Kateellisuus, tuo ilkeä kumppanimme

Sain jokin aika sitten viestiä lukijalta, joka toivoi kirjoitusta kateellisuudesta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä aiheesta, joten aiheesta oli helppo lähteä kirjoittamaan, kun materiaalia olikin jo valmiiksi pöytälaatikossa. Tässä kohtaa haluankin kiittää syksyn mittaan viestejä laittaneita blogini lukijoita! On aivan loistavaa huomata kuinka teitä lukijoita on matkassa mukana. Te olette syy miksi jaksan aina uudelleen tulla tänne blogiin kirjoittelemaan ajatuksiani.  Toivon jatkossakin saavani teiltä lisää aihe-ehdotuksia, sillä on mukava kirjoittaa aiheista mitkä teitä kiinnostaa. Jos siis mieleesi tulee jotain mitä haluaisit että käsittelen täällä blogissani, niin laita ihmeessä kommenttia ja viestiä blogissa tai facebookissa tmi Susanna Mustajärvi.

IMG_0530
kuva: Jimi Soinila Photography

Mitä mieltä olette, saako Suomessa menestyä? Onko Suomi kateellisten ja selkäänpuukottajien paratiisi? Saako kukaan näyttää hyvältä, menestyä tai rikastua tai olla julkisesti onnellinen? Jos menestyt tai olet yksinkertaisesti niin onnellinen, että haluat asiasta huutaa koko maailmalle, voitko joutua selkäänpuukotuksen ja kateellisten kohteeksi? Onko tämä sitten oikein? Ja kuka siitä hyötyy tai voi iloita? Niin aivan, ajattelen samoin kuin sinä.. ei siis yhtään kukaan. 

Aihetta kateus on jokaisen hyvä pohtia ja punnita sen osallisuutta omassa elämässä. Oletko itse kateellinen vai ovatko muut ympärilläsi kateellisia? Mitä ajattelet, kun naapuri ajaa pihaan uudella autollaan? ”No johan nyt, ompas pröystäilyä. Ei varmasti ole omilla rahoillaan ostanut” vai että ”meneepäs naapurilla hyvin, olen aidosti onnellinen hänen puolestaan.” Uskon että monet meistä kuuluvat tuohon ensimmäiseen, ainakin itse myönnän joskus ajattelevani noin tai ainakin ajatelleeni aikaisemmin. Kateutta ja omia ajatuksia onneksi voi ohjata ja harjoittelemalla kateudestakin pääsee eroon. Onneksi on myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ovat toisten puolesta onnellisia. Itse ajattelen, että tällaiset ihmiset ovat niitä menestyjiä. Uskon kuitenkin, että suurin osa meistä omistaa ainakin pienen rippeen kateellisuutta, ja sen työstämiseen meidän tarvitsisikin panostaa. Kuinka hienoa olisikin iloita muiden onnistumisesta? Jaettu ilo on suurempi ilo. Eiks vaan?

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Ajattelin kertoa omia kokemuksia, joita olen pienen elämäni aikana kokenut ja nähnyt. Olen luonteeltani melko ankara itselleni ja nuorempana eritoten en omistanut kauhean hyvää itsetuntoa. Ja olenkin pohtinut, että mistä tämä kaikki voi johtua. Tietenkin asiaan on vaikuttanut monet asiat. Olen aina aidosti toivonut, että ympärilläni olevat ihmiset olisivat onnellisia minun puolestani. Olen myös luonteeltani ollut kova miellyttämään muita. Olen aina halunnut, että kaikki pitäisivät minusta. Luonnollisestikaan en siinä ole onnistunut, sillä eihän kaikkia voi miellyttää. Onneksi tämän olen oppinut vuosien varrella. Tähän asiaan opin eri toten vaihtarina ollessani Meksikossa. Oli erittäin opettavaista huomata, kuinka omalla käytöksellään voi  menettää ystäviä tai perheenjäseniä. Kotona Suomessa kun teini Susanna keksi milloin mitäkin, mutta jos jokin oli varmaa niin se, että omat vanhemmat rakastivat Susannaa kaikesta huolimatta. Tämä ei kuitenkaan pätenyt tuolla pallon toisella puolella. Siellä tosissaan oltiin yksin. Ja tämä kasvatti! Kaikki tämä osittain myös kuvastaa sitä, miksi minulle olisi ollut erittäin tärkeää saada iloita ympärilläni olevien ihmisten kanssa omista onnistumisistani. Rehellisesti sanottuna, nuorempana en aina tiennyt milloin oli sopivaa tuulettaa!! Tänä päivänä tuuletan, ihan sama mitä muut ajattelevat.

Mun oma perheeni on hienosti aina kannustanut mua, olen erittäin kiitollinen heistä. Tänä päivänä en tarvitse ja hae enää muuta. En halua enää miellyttää. Välillä jopa nautin siitä, että joku ei vain yksinkertaisesti pysty sietämään mua. Tosin niitä on todella harvassa. Tiedän myös, että perheen tuki ja kannustus ei ole itsestäänselvyys, sillä olen nähnyt ympärilläni myös ihmisiä, jotka eivät saa tukea ja kannustusta edes omalta perheeltään. Onnekseni asioihin aina voi vaikuttaa myös itse, ja omien ajatusten työstäminen ja jalostaminen on mahdollista, jolloin oma kokemusmaailmakin voi muuttua paremmaksi. Muita me emme voi muuttaa, mutta omaa toimintaa voimme. Turha ketään on osoittaa syyttävällä sormella. Parempi on aina katsoa itse peiliin ja miettiä, mitä minä voisin tehdä toisin. On tilanne mikä tahansa, onnellisuus on aina meistä itsestä kiinni. Toisille ympäristö on suotuisampi kuin toisille.

Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin yksin omien onnistumistensa kanssa. Tämä on surullista. Mutta miksi sen täytyy olla näin? Onko se itseltä pois, jos on onnellinen toisen puolesta? En usko. Mielestäni se ihminen, joka aidosti toivoo toiselle menestystä ja onnea elämässä, saa sitä myös roppakaupalla itse.

Meidän kulttuurissa on tyypillistä, että haluamme omistaa kaiken itse. Toiselle antaminen on välillä vaikeaa. Näin joulun aikaan kyllä annetaankin, mutta myös odotetaan saavamme yhtälailla takaisin. Onko se silloin aitoa antamisen iloa? Koen ainakin, että tämä ilmiö on hyvin tuttua oman ikäpolveni kanssa. Esimerkiksi kun vieraillaan toisilla, voidaan juuri tarjota kahvit, mutta jos syödään yhdessä, maksetaan ruoka puoliksi. Vaikuttaako tähän kateus vai halu vain omistaa kaikki itse? Vai se, että ei ole vain yksinkertaisesti varaa antaa omistaan mitään muille? Mutta mitä jos antaa niin saisikin muilta takaisin? Silloinhan se olisi +/- 0. Tätä on mielestäni hyvä miettiä.

Uskon, että kaikki tämä on ympäristöstä opittua. Mutta eikö olisikin ihanaa, jos oppisimmekin jakamaan hyvää muiden kanssa, iloitsemaan aidosti toisen puolesta, olemaan onnellisia toisen menestyksestä ja kannustamaan toisia omaan parhaaseensa. Kuinka paljon enemmän kokisimmekaan onnellisuutta, jos osaisimme toistenkin onnellisuudesta nauttia? Se tunne kun on onnellinen, on aivan taivaallisen ihanaa ja tavoittelemisen arvoista. Uskon, että jaettu onnellisuus on vielä herkullisempaa. Miksi emme siis tavoittelisi sitä, ja kokisimme onnellisuutta jokapäiväisessä elämässämme? On yksi asia, jota haluan painottaa ja se tulee tässä: jos joku ihminen ympärilläsi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, miksi et tartuttaisi häneltä sitä onnellisuuden tunnetta itseesi ja saa sitä samaa hyvää fiilistä? Uskon, että se on mahdollista. Joten ei muuta kuin kokeilemaan, onko sillä mitään vaikutusta sinun elämääsi.

Olisi hienoa, jos kaikki jotka tämän lukevat lähtisivätkin tästä lähin kannustamaan toista ja olemaan muiden, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, puolesta onnellinen. Tehdään yhdessä Suomesta ihana paikka, jossa kaikki saa menestyä, iloita, rikastua, rakastua ja onnistua. Ollaan aidosti iloisia ja onnellisia muiden puolesta ja jaetaan muiden kanssa se hyvä mitä omistamme. Ja tätä kautta onnistutaan, menestytään, rikastutaan ja rakastutaan myös itse!

★ Susanna

Olemme syntyneet onnistumaan! Positiivinen ajattelu on myönteisen asenteen omaksumista ja valintaa, tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksien etsimistä. Onnistua voi kuka tahansa. Myös sinä!

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Vastaa