Pelot, osa 2: Elämä lapsen syntymän jälkeen on rankkaa – halusimme sitä tai emme!

Äitiyteen liittyy paljon pelkoja. Kysyin peloista Instagramissa seuraajiltani, ja nyt jaan niihin omia ajatuksiani täällä blogissa. Tänään käsittelen pelkoa, joka liittyy enemmän ensisynnyttäjiin. Lapsen syntymän tuoma elämänmuutos nähdään isona ja rankkana – halusimme sitä tai emme! 

Ensisynnyttäjillä on yksi pelko ylitse muiden, ja se on itsensä menettäminen. Äitiyttä kun markkinoidaan melko negatiivisesti arkisessa puheessa. ”Odota vain kun lapsi syntyy..” on tuttu lause ensisynnyttäjälle. Lapsen syntymällä hiukan jopa peloitellaan ja siitä puhutaan isona elämänmuutoksena. Muutoksen suuruutta ei voi edes kuvitella ennen kuin vauva syntyy. Muutokset rinnastetaan siihen, ettei enää ole aikaa itselle. Lapsen jälkeen elämä pyörii lapsen ympärillä. Samalla on peloteltu univelalla ja totaalisella väsymyksellä. ”Nukkua kannattaa vielä kun voit”. Asioita sanotaan puoliksi vitsillä, ja puoliksi tosissaan. 

”Odota vain kun lapsi syntyy..” on tuttu lause ensisynnyttäjille.

Lisäksi äitiys on markkinoitu huonosti myös taloudellisesti. Äidit kertovat taloudellisista haasteista. Tukiin liittyvä keskustelu on kiivasta. ”Nauti nyt vielä kun voit” on tuttu lausahdus. Mitä se kertoo meille ensisynnyttäjille?

Mitä, jos jollain vauva-arki ei olekaan rankkaa? Onko silloin tämä äiti päässyt jotenkin helpolla? Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten? Vai miksi äitiys ei saisi olla helppoa? Näistähän en itse tiedä vielä mitään. Pohdiskelen ja kummastelen vain. 

Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten?

Kirjoitan aiheesta, koska haluan tuoda näkyväksi sen, miltä tämä maailma näyttää meille, joilla ei siitä vielä ole mitään hajua. Elämänmuutos on varmasti suuri. Mutta onko sen pakko olla aina niin rankkaa? Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin. Mutta onko se todella sitä? 

Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin.

Miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista? Jos äitiydestä puhutaan negatiivisesti, on hyvä ymmärtää mikä vaikutus sillä oikeasti on. Mitä mahtaa pohtia itsenäinen nainen, joka on tehnyt kovasti töitä oman uransa eteen ja nauttii suuresti elämästään? Kannattaako tällaisen naisen edes harkita äitiyttä? Näin pikaisesti ajateltuna ei nuo argumentit äitiydestä ainakaan hirveän houkuttelevia ole. Ja pelko itsensä menettämisestä voi hyvinkin olla aiheellinen.

On ehkä parempi vain uskoa varoittelut ja nukkua varastoon – vielä kun voi!

Mitä voimme siis tehdä? Kannattaako meidän kuunnella varoitteluja? Onko siis järkevintä vain uskoa, että elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Ja harvoin se kauhean mahtavaksi muuttuu. On ehkä parempi siis valmistautua väsymykseen, ja nukkua varastoon – vielä kun voi! Aivan kuin tämä olisi edes mahdollista. Pitäisikö jo odottaa tulevaa väsymystä? Koska sieltä se tulee – halusimme tai emme. 

Mikä neuvoksi? Haluan itse olla sinisilmäinen tässä asiassa niin kauan kunnes todellisuus minut musertaa. En halua luoda mieleeni kuvitelmia arjesta, joka on yhtä taistelua. En halua uskoa siihen. Onko tämä tyhmää? En tiedä. Mutta käytäntö sen sitten paljastaa.

Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan!

Entä voisiko tässäkin olla apua asenteella? Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Vedämmekö puoleemme asioita, joita haluamme nähdä ja mihin uskomme? Haluan uskoa, että rakennamme oman arkemme meidän itsemme näköiseksi. Välillä voi tulla unettomia öitä. Välillä on huonoja päiviä. Mutta lopulta hyviä päiviä on enemmän. Olisiko äitiys erinäköinen, jos puhuisimme enemmän hyvistä asioista äitiyden ympärillä? Haluan uskoa, että lapsi muuttaa elämää suuresti, mutta positiivisella tavalla. 

