Joskus voimistelija, aina sydämessään voimistelija!

Reilu vuosi on nyt kulunut siitä, kun lopetin aktiivisen kilpaurheilemisen ja samalla lopetin myös kirjoittamisen tänne blogiin. Koin, että minulla ei ole mitään annettavaa blogin saralla, ja päätin pitää taukoa. Nyt on vihdoin tullut taas aika kirjoittaa ja olen todella innoissani, sillä mulla on sisällä tunne, että tästä alkaa jälleen yksi luku mun elämässä. Mikä parasta, tällä hetkellä tuntuu paremmalta kuin koskaan, aivan uudella tavalla!

Elämä ja omat tunteet ovat olleet melkoista vuoristorataa siitä asti kun lopetin kisaamisen.

Kun on koko elämänsä elänyt sillä periaatteella, että tavoitteiden asettelu, kehittyminen ja kilpaileminen on tärkeintä elämässä, ei ole itsestäänselvyys alkaa rakentamaan arkea uudesta näkökulmasta.

Tietysti aina voi kehittyä ja aina voi asettaa tavoitteita muilla elämän eri osa-alueilla, mutta kuten kaikki urheilijat sen tietää, ei mikään tunnu yhtä hyvältä kuin urheilussa asetetut tavoitteet ja menestyminen.

Kilpaa urheilevalle ihmiselle hienointa maailmassa on kuitenkin se, että saa ja on taitoa tehdä omalla kropallaan asioita, joihin ei jokainen pysty. Todellista flowta ja fiilistä on vaikea saada muuta kuin pistämällä itsensä likoon fyysisesti. Tätä voi toki tehdä ilman kilpailujakin, mutta se vaatii totuttelua.

Olen koko pienen ikäni kilpaillut ja rakastanut sitä, että olen saanut ylittää itseni kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Olen saanut viettää ilokseni ja onnekseni koko elämäni yhden minulle hyvin rakkaan lajin parissa. Tämä laji on minun mielestä yksi parhaimmista, mutta myös vaativimmista lajeista mitä tiedän, nimittäin joukkuevoimistelu. Vaikka viimeiset vuodet ovatkin kuluneet tiiviisti fitnessin parissa, on voimistelu ollut aina jollakin tasolla mukana arjessa. Olen itse ollut voimistelija pienestä tytöstä asti. Tämän lisäksi olen toiminut lajissa valmentajana yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta.

Voimistelu on yksi kokonaisvaltaisimmista ja antoisimmista lajeista mitä tiedän.

Voimistelussa todella tytöt ja nuoret naiset laittavat itsensä ja koko elämänsä likoon. Se on laji, jossa ei voi olla voimistelija vain silloin tällöin, vaan se todella on elämäntapa.

kuva: Turun Pyrkivä
kuva: Turun Pyrkivä

Olen kuullut myös sanottavan, että jos on joskus ollut voimistelija, tulee aina sydämessään olemaan voimistelija.

Se pitää todellakin paikkansa. Tämä laji jättää jäljen sydämeen. Joillakin se jälki voi olla hyvinkin ruusuinen, mutta useammalla se on todella vivahteikas ja tunteikas. Tähän lajiin kun kuuluu paljon verta, hikeä ja kyyneleitä (enimmäkseen niitä onnenkyyneleitä!). Voimistelu on jättänyt jäljen mun sydämeen, ja koen olevani kotona, kun saan puhua tästä mahtavasta lajista.

Ehkä nyt jo tuli selväksi, kuinka hienosta lajista on kyse! Mutta ei, en ole alkanut voimistelemaan. Siihen ei mun taidot enää riitä, joten jätetään se niille, jotka sitä oikeasti osaavat. Mutta kilpaurheilijasta luonnollisesti usein siirtyy auttamaan oman koulutuksen, kokemusten ja vahvuuksien kautta seuraavan sukupolven kirkkaita tähtiä.

Ensi kerralla kerron teille, ketkä ovat mun tämän hetken valmennettavat ja mikä on menestykselle välttämätöntä tässä jatkuvasti kehittyvässä maailmassa.

Mutta hei nyt mua kiinnostaisi kuulla, onko joukkuevoimistelu sinulle tuttu laji?

° Susanna

PSSTT… Olipas ihanaa saada sut jälleen mukaan lukemaan mun kirjoituksia ja ajatuksia. <3 Kiitos kun luit tämän!

 

 

Heittäydy täysii siihen mikä sulle on luonnollista

Eiliseen tekstiin viitaten lähdin kirjoittamaan motivaatio tekstiä teille rakkaat lukijat. Toivon sinun saavan tästä tekstistä ajatuksia omaan elämääsi. Luettuasi tekstin, jos se herätti ajatuksia, älä epäröi kirjoittaa kommenttia. Mielelläni jaan ajatuksia kanssasi. 

Olen tässä elämäni aikana huomannut, että liian usein ihmiset keskittyvät niihin seikkoihin itsessään, joiden kanssa pitää tehdä työtä, ja joista ei juurikaan pidä – siis heikkouksiinsa. Ja sitten he palavat loppuun. Liian usein itsessä kiinnitetään huomiota enemmän siihen mitä ei osata kuin siihen mitä osataan. Oletko samaa mieltä kanssani? 

Ootko muuten huomannut, että me teemme elämässämme paljon asioita, koska näin kuuluu tehdä, kunnon kansalainen tekee näin tai että näin on vain aina tehty. Mutta mitä sinä oikeasti haluat? Vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Mitäpä, jos keskittyisitkin siihen, ja heittäytyisit täysiä tekemään sitä, mikä sulle on tärkeetä. Mikä on pahinta mitä voisi sattua?

IMG_9912005

Heikkouksien sijaan eikö olisikin parempi aloittaa pohtimaan omia lahjoja? Synnynnäiset lahjasi voivat kannatella sinua alueilla, joilla sinun on tehtävä työtä. Juuri lahjojesi avulla onnistut mitä kinkkisimmistäkin tehtävistä hienosti. Ja totuus on, että se piirre tai taito, jolle eniten annetaan huomiota vahvistuu. Mitä piirrettä tai taitoa sinä haluat itsessäsi vahvistaa? Luulenpa, että omat heikkoutesi eivät kuulu tähän listaan?
Olisikin tärkeää pysähtyä ajoittain pohtimaan omia lahjoja, sillä lahjojen nimeäminen auttaa niiden tunnistamisessa ja sitä kautta vahvuuksien siirtämistä käytäntöön. Olisihan se todella surullista, jos sinun piilevät lahjasi eivät pääsisi koskaan näyttämään taitojaan!

Tunnetko synnynnäisiä lahjojasi? Voitko mainita seitsemän alle minuutissa? Lyönpä vetoa, että jos pyytäisin sinua nimeämään seitsemän ominaisuutta, joissa tarvitset harjaannusta, listasi olisi valmis sekunneissa! Mutta miksi vahvuuksien ja lahjojen nimeäminen ei onnistukkaan niin helposti ja nopeasti?

Voisiko syy löytyä ajatuksistasi? Kuinka paljon annat ajatuksissasi aikaa lahjoillesi? Entä kuinka paljon heikkouksillesi? Useammat ihmiset käyttävät päivästään tolkuttomasti aikaa heikkouksien manaamiseen. Liian usein kuulee sanottavan, ”ei minusta ole tuohon” tai ”ei minulla riitä lahjoja siihen”.

Ajattele uudestaan miten ajattelet! Missä olet hyvä ihan luonnostaan? Käytätkö noita lahjojasi joka päivä työssä, kotona, ihmissuhteissasi? Jos et, miksi et?

nettikoko9949r

Tee päivistäsi onnistuneita ja onnellisia antamalla ajatuksissasi aikaa omille vahvuuksillesi ja lahjoillesi. Sinussa on paljon lahjoja, jotka ovat jostain syystä vain jääneet kiireiden ja hektisen elämän vuoksi pienemmälle huomiolle. Älä huoli, tämä on meidän monien tapa toimia. Mutta onneksi siitä voi oppia pois!

Tee päivistäsi mahtavia!
Tiedä synnynnäiset, luonnolliset lahjasi ja käytä niitä joka päivä!

★Susanna

Pssttt.. Huomenna olisi lähtö Espanjaan EM-kisoihin! Can´t wait!

Mikä mun sisällä kipinöi? – 6 päivää EM-kisoihin

Tämän tekstin tulen kuvittamaan uusimmilla kuvillani, joita on myöhemmin tulossa vielä lisääkin. Kuvaajana on toiminut Mikko Niemi Photography. Virallisille nettisivuille pääset tästä ja facebookiin tästä. Kuvaukset vaatetti Biancaneve -> www.biancaneve.fi. Kiitos!

Se mitä tänään haluan teille välittää on ehkä parhaiten havaittavissa näistä kuvista. Kuvat ovat melkein niin pysäyttäviä, että tekisi mieli olla täysin hiljaa. Kuvat kertovat pitkälti siitä, mitä itse pidän erittäin tärkeänä kilpailuihin valmistautumisessa ja mitkä mun fiilikset tällä hetkellä ovat. Haluan teille nyt avata hiukan tämän hetkisiä ajatuksiani, kun hoo-hetki alkaa jälleen lähentyä. 

000-003
Keskity tekemään parhaasi, löytämään itsestäsi paras versio ja tuomaan se esille. Kuva: Mikko Niemi Photography

Olen pitkään etsinyt itseäni. Olen vaihtanut työpaikkaa, tehnyt milloin mitäkin. En ole vielä koskaan löytänyt sellaista asiaa, jota tekisin suurella intohimolla. Mutta olen ihminen, joka sitä on kuitenkin etsinyt. Olen aina ollut täysin vakuuttunut siitä, että jossain on jotain sellaista, jossa koen olevani parhaimmillani, on olemassa jotain missä saan kokea fiiliksiä onnistumisesta kovan työn jälkeen, jotain joka pitää mut elossa. Joku asia jota mietin viimeisenä kun menen nukkumaan, ja se on ensimmäisenä mielessä kun herään. Ja tätä kutsutaan INTOHIMOKSI! 

banneri-001
Iloitse! Kuva: Mikko Niemi Photography

Olen elänyt tähän asti elämää suunnitellen tulevaa. Olen suorittanut erilaisia koulutuksia ja rakentanut tulevaisuutta. Mulla on aina ollut suunnitelman A epäonnistumisen varalle myös suunnitelma B ja C. En ole vielä koskaan uskaltanut heittäytyä täysin intohimon vietäväksi ja tehdä vain sitä mikä tuntuu tärkeeltä just nyt. Tämä kevät on opettanut paljon ja olen vihdoin löytänyt sen todellisen minän. Vihdoin uskallan heittäytyä, vihdoin teen juuri sitä mikä tuntuu oikealta. Vihdoin mulla on rohkeutta jättää taakseni kaikki turvallinen.. 

Kuvaukset, joista kuvia tulossa myöhemmin lisää. Tässä hiukan esimakua, olkaa hyvä! Kuva: Mikko Niemi Photography. Vaatteet: Biancaneve
Tiedä mihin olet matkalla, äläkä anna kenenkään tai minkään tulla tiellesi! Kuva: Mikko Niemi Photography

Olen vihdoin vapaa, vapaa tekemään parhaani, jokaikinen sekunti. Olen vapaa kurottelemaan unelmia ja tekemään niistä totta. 

Nyt olen vihdoin valmis antamaan kaikkeni unelmieni eteen! Eikä mikään voi tulla tielleni..

Nousen EM-kilpailulavalle tasan viikon päästä illalla, ensi sunnuntaina 17.5. Mun mieli on silloin viritetty huippuunsa ja pääsen jälleen elään sitä hetkeä, jonka vuoksi joka päivä teen valintoja. Sitä hetkeä, jota varten olen tehnyt töitä.

En voi muuta sanoa kuin että tätä paloa ja liekkiä elämää kohtaan haluaisin jakaa teille kaikille! Tehkää juuri sitä mikä teille on tärkeää, se riittää!

★ Susanna

000-002
Uskalla heittäytyä antaa elämän viedä! Kuva: Mikko Niemi Photography

Ja vielä lopuksi haluan jakaa täällä aivan mahtavan biisin videon, jonka sanoma on juuri se mikä mun sisällä kipinöi.. 

Videon on ohjannut mun vanha ystävä Joonas Kenttämies. On aivan ihailtavaa, kuinka Keppi on tehnyt intohimostaan ammatin. Ihailen häntä todella!

