Irti fitnessistä ry

Me elämme yltäkylläisyyden aikakautta, joka omilla ominaisuuksillaan tuo uusia haasteita riippuvuuksien kenttään. Ihminen on luontaisesti kohti mielihyvää hakeutuva yksilö, ja nyt kerron oman tarinani tästä.

Elämä ”rakkaudesta lajiin” vaiheessa on helppoa ja ihanaa, mutta mitä sitten tapahtuu kun rakkaus alkaa rakoilemaan? Nyt kirjotan yhden osan henkilökohtaisimmista teksteistäni ikinä. Miksi tämän teen? Haluan silläkin uhalla, että mut leimataan ”mistään mitään tietäväksi hörhöksi” tuoda esille hieman erilaista näkökulmaa itselleni tärkeästä lajista fitnessistä sekä myös kehonmuokkauksesta.

Olen pohtinut asioita paljon viimeisen kahden viikon aikana. Olen vuodattanut kyyneleitä ja päässä on pyörinyt ajatuksia ”onko tämä edes mahdollista” ja ”miten näin voi käydä mulle, koska luulin tietäväni asioista paljon”. Mutta kyllä se vain on niin, että myös kuka tahansa ammattiin katsomatta voi alkoholisoitua, joten niin sitä voi sairastua myös fitnessiin! Meistä kukaan ei ole sen vahvempi tai heikompi näissä asioissa. Tietämätön ei vain vielä halua tai osaa asiaa tiedostaa itsessään.

Onneksi kaikesta voi oppia ja kasvaa vielä rautasemmaksi ammatilaiseksi! Ilman näitä kokemuksia, en tietäisi tämänkään vertaa asioista, sillä näitä asioita ei voi oppia kirjoista. Ainakaan vielä.

nayttokuva-2016-10-10-kello-8-29-47

Päihde- ja mielenterveysammattilaisena tiedän, että elämä on he..vetin helppoa silloin, kun menee niin sanotusti kovaa ja ollaan omassa kuplassa tekemässä itselle mielihyvää tuovia asioita. Nämä asiat alkavat pikku hiljaa muokkautumaan osaksi omaa identiteettiä ja tässä vaiheessa omassa tekemisessä ei nähdä mitään outoa tai huonoa. Oman elämäntavan puolesta puhutaan ja sitä ylistetään. Ollaan onnensa kukkuloilla eikä yhtään ymmärretä ulkopuolisten kommentteja siitä, että oma toiminta olisi jotenkin erikoista tai outoa.

Tässä ei ole mitään väärää, sillä niin se ihmismieli vain toimii. Se mikä tuntuu hyvältä ja tuo mielihyvää tuntuu aluksi juuri oikealta tavalta elää ja tehdä asioita. Ja sitä halutaan vain lisää. Sitä halutaan niin paljon lisää, että jossain kohtaa ilman hyvänolon tuojaa ei pystytä elämään. Välillä yritetään pyristellä karkuun ja irti vanhoista kuvioista, mutta kerta toisensa jälkeen huomataan helpommaksi ja luonnollisemmaksi tavaksi vain jatkaa, koska muutos on todella hankalaa ja työlästä.

normal_dsc_86413

Jollekin tuo mielihyvän tuoja on alkoholi, sokeri, rasvainen ruoka, toisille huumeet tai uskonto ja kolmansille liikunta. Fitnessissä se on äärimmäisyyksiin viety itsensä kontrollointi ja itsekuri. Kriittinen kohta onkin siinä, milloin tekeminen muuttuu projektista normaaliksi elämäksi niin sanotusti elämäntavaksi. Ei viikonloppuisin juhlivakaan ole vielä alkoholisti, mutta joka päivä juomista harrastava on jo pahasti alkoholiin koukussa.

Aina ajatellaan, että ne lajia harrastavat, jotka ovat nousemassa ensimmäistä kertaa lavalle ja jatkuvasti päivittävät omaa sosiaalista mediaansa ja hypettävät lajin hienoutta, niin että he olisivat jotenkin ärsyttäviä ja lajista tietämättömiä, ehkä jotenkin vähän hölmöjäkin. Mutta ei, he ovatkin kuvainnollisesti niitä vielä siinä viikonloppujuhlinta vaiheessa olevia tai arki-ilta tissuttelijoiksi siirtyviä ja sen vuoksi innoissaan asiasta. En tarkoita etteikö he tekisi asioita yhtä tarkasti ja 100% fitnessissä, mutta ajatuksen tasolla prosessi on verrannollinen ja hyvin tilannetta kuvaava.

file-15-3-2016-14-33-29
Kuva: Mikko Niemi Photography

Siinä kohtaa kun tekeminen muuttuu elämäntavaksi, on asiat muuttuneet. Nykyään on hienoa ja muodikasta sanoa, että fitness on mun elämäntapa eikä siinä ole mitään kummallista. Näin puhuvat ihmiset, jotka eivät ole koskaan oikeasti työstäneet omaa mieltänsä niin, että yrittäisivät vuosia kestäneen fitness elämäntavan jälkeen elää elämää kontrolloimatta omaa syömistään tai treenaamistaan. Kukaan ei voi tietää mitä se on ennen kuin muutoksen tekee itse! Ja moni ei halua muutosta tehdäkään, sillä harva näkee elämäntyylissään edes mitään outoa tai poikkeavaa. Se on heille se oikea tapa elää, eikä sitä tulisi kyseenalaistaa! Harmillista tässä on vain se, että juuri nämä henkilöt ovat jakamassa ihmisille dieettivinkkejä ymmärtämättä sitä tosiasiaa, että ihmisen ei ole mielellisesti terveellistä elää pitkiä aikoja kontrolloiden syömisiään tai liikkumistaan. Mitä enemmän vakuuttelet muille ja itsellesi, että tämä on sitä mitä haluan tai että tämä ei tuota mulle mitään ongelmaa, sitä syvemmällä olet koukussa, ja sitä vaikeampaa siitä on päästä irti.

Jotkut eivät halua koskaan edes päästä irti ja se on ok, sillä tämä riippuvuus ei aiheuta suoranaisesti ympärillä oleville ihmisille haittaa, joten jokainen eläköön parhaaksi katsomallaan tavalla. Vai aiheuttaisiko se sittenkin haittaa myös ympäristölle? Mä mielelläni voisin kirjoittaa aiheesta myös kasvatusalan ammattilaisen näkökulmasta joskus myöhemmin.

Haluan tässä kohtaa vain mainita, että te jotka olette kerta toisensa jälkeen dieetin jälkeen repsahtaneet takaisin ”normaaliin” elämään, onneksi olkoon! Te olette säilyneet terveinä ettekä ole sairastuneet syömisen kontrollointiin. Tai ainakaan pahasti. Ellet sitten ahmi ruokaa ja sitä kautta et pysty terveellisesti hallitsemaan syömistäsi. No se siitä.. Totuus on, että terve suhtautuminen ruokaan on sellainen, että sen ei kuuluisi rajoittaa elämää tai olla suuressa roolissa elämässä. Ja tähän joku voi todeta, että ei fitness rajoita, koska teen juuri niitä asioita kuin haluan. Mutta kyllä se rajoittaa. Piste!

Useimmiten fitnessiä tai kehonmuokkausta pitkään tehneet pyörivät yhdessä tai saattavat olla hieman yksinäisiä. Samanlailla käyttäytyvät päihderiippuvaiset tai ketkä tahansa riippuvuuteen sairastuneet vertaisryhmät. Mistä tämä siis kertoo? Siitä, että ympäriltä aletaan pikku hiljaa plokkaamaan muita ihmisiä pois, jotka eivät elä samanlaista elämää, jolloin omasta tavasta tulee normaali omassa elinpiirissään ja tämän vuoksi ei sitä yleensä lähdetä kyseenalaistamaankaan. Näin tapahtuu myös päihderiippuvaisille, mutta useimmiten jossain kohtaa tilanteeseen puuttuu joku ulkopuolinen taho, jos elämäntyylistä on alkanut olemaan harmia myös ympäristölle. Tässä kohtaa myös päihdeongelmainen aluksi puolustelee ja kieltää ongelman olemassa oloa.

3108-004
Kuva: Mikko Niemi Photography

Mä en kirjoita aiheesta sen vuoksi, että vihaisin lajia tai olisin jotenkin muuttanut suhtautumistani lajiin. Mä kirjoitan aiheesta, koska mun omat silmät alkoivat aueta aiheelle ja näkökulmalle noin puoli vuotta sitten ja siitä lähtien olen analysoinut ja havainnoinut itseäni ja lajin parissa ympärilläni olevia ihmisiä ja todennut havainnot hyvin todeksi. Lajista tauolle jääminen herätti myös ymmärtämään sen, että ei se olekaan niin helppoa muuttaa ajatuksiaan kontrolloidusta elämästä vapaaksi, itseään ja kehoaan kuuntelevaksi yksilöksi. Mä olen siis fitness addiktiosta toipuva ja onnekseni olen saanut tähän vertaistukea muilta samojen asioiden kanssa painivilta.

Jokainen lajia harrastava, joka joskus haluaa päästä eroon syömisen kontrolloinnista, tulee törmäämään tähän samaan asiaan, myöntää sen itselleen tai ei. Olen huomannut, että nämä ajatukset ovat yleisiä ja kaikille lajin parissa pyöriville tuttuja juttuja. Mutta haluan painottaa, että näitä asioita ovat pohtineet vain he, jotka ovat kehityksessään siinä kohtaa, että heidän sisällä kuitenkin vielä palaa pieni liekki siitä ”normaalista elämästä”. Näistä asioista ei vain uskalleta puhua ääneen, sillä pelätään muiden reagointia ja sitä, että olisi jotenkin huono, erikoinen tai epäonnistunut.

Mä mielelläni kerron omista ajatuksista ja kokemuksista lisää myöhemminkin, jos teissä lukijoissa on sellaisia, jotka niistä haluaa lukea? Laita siis kommenttia, jos aihe kiinnostaa ja mikä siinä erityisesti sua kiinnostaisi. Mulla on paljon mielenkiintoisia ajatuksia tullut mieleen viimeisten vuosien aikana, mutta erityisesti nyt kahden viikon aikana.

Pakko todeta, että on tää ihmismieli kyllä mielenkiintoinen. Varsinkin kun omasta päästä on kyse niin on jännää huomata kun järki sanoo toista, mutta tunteet ja ajatukset vievät tekemään aivan toisin. Jännä todeta, että ei se muutoksen tekeminen todella ole helppoa.. Vanhasta irti päästäminen on haastavaa! Siinä on kyllä haastetta kerrakseen pienelle ihmisille.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätetään tämä saarna riippuvuuksista. Ja vielä painotan, että tämä on minun näkemys lajin koukuttavuudesta, eikä ole tieteellisesti tutkittua, joka tosin olis aika mielenkiintoista, jos joku sellaisen tutkimuksen tekisi. 🙂

Mikä merkitys on vertaistuella?

Kirjoittelin joku aika sitten siitä, miksi vaihdoin tiimiä ja samalla vaihdoin myös valmentajaa. Mulle on todella tärkeää, että ympärilläni on ihmisiä, joilla on samat arvot ja samanlaiset elämäntavat kuin mulla. On ihanaa, kun on ihmisiä, jotka ymmärtää mua täysin. Ihmisiä, jotka ei tuomitse mua, oli mulla hyvä tai sitten todella huono päivä. On ollut myös aivan mahtavaa, että olen löytänyt vierelleni ihmisiä, joihin todella voin luottaa.

File 7.9.2015 21.53.38
Why so serious? :)

Tiimin vaihdoksen myötä löysin vierelleni muutaman erittäin tärkeän ihmisen. Ja nyt haluan mainita niistä yhden, Kristan. Tämä nainen ansaitsee kaiken tuen ja kannustuksen, sillä tämä nainen on kultaa. Meillä alkoi synkkaamaan välittömästi ja nykyään olemme yhteydessä päivittäin. Jos totta puhutaan, niin en olisi uskonut, että tämän ikäisenä pystyy löytämään tällaista ystävyyttä. Krista aloitti muuten täällä fittarilla blogaamaan jokin aika sitten. Käykäähän kurkkaan Kristan blogi täältä.

File 2.8.2015 18.20.00

Viime torstaina Krista tuli kuntotsekkiin Tampereelle ja samalla kävimme tekemässä yhdessä treenin Wolfilla. Vaikka teemme eri treenit, sillä haluamme noudattaa treeniohjelmia 100%, niin silti pelkkä toisen läsnäolo salilla saa aikaan suurta tsemppiä ja tukea. Toisen tuki on vain korvaamaton. Samalla ehtii myös vaihtamaan kuulumiset treeniä ennen ja sen jälkeen.

Meidän kanssa treenamassa samaan aikaan oli myös meidän valmentaja Harri. Siinä on myös sellainen mies, joka antaa kyllä mahtavaa tukea ja tsemppiä treenaamiseen. Olen kyllä kaikella tapaa erittäin tyytyväinen tiimiini! Tää tiimi on vaan paras!

File 7.9.2015 21.53.29

 

File 7.9.2015 21.53.19

Perjantaina treenailin Vertin valvovan silmän alla olkapäät ja vitsit, että oli hyvä treeni! Välillä tuli pari kirosanaa, kun usko meinas loppua ja mieli oli antamassa periksi. Oon kova sättiin itseäni, sillä en halua antaa yhtään siimaa treeneissä. Joka treenissä pitää antaa kaikkensa! Suosittelen todella treenailemaan välillä myös trainerin kanssa, sillä kyllä siellä salilla saa aina annettua vähän enemmän itsestään, kun joku katsoo miten treeniä teet. Kiitos Vertille, olkapäät todella sai osumaa.

File 7.9.2015 21.50.40

Lauantaina oli Tampereella Manse Muscle & Fitness Show, jonne päätimme mennä käymään mun entisen valmentajan Anna Ojalan kanssa. Treffasimme myös Elinan siellä. Illan huipennus oli, kun Harri nousi lavalle esiintymään. On mahtavaa katsoa, kun oma valmentaja nauttii lavalla olosta. Go Harri!

File 7.9.2015 21.50.23
Nykyinen ja entinen valmentaja. Molemmat yhtä tärkeitä!

Tällä hetkellä mun arjessa on kaikki kohdallaan. Ympärillä on juuri ne ihmiset, joista saan eniten voimaa ja tsemppiä!

Saatko sinä vertaistukea ympärilläsi olevista ihmisistä?