Ensisynnyttäjänä toivoisin enemmän keskustelua positiivisten elämänmuutosten ympärille. Jokainen äiti on joskus ollut ensisynnyttäjä.

Miltä äitiyden maailma näyttäytyi silloin sinulle?

Miten sinun elämäsi muuttui hyvällä tavalla lapsen syntymän jälkeen?

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Pelot, osa 1: Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Mitä muualla kirjoitetaan aiheesta: 

Voiko näin onnellinen ollakaan? 6 ihaninta asiaa, joita kukaan ei kertonut sinulle vauva-ajasta

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – Missä menee yksityisyytesi rajat?

Rakastan kirjoittamista ja myös puhumista. Olen ihmistyyppi, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä ja vuorovaikutusta käydäkseen asioita läpi. Jäsentelen elämäntapahtumia, ajatuksia ja haasteita yleensä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Olen niitä tyyppejä, jotka voisivat jakaa elämänsä rehellisesti kaikille. En yleensä pelkää muiden reaktioita ja pidän siitä, että voin avoimesti avata omia tunteitani muille. 

Pidän siitä, että voin avoimesti kertoa omista ajatuksistani ja tunteistani.

Kuitenkin olen yhä enemmän alkanut ymmärtämään myös tämän asian moninaisuuden. Koska elämme usein muiden ihmisten ympäröimänä, monet minun elämääni koskettavat asiat koskettavat myös muita läheisiäni. En voi yksinäni päättää mitä jaan omasta elämästäni esimerkiksi täällä blogissa tai Instagramissa. On tärkeää käydä jatkuvasti keskustelua läheisten kanssa siitä, mitä asioita samassa taloudessa asuvat eivät tahdo jakaa muille. Mistä asioista ei saa puhua tai kirjoittaa julkisesti? Mutta yhtä tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta. Miksi jotkut asiat vain tarvitsevat prosessointia muiden kanssa? Miksi haluat kertoa tästä asiasta julkisesti sosiaalisessa mediassa? Miksi se on sinulle tärkeää? 

Tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta!

Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa siinä kohtaa, jos perheessä asuu hyvin erilaisia ihmisiä. Osa perheenjäsenistä tarvitsee ja kaipaa nimenomaan vuorovaikutusta muiden kanssa ja toiset taas eivät missään nimessä halua puhua tai kertoa asioista muille. Tämän vuoksi omien näkemysten ja ajatusten sekä tarpeiden perustelu on yhä tärkeämmässä roolissa. 

Haastetta lisää myös se, jos perheessä on lapsia. Tänä päivänä yhä useammat jakavat hyvinkin avoimesti lapsiperhearkeaan sosiaalisessa mediassa. Vaikka se on yleistä, on sitä hyvä pohtia omalla kohdallaan tarkasti. Se, että joku asia on yleistä, ei automaattisesti tarkoita, että se olisi oikea vaihtoehto teidän kohdalla!

Nämä kysymykset olisi hyvä käydä aina ajoittain läpi yhdessä perheenjäsenten kanssa:

  1. Millaisia vaaroja tai riskejä piilee oman elämänsä avoimesti kertomisessa?
  2. Miksi jakaisimme kuvia lapsestamme?
  3. Miksi haluamme jakaa arkeamme muille? 
  4. Mitä pelkäämme sosiaalisessa mediassa?
  5. Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Minun mielestä lapsiperheiden arkeen liittyvät asiat ovat erittäin mielenkiintoisia, ja on todella mukavaa seurailla tuttavien lasten kehitystä sosiaalisesta mediasta. Osa minun tutuista ja ystävistä asuvat kaukana, joten näkeminen ei ole mahdollista. Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin kuitenkin elää ja kokea arkea yhdessä heidän kanssaan. Kaikki eivät ole samaa mieltä, ja ymmärrän myös asian toisen puolen. Jokaisen vanhemman oikeus on tehdä oma päätös, kuinka paljon omasta elämästään ja arjestaan haluaa jakaa muille! 

Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin elää osana heidänkin arkea, jotka asuvat kauempana.

Sosiaalinen media on jo todella iso osa meidän arkea. Sitä emme voi kieltää. Sosiaalisen median merkitys on koko ajan suurempi. Minun mielestä aikuisina meidän velvollisuus on oppia käyttämään sitä, ja näkemään sen positiivinen potentiaali. Meidän omat lapset tulevat varmasti viettämään sosiaalisessa mediassa paljon aikaa. Mitä isommaksi möröksi se meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Mitä isommaksi möröksi ja vaaraksi sosiaalinen media meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Kaikessa piilee aina vaaroja, jotka toki pitää osata ottaa huomioon. Mutta itse ainakin tällä hetkellä elän hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä. En tiedä mihin oman rajan vetäisi. Avoimuus ja aitous ovat piirteitä, joita itse arvostan. Mitä vähemmän tapaamme ihmisiä kasvotusten, sitä vähemmälle jää myös oman itsensä ja tapahtumien jakaminen muille. Ja sitä tärkeämmäksi sosiaalinen media nousee. Oman arjen jakaminen tapahtuu tänä päivänä sosiaalisessa mediassa. Se on jo todellisuutta. Se mihin sfääreihin tämä kaikki tulee menemään, on täysi arvoitus. 

Kehitys ei varmasti enää ainakaan lähde peruuttamaan. Sosiaalinen media tuskin tulee enää koskaan katoamaan. Se vain muuttaa jatkuvasti muotoaan. 

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös: 

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Vuosien takainen avioero – häpeä, joka seuraa minua yhä!

Ärsyttääkö sotku? – 4 vinkkiä välttää turhat kinastelut kotitöistä!

 

Mitä muut ovat kirjoittaneet aiheeseen liittyen? 

Isäkuukaudet: Paljonko ja mitä jakaa lapsistaan someen?

Etä-äiti: Miksi en bloggaa kaikista perheeni jäsenistä?

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Olen viime aikoina havahtunut useaan kertaan ajatuksissani toteamaan itselleni kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Elän omaa unelmaani. Olen juuri siinä tilanteessa, johon olen jo muutaman vuoden halunnutkin. Pelkäsin jo jossain kohtaa, etteikö tätä hetkeä tulisi. Mutta onneksi – nyt se on täällä!

Alkuraskauden pohdintojen, pelkojen ja epäilysten jälkeen vihdoin on tullut seesteinen vaihe. Se vaihe mistä kaikki ovat puhuneet ja hehkuttaneet, kuinka ”nainen on kauneimmillaan raskaana” ja ”naiset hehkuvat onnea”.

Aivan hei – tämä on se raskauden toinen kolmannes , jota kaikki ovat mainostaneet. Tämä on se hetki, kun raskaus on ihanaa!

Alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen aikoihin epäilin suuresti, että tällainen tasainen ja yltiöonnellinen vaihe olisi vain kaikkien yhteinen keksitty harha, jotta kaikki naiset jaksaisivat tsempata tuon alkuraskauden yli. Nyt kuitenkin kun mennään raskauden kuudetta kuukautta, on kaikki alkanut loksahtamaan paikoilleen. Olen jollain tavalla jatkuvasti erittäin onnellinen. Olen onnellinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Täydellistä ei elämän tarvitse olla, mutta nyt se tuntuu täydelliseltä. Tällä hetkellä toivon, että tämä mielentila ei lähtisi koskaan pois.

Tällä hetkellä minun ei tarvitse murehtia työjuttuja. Minun ei tarvitse saavuttaa mitään. Voin vain olla tässä, ja just näin on tosi hyvä! Olen myös aidosti tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani. Onnistuin rakentamaan itselleni arjen ja combon, johon on turvallista, helppoa ja ihanaa saada kesäkuussa toivottaa tervetulleeksi meidän odotettu uusi tiimiläinen. Tästä kuplasta en halua enää irroittaa! Tähän kuplaan olen pitkään halunnut päästä.

Kunpa vain saisin jäädä tähän onnelliseen raskauskuplaani ikuisesti!

Minun kohdallani tämä kupla tarkoittaa itsestä huolehtimista, elämästä nauttimista ja parisuhteessa rakastamista. Haluan valmistautua pienokaisen tuloon omalla tavallani. Haluan aidosti kokea nyt kaiken, ja olla läsnä tässä hetkessä. En halua mitään turhaa negatiivista elämääni. Onneksi kuplan seinät on rakennettu sen verta joustaviksi, että tarvittaessa ne potkaisee kaiken negatiivisen pois luotani. Tätä olotilaa haluan suojella, sillä kaikki on just nyt niin hyvin!

