Onko fitness muuttanut käsitystä siitä, mikä on normaalia?

Tää postaus on täynnä kysymyksiä.. ilman mitään vastauksia. Oon pyöritellyt jälleen paljon ajatuksia, kun olen ollut flunssassa kotisohvalla. Laita kommenttia ja ajatuksia, jos sä oot miettinyt samoja asioita. Nyt sellainen aivoriihi olisi paikallaan. 🙂

Mä oon paljon miettinyt sitä, että mikä vaikutus tällä fitnessin suosiolla on ollut meidän kaikkien minäkuvaan (enkä tarkoita vain kilpailijoita, vaan kaikkia). Ihmisten käsitys siitä, mikä on normaalivartalo, on ihan kadonnut. Tuntuu, että jokaisella on jotain mitä haluaisi muuttaa itsessään. Kukaan ei ole enää tyytyväinen itseensä. Vai onko se oikeasti näin? Ja mikä on nykyään oikeasti normaalia? Miksi siitä on tullut niin epäselvää?

Mulle valmentajana tämän asian pohtiminen on ollut  tärkeää, sillä mulle tulee paljon valmennukseen ihmisiä, jotka haluavat tavalla tai toisella muokata vartaloaan tietynlaiseksi. Pyrin aina selvittämään valmennuksen alussa, onko tavoite sisäinen vai ulkoinen. Miksi tämä henkilö haluaa muokata vartaloaan? Onko siinä jokin muukin syy kuin se, että miltä näyttää? Aina parempi, jos tavoitteeseen liittyy jotain muutakin kuin ulkoiset motivaattorit. Ulkoisilla motivaattoreilla tarkoitan esimerkiksi juuri tuota ulkonäköä, yhteiskunnan paineita ja odotuksia. Ne usein ohjaavat yksilön tekemistä ja valintoja, mutta jotta päästäisiin oikeasti asian ytimeen ja siihen ymmärrykseen, mitä muutos vaatii ja onko se loppujen lopuksi kestävää, niin siihen tarvitaan muutakin kuin ulkoisia motivaation lähteitä.

IMG_7839
Nautitaan elämästä, niin kuin Pekkakin tekee!

Tärkeintä muutoksessa on kuitenkin se, että nauttii matkasta. Onko siis loppujen lopuksi aidosti ja ihan oikeasti kauheasti ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat siitä, että metsästävät timmiä vartaloa? Uskon, että kunnianhimoisimmat kilpailijat oikeasti nauttivat, mutta tavallinen ihminen, joka ei kisaa, niin voiko se nauttia ruoan punnitsemisesta ja kurinalaisesta elämästä? Mä uskon, että jokainen voi oppia nauttimaan, jos haluaa! Mutta kuinka moni oikeasti haluaa? Olisiko kuitenkin nautinnollisempaa havitella terveyttä ja tyyväisyyttä omasta kehosta, nauttia elämästä ja liikkua sekä voida hyvin? Tämän asian selvittämiseen, ja yksilölliseen ihmisten ohjaukseen mun mielestä tarvitaan nykypäivänä valmentajia.

Yhä enemmän ihmiset haluavat timmiä vartaloa, ja ajatellaan, että oltaisiin valmiita tekemään paljonkin töitä vartalon eteen. Mutta miksi tuon työn haluaa tehdä? Vain siksikö, että saa sixpackin? Tavoitteena tosi harvalla on kuitenkaan lavalle nouseminen, vaan timmiä vartaloa metsästetään jo muutenkin. Miksi?? Miksi timmistä vartalosta on tullut niin haluttu?

Tuoko timmin vartalon metsästys liian isoja paineita ihmisille? Riittäisikö vähempikin?

Musta tää on tosi mielenkiintoinen aihe, sillä me eletään edelleen dieetien kulta-aikaa. Kaikki on jollakin dieetillä, kaikki haluaa treenata, ja kaikki haluaa timminvartalon. Vai oikeasti haluaako? Onko se jo mennyttä? Olisiko vihdoin tilalle tulossa hyvinvointi niin fyysisesti kuin henkisestikin?

 

 

Miten tehdä tarkasta ruokavaliosta hauskaa?

File 19.12.2015 6.08.58

Multa usein kysytään, että miten ihmeessä jaksan syödä aina niin terveellisesti ja miten multa löytyy niin paljon itsekuria pysyä kolmatta vuotta tietyllä ruokavaliolla. Mulle ruokavalion noudattaminen ei oo koskaan ollut mikään kauhean iso haaste, mutta on niitä vaikeita hetkiä ollut mullakin. Ja sen vuoksi mulla on monia hyviä kikkoja, joiden avulla itse nautin tästä tavasta toteuttaa ruokavaliota. Ehkä paras tapa on huumori. Joka päivä hehkutan ruokailujen jälkeen omaa aivan sairaan hyvää ruokaa. Se on aitoa hehkutusta, koska nautin jokaisesta ateriastani suunnattomasti. Kiitän myös jokaisesta ateriasta itseäni. Miten tänäänkin olin loihtinut niin maukasta ruokaa. Päivästä toiseen, sama virsi! 🙂

Mutta tässä siis parhaimmisto mun vinkeistä 🙂 Pölli siitä itsellesi sopivimmat.

Banaani

Tää on ehdoton ykkönen ja jokaisen päivän pelastaja. Parempaa herkkua ei ole kuin banaani. Silloin kun ruokavalio on pitkään ollut sellainen, että siihen ei ole kuulunut valkoinen sokeri, on tuo banaani sellainen makeaherkku, että oksat pois. Ja saan hei herkutella joka päivä kaksi kertaa. Eikö olekin hienoa? Mulle herkkuja on myös rahka ja pudding. Niitäkin saan syödä pari kertaa päivässä. Eli näin kun laskee niin herkuttelen neljä kertaa päivässä.

File 5.11.2015 18.01.37

Chili

Chili on mun lempimauste ja käytän sitä joka paikassa. Laitan sitä kanaan, lihaan ja kalaan, pastaan ja salaattiin. Se on vaan niin hyvää. Ja kun mullahan ei ole hajuaistia, niin sen vuoksi on myös tuo makuaisti melko heikko. Tästä syystä mitä tulisempi ruoka sen parempi! Chilihän myös kesyttää nälkää. Oon joskus lukenut, että chilin kapsaisiini tekee olon kylläiseksi, ja sitä kautta ylensyönti vähenee. Kun vatsa on täynnä, eräät vatsalaukun hermosolut aktivoituu, ja kertoo aivoille, että olo on kylläinen. Rasvainen ruoka vaimentaa signaalia, jolloin syö helposti liikaa, mutta chilin lisääminen ruokaan saa signaalin lähtemään ajoissa. Aika mahtavaa, eikö?

Suola

Suola on sitten toinen mun lemppari, jota käytän lisättynä 8-10g päivässä. On se ruoka mikä tahansa, suola tekee siitä hyvää. Teen joka päivä itselleni Real leivän, jonka päällä on kurkkua ja suolaa. Nam!

Vesi

Juon päivässä noin 4 litraa vettä. Kun keho on tottunut saamaan paljon vettä alkaa vesikin maistumaan hyvälle. Vesi pitää myös nälkää loitolla ja mielen paljon virkeämpänä.

Muista juoda vettä 2-3 litraa päivässä!
Muista juoda vettä 2-3 litraa päivässä!

Purkka

Mikä sen parempaa kuin aterian jälkeen syödä purkkaa? Monilla on tapana ottaa ruoan päälle joku pieni sokerinen herkku. Mun mielestä purkka ajaa saman asian ja on huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Ajoittain syön todella paljonkin purkkaa. Ja koska tammikuussa on tapana tehdä lakkoja, niin tänä vuonna mä päätinkin tehdä purkkalakon. Saa nähdä onnistunko! 🙂 Vaatii kovaa itsekuria! heh.

Sellaisia vinkkejä. Onko sulla takataskussa vielä jotain parempia?

HOX HOX!!

GET UP! -tapahtuman lippupaketit on nyt arvottu. Arvontaan osallistui hieno määrä porukkaa, kiitos jokaiselle! Arpaonni osui tällä kertaa Lottaan ja Salsaan. Olen voittajiin yhteydessä sähköpostilla tässä lähipäivinä, joten Lotta ja Salsa kurkkikaas postianne. Toivottavasti nään mahdollisimman monia teistä siellä GET UP! -tapahtumassa. Tulkaa moikkaamaan, jos törmätään!

Asiakaskertomus: Hannan kehitystarina

Seuraava teksti on mun valmennettavan Hannan kirjoittama, jossa Hanna kertoo meidän puolen vuoden valmennuksesta ja matkasta kesästä tähän päivään. Meidän valmennussuhde päättyi tällä viikolla ja pakko sanoa, että tässä on nainen, joka on kasvanut henkisesti ihan mielettömästi, ja mä olen Hannasta erittäin ylpeä.

Annan siis nyt ”kynän” Hannalle:

Kerron teille mun ja mun valmentajan Susannan matkasta. Meidän matka alkoi heinäkuussa 2015. Asia, jonka takia Susannaa mulle suositeltiin oli, että kirjoitin omassa blogissani ”HannaKaisaR ”siitä, miten mun elämä tuntuu olevan sekaisin ja aivan palasina. Niin se olikin. En oikein tiennyt, mitä elämältä haluan ja, mitä mun pitäisi tehdä. Yhtenä kauniina päivänä otinkin yhteyttä Susannaan ja sovimme tapaamisen. Tästä alkoi meidän yhteinen matka.

Ensimmäinen tapaaminen oli aika jäätävä, kun nyt miettii. Tuntematon ihminen, joka ei tiedä sinusta mitään ja sinä et tiedä hänestä paljoa. Olin aika hämmentynyt, kun Susanna alkoi kysellä asioita spontaanisti ja vastailin. Vielä toisen tapaamisen jälkeen mietin, että voiko tästä muka olla mulle apua. Mä päätin, että otan sen avun vastaan ja luotan.

Screenshot_2015-12-08-23-33-19-1

IHANA SUSANNA<3
Olin jo pidempään voinut erittäin huonosti, johtuen huonosta ruoasta ja rasvan määrästä kehossa. Oli siis valehtelematta tullut ylimääräisiä kiloja, eikä mulla ollut itsevarma ja säteilevä olo. Olin kadottanut oman itseni. Hyvä kun jaksoin nousta sängystä ylös. Ihminen, joka silloin katsoi peilistä, ei todellakaan ollut minä. Luotiin suunnitelma liikunnasta. Mullahan on unelmana thriatlon ja laitettiin myös tavoitepaino tälle projektille. En ole ollut millään tiukalla dieetillä ja olen myös viikoittain pitänyt herkkupäivän tai kaksi, jos siltä on tuntunut. Silti painoa on pudonnut ja senttejä karissut. En ole ollut helppo valmennettava. Jouduttiin muuttamaan suunnitelmia, koska stressaannuin suunnitelmallisuudesta ja mun polven oireilujen takia. Asiassa on korostunut se, että täytyy olla avoin. Kaikki asiat eivät toimi kaikilla, jos valmentaja on hyvä, hän keksii toisen keinon.

Mun valmennus on ollut enemmän mentaalivalmennusta. Se on toiminut mulla. Stressi on vähentynyt ja olen alkanut ajatella positiivisesti huonoistakin asioista. Tottakai elämässä tulee vastoinkäymisiä, niiltä ei voi välttyä, mutta niitä voi käsitellä monella tapaa. Sinänsä koomista, koska olen itse kirjoittanut opinnäytetyön henkisestä valmennuksesta urheilussa. Välillä sulla vaan täytyy olla joku ulkopuolinen, joka kertoo sulle minne oot menossa.

Takapakeista huolimatta onnistuin erittäin hyvin tavoitteessani, vaikka pari ensimmäistä kuukautta menikin tavallaan hukkaan, koska etsin itseäni. Isoimman työn olen tehnyt pään sisällä. Jossain vaiheessa mulla vain napsahti ja aloin nähdä asioita eri silmin. Nyt on selvillä mihin suuntaan olen elämässäni menossa, mitä mun täytyy tehdä sen eteen. Mulla oli alussa iso kasa kaikkea, mitä haluan tehdä. Jos en olisi pärjännyt jossain, olisin tehnyt jotain toista. Nyt mulla on selkeä tavoite, mitä lähden työstämään ja keskityn vain yhteen asiaan kerralla.

Nyt mun on kokeiltava, kuinka mun omat siivet kantaa, eikä mun ja Susannan taival tähän loppunut, vaikka valmennus päättyi;). Tää oli vain parempi alku. Oon löytänyt sen aidon ja säteilevän minän, enkä todellakaan aio palata vanhaan. Tämä on ollut paras valmennussuhde, joka mulla on ikinä ollut. Kun sun mieli on kunnossa, on myös sun keho. En voi kun kiittää ja odottaa tulevaisuutta innolla. <3

Laitan vielä loppuun motivaatiokuvan :).

IMG_20151209_183502

Näiden kuvien välillä aikaa on 6kk. Kiloja on lähtenyt 6kg. Olo on paljon parempi, nyt mulla on terveellisen näköinen vartalo. Senttejä vyötäröltä on lähtenyt 7cm.

Toivottavasti joku saa itselleen motivaatiota tästä kuvasta<3

File 12.12.2015 22.12.25

Ja lopuksi vielä yksi unelma toteutui!

Love: Hanna

Joka päivä voi oppia jotain uutta; tällä kertaa aiheena jauheliha alle 4%

Onko ruoan laadulla merkitystä? Oletko kiinnostunut tietämään, mitä syöt? Uskoisin, että te mun blogia lukevat ootte hyvin paljon samoilla linjoilla mun kanssa siitä, että ruoan laadulla on todellakin merkitystä terveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille. Kuitenkin valitettava tosiasia on, että laatuun ei aina voi panostaa niin paljoa, kuin ehkä haluaisi. Siihen on monia syitä, mutta yksi ehkä painavimmista syistä löytyy kukkarosta, sillä aina ei vain riitä rahat ostaan luomua tai kotimaista. Nyt kuitenkin mulla on hieno tilaisuus kertoa teille eräästä mielenkiintoisesta tapaamisesta, joka ei ole ehkä tyypillisin aihe mun blogiin, mutta niin hyvä juttu kuitenkin, että haluan siitä täällä kirjoittaa. Tapaamisen myötä voin nyt tarjota myös teille lukijoille jotain hyvää ja laadukasta, joten kannattaa lukea postaus loppuun.

File 10.12.2015 15.50.10
Vehmaisten K-marketin kauppias Mikko Salmia ja minä

Mä sain erittäin mielenkiintoisen vinkin, että täällä meillä Tampereella on K-market, joka on tunnettu laadukkaasta jauhelihastaan. Siis ihan totta, voiko oikeasti joku market olla tunnettu jauhelihasta? Jep, kyllä vain voi! Musta on aina hienoa, että ihmiset tekevät työtään intohimolla ja panostavat laatuun ja sen vuoksi mua alkoi kiinnostamaan, että miten sitten tämä jauheliha eroaa muista. Monen sattuman kautta pääsinkin tutustumaan lihamestarin työhön tähän kyseiseen Tampereen Vehmaisten K-marketiin. Pakko myöntää, että en ole koskaan aikaisemmin päässyt näkemään, mitä se lihamestarin työ oikeasti on, vaikka lihaa tuleekin paljon syötyä. Me urheilijathan ja hyvinvoinnista kiinnostuneet tunnetusti syömme paljon lihaa ja proteiinia yleisestikin. Ja mitä vähärasvaisempaa liha on sen parempi. Eiks vaan?

File 10.12.2015 15.48.04
Pakollinen selfie 🙂 hahaha!

File 10.12.2015 15.47.21

Tapaamisella pääsin näkemään miten lihamestari valmistaa jauhelihaa, joka on alle 4 prosentista. Pääsin tutustumaan tuotteen yksityiskohtiin ja prosessiin. Tuollaisen alle 4 prosenttisen jauhelihan valmistaminen vaatii enemmän työtä, sillä lihasta poistetaan käsin lihan rasvapitoisimmat osat. Vehmaisten K-marketin jauheliha jauhetaan kokonaisesta kotimaisesta naudan kulmapaistista huolellisesti putsattuna. Kuten kerroin on Vehmaisten K-market tunnettu jauhelihastaan ja he myyvät sitä keskimäärin 2000 kiloa vuodessa, joka on aivan huikea määrä niinkin pienelle marketille. Aivan huippua ja sen on pakko olla hyvää! Kotona olenkin nyt sit kokkaillut tuota, ja onhan siinä todellakin eroa. Kokeilemalla tiedät mistä puhun!

File 10.12.2015 15.47.38

File 10.12.2015 15.48.35
Jauhettu jauheliha

Vaikka jauheliha tuotteena on herkullinen, monipuolinen ja laadukas raaka-aine ihan joka kodin ruoanvalmistukseen, kiinnostaa se myös erittäin proteiinipitoisena ja vähärasvaisena vaihtoehtona erityisesti myös huippu-urheilijoita ja tavoitteellisesti treenaavia. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olen monet kerrat vaihtanut sanaa kanssaliikkujien kanssa siitä, että mistä saa hyvää jauhelihaa edullisesti. Ja nyt sitä saa!

File 10.12.2015 15.48.58

Joulukuun ajan blogin lukijana sulla on mahdollisuus tilata alle 4% paistijauhelihaa -30% hintaan sähköpostilla mikko.salmia@k-market.com (Kangasalantie 120). Tilaus max 3kg/tilaaja. Normaalisti lihan hinta on 13,90€/kg ja nyt siis se kustantaa vain 9,73€/kg. Kannattaa ehdottomasti laittaa tilausta, jos olet Tampereella päin liikkumassa joulukuun aikana. Tilaukset tulee tehdä kahta päivää ennen noutoa.

Sellainen kokemus tällä kertaa. Pakko todeta, että jokapäivä voi oppia jotain uutta. Mielenkiintoista, eikö?

 

 

JohanOnTreenit F. Susanna Mustajärvi

804592_10153882310326542_1029726383_n

Mulla oli kunnia olla mukana JohanOnTreenit blogisarjassa, jonka kuvaukset pidettiin muutamia viikkoja sitten. JohanOnTreenit blogisarja on JohanOnFitness Johannan tekemä sarja. Alkuperäisen postauksen pääset lukemaan tästä. Sarjan ideana on, että Johanna pyytää hänen omalle kotisalilleen vieraita treenaamaan. Vieraat ovat tunnettuja Bikini- ja Bodyfitnesskilpailijoita. Sarjassa on aina alussa pieni haastattelu, jonka jälkeen videolta pääsee näkemään vieraan lempitreenin. Vieras ja Johanna treenaavat treenin yhdessä, ja Johannalla ei ole tietoa mikä treeni tullaan tekemään, vaan hän saa tietää treenin vasta haastattelun aikana. Alkuhaastattelussa kaikille vieraille on esitetty samat kysymykset, jotta katsojat voivat vertailla vastauksia keskenään.

DSC02297

DSC02330 DSC02361 DSC02389

Idea tällaisesta blogisarjasta oli aivan mahtava ja totta kai lähdin mukaan toteuttamaan näin hyvää ideaa! Oli hienoa saada olla mukana jakamassa treeni-iloa ja vinkkejä omasta treenaamisesta.

Tässä siis video kokonaisuudessaan katsottavaksi. Videolta näet mun lempitreenin, ja pääset kuulemaan mun kolme kultasta vinkkiä liikkumiseen ja ruokavalioon peruskuntoilijalle! Oli kyl hienoa saada jakaa oma lempitreeni, pakko sanoa! Kiitos treenistä kuuluukin mahtavalle valmentajalleni Harri Forsbergille, joka muuten myös pääsi haastattelussa osaksi videota 😉 Miten? Se selviää videolta. 😉

Johanna on aivan mieletön persoona, ja oli ilo tutustua häneen paremmin. Aivan huippu tyyppi kertakaikkiaan!

Mutta nyt olisikin kiva kuulla, että mikä on sun lempitreeni?

Millainen on terve suhde ruokaan?

Nyt on sellainen aihe, josta olen jo jonkin aikaa ajatellut, että haluaisin kirjoittaa, mutta en ole osannut laittaa omia ajatuksia kirjoitettuun muotoon. Olen pohtinut tätä asiaa paljon, koska itse noudatan todella tarkkaa ruokavaliota oman lajini puolesta, mutta myös valmennan lukuisia liikkujia, ja ruokavalio on isossa roolissa myös valmennuksiani.

File 3.8.2015 17.42.52

Omien valmennettavieni kanssa käyn aina läpi sen, että tämä tapa miten itse toteutan ruokavaliota ei suinkaan ole se oikea. Mä olen kilpaurheilija, ja sen vuoksi noudatan tiukkaa ruokavaliota. En missään nimessä valmenna omia valmennettaviani tekemään samoin, koska tavallisen liikkujan ei kuulu noudattaa ruokavaliota orjallisesti. En myöskään voi sanoa, että tällainen kurinalainen elämä sopisi kaikille, ja jos totta puhutaan niin olen alkanut miettimään, että pitkällä juoksulla sopiiko se oikeasti kenellekään? Olen ihan viime aikoina saanut paljon palautetta teiltä lukijoilta, ja nämä palautteet on avanneet mun silmiä huimasti. Kiitos paljon siitä teille!

File 19.10.2015 13.13.07

Fitness on edelleen todella suosittua tällä hetkellä ja tuntuu, että sen suosio ei varmastikkaan ole loppumassa, ehkä pientä hiipumista voi olla havaittavissa. Luulen, että monet ovat väsyneet aiheeseen, koska sen ihanuutta hypetetään. Mutta onko se todellisuudessa sitä? Ei elämä koskaan ole pelkkää ruusuista ja ihanaa, mutta mun ajatus on, että useimmiten se voi olla sitä. Jos sä oikeasti nautit fitnesselämäntavasta niin se on juuri sun juttu, mutta jos se on sulle pakkopullaa ja hampaiden kiristelyä, miksi kuitenkin haluaisit elää niin?

Mun mielestä oikeasti tärkeää on nauttia elämästä. Tehdä elämässä sellaisia asioita joita pitää tärkeänä. Ulkoiset seikat, kuten hyvä vartalo, ei tuo onnea! Mutta esimerkiksi se, että voi hyvin ja nauttii elämästä, se on sitä todellista onnellisuutta. Mun mielestä ihminen, joka on nähtävästi onnellinen on myös kaunis. Ei ole väliä onko ihminen laiha, lihaksikas tai lihava. Sellainen ihminen, joka on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta väsynyt ja kireä, ei ole kaunis! Kumpaan sä kuulut?

Erilaisia dieettejä ja erikoisruokavalioita noudatetaan tänä päivänä paljon. Osa ihmisistä on melko valveutuneita siitä, että mitä tulisi syödä ja mitä taas ei. On tosi surullista, että usein jätetään ruokavaliosta joitakin raaka-aineita pois vain sen takia, että on lukenut jostain, että se ei oo hyväksi. Mun ajatus on se, että kaikkea kohtuudella. Mistään ei kannata tehdä liian isoa numeroa, sillä itseltä liiallinen kieltäminen ei oo hyväksi. On tärkeää, että elää niin kuin parhaaksi näkee, ei niin kuin jossain opetetaan.

cheatmeal

Musta yksi parhaista säännöistä ruokaan liittyen on noudattaa 80-20 periaatetta. Syö 80% ruokavaliostasi terveellisesti, ja 20% vapaasti. Tämä tekee seitsemän vapaavalintaista, ei niin terveellistä, ateriaa viikossa. Se on aika paljon mun mielestä, mutta ei vaikuta yksilön terveyteen kuitenkaan negativiisesti. Tärkeää on löytää oma kultainen keskitie, jossa on tilaa myös nautinnolle!

Mitä mieltä oot, niuhotetaanko me liikaa ruoan suhteen nykypäivänä? 

Millainen on täydellinen vapaapäivä?

Mulla oli perjantaina pitkästä aikaa vapaapäivä. Yrittäjänä vapaapäivän pitämiset on tosi kortilla, vaikka itse määrittelenkin oman kalenterin ja perjaatteessa päätän milloin teen mitäkin. Kuitenkin työt seuraa aina perässä missä ikinä oonkaan ja totuus on se, että tavallaan on koko ajan töissä, koska töitä voi tehdä yö myöhäänkin, jos tilanne sen vaatii. Tällaisessa tilanteessa onkin tärkeää, että itse osaa kuunnella omaa kroppaansa ja antaa arvoa myös sille omalle jaksamiselle. Tähän kuuluu tärkeänä osana se, että välillä osaa irrottautua työstä.

Perjantain olin merkannut vapaapäiväksi jo muutamia viikkoja sitten, koska olen huomannut, että niitä vapaita ei tule pidettyä, jos niitä ei vain merkitse kalenteriin. Jostain ne päivät aina täyttyy. Ja siitä täytyykin olla kiitollinen, että niin on, sillä positiivistahan se on, että on töitä. Vapaapäivän päätin pitää, koska mun rakas ystävä Laura oli tulossa Rovaniemeltä Tampereelle ja halusin antaa kunnolla aikaa Lauralle.

File 1.11.2015 19.13.08

Oli aivan mahtavaa saada pitää päivä vapaata. Aloitin päivän rauhallisesti. Heräilin kaikessa rauhassa ja nautin siitä, että sain vain olla. Heräämisen jälkeen lähdin lenkille mun siskon kanssa. Aamulenkit on todellakin se mun tapa rentoutua ja täydelliseen päivään kuuluu yhtenä tärkeänä osana se, että pääsen heti aamusta ulos raittiiseen ilmaan kävelemään. Aamu oli mitä hienoin ilmojenkin puolesta. Siskon kanssa on aina helppo vaihtaa ajatuksia ja on hienoa, että ympärillä on sellaisia ihmisiä joiden kanssa jakaa arkisia asioita, kuten aamulenkkejä.

Päivä lähti lenkillä hienosti käyntiin ja lisäksi oli aivan mahtavaa, että sain myös uudet ruoka ja treeniohjelmat juuri perjantaina. Mulle tuli kaksi cheatmeal ateriaa tälle viikolle. Luonnollisesti käytin ne sitten perjantaina.

Päivällä Laura saapui Tampereelle ja kävin hakemassa lappalaistuneen ystäväni linja-autoasemalta. Iltapäivä vietettiinkin sitten Lauran kanssa jutellen ja hoidellen juoksevia asioita. Illalla me käytiin myös syömässä. Parasta seuraa ja aivan mahtavaa ruokaa. Söin lehtipihvin. Oli hyvää! 🙂

File 1.11.2015 19.12.40

File 1.11.2015 19.12.23
Lehtipihviä, nam!

Voisin sanoa, että päivä oli täydellinen. Sain ladattua akkuja, sain tehdä juuri niitä asioita, jotka antaa mulle voimaa. Päivän todellakin kruunasi se, että pääsin juttelemaan ystävän kanssa nauttien ihanasta ruoasta. Parasta!

Millainen on sun täydellinen vapaapäivä?

Milloin kilpailen seuraavan kerran?

Viime viikolla loppuviikosta mulla oli valmentajatapaaminen Harrin kanssa ja käytiin läpi tulevaa. Kuten aikasemminkin kirjoitin, niin tässä kohtaa me tehdään kaikki todella rauhalliseen tahtiin ja palautellaan kroppaa pikku hiljaa takaisin kehityskaudelle. Mulle sopii tää paremmin kuin hyvin, sillä tällaisessa hektisessä elämäntilanteessa mulle on parempi se, että on tarkat ja tiukat ohjeet, joita noudatan. Mikä sen helpompaa kun noudattaa sääntöjä ja voida hyvin. 🙂 Kuten huomaat, mulle tämä tapa elää sopii hyvin, joten tällainen rauhallinen palauttelu ei tee kovinkaan tiukkaa.

File 22.10.2015 7.00.07
Ruokavalioon onneksi kuuluu muutakin kun tuo pronssinen mitalli. 😉 Kuva: Rehell/Turunen

Ruokavalio on siis sama mitä aikaisemminkin, eikä se siitä tuu mihkään muuttumaankaan, määrät vain kasvaa pikku hiljaa. Uskon, että en enää koskaan palaa vanhaan tapaan toteuttaa ruokavaliota, vaikka olenkin aina syönyt tosi terveellisesti. Kisoista on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa. Vaikka nautin tästä ruokavaliosta, en voi kieltää, etteikö välillä tulisi sellainen olo, että olis kiva pitää vapaasyöntipäivä. Mun ensimmäinen vapaasyöntipäivä tulee oleen isäinpäivänä parin viikon päästä. Aion todella toteuttaa päivän ruokailut järkevästi, mutta niin että voin nauttia päivästä kaikilla jäljellä olevilla aisteillani. Katsotaan miten tämä sitten onnistuu käytännössä! 🙂

Treeneistä nopeasti sen verran, että tällä hetkellä mulla on viikossa kolme aamulenkkiä ja kolme salia. Salit tulee nousemaan neljään heti, kun mun elämä hiukan enemmän rauhoittuu. Treenit ja ruokavalio on olleet tosi hyvä juttu tähän kohtaan. Mun paino ei oo tosin noussu juuri yhtään kisapainosta, mutta uskon, että se siitä lähtee nousuun, kun mennään hiukan aikaa eteenpäin.

File 22.10.2015 7.01.54

Mutta sitten tämä aihe mikä teitä varmasti kiinnostaa eniten.. Eli milloin nousen seuraavan kerran lavalle? Jotta olen täysin tyytyväinen omaan fysiikkaani tulee sitä hiukan vielä kehittää. Se mitä mun täytyy saada lisää on jalkoihin lihasta ja erityisesti sinne surullisen kuuluisaan pakaraan. Seuraavan vuoden aikana aion antaa kaikkeni tuolle asialle, ja seuraavan kerran tulen nousemaan lavalle vuoden päästä syksyllä 2016. Tavoitteena on käydä kilpailemassa myös ulkomailla, mutta yksityiskohdista sitten lähempänä lisää.

File 22.10.2015 6.59.53
Pakaraan lisää lihasta, kiitos! 🙂 Kuva: Rehell/Turunen

Nyt on siis aika lähteä kehittymään paremmaksi, parhaaksi omaksi versioksi. Elämää parhaimmillaan, joten lähdenkin tästä sitten salille!

Mites sinä, nautitko sä tarkasta ruokavaliosta vai oletko enemmän soveltava tyyppi?

 

 

Miten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on?

Kesä olisi pikku hiljaa takana, joka tarkoittaa sitä, että vaatetta saa alkaa pukemaan enemmän päälle. Onneksi näistä viimeisistä kesäisistä säistä saadaan vielä kuitenkin nauttia, ja sen vuoksi ajattelinkin kirjoittaa hieman omia ajatuksia bikinikunnon metsästämisestä. Keväällä usein aloitetaan kuntokuuri kohti kesän bikinikuntoa. Kesällä herkutellaan ja vielä ehkä vähän syksyllä, jonka jälkeen taas aloitetaan kuntokuuri. Miksi aina kuureja, dieettejä? Nyt kun ollaan vasta syksyn kynnyksellä kannustan kaikkia aloittamaan kuntoilun viimeistään nyt kesälomailujen jälkeen. Tehdään kerrankin asiat niin, että ensi keväänä ei tarvitsisikaan aloittaa dieettiä vaan rakennetaan uusi elämäntapa jo nyt. Olisi mahtavaa, kun jokainen saisi omaan arkeen sisällytettyä vähintään 3 tuntia liikuntaa ja ruokavalio olisi sellainen, että voit hyvin! Eiks vaan?

Bikinikunto ja siihen tavoittelu ei ole siis tällä hetkellä ehkä se ajankohtaisin aihe, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä hiukan, sillä bikinikunto sanana tuo mulle mieleen ulkonäkökeskeisyyden ja ulkonäköpaineet. Tämä aihe on itselläni ehkä ajankohtainen siksi, että syksyn kisat lähenevät. Enää olisi 3+1 viikkoa ja taas mennään! Fitnessbuumi on osaltaan vaikuttanut siihen, että yhä enemmän havitellaan bikinikuntoa läpivuoden, ja siitä heräsikin mulle muutama ajatus..

11992598_10208026881968759_2005274956_n

Meille suomalaisille ja erityisesti naisille, mutta miksipä ei myös miehille, on tuttu juttu se, että ajoittain aletaan pohtimaan, että mitenkähän sitä pääsisikään nopeasti kesäksi bikinikuntoon. Tartutaan usein kikkakonsteihin, ja toivotaan että löytyisi joku nopea tapa laihtua. Tämä ei aina ajoitu vain kevääseen tai kesään, vaan esimerkiksi myös johonkin tiettyyn tapahtumaan; häihin tai tulevaan rantalomaan ulkomailla. Olen alkanut pohtimaan, että mistä se johtuukaan, että emme ole tyytyväisiä omaan kroppaamme vaan haluamme laihduttaa ja kiinteyttää itseämme bikinikuntoon. Miksi edes ajattelemme, että vain joku tietty hetki olisi paremman kunnon arvoinen? Miksi emme ole valmiita tekemään pysyviä muutoksia?

Ja mikä se bikinikunto sitten oikeastaan onkaan? Jokaisella taitaa olla oma selitys sille, mikä oman kropan kohdalla on se bikinikunto, mutta pohtikaapas tätä.. Mitä jos jokainen meistä vain päättäisikin olla bikinikunnossa ja olisi tyytyväinen omaan kroppaansa sellaisena kuin se on? Liikuttaisiin, nautittaisiin siitä, ja syötäisiin terveellisesti, läpi vuoden! Aina on hyvä kiinnittää ajoittain huomiota omiin tapoihin toimia; kuinka paljon oikeasti liikun ja syönkö terveellisesti ja niin, että voin hyvin, mutta hysteerinen bikinikunnon metsästys olisikin ohitse.

11938051_10208036680053705_235919333_n
Liikkuminen on hauskaa! Tee sitä tekemisen ilosta, älä bikinikunnon vuoksi!

Olen pohtinut tätä sen vuoksi, sillä itse en ole juuri koskaan (lue: koskaan) tyytyväinen omaan kroppaani. Itse en havittele bikinikuntoa kesäksi, vaan pyrin siihen läpi vuoden, joka johtunee työstäni ja lajistani. Vaikka en metsästä bikinikuntoa kesäksi, on tavoitteeni kuitenkin sama kuin niillä jotka sitä tekevät. Olen miettinyt, että mistä se voisi johtua, etten ole tyytyväinen kroppaani, vaikka monet aina sanovatkin, että minun kohdallani se on melkein rikos. En kuitenkaan ole vielä keksinyt ihan täysin mielestäni pätevää syytä, mistä se voisi oikeasti johtua.

Osasyynä ihmisten epävarmuudelle omasta kropasta on varmasti median luomat vääristyneet ihannekuva. Luulen, että monet lukevat naistenlehtiä kadehtien lehdessä olevien mallien vartaloita ja ulkonäköä. Jo valmiiksi tyytymättömät ja epävarmat naiset lukevat lehtiä, jotka ruokkivat epävarmuutta. Mutta mitäpä jos mallitkin, jotka poseeraavat lehdissä, näkevät myös peilistä epävarman ja tyytymättömän ihmisen? Olen lukenut paljon esimerkiksi bikini fitness kilpailijoiden blogeja, ja monet heistäkin ovat hyvin tyytymättömiä vartaloihinsa, vaikka ne ovat mielettömiä näin ulkopuolisen silmin.

Olemmeko me sitten liian ankaria itsellemme? Entä toisillemme?

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen sen sitten tajusin: Mitä jos en enää pohtisikaan mistä se johtuu? Onko sillä oikeasti väliä, että mistä epävarmuus tulee? Mitä, jos keskittyisimme siihen, että saisimme oman olon paremmaksi?

Tästä voisi ainakin aloittaa: Jos tunnistat itsesi naiseksi tai mieheksi, joka kadehtii lehdissä poseeraavien mallien vartaloita niin suosittelen lopettamaan tai ainakin vähentämään kyseisten lehtien lukemista. Se parantaa oloasi melkoisesti.

Mitä jos nyt vain oikeasti alkaisimmekin olemaan tyytyväisiä itseemme sellaisena kuin olemme? Pystyisimmekö olemaan tyytyväisiä siihen mitä peilistä näemme? Tulisiko meistä siten onnellisempia?

Minä uskon siihen, uskotko sinä?

Missä mennään, kun olis enää 4+1 jäljellä?

En oo hetkeen kirjotellut kuntokuulumisia, joten eiköhän olis paikallaan kertoa hieman, että missä mennään. Tiedän, että lukijoissa on paljon sellaisiakin, joita kuntokuulumiset eivät kauheasti innosta, mutta on siellä teitäkin, joita se kiinnostaa. Kuntokuulumiset kuitenkin kuuluvat isossa osassa mun elämää. Päivät mulla menee tällä hetkellä todella treenin, ruoan ja levon merkeissä. Ja mä todella nautin siitä! Elän tällä hetkellä omaa unelmaani. Tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä ja olen todella kiitollinen, että mulla on mahdollisuus niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin antaa kaikkeni tälle projektille.

File 8.9.2015 17.49.00
Kuva: Mikko Niemi Photography

Kesällä mulla oli hiukan vaikeuksia keskittyä tulevaan projektiin. Olin ehkä hiukan hukassa. En tiennyt enää, että mitä lähden syksyn kisoista hakemaan. Kevään kisoihin annoin kaikkeni puolentoista vuoden ajan. Mulla oli kirkas kuva mielessä mitä lähden hakemaan kisoista. Tiesin, että mulla on mahdollisuudet vaikka mihin. Uskoin itseeni 100% ja olen yhä hyvin onnellinen siitä, että kaikki meni parhaalla mahdollisella tavalla. EM-kisat eivät kuitenkaan menneet niin kuin olisin halunnut ja sen jälkeen jäikin hieman tyhjä fiilis. Hetken aikaa keräilin itseäni, vaihdoin tiimiä ja valmentajaa, ja nyt, hitto olen taas täydessä iskussa. Focus on täysillä muutaman viikon päästä oleviin kilpailuihin.

Fiilistelen aina ajoittain tuota kevään T-kävelyä. Halu takaisin lavalle on sanoin kuvailemattoman suuri!

Viikko sitten me päivitettiin ja kirkastettiin vielä yhdessä mun valmentajan kanssa meidän syksyn kisojen tavoitetta, ja sen verran voin paljastaa, että tavoitteet on kovat! Ne on korkealla, mutta ei liian korkealla, etteikö niitä olisi realistista saavuttaa.

Ruokavaliosta sen verran, että edelleen saan syödä runsaasti. Missään kohtaa en ole kokenut nälkää. Kalorit mulla on reilusti yli 2000kcal ja voin erittäin hyvin. Sillä saralla ei siis mitään suurempaa. Ei sen baananin pois jäämisen jälkeen 🙂 hehe!

Treenejä sen sijaan on tullut runsaasti enemmän ja tällä hetkellä treenaan melko paljon. On onni, että olen treenilomalla, joten saan rauhassa tehdä kaikki viikkoon sovitut treenit eikä niistä ole tullut mitään stressiä. Nautin jokaisesta! Mun kroppa on vain luotu liikkumaan, joten rakastan sitä, että saan tehdä. Mulla on salia 4 kertaa viikossa, aamuaerobisia on 4. Lisäksi mulla on 2 intervallitreeniä ja siihen päälle vielä yksi tasasykkeinen treeni salitreenin päälle. Tällaisilla treeneillä mennään ainakin seuraava viikko.

File 8.9.2015 17.48.39
Kiristyy, pikku hiljaa!

Kuntotsekit mulla on viikoittain ja joka kerta tehdään pientä muutosta. Jokaisesta muutoksesta olen ollut innoissani, sillä niistä tiedän, että koko ajan mennään kohti parempaa kuntoa, parasta mua! Rasvaprosentti tällä hetkellä on siinä 9,5 paikkeilla. Painosta en osaa sanoa, koska puntarilla lopetin käymästä, koska koin, että se ei tee hyvää mun pääkopalle. Kaikki häiriötekijät on minimoitu ja nyt vain saan nauttia!

Eilen kävin treenailemassa myös poseerauksia FitFarm tiimin ihanan poseerausvalmentajan Sirpan kanssa. Oli mahtavaa tehdä vihdoin I-kävely viimeisintäkin silausta vaille valmiiksi. Nyt vain toistoja niin paljon, että esiintyminen on kaunista katseltavaa. Lupaan, että se on sitä Lahdessa.

Olethan tulossa kannustamaan Lahteen 10-11.10?