What next?

Tässä postauksessa tulet raottamaan sälekaihtimia ja kurkkaamaan hieman tulevaisuuden suunnitelmiini blogin suhteen. Teksti voi sisältää vähän sekavaa tekstiä ja mielipuolista pohdintaa, sillä kello käy jo puoltayötä, kun tätä kirjoitan. Ei sovellu siis heikkohermoisille..

Maailma muuttuu.. niin muuttuu myös Susanna Mustajärvi -blogi, mutta miten? Se selviää, kun jatkat lukemista.

Ihan näin alkuun on pakko todeta, että tuo mun viime postaus ”Mihin kulutat aikasi?” on kyllä todella osuva tähän mun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Mun elämä on todellakin suuressa myllerryksessä tällä hetkellä ja välillä mä jopa kauhulla ajattelen, että millä ihmeellä olen ajatellut selviäväni tästä tulevasta syksystä. Voi kuulostaa huolestuttavalta, mutta tosiasia on, että tulossa on toinen toistaan mahtavampia juttuja. Eli siis pelkkää positiivista tiedossa. Tuntuu kuin tässä hetkessä uusia ovia avautuisi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on tietysti erittäin positiivinen asia ja olen jokaisesta tilaisuudesta erittäin kiitollinen. Kiitän jo nyt kaikkia, jotka uskovat minuun ja kannustavat sekä auttavat mua matkallani. Toki lisää tunteja voisi joku kyllä loihtia vuorokauteen, jos mahdollista. Se olisi mahtavaa, kiitos.
Jostain syystä olen hyvin pedantti ja haluan hoitaa asiat aina niin hyvin kuin mahdollista. Tässä kohtaa vähän jännittää miten suoriudun syksystä juurikin tuon pedanttiuden vuoksi. Mutta tiedättekös mitä; mä oon ihan sitä mieltä, että maailmassa ei ole sellaista asiaa mihin minä tai sinä ei pystyttäisi. Se onnistunko ja hoidanko kiireisen syksyn kunnialla riippuu täysin musta itsestä. Joten pysyhän kuulolla.. Mitähän tämä syksy oikein tuo tullessaan?

Mä oon tässä vähän miettinyt, että se taitaa kyllä mennä asiassa kuin asiassa juurikin niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tässä muutama päivä sitten istuttiin mun coachattavan kanssa keittiön pöydän ääressä ja kuuntelin hänen kertomustaan siitä, miten hän on oppinut menemään nukkumaan aikaisin ja heräämään aina aamuisin suunnilleen samoihin aikoihin. Samalla mä siinä mietin vähän jopa kateellisena, että hitto kun likka on muuten tehnyt itselleen suuren palveluksen ja opetellut säännöllisen rytmin, jossa saa tarpeeksi pitkät yöunet. Asiaa pohtiessa ei kuitenkaan tullut mieleen, että hetkonen, minähän se olen joka juuri tuon asian valmennettavalleni opetin. Miksi se on niin vaikeaa toimia niin kuin tietää, että olisi järkevintä tehdä? Miksi juuri nyt kirjoitan tätä tekstiä vaikka olisi parempi olla kyllä jo nukkumassa? Herää vain kysymys, että enkö tosiaan elä itse niin kuin opetan muita?

Hyviä kysymyksiä kaikki.. Jatkossa tulette kuulemaan lisää mun vinkkejä arkeen ja itsensä kehittämiseen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin henkisestikin. Eli health coach pohtii ja pohtii. Lisäksi pääsette seuraamaan entistä tiiviimmin mun kisavalmisteluita ja lukemaan ajatuksia siihen liittyen. Toki kirjoittelen jatkossa myös kauneudesta, ghd:n edustajan- sekä mallintyöstäni. Blogista tulee entistä monipuolisempi!

Paljon näitä ajatuksia ja vielä enemmän tulet kuulemaan, kun mun blogi uudistuu! Ja muuttaa.. jep luit oikein. Mun blogi muuttaa ja jälleen mun yksi tavoitteista toteutuu. Nimittäin mulla on ilo ja kunnia siirtyä kirjottamaan blogia FitFashion.fi:lle. Oon ihan super innoissani uusista haasteista.
Tästä tulee paras syksy, sitten viime syksyn 🙂

Jep, mutta pysyhän kuulolla..

Ihanaa viikkoa sinulle! Oot huippu!

Susanna 

Pssttt.. Olitkos muuten viikonloppuna aivan loistavilla Get Up messuilla Tampereella. Oli kyllä aivan loisto messut. Oli muuten ihana nähdä paljon teitä lukijoita! Mukavaa, että tulitte juttelemaan.

Messuilla käytiin myös Polteen järjestämät Crosstraining kilpailut.

Kilpailu käynnissä..

Mihin kulutat aikasi?

Syksy tulee.. kiireet painaa päälle ja tuntuu kuin mitään ei ehtisi tekemään. Koko ajan on kiire jonnekkin. Kesän jälkeen tekemättömiä töitä on kasaantunut vino pino ja nyt niitä sitten täytyisi alkaa purkamaan. Ystävät pyytelevät kahville, mutta miten minä nyt mihinkään ehtisin, kun en ehdi edes aamulla hiuksiani laittaa saatika istahtaan hetkeksi kahvilaan. Täytyy tehdä töitä ja kotihommia. Lisäksi on paljon hoidettavaa ja harrastukset. Pieni ahdistus ehkä tuntuu rinnassa, eikä mikään oikein jaksa innostaa, mutta tällaista tää elämä välillä on. Kiire se on se syy.. Nautitaan sitten lomalla, joka häämöttää kaukana tulevaisuudessa..

