Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – Onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

Ennen äitiyttä en olisi ikinä osannut kuvitella, millaista väsymystä sitä todella tulee kohtaamaan. Pätkäyöt ovat todellisuutta, ja kuuluvat osaksi suurimman osan lapsiperheen elämää jossain kohtaa. Samalla en olisi voinut kuvitella kuinka hienosti meidän äitien ja isien kehot jaksavat, vaikka takana ei olisi kuin ihan muutama tunti unta – ja tätä vielä useita viikkoja. 

Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, ja sen jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. 

Elän tällä hetkellä vaihetta, jossa kysymys, ”mitä sinulle kuuluu” tarkoittaa yhtä kuin ”miten teillä on nukuttu”. Ja kiitos kysymästä – huonostihan meillä. Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, jonka jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. Yöt ovat levottomia. Öisille hulinoille ei näy loppua. Pakko todeta, että tässä kohtaa alkaa jo hieman nämä viikot painamaan silmiä ja koko kroppaa. Viiden viikon aikana olen nukkunut maksimissaan kaksi tuntia yhtenäistä unta. 

Viiteen viikkoon on mahtunut öitä, jolloin on herätty puolentunnin välein. Nyt viimeisten öiden aikana olemme heränneet tunnin välein. Muutamia kahden tunnin pätkiä voi myös yöstä löytyä. Peetu ei ole itkuinen, mutta hyvin levoton kyllä. Olen yrittänyt pohtia mistä tämä voisi johtua. Olemme kokeilleet monia juttuja kuten lisämaitoa ja erilaisia nukuttamisentapoja. Olemme nukuttaneet rinnalle, tutin avulla, silittelemällä. Meillä on iltarutiinit ja kohina käytössä. Olemme myös siirtäneet Peetun perhepedistä omaan sänkyyn ja siellä unipesään. Lisäksi olemme kokeilleet painoa peiton päällä. Olen pohtinut pääni puhki ja kokeillut asioita – tuloksetta. Katkonaiset unet johtuvat jostain sellaisesta, mihin emme vain pysty vaikuttamaan. Tästä syystä en juurikaan enää jaksa analysoida mistä tämä heräily voisi johtua. Haluan uskoa, että tämä on vain vaihe, joka menee pian ohi. 

En enää jaksa pohtia syytä pätkäöille. Haluan vain uskoa, että tämä menee pian ohi!

On syy sitten mikä tahansa, se ei poista sitä tosiasiaa, että huonosti nukutut yöt alkavat pikku hiljaa näkyä omassa tekemisessä. Olen hyväntuulinen, mutta päivissä en mitään järkevää saa kyllä aikaiseksi – ja eihän minun tarvitsekaan. Olen muutamia tekstejä välillä yrittänyt tänne blogiin kirjoittaa, mutta väsyneenä ei vain saa kirjoitettua luettavaa tekstiä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, ja se vaatii melko selkeän pään. Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. Minulla väsymys vaikuttaa muun muassa tasapainoon, ja olo on ollut viimeisten viikkojen aikana melkoisen sumeaa. 

Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. 

Pyrin pitämään kiinni arjen rutiineista, sillä ne auttavat jaksamaan!

Arjessa pyrin pitämään tietyt rutiinit yllä, sillä ne auttavat jaksamaan. Minun hyvinvointia tukevia rutiineja ovat aamupuuro marjoilla ja raejuustolla, aamulenkki Peetun kanssa, salitreenit kahdesta kolmeen kerran viikossa ja lauantaisin pidän somevapaata. Ihmeellistä tässä on se, että nautin suunnattomasti jokaisesta päivästä. Joka aamu kun herään ja näen Peetun, koko nukkumaton yö unohtuu. Väsymys siirtyy ja kiukkua ei ole, kun saa vain viettää aikaa oman lapsen kanssa. Se on ihmeellistä. Rakkaus omaa lasta kohtaan on niin voimakasta, että se antaa kyllä ihmeellisiä supervoimia meille molemmille – minulle ja miehelleni. 

Elämä on tässä ja nyt! On tärkeää osata priorisoida asioita oikein. Tällä hetkellä koen, että minun tärkein tehtävä on pitää itsestäni huolta, jotta pystyn olemaan hyvä äiti Peetulle – väsyneenäkin. Se vaatii armollisuutta itseä kohtaan. Pian tulee varmasti taas aika, kun meidän perhe nukkuu hyvin. Se ajatus mielessä jaksan vielä tulevatkin viikot.

Onko sinulla vinkkejä tällaiseen elämänvaiheeseen?

Miten sinä olet pärjännyt väsymyksen kanssa?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Pssstt. Jos et muuten vielä seuraa minua instagramissa, niin tee heti korjausliike sen suhteen, sillä sieltä saa roppa kaupalla motivaatiota arkeen. Lisäksi siellä juttelen enemmän meidän arjesta ja ajankohtaisista aiheista. Olen asettanut omaksi tavoitteeksi sosiaalisessa mediassa innostaa päivittäin ainakin yhden ihmisen tekemään hyvinvointia tukevia valintoja. Lupaan, että liittymällä minun jengiin alat huomaamattasi tekemään arjessasi sellaisia asioita, jotka vievät sinua kohti omia tavoitteitasi. 

Lue myös: 

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Perhepeti – merkki laiskuudesta?

 

Ummetus ja peräpukamat – Synnytyksen jälkeiset vaietut vaivat

Äitiyteen ja synnytyksestä palautumiseen liittyy paljon erilaisia asioita – ja kyllä, myös kaikenlaisia vaivoja! On myös vaivoja, joista harva haluaa puhua julkisesti. Vaivat ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja intiimejä, joten ei niistä haluta huudella muille. 

Itse koen oman roolini tärkeäksi tällaisissa kohdissa, sillä haluan tuoda esille myös niitä vaietumpia aiheita. Me kaikki olemme ihmisiä ja lopulta hyvin samankaltaisia. Et ole siis koskaan yksin vaivojen kanssa. Aina löytyy joku toinen, jolla on varmasti ollut samoja kokemuksia.

Minulle on aina ollut tärkeää puhua kaikista asioista avoimesti ja totuudenmukaisesti.

Minulle on aina ollut tärkeää, että asioista puhuttaisiin avoimesti ja totuudenmukaisesti. Olen onnekas, kun ympärilläni on erilaisiin asioihin erikoistuneita ammattilaisia, joita voin konsultoida aina tarpeen tullen. Tällä kertaa halusin kysyä neuvoa muutamiin synnytyksestä palautumiseen liittyviin vähemmän julkisesti puhutuimpiin ikäviin vaivoihin, kuten ummetukseen ja peräpukamiin. Halusin tietää, voiko näitä vaivoja ennaltaehkäistä ja hoitaa oikeanlaisella ravitsemuksella. Konsultoin jälleen siis Pelvic Fysion äitiysasiantuntija Johanna Tossavaista.

Synnytyksen jälkeen me äidit saamme osaksemme mitä erilaisempia vaivoja.

Kärsitkö ummetuksesta?

Ummetuksen yksi selkeä oire on, että kokee tarvetta ulostaa useammin kuin kykenee. Yleensä suoli toimii harvemmin kuin kolme kertaa viikossa. Ummetuksen oireet ovat kuitenkin yksilöllisiä, kuten kova uloste, suoli ei tunnu tyhjenevän kunnolla, pinnistelyistä huolimatta uloste ei tule ulos, vatsakivut, ilmavaivat, turvonnut olo sekä painon tunne vatsassa.

Ummetusta voi ja kannattaa ennaltaehkäistä sekä hoitaa kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, kuten ruokailu- ja liikuntatottumuksiin sekä myös henkiseen hyvinvointiin. Ummetuksen hoitaminen elämäntapoja muuttamalla vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä muutosten vaikutus ei tunnu välittömästi.

Ummetus on tyypillistä niin raskaana ollessa kuin synnytyksen jälkeenkin

Synnytyksen jälkeen ummetuksella voi olla kuitenkin myös epäsuotuisa yhteys erkauman palautumiseen. Sillä turvonnut suolisto pingottaa venyttynyttä jännesaumaa entisestään ja voi näin estää jännesauman palautumista. Riittävän nesteen lisäksi ravitsemuksessa olennaisinta on riittävä kuidun saanti. Kuitua saat muun muassa täysjyväviljoista, leseistä, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Liikuntamuodolla ei niinkään ole väliä vaan normaali kävely riittää hyvin liikunnaksi. Ummetuksen sekä myös peräpukamien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa oleellista on myös huomioida suolelle ergonominen asento wc-käynneillä.

