Miten yksi huonosti nukuttu yö vaikuttaa arkeen?

Mulla oli aivan mahtavan rentouttava viikonloppu, ja olin erittäin levollinen sen jälkeen. En juuri tehnyt mitään. Olin vain ja lepäsin, sillä tiedän, että tuleva syksy tulee olemaan melko haipakka ja rankka, joten nyt kun vielä on mahdollista kannattaa akkuja ladata. Kuitenkin jotain tapahtui ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en saanut juurikaan nukuttua. Oliko syynä verikuu vai mikä, en tiedä, mutta sen tiedän, että mun kroppa ei kestä huonosti nukuttuja öitä. Muistan katsoneeni kelloa vielä klo 01.30 ja mietin, että ei hitto, mikä tässä on, kun yleensä nukahdan samantien kun sänkyyn kellahdan. Olen todella tarkka siitä, että joka yö saan nukuttua vähintään 7,5 tuntia. Olen huomannut, että unen määrällä on oikeasti todella paljon merkitystä.

12043937_10206879610736375_2064259335_o
Kuva: Mikko Niemi Photography

Eilinen päivä oli melko hektinen ja oli paljon asioita hoidettavana. Aamulla heräsin lenkille, eikä siinä kohtaa ollut mitenkään erityisen väsynyt olo, mutta illalla töiden jälkeen kun saavuin kotiin ja oli tarkotus lähteä salille, iski ihan järkyttävä väsymys. Mulle kuitenkaan treenien väliin jättäminen ei ole vaihtoehto, sillä mulla on tavoitteet joita kohti meen, eikä siihen kuulu se, että antaisin väsymyksen tulla tielleni. Osittain tiesin, että väsymys voi olla myös hieman henkistä, koska päivä oli pitänyt sisällään paljon aktiivista aivotyöskentelyä ja keskittymistä, ja tämä vie paljon enemmän energiaa kuin se, että toimii vain totuttuja tapoja noudattaen.

Pääsin kuitenkin salille, ja luulen, että jokainen siellä mun kanssa samaan aikaan ollut huomasi, että tuo nainen on kyllä kaikkensa antanut 🙂

Onneksi kukaan ei tullut juttelemaan, sillä oli kyllä sellainen fiilis, että piru vie. Nyt en anna periksi, ja hieman hammasta purren tuli treeni vedettyä. Kanssatreenaajat kiersi mut tällä kertaa hyvin kaukaa. 🙂

Mutta treeni oli aivan loistava. Annoin kaiken viimeisenkin energian sille. Olin tietoinen siitä, että väsyneenä treenaaminen ei ole hyvä asia, koska yleensä silloin tapahtuvat myös loukkaantumiset ja sen vuoksi annoin kaiken keskittymisen juuri siihen mitä teen, jotta ei satu mitään huolimattomuuden ja väsymyksen vuoksi.

En tiedä, onko muilla samanlaisia ongelmia, että vain yksi huonosti nukuttu yö voi vaikuttaa näin paljon? Mietin vain niitä äitejä, jotka heräilevät yön aikana useasti syöttämään vauvaa. Nostan kyllä todella hattua. Musta ei tässä kohtaa olisi vielä siihen! Tämä kokemus vain vahvisti mulle sitä käsitystä, kuinka tärkeä riittävä ja laadukas uni meille on! Sen merkitystä ei kannattaisi koskaan vähätellä.

Onko sulla kokemuksia siitä, että jo yksi huonosti nukuttu yö vaikuttaa keskittymiskykyyn ja arjen askareisiin valtavasti? Nukutko sinä vähintään 7,5 tuntia yössä?

Arjen pieniä haasteita, kolmivuorotyö!

Tämä kuulostaa varmasti monesta todella tyhmältä valitukselta, mutta pakko nyt todeta leikkisästi, että työn tekeminen häiritsee tällä hetkellä todellakin mun urheilua, vapaa-aikaa ja diettiä! 🙂

Teen poikkeuksellisesti kolmivuorotyötä, ja pakko myöntää, että tää on aika haastavaa, kun treenejä nyt dieetillä on kahdeksan. Elämä on yhtä aikataulua. Suoritan päiviä, viikkoja ja odotan, että tämä jo loppuisi. En nauti yhtään siitä, että kaikki päivät on ihan täynnä, ja kuitenkin tuntuu siltä, etten ehdi mitään tekemään. Koko ajan on sellainen olo, että tuo ja tuo asia on tekemättä.

IMG_5642
Viikon To do -listalla oli mekon ostaminen ystävän häihin..

Haastavaa kolmivuorotyön ja treenien yhteensovittamisesta tekee niiden aikatauluttaminen, jos päivään kuuluu kaksi treeniä; aamuaerobinen ja iltasali. Iltavuoropäivinä menen iltavuoroon klo 13, jota ennen tulisi ehtiä siis tekemään aamuaerobinen sekä sali, molemmat, sillä illalla kun pääsen klo 21 ei salille enää pääse, koska se on kiinni. Aamuaerobistakaan ei voi tehdä luonnollisesti enää illalla. 🙂 heh! Olisi mahtavaa, kun treenit saisi tehdä optimaalisesti ja suunnitelmallisesti, mutta tällä hetkellä treenit teen siten, miten työltä ehdin eli sillä aikataululla, kun työt antaa periksi.

Puntaroin tätä paljon tällä hetkellä, sillä viime keväänä mulla oli mahtava tilanne, kun pystyin sovittamaan kaikki aikataulut treenien ympärille. Ja fiilis silloin oli aivan mahtava!

File 31.5.2015 18.35.48
Mä kaipaan vapautta!

Aamuvuorot on sen sijaan paljon parempia, koska lenkillä voi käydä jo kukonlaulun aikaan ja sitten työvuoron jälkeen mennä salille. Aamuvuoro tuntuu mulle ainakin sopivammalta iltavuoroon verrattuna. Olen myös ihminen, joka pitää rutiineista, joten aamuvuoropäivinä voin paljon paremmin.

Yövuoro on sitten taas asia erikseen, sillä muutama viikko sitten tein neljä yövuoroa peräkkäin. En ollut yövuoroja tehnyt muutamiin vuosiin, ja pakko myöntää, että olin kyllä aika pihalla koko viikon ja seuraavakin viikko meni palautuessa. Aika rankkaa kropalle. Nostan kyllä todella hattua kaikille, jotka ovat tehneet vuodesta toiseen kolmivuorotyötä, sillä nyt kun pääsi vuoden verran yrittäjyyden makuun, tuntuu tällainen työnteko todellakin raskaalta, vaikka olen tätä monet vuodet tehnytkin aikaisemmin.

Enemmän aikaa perheelle, kiitos!

 

Noh, mitä mä valitan? Tee asialle jotain! Eiks vaa?

Musta on hienoa, että elämässä tulee tällaisia vaiheita, jolloin todella lähtee pohtimaan taas, että mitä sitä haluaa elämältään. Tällainen työ ei vain tässä elämäntilanteessa ole mua varten, ja se pitää hyväksyä. Todettakoon vielä, että kolmivuorotyö on haastava, mutta ei mahdoton. Joillekin se taas sopii ja toisille ei. Vuorotyö vaatii paljon aikaa suunnitteluun, koska päivät on todella täynnä, jos sinne tulee yksikin etukäteen sovittu tapahtuma. Itseäni ahdistaa myös se, että en pysty itse juurikaan vaikuttaa päiviini, vaan ne menee tietyllä tavalla vain jonkun muun suunnittelujen mukaan. Sellaista se elämä on työntekijänä, eiks vaan?!

Mutta onneksi tätä kestää vain pienen hetken, ja ensi kuusta alkaen saan taas jo keskittyä enemmän tuleviin kilpailuihin ja treeneihin, aloittamalla taas työt päätoimisena yrittäjänä.

Millainen työ sulla on?

 

Missä mennään?

Nyt olis kisadieettikuulumisten aika. Kisadieettiä oon nyt tarponut jo melkosen ajan. Tässä ollaan jo voiton puolella ja reilusti. Dieetti alkoi mulla joulukuun alussa ja vielä olisi jäljellä 6 viikkoa + kilpailuun valmisteleva viikko. Hyvällä mallilla ollaan oltu koko dieetin ajan ja mulla on pääosin ollut oikein hyvä fiilis. Jaottelin tekstiä hiukan eri teemoihin, sillä ajatukset tällä hetkellä ovat aika sekavat ja poikkoilevat sinne ja tänne. Myös muisti reistailee ja ajatus katkee kesken lauseen, heh! Toivottavasti tekstistä saat jotain kuitenkin irti.

MUISTETAAN HYMYILLÄ!
MUISTETAAN HYMYILLÄ!

Henkinen jaksaminen

Pakko hieman purnata muutamasta asiasta, jotka tässä kisadieetin aikana oon huomannut. Muutaman viikon aikana on ollut muutamia päiviä, jolloin todella on mitattu mun henkinen kantti tässä hommassa. Muutamana päivänä olen ihan tosissani miettinyt, että nämä ovat varmasti niitä päiviä, kun ne joilla tavoitteet eivät ole täysin kirkkaina mielessä päätyvät luovuttamaan ja jättävät leikin kesken. Näinä päivinä olen miettinyt miksi teen tätä? Miksi annan fitnekselle arjestani niin paljon aikaa? Olen joutunut todella pohtimaan syitä tälle kaikelle. Olen pohtinut, että onko tämä todella minua varten. Haluanko oikeasti tätä? Miksi? Pohdinnat ovat olleet erittäin hyviä, sillä olen löytänyt viimeistään nyt sen kipinän ja palon tähän lajiin. Tiedän, että tämä on juuri se mun juttu! Tästä nautin. Tiedän, että en nauttisi tästä yhtä paljon, jos tämä olisi liian helppoa. Olen tehnyt hirmuisesti töitä, ja toivotaan, että se näkyy reilu kuuden viikon päästä myös lavalla. Viime viikkojen ajan olen erityisesti kiinnittänyt huomiota henkisiin asioihin ja tehnyt paljon mielikuvaharjoituksia. Ne tuo osaltaan enemmän varmuutta mun olemukseen. Olen ihan fiiliksissä! 

kuva: Jimi Soinila Photography
kuva: Jimi Soinila Photography

Välillä ajatuksissani olen jopa miettinyt, että onko mun lähipiiri oikeasti ansainnut minut sellaisena kuin tässä dieetin aikana ajoittain olen ollut. Etenkin niinä kiukkuisina päivinä, kun nälkä on jatkuvaa. Totuus on, että ei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Ei se myös meilläkään ole. Mutta pakko kyllä tähän väliin kehua mun miestä sen verran, että olen kyllä löytänyt täydellisen miehen rinnalleni, sillä hän kyllä jaksaa kannustaa, tsempata ja auttaa arjen pyörteessä, olen minä kiukkuinen tai en. Tiedän, että musta ei olisi tähän ilman häntä.

Itse suosin todella positiivista asennetta, ja huonoina päivinä olen välillä ollut hyvin pettynyt itseeni, kun en meinaa saada kelkkaa käännettyä positiivisempaan suuntaan. Tällaisina päivinä ystävän tai ihan tuntemattomankin hymy tai mukavat sanat ovat olleet kullanarvoisia. Ja silloin taas olen muistanut mikä merkitys on sillä, millaista energiaa me itse ympärillemme jaamme. Haluatko sinä levittää pahaa vai hyvää mieltä? Onneksi me voimme itse siihen vaikuttaa.

 Treeni

Kuten aikaisemmin kerroin, olen ollut välillä aikaisempaa kiukkuisempi, mutta silti jokaisen treenin olen pystynyt tekemään täysillä ja mikä hienointa, treenipainot jatkavat nousuaan edelleen. Vaikeissa päivissä parasta on ollut kuitenkin huomata, että rakastan sitä mitä teen. Saan erittäin paljon mielihyvää salitreenaamisesta. Salille ei ole vielä koskaan ollut vastenmielistä mennä. On ollut myös ihan huippua saada kanssatreenaajilta hyvää palautetta. Jokainen on antanut mulle lisäintoa treenaamiseen. Kiitos siis kaikille heille siitä! 

Ajoittain maha kurnii jatkuvasti, mutta sali ja treeni saa mielen aina kohoamaan. Voi, että kun sitä fiilistä ei voita mikään. Pari päivää sitten puhuimme mun miehen kanssa siitä, että mitä sitä arjessa tekisi, jos ei olisi harrastuksia. Me molemmat olemme aina urheilleet. Minä olen voimistellut ja mun mies pelannut jääkiekkoa. Meille treeneihin ja salille meno on osa arkea. Se kuuluu arjen rutiineihin. Välillä olemme kohdanneet keskusteluja, että miten me ehditään treenaamaan niin paljon. Mutta itse asiassa me ei olla vielä keksitty, että mitä meiltä jää oikeasti tekemättä? Mistä me jäämme paitsi? Miksi meillä ei olisi aikaa treenata? 

Toki asiaan vaikuttaa se, että meillä ei ole lapsia, ja me voimme keskittyä arjessa täysin tekemään asioita itsellemme. 

IMG_2775

 Ravinto

Parasta treenin jälkeen on fiilis, mutta ennen kaikkea banaani, jonka syön heti treenin jälkeen. Voiko yksi banaani maistua niin taivaalliselle? Tässä dieetissä hauskaa on ollut huomata myös se, kuinka esimerkiksi aamupuuro on alkanut maistumaan ihan mielettömän hyvältä. Myös kaikki muutkin päivän ateriat maistuvat ihan sairaan hyvälle. En käsitä miksi mun työkavereilla ei kuitenkaan tuu vesikielelle kun ne katselee mun kana-vihannes-pasta annoksia.:)  Vaikka ajoittain on nälkä, koen kuitenkin voivani erittäin hyvin. 

Viime sununtaina mulla oli myös ensimmäinen hiilaritankkauspäivä. Nautin päivästä todella. Keräsin päivään paljon kaikkea raikasta ja laadukasta hiilaria, mutta joukossa oli myös muutama herkku. Voiko ihminen oikeasti tulla muutamasta salmiakista ja pienestä oivariini nokareesta onnelliseksi? Kyllä voi. 

Tankkauspäivän herkkuja
Tankkauspäivän herkkuja

Mun vatsa on edelleen sunnuntain tankkauksesta ollut erittäin kylläinen eikä nälkä ole vaivannut tällä viikolla vielä yhtään. Treenikin on sujunut ihan mielettömän hyvin. Mun valmentajalle Annalle laitoin viestiä eilen, kun oli ihan utopistinen fiilis, sillä jalkatreenissä mulla oli ihan mieletön traivi ja tuntui kuin pakarapotkuissakin olisi potkinut vain ilmaa. Ihan mieletöntä! Mikä vaikutus tankkauspäivällä voikaan olla. 

Uni ja lepo

Unen ja levon merkitys on korostunut näin dieetin loppumetreillä vielä aikaisempaa enemmän. Kroppa vaatii enemmän lepoa, joten sitä haluan myös tarjota. Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että yöunet ovat tarpeeksi pitkät. Olen onnekas, sillä mulla on sellainen elämäntilanne, että pystyn keskittymään täysin itseeni tällä hetkellä. Nostan kyllä hattua heille, jotka pystyvät dieetillä hoitamaan vielä perheen ja lapset tässä ohella. Mulle se olisi liikaa.

IMG_2706

IMG_2699

Ja jotta unet olisivat ensi yönäkin yhtä riittävät, taidan painella nyt unten maille. 

Tällaisia kisadieettikuulumisia tällä kertaa. Millaisia fiiliksiä siellä muilla on? 

Mahtavaa viikon jatkoa kaikille! Tsemppiä treeneihin!

★ Susanna

Heräsin todellisuuteen

Kyllä vain totaalisesti, heräsin todellisuuteen maanantaina aamulla, kun heti herätessä oli järkyttävä päänsärky ja olo oli todella heikko. Nousin sängystä ja siitä se sitten alkoi, juoksujalkaa vessaan oksentamaan. Sairastin juuri elämäni pahimman vatsataudin. Koomisinta tässä on se, että mä todella luulin olevani ”supernainen”, joka ei sairastu. En ollut ollenkaan suunnitellut tällaista. En nyt, kun haluan treenata ja tehdä parhaani. Ei nyt, kun kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Tottahan on, että eihän sairastumisia ikinä suunnitella, ja nyt voi joku lukija pohtia, että no jo on neidillä ongelmat, mutta tiedättekös, kuinka isolta jutulta tämä on viime päivinä tuntunut. Haluan pohtia näitä asioita ja mielelläni kuulen muidenkin ajatuksia. Olen hyvin hämilläni siitä, millaista prosessia käyn oman pääni sisällä. Johtuuko tämä dieetistä vai mistä, mutta mun oma päänsisäinen puhe on välillä jopa hyvin ärsyttävää!!

Mun psyykkeelle paras tilanne on aina ollut se, että voin treenata, tehdä parhaani joka treenissä ja painaa täysillä. Pakko myöntää, että olen erittäin huono tällaisissa tilanteissa, joissa pitäisi oikeasti levätä ja antaa kropan palautua ja rauhoittua. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi en voi antaa itselleni aikaa tervehtyä? Miksi en voi antaa hieman armoa itselleni? Vaikka kuinka hyvin tiedän, että lepo on väistämätöntä, miksi se silti tuntuu pahalta? Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia ajatuksia? 

IMG_0129

 

Olen aina ollut tällainen. En tiedä onko tämä asia tunnollisten ja kunnianhimoisten ihmisten ongelma, vai olenko mä vain jotenkin pimahtanut? Mutta jostain nämä fiilikset kumpuaa. 

No elättelin toiveita jo maanantaina, että tiistaina pääsisin treenaamaan, sillä olo helpottui huomattavasti iltaa kohden. Koko maanantai päivä meni nukkuessa kellon ympäri.  Pettymäänhän siinä sitten joutui. Tiistaina olo jatkui edelleen huonona. Yritin parhaani, että tervehtyisin mahdollisimman pian. Mutta totuushan on, että ei sitä tervehtymistä voi oikein nopeuttaa. Ei omaa kehoa voi ”huijata” tervehtymään. Lepo on ainoa tie kohti tervehtymistä. 

Ensimmäisen kevyen treenin kävin tekemässä keskiviikkona illalla. Olen jokaisessa treenissä kuunnellut omaa kehoa erityisen tarkasti. Huomasin, että omat sykkeet nousivat ihmeellisen nopeasti, joten päätin tehdä vielä kevyemmin. Vielä tänäänkään treeni ja kunto ei ollut entisensä. Tervehtymiseen menee siis todellakin aikaa. Olen oppinut tämän viikon aikana, että oma terveys on tärkein, ja sillä ei missään nimessä kannata leikkiä. Yksi, kaksi tai viikonkin treenit saa jäädä, jos oma kroppa ei jaksa. Mun täytyy vielä oppia enemmän kuuntelemaan omaa kehoa. Tai pikemminkin olemaan armollisempi. Onneksi mulla on valmentaja joka sanoo, milloin pitää ottaa aikalisä. Kiitos Anna! Itse kun en vielä osaa määrätä itseäni lepäämään. Tähän haluan oppia vielä joskus.

IMG_0180

Toimin itsekin valmentajana, ja on ollut hauska huomata, kuinka valmentajan roolissa asioiden itsestään selvyys ei siirrykkään omaan toimintaan ja elämään. Hirveätä huomata, kuinka se tieto taito ja tuki mitä annan ja jaan omille valmennettaville ei onnistukkaan omassa elämässäni. Jokainen ihminen ansaitsisi mielestäni välillä valmentajan kertomaan, että nyt teet näin ja näin. Ajoittain on asioita ja tilanteita, joissa oma harkintakyky voi pettää ja silloin olisi tärkeää, että lähellä on ihmisiä, jotka osaisivat katsoa tilanteen juuri sinun terveydellesi sopivalla ja oikealla tavalla.   

Olen onnekas sillä mulla on osaava ihminen kulkemassa mun rinnalla. Voin aina soittaa tai laittaa viestiä mun valmentajalle, jos tilanteet muuttuu. En tiedä mitä sitä tekisikään, jos ei saisi näin henkilökohtaista valmennusta. Tiedän, että voin luottaa valmentajani harkintakykyyn sataprosenttisesti.

Teitä lukijoita varmasti kiinnostaa, miten dieetti on muuten mennyt? Pientä sairastelua lukuun ottamatta se on mennyt juuri suunnitelmien mukaisesti. Fiilis on ollut todella hyvä. On ihanaa huomata kuinka alkaa jälleen näyttämään itseltään. Kyllä tämä vain on hienoa touhua! Huomenna olisi jälleen kuntotsekkaus. Saas nähdä mitä mieltä Anna on! En malta odottaa..

IMG_0181
Viime viikonlopun extempore reissu Helsinkiin ostaan häihin laukku LV:ltä. Laatu aikaa rakkaan ystävän kanssa!

Olettekos jo muuten tehneet vuodelle 2015 oman aarrekarttanne? Voisin tehdä aiheesta postauksen, niin tiedätte mistä on kyse. Stay tuned!

Ihanaa viikonloppua!

★ Susanna

pssstt.. joko olet käynyt ostamassa kevään suosituimpaan tapahtumaan liput? Kevään Fitness Classiciin liput ovat tulleet nyt myyntiin. Hanki omasi ja tule kannustamaan omia suosikkejasi! Tapahtuman sivuille pääset tästä

10408711_1605604692991643_2641834233398452203_n

Joulu- ja dieettikuulumiset

Ajattelin taas pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan omia kuulumisia. Niitäkin on ihan mukava kirjoitella välillä muiden ajatusten ja aiheiden lomassa. Viime kuulumiset kirjoittelin silloin kun dieettiä oli kulunut muutama viikko ja meillä oli valmentajan kanssa kuntotsekkaus. Nyt dieettiä on kulunut tasan neljä viikkoa. Kaikki on dieetin suhteen mennyt oikein hyvin. Aamuaerobisia teen tällä hetkellä neljä kertaa viikossa, ja salia mulla on viisi. Pyrin tekemään kaikki treenit arkena, jolloin viikonloput jäisivät palautumiselle. Kun treenejä on tällä hetkellä noinkin paljon, on levon merkitys yhä tärkeämpi. Olen aina kuuluttanut levon ja rentoutumisen merkitystä, ja tässä kohtaa itsekin haluaisin panostaa siihen enemmän. Tiedän ainakin yhden asian, jonka lisään ensi vuoden tavoitelistaani. Yhteistyökumppanini MIELIKYLPY on kodin lisäksi paras paikka rentoutumiselle. Jos paikka ei ole sinulle tuttu, käy lukemassa tämä blogipostaukseni

Näin jälkikäteen on ihana muistella muutaman päivän takaista joulua. Millainen sinun joulusi oli? Olen super onnekas, sillä mulla on ollut koko joulun ajan paljon rakkaita ihmisiä ympärillä. Olen kiitollinen jokaisesta. Voi kunpa voisinkin lähettää palan tästä lämmöstä myös kaikille niille yksinäisille ja yksin joulua viettäneille.

IMG_0127
Jouluselfie 🙂 seuraatko jo minua instagramissa? @susanna_mustajarvi

 

Joulun vieton aloitimme jo tiistaina mieheni Villen äidin luota, jolloin saimme nauttia ensimmäisen jouluateriamme. Tiistaina illalla suuntasimme sitten mun vanhempien vapaa-ajanvietto paikkaan maalle. Siellä joulun tunnelma on käsin kosketeltavissa; takan- ja puuhellan lämpö, jouluvalot, -laulut, kynttilät, lyhdyt, puusauna, valkoinen luonto ja rakkaat ihmiset. Voiko enempää edes toivoa? Kaikki oli tänäkin jouluna enemmän kuin täydellistä.

