Missistä bikini fitness kilpailijaksi

Taas on se aika vuodesta, kun uudet missifinalistit tekee kiertuettaan ja pian taas kruunataan uusi missikolmikko. Omasta missikiertueajasta on jo kulunut tovi. Aina tähän aikaa vuodesta muistelen usein omaa missivuotta ja siihen liittyviä asioita. Pakko kyllä todeta, että välillä mulla herää pientä kateutta nykyajan missikilpailuita kohtaan, sillä onhan ne nyt jo paljon hienompia juttuja mitä missit saa ja pääsee kokeen. Meidän aikana ei juuri muuta kiertueeseen kuulunut kuin näytökset ja joitakin kuvauksia. Ei ollut liikunnallisia ohjeistuksia, ei ohjeita esiintymiseen, eikä mitään matkoja saatika stailausta. 

DSC04623
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/
DSC03454_1000
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/
DSC04059_1000pix
http://misssuomi.kuvat.fi/kuvat/

Hienoa on, että kaikki menee eteen päin. Missikisat oli jo jonkin aikaa hyvin kaukana tästä ajasta, joten uudistus tuli todellakin tarpeeseen. 

Tänään ajattelin hiukan kirjoittaa siitä, miten missikisat vuonna 2008 on osaltaan vaikuttanut siihen mitä minä olen nykypäivänä ja mikä vaikutus misseydellä on ollut esimerkiksi nyt tähän bikini fitness kilpailun valmistautumiseen. 

Palataanpa hiukan ajassa taakse päin ja vuoteen 2008, jolloin minut siis kruunattiin Miss Suomen 1. perintöprinsessaksi. Ennen kilpailuja mulla ei ollut koskaan käynyt edes mielessä, enkä ollut haaveillut, että haluaisin osallistua missikisaan. Tämä oli ehkä jotenkin hieman erikoista, että miksi sitten siellä kisoissa ylipäätänsä olin.  Jostain syystä sinne kuitenkin eksyin. Mehän osallistuttiin kilpailuun yhdessä mun hyvän ystävän kanssa. Mukana oli myös toinen kaveri, eli en ollut siellä yksin. Hauskinta siinä olikin se, että me ei oikein oltu mitenkään valmistauduttu. Kaikki oli hyvin uutta, eikä meitä juuri siellä edes ohjeistettu tai autettu. Siellä sitä sitten oltiin kiertueella, täysin pihalla kaikesta. Välillä kun niitä kiertueaikoja pohtii niin tulee jopa pientä ahdistusta. Mutta uskon, että kaikella on ollut tarkoituksensa ja se mitä silloin yhdessä ystäväni kanssa koettiin oli hyvin kasvattavaa henkisesti. Me oltiin aika nuoria, joka näkyy mun mielestä ulkonäössäkin. Olen erittäin tyytyväinen, että tänä vuonna mukana on reilusta yli 20 vuotiaita. Meidän aikana kaikki oli kahden kympin kieppeillä. Itse olin 19-vuotias. Koen, että liian nuori vielä tuohon maailmaan. 

DSC04361

Kaikki asiat tuli opittua siis kantapään kautta. Kruunauksen myötä aloin tekemään mallintöitä ja sen kautta olen oppinut hyvin paljon esiintymään. Olen myös oppinut kantamaan ylpeänä omaa vartaloani. Tiedän miten ja missä asennossa pystyn tuomaan vahvuuteni esille. Olen myös oppinut olemaan tyytyväinen itseeni ja kehittämään omia taitojani. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Olen myös oppinut pyytämään apua ja kysymään palautetta omasta toiminnasta. Mallintöiden kautta opin myös nauttimaan esiintymisestä. Lavalla kävely, koreografiat ja näytöksissä esiintyminen on tullut tämän seitsemän vuoden aikana hyvinkin tutuksi. Missin ja mallintyö on osaltaan opettanut itseluottamusta ja kovuutta. Mallimaailma on raakaa. Siellä harvoin saa positiivista palautetta. Ainoa palaute on se, että jos töitä riittää niin se on merkki siitä, että jotain on ehkä tehnyt oikein. Jäin itse pois toimiston listoilta jo muutama vuosi sitten ja olen tehnyt mallintöitä yrittäjänä. Olen nauttinut siitä, että olen saanut itse neuvotella sopimuksista. Olen myös päässyt tekemään tuottajan töitä ja sitä kautta näytöksiin koreografioita. Eteenpäin siis on menty.

DSC06430Miss Suomi kilpailun myötä opin myös sosiaalisen median merkityksen. Minulle tuli hyvinkin tutuksi julkisen työn vaarat ja mahdollisuudet. Opin myös puhumaan (voi kuulostaa hassulta, mutta totta on, että en osannut puhua:)) ja olemaan innostunut, iloinen ja ulospäinsuuntautunut haastatteluissa. Missivuoden aikana opin myös paljon itsestäni. Millaisen kuvan haluan muille antaa itsestäni? Millainen haluan olla? Olin hyvin arka enkä osannut tuoda itseäni esille niinkuin halusin. Siihen aikaan emme saaneet mitään tukea esiintymiseen, joten asiat tuli itse kokeilla ja oppia. Olen onnellinen kaikista kokemuksista, ovat ne sitten olleet mahdollisuuksia tai vastoinkäymisiä. Missivuosi ja sen tuomat tilanteet ja kokemukset ovat osaltaan kasvattaneet musta sellaisen mitä olen tänä päivänä. Olen onnellinen, että lähdin kilpailuun mukaan, sillä ilman sitä, en olisi tällainen kuin nyt olen.

DSC06587_v2b_1000pix

Ehkä yksi tärkeimmistä opeista kilpailuun liittyen oli se, että en lähde enää koskaan mihinkään kilpailuun valmistautumatta. Päätin, että jos joskus vielä kilpailen, teen kaikkeni, että minulle ei jää jossittelun varaa. Teen kaiken 100% ja sen jälkeen katson mihin se riittää. Menestyminen kovan työn jälkeen tuntuu paljon herkullisemmalta kuin menestyminen, vaikka et olisi tehnyt sen eteen mitään. Omaksuin tuon periaatteen myös muuhunkin elämään. Haluan kehittyä ja oppia kokemuksista. Miss Suomi kilpailu oli yksi parhaimmista opettajista. 

IMG_0027004

Koen, että tänä päivänä olen valovuoden päässä tuosta missi ajasta. Mitä kaikkea tähän seitsemään vuoteen mahtuukaan? Kuvissa vuonna 2008 on nuori ja hiukan pelokas tyttö, ja tänä päivänä kuvissa nään itsevarman ja onnellisen naisen, joka todella tietää mitä haluaa. Matka tähän päivään ei ole ollut helppo. Se juuri onkin parasta. Tiedän, että nyt olen vahvempi kuin koskaan. Eikä kehitys tähän lopu. Paljon on vielä asioita, joita haluan oppia. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin, mutta nyt ollaan pian sen hetken äärellä, että saan nauttia tekemästäni kovasta työstä. Ja tätä hetkeä odotan jo todella innolla!

Ja muuten seuraavat kuvat ovat viikon takaisista kuvauksista.. näitä saatte pian nähdä lisää 🙂 Kiitos kuvista Tomi Rehellille, meikistä ja hiuksista Prime Hair And Beauty Designin Tuija Leivolle ja mahtavasta kuvauspaikasta Pirkanmaan autohitsaus keskukselle Nokialle. 

KH7A2729
Kuva: Tomi Rehell, Hiukset ja meikki: Prime Hair And Beuty Design / Tuija Leivo, Kuvauspaikka: Pirkanmaan autohitsaus keskus/Nokia

Hieno on ollut matka vuodesta 2008 tähän päivään, enkä vaihtaisi päivääkään. Olen tyytyväinen, että olen päässyt tähän. Olen tehnyt kovasti töitä monien asioiden eteen. Ja se jos joku tuntuu hyvältä! 

Kannustan kaikkia kulkemaan kohti omia unelmia. Haastakaa itseänne olemaan paras versio itsestänne! 

★Susanna

Kuva: Tomi Rehell
Kuva: Tomi Rehell, Hiukset ja meikki: Prime Hair And Beauty Design / Tuija Leivo, kuvauspaikka: Pirkanmaan autohitsaus keskus/Nokia

Miten valmistaudun treeniin?

Viikot vierii ja vauhti kovenee ja sitä myöten myös kisat lähenee. Nyt olisi enää 2 weeks out ja se olisi sitten menoa Kultsan bikini lavoilla. Odotan tätä ihan mielettömästi. Odotan eniten sitä ihanaa kisajännitystä. Siitä saa jonkinlaista voimaa ja tsemppiä. Mä odotan myös viimeistä viikkoa innolla, sillä mielenkiinnosta haluaisin jo tietää, miten se kaikki kisavalmistelu toteutetaan. Mullahan on nyt todella onnekas tilanne, sillä tässä loppusuoralla olen saanut olla hyvinkin luottavaisin mielin. Kalorit on suht korkealla eikä treenimäärätkään ole mitään järin suuria. Kaikki on menyt siis aivan mallikkaasti. Mutta eikös monet ole omasta kokemuksestaan kertoneetkin, että ensimmäinen kisadieetti usein menee kuin junan vessa ja sitten se toinen onkin jo vähän haastavampi? Saa nähdä toteutuuko tämä teoria sitten minulla käytännössä. 

Meillä oli Fitnesstä Hyvällä Sykkeellä Ry:n toimesta järjestetty kisademo viime viikon sunnuntaina. Siellä pääsimme hiukan harjoittelemaan esiintymistä ja kilpailutilannetta. Olen yllättynyt, kuinka vaativaa se sitten loppujen lopuksi onkaan. Lavalla kokonaistilanteen huomioon ottaminen, esiintyminen, hymy ja tuomareiden huomiointi. Mallina näytöksissä olen tottunut esiintymään yleisölle, nyt esiintyminen täytyy osata suunnata pääosin tuomareille. Kaikki mitä siellä lavalla tehdään näyttää ja kuulostaa hyvin helpolta, mutta näin kokemuksesta kisademon jälkeen voin todeta, että se on kyl kaikkea muuta kuin helppoa. Jokainen menköön itse se kokeilemaan ennen kuin alkaa väittämään vastaan 🙂

WP_20150329_11_31_00_Pro WP_20150329_11_31_53_Pro

Kisademossa oli mukava päästä juttelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ja oli hauska huomata kuinka kaikki ihmiset reagoivat ja tuntevat erilailla. Aika moni oli sellaisilla fiiliksillä, että jännittävät niin paljon kahden viikon päästä tulevia kilpailuja, että toivoisivat niiden olevan jo ohi. Itse kuitenkin odotan sitä päivää, sillä haluaisin jo nousta lavalle. Haluan olla siellä ja toivon sen hetken kestävän pitkään. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ”parrasvaloissa”. Tiedän, että nautin huomiosta, enkä edes lähde sitä kieltämään. Nautin kun pääsen esiintymään. Olen kasvanut siihen. Kaikkein makeinta on se, että tiedän tehneeni parhaani. Nyt vain haluan päästä näyttämään työni tulokset ja katsotaan sitten mihin se riittää. Haluan pian päästä kokemaan sen tunteen, kun saa olla tyytyväinen tekemäänsä kovaan työhön ja nauttia lavalla olosta. Olen onnellinen, sillä kisademossa sainkin hyvää palautetta juurikin siitä fiiliksestä ja siitä, että mun yleinen olemus ja kokonaisuus oli hyvä. Tästä on hienoa jatkaa, sillä kahdessakin viikossa voi saada vielä paljon aikaiseksi. 

IMG_0027004

Ajattelin tänään hiukan pohtia sitä, miten itse valmistaudun aina tulevan viikon treeneihin. Mä olen aina ollut sellainen urheilija, joka laittaa urheilun etusijalle. Minun hyvinvoinnille tärkeää on saada ennakoida tulevaa. Mun ja mieheni arjessa kaikki suunnitelmat tehdään treenien ympärille. Sitä meidän elämä on aina ollut, sillä olemme molemmat urheilleet koko ikämme, joten se on meille luonnollinen tapa. Mutta tiedän, että tavasta voisi olla muillekin hyötyä, sillä kun treenit on suunniteltu valmiiksi kalenteriin on niiden noudattaminen ja toteuttaminen huomattavasti helpompaa. 

Viikkosuunnitelma

Mieheni kanssa me suunnittelemme yleensä sunnuntaina tai viimestään heti maanantaina tulevan viikon tapahtumat eli treenit, kaupassakäynti ja sellaiset isommat jutut, jotka tulisi ottaa huomioon treenejä ja ruokia suunniteltaessa. Tällä tavalla me pystymme katsomaan viikkoa laajemmasta näkökulmasta ja treenit on suunniteltu tukemaan toinen toistansa. Näin pystymme varmistamaan sen, että esimerkiksi jalkapäivät ja porrastreenit tulevat juuri oikein väliajoin. Välillä viikoissa saattaa olla myös paljon kaikenlaista muuta ohjelmaa, jolloin hyvällä suunnittelulla on tärkeä merkitys, jotta kaikki treenit ehtii tehdä viikon aikana. Tällä hetkellä olen tosin rauhoittanut enemmän omaa elämääni, enkä arkisin juuri halua antaa aikaa muuta kuin treenille, työlle ja kotona olemiselle. En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, mutta olen alkanut todella viihtymään kotona, enkä kaipaa yhtään enempää äksöniä. Nautin rauhasta ja olen siitä todella onnellinen. 

Viikkosuunnitelmissa otan huomioon treenin lisäksi ravinnon ja levon. Me usein kokkaamme mieheni kanssa koko viikon ruoat sunnuntaina pakkaseen. Sieltä on sitten helppo ottaa jo valmiiksi punnitut ateriat. Voiko arki enää helpommaksi tulla? Ja mikä parasta vatsa kiittää, kun saa oikean määrän ravintoa laadukkaista lähteistä. Tällä tavalla myös mieliteot on helpommin hallittavissa, kun ei tarvitse joka päivä olla hellan vieressä kokkaamassa. Käymme kaupassa kerran viikossa, jotta emme tekisi niin paljoa heräteostoksia. Ruoan lisäksi suunnitelman avulla saan myös tarpeeksi lepoa. Menen päivittäin nukkumaan klo 22 ja herään joka aamu klo 6. Tähän minulla on mahdollisuus, sillä tiedän, että asioilla on oikea aika ja paikka ne tehdä, joten illalla kun olen menossa nukkumaan, en ole hääräämässä keittiössä tai siivoamassa kaappeja, sillä olen suunnitellut tehtävät työt viikkoon, jolloin ne teen. Ja tiedän, että illalla kun kello lyö kymmenen on aika mennä nukkumaan ja muiden asioiden hoitaminen hoituu myöhemmin.

IMG_0011003

Treenin suunnittelu

Alan heti edellisen treenin loputtua valmistautumaan seuraavaan treeniin. Käyn usein edellisen treenin loppuverryttelyssä mielessäni läpi seuraavan päivän treeniä. Jatkan tätä seuraavaan päivään ja seuraavaan treeniin saakka. Mitä treeni tulee pitämään sisällään? Miltä se minusta tuntuu? Miten saan kaikki tehot irti itsestäni? Tämä mielikuvaharjoittelu on ollut erityisesti näin kisadieetillä erittäin hyödyllistä, sillä minunkin kohdalle on osunut muutama kerta, että salille lähtemiseen on täytynyt käyttää melkosen energian, että on saanut persuksen ylös sohvalta. Mielikuvaharjoittelu on myös auttanut siinä, että pystyn ajatuksissani pohtimaan sitä, että saan treenin tuntumaan varmasti juuri sinne kuin sen kuuluisikin. Mullahan oli viime vuoden alussa ongelmia siinä, että en saanut treeniä tuntumaan pakarassa niin kuin sen olisi kuulunut. Nyt onneksi asia on toinen, mutta uskon, että mielikuvaharjoittelulla on ollut siihen apua. 

Mulle on myös tärkeää tietää minkä treenin teen minäkin päivänä, sillä välillä mulla on jalkapäivinä ollut korkeampia hiilihydraatti tasoja, jolloin aamulla kun tekee kaurapuuroo tulee mulla on olla tiedossa se, että minkä treenin tänään tulen tekemään. Olen hyvin järjestelmällinen ihminen ja sen vuoksi tällainen elämäntapa ja tyyli sopii minulle. Tiedän, että se ei varmasti sovi kaikille, enkä väitäkkään, että tämä olisi se ainoa oikea tapa elää. Tämä sopii minulle, ja kannustankin kaikkia pohtimaan, millainen suunnittelu ja tapa sopisi sinulle, jotta arki olisi mahdollisimman iisiä ja treeniä sekä sun omaa hyvinvointia tukevaa? 

IMG_0004002

Lämmittely/verryttely

Uskon, että jokaiselle on tuttua juttua se, että treenin aluksi tulisi hieman lämmitellä. Usein tämä kuitenkin kiireen keskellä jää monilta tekemättä. Voimistelijana mulle siitä on onneksi tullut pinttynyt tapa ja voin vannoa, etten ole koskaan tehnyt yhtäkään treeniä lämmittelemättä, sillä tiedän miltä se tuntuu, jos lämmittelyn on tehnyt huolimattomasti ja lihakset eivät ole valmiita alkavaan treeniin. Lämmittelyn sijasta käytän useimmiten sanaa verryttely, sillä mun mielestä verryttely on kuvaavampi sana käyttää, sillä sen tarkoituksena on aktivoida lihakset tulevaan treeniin. Ennen jokaista treeniä mä verryttelen lihakset, joita tulen treenissä treenaamaan. Jos mulla on jalkapäivä, poljen yleensä kymmenisen minuuttia kuntopyörällä ja siirryn sen jälkeen tekemään aktiivisia, liikkuvia eli dynaamisia venytyksiä. Näillä venytyksillä tarkoitan esimerkiksi jalan heilautuksia, askelkyykkyjä, ilmakyykkyjä, keppijumppaa, ja erilaisia liikkeitä, joissa liikkeessä saa venytyksen aikaiseksi. Jos mulla on vuorossa yläkropan treeni, verryttelen useimmiten soutamalla ja tekemälllä dynaamisia venytyksiä käsille, olkapäille, selälle ja rinnalle. Mun verryttelyyn menee kokonaisuudessaan noin viisitoista viiva kakskyt minuuttia. Uskon, että verryttely on yksi syy siihen, että olen tähän mennessä säästynyt suuremmilta urheiluvammoilta, joten suosittelen niihin keskittymistä ja panostamista. 

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Tuo on ollut kautta aikojen mun yksi lempimotoista. Uskon siihen täysin! Joten jos et ole tyytyväinen omaan tapaasi saada treenejä toteutettua arjessa –> ehkä hyvällä suunnittelulla siihen voisi saada hieman enemmän puhtia ja varmuutta siihen, että saat ne toteutettua. 

IMG_0017001 

PSSTTT… Meillä oli keskiviikkona Tomi Rehellin kanssa mahtavat kuvaukset, joista voit käydä katsomassa tunnelmia instagramissa @susanna_mustajarvi. Täällä blogin puolella kirjoittelen siitä ensi kerralla, ja saatte nähdä myös muutamia kuvia. Joten stay tuned!!

Musta voit käydä lukemassa myös jutun GoGo Liikuntakeskuksen sivuilta –> www.igolehti.fi

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!

★Susanna

 

Onnea etsimässä, 4 weeks out

Viime aikoina olen alkanut pohtimaan yhä enemmän onnellisuutta ja sitä, että mikä todella tässä elämässä tekee minut onnelliseksi. Kilpailuiden lähestyessä (enää on kaksi ja puoli työviikkoa ja kilpailuviikko jäljellä) luonnollisesti on alkanut miettimään yhä enemmän miksi tätä tekee. Totuus on, että aikaahan tämä harrastus vie. Niin vie monet muutkin harrastukset, joten ei se eroa muista sen enempää. Mutta se miten tämä eroaa monesta lajista on se, että mä olen fitnessurheilija päivän jokaikinen minuutti ja sekunti. Tähän eniten liittyy ehkä ravinto ja sen tärkeyden ylikorostuneisuus. Totta kai voimistelussakin olin voimistelija jokaikinen minuutti. Myös voimistelussa ravinto on tärkeää, mutta uskallan väittää, että fitness lajit ovat ehdottomasti eniten kurinalaisuutta vaativia lajeja. Olen luonteeltani periksiantamaton ja vähän ehkä jäärä ja siksi nautin jokaisesta hetkestä, kun mun ajatukset hakee vastausta sille, miksi tätä teen. Miksi en vain voisi olla helppo itselleni ja luovuttaa? Miksi en hae välitöntä tyydytystä? Syy tälle on halu menestyä!! Mä haluan voittaa itseni. Mä haluan kilpailla. Siihen olen kasvanut. Mä haluan ylittää itseni. Mä haluan kaatua, ja nousta taas uudelleen. Mä haluan itkeä onnesta, ja itkeä surusta. Mä haluan onnistua ja saada nauttia koko ikäni tekemästäni työstä. Sitä mä haluan, enkä aio luovuttaa. Mä haluan elää tätä kaikkea ja siksi mä tätä teen!

IMG_9991029 

Parastahan elämässä on se, kun todella on aidosti onnellinen ja omistaa todellisen elämänhalun ja -janon. Joku nauttii yksin olosta ja sohvalla makoilusta, toinen taas lenkillä käymisestä ja ystävien kanssa juhlimisesta. Mutta tärkeintä siinä on se, että sinä nautit juuri siitä mitä teet. Väliä ei ole sillä mitä teet, kunhan nautit olostasi ja olet onnellinen. No löytääkö onnen ja elämänhalun etsimällä? Siihen en usko. Jokainen meistä omistaa jo onnen, sillä se tulee meistä itsestä sisältä. Onnea ei löydä, jos ei uskalla kurkistaa omiin ajatuksiinsa. Jos olet etsinyt onnea, ja haluat sen löytää, tutkiminen kannattaa aloittaa omasta itsestä.

Se miten itse päädyin pohtimaan näitä kysymyksiä on lähtösin ehkä alun perin ihan mun omasta pohtivasta luonteesta ja siitä, että en ole koskaan suostunut tyytymään vähään vaan aina, jos oloni on alkanut tuntumaan epämiellyttävältä tai tylsältä, olen alkanut etsimään tilanteeseen muutosta. Olen kokenut elämäni aikana paljon, joista olen saanut oppia itsestäni ja muista. En ole käynyt todellakaan pohjalla, enkä missään nimessä halua koskaan edes verrata en minun tai kenenkään muidenkaan kokemuksia toisiinsa, mutta sen uskallan sanoa, että on koviakin aikoja ollut, mutta olen niistä selvinnyt ja noussut yhä vahvempana ylös. Kaikki ajatukseni ja pohdintani on lähteneet täysin halusta vain saada elämästäni niin hyvää kuin mahdollista. Olen lukenut itselleni myös kaksi ammattia, joissa saan kehittyä ajattelijana ja sitä kautta auttaa myös muita. Reilu kolme vuotta sitten kuitenkin tapahtui jotain, jonka jälkeen olen yhä useammin pysähtynyt pohtimaan sitä, miten käytän aikani. Olenko onnellinen? Tätäkö haluan tehdä?

 

 

Reilu kolme vuotta sitten työskentelin päivätyössä lastensuojelussa. Mun oma ajankäyttö oli täysin erilaista kuin nyt, enkä osannut nauttia elämästä. Vapaapäivät kuluivat usein hujauksella treenaillessa ja kotitöitä tehdessä tai voimistelutreenejä pitäessä. Silloin en olisi uskonut, että nauttisin ”jouten” olemisesta. Aina kevääseen 2012 saakka mulla oli kaikki päivät tarkkaan aikataulutettu. Milloin oli omia treenejä, milloin valmennettavien, milloin piti tehdä treenisuunnitelmaa, ohjelmaa tai koulutehtäviä. Kaiken kiireen keskellä kävin vielä töissä ja opiskelin samalla. Ihmettelen todella näin jälkikäteen, että miten oikein repesin niin moneen asiaan.

Olen monesti pohtinut ja kysynyt itseltäni, mitä oikein yritin saavuttaa sillä? Turhalla kiirehtimisellä ja itsensä täyteen buukkauksella ei saa kuin masennuksen itselleen. Heräsin todellisuuteen, kun keväällä 2012 huomasin, että mun täytyy suunnitella viikkoihin jopa kaupassa käynnit ja kaiken kukkuraksi jopa sen milloin ehdin suihkussa käymään, koska asuin tuolloin kerrostalossa ja suihkussa käynti tuli hoitaa ennen klo 22. Usein päivät venyivät niin pitkiksi, että kello oli jo yli kymmenen, kun pääsin kotiin.
Tuolloin tajusin asian vakavuuden ja ymmärsin, että haluan tehdä muutoksen elämääni. Päätin tehdä kunnollisen elämäntaparemontin. Päätin alkaa elää enemmän hetkessä.

Päätös oli aika suuri ja tavoitteet vielä suuremmat. Sanat ”elää hetkessä” pyörivät mun päässä. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa? Aloin ottamaan asiasta selvää ja aloin lukemaan kirjallisuutta, joka voisi auttaa suorituskeskeisen nuoren naisen oppimaan hetkessä nauttimisesta ja olemaan läsnä.

Elin vuoden verran miettien ja pohtien elämää. Karsin monet asiat elämästäni ja pohdin todella, että mistä saan ja osaan nauttia eli mitä mun tulee tehdä, jotta nautin elämästäni. Vaikka mun kalenteri ja päivät voi vaikuttaa ulkopuolisin silmin nykyäänkin kiireiseltä ja täyteen buukatulta, niin todellisuus on eri. Mun päivään kuuluu paljon myös lepoa ja itseni kanssa olemista. Mulla on viikossa päiviä, jolloin en ole suunnitellut tekeväni mitään. Nämä ovat niitä parhaimpia. Sellaisia päiviä ei ollut ennen vuotta 2012. Nyt voin sanoa, että kaikki asiat mitä teen on sitä mitä todella haluankin tehdä juuri sillä hetkellä. Arkeeni mahtuu paljon asioita, ja olen tottunut siihen, että ehdin tekemään monen monta juttua ajassa, johon monilla menisi vähintään tuplasti enemmän aikaa. Nautin siitä, että saan aikaiseksi. Se tuo mulle tyydytystä. Aikaansaamisen ja kiireen ero on suuri. Mulla ei ole kiire mihinkään. Mä todella nautin ja saan tyydytystä niistä asioista joihin kulutan aikaani. En pidä itseäni kiireisenä tai täyteen buukattuna, vaan onnellisena ihmisenä, joka saa oppia ja kokea koko ajan uusia asioita.

nettikoko9949r

Tie tavoitteeseen ”elää hetkessä” on pitkä, mutta jo nyt tunnen olevani voittaja! Jo nyt voin sanoa, että todella osaan nauttia elämästäni enemmän ja elää nyt. En vasta huomenna tai ensi vuonna, vaan nyt. Fitness osaltaan on opettanut sen, että omia rajoja pitää uskaltaa rikkoa. Meistä on vaikka mihin. Tämä elämänvaihe on kasvattanut mua taas yhä enemmän kohti uusia tuulia. Olen valmiimpi kuin koskaan, sillä luotan itseeni ja tekemiseeni 100%!

Millainen sinun elämäsi on? Oletko onnellinen? Me itse rakennamme oman elämämme! Joten vain me itse voimme saada aikaan muutosta elämässämme. Jännittävää onkin nähdä, millaisen elämän haluamme itsellemme rakentaa.. kun kaikki on mahdollista!

Toivon, että jokainen meistä ehtisi elämässään välillä pysähtyä ja miettiä mihin suuntaan sitä onkaan menossa, ja onko suunta se mihin todella haluaa mennä. Jokaisella meistä on mahdollisuudet vaikka mihin, kun vain me itse haluamme ne saavuttaa.

Mukavaa viikkoa kaikille! Muistetaan nauttia elämästä.

★ Susanna

Voimauttavat valokuvat

Tällä kertaa ajattelin tehdä ihan puhtaasti kuvapostauksen, sillä kyllä tässä on tullut lörpöteltyä aika paljon asiaa viime aikoina. Meillä oli viime perjantaina kuvaukset Tampereella Liikuntakeskus GoGo Parkissa. Kiitos GoGolle aivan mahtavista puitteista kuvauksille. Mä olen muuten aikaisemmin ollut GoGolla töissä kolmisen vuotta, ja se on todellakin paikka, jonne on aina aivan mahtava mennä. Siellä käy paljon sellaisia asiakkaita, joista on tullut tuttuja ja niiden kanssa kuulumisten vaihtaminen on aina yhtä mukavaa. Mainittakoon myös tässä kohtaa, että GoGo Park toimii myös mun poseerausharjoitusten salina. Kiitos tästä yhteistyöstä siis GoGolle!

Saimme otettua aivan mahtavia kuvia, joista nyt ajattelin täällä muutamia julkaistakin. Mutta jätän parhaimmiston julkaisun vielä vähän myöhemmälle ajankohdalle. 🙂  

Kuvauksiin Niken vaatteet on Intersport Elosta Ylöjärveltä. Kiitos niistä heille!

Jos ihmettelette, että kuvaajaa ei ole mainittu tässä postauksessa, niin selkeyden vuoksi kerrottakoon, että kuvaaja ei halua nimeään esille, joten kunnioitan tätä toivetta. 

nettokoko0029r IMG_0033 IMG_0039 nettikoko0041r IMG_0035 IMG_9912005

IMG_9917001 IMG_9981004IMG_9932011IMG_9991029

Kuvien ottaminen ja niiden tarkastelu on ollut kyllä suuressa roolissa mun valmistautumista viiden viikon päästä käytävään Fitness Classic kilpailuun. Olen ollut onnekas, sillä mallina minusta on tullut räpsittyä paljon kuvia. Kuvien avulla näkee omaa kuntoaan vielä paremmin, sillä silmät jotenkin sokaistuvat matkan varrella omaan peilikuvaan. Välillä tuntuu, että kehitystä ei tule, vaikka painot salillakin nousevat vielä jatkuvasti. Tähän toki vaikuttavat esimerkiksi tankkauspäivät, joita mulla on nyt ollut muutama. Viimeisin oli tuossa sunnuntaina, ja vitsit kuinka hienoa se on! Voin kertoa, että tällaiset pienet muutokset nostavat entisestään motivaatiota. Kuvilla on paljon merkitystä, sillä niissä näkee kehityksen. Aina toisten sana ei riitä, ja on hyvä myös itse nähdä itseään ulkopuolisin silmin. Ja tähän mainio keino on kuvien ottaminen salilla, ihan tavalllisessa treeniympäristössä, tai vaikka vain kotonakin. Kuvat todella voimauttavat!

Kannustan kaikkia salilla tavoitteellisesti treenaavia välillä ottamaan salille kuvaajan mukaansa. Kuvissa voi tehdä niitä samoja liikkeitä, joita tekee treeneisssäkin ja kuvaaja räpsii sitä mukaa kuvia. Tilannekuvat ovat niitä parhaimpia. Eli rohkeasti vain kameran eteen. Lupaan, että siitä tulee mahtava kokemus!

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Nautitaan valosta!

★ Susanna

Tiimipäivä täynnä lihasdynamiittia

Mulla on kunnia kilpailla kevään Sportyfeel Fitness Classic kilpailuissa Team Sportsnutrition.fi tiimin jäsenenä. Olen erittäin etuoikeutettu kuulumaan näin hienoon tiimiin. Viime lauantaina tapasin ensimmäistä kertaa tiimin jäseniä tiimipäivässä Mayors Gymillä Helsingissä. Oli erittäin voimauttavaa tavata kanssa ihmisiä, joilla on samanlaiset intressit ja tavat elää. Tiimipäivä oli loistava motivaation nostattaja tähän väliin, mutta ennen kaikkea oli aivan huikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata kuinka monenlaisia hienoja persoonia meidän tiimiin kuuluu. Meidän tiimissä on kaiken ikäisiä ja erilaisilla kokemuksilla olevia kilpailijoita ja urheilijoita.  Ja mikä hienointa, meidän tiimiin kuuluu myös niitä erittäin kokeneitakin urheilijoita, joiden kanssa samassa tiimissä oleminen on kunnia asia. Päivän kuvauksista vastasi Tomi Rehell ja postauksen kaikki kuvat ovat Tomin tuotantoa. Joten ei muuta kuin Enjoy!

Team Sportsnutrition.fi
Team Sportsnutrition.fi, huippu tiimi!

 

Tiimipäivän herkkuja..
Tiimipäivän herkkuja..

 

Tärkeää asiaa
Tiimin liideri, Riku Kekkonen, äänessä

Tiimipäivä meillä alkoi vapaalla keskustelulla ja tiimin liiderin Riku Kekkosen pienellä infolla. Tustustuimme myös vähän toisiimme. Alkuhöpötysten jälkeen saimme kuulla myös erittäin hyvän luennon Aki Mähöseltä liittyen kilpailemiseen ja sen jälkeiseen elämään. Luento oli kyllä erittäin silmiä avaava. Oli hyvin tarpeellista ja tärkeää kuulla, miten tulisi toimia kilpailuiden jälkeen, jotta keho palautuisi mahdollisimman hyvin dieetistä. Valitettavasti kilpailuiden jälkeen ei voi vain palata entiseen, jos halajaa pysyä kunnossa ja ennen kaikkea terveenä. Elämäntapaa ei vain voi muuttaa radikaalisti vähemmän tarkaksi ravinnon ja liikunnan suhteen. Erityisesti kilpailuiden jälkeen on tärkeää tehdä asiat suunnitelmallisesti; syödä oikein sekä liikkua tarpeeksi. Palautumiseen menee paljon aikaa, itse asiassa siihen menee paljon kauemmin aikaa kuin olisin uskonut. Se ei ole viikossa tai kahdessa taputeltu, ei edes kuukaudessa tai kahdessa. Saatika, että heti kisojen jälkeen ajattelisi, että otanpa tässä muutaman viikon ihan lepoa ja aloitan sitten taas. Ei, kyllä sitä vain on tärkeää jatkaa fitnesselämäntapaa heti kilpailuiden jälkeenkin eli kurinalaisuus ei tulisi loppua kuin seinään.

Uskallan väittää, että tähän ei kovinkaan moni kilpailija pysty? Luulen, että monet antavat itselleen luvan ottaa rennosti, luvan herkutella vihdoin koko dieetin edestä. Vihdoin saa tehdä niitä asioita, joista on dieetillä kieltäytynyt. Mutta tässä kohtaa tuleekin vastaan kysymys; suoritatko sinä fitnesselämäntapaa vai elätkö sitä oikeasti? Onko herkut ja rennompi elämä kuitenkin enemmän sua? Näitä kannattaa miettiä ennen kuin aloittaa dieetin!!