Kuulostaako yhtään tutulta? Kiire on meille monille erittäin tuttu käsite. Myös ”en ehdi” kuuluu meidän monien sanavarastoon päivittäin. Tai ”pitää hei jatkossa nähdä enemmän, kun kiireet vähän hellittää”. Mutta hellittävätkö ne kiireet koskaan, jos asialle ei tee mitään? Kuka sen kiireen oikein järjestää sun elämään? Esimies, naapuri, puoliso, sukulaiset vai olisiko se kuitenkin sinä itse? Mulle ainakin kiire on enemmän arkea kuin mikään muu. Pari vuotta sitten tein totaalisen inventaarion elämääni, jonka seurauksena lopetin erittäin rakkaan harrastuksen, joukkuevoimistelun. Karsin kalenteristani kaiken. Vihdoin mulla oli aikaa tehdä niitä asioita, joista nautin, mutta jotka eivät vaatineet sitoutumista. Tämän kalenterin tyhjentämisen seurauksena minulla oli jälleen aikaa uusille asioille, oli aikaa pohtia ja punnita omaa elämää, millaiseksi sen oikeasti haluaa.. Näppäränä ja ahkerana tyttönä aika nopeasti se kalenteri kuitenkin alkoi jälleen täyttymään. Aloitin uudet työt ja uuden harrastuksen. Mun elämä alkoi pikku hiljaa muuttua sellaiseen suuntaan kuin olin sitä jo pitkään halunnutkin. Rakastan sisustamista ja aloin yhä enemmän sisustamaan omaa kotia. Aloin myös kirjoittamaan blogia yhdessä ystäväni kanssa. Tämä inventaario teki enemmän kuin hyvää, sillä näissä kahdessa vuodessa on kyllä tapahtunut ihan mielettömiä juttuja, joita en olisi varmastikkaan päässyt kokemaan ellei mun kalenterissa ja mielessä olisi ollut tilaa niille.

Hauskintahan tässä meidän ainaisessa kiireessä on se, että me itse aiheutamme sen. Tunnemmeko olevamme jotenkin tärkeämpiä, jos olemme kiireisiä? Ajatellaanko meidän yhteiskunnassa, että vain kiireinen voi olla menestynyt? Vain olemalla kiireinen voi olla tehokas ja yhteiskuntakelpoinen? Aika hassulta kuulostaa, mutta hei niin me vain taidamme ajatella. Ei ehkä tietoisesti, mutta alitajuntaisesti jokainen meistä ajautuu siihen, että taas on aivan liian kiire, ja päivät alkavat jälleen täyttyä asioilla ja velvollisuuksilla, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein mieluisimpia asioita.

Mihin sinä sitten kulutat aikasi, jos et ehdi tehdä asioita, joita ehkä haluaisit tehdä?

Kannustan sinua pohtimaan ja kirjoittamaan ylös, mitä olet päivän aikana tehnyt. Kuinka paljon olet käyttänyt aikaa työhön, syömiseen, nukkumiseen, työmatkoihin, kotitöihin, sosiaaliasessa mediassa pyörimiseen, teeveen katseluun tai urheilemiseen? Tulet taatusti yllättymään. Päivästäsi ei kulukkaan niin paljon aikaa velvoitteisiin kuin voisi kuvitella. Meillä onkin aikaa, mutta se miten me sen ajan käytämme on eri asia. Mistä johtuu, että jotkut saavat päivänsä aikana enemmän aikaiseksi kuin toiset? Miksi toinen kokee kiireiseksi päivän, jossa ehtii tehdä vain yhden asian, esimerkiksi kaupassakäynnin, kun taas toiselle sellainen päivä olisi täysin lepponen?

Me koemme kiireen kaikki täysin yksilöllisellä tavalla. Itse ajattelen, että kiire syntyy siitä, jos elämä on jatkuvasti aikataulutettua. Jos sinulla ei ole valinnanvapautta, että mitä teet juuri nyt, tulee sinulle tunne, että olet kiireinen ja sinun täytyy alkaa suorittaa nopeasti asioita, jotta pian ehtisit tekemään myös niitä mukavia asioita. Myös se kuinka motivoitunut olet tekemään asioita vaikuttaa paljon siihen millaisena koet kiireen. Joillekin hektinen ja tapahtumarikas elämäntyyli sopii paremmin kun toinen taas nauttii vain kotona olemisesta päivästä toiseen. Kiireeseen vaikuttavat myös yksilön henkilökohtaiset tavoitteet. Jos olet päättänyt saavuttaa jotain, ja olet jatkuvasti matkalla tavoitetta kohti, ei matka ja siinä tapahtuvat asiat ole välttämättä kiirettä tuovia asioita, vaikka käyttäisitkin paljon aikaa näiden asioiden tekemiseen. Millaiset tavoitteet ja unelmat sinulla on? Teetkö sellaisia asioita elämässäsi, joiden avulla pääset kohti tavoitettasi tai unelmaasi?

Ratkaisevaa tavoitteisiin pääsemiseksi on ymmärtää mihin sinä kulutat aikasi. Vain tiedostamalla voi asiaan tehdä muutosta. Jos olet kovin kiireinen, ja tuntuu, että et ehdi tekemään asioita, joita haluaisit, istahda hetkeksi alas ja palaa mielessäsi menneeseen päivään. Mitä tarkalleen ottaen olet tehnyt päivän aikana? Millaisia tähtihetkiä olet kokenut? Mitkä asiat tekivät sinulle hyvää mieltä? Tee lisää näitä asioita ja täytä päiväsi mukavilla asioilla. Muista, vain pysähtymällä voit saada aikaan muutoksen. Valittaminen ei auta.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Susanna 


Pssst..

Nyt olisi oiva tilaisuus lähteä kokeilemaan Her Self tuotesarjaa sportsnutritionilta
Pitkän ja suunnitelmallisen kehitystyön tuloksena on syntynyt Her Self -urheilulisäravinnesarja naisille, joka on nyt yksinoikeudella saatavilla vain sportsnutritionilta. Sarjan taustalla on pitkä kehitys ja tutkimustyö yhdessä testiryhmän kanssa. Testiryhmään kuului yli 50 naista eri ikäryhmistä. Tuotesarjassa on otettu huomioon naisten toiveet ja tarpeet ravinnon suhteen. Nyt vain kokeilemaan! Ostamalla koko tuotesarjan hintaan 79.90€ saat sheikkerin ja treenikassin kaupanpäälle. 



Käy tykkäämässä facebookissa tmi Susanna Mustajärvi ja seuraa instagramissa susanna_mustajarvi.






Tulin voittamaan

Tänään lähdin kirjoittamaan erään bloggaajan postauksen innoittamana. Postauksen voitte käydä lukemassa täältä. Umppu kirjoitti blogissaan ”Primebody” siitä, kun elämä koostuu pelkästään salista, posetreeneistä, cardiosta ja keittiövaàsta ja yhtäkkiä kaikki murtuu. Mitä sitten tapahtuu? Olet antanut kaikkesi, koko elämäsi, yhdelle asialle. Olet totaalisesti omistautunut vain treenaamaan yhtä päivää varten, olemaan paras versio itsestäsi tuona päivänä ja halu voittaa on niin suuri, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Mitäs sitten, jos sinusta ei vain olekaan voittajaksi? Mitä sitten tapahtuu? 

Tämä teksti jotenkin puhutteli mua todella paljon. Olen Umpun tavoin niin kilpailuhenkinen ihminen, että ehkä pahimmillaan tuo teksti voisi jopa olla minun tekstini parin vuoden päästä. Onneksi ihminen voi oppia myös muilta, sillä uskon siihen, että kukaan meistä ei ole super ihminen ja jokainen meistä voi kokea saman pettymyksen ja murtua. Vaikka halu voittaa on suuri, se ei yksinään saa olla motiivi kilpailemiselle. 

Henkisen kehityksen merkitystä kilpaurheilulajeissa ei voi mielestäni korostaa koskaan liikaa. Mieltä kannattaa kehittää, sillä lopullisen eron lajissa kuin lajissa tekee kilpailijoiden henkinen vahvuus. Kuka on henkisesti vahvin, se voittaa! Henkiseen kehitykseen ja mielen vahvuuteen kuuluu myös se, että itsellä on realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että kilpailijan rinnalla on valmentaja, mutta myös muita puolueettomia ihmisiä, jotka puhuvat totuuden suulla. Sellaisia ihmisiä, joilla on niin sanotusti munaa sanoa, että nyt ollaan lähdetty väärille urille tai ei olla päästy haluttuun lopputulokseen jostain syystä, mutta myös sellainen joka todella kannustaa ja haluaa yhtä paljon kilpailijalle menestystä kuin kilpailija itsekin. Onko tällaisia ihmisiä olemassa? Totuushan on, että kilpailijaa vahingoittaa enemmän se, jos hänelle luodaan väärä kuva hänen kyvyistään ja mahdollisuuksista pärjätä kilpailuissa. Ja kilpailuiden jälkeen todetaan, että et vain ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa ja thats it. En tarkoita, että tilanteessa tulisi hakea syntipukkia. Se ei missään nimessä ole edes mahdollista, sillä se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tai asian vika. Mutta aina pitää ottaa huomioon kilpailutilanteiden inhimillisyys ja se, että vaikka kilpailijan fysiikka olisi kuinka hyvä, voi kilpailutilanne, paineet, tuomareiden näkemykset ja epäonnistumiset lavalla muuttaa menestystä kilpailuissa vaikka kuinka ja paljon. Kuten muissakin lajeissa, myös bikini fitneksessä jotain vain voi mennä pahasti pieleen, kilpailuihin valmistautumisessa tai kisalavalla. Mutta se on vain urheilua se!! Tämän asian hyväksyminen tulee vain tehdä ennen kuin astuu kisalavalle. Lopputulos voi olla mikä tahansa, mutta mitä sen väliä, jos tekee parhaansa ja vielä enemmän? Kyyneleet kuuluvat kilpaurheiluun, ovatpa ne sitten ilon tai surun kyyneleitä.

Itse pohdin näitä ajatuksia siitä lähtökohdasta, että en ole vielä kokenut yhtäkään bikini fitness kilpailutilannetta tai diettiä. Itselläni ei siis ole kokemuksia, mutta haluan oikeasti oppia ymmärtämään mitä se voi olla, jotta pystyisin itse toimimaan toisin. Olen erittäin onnekas, sillä mulla on mahdollisuuksia lukea muiden kokemuksia, sillä laji on sen verran jo kehittynyt, että lajilla on myös jo kokeneita kilpailijoita, joiden kokemukset ja ajatukset ovat kultaakin arvokkaampia. Kiitos siis Primebodyn Umpulle ja muillekin kokemuksistaan kirjoitteleville. Olisi suurta tyhmyyttä olla ottamatta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan tosissaan. Minulla on kaikki mahdollisuudet oppia edeltäjiltä ja kokeneilta niin onnistumissa kuin epäonnistumisissa. Se miten sitten itse toimin, on vain minusta itsestä kiinni. Otanko oppia muilta, vai painelenko samalla tavoin leukapystyssä kohti pettymyksiä.

Monet ovat kysyneet multa, että mitäs sitten, jos et voita? Masennutko? Aikaisemmin ajattelin, että onpa tyhmä kysymys. Vain suomalaiset voivat ajatella noin. Vain suomalaiset menevät kokeilemaan ja hakemaan kokemuksia kilpailuista. Miksi sinne ei mennä voittamaan? Mutta nyt myöhemmin ajateltuna ei tuo ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei sinne kilpailuihin olla menossa tietenkää häviämään, mutta pitää olla kuitenkin realistinen ja järkevä. Pitää tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Pitää ymmärtää, että voitolla ja häviöllä on pienen pieni ero ja sen vuoksi tulee olla nöyrä, mutta paiskia sitäkin enemmän töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi! Se on varmaa! 

Se mitä itse olen oppinut lyhyen elämäni aikana on, että elämässä ei kannata koskaan pelata yhden kortin varassa. Aina kannattaa olla plan B. Se on viisautta, ei heikkoutta. Oma persoona ja arvokkuuden tunne ei saa olla siitä kiinni, miten pärjää kilpailuissa.

Ehkä parasta mitä voit tehdä itsellesi on luottaa itseesi, rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja nauttia elämän tuomista haasteista ja tilaisuuksista. Tämän jälkeen on aivan sama voitatko vai et. Sillä tulet joka tapauksessa voittamaan!

Elämä on tässä ja nyt! Vaikka itselläsi on tavoitteita ja olet matkalla johonkin. Olet sitten laihduttaja, hyvänmielen liikkuja, sohvaperuna tai kilpaurheilija; muista olla kiitollinen siitä mitä sinulla jo on ja nauttia hetkestä! Vain sillä on oikeasti merkitystä.
 

Susanna 


Pssst.. Muistathan näin syksyn tullen panostaa itseesi ja hyödyntää lukijoilleni tarjotun mahdollisuuden. Eli PRIMEssä saat kosmetologin palveluista -20%, kun mainitset aikaa varatessasi blogini nimen. 

Käy tykkäämässä facebookissa ja seuraa instagramissa.

Fitnessurheilu.. hotti vai floppi?

Ekaa kertaa ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksiani fitneksestä ja sen ympärillä jylläävästä kritiikistä. Varoitan näin alkuun, ettei teksti ole välttämättä niin positiivinen mitä olette ehkä täällä blogissa tottuneet minun ajatuksistani lukemaan. Tämä aihe kun saa jopa minun peruspositiivisen ihmisen ärräpäät lentämään. Muistetaan kuitenkin se, että asioilla on aina kaksi puolta. Maailmaa ei koskaan kannata jakaa hyvään tai pahaan. Se ei vaan ole niin mustavalkoista. Mutta siis nyt hieman ajatuksiani..

Kuva: JimiSoinila Photography

Somessa on ollut viime aikoina paljon puhetta fitnessurheilusta, sen haittapuolista ja sen yleistymisestä. Somessa päivitellään sitä, että fitness on menettänyt vähän hohtoonsa, koska siitä on tullut niin suosittua ja kaikki nykyään tekevät sitä. Pakko kyllä todeta, että mitä ihmettä ihmiset oikein höpöttää?? Suosittua toki siitä on tullut, ja monet sitä tekevät, mutta se juuri siitä tekeekin hohdokkaampaa kuin aikaisemmin! Valitettava tosiasia on myös se, että kaikista ei vain ole siihen? Mistä sitä sitten tietää onko minusta siihen? Luulempa, että vain kokeilemalla sen saa selville. Onko sitten väärin lähteä haastamaan itseään ja kokeilemaan lajia, joka kiinnostaa? Eikö fitness ole laji, jota jokainen halukas saisi harrastaa ja kokeilla onko itsestä siihen? Kukaanhan ei oo väittänyt eikä missään lajissa käy niin, että kaikki siinä menestyisivät. Onhan olemassa ihmisiä, jotka haluavat treenata vain ylittääkseen itsensä eikä lajissa menestyminen ole niin tärkeää. Miksi he eivät saisi harrastaa fitnesstä?

Onko suosittu siis yhtä kuin ei hohdokas? Jääkiekkoa pelaavat lähes tulkoon kaikki suomalaiset pojat, tai ainakin lähes kaikki on sitä joskus kokeillut. Joku on siinä lahjakas, ja joku ei. Jollakin leikki jää kesken ja jotkut tekevät siitä jopa ammatin. Se on urheilua! Mutta itse en ainakaan muista, että jääkiekkoilijat tai lajista kiinnostuneet (eli lähes kaikki suomalaiset) manaisivat lajia ja, että laji olisi menettänyt hohtonsa, koska se on jokaisen pojan harrastus. Vai olenko väärässä?

kuva: JimiSoinila Photography

Mieleen herää vain kysymys: Eikö fitnessurheilun kehityksellekin olisi tärkeää, että sen suosio kasvaa? Minusta olisi hienoa, että fitnesskilpailuihin tulisi koko ajan vain enemmän osallistujia, jolloin kilpailuissa menestyminenkin tuntuisi vielä hienommalta saavutukselta. Tulee vain mieleen kysymys: Onko fitness laji, jota vain ”tosi urheilijat” saavat tehdä? Eikö lajia saa ”vain” harrastaa ja tavoitella kisalavoja vähän leppoisammin?

Viime keväänä Fitness Classicissa katsellessa
fitness sarjan kisoja, jossa oli kolme osallistujaa, tuli silloin mieleeni ajatus, että kuka hitto tota jaksaa edes tosisssaan tehdä, jos oikeasti osallistujia on noin vähän? Kisassa on sellainen ”kaikille
osallistujille annetaan mitalli” -fiilis. Vaikka voitto aina varmasti tuntuu hyvältä, mutta uskallan kyllä väittää, että oman sarjan voitto varmasti tuntuisi vielä paremmalta, jos vastassa olisi ollut enemmän kuin se kaksi muuta kilpailijaa. Vai mitä mieltä sinä olet? Tuntuuko voittaminen hienommalta kilpailuissa, jossa on kolme osallistujaa vai siellä missä on 50? Ihan rehellisesti voin vaan todeta, että itse olen sen verran kilpailuhenkinen, että mua jopa vähän ottaisi päähän, jos kilpailisin sarjassa, jossa kaikki saa mitalin.

Lajiin on kohdistunut paljon myös kritiikkiä sen terveellisyyteen vedoten. Niinhän se on kaikessa urheilussa.. ei se aina ole niin terveellistä. Varsinkin, jos menee sieltä mistä aita on matalin. Myöskään kaikkien pääkoppa ei vaan kestä urheilun tuomaa painetta tai kurinalaisuutta. Lajissa kuin lajissa on omia terveyshaittoja ja riskejä. Fitnesstä harrastaa mun tietääkseni pääosin aikuiset ihmiset. Eiköhän se ole ihmisen omaa tyhmyyttä, jos oikeasti ei osaa lopettaa ennen kuin menettää terveytensä? Onko se silloin lajin syy? Eiköhän tämä ole vähän liian yleistämistä, jos lajia itsessään kutsutaan terveydelle vaaralliseksi? Vai mitä mieltä olet?

Kuva: JimiSoinila Photography

Toki en voi puhua kokemuksesta, sillä en ole itse kokenut vielä yhtäkään diettiä. En myöskään ole koskaan noussut kisalavalle saatika kokenut sitä painetta mikä kilpailussa syntyy. Mutta jos itse sairastuisin matkallani kisalavalle, en syyttäisi siitä kylläkään lajia, vaan ihan itseäni. Asioita kun voi tehdä niin monella tavalla. Me jokainen teemme joka päivä valintoja, miten elämäämme elämme. Oman kropan ja erityisesti korvien välin kuunteleminen ja niistä huolenpitäminen on erityisen tärkeää. Tavoitteiden tekeminen on myös tärkeää, ja jotta menestyy on niihin panostettava ja tehtävä niiden eteen paljon töitä. Mutta jos hintana tavoitteeseen pääsemiseksi on oma terveys, on viisasta muuttaa tavoitetta tai siirtää sen toteuttamista. Vain urheilija itse tekee tämän päätöksen, ei kukaan muu.

Olen myös kuullut jonkun sanoneen, että fitnessurheilu olisi uusi anoreksia. Ihmisillä ei taida olla ihan realistista kuvaa fitnessurheilusta ja ravinnon määrästä mikä on hyvin tärkeässä roolissa urheilua. Monilla on nykyäänkin vielä täysin väärä kuva. Jotkut edelleen ajattelevat, että nyt kun treenaan tavoitteellisesti bikini fitness kisoihin ei minulla mene juuri rahaa ruokaan, koska syön niin vähän. Ja tähän ajatukseen olen oikeasti törmännyt.. viimeksi tänään. Tällä hetkellä itse syön päivittäin 3100 kcal, ja puhdasta ruokaa saa syödä niin paljon, että napa paukkuu. En todellakaan kutsuisi tätä anoreksiaksi. Painoa on tullut noin 10 kiloa lisää normaalipainostani ja mitkään vanhat vaatteeni eivät mahdu enää päälleni. Myös voimaa olen saanut paljon ja peilistä katsoo aivan erinäköinen nainen kuin reilu puoli vuotta sitten. Olen aina urheillut, mutta tehnyt samalla myös töitä mallina, joten painoa tai kokoa ei ole koskaan saanut olla paljoa.

Kyllä itse ajattelen olevani tällä hetkellä kauempana anoreksiasta kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämä asia ehkä kuohuttaa minua sen vuoksi, että tulen voimistelumaailmasta, jossa oikeasti urheilijat ovat erittäin laihoja. Siellä ymmärrys ravinnon merkityksestä kehitykselle ei ole lähelläkään sitä luokkaa mitä se on fitnessurheilussa. Valitettavasti siitä me emme pääse koskaan, että jotkut valitettavasti sairastavat ja sairastuvat esimerkiksi anoreksiaan. Se on todella valitettavaa. Mutta on aika rajua edes ajatella, että fitnessurheilussa ihannoitaisiin anorektisen laihoja naisia. Itse uskon, että liiallinen laihuus ei ole minkään lajin tai urheilun tavoite tai ihanne. Sairautta ei ihannoida, eikä sitä varmasti kukaan ehdoin tahdoin itselleen halua.

Fitnessurheilu on noussut suosituksi. Monet nykypäivänä treenaavat tavoitteellisesti. Monet punnitsevat ruokansa ja katsovat tarkkaan mitä syövät. Monet suosivat alkoholitonta ja terveellistä elämää. Joillekin terveelliseen elämään ja treenaamiseen kuuluu myös tavoitteellisuus ja haluaa sen vuoksi kilpailla. Toisille taas riittää, että saa itselleen hyvän olon ja nauttii terveellisestä elämäntavasta. Meitä ihmisiä on erilaisia. Toisille sopii se, että on jokin tavoite, ja toisille taas ei.

Mun mielestä on hienoa, että fitnesslajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Annetaan ihmisten liikkua. Tekee ne sen tavoitteellisesti tai eivät. Eikö pääasia ole, että ihmiset ovat alkaneet kiinnostua omasta voinnistaan ja urheilevat?

Mitä mieltä sinä olet?

Susanna 




IHANA minä -valmennuskokonaisuus

Tänään se alkaa.. tästä päivästä alkaen on sinulla mahdollisuus saada minun Health Coach valmennusta. Minut löytää IHANA beauty loungesta Tampereelta.



IHANAssa sinä loistat!

IHANA beauty lounge sijaitsee Tampereen keskustassa (Hallituskatu 7, Kauppahallia vastapäätä). IHANA beauty lounge tarjoaa asiakkailleen kokonaisvaltaisia hyvinvointi- ja kauneuspalveluja. Saman katon alta löydät stylistin, kosmetologin, kampaajan, sairaanhoitajan, ripsi- ja kynsiteknikon, hierojan, personal trainerin ja nyt myös health coachin.

Health Coach on nykyajan elämäntapavalmentaja, joka kulkee sinun rinnalla kohti eheää, sisäisesti kaunista ja itsevarmaa sinua. Health Coach on kehitelty nykyajan tarpeisiin. Maailma muuttuu. Ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän jokaisella elämänalueella. Elämä on kiireistä eikä itselle jää paljoa aikaa. Monet ovat täysin hukassa, ja toisilla asiat ovat oikein hyvin, mutta silti elämä ei tunnu tyydyttävän omia tarpeita. Health Coachin avulla asiakas lähtee pohtimaan omaa elämää, ottamaan vastuun elämästään ja matkustaa askel askeleltaan kohti tavoitteitaan nauttien matkasta, jopa jokaisesta kompastuskivestä.

Tässä esimerkki siitä, mitä Health Coach palveluni voivat muun muassa pitää sisällään:

IHANA minä -valmennuskokonaisuus

Tuntuuko joskus siltä, että olet hukannut itsesi arjen kiireiden, muualta opittujen uskomusten ja velvollisuuksien alle? Haluaisitko tutustua itseesi paremmin ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet? Elätkö ihan mukavaa elämää, mutta silti sinusta tuntuu siltä, että joku asia vaivaa, etkä ole tyytyväinen elämääsi? Ovatko tavoitteesi ja unelmasi hukassa, etkä tiedä miten pääsisit niihin?

Nyt sinulla on mahdollisuus päästä pohtimaan omaa elämääsi, todellista itseäsi ja arvojasi. Onko muutos välttämätön vai voisitko olla onnellinen tässä ja nyt?
 

”IHANA minä” valmennuskokonaisuus sisältää 8 tapaamista (yhden tapaamisen kesto 45min).

Valmennuskokonaisuuden esimerkkisisältö:

  1. Taustat, tavoitteet valmennukselle ja mikä tilanteesi on nyt? (poikkeus: kesto 2x45min)
  2. Arvot (kaiken toimintasi perusta) ja motiivit (syyt tekemisillesi)
  3. Vastuun ottaminen itsestäsi, ajatuksistasi, teoistasi ja valinnoistasi
  4. Tavoitteiden asettelu (tavoite= haave tai unelma, jolla on aikataulu)
  5. Muutos: mitä se vaatii sinulta? entä muilta?
  6. Asenne ratkaisee
  7. Tunne itsesi ja mahdollisuutesi
  8. Yhteenveto

 

Ja ei muuta kuin aikoja varaamaan!

Käyhän tykkäämässä IHANAa facebookissa tästä., ja saat kaikki uusimmat tarjoukset ja vinkit.

Mukavaa alkanutta helleviikkoa!

°Susanna

 

IHANAssa on tulevaisuus

Ajattelin tulla hiukan kertomaan teille myös tänne blogin puolelle uusista suunnitelmistani. Olette varmasti huomanneet, että olen ollut erityisen kiireinen ja valitettavasti kiire jatkuu edelleen. Mutta sen verran kiireestä voisin sanoa, että olen tekemässä aivan huikeita muutoksia omassa elämässäni, joten kiireenkin tässä kohtaa hyväksyn, mutta vain väliaikaisesti.

Nyt on tullut aika julkistaa yksi meneillään olevista suunnitelmista, joka on nyt täysin virallista.  Minulla on ilo ja kunnia ensi viikon maanantaista lähtien kuulua Tampereen keskustassa (Hallituskatu  7)  sijaitsevan IHANA beauty lounge kauneus- ja hyvinvointihoitolan ammattitaitoiseen ja kunnianhimoiseen tiimiin. IHANA on aivan huikea paikka, jossa yhdeksän ammattilaista on valmiina tekemään kaikkensa sinun hyvinvointisi ja kauneutesi eteen. Olen enemmän kuin super otettu saamastani tilaisuudesta. Aivan mahtavaa!

No mitäs mä sitten teen IHANAssa? 
Tässä hiukan esittelyä, jonka voit myös bongata IHANAn omilta facebook sivuilta täältä. Muista myös tykätä facebookissa IHANAa, jolloin saat kaikki ajankohtaiset tarjoukset näkyviin facebook seinällesi. Näitä tarjouksia ei kannata missata!!
Mutta nyt esittelyyn..
IHANAssa minulta saat henkilökohtaista valmennusta kohti omaa elämäntapamuutostasi. Täydennän IHANAn tiimiä omalla erityisosaamisellani Health Coachina. Minun kanssani pääset keskustelun kautta pohtimaan omaa elämääsi ja yhdessä onnistumme muuttamaan myös sinun elämäsi suuntaa yhä onnellisemmaksi, valovoimaisemmaksi ja rohkeammaksi parhaaksi itseksesi.

Valmistun PTCA® Health Coachiksi syyskuussa 2014.
Taustaltani olen sosionomi (AMK) ja tällä hetkellä teen päivätöitä päihde- ja mielenterveysalalla.
PTCA® Health Coach on terveys- ja hyvinvointivalmennuksen ammattilainen. Palvelut ovat tarkoitettu kaikille ihmisille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Valmennustyössä Health Coachina keskityn asiakkaan terveyden kokonaiskuvaan, johon vaikuttavat muun muassa ravitsemus, uni, liikunta, erilaiset riippuvuudet, stressin määrä elämässä ja kyky hallita omaa terveyttään. Alkukartoituksen jälkeen lähdemme yhdessä asiakkaan kanssa pohtimaan, millaisella yhteistyöllä voisimme saada kuorittua asiakkaasta hänen potentiaalisin ja itsevarmin minä. Keskustelemalla pääsemme lähemmäksi arjen haasteita, kohti itsensä hyväksymistä ja yhdessä löydämme motivaation elämäntapamuutokseen ja sen toteuttamiseen. Asiakkaanani saat käyttöösi työkaluja, jotka auttavat sinua nauttimaan elämästä enemmän tässä ja nyt, sellaisena kuin olet matkalla unelma itseäsi.

Kauneus lähtee sisältä, joten löydetään yhdessä IHANA ja paras sinä!
°Susanna


Tässä kesän kynnyksellä on tulossa aivan huikeita muitakin juttuja, yhteistyökuvioita ja tietoa ensi kevään tavoitteista! Pysyhän siis kuulolla.. 

Syysteema | JimiSoinila

Mukavaa marraskuun alkua kaikille! Ihanaa, että marraskuu alkoi ja vihdoin saa alkaa ihan virallisesti odottamaan joulua. Tässä kuussa monet alkavat viettämään pikkujouluja ja kalenterit täyttyy juhlilla. Kuinka moni teistä lukijoista osaa nauttia joulun odotuksesta? Vai onko se teille stressin ja kiireen aikaa?
Ennen kuin siirrytään täysin joulun odotukseen ja pikkujouluihin, ajattelin tulla laittamaan tänne blogiin syksyisiä kuvia meidän lokakuisista kuvauksista Jimi Soinilan kanssa. Me olemme Jimin kanssa jo jonkin aikaa tehneet yhdessä erilaisia kuvausprojekteja ja seuraavaksi näette kuvia yhdestä niistä projekteista.
Syysteema valikoitui tällä kertaa kuvausteemaksi sen ajankohtaisuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Syksylle ominaista ovat monet punaisen eri sävyt, ja kuvissa tuleekin aivan loistavasti esille syksyn kauniit värit. Haimme kuviin teemaan sopivaa sisältöä veden ääreltä sekä metsästä. Syksyinen luonto on mitä erinomaisin miljöö, sillä luonto itsessään on jo niin kutsuva, ettei kuva tarvitse juuri enää muuta ollakseen täydellinen. Luonnossa elämä ja rauha saa aivan uuden merkityksen.    

Vesi on elementtinä hyvin rauhoittava, mutta samalla se myös herättää suurta kunnioitusta. Kuvasta tekee loistavan juuri veden tuoma vapauden tunne ja syksyiset värit. Mitä mieltä olette?

Metsässä kävely rauhoittaa mieltä. Siellä ajatukset saavat rauhassa tulla ja mennä.
.

Joillekkin metsä voi olla myös pelottava, joten päätimme ottaa myös yhden vähän synkemmän kuvan.

Suomen marjat ja niiden ainutlaatuisuus on meidän suomalaisten ylpeyden aihe.
Näiden kuvien saattelemana toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja rentoa viikonloppua!
Nautitaan elämästä tänäänkin!
Susanna

Goodbye Promodel!

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että lomien jälkeen usein ihmiset alkavat pohtimaan elämää uudesta näkökulmasta ja aletaan rakentamaan arkea uusine juttuineen. Ainakin mun kohdalla joka syksy tulee aloitettua jotain uutta. Viime vuonna aloitin tankotanssin harrastamisen, joka oli todella hieno juttu ja joka virkisti todella pimeinä syksyisinä iltoina.

Tänä syksynä olen todella tehnyt paljon muutoksia joka suhteessa. Vaikka syksy on vasta alussa, olen jo ehtinyt tekemään monen moista uutta asiaa ja vanhan asian uudelleen arviointia. Yksi isoimmista muutoksista on ollut vanhasta pois jääminen. Päätin jättää vanhan toimistoni Promodelin taakseni. Olen työskennellyt Promodelin mallina vuodesta 2008. Vuosiin on mahtunut paljon toinen toistaan hienompia kuvauskeikkoja ja -matkoja, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On tullut koettua myös monia näytöksiä yhdessä ihanien malliystävien kanssa. Parasta menneissä vuosissa ovat olleet ihmiset, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä. Ja olenkin hyvin kiitollinen saamistani kokemuksistani ja ihanista ihmisistä! Kiitos!

Nyt on kuitenkin tullut aika mennä eteenpäin ja kohti uusia haasteita. Tällä hetkellä teen siis mallintöitä oman toiminimeni kautta ilman toimistoa. Pääsette tutustumaan toiminimeni facebook sivuihin tästä. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni. Vaikka Promodelilta pois jääminen oli haastava ja vaikea päätös, olen kuitenkin tyytyväinen, että sain päätöksen tehtyä ja sain tilaa uusille haasteille. Eihän elämän kuulukkaan olla helppoa, eihän?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

° Susanna

Kuvia ja kuulumisia

Viikko on vierähtänyt taas paremmalle eli viikonlopun puolelle. Tällä viikolla mun maanantai oli ehkä kamalin pitkiin aikoihin. Oon aina tykännyt maanantaista ja siitä, että uusi viikko lähtee käyntiin kaikkine rutiineineen. Rakastan rutiineja ja arkea, ja sen vuoksi myös maanantait on olleet mun lemppareita. Tällä viikolla kuitenkin maanantai oli yksi epäonnen päivä. Silloin tuntui, ettei mikään onnistu, eikä mistään meinaa tulla yhtään mitään.

Sellaisella epätoivon hetkellä on vaikea tsempata itsensä uskomaan parempaan huomiseen. Tein kuitenkin kovasti töitä sen eteen, että saisin fiiliksen nousemaan ja saisin pelastettua alkaneen viikon. Tiistaina fiilis olikin jo paljon parempi.

Tämän melko lyhyen elämäni aikana olen oppinut, että vastoinkäymiset  tulee ja ennen kaikkea kannattaa ottaa vastaan oppimisen kokemuksina. Tähän ajatukseen tukeuduin tiistaina, sillä maanantain paha olo ja epätoivo oli käännettävä voitoksi ja otettava siitä kaikki hyöty irti. En tiedä kuinka monesta tämä ajatus kuulostaa hullulta, mutta mulla se ainakin toimii. Keskiviikon fiilis olikin jo sitten aivan toista maata, ja olin taas oma itseni. Toisaalta ilman maanantain kaltaisia päiviä ei onnistumisen kokemukset välttämättä tuntuisi niin hyvältä kuin ne tuntuvat, joten kiitos siitä epäonnen päiville ja niiden tuomille opeille.

Reilu viikko sitten olleen kuvauksen kuvamateriaali alkaa oleen osittain valmista, joten voisin tänne hieman laittaa tämän hetken valmiina olevia kuvia. Kuvaajana toimi siis Jimi Soinila. Käykää ihmeessä tykkäämässä JimiSoinila photography.

Mitä mieltä olette kuvista?
Kuvien saattelemana toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua! Nautitaan toistemme ja omasta seurasta!
°Susanna



Casting + kuvaukset

Tämä päivä on mennyt kyllä täysin hujauksella, sillä päivään on mahtunut paljon puuhaa. Mulla oli tänään vapaapäivä päätyöstäni, mutta päivä oli kaikkea muuta kuin vapaa. En kuitenkaan valita, sillä nautin päivän jokaisesta hetkestä.

Aamulla aikaisin lähdin junalla kohti Helsinkiä suuntana Vitalinea pro:n koekuvaukset. Mulle koekuvauksissa käyminen ei ole kauhean tuttua puuhaa, ja lähdinkin kuvauksiin sillä asenteella, että haen uusia kokemuksia, joista voin oppia jotain uutta.

Koekuvauksista lähtiessäni olinkin taas yhtä kokemusta rikkaampi. Koekuvauksissa tein parhaani ja olen tyytyväinen itseeni, sillä parempaan en kerta kaikkiaan vain pystynyt. Olen kova jännittämään silloin kun suu täytyy saada auki ja tuottaa vielä puhettakin. Se on käsittämätöntä kuinka jännitys nousee ihan eri taajuuksiin silloin kun täytyy tuottaa puhetta. Normi kuvauksissa kun en jännitä ollenkaan. Suoritukseni ei siis ollut mitään primaari luokkaa tänään, mutta ei sitä aina tarvitsekkaan. Noh, se kuka mainokseen valitaan selviää ensi viikon maanantaina. Ennen sitä ei kannata heittää hanskoja kuitenkaan tiskiin. Ja pääasia, että kokemus oli itseä kasvattava ja siitä sai taas oppia lisää uutta. Mukavaa oli.

Koekuvausten jälkeen lounastin ystäväni kanssa Café Caruselissa. Oli ihana vaihtaa kuulumisia, ja Helsingin reissuilla on aina mukavaa nähdä siellä asuvia tuttuja. Lounaskin oli oikein maistuva, kun otin päivän salaattina olleen kylmäsavulohisalaatin. Suosittelen!

Lounastelun jälkeen näin lisäksi vielä kirjanpitäjääni, jonka tapaaminen antoi taas mukavaa puhtia työhön.  Päivän lopuksi oli vuorossa vielä muutaman tunnin kuvaukset. Näin jälkeen päin kun tätä päivää tulee pohdittua, mietin, miten oon ehtinytkin tekemään tämän kaiken yhden päivän aikana. Mutta todellisuudessa olen jokaiseen hetkeen pystynyt pysähtymään ja olen nauttinut joka hetkestä. Olen ihminen kenelle sopii tiukka aikataulu ja puuhaaminen pitkin päivää.

Kuvaukset menivät oikein mukavasti. Kuvauksien tuotosta laitan myöhemmin tänne, mutta tässä muutama vielä keskeneräinen kuva, jotta saatte hieman esimakua siitä, mistä tämän päiväisissä kuvauksissa oli kyse.

Nyt olen kyllä rätti, poikki, väsynyt ja totaalisen valmis nukkumaan.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! Ollaan reippaita ja nautitaan joka hetkestä.

°Susanna