Peräpukamat

Peräpukamat ovat laajentuneita peräaukon laskimoita, joiden syntyyn tavallisimpia syitä ovat ummetus, pitkään paikallaan istuminen, ylipaino ja raskaus. Pukamiin liittyvät vaivat ovat yleisiä ja yleensä itsestään paranevia, mutta ne uusiutuvat helposti. Jos pukamat vaivaavat, on ummetuksen lailla hyvä kiinnittää huomio wc:ssä käytettyyn aikaan, lisätä liikunnan harrastamista ja kiinnittää huomiota ruokavalioon, erityisesti lisäämällä siihen kuitupitoista ruokaa. 

Synnytyksen jälkeiseen aikaan siis todella liittyy ikäviäkin asioita, joista harvoin puhutaan. Myös näiden hoidosta usein löytyy ristiriitaista tietoa, eikä kaikkea ole tutkittu vielä tarpeeksi luotettavan näytön takaamiseksi. Onneksi tiede kehittyy kokoajan, ja mitä enemmän vaietuista vaivoista puhutaan, niin sitä enemmän näihin vaivoihin tulee tarvetta etsiä laadukkaita hoitolinjauksia. 

Onko sinulla jotain sellaisia oireita tai vaivoja, joista haluaisit avointa keskustelua? Jätä kommenttia ja voin käsitellä niitä myöhemmin postauksissani.

Tsemppiä kaikille vaivoihin katsomatta.

Kyllä me ollaan melkoisia sisupusseja!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Selkä, niska ja hartiat jumissa? – Vinkkejä vauva-arjen erganomiaan

En pärjää yksin! – Tarvitsen muiden tukea ja apua päivittäin

Erkauma, miten siltä voi välttyä? – fysioterapeutti vastaa

 

Millainen ruokavalio tukee imetystä?

Imetys on yksi puhutuimmista aiheista synnytyksen jälkeen. Kuka onnistuu imettämään? Entä jos en onnistukaan? Miksi en onnistu? Imetyksen onnistumiseen liittyy monia asioita, eikä se ole kovinkaan yksiselitteistä. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa. Sen vuoksi aihe on sinällään erittäin monisyinen ja haastava.

Meillä ainakin tämä ensimmäinen viikko on pyörinyt täysin imetyksen ympärillä. Olemme liiallisen vauvan painon laskun vuoksi vielä imetyksen lisäksi pumpanneet maitoa. Tätä lisämaitoa olemme sitten syöttäneet ruiskulla vauvalle imetyksen jälkeen. 

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa on pyörinyt täysin imetyksen ympärillä!

Tässä kohtaa minua kiinnostaa erityisesti se, voisimmeko vaikuttaa imetyksen onnistumiseen ruokavalion avulla? Uskon vahvasti aina siihen, että omilla valinnoilla on merkitystä. Ja olen erittäin utelias selvittämään näitä asioita, jotta ainakin itse saisin apua omalla kohdallani. Ja toki mielelläni jaan näitä myös teille.

Tiedän, että moni teistä lukijoista kamppailee minun kanssani samojen kysymysten äärellä. Olen tehnyt paljon töitä ravitsemuksen parissa, mutta halusin vielä oman ammattitaitoni lisäksi kysyä apua näihin kysymyksiin myös Pelvic Fysion äitiysasiantuntijalta Johanna Tossavaiselta. Joten tähän aiheeseen olen saanut konsultointi apua häneltä.

Voisimmeko vaikuttaa imetykseen ruokavalion avulla?

Imetys antaa ja ottaa – kirjaimellisesti. Imetyksellä on myös rooli raskaudesta palautumisessa ja sen vuoksi se koetaan usein tärkeäksi. Imetys ei pelkästään vaikuta palautumiseen, vaan sillä on merkitystä myös äidin hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti kuin vauvan turvalliseen kasvuun. Tästä syystä on tärkeää pohtia ravitsemuksen osuutta imetyksessä.

Usein vauva-arki vie paljon voimia, ja äidin ravitsemus jää siinä kohtaa toissijaiseksi. Tutkimuksissa on havaittu, että äidin raskausajan ruokavalio on terveellisempi kuin imetyksen aikainen ruokavalio. Myös omasta kokemuksesta voin sanoa, että synnytyksen jälkeen oma ravitsemus helposti jää huomiotta. Ehkä me äidit emme tarpeeksi hyvin tiedä, että meidän omalla ravitsemuksella on merkitystä lapseen vielä synnytyksen jälkeenkin?

Synnytyksen jälkeen äidin oma ravitsemus jää helposti toissijaiseksi.

Imettävä äiti tarvitsee keskimäärin lisäenergiaa 400-600 kcal päivässä. Lisäenergian tarpeen täyttää esimerkiksi pari perunaa, 2-3 palaa kauraleipää vaikka avocadolla tai hummuksella sekä hedelmä. Nesteen tarve lisääntyy myös imetyksen ja hikoilun takia. Lisäksi ruoan laatu vaikuttaa rintamaidossa oleviin vitamiineihin ja rasvan laatuun. Erityisruokavaliota noudattavan äidin kannattaa vielä kysyä yksilöllistä ohjausta neuvolasta tai ravitsemusterapeutilta.

Seuraava lista toimii hyvänä ohjeena päivittäisessä ruokavaliossa huomioiden erityisesti pienokaisen imetyksen:

  • Juo runsaasti vettä. Voit maustaa vettä pilkkomalla sekaan hedelmiä tai yrttejä.
  • Syö riittävästi monipuolista ja ravitsevaa ruokaa.
  • Syö säännöllisesti ja monipuolisesti aina aamupala sekä kaksi lämmintä pääateriaa päivässä. Näiden lisäksi 1-2 välipalaa tarpeen mukaan.
  • Käytä päivittäin monipuolisesti hyvälaatuisia rasvanlähteitä, kuten pähkinöitä, siemeniä, öljyjä, avocadoa, oliivia ja kalaa jne.
  • Syö päivittäin hyviä hiilihydraatin lähteitä, kuten kauraa, marjoja, kasviksia, vihanneksia, hedelmiä ja riisiä.
  • Muista suosia monipuolisesti proteiinin lähteitä, kuten lihaa, kanaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita ja papuja jne.
  • Käytä D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
  • Juo kahvia kohtuullisesti.
  • Vältä eineksiä ja pikaruokaa.
  • Vältä sokeria.

Terveellinen ja monipuolinen ravitsemus on tärkeää myös synnytyksen jälkeen. Kokonaisuus on aina tärkeintä. 80/20 sääntö viikon ruokailuissa on mainio nyrkkisääntö noudatettavaksi. Hyvä ravinto auttaa jaksamaan paremmin arjessa ja se tukee myös hyvää unta.

Hyvinvointi on kokonaisuus, josta ei oikein koskaan voi jättää mitään osa-aluetta huomiotta. Hyvällä ravitsemuksella siis tuet omaa hyvinvointiasi monesta näkökulmasta. Muistathan siis pitää itsestäsi huolta! <3

by Susanna (Papu 1vko vanha)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Voivatko rintaimplantit olla esteenä imettämiselle? – asiantuntija vastaa

Millainen ruokavalio tukee synnytyksestä palautumista?

Synnytyksestä palautuminen – Mitä tulisi tehdä heti 24h synnytyksen jälkeen?

Tutkimus: vastasyntyneen imetys vähentää kätkytkuoleman riskiä puolella

 

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Tiesitkö, että nukkuminen on opittu taito, jonka jokainen lapsi voi oppia? Ja mitä aikaisemmin aloittaa vauvan unitaitojen opettelun, sitä helpommalla pääsee? Minulla oli aikaisemmin ajatus, että jokaisella lapsella on sisäinen taito nukkua joko hyvin tai huonosti. Ajattelin, että tähän ei voi kauheasti vaikuttaa. Tämä ajatus kuitenkin kumoutui, kun päädyin valistamaan itseäni asian suhteen sertifioidun unikonsultin avulla. 

Meillä kaikilla on kotoa opittuja tapoja nukkumiseen liittyen. Osalla on jo lapsuudesta asti ollut tietynlaiset rutiinit, jotka toistuvat osittain myös aikuisuudessa. Osa saa lapsuudestaan lahjan nukkumisen hyviin taitoihin. Toisilla nukkuminen on hankalaa läpi koko elämän. Minusta oli mielenkiintoista kuulla ammattilaiselta, miten tähän asiaan voisin jo nyt raskaana alkaa valmistautumaan. Mikäs sen parempi perintö lapselle, kuin hyvät taidot nukkumiseen ja nukahtamiseen? 

