Miksi? Why?

Mä usein kysyn itseltäni, miksi mä teen juuri niitä asioita arjessani mitä teen. Mun mielestä on todella hyvä ajoittain katsoa omaa elämää hiukan kauempaa, sillä se avaa kyllä usein silmät näkemään asioista hieman enemmän. Usein uppoudutaan siihen omaan elämään niin syvälle, että ei enää nähdä kuinka meillä oikeasti menee.

Viimesen vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita mun omassa elämässä ja jokainen niistä on opettanut mulle todella paljon siitä, että hetkessä elämä voi mennä totaalisen sekasin, kaikelta voi lähteä pohja, mutta jostain kumman syystä asiat alkaa pikku hiljaa loksahtelemaan paikoilleen ja alkaa se aurinko paistamaan sinne risukasaankin.

Tällaisessa elämäntilanteessa on ollut varmasti moni muukin. Tarkoitan tilanteella sitä, että alkaa jälleen rakentamaan omaa elämää uudestaan. Opettelee tekemään asiat eri tavalla, jotta ei löytäisi vuosien päästä itseään tekemästä jälleen niitä samoja virheitä, joita on jo tehnyt aikaisemminkin. Tuollainen tilanne on melko pelottava, sillä mistä sitä voisi tietää mitä kannattaa tehdä? Mistä sitä oikeasti tietää, että on menossa oikeaan suuntaan tai että ei tekisi jälleen niitä samoja virheitä? Toisaalta eihän sitä voikaan koskaan tietää, mutta yks juttu mun mielestä on ihan hyvä muistaa ja pitää mielessä, jos haluaa saada mielenrauhan itsensä kanssa. Eihän kokoaikaa voikaan epäillä tai pelätä elää. Kyllä tänään viimeistään kannattaa aloittaa se eläminen täysillä, jos sitä ei ole vielä tehnyt. Tää yksi asia on yksinkertaisuudessaan se, että tietää miksi elää? Miksi juuri sä elät? Mulle tuon asian tajuaminen on auttanut siinä, että kun tuo asia on kirkkaana mielessä tiedän tekeväni oikeita valintoja, tiedän että olen oikealla polulla.

000-003

Mun oman elämän MIKSI on lyhennettynä halu auttaa muita ja saada ihmisissä herään innostuksen tunteita. Tuon kautta myös itse saan todella hyvää mieltä, ja koen onnistuvani. Pidän tuon asian jatkuvasti mielessä, ja jos mulle tulee vastaan tilanne, josta en ole ihan varma, mietin asian tuon kannalta. Onko kyseinen asia sellainen, joka tukee mun suuntaviittaa siitä miksi täällä eletään.

Ootko sä koskaan miettinyt, mikä on sun oma MIKSI?

Mistä tietää, että on oikeaan suuntaan matkalla?

Viime postauksessa kerroin siitä, kuinka loppupeleissä elämässä ei voi liikaa kontrolloida tulevaisuutta ja sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu- Tärkeintä on tehdä asioita intohimolla, nauttia ja antaa universumin hoitaa loput. Kyllä asiat joilla on tarkoitus tapahtua ne tapahtuu. Siitä ei meidän tarvitse huolehtia. Meidän tehtävä on vain nauttia, ja tehdä parhaamme.

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ajoittain on hyvä istua alas ja pohtia omia tavoitteita. Kun tavoitteet on asetettu ja merkattu ylös, tietää mihin on matkalla, eikä niitä tarvitse koko aikaa miettiä. Kun ne on miettinyt valmiiksi esimerkiksi vuoden ajalle, sen jälkeen ei tarvitse kuin antaa mennä. Välillä voi pysähtyä tarkastamaan onko edelleen oikeeseen suuntaan menossa, mutta turha murehtiminen ja arpominen, että mitä sitä tekisi on poistettu sillä, että tavoitteet on itsellä tiedossa.

File 19.12.2015 6.08.58

Mulla on tapana tehdä aina vuoden lopussa tavoitteet seuraavalle vuodelle. Samalla tarkastelen mennyttä vuotta ja sitä, että olenko saavuttanut itselleni tehdyt tavoitteet. Useimmiten niin käy, että tavoitteet saavuttaa. Ja se siinä onkin niin hienoa, että kun kaikella on tapana toteutua, jos asioita haluaa todella ja on niiden eteen valmis tekemään töitä. Mun tää vuosi on ollut ihan mieletön. En tiedä, että kuinka paljon sitä oikeasti voikaan tapahtua yhden vuoden aikana. HUH! Palaan siihen myöhemmin ihan omana postauksena.

Mä tein nyt siis mun siskon kanssa tavoitteet ensi vuodelle ja mikä mulle tuli ehkä päällimmäisenä tällä hetkellä mieleen oli ajatus siitä, että mä haluan uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin saavuttaa elämässä mulle merkityksellisiä asioita. Se, että jos ei itse usko itseensä, ei sitä kukaan muukaan tee. Mä huomaan myös, että en mä enää haluakaan vain saavuttaa asioita. Nyt mä haluan nauttia ja olla tyytyväinen tähän missä olen. Ehkä tämä vuosi on opettanut mulle juurikin sen, että mikään ei oo pysyvää, joten nyt kannattaa nauttia niistä asioista, jotka ovat tässä ja nyt. Huomenna asiat voivat olla jo toisin!