IMG_0130 IMG_0132 IMG_0134

 

Tämän vuoden joulu oli erityinen, sillä ensimmäistä kertaa jouduin olemaan herkuitta. Aluksi luulin, että se tulisi olemaan helppoa, sillä mulla ei ole vielä aikaisemmin tehnyt yhtään tiukkaa kieltäytyä herkuista tämän projektin aikana, joka on kohta kestänyt vuoden verran. Mutta ei se ihan niin mennytkään. Mikä tässä dieetissä onkin, että kaikki mikä on aikaisemmin ollut ihan helppoa, tuntuukin nyt haastavalta? Avaan tätä hiukan..

Mun ehdottomia jouluherkkusuosikkeja ovat konvehdit, tortut, juustot ja joululimppu. Oletko sinä enemmän laatikoiden ja kinkun ystävä? Näitä herkkuja sitten yleensä syön niin paljon, että joulun jälkeen ne tulee korvista ulos. Mikähän siinä onkin, että jouluna tulee syötyä aina aivan liikaa? Vaikka maha huutaisi jo lepoa, niin silti suu käy jatkuvasti. Milloin suolaista ja milloin jotain makeaa. Mikään ei tunnu riittävän. Kuulostaako tutulta? Jep, sama täällä, mutta ei tänä jouluna!

herkullinen jouluateriani! Tiistaina sain syödä myös kinkkua :)
herkullinen jouluateriani! Tiistaina söin myös kinkkua 🙂 NAM!

Ja siinähän se joulu sitten meni taistellessa herkkuhimoja vastaan. Pahin nakki oli kyllä ehdottomasti juustot ja limppu. Onneksi sain syödä maukkaita vihanneksia ja kalkkunaa. Mun perhe teki kuitenkin mun joulusta helpomman, sillä he eivät juurikaan itsekään herkutelleet suklaalla tai muilla naposteltavilla. Äiti oli tehnyt joulupöydän sellaiseksi, että pystyin keräämään sieltä itselleni oman aterian. Kaikki tämä helpotti suunnattomasti mun oloa, ja sain nauttia joulusta yhdessä muiden kanssa, vaikka en herkkuja syönytkään. 

Joulu avasi ehkä hiukan enemmän mun silmiä siinä, mitä fitness lajina ajoittain vaatii urheilijaltaan. On joulu tai ei, jos dieetti on alkanut, ei silloin herkutella. Jouluun kuuluu suurena osana ruoka ja sen vuoksi ehkä laji näyttelikin tänä jouluna melko suurta roolia. Vaikka nyt asiasta kirjoitankin, en kuitenkaan koe jääväni mistään paitsi. Voin itse asiassa erittäin hyvin. Minulla ei ollut jouluähkyä tänä vuonna! Ja hittolainen kuinka hyvältä tuntui, kun pystyin nauttimaan joulusta samalla kun noudatin dieettiruokavaliota. 

Haluan kuitenkin kaikkia teitä, jotka olette jouluna nauttineet kaikista ihanista herkuista olemaan tyytyväisiä omaan tilanteeseenne. Nauttikaa todella silloin kun syötte herkkuja! Älkää missään nimessä saako morkkista siitä. Olette todellakin joulun ansainneet ja silloin ei tarvitse laskea kaloreita! Itse ainakin ajattelen, että tämä joulu oli spesiaali siltä osin, että en aijo montaa joulua viettää dieetillä. Toivottavasti jatkossa tilanne on se, ettei dieetti osuisi juuri joulun aikaan. 

Kuitenkin nautin tästä. Urheilijana olen erittäin sitoutuvaa ja kunnianhimoista tyyppiä. Vaikka mun valmentaja aina sanoo siitä, että lavalla ei voita se joka on kärsinyt eniten, koen kuitenkin itse, että tämä on hienompaa, jos se on välillä vähän vaikeaa. Ei elämä saa olla liian helppoa! Eihän? Haasteita tarvitaan, ja nyt voitin yhden niistä ja olen pirun ylpeä itsestäni! 

IMG_0129

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kohta vaihtuu vuosi.. ootko valmiina kohtaamaan menestyksekkään vuoden 2015?

Ennen tätä ajattelin vielä koota menneen vuoden pakettiin, joten stay tuned!!

 ★ Susanna