Mielestäni oli erittäin tärkeää, että unikonsultti kenen kanssa asiasta keskustelen, on itse kokenut myös omalla kohdallaan lapsen, joka ei vain nuku. Ja nämä opit, mitä minä jaan nyt eteenpäin ovat unikonsultilta, joka todellakin tietää lapsien olevan hyvin erilaisia. Tärkeintä ainakin omalla kohdallani on se, että tiedän tekeväni oikeita asioita. Jos lapseni ei siltikään nukkuisi, tiedän tehneeni kaiken voitavan. Asiat voisivat olla siis huonomminkin. Voin silloin olla tyytyväinen itseeni ja se riittää minulle. 

Ensimmäisten viikkojen tärkein tehtävä on toisiinsa tutustuminen, äidin palautuminen ja ruokinnan opettelu.

Tähän uniasiaan on mielestäni hyvä perehtyä jo ennen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä ensimmäisten viikkojen tärkein tehtävä on toisiinsa tutustuminen, sylittely, äidin palautuminen ja ruokinnan opettelu. Näiden viikkojen aikana unen opetteluun ei vielä ole oleellista kiinnittää huomiota. 

Nukkumaan opettelu on hyvä tiedostaa jo ennen lapsen syntymää, sillä uusien tapojen opettelu on helpompaa tehdä alusta alkaen!

On kuitenkin paljon helpompi opetella ja sisäistää tiettyjä tapoja heti alusta alkaen. Vanhojen tapojen muuttaminen on aina hankalampaa. Sen vuoksi tämä nukkumaan opettelu on hyvä tiedostaa jo ennen lapsen syntymää. Lisäksi raskaana ollessa on varmasti paljon enemmän energiaa käytettävänä. Vauvan synnyttyä on niin paljon hektisempää, joten asioihin ei ole aikaa perehtyä kunnolla. Mitä aikaisemmin näihin asioihin siis alkaa perehtymään, sitä helpommalla tulee pääsemään! 

Keräsin sinua – ja myös itseäni – varten 6 vinkkiä ylös, joita voi opetella sekä sisäistää jo nyt ennen kuin lapsi syntyy. 

  1. Laita uniympäristö heti syntymästä alkaen kuntoon. Lapsen uniympäristöön ja sen pysyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Ympäristön pysyvyydellä tarkoitetaan sitä, että nukkuu lapsi missä tahansa, kuuluisi siihen aina tiettyjä elementtejä. Tuttu ympäristö lisää turvallisuuden tunnetta. On hyvä ottaa huomioon, että huone on riittävän viileä (noin 18-19 astetta) sekä riittävän pimeä. Sängyssä ei kannata olla lasta aktivoivia leluja, kuten mobilea. 
  2. Nukkuessaan lapsi ei luontaisesti viihdy hiljaisuudessa. Mistä oikein olemme oppineet, että nukkuvien vauvojen ympärillä hyssytellään? Kohdussa vauva on läpi vuorokauden tottunut ääniin (suoliston äänet, sydänäänet yms.) ja lapsen unelle on usein parempi, että ympäriltä kuuluu ääniä. Unta tukemaan voi siis käyttää esimerkiksi musiikkia tai mitä tahansa ääntä, joka muistuttaa kohdun kohinaa. Lapselle turvallisuutta luo, jos nukkumisympäristö muutenkin muistuttaa häntä kohdusta. Tähän voi avuksi käyttää kapalointia tai unipussia. Nämä auttavat myös siinä, ettei vauva herää omiin säpsähdyksiinsä niin helposti.
  3. Nukkumaanmeno- ja herätysaikoihin voi alkaa hakea rutiinia jo 6 viikon ikäiselle vauvalle. Lapsen hormonaalisesti säädelty uni-valverytmi luo niin sanotusti uni-ikkunat, joiden aikana nukahtaminen on huomattavasti helpompaa. Nukkumaanmeno kannattaa siis ajoittaa lapsen iästä riippuen 19-20 välille, ja aamuherätys noin 6.30-7.30 välille. Näin vältetään ikävää yliväsymyksen kierrettä, joka vaikuttaa niin päivän kun yönkin uniin.
  4. Sänkyyn mennessä vauva on uninen, mutta edelleen hereillä. On tärkeää lempeästi opettaa vauvalle, ettei nukahtele minne sattuu. Turvallisen ja toistuvan iltarutiinin (syöttö, iltapesu, lorut yms.) sekä tutun uniympäristön avulla vauvaa autetaan valmistautumaan tulevaan yöhön. On hyvä opetella jo varhain, että turvallisuuteen kuuluu myös se, että molemmat vanhemmat voivat laittaa lapsen nukkumaan. Lapsi oppii näiden avulla siihen, että hänen on turvallista nukahtaa samoihin olosuhteisiin, josta hän myös seuraavan kerran herää. Kaikki lapset heräävät unisyklien välillä, mutta opittuaan nukkumaan ja nukahtamaan lapsesi osaa myös jatkaa unta syklistä toiseen.
  5. Pyri säännöllisyyteen päivisin. Päiväunet kehittyvät noin neljän kuukauden iässä, mutta rytmitystä ja nukkumista voi jo lempeästi harjoitella alusta alkaen. Olisi hyvä pikku hiljaa yhdessä lapsen kanssa löytää arkeen säännöllinen ja toistuva päivärytmi, joka rytmittää päivän tekemisiä, ruokahetkiä ja päiväunia. Näin tuetaan lapsen hormonaalisesti säädeltyä uni-valverytmiä, ja huolehditaan riittävästä ravinnosta ja unen määrästä päivän aikana.
  6. Johdonmukaisuus läpi vuorokauden on erittäin tärkeää – myös yöllä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta palkitsee varmasti. Vaikka johdonmukaisuus saattaa joskus olla äärimmäisen vaikeaa, kannattaa muistaa kuitenkin pysyä lapsen kanssa sovituissa unisäännöissä myös yöllä! Yöheräämiset vähenevät, kun lapsi oppii, että samat säännöt pätevät niin yöllä kuin illallakin.

Itse ajattelin palata tähän listaan aina ajoittain.

Nyt ensiksi siis uniympäristö kuntoon. Muihin kohtiin palaan viimeistään, kun vauva on kuuden viikon ikäinen!

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vauvahankinnat ennen syntymää – hanki edes nämä!

Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Lapsilisät säästöön? – hyvä tapa kerryttää lapselle pesämuna aikuisuuteen

 

Pelot, osa 1: Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Kyselin jokin aika sitten Instagramissa naisten erilaisista peloista äitiyttä kohtaan. Sain paljon vastauksia ja ajatuksia. Haluan erityisesti rohkaista naisia puhumaan peloistaan, sillä kukaan ei näyttäisi olevan pelkojen kanssa yksin. Sen vuoksi päätinkin kirjoittaa niistä nyt blogissa ja tehdä pelkoihin liittyen postaussarjan. En vain esittele tai kerro pelkoja, vaan tarkoituksenani on myös pohtia jonkinlainen ratkaisu jokaiseen pelkoon liittyen. Tervetuloa lukemaan postaussarjan ensimmäistä osaa!

Yksi isoimmista teemoista oli pelko omasta kehosta. Tätä pelkäävät erityisesti naiset, jotka eivät ole vielä perustamassa perhettä, mutta ovat sitä joskus pohtineet. Itsellänikin tämä on nuorempana käynyt useaan kertaan mielessä. Sopiva puoliso ja oma elämäntilanne on oltava kunnossa, jotta oman kehon ”uhraaminen” on mahdollista. Tarkoitan tällä sitä, että ihan kevyin perustein eivät omaa vartaloaan suojelevat naiset lähtisi perhettä perustamaan – ei oman vartalonsa vuoksi, mutta ei muutenkaan. Tähän omaan vartaloon liittyvään pelkoon sisältyy paljon kysymyksiä, joihin pelkoa kokeva ei osaa välttämättä löytää vastauksia. On vaikea ennustaa miten asiat menee, sillä jos ei ole ollut vielä koskaan raskaana, voivat pelot olla suhteellisen suuretkin. 

Sopiva puoliso ja oma elämäntilanne on oltava kunnossa, jotta oman kehon ”uhraaminen” on mahdollista.

Mitä omalle vartalolle tapahtuu raskauden aikana? Palaudunko siitä ikinä?

Mitä omalle vartalolle tapahtuu raskauden aikana? Miten palaudun siitä? Olenko enää koskaan entiseni? On päivänselvää, että oma vartalo kiinnostaa. Ja niin pitäisikin. On naiivia ajatella, että tämä aihe ei kävisi monen naisen mielessä. Nyt kun sitä ajattelee, niin totta kai se käy. Jos olet koko elämäsi pitänyt itsestäsi huolta, miksi et huolehtisi nytkin? Tämä pelko ei ole pinnallinen, vaikka se ehkä voi ensimmäiseksi siltä kuulostaa. Vaikka kuinka paljon haluaisi äidiksi, ja olisi sitä toivonut, ei se tarkoita sitä, ettei haluaisi säilyttää omaa vartaloaan. Onko äitiys automaattisesti oman itsensä kadottamista? Paljon puhutaan äitiyden tuomasta identiteettikriisistä. Äidiksi tuleva käy samanlaisia kasvukipuja läpi kuin murrosikäinen nuori. Ja sen vuoksi myös nämä kaikki pelot ovat hyvinkin inhimillisiä.

Pelko oman vartalon menettämisestä ei ole pinnallinen, vaikka se ehkä voi ensimmäiseksi silta kuulostaa.   

Oman vartalon hyväksyminen ja siitä pitäminen on yksi osa itsevarmuutta. Sillä ei ole väliä millainen vartalo on, kunhan sen omistajalla on hyvä olla vartalossaan. Kyse ei ole siis tiettyyn muottiin pyrkimistä, vaan oman hyvinvoinnin vaalimista! Pelkoon liittyy myös itselle asettamien paineiden sietäminen ja odottamattomien asioiden kohtaaminen. Koskaan emme voi tietää, mitä oikeasti raskauden aikana meidän kehossa tapahtuu. Jokaisella kun raskauden vaikutukset ovat niin erilaiset. Monet saattavat asettaa itselleen ja vartalolleen liian suuria vaatimuksia, joita on lopulta mahdoton toteuttaa. Tämä tuottaa pettymyksiä ja ahdistusta. Miksi minä en pysty pitämään omasta vartalostani huolta raskauden aikana? Olenko jotenkin huonompi? 

Asetamme itsellemme ja vartalollemme usein myös liian korkeita  vaatimuksia, joita on lopulta mahdoton toteuttaa.

Pelkoon liittyy myös hallinnan tunteen menettämistä. Yhtäkkiä kehossamme alkaa tapahtua rytinällä muutoksia, joita emme voi hallita. Miten tuohon voi asennoitua? Miten niistä selviää? Jokainen nainen voi varmasti allekirjoittaa, että oma vartalo mietityttää aina ajoittain. Miten siis päästä tästä pelosta eroon, ja uskaltaa antautua tulevalle raskaudelle ja sen tuomille muutoksille? 

  1. Pohdi omaa asennetta muutosta kohtaan. Itselläni oli alle 30 vuotiaana vahva usko siihen, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan loputtomasti omaan vartaloon. Vasta lähempänä kolmeakymmentä ymmärsin, että vartalo tulee muuttumaan vuosien saatossa – tekee mitä tahansa. Toki muutoksen laatuun voi aina vaikuttaa. Ikä tuo muutoksia. Ainoa totuus on, että mikään ei ole pysyvää. 
  2. Luota omiin kykyihisi löytää hyvinvointi muutoksen keskellä. Kuten kohdassa 1 totesin, elämme jatkuvassa muutoksessa – mikään ei ole pysyvää. Joten olemme jatkuvasti läpi elämämme oppineet muokkautumaan muutosten tuomiin asioihin. Löydämme kerta toisensa jälkeen uusia tai vanhoja hyviä tapoja pitää huolta hyvinvoinnista. Ihmiskeho pyrkii kohti tasapainoa voidakseen hyvin. Tärkeintä on luottaa itseensä ja kykyihinsä löytää jokaista elämäntilannetta tukevat hyvinvoinnin elementit. Kyllä sinä tiedät mikä on sinulle hyväksi!
  3. Ajatus ”ennen kaikki oli paremmin” kannattaa heittää roskakoriin, sillä se ei pidä paikkansa. Usein aika kuultaa muistot. Yleisin ongelmamme on jäädä haikailemaan menneeseen tai kuvittelemme jo paremmasta tulevasta. Tyytyväisyys tulisi löytää tässä ja nyt. Vain sillä on merkitystä elämässä. 
  4. Löydä hallinnan tunne keskellä muutosta. Hallinnan tunne omaan elämään on yksi hyvinvoinnin osatekijöistä. Sen vuoksi jokaisessa elämäntilanteessa olisi hyvä erotella asiat niihin, mihin voi vaikuttaa ja mihin taas ei. Myös raskaudesta löytyy varmasti asioita ja tehtäviä valintoja, joiden kautta voimme tyydyttää hallinnan tunteemme janoa. Itse olen tämän ratkaissut niin, että teen päivittäin terveyttä edistäviä valintoja. Tämän vuoksi voin käsi sydämellä itselleni todeta, että kaikki muutokset joita vartalossani tapahtuu, ovat täysin luonnollisia ja sellaisia, joihin en ole itse voinut vaikuttaa. Tämä ajatus pitää rauhallisena ja tyytyväisenä. 

Pelot ovat meidän mielikuvituksen ja menneiden kokemusten tuottamaa tunnetta. Sen varjoon ei kannata jäädä ja jättää sen vuoksi asioita tekemättä. Meissä jokaisessa on paljon potentiaalia voittaa omia pelkoja.

Usein me itse rakennamme häkin ympärille. Häkki pitää osata purkaa, jotta voi oikeasti kokea onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämässään. Minä haluan olla mukana näiden häkkien purkamisessa. Ole siis sinäkin.

Tuleeko sinulla mieleen vielä keinoja tai ajatuksia tämän pelon voittamiseksi? 

by Susanna (rv 36)

@susanna_mustajarvi

@meidancombo

Lue myös:

Pelkäsinkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsettomuuteen?

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

Raskausvatsaa saa katsoa, muttei koskea! – Miten reagoida rakentavasti ikäviin tilanteisiin?

 

 

8 vinkkiä helpottamaan raskauspahoinvointia

Raskauspahoinvointia on hyvin erilaista. Myös pahoinvoinnin kesto on hyvin yksilöllistä. Osalla se loppuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Toisilla taas myöhemmin tai ei ollenkaan. Itselläni pahoinvointi on ollut lähinnä kuvotusta ja on kestänyt aina raskausviikolle 30 saakka. Kolmekymmentä viikkoa on pitkä aika. Millaisia keinoja minä keksin pahoinvointia helpottamaan? 

Osa oksentaa päivittäin ja monta kertaa. Toisilla pahoinvointi on lähinnä kuvotusta. Ja kolmansilla sitä ei juurikaan ole. Silloin kun pahoinvointi on lähinnä kuvotusta, ei se välttämättä ole yhtään sama asia, jos oksentaisi päivittäin. Tämän vuoksi omaa tilannetta ei voi koskaan verrata toiseen. Minulla pahoinvointi oli iltapainotteista ja todella kovaa kuvotusta, mutta en oksentanut. Tämän postauksen vinkit ovat siis toimineet minulla. Suosittelen kokeilemaan niitä, mutta älä lannistu, jos ne eivät toimi sinulla. Oman kehon kuuntelu on kaikkein tärkeintä! Ihanteellista olisi löytää juuri itselle sopivat keinot helpottaa omaa oloa. 

Olemme yksilöitä, joten meidän täytyisi oppia löytämään oman kehon hyvinvointia tukevat keinot!

Pahoinvointi raskausaikana ei ole koskaan helppoa. Se lamaannuttaa ihmisen helposti. Välillä toivoisi, että olisi olemassa yksi lääke, jolla pahoinvoinnin saisi hallintaan. Muistan ensimmäisten kovien kuvotusviikkojen jälkeen pohtineeni, että tätäkö todella halusin. Pahoinvointi oli niin inhottavaa, että se pakotti välillä pohtimaan, että olenko sittenkään valmis äidiksi. Olenko valmis kärsimään nämä kaikki olotilat, mitä raskaus tuo tullessaan? 

Olenko sittenkään valmis kärsimään nämä kaikki olotilat mitä raskaus tuo tullessaan?

Minulla on aina ollut suuri tarve saada hallita ja parantaa omaa oloa. Haluan nopeasti päästä inhottavista olotiloista eroon. Näin tapahtui myös pahoinvoinnin kohdalla. Ensimmäisten viikkojen aikana ymmärsin, että klo 20 jälkeen en pysty enää tekemään mitään, sillä pahoinvointi paheni minulla aina iltaa kohden. Päätin keksiä keinoja, joilla helpottaisin tuota iltaa. Pian huomasin, että päivän valinnoilla omalla kohdallani oli paljonkin merkitystä siihen, kuinka pahana pahoinvointi tuli illalla. 

Olen siis kerännyt nyt vinkkejä, jotka ovat toimineet minulla. Toivottavasti niistä jokin toimisi sinullakin!

  1.  Liikunta. Silloin kun pahoinvoinnit olivat voimakkaimmat, vaikuttivat ne automaattisesti niin, että jäin helpommin kotiin sohvalle. Huomasin kuitenkin nopeasti, että päivinä jolloin sain raahattua itseni liikkumaan, pahoinvointi ei tullutkaan yhtään niin voimakkaana. 
  2. Vältä sokeria. Minun kohdallani sokerin pois jättäminen auttoi pahoinvointiin. Tiedän myös monia, joita päinvastoin taas esimerkiksi mehujää on auttanut. Kannattaa kuitenkin kokeilla olisiko sokerin välttämisestä sinulle jotain hyötyä. 
  3. Vältä kahvia. Raskausaikana kahvin juontia suositellaan rajoittamaan yhteen kuppiin. Minä olen ollut kahvin suurkuluttaja pitkään. Olin tottunut juomaan päivässä ainakin kolme isoa mukia kahvia. Tuo yksi kuppi ei oikein tuntunut missään, vaan ennemminkin vain pahensi oloa. Lopulta päädyin jättämään kahvin kokonaan pois. 
  4. Makoile kyljellään. Kun makoilen sohvalla tai sängyssä, makaan kyljelläni. Selinmakuu aiheutti ainakin minulla kuvotusta. 
  5. Vähennä istumista. Pitkään paikallaan oleminen aiheutti minulle pahoinvointia. Mitä enemmän jaksoin olla liikkeessä, sitä paremmin voin. Liike tai ihan vain seisominen todella auttoi. 
  6. Vältä mausteisia ruokia. Hyvin tuliset ruoat aiheuttivat närästystä, joka osaltaan taas aiheutti myös kuvotusta. Nyt raskauden ajan olen siis välttänyt myös mausteisia ruokia.
  7. Nauti raikkaita hedelmiä, kasviksia ja juo vettä. Hedelmät ja kasvikset ovat auttaneet pahoinvointiin. Mieli ei ole edes tehnyt mitään kovin raskasta ja rasvaista. 
  8. Syö säännöllisesti ja pieniä annoksia. Tämä on vinkeistä ehkä toimivin. Pahoinvointi jo itsessään pakottaa syömään jatkuvasti, sillä kuvotus tulee heti, jos tulee vähänkin nälkä. Syömällä pieniä terveellisiä annoksia, sain pahoinvointia pidettyä hieman aisoissa. 

Pahoinvointi on erittäin inhottavaa, ja jokaisella meistä hyvin erilaista. Muista olla itsellesi armollinen. Aina ei vain pysty vaikuttamaan omaan oloonsa, ja se pitää hyväksyä. Minua auttoi ajatus, että onneksi tämä loppuu viimeistään synnytykseen. Eli kaikki on nyt vain väliaikaista. Ehkä se voi antaa pikkuruisen helpotuksen siihen hetkeen.

Olemme me naiset kyllä sellaisia sisupusseja, että voimme olla ylpeitä itsestämme. Raskaus ja äitiys ovat harvoin vain ruusuilla tanssimista. Lopputulos on kuitenkin varmasti kaiken tämän kärsimyksen ja vaivan arvoista!

by Susanna (rv 35)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kateus ja katkeruus – Pystytkö sinä olemaan onnellinen muiden puolesta?

Syömishäiriöstä kohtuulliseen syömiseen – 7 vinkkiä, joiden avulla se onnistui!

6 vinkkiä ajanhallintaan ja itsensä johtamiseen – Miten saan asioita tehtyä väsyneenäkin?

Nyt arkea helpottamaan olisi Instagramissa menossa huikea ARVONTA, josta voit voittaa 4h siivouksen kotiisi!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

💥ARVONTA!!💥Tänä vuonna kevätsiivouksen hoitavat ammattilaiset!💥Yhteistyössä @kotipuhtaaksi kanssa arvon yhden 4h siivouslahjakortin (arvo n. 198€) 😘 .. .. Yksi ajanhallinnan tärkeimpiä taitoja on delegoida arjen askareita. 💥🔥Tänä keväänä ikkunat meillä pesee ammattilaiset. Samalla itse saan aikaa pitää huolta itsestäni ja keskittyä pian koittavaan synnytykseen. 🔥💛 Kuka muu ottaisi mielellään Suomen parhaaksi työpaikaksi valitun siivousalan yrityksen ammattilaiset hoitamaan siivouksen puolestaan?☀️💛 Olisiko tämä apu, jota olet pitkään toivonut? 💛☀️ Lahjakortti tulee käyttää Koti Puhtaaksi Oy:n toimialueella: Pirkanmaa, Pääkaupunkiseutu ja Turku. Lahjakortti on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Tsemppiä kaikille arvontaan! 💛 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @kotipuhtaaksi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy keskiviikkona 22.5 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #kotipuhtaaksi #vuodentyönantaja #suomenparastyöpaikka #pirkanmaa #pääkaupunkiseutu #turku #kevätsiivous #kesä2019 #putipuhtaaksi #kotisiivous #arjenhelpotus #ajanhallinta #hyvinvointi 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Matkustaminen edistää hyvinvointia – mitä raskaana kannattaa ottaa huomioon?

Osa raskaana olevista matkustelee paljon. Toiset taas rajoittavat liikkumistaan ulkomaille useimmiten ravitsemuksen ja oman voinnin vuoksi. Matkustelu onnistuu raskaanakin, kun vain on osannut ottaa oikeita asioita huomioon. Minun kohdallani matkustaminen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sen vuoksi se on tärkeä osa elämääni. Missä olen käynyt ja mitä matkakohteissa tulee osata ottaa huomioon? 

Rakastan matkustelua. En tiedä johtuuko tämä osittain siitä, että olen matkustellut paljon elämäni aikana – ja nälkä usein kasvaa syödessä. Suurin intohimo matkusteluun alkoi ensimmäisen vaihto-opiskelijavuoteni aikana Meksikossa. Olin tuolloin vasta 16-vuotias ja täynnä uteliaisuutta elämää kohtaa. Olen onnellinen, että tämä sama uteliaisuus on edelleen osa minua. 

Nuoruuden aikainen uteliaisuus elämää kohtaan on edelleen osa minua! 

Olen kiinnostunut oppimaan ja näkemään muita kulttuureita. Rakastan sitä, että konkreettisesti tiedän millaista elämä muualla on. Se avartaa suuresti omia silmiä. Matkustelu ei pelkästään avaa silmiä näkemään oman maan ulkopuolelle, vaan se avaa silmiä myös näkemään lähelle. Usein lähtemällä kauas näkee vasta ne hyvät asiat omassa elämässään. Samalla myös oma tyytyväisyys elämään ja meidän rakkaaseen Suomeen kasvaa. 

Minun tärkein sanoma tällä hetkellä matkustelussa on se, että vaikka olenkin raskaana, en ole missään nimessä halunnut rajoittaa omaa elämääni. Olen halunnut kokea kaikki nuo mahtavat kokemukset. Matkustelu on yksi isoimmista intohimoistani. Raskaus ei saisi minun mielestä olla koskaan este uusille kokemuksille.

Raskaus ei saisi koskaan olla este uusille kokemuksille! Me usein itse rakennamme häkin ympärillemme.

Elämässä on niin paljon asioita, mitä kannattaa kokea. Me itse rakennamme useimmiten häkin ympärillemme. Ja sitä ainakin itse yritän välttää jokaisessa elämänvaiheessani. Liian varovaiseksi ei kannata ryhtyä. Siitä vain tulee itselle paha mieli. Jokaisen reissun kohdalla olen tarkistanut neuvolasta, että kyseiseen maahan on sopiva matkustaa raskaana, joten olen voinut lähteä matkaan hyvillä mielin. Matkustelussa tärkeintä on, että rokotukset ovat kunnossa. Koska matkustelen paljon, on rokotukset minulla kunnossa. 

TALLINNA

Nautimme mieheni kanssa eniten pidennetyistä viikonlopuista jossakin kivassa paikassa. Reissaamme paljon myös Suomessa, mutta myös ulkomailla. Raskauden alussa kävimme pikavisiitillä Tallinnassa. Tallinna on aina hyvä paikka lähteä nollaamaan ajatuksia. Sinne pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Tällä kertaa me lähdimme sinne serkkuni autolla. Laivamatka meni vaivattomasti, vaikka pientä raskauspahoinvointia jo olikin silloin ilmassa. 

DUBAI

Ennen joulua minulla on ollut tapana lähteä jonnekin lämpöiseen. Olen huomannut, että se katkaisee sopivasti tuota pimeää aikaa. Matkan jälkeen on ihana palata Suomeen ja suoraan joulupöytään. Tänä vuonna vietin Eevin kanssa joulun alusajan Dubaissa. Tuohon aikaan olin raskausviikoilla 13, ja voin edelleen iltaisin melko pahoin. Ennen matkaa aloitin syömään maitohappobakteereja neuvolan ohjeistuksen mukaisesti. Muuten ei ollut mitään, jota olisi tarvinnut ottaa etukäteen huomioon. Dubaissa söin paljon hedelmiä ja kasviksia. Ravintoloista löytyi hyvin ruokaa, jota pystyi syömään myös raskaana.

Terveellisten elämäntapojen säilyttäminen lomallakin auttaa halitsemaan pahoinvointia.

Terveellisen ruokavalion säilyttäminen lomallakin on yksi hyvä keino pitää pahaolo loitolla. Näin pystyy nauttimaan lomasta. Treenaan myös aina lomamatkoilla. Tietyt rutiinit pitävät mielen ja kehon virkeänä, jolloin lomasta saa paljon enemmän irti. Ilmat suosivat meitä Dubaissa, ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Olin Dubaissa käynyt kerran aikaisemminkin, joten tiesin jo etukäteen, että kohde on oikein sopiva raskaanakin. Tämä teki kyllä erittäin hyvää. Uskon, että auringolla oli suuri vaikutus mun omaan mieleen. Raskaudessa en missään vaiheessa ole kokenut alakuloa tai surullisuutta, vaikka alkuraskaus ja pahimmat pahoinvoinnit osuivatkin juuri tuohon pimeimpään aikaan. 

GRAN CANARIA

Tammikuussa suuntasimme mieheni, serkkuni sekä hänen puolisonsa kanssa Gran Canarialle. Tämä matka oli täysin serkkuni järkkäämä omatoimimatka. Vietimme mieheni kanssa reissussa viisi päivää, joten loma ei siis vienyt kuin kolme työpäivää. Ja oli hei juuri sopivan mittainen loma tämäkin. Suosittelen kyllä pohtiman välillä myös hieman lyhyempiä reissuja. Niistä saa todella paljon energiaa, ja viidessäkin päivässä ehtii hyvin palautumaan. Tammikuussa Gran Canarialla ei ole mitkään suuret helteet, mutta lämmin siellä jo oli. Tämä oli juuri sopiva raskausajalle. Liian kova helle olisi voinut viedä turhan paljon voimia. Aurinko piristi mieltä, ja tuliaiseksi sai mukavasti päivittyneen ihon. Siellä oli myös hyvin helppoa toteuttaa raskauden aikaisia ravintosuosituksia. Gran Canaria on minulle tuttu paikka lapsuudesta. Oli aivan loistavaa käydä siellä serkkuni kanssa verestelemässä hieman vanhoja muistoja. 

LONTOO

Maaliskuussa suuntasimme pidennetyksi viikonlopuksi Lontooseen, jossa minun lapsuuden ystävä on asunut jo yli kymmenen vuotta. Olin silloin raskausviikolla 27. Neuvolalääkäriltä sain ohjeen, että jotkut lentoyhtiöt rajoittavat lentämistä raskausviikon 28 jälkeen. Tämä oli siis hyvä aika käydä vielä Lontoossa. Lääkärinlausunnolla usein pääsee myös lennoille viikon 28 jälkeen, jos vain haluaa. Minun kohdallani ei ollut mitään estettä lentämiselle, eikä asiaan kukaan kiinnittänyt edes erityistä huomiota. Sain siis matkustaa aivan rauhassa.

Lentäminen raskausaikana on rajoitettua raskausviikkojen 28 jälkeen.

Olen aikaisemminkin käynyt Lontoossa. Lontoo on matkakohde, jonne jokaisen kannattaisi mennä ainakin kerran elämässään. Tuntuu, että Lontoon tunnelmaa ei voi koskaan aistia liikaa. Kevät oli siellä jo hieman pidemmällä kuin Suomessa, joten oli ihana aloittaa kevät tällaisella lyhyellä lomalla. Lontoossa syöminen on erittäin helppoa. Eli siellä ei ole mitään sen kummallisempaa, mitä pitäisi raskaana osata ottaa huomioon. Lontoossa parasta on kulttuuri. Me kävimme molempina päivinä nauttimassa paikallisten ravintoloiden ja pubien tunnelmasta. Kävimme myös kuuntelemassa Stand Upia The Comedy Storessa. Suosittelen kyllä lämpimästi. Siellä sai todellakin nauraa niin, että vatsaan sattui. 

PIETARI

Vietimme pidennetyn viikonlopun Pietarissa huhtikuun lopulla. Matkasta kirjoittelinkin jo hieman enemmän viime viikolla erillisessä postauksessa. Tämä oli meidän viimeinen ulkomaan matka ennen pojun syntymää. Siellä siis olin raskausviikolla 32. Pietarissa syöminen oli myös hyvin helppoa. Liikkuminen paikasta toiseen metrolla ja kävellen teki oikein hyvää. Kävely pistää hyvin nesteen kiertämään kehossa. Nähtävyyksien katselu kävellen on juuri sopivaa puuhaa raskaana olevalle. Ilmat Pietarissa eivät olleet vielä kovinkaan lämpöiset, mutta saimme kuitenkin nauttia auringosta. Pietari on sellainen matkakohde, jonne ehdottomasti kannattaa suunnata, jos etsit lomakohdetta muutamaksi päiväksi. Matkustimme helposti junalla Helsingistä Pietariin. Tämä siis oli oikein loistava tapa matkustaa myös näin loppuraskaudesta.

Matkustelu on minun kohdallani osoittanut sen, että siitä on ollut erittäin paljon hyötyä raskauden aikana. Oma mieli on pysynyt virkeänä ja hyväntuulisena koko raskauden ajan. Matkojen ei tarvitse olla pitkiä tai kalliita. Pienikin irtiotto arjesta piristää kummasti. Olen myös lähtenyt rohkeasti matkoille mukaan, vaikka olo ei ole aina ollut mitä parhain. Jokainen matka on kuitenkin aina tehnyt hyvää, vaikka toki kaikki tulee tehdä täysin raskauden ehdoilla. 

Raskaus on ainutlaatuista aikaa. Kerätään siis ihania muistoja talteen, joita on sitten hauska muistella kiikkustuolissa ja kertoa omille lastenlapsille. 

by Susanna (rv 34)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kasvaako vatsassani tyttö vai poika? – vanhan kansan uskomukset vastaan nykyajan ultra

Syömishäiriöstä kohtuulliseen syömiseen – 7 vinkkiä, joiden avulla se onnistui!

Saamattomuus on kiroukseni – vauvahankinnat yhä tekemättä!

 

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – Missä menee yksityisyytesi rajat?

Rakastan kirjoittamista ja myös puhumista. Olen ihmistyyppi, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä ja vuorovaikutusta käydäkseen asioita läpi. Jäsentelen elämäntapahtumia, ajatuksia ja haasteita yleensä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Olen niitä tyyppejä, jotka voisivat jakaa elämänsä rehellisesti kaikille. En yleensä pelkää muiden reaktioita ja pidän siitä, että voin avoimesti avata omia tunteitani muille. 

Pidän siitä, että voin avoimesti kertoa omista ajatuksistani ja tunteistani.

Kuitenkin olen yhä enemmän alkanut ymmärtämään myös tämän asian moninaisuuden. Koska elämme usein muiden ihmisten ympäröimänä, monet minun elämääni koskettavat asiat koskettavat myös muita läheisiäni. En voi yksinäni päättää mitä jaan omasta elämästäni esimerkiksi täällä blogissa tai Instagramissa. On tärkeää käydä jatkuvasti keskustelua läheisten kanssa siitä, mitä asioita samassa taloudessa asuvat eivät tahdo jakaa muille. Mistä asioista ei saa puhua tai kirjoittaa julkisesti? Mutta yhtä tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta. Miksi jotkut asiat vain tarvitsevat prosessointia muiden kanssa? Miksi haluat kertoa tästä asiasta julkisesti sosiaalisessa mediassa? Miksi se on sinulle tärkeää? 

Tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta!

Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa siinä kohtaa, jos perheessä asuu hyvin erilaisia ihmisiä. Osa perheenjäsenistä tarvitsee ja kaipaa nimenomaan vuorovaikutusta muiden kanssa ja toiset taas eivät missään nimessä halua puhua tai kertoa asioista muille. Tämän vuoksi omien näkemysten ja ajatusten sekä tarpeiden perustelu on yhä tärkeämmässä roolissa. 

Haastetta lisää myös se, jos perheessä on lapsia. Tänä päivänä yhä useammat jakavat hyvinkin avoimesti lapsiperhearkeaan sosiaalisessa mediassa. Vaikka se on yleistä, on sitä hyvä pohtia omalla kohdallaan tarkasti. Se, että joku asia on yleistä, ei automaattisesti tarkoita, että se olisi oikea vaihtoehto teidän kohdalla!

Nämä kysymykset olisi hyvä käydä aina ajoittain läpi yhdessä perheenjäsenten kanssa:

  1. Millaisia vaaroja tai riskejä piilee oman elämänsä avoimesti kertomisessa?
  2. Miksi jakaisimme kuvia lapsestamme?
  3. Miksi haluamme jakaa arkeamme muille? 
  4. Mitä pelkäämme sosiaalisessa mediassa?
  5. Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Minun mielestä lapsiperheiden arkeen liittyvät asiat ovat erittäin mielenkiintoisia, ja on todella mukavaa seurailla tuttavien lasten kehitystä sosiaalisesta mediasta. Osa minun tutuista ja ystävistä asuvat kaukana, joten näkeminen ei ole mahdollista. Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin kuitenkin elää ja kokea arkea yhdessä heidän kanssaan. Kaikki eivät ole samaa mieltä, ja ymmärrän myös asian toisen puolen. Jokaisen vanhemman oikeus on tehdä oma päätös, kuinka paljon omasta elämästään ja arjestaan haluaa jakaa muille! 

Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin elää osana heidänkin arkea, jotka asuvat kauempana.

Sosiaalinen media on jo todella iso osa meidän arkea. Sitä emme voi kieltää. Sosiaalisen median merkitys on koko ajan suurempi. Minun mielestä aikuisina meidän velvollisuus on oppia käyttämään sitä, ja näkemään sen positiivinen potentiaali. Meidän omat lapset tulevat varmasti viettämään sosiaalisessa mediassa paljon aikaa. Mitä isommaksi möröksi se meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Mitä isommaksi möröksi ja vaaraksi sosiaalinen media meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Kaikessa piilee aina vaaroja, jotka toki pitää osata ottaa huomioon. Mutta itse ainakin tällä hetkellä elän hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä. En tiedä mihin oman rajan vetäisi. Avoimuus ja aitous ovat piirteitä, joita itse arvostan. Mitä vähemmän tapaamme ihmisiä kasvotusten, sitä vähemmälle jää myös oman itsensä ja tapahtumien jakaminen muille. Ja sitä tärkeämmäksi sosiaalinen media nousee. Oman arjen jakaminen tapahtuu tänä päivänä sosiaalisessa mediassa. Se on jo todellisuutta. Se mihin sfääreihin tämä kaikki tulee menemään, on täysi arvoitus. 

Kehitys ei varmasti enää ainakaan lähde peruuttamaan. Sosiaalinen media tuskin tulee enää koskaan katoamaan. Se vain muuttaa jatkuvasti muotoaan. 

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös: 

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Vuosien takainen avioero – häpeä, joka seuraa minua yhä!

Ärsyttääkö sotku? – 4 vinkkiä välttää turhat kinastelut kotitöistä!

 

Mitä muut ovat kirjoittaneet aiheeseen liittyen? 

Isäkuukaudet: Paljonko ja mitä jakaa lapsistaan someen?

Etä-äiti: Miksi en bloggaa kaikista perheeni jäsenistä?

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Tällä viikolla minulla on ollut kunnia olla sekä Vauva -lehdessä että Helsingin Sanomissa netti- ja printtilehdessä kertomassa minun liikuntatottumuksista. Helsingin Sanomien jutussa käsiteltiin supersuorittamisen ja stressin vaikutuksista hormoonitoiminnalle. Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika kertoa myös omin sanoin täällä blogissa hiukan laajemmin omaa treenitaustaani. Kerron myös miten liikkuminen on nyt raskausaikana muuttunut. Kirjoittelin aikaisemmin postauksen raskausajan treeniohjelmasta. Silloin olin raskausviikolla 20.

Olen aina kilpaurheillut. En siis muista aikaa, kun en olisi kilpaillut. Minulle liikkuminen on ollut aina osa elämää. En voisi kuvitella arkea, jossa en liikkuisi. Olen kuitenkin valmentanut paljon ihmisiä, joilla tilanne ei ole sama. Pystyn hyvin ymmärtämään kuinka ison työn monet joutuvat tekemään sen kanssa, että lähtevät liikkumaan. En sanoisi, että se on helppoa aina minullekaan, mutta ymmärrän hyvin, että meillä voi olla todella eri lähtökohdat.

Aikaisemmin en osannut kuunnella itseäni. Pakotin itseni aina liikkeelle – teki mieli tai ei!

Joskus on päiviä, etten millään jaksaisi lähteä liikkumaan, ja mielummin tekisi mieli lösähtää sohvalle. Aikaisemmin vain pakotin itseni liikkeelle, en osannut tai halunnut kuunnella itseäni. Ajattelin, että tämä oma fiilis olisi vain merkki laiskuudesta. Nykyään ymmärrän, että se ei ole merkki laiskuudesta vaan merkki siitä, että olisi aika hiljentää vauhtia. Tällä hetkellä minulle sopii parhaiten liikkuminen fiilispohjalta, ei niinkään tiukkojen tavoitteiden vuoksi. En ole enää kilpaurheilija, nyt voin ottaa hieman rennommin. Jos ei millään jaksaisi lähteä liikkumaan, yritän silloin miettiä mistä tämä voisi johtua. Olenko tehnyt fyysisesti tai henkisesti raskaan päivän? Tarvitsisinko treenin sijasta rentoutumista ja palautumista?

Olen koko elämäni kilpaurheillut. Olen treenannut hyvin tavoitteellisesti parhaimmillaan 12 kertaa viikossa. Treenit ovat olleet aina melko monipuolisia. Pidän siitä, että pystyn tekemään kehollani monipuolisesti erilaisia harjoituksia ja liikkeitä. Ei ole liikuntamuotoa, josta en pitäisi. Tässä suhteessa olen kaikkiruokainen, sillä olen aina rakastanut jopa myös koululiikuntaa. Olen ollut aina myös melko tarkka ruokavaliostani. Bikini fitness aikoina söin hyvin tarkasti ja punnitsin kaikki ruokani reilu kolmen vuoden ajan. Olen ollut perfektionisti näissä asioissa. Vihdoin olen kuitenkin oppinut hellittämään. 

Liikun edelleen lähes päivittäin. Liikkumistavat ja treenit ovat vain koko ajan muuttuneet kevyemmiksi. Kasvava vatsa pakottaa ottamaan kevyemmin. En nosta enää sykettä maksimiin, jota tein vielä edellisen liikuntapostaukseni aikoihin – raskausviikolla 20. Nyt pidän sykkeet melko maltillisina. Pidän viikoittain huolen siitä, että teen lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa. Teen sekä jalkoja että yläkroppaa kuormittavia treenejä. Haluan liikkua monipuolisesti, joten minulla on edelleen tuo aikaisemmin esittelemäni treeniohjelma käytössä.

Lähes kaikkea liikuntaa pystyy muokkaamaan raskaana oleville sopivaksi.

Lähes kaikkea treeniä pystyy varioimaan raskaana olevalle sopivaksi. Tärkeintä on välttää sykkeiden nousua, vartalon kiertoja, hyppyjä ja vatsarutistuksia. Uskon kuitenkin hyvin vahvasti, että meidän oma keho myös kertoo mitä kannattaa tehä ja mitä ei. Tällä hetkellä lopetan liikkeiden tekemisen, jos ne tuntuvat vähänkään pahalta. Raskaana en pyri kehittämään itseäni, vaan pyrin pitämään itseni toimintakykyisenä. Silloin ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Välillä ei vain huvita, ja silloin saatan jättää treenin väliin tai lopettaa sen kesken. Tämä on täysin uutta puolta minusta – ja pidän siitä itsessäni!

Liikunta on minulle ennen kaikkea elämäntapa, mutta se pitää minut iloisempana ja onnellisempana. Tunnen olevani vahva niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oma vartaloni ei ole este elämässä hienojen asioiden kokemiselle. Haluan elää terveellisen elämän, joten teen liikuntaa nykyään se silmällä pitäen. 

by Susanna (rv 27)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kadunko vuosiani fitnessurheilussa? – Mikä lajissa koukuttaa?

Millainen on minun raskausajan treeniohjelma?

8 syytä, miksi raskausaikana kannattaa liikkua?

 

Instagramissa ja täällä blogissa on menossa arvonta. Osallistu ja voita liput LAPSIMESSUILLE 12.-14.4.2019!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA yhteistyössä #lapsimessut2019 kanssa 💥💕 . . Kaipaisitko vähän inspistä tähän kevääseen? Kenties uusia ideoita arkeen ja kotiin? 🍀🌷Kevään inspiroivin tapahtuma Lapsimessut on kuukauden päästä 12.-14.4 Helsingin messukeskuksessa. Messuilla on hyvin monipuolista ohjelmaa myös meille raskaana oleville ja perhettä vasta perustaville! Myös mä olen mukana messuilla, joten kirjoitin blogiin parhaat tärpit tapahtumasta, käy kurkkaamassa profiilin linkistä! 🥰💕 . . Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu (1kpl) ihanille LAPSIMESSUILLE. Osallistut arvontaan, kun seuraat @susanna_mustajarvi ja tägäät tähän kuvaan kaverisi. Jokainen tägäys on yksi arpa 💕 Arvonta suoritetaan 19.3 klo 18. ONNEA ARVONTAAN! . . 💥 HOX HOX! 💥Myös blogissa on menossa oma arvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa ja voit voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille! 👉🏼 linkki profiilissa. 💥💯 . . Instagram ei hallitse tai sponsoroi kyseistä arvontaa. . #arvonta #lapsimessut #blogi #blogger #inspiration #voitaliput #vauvafiblogit @vauvalehti @meidanperhelehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

 

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

Uupuminen on erittäin ajankohtainen aihe, sillä lähes päivittäin näkee uutisia ja artikkeleita uupuneista ihmisistä. Erityisesti suorittaville tyypeille uupuminen on melko yleistä. Entiset tehopakkaukset huomaavat jossain kohtaa elämää, etteivät enää vain jaksakaan. 

En ole koskaan näyttänyt ulospäin väsymystä. Koin, että se on heikkoutta, joka voisi kääntyä minua vastaan.

Olen aina halunnut näyttää muille olevani energinen ja aikaansaava. Eihän kukaan halua väsynyttä ihmistä töihin tai ostaa palveluita väsyneeltä ihmiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä aika olla rehellinen. Tiedän, että rehellisyys auttaisi minua, mutta ennen kaikkea siitä voisi olla apua myös muillekin samaa kokeneille. 

Minä uuvuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten muutettuani Turkuun. Koko uupuminen alkoi jo paljon ennen tuota hetkeä, mutta lopulta seinä tuli vastaan vaihtaessani kotikaupunkia. Muistan kuinka tilanne ei tullut minulle yllätyksenä. Olin siihen asti tehnyt monta vuotta kolmea tai jopa neljää työtä päällekkäin. Samanaikaisesti kilpailin bikini fitnessissa tavoitteellisestiPoltin tietoisesti kynttilää molemmista päistä. Halusin pärjätä. Minulla oli kova tarve saada näyttää, että minusta on johonkin ja pystyn elämään itsenäisesti.

Koko uupuminen tuli rytinällä vasten kasvojani. Yhtäkkiä lyyhistyin, ja totesin etten vain jaksa enää. Makasin sohvalla sikiöasennossa itkien, enkä pystynyt liikkumaan.

Tuon kokemuksen jälkeen karsin kalenterini täysin tyhjäksi ja aloitin puhtaalta pöydältä koko elämäni kanssa. Se tuntui todella hyvältä, vaikka samaan aikaan olo oli hyvin merkityksetön. En tuolloin ihan ymmärtänyt mitä uupumisesta toipuminen todella vaatisi. Tiesin sen kyllä teoriassa, mutta olen aina jotenkin ajatellut olevani yli-ihminen, joka selviää kaikesta. Myös yrittäjyys ajaa helposti siihen, että pystyy tekemään vain vähän töitä ja pysymään sen avulla koko ajan työmarkkinoilla aktiivisena. Suurin pelkoni oli jäädä sivuun kaikesta. Ajattelin vain olevani työnarkomaani, jonka oli löydettävä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työ ja menestyminen.

Vuosi tuon jälkeen päädyin kuitenkin hakeutumaan psykoterapiaan, jossa sain käydä näitä ajatuksia läpi. Olen aina ollut erittäin analyyttinen, ja pohdin paljon elämää. Olin todellinen mallioppilas myös terapiassa. Lopulta en sielläkään uskaltanut näyttää todellista väsymystäni. Ja puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen olin jälleen samassa tilanteessa. Pikku hiljaa oma jaksaminen oli jälleen tullut päätepisteeseensä. Tuntui, etten enää pystyisi toimimaan osana tätä yhteiskuntaa. Olin jotenkin hyödytön. Miten voin olla jälleen tässä pisteessä? 

Tuolloin kävin myös psykologilla puhumassa asiasta ja minulle tehtiin BDI itsearviointikysely (ns. masennuskysely), jollaisia olin tehnyt itse omille asiakkailleni mielenterveys- ja päihdetyössä. Tuota kyselyä täyttäessäni mietin, että tuleekohan tästä luotettavaa tulosta, sillä tunnen tuon kyselyn niin hyvin. Tietoisesti yritin olla hyvin rehellinen, mutta tiedän, että alitajunta jatkuvasti yritti kaunistella todellisuutta.

Itsearviointikyselyn tuloksena minulla voisi olla keskivaikea masennus.

Kävimme tätä asiaa psykologin kanssa läpi, ja hän ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysähtymisen. Hän ei nähnyt syytä asian eteenpäin viemiselle – ei tarvetta lääkehoidolle, mutta lepoa tämä tilanne vaatisi.

En edelleenkään missään kohtaa halunnut täysin myöntää itselleni ja muille uupumukseni vakavuutta. Tein keikkatöitä, jotta voisin palautua. Omat voimat alkoivat kuitenkin todella nopeasti palautua ja tuntui, että pystyisin jälleen palaamaan kunnolla töihin. Tuolloin aloitinkin palvelupäällikkönä kotipalveluja tuottavassa yrityksessä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun uuvuin jälleen. Tiedän, että työpaikka oli myöskin täysin väärä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

Tällä kertaa ymmärsin, että nyt oikeasti palautuminen vaatisi aikaa. Se ei mene kuukaudessa tai kahdessa ohi. Olin myös lapsettomuusklinikalla käynnin jälkeen ymmärtänyt, että näillä stressitasoilla en voisi tulla myöskään raskaaksi. 

Nyt viimeisestä ”romahduksesta” on kulunut reilu puoli vuotta. Yhä edelleen viikoilla, jolloin on päivittäin sovittuja asioita, saatan kokea syvää väsymistä. Olen ihminen joka nauttii tekemisestä. Minä ja aivoni palautuvat parhaiten tekemällä itselleni tärkeitä asioita. Jos elämääni tulee hiukankin jotain negatiivista tai turhaa stressiä, alan voimaan pahoin. Tuntuu, etten ole vieläkään entiseni. Palautumiseen voi mennä vielä monia kuukausia ja se tuntuu hyvin turhauttavalta.

Pelkään, etten palaudu enää koskaan ennalleni. Ja samalla kaipaan ajoittain tuota tehopakkausta!

Tällä hetkellä voin hyvin. Teen valmennustöitä, luentokeikkoja sekä tätä blogia kunnianhimoisesti, mutta rennosti. Nyt ei ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Teen ekaa kertaa elämässäni asioita intohimolla, mutta vain sen verran, että se tuntuu kivalta. Raskaus ja perheen perustaminen on myös muokannut osaltaan omia arvojani. En koe, että nyt tarvitsee saavuttaa mitään. Nyt on aika vain olla ja nauttia kaikesta – tässä hetkessä. 

Hyvä tulee hyvän luokse. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskityn nyt elämään intohimoisesti ja arvostaen, näin tiedän eläväni minun näköistä elämää!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

”Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämään!” – näin minulle kerrottiin

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä