Kadotinko itseni?

Vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, yksi kysymys on pyörinyt mun päässä; ”kadotinko itseni?” Hyvä kysymys, eikö? Nyt hiukan taustaa tälle ajatukselle..

Mä en tiedä miksi meille monelle, niin myös mulle, on vaikeaa näyttää olevansa heikko. Totuushan on se, että me kaikki olemme jollakin tapaa heikkoja. Vaikeina aikoina meillä on tapana alkaa suojelemaan itseämme kaikilta negatiivisilta tunteilta. Itse ainakin voin myöntää, että mulle on ollut vaikeaa hyväksyä se, että viime aikoina olen tuntenut paljon pelkoa, ahdistusta ja häpeää. Ne on tunteita, joista haluaa päästä nopeasti eroon. Mutta onko siinä oikeasti mitään järkeä, että ne sivuuttaa? Ei ole. Mutta ei myöskään ole järkevää jäädä vellomaan tunteisiin. Ne pitää hyväksyä ja ne pitää käsitellä. Mutta sitten kun ne asiat on saanut käsiteltyä, voi jatkaa eteenpäin.

3108-007
Kuva: Mikko Niemi Photography

Viime aikoina olen saanut eräältä ystävältäni paljon ajatuksia pohdittavaksi. Olen kiitollinen, että mulla on ympärillä ihmisiä, jotka sanovat suoraan ja herättävät mut todellisuuteen. Ystäväni sanoi mulle, että olen muuttunut. Multa kysyttiin: Mihin katosi se intohimoinen, elämänmyönteinen ja positiivinen Susanna? Niinpä, mihin se katosi?!

Tiedän, että se ei kadonnut mihinkään. Elämä on välillä sellaista, että joutuu todella hankaliin tilanteisiin, ja käyttäytyminen muuttuu, hetkellisesti! Onneksi. Ja onneksi sain kuulla tuon kommentin, sillä ymmärrän nyt itsekin, että nyt on aika alkaa muuttaa suuntaa. Välillä on hyvä saada kuulla totuus, vaikka se aluksi satuttaisikin.

Elämään kuuluu paljon iloa, onnea ja rakkautta, mutta siihen kuuluu myös pelkoa, surua ja häpeää. Ilman noita kolmea viimeistä, ei myöskään voi kokea kolmea ensimmäistä. Niin se vaan menee. Mutta nyt olen siinä kohtaa, että olen valmis päästämään irti pelosta, olen valmis kokemaan taas iloa, enkä aio enää velloa häpeässä.

Tärkeintä on hyväksyä itse itsensä sellaisena kuin on, olla itselleen armollinen ja todeta, että on tarpeeksi juuri tällaisena, itselle ja muille.

i-am-enough
Kuva: https://theinnerdoor.wordpress.com/2012/05/15/ten-things-tuesday-261/

Välillä on hyvä käydä pohjalla, jotta voi taas nousta vahvempana ylös. Sen voin luvata, että I´m back. Ja taas mennään kohti niitä unemia, jotka olin jo hetkeksi aikaa unohtanut.

Kuulostaako yhtään tutulta? 

4 vastausta artikkeliin “Kadotinko itseni?”

  1. Ehkä tämä kuulostaa aika kliseiseltä, mutta itselleen pitää antaa aikaa käsitellä isoja asioita kuten avioeroa. Se saattaa kestää kuukausia, tai vuosia. Ei voi sanoa vain itselleen, että nyt olen taas oma itseni ja se avioero oli siinä. Suhteen päättyminen on valtavan iso asia ja sen käsittely vie aikaa.

    Tunteita ei aina voi kontrolloida, toisin kuin dieettiä esimerkiksi, ja siksi ne tuntuvat joskus pelottavilta, koska tuntuu siltä, ettei osaa eikä jaksa. Se on luonnollista. Hieman vanhempana ihmisenä kuin sinä, olen huomannut, että nykyään pitää vaan ’suorittaa’ koko ajan vaikka olisi hankaliakin asioita päällä elämässä. Tämän läpikäyneenä sanoisin, anna itsellesi aikaa. Ja voihan olla että muutut prosessissa, ja sekin on ok. En ole psykologi, mutta puhun kokemuksen perusteella. Tsemppiä.

  2. Moi!
    Aloin vasta ihan äskettäin lukemaan sun blogia ja oon kohta lukenut kaikki postaukset läpi 🙂
    Tykkään todella paljon juurikin siitä positiivisuudesta ja sinnikkyydestä, mikä sun teksteistä huokuu, joten toivottavasti löydät taas pian sen hyvän fiiliksen myös omiin ajatuksiin.
    Mulla olis pari ihan tällaista outoa kysymystä, mutta mihin aikaan menet nukkumaan/heräät yleensä? ja luuletko, että unella on merkitystä esim. omien ulkonäkötavoitteiden saavuttamisessa?

    Toivottavasti kaikki kääntyy taas parhain päin! Susta hehkuu valtava määrä inspiraatiota.

  3. Voi kiitos paljon Karolina! Kyllä mä uskon, että nyt ollaan jo voiton puolella. Siltä ainakin tuntuu, ja siitä aion nyt pitää kiinni. Elämä on juuri hienoa sen vuoksi, että koko ajan voi oppia itsestään uutta ja kehittyä. Kiitos positiivisesta palautteesta. Se antaa taas uskoa omaan tekemiseen, ja jatkossakin haluan jakaa inspiraatiota. Toivottavasti onnistun siinä.

    Viime aikoina en ole pystynyt noudattamaan omia rutiineita, mutta yleensä ja tavallisesti meen nukkumaan kymmeneltä ja herään kuuden aikoihin. Mun terveydelle ja hyvinvoinnille on tärkeää saada 8h yöunet. Uskon, että yöunilla on merkitystä kaikkeen hyvinvointiin, ja myös ulkonäköön. On siitä tehty paljon tutkimuksiakin ja uni on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

    Tsemppiä arkeen ja kirjottele taas, kun tulee kysymyksiä mieleen. Vastailen mielelläni!

Vastaa