Tutut ja tuntemattomatkin ovat minulle viime aikoina tulleet juttelemaan ja kertomaan, kuinka heidän mielestään hehkun tällä hetkellä ympärilleni suurta onnea. On ollut todella ihanaa kuulla, sillä siltä minusta tällä hetkellä tuntuukin. Nyt olen jälleen löytänyt merkityksen elämälleni. Tämä merkitys on kaikista maailman merkityksistä se kaikkein kallein ja maailman tärkein. Olen myös onnellinen, että saan jakaa tämän kaiken juuri mieheni kanssa. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen, sillä juuri hän on opettanut minulle elämää, jossa saa ja kuuluu nauttia. Tämä elämäntapa on se, joka tekee meistä onnellisen. 

Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, kuinka suuri voima ja viisaus meidän naisten vartaloissa piileekään. Miten ihmeellistä ja ihanaa on se, että me pystymme oikeasti kehittämään sisällämme jonkun niin ainutlaatuisen olennon kuin oman lapsen. Jo nyt tunnen niin suurta rakkautta lastani kohtaan, etten millään jaksaisi enää odottaa, että saisin hänet syliini.

Päällimmäisenä tällä hetkellä on kiitollisuus. Kiitos! Tätä on niin kauan toivottu ja odotettu.

Ja nyt olen vain niin onnellinen!

by Susanna (rv 24)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

7 vinkkiä, miten neuvolassa voisi huomioida isät paremmin

 

 

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Viimeistään siinä vaiheessa, kun perheeseen on syntymässä lapsi olisi hyvä käydä keskustelua puolison kanssa perheen yhteisistä arvoista. Millaiset asiat ovat itselle kaikkein tärkeimpiä ja mistä asioista ei missään nimessä halua luopua? Nämä asiat useimmiten tulee esille jo parisuhteen edetessä. Arjen kiireet kuitenkin usein jättävät asioita jalkoihinsa. Tämän vuoksi niihin on hyvä palata siinä kohtaa, kun pohditaan perheen perustamista.

Jos puolisoilla on aivan erilaiset arvomaailmat, voiko sellaiseen comboon lähteä perustamaan perhettä?

Käyn jatkuvasti keskustelua valmennettavieni kanssa arvoista. Yksi tärkeä kysymys on selvittää, käytämmekö päivästämme aikaa meille tärkeiden asioiden parissa. Usein kiireisessä elämäntilanteessa omat arvot voivat hämärtyä, ja paahdamme päivästä toiseen silmät sokeina jatkuvassa oravanpyörässä. Välillä myös ”uhriudumme” ja näemme vikaa ympäristössämme. Syytämme omasta tilanteesta muita, vaikka todellisuudessa me itse olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme. 

Arvokeskustelu ei ole vain yhden kerran käytävä keskustelu, vaan siihen kannattaa aina ajoittain palata uudestaan. Puoliso on paras mahdollinen taho, jonka kanssa niistä voi jutella. Kun yhteiset arvot ovat selvillä ja puhuttu auki, on niihin helpompi palata myöhemmin. Kun jaatte yhteisen arjen, on erityisen tärkeää osata myös pysäyttää toinen osapuoli, jos perheen yhteiset arvot alkavat arjen keskellä unohtua. 

Miten siis selvität sinun ja puolisosi yhteiset arvot?

Hyvin yksinkertainen keino arvojen selvittämiseen on erään mielikuvaharjoituksen tekeminen. Ohjeistan tämän tehtävän nyt sinulle: 

Kuvittele mielessäsi, että saat lääkäriltä diagnoosin. Sinulla on enää viikko elinaikaa jäljellä.

Voit pistää silmät kiinni ja kuvitella tilanne mahdollisimman konkreettisesti. Mitä tekisit, sanoisit ja kenen kanssa viettäisit tuon viikon? Voit listata nämä asiat paperille. 

Nämä listaamasi asiat ovat juuri niitä sinulle tärkeimpiä asioita. Näihin asioihin sinun tulisi käyttää aikaa joka päivä, tai vähintään joka viikko. 