Luennolla saimme kuulla tarinoita siitä, mikä voi mennä vikaan, mutta kuulimme myös, että hyviäkin tapoja on erilaisia. Luulen, että itselleni kilpailujen jälkeinen aika ei tee tiukkaa, sillä elin kehityskaudellakin samanlailla kuin dieetillä. Mulla on nyt reilu vuoden ollut kerran viikossa vapaasyöntipäivä ja muuten elän hyvin kurinalaista elämää. Ja tämä toimii hyvin mulla. Olen voinut erittäin hyvin. Dieetillä toki ei oo vapaasyöntipäiviä, mutta muuten käytännössä dieetti ei eroa minun kohdallani mitenkään normaalista. Toki kaloreita on vähemmän mutta tapana elää (ruoan punnitseminen, treenit ja lepo) off ja dieetti on ollut samanlaisia. Ainakin tähän mennessä.

KH7A1570
Mielenkiintoista asiaa..

 

KH7A1574
Uskoiskohan tuota? hahaa.. kai sitä kannattaa uskoo 🙂 Aki Mähönen vauhdissa.

 

KH7A1579
Ja tämähän ei ole leikin asia, oikeasti!

Luennon ja keskustelujen jälkeen siirryimme salin puolelle treenailemaan Tommi Heinosen ja Aki Mähösen ohjaamana. Mulla oli leppopäivä ja viikon treenit jo plakkarissa, mutta enhän mä voinut kieltäytyä tilaisuudesta päästä tutustumaan Heinosen Tommin treenien saloihin, joten siellä tehtiin olkapäitä ei niin normaalin lepopäivän tapaisesti. Oli aivan huikea treeni, kiitos Tommin! Olkapäät on yksi mun lempitreeneistä ja kyllä se nytkin oli aivan loistava. Ja tuntui!

KH7A1611
Tommilla oli erittäin hyviä vinkkejä ja neuvoja

 

KH7A1612
huh!

 

KH7A1617
Iha kevyttä, ilme kertoo kaiken!

KH7A1616

KH7A1606
Ehti treenin lomassa vähän rupattelemaankin ja tutustumaan

KH7A1605

Päivän lopuksi meillä oli poseerausta ja saimme erittäin hyviä vinkkejä Akilta. Oli myös mukava huomata, että treeni on tuottanut tulosta, ja todella nautin esiintymisestä. Hitto vie, mähän osaan esiintyä. Muistan kun vielä vuosi sitten mietin, että ei hitto, ei musta oo koskaan tuohon. Mutta kyllä sitä vain kehittyy, jos vain on valmis tekemään töitä. Oli hienoa kuulla uusia näkökulmia ja ajatuksia poseeraukseen liittyen. Erittäin positiiviset fiilikset jäi Akin coachauksesta. Suosittelen kaikille!

KH7A1720
Huh mitä miehiä! Juhani Herranen ja Tommi Heinonen, ei mulla muuta 🙂

 

KH7A1735
minä ja Riku

Oli kyllä erittäin mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan. Tästä on hyvä lähteä kohti loppukiriä. Kuusi viikkoa enää ja sit mennään!! Are you ready!?

★ Susanna

Missä mennään?

Nyt olis kisadieettikuulumisten aika. Kisadieettiä oon nyt tarponut jo melkosen ajan. Tässä ollaan jo voiton puolella ja reilusti. Dieetti alkoi mulla joulukuun alussa ja vielä olisi jäljellä 6 viikkoa + kilpailuun valmisteleva viikko. Hyvällä mallilla ollaan oltu koko dieetin ajan ja mulla on pääosin ollut oikein hyvä fiilis. Jaottelin tekstiä hiukan eri teemoihin, sillä ajatukset tällä hetkellä ovat aika sekavat ja poikkoilevat sinne ja tänne. Myös muisti reistailee ja ajatus katkee kesken lauseen, heh! Toivottavasti tekstistä saat jotain kuitenkin irti.

MUISTETAAN HYMYILLÄ!
MUISTETAAN HYMYILLÄ!

Henkinen jaksaminen

Pakko hieman purnata muutamasta asiasta, jotka tässä kisadieetin aikana oon huomannut. Muutaman viikon aikana on ollut muutamia päiviä, jolloin todella on mitattu mun henkinen kantti tässä hommassa. Muutamana päivänä olen ihan tosissani miettinyt, että nämä ovat varmasti niitä päiviä, kun ne joilla tavoitteet eivät ole täysin kirkkaina mielessä päätyvät luovuttamaan ja jättävät leikin kesken. Näinä päivinä olen miettinyt miksi teen tätä? Miksi annan fitnekselle arjestani niin paljon aikaa? Olen joutunut todella pohtimaan syitä tälle kaikelle. Olen pohtinut, että onko tämä todella minua varten. Haluanko oikeasti tätä? Miksi? Pohdinnat ovat olleet erittäin hyviä, sillä olen löytänyt viimeistään nyt sen kipinän ja palon tähän lajiin. Tiedän, että tämä on juuri se mun juttu! Tästä nautin. Tiedän, että en nauttisi tästä yhtä paljon, jos tämä olisi liian helppoa. Olen tehnyt hirmuisesti töitä, ja toivotaan, että se näkyy reilu kuuden viikon päästä myös lavalla. Viime viikkojen ajan olen erityisesti kiinnittänyt huomiota henkisiin asioihin ja tehnyt paljon mielikuvaharjoituksia. Ne tuo osaltaan enemmän varmuutta mun olemukseen. Olen ihan fiiliksissä! 

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Välillä ajatuksissani olen jopa miettinyt, että onko mun lähipiiri oikeasti ansainnut minut sellaisena kuin tässä dieetin aikana ajoittain olen ollut. Etenkin niinä kiukkuisina päivinä, kun nälkä on jatkuvaa. Totuus on, että ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Ei se myös meilläkään ole. Mutta pakko kyllä tähän väliin kehua mun miestä sen verran, että olen kyllä löytänyt täydellisen miehen rinnalleni, sillä hän kyllä jaksaa kannustaa, tsempata ja auttaa arjen pyörteessä, olen minä kiukkuinen tai en. Tiedän, että musta ei olisi tähän ilman häntä.

Itse suosin todella positiivista asennetta, ja huonoina päivinä olen välillä ollut hyvin pettynyt itseeni, kun en meinaa saada kelkkaa käännettyä positiivisempaan suuntaan. Tällaisina päivinä ystävän tai ihan tuntemattomankin hymy tai mukavat sanat ovat olleet kullanarvoisia. Ja silloin taas olen muistanut mikä merkitys on sillä, millaista energiaa me itse ympärillemme jaamme. Haluatko sinä levittää pahaa vai hyvää mieltä? Onneksi me voimme itse siihen vaikuttaa.

 Treeni

Kuten aikaisemmin kerroin, olen ollut välillä aikaisempaa kiukkuisempi, mutta silti jokaisen treenin olen pystynyt tekemään täysillä ja mikä hienointa, treenipainot jatkavat nousuaan edelleen. Vaikeissa päivissä parasta on ollut kuitenkin huomata, että rakastan sitä mitä teen. Saan erittäin paljon mielihyvää salitreenaamisesta. Salille ei ole vielä koskaan ollut vastenmielistä mennä. On ollut myös ihan huippua saada kanssatreenaajilta hyvää palautetta. Jokainen on antanut mulle lisäintoa treenaamiseen. Kiitos siis kaikille heille siitä! 

Ajoittain maha kurnii jatkuvasti, mutta sali ja treeni saa mielen aina kohoamaan. Voi, että kun sitä fiilistä ei voita mikään. Pari päivää sitten puhuimme mun miehen kanssa siitä, että mitä sitä arjessa tekisi, jos ei olisi harrastuksia. Me molemmat olemme aina urheilleet. Minä olen voimistellut ja mun mies pelannut jääkiekkoa. Meille treeneihin ja salille meno on osa arkea. Se kuuluu arjen rutiineihin. Välillä olemme kohdanneet keskusteluja, että miten me ehditään treenaamaan niin paljon. Mutta itse asiassa me ei olla vielä keksitty, että mitä meiltä jää oikeasti tekemättä? Mistä me jäämme paitsi? Miksi meillä ei olisi aikaa treenata? 

Toki asiaan vaikuttaa se, että meillä ei ole lapsia, ja me voimme keskittyä arjessa täysin tekemään asioita itsellemme. 

IMG_2775

 Ravinto

Parasta treenin jälkeen on fiilis, mutta ennen kaikkea banaani, jonka syön heti treenin jälkeen. Voiko yksi banaani maistua niin taivaalliselle? Tässä dieetissä hauskaa on ollut huomata myös se, kuinka esimerkiksi aamupuuro on alkanut maistumaan ihan mielettömän hyvältä. Myös kaikki muutkin päivän ateriat maistuvat ihan sairaan hyvälle. En käsitä miksi mun työkavereilla ei kuitenkaan tuu vesikielelle kun ne katselee mun kana-vihannes-pasta annoksia.:)  Vaikka ajoittain on nälkä, koen kuitenkin voivani erittäin hyvin. 

Viime sununtaina mulla oli myös ensimmäinen hiilaritankkauspäivä. Nautin päivästä todella. Keräsin päivään paljon kaikkea raikasta ja laadukasta hiilaria, mutta joukossa oli myös muutama herkku. Voiko ihminen oikeasti tulla muutamasta salmiakista ja pienestä oivariini nokareesta onnelliseksi? Kyllä voi. 

Tankkauspäivän herkkuja
Tankkauspäivän herkkuja

Mun vatsa on edelleen sunnuntain tankkauksesta ollut erittäin kylläinen eikä nälkä ole vaivannut tällä viikolla vielä yhtään. Treenikin on sujunut ihan mielettömän hyvin. Mun valmentajalle Annalle laitoin viestiä eilen, kun oli ihan utopistinen fiilis, sillä jalkatreenissä mulla oli ihan mieletön traivi ja tuntui kuin pakarapotkuissakin olisi potkinut vain ilmaa. Ihan mieletöntä! Mikä vaikutus tankkauspäivällä voikaan olla. 

Uni ja lepo

Unen ja levon merkitys on korostunut näin dieetin loppumetreillä vielä aikaisempaa enemmän. Kroppa vaatii enemmän lepoa, joten sitä haluan myös tarjota. Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että yöunet ovat tarpeeksi pitkät. Olen onnekas, sillä mulla on sellainen elämäntilanne, että pystyn keskittymään täysin itseeni tällä hetkellä. Nostan kyllä hattua heille, jotka pystyvät dieetillä hoitamaan vielä perheen ja lapset tässä ohella. Mulle se olisi liikaa.

IMG_2706

IMG_2699

Ja jotta unet olisivat ensi yönäkin yhtä riittävät, taidan painella nyt unten maille. 

Tällaisia kisadieettikuulumisia tällä kertaa. Millaisia fiiliksiä siellä muilla on? 

Mahtavaa viikon jatkoa kaikille! Tsemppiä treeneihin!

★ Susanna

Kuinka sä voit, noin niinku oikeesti?

Elän tällä hetkellä ehkä elämäni kiireisintä aikaa. On monta projektia päällekkäin, harrastuksia, mahtava parisuhde ja tulossa on isoja muutoksia elämään. Elän todella unelmaa, eikä sille näy loppua! Joskus sain tänne blogiini kommentin, jossa lukija kehoitti näreissään, että lopettaisin pilvilinnoissa elämisen ja putoisin takaisin maan pinnalle. Mutta miksi tekisin niin? Miksi muuttaisin tapaani elää elämää? Koen tämän oman elämäni juuri sellaiseksi kuin haluankin. Enkä koe eläväni pää pilvissä. Elän elämääni optimistisesti. Anteeksi niille, joiden mielestä se on leijumista jossain, mutta toivon, että myös sinä saat kuitenkin jotain ajatuksistani.

Multa usein kysytään, että miten sä voit niinku oikeesti. Monet ei usko, että voin hyvin. Monet ajattelee, että uhraan elämäni fitnekselle. Monet uskovat, että voin huonosti, sillä fitness on kituuttelua, fitness on sairasta ja sitä harrastaa vain itsekkäät ihmiset. Pyydän anteeksi, että joudun tuottamaan pettymyksen. Tämä minun bikini fitness harrastukseni on tuonut paljon hyvää mun elämään. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut omasta hyvinvoinnista (sekä muiden), mutta fitneksen myötä olen oppinut erittäin paljon itsestäni. Koen olevani ihminen, joka on aina ollut valmis auttamaan muita. Saan siitä itsekin niin paljon hyvää mieltä, että haluan vilpittömästi tehdä niin. Jossain kohtaa kuitenkin olisi myös hyvä keskittyä siihen omaan napaan ja ihan vain itseensä. Kaikkeen ei tarvitse aina pystyä ja joskus on vain opittava sanomaan ei. Mulle tuo ein sanominen on todella vaikeaa. Onko sulla samanlaisia kokemuksia? Ja tästä syystä sitä löytää vähän väliä itsensä sellaisista tilanteista, että ei oikein itsekään ymmärrä miten siihen taas päädyttiin. Kohteliaasti ei sanan sanomisen opettelu toisi mukanaan aikaa, ja vapautta. Miksi silti sen sanominen ei tunnu hyvältä? Mistä tämä tunne sitten oikein tulee? Onko meillä kuitenkin vähän sellainen asenne, että ein sanominen olisi itsekkyyttä? 

Noh, tuohonhan me emme saa absoluuttista vastausta, joten varmasti on ajan haaskausta edes pohtia sitä enempää. Tässä kohtaa haluan kuitenkin antaa pointsit harrastukselleni, sillä sen ansiosta olen alkanut tuijottamaan enemmän omaa napaa. Harrastus vie paljon aikaa. Mutta koska se on mun vapaa-aikaa, niin mielelläni käytän sen salilla ja harrastamalla liikunta, juuri niinkuin haluankin. Myös ravitsemuspuoli vie päivästä paljon aikaa, mutta haluan tehdä sitä, joten sekään ei haittaa. Mutta miksi se sitten haittaa muita? Miksi muille se on ongelma? Mulle se ei nimittäin ole. 

Viime perjantaina oli Tampereella Koreus -design fot your hairin avajaiset.
Viime perjantaina oli Tampereella Koreus -design for your hairin avajaiset. Kuvassa kanssani ovat liikkeen omistaja Maarit (toinen oikealta) ja bikini fitness ladyt Caroliina ja Renata.

Olen niin onnellinen siitä, että reilu vuosi sitten tein päätöksen lähteä tavoittelemaan kisalavoja. Tiedän, että jos olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen, olisin katunut sitä jo luultavasti lähitulevaisuudessa. Koen jo nyt kuuluvani kisalavoille, vaikka en siellä ole edes vielä käynytkään. Mallina työskennellessä näytöksissä saan olla lavalla, ja rakastan esiintymistä. Rakastan sitä, kun musiikki soi, ja kaikki kiinnittää huomion mun päällä olevaan pukuun ja siihen mun fiilikseen mikä mulla on lavalla ollessa. Mulle tärkeintä on saada katsojille mahdollisimman hyvä elämys meidän näytöksistä ja sen vuoksi teen parhaani lavalla. Tämä kaikki edellä mainittu on mielestäni täysin rinnastettavissa kilpailulavoihin. Puku, jota kannan kilpailuissa, on vuosia kestäneen työn tulos. Se on kroppa, jota olen vuosia havitellut ja sitä esittelen enemmän kuin mielelläni. Haluan myös saada jaettua sitä mun omaa hyvää fiilistä katsojiin. 

Tiedän, että fiilikseni tulee olemaa erittäin korkealla ja sen vuoksi tuntuu kuin haluaisin jo olla siellä lavalla. Työskentelen paljon mieleni kanssa. Käyn läpi omia pelkojani, ja tämä matka on ollut erittäin opettavainen. Mulla on taustalla kokemuksia, joiden vuoksi koen olevani ikuinen kakkonen. Tuosta ajatuksesta haluan päästä eroon. Lupaan, että huhtikuussa Kultsalla ainakin omassa päässä olen ykkönen. Katsotaan sitten mihin se riittää käytännössä! 

Viime viikon poseerausharjoituksista.
Viime viikon poseerausharjoituksista. Ihana Caroliina!

Eli vaikka elämä on erittäin kiireistä tällä hetkellä. Häihin on enää kaksi viikkoa ja työt painaa päälle. Kaikesta tästä huolimatta, mä voin erittäin hyvin, noin niinku ihan oikeasti!

Mikä on sellainen asia sinun elämässäsi, mitä olet aina halunnut tehdä mutta et ole uskaltanut yrittää? Miksi et lähtisi kokeilemaan olisiko sinusta siihen? Mikä on pahinta mitä voisi sattua? Ainakin oppisit lisää itsestäsi!

Tsemppiä viikonloppuun! 

Meidän The National Wedding Show saapuu tänä viikonloppuna lauantaina Oulun Superpark Areenalle. Tuu moikkaamaan, kun saavut paikalle! Nähdään siellä! 

★ Susanna

Kiitos tästä hetkestä,
The National Wedding Show

Mitä opin vuonna 2014?

Näin se vuosi lähenee loppuaan. Pakko kyllä todeta, että vuosi 2014 on ollut monella tapaa erittäin mullistava. Vuoden aikana olen oppinut itsestäni ihan huimasti, olen saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja kokea monia loistavia hetkiä niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Päällimmäisenä mieleen vuodesta on jäänyt kokemukset uudesta elämäntavasta, uusien tavoitteiden asettelusta ja yhä kunnianhimoisemmasta tavasta haastaa itseäni. Vuoteen on mahtunut niin onnistumisia kuin vastoinkäymisiäkin. Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet ja vieneet minua jälleen eteenpäin, kohti unelmiani ja tavoitteitani. Olen oppinut, että vastoinkäymiset ovat onnistumisia jopa tärkeämpiä. Olen kiitollinen, että olen saanut kokea myös niitä huonoja hetkiä. Mutta eritoten, olen kiitollinen kaikista ihanista onnistumisista, sillä olen oppinut, että tappiot voi aina muuttaa voitoiksi.

Tässä siis kuvin ja tekstein, mitä minä olen oppinut vuonna 2014:

Työ; Sinusta on mihin vain ikinä itse uskot itsestäsi olevan!

Tammikuussa 2014 en olisi uskonut, jos joku olisi kertonut mulle, että elokuusta alkaen alkaisin toimimaan päätoimisena yrittäjänä myyntialalla. Olinhan vakituisessa työsuhteessa Tampereen kaupungilla lastensuojelussa päihde- ja mielenterveystyössä. Pidin todella paljon työstäni. Se oli tarpeeksi haastavaa ja halu auttaa lapsia ja heidän perheitään oli erittäin suuri. Vuoden alussa kuitenkin jouduin siirtymään toiseen toimipisteeseen, sillä olin pitkään sairastellut, olin jatkuvassa tulehduskierteessä. Tässä kohtaa olin jo alkanut pohtimaan valmennuksen aloittamista, joten halusin itseni mahdollisimman nopeasti terveeksi, jotta pääsisin aloittamaan treenaamisen yhä intensiivisemmin. Tein työn ohella edustajan töitä Arctic Nutritionille, jossa olen mukana edelleenkin. Oli mahtavaa työskennellä huippulaadukkaiden tuotteiden parissa ja pikku hiljaa aloin huomaamaan, että myynti/edustajantyö sopii mulle erittäin hyvin. Monen mutkan kautta kesällä 2014 pääsinkin ghd:n maahantuojan kanssa saman pöydän ääreen vaihtamaan ajatuksia, ja muutama viikko myöhemmin päätin jättää työni kaupungilla, hakea virkavapaata, ja lähteä kokeilemaan siipiäni täyspäiväisenä yrittäjänä. Päivääkään en ole katunut, ja tällä tiellä ollaan edelleen! Tämä työ on mahdollistanut niin monia asioita, ja olen saanut tutustua aivan mielettömän ihaniin ihmisiin, erityisesti mahtaviin työkavereihini ja ihaniin asiakkaisiin! 

IMG_0266

Tämä kokemus on opettanut mulle sen, että mihin ikinä sitä ryhtyykään, siihen kannattaa antaa itsestään kaikkensa. Tämä pätee kaikessa! Kun on antanut itsestään kaikki 100%:a, voi aina olla tyytyväinen lopputulokseen. Jos uskot itseesi, tulet varmasti onnistumaan!

Noh, vielä tähän ei mun työjutut toki loppuneet. Kesällä sain myös tarjouksen ryhtyä tuottamaan Suomen Häämessujen The National Wedding show:ta. Jep, ajattelin itsekin aluksi, että huh mikä homma, musta ei olisi ikinä siihen! Päätin kuitenkin kuunnella, mitä minulta odotettaisiin, mitä mun tulisi siis tehdä. Se luottamus ja kannustus mikä tuli Häämedia Oy:n väeltä oli niin hienoa, että en voinut enää kieltäytyä. En missään nimessä halunnut tuottaa pettymystä, halusin olla kaiken tuon luottamuksen arvoinen. Päätin siinä samassa, että tulen onnistumaan, vaikka kyllähän se pelotti, niin pirusti! Muistatte varmaan postauksenkin, kun kirjoittelin ennen ensimmäistä näytöstä omia fiiliksiäni? Kyllä se oli jännittävää. (Postauksen ”Haukkasinko liian ison palan” voit lukea painamalla tästä.) Kaikki kuitenkin meni erittäin hyvin. Olen onnekas, kun sain kasaan niin ammattitaitoisen malliporukan, että heidän kanssaan ei voi kuin onnistua! Iso kiitos kaikille heille! Toki aina on parannettavaa, ja tulemmekin tekemään vieläkin loistokkaamman näytöksen parin viikon päästä Tampereella. Tulehan itsekin paikan päälle kokemaan tuo ainutlaatuinen näytös! Ilmaisia lippujakin olisi jaossa, joten paina tästä.

1507253_677369985709755_8093624113939046367_o

Valmistuin syksyllä myös PTCA Health Coachiksi ja olen saanut aivan ihania valmennattavia syksyn mittaan. Työskentelin syksyn ajan lisäksi Tampereella Polte salilla, josta sain aimo annoksen oppeja ja taitoa vetää ryhmätunteja. Halu kehittyä hyvinvointialalla huippuosaajaksi on suuri. Uskokaa tai älkää, tällä saralla tulette kuulemaan minusta vielä tulevaisuudessa paljon lisää!

keep-calm-and-call-your-health-coach-5

Luottamus omaan tekemiseen on kaiken perusta! Love what you do, do what you love! Just so simple 🙂

IMG_1172_kropattu_2_LOGO_960px

Fitness lifestyle; Pidä pää pilvissä ja jalat maassa

Olen vuoden aikana kurkistanut koko ajan enemmän ja enemmän tuohon jännittävään fitness maailmaan. Tuo maailma on täynnä kaikkea erittäin makeeta ja houkuttelevaa, mutta samalla myös paljon sellaista mikä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Tapasin muistaakseni ensimmäistä kertaa mun valmentajan Anna Ojalan tämän vuoden helmikuussa, jolloin päätimme, että aloitamme valmennuksen maaliskuun alusta. Annan kanssa yhdessä mietimme treenaamiselle tavoitteet ja  yhdessä sitten päätimme, että tähtäämme kevään 2015 fitness classiciin ja tulisin kilpailemaan bikini fitneksessä. Tuossa vaiheessa mulla oli saliharrastusta takana jo reilu kuusi vuotta, ja olin koko elämäni kilpaurheillut, joten elämäntavat pysyivät jota kuinkin samana. Aloin kuitenkin syömään tarkkaan ohjeiden mukaisesti ja tuossa kohtaa jätin myös alkoholin kokonaan pois. 

jimisoinila photography
jimisoinila photography

 

10665720_670060809756888_8299802596859135506_n
kuva: Jimi Soinila Photography

 

Kuva: Jimi Soinila Photography
Kuva: Jimi Soinila Photography

Mitä pidemmälle olemme päässeet vuotta eteen päin sitä kirkkaammaksi mulle on muodostunut omat tavoitteet harrastukselleni. Olin heti alussa päättänyt, että milliäkään en aijo antaa periksi. Täysillä mennään loppuu asti ja sit katsotaan mihin se riittää. Mielessä tietysti menestys kilpailuissa. Ei sinne ainakaan pelkkää kokemusta olla menossa hakemaan, vaan sinne viedään paras versio itsestä, mitä nyt reilu vuoden valmennuksessa voidaan vain saada aikaiseksi. Nyt katson taakse päin ja voin käsi sydämellä todeta, että jokaisen treenin olen tehnyt täysillä, yhtään repsahdusta ruokavaliossa ei ole tapahtunut ja kaikkeni olen antanut, jotta keväällä pääsisin tavoitteisiini. Ja tiedättekös, kyllä mä pääsen, sillä silloin kun on tehnyt kaikkensa, ei voi olla kuin tyytyväinen tulokseen. Halu onnistua on niin käsittämättömän suuri, tätä fiilistä voisi jakaa vaikka vähän muillekin. Kaiken kukkuraksi vuosi huipentui vielä siihen, että sain kutsun liittyä Team sportsnutrition.fi:n. Mahtavaa! Nyt mulla on tiimi, ja kaikki alkaa pikku hiljaa tuntua todelliselta. Kohta sitä mennään. Olen valmis, sillä nyt mennään nöyrästi kohti huikeaa vuotta 2015!

team sportsnutrition.fi
team sportsnutrition.fi

Olen oppinut vuoden aikana sen, että elämässä täytyy olla intohimoa ja päättäväisyyttä. Tavoitteita tulee ja kannattaa tehdä. Se, että pääseekö niihin on vain meistä itsestä kiinni. ja mitä sitten jos ei aina onnistu? 

IMG_1212_crop_LOGO_960px-2

 Terveys; Vartalosi ja kehosi on temppelisi

Olen koko vuoden kamppaillut iho-ongelmieni kanssa. Olen välillä ollut asiasta erittäin onneton ja surullinen. Ihon huonovointisuuteen olen pohtinut monia eri syitä ja yksi puhutuimmista on ollut e-pillerit. Olen kirjoittanut e-pillereihin liittyviä tekstejä, jotka ovat saaneet paljon lukijoita ja kommentteja. Yhteen suosituimmista pääset kurkistamaan tästä. Ihon huonovointisuus ja tilanne ylipäätänsä on kuitenkin tuonut myös hyviä juttuja, sillä olen saanut tehdä hienoa yhteistyötä PRIME hair and beauty designin kosmetologin Miia Ring-Sjöblomin kanssa. Olen oppinut, että omasta kehosta tulee pitää huolta jo ennen kuin siinä ilmenee ongelmia. Ruokavalio, liikunta ja henkinen hyvinvointi kaikki yhdessä vaikuttavat kehosi toimintaan. Meillä on vain yksi keho, ja yksi elämä. Kunnioitetaan ja rakastetaan siis itseämme! Olemme jokainen sen arvoisia!

prime-logo-grey

Blogi; Laulain työtäsi tee!

Blogini siirtyi tänne fitfashionille syyskuussa 2014. Tämä oli aivan huikea juttu, josta olin aikaisemmin vain uneksinut. Blogi on ollut aina mulle paikka missä olen saanut kirjoitella omia ajatuksiani ylös. En koskaan ole halunnut ottaa paineita kirjoittamisesta, koska koen, että väkisin tekemällä ei tule kuin huonoa jälkeä. Joten kirjoittelen blogia aina silloin kun olen ”luovalla” tuulella. Joskus se on useammin ja toisinaan seuraavaan kertaan voi vierähtää tovikin. Olen kuitenkin saanut paljon positiviista palautetta kirjoituksistani ja luotan siihen, että olen oikealla tiellä. Kiitos teille lukijoille! Ilman teitä kirjoittaminen ei olisi yhtä mukavaa! 

Kuva:jimisoinila photography
Kuva:jimisoinila photography

Minä; Riitän itselleni juuri sellaisena kuin olen!

Tämä vuosi on ollut suuri kasvun paikka. Kouluttautuminen Health Coachiksi laittoi sellaisen prosessin käyntiin, että oksat pois. Välillä kävin erittäin syvällä rotkossa, mutta aina vain kiipesin sieltä ylös. Oli loistavaa saada kokea itse se prosessi, jonka tulen omien asiakkaitteni kanssa heidän valmennuksissaan käymään lävitse. Haluan tarjota tuota kokemusta kaikille! En osaa sitä sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea! 

IMG_9472_kollaasi_800px

Kiitos, kun jaksoit lukea vuoden viimeisen postaukseni loppuun! 

Tämä vuosi on ollut kyllä niin huikea kaikin puolin. Kiitos kaikille teille siitä! Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille PRIME hair and beauty design Miia Ring-Sjöblom ja Tuija Leivo, Sportsnutrition.fi, Jimi Soinila Photography ja Mielikylpy!

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Jännityksellä jäämme odottamaan, miltä se maailma näyttää vuonna 2015. 

Ihanaa Uutta Vuotta!

★ Susanna

 

IMG_6130

Mistä on pienet kohut tehty?

Onhan sitä itsekin pakko kirjoittaa omia ajatuksiaan ylös, sillä tänään on paljon puhututtanut Umpun Primebody -blogin postaus bikini fitness urheilun kisakunnosta ja illuusiosta. Postaus on herättänyt tyytyväisyyttä, että asiasta vihdoin puhutaan mutta myös vihaa, sillä lajista annetaan todella negatiivinen ja sairaalloinen kuva. En missään nimessä osoita syyttävällä sormella Umppua, postauksen kirjoittajaa. Tämä kaikki julkisuus ja median tapa kirjoittaa asiasta on aivan toinen, miten minä ainakin tuon alkuperäisen postauksen ymmärsin. Postaus on todella kohauttanut. Mutta miksi? 

Myös multa, joka ei ole vielä yhtään diettiä kokenut, on paljon kyselty, mitä mieltä olen tuosta asiasta ja keskustelusta, jota nyt käydään asian tiimoilta. Mielestäni on aivan turha lähteä spekuloimaan, että onko laji tuollainen vai ei. Umpun kokemus ja kuvat kertovat, että kyllä se voi olla. Mutta pitää muistaa, että tapoja toimia on niin monia kuin on itse kilpailijoitakin. Myös Umppu tuo tämän asian esille kirjoituksissaan ja myös sen miksi hän näyttää kuvassa siltä kuin näyttää. Kyllä kuva on pysäyttävä! Mutta olen rehellisesti sitä mieltä, että mitä sitten?? Kukaan meistä ei oo vastuussa toisen tekemisistä. Jokainen tekee asioita omalla tavallaan. Me jokainen koetaan asiat eri tavalla, meidän vartalot toimii eri tavalla. Me kaikki treenataan eri tavalla. Me jopa syödään eri tavalla. Me kaikki ihmiset ollaan vaan niin hiton erilaisia. Miksi siis yleistää asioita? 

fitness_j_261014TM_820_uu
Kohukuva Primebodyn Umpusta. Kuva: http://static.iltalehti.fi/uutiset/fitness_j_261014TM_820_uu.jpg

Mikä ihmeen tarve meillä on yleistää? Uskon, että fitnestä harrastavat useimmat voivat erittäin hyvin. Eikä Umppukaan kirjoituksellaan varmasti halunnut tällaista kuvaa antaa lajista. Miksi sitten siitä tehtiin tällainen juttu? Miksi ihmisiä kiinnostaa puhua asioista sitten, kun siitä on jotain negatiivista sanottavaa? Miksi asioista ei voida puhua positiivisesti? 

Olen Umpun kanssa samaa mieltä, että kisakunnon ihannointi ei ole kannattavaa, sillä se on vain hetkellinen kunto, joka ei ole niin sanotusti normaali olotila. Kuka ei tätä asiaa ymmärtänyt siitä tekstistä? Miksi siitä piti muokata sellainen juttu, että koko laji joutuu huonoon valoon? 

No jokainen meistä tekee omat johtopäätökset. Jokainen meistä lukee, näkee ja kokee asiat juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Jos mä haluan nähdä lajissa pelkkää huonoa, niin kyllä mä osaan sen huonon sieltä kaivaa vaikka väkisin. 

Kuva: Jimi Soinila Photography
Kuva: Jimi Soinila Photography

Se mua ihmetyttää, että miksi ne ihmiset, jotka eivät lajia harrasta ovat juuri niitä, joilla on negatiivisin kuva lajista. Juuri heillä on se tieto siitä, että se on erittäin vaarallista ja terveydelle haitallista. Juuri he tietävät sen, että sitä harrastavat voivat huonosti. Miksi heitä edes kiinnostaa asia, jos he eivät itse sitä harrasta? 

Jokaisessa lajissa on hyvät ja huonot puolensa. Jokainen meistä, jotka lajia harrastavat tekevät omat päätökset, että millä keinoilla ja missä kunnossa sinne kisalavalle haluaa ja aikoo nousta. Sairaudet ja niistä puhuminen lajin yhteydessä on mun mielestä turhaa syyttelyä. Me emme voi holhota kaikkia ihmisiä. Kukaan meistä ei toivo kenellekkään minkäänlaista sairautta, mutta elämä vain on sellaista, että jotkut valinnat voivat johtaa sairastumiseen. Mutta se ei yksinään ole minkään urheilulajin syytä. Pitää muistaa, että myös lihavuus sairastuttaa, enkä minä ainakaan halua ketään osoittaa sormella ylipainon vuoksi. 

Toivon, että jos ette mitään muuta tästä kirjoituksesta enää muista, niin muistakaa tämä: Älä keskity siihen mitä muut tekevät, vaan siihen mitä sinä itse teet! Elätkö sellaista elämää kuin itse haluat!? Voitko sinä hyvin? Sinä teet elämässäsi valinnat, ei kukaan muu! Joten ennen kuin moralisoit ja arvostelet toista, muistahan katsoa peiliin ja miettiä miksi niin teet? Mutta myös toisin päin, jos ihailet suuresti jotain ihmistä, miksi niin teet? Toisen ihailemisen ja ylös päin katsomisen sijaan, miksi et ihailisi itseäsi? Miksi et vain ole tyytyväinen siihen, millainen olet?

EIköhän olisi aika alkaa tuijottaan omaa napaa, ja keskittyä omaan hyvinvointiin!? Olet ihana juuri tuollaisena!!

Go-for-whatever-makes-you-happy

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän tämän tilitykseni! 

Mitäs mulle sitten kuuluu? Viikonloppu meni ihanan rennosti. Perjantaina olin rohkein sitten kymmeneen vuoteen, kun huippu kampaajani Tuija Leivo värjäsi mulle vähän tummaa tyveä. En ihan turhan usein tee mitään näin hurjaa 🙂 Olen ollut viimeiset kymmenen vuotta blondina. Noo.. katsotaan kuinka kauan viihdyn tummemmassa luukissani. Nyt ainakin tuntuu hyvältä! Kiitos siis Tuija Leivo ja PRIME hair and beauty design.

Linssiludet vauhdissa.
Linssiludet vauhdissa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! 

★ Susanna

pssstt… Käyhän tykkäämässä Tmi Susanna Mustajärvi Facebookissa ja saat uudet postaukset heti seinällesi!näin säästät aikaa ja vaivaa! Ja hei Instagramia unohtamatta, seuraathan mua jo siellä 😉 @susanna_mustajarvi Nähdään siis Facebookissa ja Instagramissa!