Kateellisuus, tuo ilkeä kumppanimme

Sain jokin aika sitten viestiä lukijalta, joka toivoi kirjoitusta kateellisuudesta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä aiheesta, joten aiheesta oli helppo lähteä kirjoittamaan, kun materiaalia olikin jo valmiiksi pöytälaatikossa. Tässä kohtaa haluankin kiittää syksyn mittaan viestejä laittaneita blogini lukijoita! On aivan loistavaa huomata kuinka teitä lukijoita on matkassa mukana. Te olette syy miksi jaksan aina uudelleen tulla tänne blogiin kirjoittelemaan ajatuksiani.  Toivon jatkossakin saavani teiltä lisää aihe-ehdotuksia, sillä on mukava kirjoittaa aiheista mitkä teitä kiinnostaa. Jos siis mieleesi tulee jotain mitä haluaisit että käsittelen täällä blogissani, niin laita ihmeessä kommenttia ja viestiä blogissa tai facebookissa tmi Susanna Mustajärvi.

IMG_0530
kuva: Jimi Soinila Photography

Mitä mieltä olette, saako Suomessa menestyä? Onko Suomi kateellisten ja selkäänpuukottajien paratiisi? Saako kukaan näyttää hyvältä, menestyä tai rikastua tai olla julkisesti onnellinen? Jos menestyt tai olet yksinkertaisesti niin onnellinen, että haluat asiasta huutaa koko maailmalle, voitko joutua selkäänpuukotuksen ja kateellisten kohteeksi? Onko tämä sitten oikein? Ja kuka siitä hyötyy tai voi iloita? Niin aivan, ajattelen samoin kuin sinä.. ei siis yhtään kukaan. 

Aihetta kateus on jokaisen hyvä pohtia ja punnita sen osallisuutta omassa elämässä. Oletko itse kateellinen vai ovatko muut ympärilläsi kateellisia? Mitä ajattelet, kun naapuri ajaa pihaan uudella autollaan? ”No johan nyt, ompas pröystäilyä. Ei varmasti ole omilla rahoillaan ostanut” vai että ”meneepäs naapurilla hyvin, olen aidosti onnellinen hänen puolestaan.” Uskon että monet meistä kuuluvat tuohon ensimmäiseen, ainakin itse myönnän joskus ajattelevani noin tai ainakin ajatelleeni aikaisemmin. Kateutta ja omia ajatuksia onneksi voi ohjata ja harjoittelemalla kateudestakin pääsee eroon. Onneksi on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ovat toisten puolesta onnellisia. Itse ajattelen, että tällaiset ihmiset ovat niitä menestyjiä. Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä omistaa ainakin pienen rippeen kateellisuutta, ja sen työstämiseen meidän tarvitsisikin panostaa. Kuinka hienoa olisikin iloita muiden onnistumisesta? Jaettu ilo on suurempi ilo. Eiks vaan?

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Ajattelin kertoa omia kokemuksia, joita olen pienen elämäni aikana kokenut ja nähnyt. Olen luonteeltani melko ankara itselleni ja nuorempana eritoten en omistanut kauhean hyvää itsetuntoa. Ja olenkin pohtinut, että mistä tämä kaikki voi johtua. Tietenkin asiaan on vaikuttanut monet asiat. Olen aina aidosti toivonut, että ympärilläni olevat ihmiset olisivat onnellisia minun puolestani. Olen myös luonteeltani ollut kova miellyttämään muita. Olen aina halunnut, että kaikki pitäisivät minusta. Luonnollisestikaan en siinä ole onnistunut, sillä eihän kaikkia voi miellyttää. Onneksi tämän olen oppinut vuosien varrella. Tähän asiaan opin eri toten vaihtarina ollessani Meksikossa. Oli erittäin opettavaista huomata, kuinka omalla käytöksellään voi  menettää ystäviä tai perheenjäseniä. Kotona Suomessa kun teini Susanna keksi milloin mitäkin, mutta jos jokin oli varmaa niin se, että omat vanhemmat rakastivat Susannaa kaikesta huolimatta. Tämä ei kuitenkaan pätenyt tuolla pallon toisella puolella. Siellä tosissaan oltiin yksin. Ja tämä kasvatti! Kaikki tämä osittain myös kuvastaa sitä, miksi minulle olisi ollut erittäin tärkeää saada iloita ympärilläni olevien ihmisten kanssa omista onnistumisistani. Rehellisesti sanottuna, nuorempana en aina tiennyt milloin oli sopivaa tuulettaa!! Tänä päivänä tuuletan, ihan sama mitä muut ajattelevat.