Jos huomaatte arvoissanne paljon ristiriitoja, kannattaa ne käydä hyvässä hengessä läpi. Ei ole asiaa, mistä ei voisi puhua. Avoin keskusteluyhteys on aina hyvä alku yhteisen linjan löytämiselle. Keskustelun jälkeen tiedät mitkä ovat teidän perheen arvot. Saat selville myös, pelaatteko te samassa tiimissä ja millainen on ”Teidän Combo”.

Millaiset arvoristiriidat ovat sinun mielestä sellaisia, joita ei voi puhumalla selvittää? Onko sellaisia? Itse mietin, että esimerkiksi talouden hoitaminen on yksi asia, joka tulisi olla molemmilla osapuolilla melko samanlaisilla periaatteilla ja samassa kohtaa arvoasteikkoa. Myös perheen arvostaminen ja tärkeys tulisi olla melko samalla linjalla.

Arvojen tarkastelusta on varmasti hyötyä kaikille – kuuluu perheeseesi kaksi tai yhdeksän henkilöä.

Oikein paljon tsemppiä keskusteluihin!

by Susanna (rv 20)

 

Pysyt parhaiten seuraamalla: 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

8 syytä, miksi raskausaikana kannattaa liikkua!

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Matka entisestä fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi

UUTUUS: Valmennus, jossa keskiössä on perhe!

Oletko joskus törmännyt tilanteeseen, jossa toivoisit saavasi itsessäsi syttyneen ”elämäntaparemontti” -liekin syttymään myös lähellä olevissasi ihmisissä?

Pystytkö kuvittelemaan tilanteen:

Olet innostunut jostakin uudesta asiasta ja haluaisit jakaa tämän asian läheistesi kanssa. Alat innoissasi kertoa asiasta läheisillesi, mutta se miten läheisesi reagoi asiaan ihmetyttää sinua. He eivät olekaan yhtä innoissaan asiasta kuin sinä! Ehkä mietit, että miten se on mahdollista? Näin hyvä juttu, mutta miksi he eivät näe sitä niinkuin kuin sinä näet?

Kuulostaako tutulta?

Parents Giving Children Piggyback Ride On Walk By Lake
YHDESSÄ <3

Monelle meistä tapahtuu tuo sama tilanne uudelleen ja uudelleen elämässä. Arjessa tulee tilanteita, joissa itse alat ymmärtämään uusia tilanteita paremmin ja terveellisemmin, mutta monet muut ympärilläsi eivät koe samoin. Se johtuu asenteista ja erilaisista ajatuksista.

Koetaanko sinun perheessäsi terveellisyys epämukavana asiana? Asiana jota kuuluu tavoitella, mutta loppupeleissä kukaan ei ole oikeasti valmis muuttamaan tapojaan?

Muutoksessa tärkeintä on nimenomaan ajatusten ja asenteiden muuttaminen.

Ohjeita ja neuvoja on kaikkialla saatavilla, mutta tärkeintä olisikin ymmärtää se, että miten opitut asiat voisi oikeasti siirtää käytäntöön uusiksi tavoiksi. Terveellinen elämäntapa pitäisi olla hauskaa ja mukavaa elämää, jota halutaan elää. Sen ei kuuluisi olla jotain saavuttamatonta, jotain mitä vain ne ”terveysintoilijat” tekevät.

Millaisia haasteita sinä olet kohdannut matkalla elämäntapamuutostasi? Onko perheesi ollut aina samoilla linjoilla kanssasi vai oletko joutunut perustelemaan heille omia valintojasi? Ovatko laihdutus- tai uuden elämäntyylin aloittamisprojektit sinun omiasi vai teettekö niitä yhdessä perheenä? Yhtenä joukkueena?

Family cooking dinner together at home and looking very happy. Design on tablet is own design.
ME, onnellisia, yhtenä joukkueena

Niinpä, useimmat vastaavat että ovat perheen sisällä lähes yksin oman projektinsa kanssa. Uusi elämäntapa ei lähennä perhettä vaan voi viedä jopa kauemmaksi toisistaan. Eihän sen näin pitäisi mennä? Eihän?

Ehkä jo mietit, että miten tuo postauksen otsikko liittyy mihinkään. No kuules, nyt mä sen kerron. Kenelläkään ei oo enää mitää hätää, sillä mulla on  ilo paljastaa hiukan, että

vuoden 2017 alussa on tulossa valmennuskonsepti, jossa keskiössä on perhe.

Tämän jälkeen kenenkään ei tarvitse olla enää yksin, vaan elämäntapamuutokseen haastetaan koko perhe. Ja mikä parasta, terveellisyydestä tehdään hauskaa, vaivatonta ja sellaista mikä on kaikkien saatavilla.

Jos kiinnostuit aiheesta, voit käydä tykkäämässä Family First facebook sivua, ja pysyt kärryillä konseptin kehityksestä ja voit samalla myös itse olla mukana kehittämässä suomalaisten perheiden hyvinvointia.

 

 

Joulu oli mahtava, ja sit taas mennään..

Olipas joulu!

Nyt onkin mukava muistella kahta viimeistä päivää..

Mä saavuin mun perheen luokse keskiviikkona illalla. Sain aivan loistavan vastaanoton, kun saavuin mun vanhempien maatilalle. Heti kun astuin ovesta sisään lauloi mun perhe mulle joululaulun. Lapset oli odottanu niin kovasti tädin tuloa, että ne halus yllättää mut laululla. Aika mahtava aloitus joululle! Mun perhe on kyllä aivan loistava!

File 25.12.2015 20.37.38
ihana joulupukki <3

Viimeiset kaksi päivää on ollu kyllä todella mahtavat perheen luona nauttien vain olemisesta ja siitä, että mihinkään ei tarvitse lähteä, mitään ei tarvitse tehdä. Sai vain oikeasti olla!

File 25.12.2015 20.38.28

Tällaisia päiviä on hyvä olla silloin tällöin, sillä ne antaa sitten taas puhtia jatkaa eteenpäin. Mä oon sellainen sähköjänis, että tällaisten lunkipäivien jälkeen jalat on jo niin kovasti menossa. Onneksi tänään pääseekin taas parin päivän tauon jälkeen salille. Uskon, että treeni tulee kulkemaan todella hyvin, sillä kyllä torstaina tuli sen verran tankattua, että nyt piisaa energiaa nostelemaan rautoja.

Mutta ennen kuin painelen salille, laitan tänne muutaman kuvan mun joulusta. Mun joulusta teki joulun se, että sain olla mun perheen kanssa. Tänä jouluna vietettiin 15 hengen porukalla joulua, johon kuuluu neljä lasta ja 11 aikuista. Mukana oli mun isovanhemmat, mun vanhemmat, täti ja setä, mun sisarukset sekä sisarusten lapset. Oli siis väkeä vauvasta vaariin kirjaimellisesti. Menoa ja meininkiä riitti, vaikka vain oltiin.

File 25.12.2015 20.38.51Joulun vietämmekin aina perheen kesken kaukana kaupungin hälinästä. Jouluun kuuluu olennaisena osana pukeutuminen ja tänä vuonna päädyin tilaamaan jouluksi villamekon Junkyard.fi nettikaupasta. Tämä asuvalinta oli juuri sopiva, sillä se oli lämmin, siisti ja mukava pitää päällä. Just sopiva aattopäivän juhlaan.

File 25.12.2015 20.37.24

Joulun kruunaa ehdottomasti aina ihanat lapset. Me löydettiinkin ”Popin” kanssa nukkuva tonttu ja suudeltiin possua siinä toivossa, että se muuttuisi prinssiksi, tai prinsessaksi. Harmiksemme niin ei tosin käynyt, ainakaan tänä jouluna. Me pelailtiin, tehtiin korttitaikatemppuja, saunottiin, syötiin, laulettiin ja nukuttiin. Aivan täydellistä.

Lapset on vaan niin mahtavia!

File 25.12.2015 20.38.09Ja jos lapset on mahtavia, niin on myös mun isovanhemmat. Mulla on kyllä sellainen teräsmummo, että oksat pois. Ja eihän se joulu ihan pelkäksi makoiluksi mennyt, sillä me vähän jumppailtiin mun mummun kanssa, mutta siitä kuulette lisää huomenna..

Sellainen joulu tänä vuonna. Ihania muistoja, joita onkin kiva muistella myöhemmin lisää!

Millainen sun joulu oli?

Onneksi loma jatkuu, ja huomenna olisikin lähtö Rovaniemelle.