Miten kisadieetti vol 2 eroaa ensimmäisestä?

Takana olisi nyt kaksi viikkoa kisadieettiä ja edessä sellaiset 7+1. Mä olen aina ollut kisadieetin puolesta puhuja, koska mulla ei juurikaan ole ollut mitään ongelmia, ei silloinkaan, kun dieettiä jatkettiin Fitness Classicin jälkeen suoraan EM-kisoja varten. Kokemustahan mulla ei ole kuin viime kevään kilpailukaudesta, joten nyt on hyvä hetki hieman miettiä, että eroaako tämä toinen kisadieetti tähän mennessä jotenkin ensimmäisestä, ja jos eroaa niin miten.

Toivon todella, että tämä dieetti tulee olemaan yhtä kivuton kuin edeltäjänsäkin. Fyysisesti tämä onkin ollut. Paino tippuu hitaasti mutta varmasti. Kunto kiristyy. Vaihdoin siis valmentajaa loppu suoralla tuossa kuukausi takaperin, ja onneksi Mentulan ja Forsbergin valmennusfilosofia on todella samankaltainen kuin Annallakin on, joten vaihdos oli tavallaan melko kivuton ja helppo. Olen myös tuntenut oloni tiimissä heti alusta alkaen hyvin kotoisaksi. Ympärilläni on tällä hetkellä paljon toinen toistaan hienompia ihmisiä, ja en malta odottaa, että pääsen tutustumaan heihin paremminkin.

KH7A8139

 

Fyysisesti dieetti kulkee siis normaaliin tapaan. Päivät pyörii treenin ja töiden ympärillä. Ruokavaliohan menee samaa rataa kuin aikaisemminkin. Kisadieetillä määrät vain pienenee ja jotain juttuja jätetään pikku hiljaa pois. Mun kisadieetti toteutetaan maltilla ja terveys edellä. Toki viimeiset viikot ei koskaan ole mitään ”terveydenhuippuhetkiä”, mutta tällä hetkellä ainakin voin erittäin hyvin fyysisesti. Ensi viikon jälkeen onneksi saan siirtyä keskittymään täyspäiväisesti kilpailemiseen ja treenaamiseen, joten tilanne tulee helpottumaan huomattavasti.

Eli hienosti menee! Vai meneekö?

Psyykkinen puoli onkin sitten ihan oma lukunsa. Tää toinen dieetti on ollut ihan järkyttävää mielen taistelua jo heti alkuunsa. Pohdin tällä hetkellä todella paljon elämää. En ole missään nimessä parhaassa iskussa mielellisesti, sillä löydän itseni jatkuvasti vertailemasta itseäni muihin. Tää on ihan kamalaa. Ja aion tehdä sille mahdollisimman pian lopun. Ajattelin aloittaa tällä, että olen täysin rehellinen itselleni. Voin rehellisesti sanoa, että MÄ HITTO VERTAILEN ITSEÄNI MUIHIN JA NÄÄN ITSESSÄNI PALJON PUUTTEITA! Olen löytänyt itseni monesti katselemasta kuvia, ne eivät ole edes kilpasiskojeni kuvia, vain satunnaisten treenattujen naisten kuvia, ja tunnen alemmuuden tunnetta ja kateutta. Hitto soikoon!

KH7A8108

Onko tämä normaalia? Riippuu mistä kontekstista sitä tarkkailee. Jos miettii fitness urheilijoita yleisesti niin tämä on varmasti ihan normaalia. Mutta ei, tämä ei ole normaalia niinku normaalissa elämässä! Kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa, että saisi terveen, treenatun ja hyväkuntoisen kropan. Mulla on juuri sellainen. Miksi sitten en näe sitä, kuten muut näkevät?

Tämän enempää en aiheesta halua tällä erää kirjoittaa, sillä olen asian kanssa vielä kesken. Tämän asian poistamiseen ja muuttamiseen aion käyttää kuitenkin nyt niin monta tuntia aikaa kuin se vaatii kunnes se on poistunut mun mielestä. Inhoan tällaisia tunteita, ja tiedän, että tämä ongelma on täysin mun pään sisällä. Toisaalta helpottavaa tietää, että tämä on asia, johon ei voi kun itse vaikuttaa!

Onko kellään lukijoista samanlaisia ongelmia?