Mun oma perheeni on hienosti aina kannustanut mua, olen erittäin kiitollinen heistä. Tänä päivänä en tarvitse ja hae enää muuta. En halua enää miellyttää. Välillä jopa nautin siitä, että joku ei vain yksinkertaisesti pysty sietämään mua. Tosin niitä on todella harvassa. Tiedän myös, että perheen tuki ja kannustus ei ole itsestäänselvyys, sillä olen nähnyt ympärilläni myös ihmisiä, jotka eivät saa tukea ja kannustusta edes omalta perheeltään. Onnekseni asioihin aina voi vaikuttaa myös itse, ja omien ajatusten työstäminen ja jalostaminen on mahdollista, jolloin oma kokemusmaailmakin voi muuttua paremmaksi. Muita me emme voi muuttaa, mutta omaa toimintaa voimme. Turha ketään on osoittaa syyttävällä sormella. Parempi on aina katsoa itse peiliin ja miettiä, mitä minä voisin tehdä toisin. On tilanne mikä tahansa, onnellisuus on aina meistä itsestä kiinni. Toisille ympäristö on suotuisampi kuin toisille.

Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin yksin omien onnistumistensa kanssa. Tämä on surullista. Mutta miksi sen täytyy olla näin? Onko se itseltä pois, jos on onnellinen toisen puolesta? En usko. Mielestäni se ihminen, joka aidosti toivoo toiselle menestystä ja onnea elämässä, saa sitä myös roppakaupalla itse.

Meidän kulttuurissa on tyypillistä, että haluamme omistaa kaiken itse. Toiselle antaminen on välillä vaikeaa. Näin joulun aikaan kyllä annetaankin, mutta myös odotetaan saavamme yhtälailla takaisin. Onko se silloin aitoa antamisen iloa? Koen ainakin, että tämä ilmiö on hyvin tuttua oman ikäpolveni kanssa. Esimerkiksi kun vieraillaan toisilla, voidaan juuri tarjota kahvit, mutta jos syödään yhdessä, maksetaan ruoka puoliksi. Vaikuttaako tähän kateus vai halu vain omistaa kaikki itse? Vai se, että ei ole vain yksinkertaisesti varaa antaa omistaan mitään muille? Mutta mitä jos antaa niin saisikin muilta takaisin? Silloinhan se olisi +/- 0. Tätä on mielestäni hyvä miettiä.

Uskon, että kaikki tämä on ympäristöstä opittua. Mutta eikö olisikin ihanaa, jos oppisimmekin jakamaan hyvää muiden kanssa, iloitsemaan aidosti toisen puolesta, olemaan onnellisia toisen menestyksestä ja kannustamaan toisia omaan parhaaseensa. Kuinka paljon enemmän kokisimmekaan onnellisuutta, jos osaisimme toistenkin onnellisuudesta nauttia? Se tunne kun on onnellinen, on aivan taivaallisen ihanaa ja tavoittelemisen arvoista. Uskon, että jaettu onnellisuus on vielä herkullisempaa. Miksi emme siis tavoittelisi sitä, ja kokisimme onnellisuutta jokapäiväisessä elämässämme? On yksi asia, jota haluan painottaa ja se tulee tässä: jos joku ihminen ympärilläsi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, miksi et tartuttaisi häneltä sitä onnellisuuden tunnetta itseesi ja saa sitä samaa hyvää fiilistä? Uskon, että se on mahdollista. Joten ei muuta kuin kokeilemaan, onko sillä mitään vaikutusta sinun elämääsi.

Olisi hienoa, jos kaikki jotka tämän lukevat lähtisivätkin tästä lähin kannustamaan toista ja olemaan muiden, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, puolesta onnellinen. Tehdään yhdessä Suomesta ihana paikka, jossa kaikki saa menestyä, iloita, rikastua, rakastua ja onnistua. Ollaan aidosti iloisia ja onnellisia muiden puolesta ja jaetaan muiden kanssa se hyvä mitä omistamme. Ja tätä kautta onnistutaan, menestytään, rikastutaan ja rakastutaan myös itse!

★ Susanna

Olemme syntyneet onnistumaan! Positiivinen ajattelu on myönteisen asenteen omaksumista ja valintaa, tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksien etsimistä. Onnistua voi kuka tahansa. Myös sinä!

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography