Riittämättömyyden tunne äitiyslomalla – Olenko ainoa, joka luo paineita itselleen?

Äitiys on tuonut mukanaan läjäpäin tunteita. Yksi isoimmista on riittämättömyyden tunne. Riittämättömyys liittyy sekä lapseen mutta myös muihin elämän osa-alueisiin. Haluan ja vaadin itseltäni jatkuvasti enemmän. Mikään ei tunnu riittävän. Aika ei vain riitä kaikkeen siihen, mitä kuvittelen pystyväni tekemään. 

Tunnen paljon riittämättömyyttä. Jatkuvasti haluaisin enemmän ja mikään ei tunnu riittävän. 

Uskon, että monet äidit kompastuvat minun kanssani samoihin ansoihin. Innostus uusista asioista on niin voimaannuttava, että uskoo pystyvänsä mihin vain. Aluksi pystyykin, mutta arjessa lopulta huomaa, ettei aikaa olekaan. Jos vauva-arjessa on liikaa asioita mitä pitäisi tai haluaisi tehdä, mutta aika ei vain riitä, alkaa tuntemaan riittämättömyyttä. Itse rinnastan riittämättömyyden tunteen myös osittain stressiin. Mutta mitä ihmettä, eihän minulla pitäisi olla mitään stressattavaa – olenhan äitiyslomalla!

Eihän minulla pitäisi olla mitään stressiä – olenhan äitiyslomalla!

Mistä tuo riittämättömyyden tunne minulla tulee? Tiedän monia – itseni mukaan lukien– jotka ovat jääneet äitiyslomalle sillä ajatuksella, että sen aikana keksii mitä haluaa tehdä työkseen. Mielessä on halu löytää uusille urille tai ainakin hieman päivittää omaa osaamistaan. Minulla yrittäjyys tuo vapautta, mutta luo myös painetta. Jatkuvasti pitäisi olla aktiivinen, jotta on töitä jatkossakin. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että yhdeksän kuukautta on lopulta niin lyhyt aika, että siinä ei mitään mullistavaa välttämättä pysty tekemään oman uran tai tavoitteiden suhteen. Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei töissä olisikaan.  

Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei ole töissä.

Minä en aio laittaa Peetua vielä hetkeen hoitoon. Haluan olla Peetun kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi yrittäjänä kaikki työt mitä teen, tulisi olla sellaisia mitä pystyn tekemään osa-aikaisesti kotoa käsin. Pian tulee kuusi kuukautta täyteen, ja rehellisesti voin sanoa, etten vielä tiedä mitä sitä oikeasti teen muutaman kuukauden päästä. 

Ajattelin, että äitiyslomalla selviäisi mitä oikeasti haluan elämässäni työkseni tehdä!

Näiden ajatusten ja paineiden vuoksi koen riittämättömyyttä. Sisälläni on möykky, joka ei hellitä ennen kuin osaan tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, suosittelen tekemään päätökset mahdollisimman pian. Turhaan me kulutamme aikaa tulevaisuuden pohtimiseen, sillä meidän vauvat elää tässä hetkessä. Ja meidän pitäisi tehdä samoin!

Meidän vauvat elää tässä hetkessä, niin meidänkin pitäisi!

Jotta pääsisin irti tästä tukalasta riittämättömyyden tunteesta, kirjoitin paperille miten haluan päiväni viettää?

Minulle on tärkeää, että saan liikkua päivittäin. Liikkumisesta en ole valmis joustamaan. Lisäksi haluan, että Peetu saa nukkua päiväunet joka päivä ulkona rauhassa. Tämän lisäksi haluan rauhoittaa illat niin, että meillä on mieheni kanssa yhteistä aikaa. Voimistelijoiden mentaalivalmennus on työ, josta nautin niin paljon, että siihen haluan panostaa. Muut asiat ei ole tällä hetkellä prioriteeteissa ensimmäisenä, joten niitä teen sitten kun on aikaa. Välillä on hyvä myös pohtia, onko jotain asioita, joita voisi poistaa omasta arjesta. Kaikkea ei tarvitse kantaa mukanaan. Luopuminen on välillä puhdistavaa. 

Onko sinulle tuttua tämä riittämättömyyden tunne? Miten olet päässyt siitä eroon? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Mitä on äitiyden tuoma yksinäisyys? – Vinkkejä yksinäisyyden selättämiseen

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Olenko se äiti, joka ei osaa puhua enää muusta kuin vauvajutuista?

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Vanhemmuuden paineet ja keskustelu niihin liittyen on kiivaimmillaan. Kirjoittelin hiljattain omista paineista vanhemmuuteen liittyen, ja totesin, että taidan olla itse se, joka asettaa suurimmat paineet itselleni. Tässä postauksessa kerroin myös Yle akuutin artikkelista, jossa tunnetut vanhemmat kertoivat omista epäonnistumisista vanhempana. Jutun ideana oli tuoda näkyväksi vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja samalla normalisoida vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja epävarmuutta. 

Artikkelin otsikko ”Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva” herätti tunteita.

Vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi kuitenkin kuohumaan. Artikkelin otsikko ”Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva” herätti tunteita. Otsikon lausahdus oli lainaus Shitty is the new black -bloggaajan Sariannan haastattelusta. Tämä lause sai osakseen hyvin tuomitsevia kommentteja, kuten ”miksi niitä lapsia tulee hankkia, jos ne alkaa ottamaan päähän”

Pettymys

Tätä kohua seuratessa suurin tunne itsellä oli pettymys. Minä olin niin pettynyt siihen, miten kerta toisensa jälkeen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tuomitsevat ja nostavat oman itsensä toisen yläpuolelle. Ärsyttää tosi paljon tekopyhät ihmiset. Ja nämä kommentoijat ovat juuri sitä. Tiedän, että kenenkään elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Rakkauteen kuuluu myös toisen ääripään tunteet, joten kaikki ihmiset kokevat myös negatiivisia tunteita omia läheisiään kohtaan. 

Vaikka lapsi olisi ollut kuinka haluttu ja toivottu, ei se estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan. 

Petyin myös siihen, että lapsettomuuden kokeminen otetaan usein tällaisissa keskusteluissa esiin. On todella väärin levittää ajatusta ja asennetta, jossa ajatellaan lapsettomuuden suojaavan negatiivisilta tunteilta lasta tai vanhemmuutta kohtaan. Vaikka lapsi on kuinka haluttu ja toivottu, ja vaikka olisit ollut kuinka valmis vanhemmaksi, ei se silti estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita. Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: ”minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta ”vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan.” Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa? 

Tunnetaidot ja -kasvatus

Meidän jokaisen tulisi tehdä töitä sen eteen, että osaisimme tunnistaa, nimetä ja sanoittaa omia tunteitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä ei voi valita, mutta aina voi päättää miten antaa tunteen ohjata omaa toimintaa. Me vanhemmat olemme tärkeässä roolissa oman lapsemme tunnetaitojen opettelussa. Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, niin miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista? Se ettei niitä hyväksy, ei kuitenkaan poista niitä. Tunteet ovat joka tapauksessa olemassa – hyväksyy niitä tai ei. Jos tunteitaan ei hyväksy, näkyy se usein pyrkimyksenä peitellä niitä hyssyttelemällä tai päihteitä käyttämällä. Molemmat tavat ovat haitallisia niin itselle kuin lähipiirillekin.

Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista?

Me olemme myös erilaisia persooniltamme, olematta kuitenkaan toinen toistaan parempi. Osa meistä ihmisistä on enemmän tunteellisia kuin toiset. Jos toinen ihminen tuntee enemmän ja voimakkaammin, ei se missään nimessä ole syy miksi vähemmän tunteva voisi alkaa tuomitsemaan tunteellisempaa ihmistä. Jos sinä et ole kokenut jotain tunnetta (tai et ole sitä ainakaan tunnistanut), ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi sallittua ja jopa normaalia tuntea. Nämä ovat ihan perusasioita! Miksi ne unohtuvat kun tuolla sosiaalisessa mediassa vouhkataan? 

Tuomitseminen

Miksi sitten ihmiset tuomitsevat toisia? Olen paljon pohtinut tätä. Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa – pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi. On ehkä opittu siihen, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. On opittu myös siihen, ettei saa valittaa. Ja juuri negatiiviset tunteet usein rinnastetaan valittamiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tunteiden sanoittaminen ole valittamista. Ehkä kritisoijat ja tuomitsijat eivät halua tuntea negatiivisia tunteita, koska ne koetaan epämukaviksi ja vääriksi. Ehkä he pelkäävät paljastuvansa ja haluavat peitellä sitä hyökkäämällä? Tärkeintä olisi kuitenkin oppia tunnistamaan, mitä pelkää ja miksi!

Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi.

Kiusaaminen

Toisen ihmisen kritisointi ja arvostelu kärkkäästi on kiusaamista. Sellainen ihminen, joka haluaa kommentillaan lytätä toista alas nostamalla itseään ylös, on kiusaaja. Sosiaalinen media on raaka maailma, jossa välillä tuntuu, että fiksutkin ihmiset saattavat kommentoida todella loukkaavasti. Miten sinä haluaisit oman lapsesi toimivan toisia ihmisiä kohtaan? Tee siis itsekin samoin. Jos me vanhemmat lauotaan suustamme mitä sattuu ja syyllistetään muita ihmisiä, on melko varmaa, että meidän lapset tulevat tekemään samoin. 

Miten sinä toivoisit lapsesi toimivan toisia kohtaan? Toimi itse samoin.

Epäkohtia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi toisten sanomisista tai tekemisistä halutaan löytää väkisin jotain pahaa sanottavaa. Eikö olisi mukavempaa tukea ja kannustaa muita? Koskaan ei ole varmaa oletko joskus itse samassa tilanteessa. Mitä silloin toivoisit muilta ihmisiltä? Tässä kohussa ihmetytti se, ettei jotkut ihmiset osanneet yhtään asettua Sariannan saappaisiin. Luulen, että eniten ihmisillä silmiin pisti sanavalinta ”vitutti”. Tämä sana ei ole kaikilla jokapäiväisessä käytössä, mutta kaikki varmasti tietävät mitä se suurin piirtein tarkoittaa. Joillekin se on pientä ärsytystä, toisille taas suurta. Mutta on se mitä tahansa, se on täysin hyväksyttyä. 

Äitiys on täynnä tunteita – kaikilla!

Äitiys on todellakin täynnä erilaisia tunteita ja niistä pitäisi saada puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että tarvitsee pelätä tuomitsemista. Tunteita tulee ja menee. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon antaa tunteiden ohjata omaa toimintaa. On viisautta uskaltaa sanoa ääneen myös ne kaikkein pelottavimmatkin tunteet. Jos on hetkellisesti tuntenut negatiivisia tunteita lastaan kohtaan, se ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi lasta. Se ei myöskään tee ihmisestä yhtään huonompaa vanhempaa. 

Ollaan armollisempia itseä ja toisiamme kohtaan!

Uskalletaan sanoa ääneen omia tunteita ja tuodaan näkyväksi se, että elämään kuuluu kaikki tämä tunteiden kirjo. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko hyväksyttävää katua vanhemmuutta?

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa ”Pojan käyttöopas äideille” -kirjan. Klikkaa kuvasta ja tule sinäkin mukaan arvontaan!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA 💕 Matkani pojan äitinä on vasta alussa, joten mikä sen mielenkiintoisempaa lukemista olisikaan kuin humoristinen käyttöopas pojan äidille. 🚨🚒🚙On hauska huomata kuinka Peetu jo nyt nauttii poikamaisesti vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hän on sopivasti rämäpää kuten on äitinsä ja isänsäkin! 💜 . . 💕Yhteistyössä @fitrakirjat kanssa arvon juuri julkaistun Pojan käyttöopas äideille -kirjan💕🦄 . . 🦄 Tämä on kyllä ehdottomasti hauskin arvonta pitkään aikaan.💕 Kirja käy läpi pojan kehityskaaren vauvasta aikuisuuteen. Mitä kaikkea tuohon matkaan mahtuukaan? 🥰 . . Psst. Tämä on muuten ihan super hyvä lahjaidea sisarukselle tai ystävälle vaikka pukinkonttiin 💕 . . Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . #arvonta #yhteistyössä #poikienäidit #pojankäyttöopasäideille #fitrakirjat #fitra @poikienaidit_official kuva: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu