Fitnessurheilu.. hotti vai floppi?

Ekaa kertaa ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksiani fitneksestä ja sen ympärillä jylläävästä kritiikistä. Varoitan näin alkuun, ettei teksti ole välttämättä niin positiivinen mitä olette ehkä täällä blogissa tottuneet minun ajatuksistani lukemaan. Tämä aihe kun saa jopa minun peruspositiivisen ihmisen ärräpäät lentämään. Muistetaan kuitenkin se, että asioilla on aina kaksi puolta. Maailmaa ei koskaan kannata jakaa hyvään tai pahaan. Se ei vaan ole niin mustavalkoista. Mutta siis nyt hieman ajatuksiani..

Kuva: JimiSoinila Photography

Somessa on ollut viime aikoina paljon puhetta fitnessurheilusta, sen haittapuolista ja sen yleistymisestä. Somessa päivitellään sitä, että fitness on menettänyt vähän hohtoonsa, koska siitä on tullut niin suosittua ja kaikki nykyään tekevät sitä. Pakko kyllä todeta, että mitä ihmettä ihmiset oikein höpöttää?? Suosittua toki siitä on tullut, ja monet sitä tekevät, mutta se juuri siitä tekeekin hohdokkaampaa kuin aikaisemmin! Valitettava tosiasia on myös se, että kaikista ei vain ole siihen? Mistä sitä sitten tietää onko minusta siihen? Luulempa, että vain kokeilemalla sen saa selville. Onko sitten väärin lähteä haastamaan itseään ja kokeilemaan lajia, joka kiinnostaa? Eikö fitness ole laji, jota jokainen halukas saisi harrastaa ja kokeilla onko itsestä siihen? Kukaanhan ei oo väittänyt eikä missään lajissa käy niin, että kaikki siinä menestyisivät. Onhan olemassa ihmisiä, jotka haluavat treenata vain ylittääkseen itsensä eikä lajissa menestyminen ole niin tärkeää. Miksi he eivät saisi harrastaa fitnesstä?

Onko suosittu siis yhtä kuin ei hohdokas? Jääkiekkoa pelaavat lähes tulkoon kaikki suomalaiset pojat, tai ainakin lähes kaikki on sitä joskus kokeillut. Joku on siinä lahjakas, ja joku ei. Jollakin leikki jää kesken ja jotkut tekevät siitä jopa ammatin. Se on urheilua! Mutta itse en ainakaan muista, että jääkiekkoilijat tai lajista kiinnostuneet (eli lähes kaikki suomalaiset) manaisivat lajia ja, että laji olisi menettänyt hohtonsa, koska se on jokaisen pojan harrastus. Vai olenko väärässä?

kuva: JimiSoinila Photography

Mieleen herää vain kysymys: Eikö fitnessurheilun kehityksellekin olisi tärkeää, että sen suosio kasvaa? Minusta olisi hienoa, että fitnesskilpailuihin tulisi koko ajan vain enemmän osallistujia, jolloin kilpailuissa menestyminenkin tuntuisi vielä hienommalta saavutukselta. Tulee vain mieleen kysymys: Onko fitness laji, jota vain ”tosi urheilijat” saavat tehdä? Eikö lajia saa ”vain” harrastaa ja tavoitella kisalavoja vähän leppoisammin?

Viime keväänä Fitness Classicissa katsellessa
fitness sarjan kisoja, jossa oli kolme osallistujaa, tuli silloin mieleeni ajatus, että kuka hitto tota jaksaa edes tosisssaan tehdä, jos oikeasti osallistujia on noin vähän? Kisassa on sellainen ”kaikille
osallistujille annetaan mitalli” -fiilis. Vaikka voitto aina varmasti tuntuu hyvältä, mutta uskallan kyllä väittää, että oman sarjan voitto varmasti tuntuisi vielä paremmalta, jos vastassa olisi ollut enemmän kuin se kaksi muuta kilpailijaa. Vai mitä mieltä sinä olet? Tuntuuko voittaminen hienommalta kilpailuissa, jossa on kolme osallistujaa vai siellä missä on 50? Ihan rehellisesti voin vaan todeta, että itse olen sen verran kilpailuhenkinen, että mua jopa vähän ottaisi päähän, jos kilpailisin sarjassa, jossa kaikki saa mitalin.

Lajiin on kohdistunut paljon myös kritiikkiä sen terveellisyyteen vedoten. Niinhän se on kaikessa urheilussa.. ei se aina ole niin terveellistä. Varsinkin, jos menee sieltä mistä aita on matalin. Myöskään kaikkien pääkoppa ei vaan kestä urheilun tuomaa painetta tai kurinalaisuutta. Lajissa kuin lajissa on omia terveyshaittoja ja riskejä. Fitnesstä harrastaa mun tietääkseni pääosin aikuiset ihmiset. Eiköhän se ole ihmisen omaa tyhmyyttä, jos oikeasti ei osaa lopettaa ennen kuin menettää terveytensä? Onko se silloin lajin syy? Eiköhän tämä ole vähän liian yleistämistä, jos lajia itsessään kutsutaan terveydelle vaaralliseksi? Vai mitä mieltä olet?

Kuva: JimiSoinila Photography

Toki en voi puhua kokemuksesta, sillä en ole itse kokenut vielä yhtäkään diettiä. En myöskään ole koskaan noussut kisalavalle saatika kokenut sitä painetta mikä kilpailussa syntyy. Mutta jos itse sairastuisin matkallani kisalavalle, en syyttäisi siitä kylläkään lajia, vaan ihan itseäni. Asioita kun voi tehdä niin monella tavalla. Me jokainen teemme joka päivä valintoja, miten elämäämme elämme. Oman kropan ja erityisesti korvien välin kuunteleminen ja niistä huolenpitäminen on erityisen tärkeää. Tavoitteiden tekeminen on myös tärkeää, ja jotta menestyy on niihin panostettava ja tehtävä niiden eteen paljon töitä. Mutta jos hintana tavoitteeseen pääsemiseksi on oma terveys, on viisasta muuttaa tavoitetta tai siirtää sen toteuttamista. Vain urheilija itse tekee tämän päätöksen, ei kukaan muu.

Olen myös kuullut jonkun sanoneen, että fitnessurheilu olisi uusi anoreksia. Ihmisillä ei taida olla ihan realistista kuvaa fitnessurheilusta ja ravinnon määrästä mikä on hyvin tärkeässä roolissa urheilua. Monilla on nykyäänkin vielä täysin väärä kuva. Jotkut edelleen ajattelevat, että nyt kun treenaan tavoitteellisesti bikini fitness kisoihin ei minulla mene juuri rahaa ruokaan, koska syön niin vähän. Ja tähän ajatukseen olen oikeasti törmännyt.. viimeksi tänään. Tällä hetkellä itse syön päivittäin 3100 kcal, ja puhdasta ruokaa saa syödä niin paljon, että napa paukkuu. En todellakaan kutsuisi tätä anoreksiaksi. Painoa on tullut noin 10 kiloa lisää normaalipainostani ja mitkään vanhat vaatteeni eivät mahdu enää päälleni. Myös voimaa olen saanut paljon ja peilistä katsoo aivan erinäköinen nainen kuin reilu puoli vuotta sitten. Olen aina urheillut, mutta tehnyt samalla myös töitä mallina, joten painoa tai kokoa ei ole koskaan saanut olla paljoa.

Kyllä itse ajattelen olevani tällä hetkellä kauempana anoreksiasta kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämä asia ehkä kuohuttaa minua sen vuoksi, että tulen voimistelumaailmasta, jossa oikeasti urheilijat ovat erittäin laihoja. Siellä ymmärrys ravinnon merkityksestä kehitykselle ei ole lähelläkään sitä luokkaa mitä se on fitnessurheilussa. Valitettavasti siitä me emme pääse koskaan, että jotkut valitettavasti sairastavat ja sairastuvat esimerkiksi anoreksiaan. Se on todella valitettavaa. Mutta on aika rajua edes ajatella, että fitnessurheilussa ihannoitaisiin anorektisen laihoja naisia. Itse uskon, että liiallinen laihuus ei ole minkään lajin tai urheilun tavoite tai ihanne. Sairautta ei ihannoida, eikä sitä varmasti kukaan ehdoin tahdoin itselleen halua.

Fitnessurheilu on noussut suosituksi. Monet nykypäivänä treenaavat tavoitteellisesti. Monet punnitsevat ruokansa ja katsovat tarkkaan mitä syövät. Monet suosivat alkoholitonta ja terveellistä elämää. Joillekin terveelliseen elämään ja treenaamiseen kuuluu myös tavoitteellisuus ja haluaa sen vuoksi kilpailla. Toisille taas riittää, että saa itselleen hyvän olon ja nauttii terveellisestä elämäntavasta. Meitä ihmisiä on erilaisia. Toisille sopii se, että on jokin tavoite, ja toisille taas ei.

Mun mielestä on hienoa, että fitnesslajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Annetaan ihmisten liikkua. Tekee ne sen tavoitteellisesti tai eivät. Eikö pääasia ole, että ihmiset ovat alkaneet kiinnostua omasta voinnistaan ja urheilevat?

Mitä mieltä sinä olet?

Susanna 




K&F yhteistyö ja mennyt treeniviikko

Olen saanut paljon oikein positiivista palautetta teiltä lukijoilta sen jälkeen, kun täällä blogin puolella julkistin omat tavoitteeni ja sen, että keväällä 2015 olisi tarkoitus nousta bikini fitness kisalavalle parhaana mahdollisena minuna. Kiitos paljon palautteesta ja kannustavista sanoista! Haluan olla tuolloin keväällä 2015 itsevarma, huippukunnossa oleva ja positiivinen minä, joka osaa nauttia joka hetkestä. Tuon tavoitteen eteen joutuu ja saa tehdä paljon töitä, joten ajattelin, että aina välillä on hyvä pohtia sitä, mitä mennyt on tuonut tullessaan ja miten treenit ovat sujuneet.

Tässä viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista aivan mahtavaa. Nyt on jotenkin sellainen fiilis, että tapahtumia olisi mukava vetää hiukan yhteen. 10. kesäkuuta kerroin tosiaan täällä blogissa kirjoituksessa Mihin olen matkalla? omista tavoitteistani ja hieman myös ajatuksistani bikini fitneksestä. Tämä kirjoitus sai aivan loistavasti lukijoita, sain ihania yksityisviestejä teiltä lukijoilta ja tuntui todella hyvältä, kun ymmärsin, että olen todellakin löytänyt jutun, joka voi hyvinkin olla juuri se mun juttu, jota olen jo kauan etsinyt. Erityisen hienoa tästä tekee se, että siellä ruudun takana on paljon ihmisiä, jotka tulevat kulkemaan mukanani tällä matkalla kannustamassa ja tukemassa. Kiitos jo nyt etukäteen tästä saamastani tuesta. On aivan huikeaa, sillä tällä hetkellä jokainen asia, jonka teen bikini fitneksen eteen tuntuu juuri oikealta.

Tuon 10.6  maagisen päivän jälkeen onkin alkanut tapahtumaan asioita, joista olen vain aikaisemmin voinut uneksia. Yhtenä isona juttuna mainittakoon yhteistyö, josta en ole vielä täällä blogissani kirjoittanutkaan. Tämä yhteistyö on jo nyt tuonut minulle paljon ja tulevaisuus näyttää oikein mukavalta. Aloitin blogiyhteistyön Kehonrakennus ja Fitneksen kanssa ja kuulun heidän mahtavaan blogaaja yhteisöön. Tämän facebook yhteistyön ansiosta olen ja tulen saamaan yhä enemmän lukijoita blogilleni. Käy tykkäämässä facebookissa Kehonrakennus ja fitness ja tuut saamaan yhteisön uusimmat päivitykset, mahtavia tarjouksia ja myös blogini päivitykset omalle facebook etusivullesi. Olen erittäin kiitollinen saamastani tilaisuudesta! Kiitos K&F!

Olen erittäin onnekas saadessani tehdä yhteistyötä toinen toistaan mahtavan yrityksen kanssa. Minun kauneudesta ja hiusteni hyvinvoinnista huolta pitää PRIME Hair and Beauty Design ja Tuija Leivo, lisäravinteista huolehtii Sportsnutrition, mielen tasapainosta ja rentoutumisesta vastaa Mielikylpy, mahtavat puitteet treeneihin mahdollistaa Poltesali ja blogin urheilukuvista ja niiden mahtavasta laadusta vastaa JimiSoinilaPhotography. Yhteistyö yritysten kanssa mahdollistaa minulle urheilijana paljon mielettömiä juttuja, mutta myös kannustaa jatkamaan ja tekemään parhaani saavuttaakseni tavoitteeni ja ylittääkseni itseni yhä uudelleen. On hienoa huomata, että en ole tällä matkalla yksin. Kiitos siitä kaikille teille!

Mennyt viikko on treenien suhteen mennyt oikein hyvin. Eilen mulla oli meetinki mun valmentajan Anna Ojalan kanssa ja kävimme hiukan läpi meneillään olevaa saliohjelmaa ja suoritustekniikoita. On erittäin tärkeää, että suoritan liikkeet oikein ensinnäkin siksi, että en riko paikkojani, mutta myös siksi, että kuormitus tulee juuri siihen lihakseen kuin pitäisikin. Myös minulle, niin kuin monelle muullekin naiselle, tuotti aluksi hankaluuksia se, että nostan painoja tarpeeksi. Nyt olen oppinut nostamaan painoja ja tämän vuoksi myös suoritustekniikoiden merkitys kasvaa entisestään. Olen ihan yllättynyt kuinka paljon sitä voimaa tästä naisesta oikein löytyykään. 🙂 

kuva:http://www.mielikylpy.fi/#!MindFit-/zoom/c12wr/image1uu4

Mun treeniviikkoon on nyt kuulunut viiden salitreenin lisäksi myös yksi rentoutus, jonka käyn tekemässä Mielikylvyssä. Rentoutuminen on aivan loistava tapa parantaa palautumista treeneistä. Mulla ei ole ollut palautumisen kanssa mitään erityistä ongelmaa, ja uskon, että rentoutuminen tuo lisäksi tähän treenaamiseen tarvittavaa pysähtymistä. Viime viikolla kävin perjantaina MindFit tunnilla, ja sen jälkeen mun olo oli erittäin kevyt. Olo oli niin kevyt, että ei olisi kyllä uskonut, että takana on kova treeniviikko.

Eilen tsekkasimme myös mun kunnon, joka vaikuttaa oikein hyvältä verraten siihen, että kilpailuihin on vielä hyvin aikaa. Olemme tässä pikku hiljaa nostaneet mun kaloreita ylös päin ja tällä hetkellä syön päivittäin 3100kcal. Painoa olen saanut myös hyvin ylöspäin ja vaa´an lukema alkaakin näyttämään siltä, etten ole koskaan sellaisia lukemia onnistunut saavuttamaankaan. Luotan valmentajani sanoihin, että näyttää siltä, että kilot ovat tulleet pääosin lihaksena, joten lukemia en sillä tavoin kauhistuneena edes katsele. Mikä parasta, ravinnon ja treenimuutoksen jälkeen vihdoin treeni alkaa näkymään myös vähän mun jaloissa. Jes ja hyvä näin, sillä sinne olisikin tärkeää saada lisää lihasta! Ja tästähän se kehitys vaan jatkuu..

Rentoutumisen lisäksi kehonhuollossa tärkeää on venyttely. Eilen sunnuntaina valmennuksen jälkeen jäin Polteelle vielä huoltamaan hiukan kehoani rullan avulla. Tuo pötkylä on kyllä paras keksintö mitä tiedän. Tuolla yksinkertaisella putkella saa tehtyä aivan loistavan kehonhuollon koko kropalle. Ja tekee hyvää.. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos et ole vielä koskaan kokeillut. Pakko kuitenkin varoittaa, että se tekee tosi kipeää. Tällaisena masokistina se on ihanaa kun saa runnoa oikein kunnolla menemään, mutta hiukan heikkonahkasemmat kannattaa alottaa rullailu melko varovasti.
Netistä löytyy varmasti paljon hyviä vinkkejä rullailuun, ja jos teillä lukijoilla on mielenkiintoa, niin voin itsekin väsätä myöhemmin postauksen hyvistä liikkeistä kuvineen tänne blogiin?

Sellainen oli viime viikko. Innolla jo odotan tätä viikkoa ja mitä se tuo tullessaan! Edessä häämöttää perjantaina alkava loma. Voin kertoa, että sitä on odotettu..
Vielä kuitenkin jaksaa sorvin ääressä takoa muutama päivä!

Ihanaa viikkoa kaikille; työn iloa töissä raataville ja rentoutta lomailijoille!

Susanna