuiden jälkeen päätimme jättää ehkäisyn pois. Kuukautiseni oli palautuneet heti normaaliksi ja koin, että kehoni olisi jo valmis. Minulla vauvakuume valtasi kaikki ajatukset. Elämä alkoi tuntumaan tyhjältä ja täysin merkityksettömältä. Kuume aiheutti mielessä suuria tunnemyllerryksiä. Aloin hetkessä arvioimaan koko elämääni. 

Mikä lääkkeeksi kuumeeseen?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kuumetta voi yrittää vaimentaa. Mutta sen sammuttaminen tuntui itselläni ainakin mahdottomalta. Omalla kohdallani kuume kesti reilu kaksi vuotta. Selviydyin siitä keskittymällä elämäni muihin asioihin ja näkemällä ympärilläni myös muita tärkeitä aiheita. Keskityin itselleni luontaisiin juttuihin kuten liikkumiseen, ystävien tapaamiseen ja oman henkisen tasapainon löytämiseen. Halu saada lapsi jyskytti kuitenkin jatkuvasti takaraivossani. Eikä se helpottanut, vaikka aikaa kului. Mikään ei vaan tuntunut enää merkitykselliseltä. 

 

Ihan superisti tsemppiä kaikille kuumeilijoille! <3

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Miksi? Why?

Mä usein kysyn itseltäni, miksi mä teen juuri niitä asioita arjessani mitä teen. Mun mielestä on todella hyvä ajoittain katsoa omaa elämää hiukan kauempaa, sillä se avaa kyllä usein silmät näkemään asioista hieman enemmän. Usein uppoudutaan siihen omaan elämään niin syvälle, että ei enää nähdä kuinka meillä oikeasti menee.

Viimesen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita mun omassa elämässä ja jokainen niistä on opettanut mulle todella paljon siitä, että hetkessä elämä voi mennä totaalisen sekasin, kaikelta voi lähteä pohja, mutta jostain kumman syystä asiat alkaa pikku hiljaa loksahtelemaan paikoilleen ja alkaa se aurinko paistamaan sinne risukasaankin.

Tällaisessa elämäntilanteessa on ollut varmasti moni muukin. Tarkoitan tilanteella sitä, että alkaa jälleen rakentamaan omaa elämää uudestaan. Opettelee tekemään asiat eri tavalla, jotta ei löytäisi vuosien päästä itseään tekemästä jälleen niitä samoja virheitä, joita on jo tehnyt aikaisemminkin. Tuollainen tilanne on melko pelottava, sillä mistä sitä voisi tietää mitä kannattaa tehdä? Mistä sitä oikeasti tietää, että on menossa oikeaan suuntaan tai että ei tekisi jälleen niitä samoja virheitä? Toisaalta eihän sitä voikaan koskaan tietää, mutta yks juttu mun mielestä on ihan hyvä muistaa ja pitää mielessä, jos haluaa saada mielenrauhan itsensä kanssa. Eihän kokoaikaa voikaan epäillä tai pelätä elää. Kyllä tänään viimeistään kannattaa aloittaa se eläminen täysillä, jos sitä ei ole vielä tehnyt. Tää yksi asia on yksinkertaisuudessaan se, että tietää miksi elää? Miksi juuri sä elät? Mulle tuon asian tajuaminen on auttanut siinä, että kun tuo asia on kirkkaana mielessä tiedän tekeväni oikeita valintoja, tiedän että olen oikealla polulla.

000-003

Mun oman elämän MIKSI on lyhennettynä halu auttaa muita ja saada ihmisissä herään innostuksen tunteita. Tuon kautta myös itse saan todella hyvää mieltä, ja koen onnistuvani. Pidän tuon asian jatkuvasti mielessä, ja jos mulle tulee vastaan tilanne, josta en ole ihan varma, mietin asian tuon kannalta. Onko kyseinen asia sellainen, joka tukee mun suuntaviittaa siitä miksi täällä eletään.

Ootko sä koskaan miettinyt, mikä on sun oma MIKSI?