Ensi vuodelle on nyt siis viilausta vaille valmiit tavoitteet tehty.

Joko sä olet tehnyt tavoitteet ensi vuodelle?

Tykkäätkö sä treenata yksin vai yhdessä?

Me kaikki ollaa hyvin erilaisia, ja sen vuoksi myös osa tykkää treenata yksin ja toiset taas yhdessä jonkun kanssa. Mä olen tottunut treenaamaan yleensä yksin ja olenkin tähän asti aina treenannutkin. Mä en ole koskaan oikein löytänyt ihmistä, joka treenaisi samanlaisella asenteella salilla ja sen vuoksi olen myös tehnyt treenit yksinäni. Ajoittain olen saanut tsemppiseuraa salille, mutta en sellaista, jossa toinen treenaaja tekisi mun kanssa samaa ohjelmaa ja treenattaisiin yhdessä.

Tänä syksynä lähdin pohtimaan sitä, että olenko mä oikeasti tyytyväinen siihen, että käyn salilla yksin. Mulle on tämän loppuvuoden aikana myös tullut hyvin konkreettiseksi se millaista on olla oikeasti yksin. Mä teen treenit yksin, nukun, syön, teen työt ja kaiken yksin. Jossain kohtaa aloin ymmärtämään, että mun treenitkään ei oo sellaisia, millaisia ne todella haluaisin olevan. Haluan aina tehdä parhaani, ja mussa on tosi paljon sisua tehdä treenit tosi kovaakin. Mutta huomasin, että kun kaiken tekee yksin, ei ne treenitkään loppujen lopuksi olleetkaan sellaisia joihin olin tyytyväinen. Musta tuntui, että pystyisin antamaan vielä enemmän.

3108-008
Olla yksin, mutta yhdessä! Kuva: Mikko Niemi Photography

Kun ymmärsin tuon, päätin, että haluan löytää jonkun, joka tekisi mun kanssa treenejä. Jonkun jonka kanssa voisi sopia treeniajat, jolloin käydään treenamassa. Tämä mahdollistaa myös sen, että arjessa on enemmän rutiinia ja säännöllisyyttä. Tiesin kuitenkin, että tällaisen ihmisen löytämiseen voi mennä aikaa ja se ei tuu tapahtuun hetkessä.

Mutta loppujen lopuksi ei siihen sitten mennytkään hirveän pitkää aikaa. Mä olen onnekas, sillä olen nyt löytänyt treenikaverin Elisan, jonka kanssa me tehdään treenit yhdessä. Meillä on joka arkipäivä sovittuna treeniajat. Treenit on ollut huomattavasti tehokkaampia, ja odotan joka kerta innolla sitä, että pääsee iltapäivällä taas treenaamaan. Olen jälleen löytänyt ilon ja halun treenata. Yksi tavoite siis saavutettu!

File 2.12.2015 8.40.12
Elisa <3

Mulle tavotteiden asettelu on yksi tapa rytmittää omaa treenaamista ja saada treeneistä enemmän irti. Mulle tavoitteet merkitsee sitä, että menen askel askeleelta kohti isompaa tavoitetta, joka mulla tässä kohtaa on ensi syksyn kisat. Kun arki lähti jokin aika sitten pyörimään taas normaaliin tapaan ja treenit alkoi taas kulkemaan kisojen jälkeen omalla painollaan, asetin uuden tavoitteen. Mun kehityskohta seuraavia kilpailuja varten on saada lisää muotoa ja lihasta jalkoihin ja erityisesti pakaroihin. Pakarat on aina ollut mun heikoin lenkki ja sen vuoksi ehkä myös jalkatreenit välillä on tuntunu työläiltä ja jopa vähän vastenmielisiltä.

Asetinkin jokin aika sitten tavoitteen, että haluan alkaa nauttimaan jalkatreeneistä. Haluan muuttaa asennettani jalkatreenejä kohtaan ja tavoitteena on, että mun lempitreeni tulee lähitulevaisuudessa oleen jalat. Mä treenaan jalkoja kolme kertaa viikossa, joten se olisi ihan suotavaakin, että niistä kolmesta treenistä nauttisi ja niitä tekisi innokkaana.

File 14.12.2015 10.00.51

Elisan ansiosta mä olen jo nyt alkanut pitämään enemmän jalkatreeneistä. Tuntuu kuin iso taakka olisi otettu pois harteilta, kun on joku toinen, joka jakaa sen tuskan treeneissä, sillä mun jalkatreenit on tosi rankkoja ja tehokkaita. Katsotaan siis kuinka kauan menee, kun hehkutan jalkatreenejä, ja aidosti alan nauttimaan niistä.

Millaisia tavoitteita sä asetat itsellesi treeneihin?

Tykkäätkö sä treenata yksin vai yhdessä?

Voisiko joku ohjata mut takaisin valoon?

12043937_10206879610736375_2064259335_o
Kuva: Mikko Niemi photography

Kuten mun blogia kauemmin lukeneet tietävät, mä olen ollut aina todella tavoitekeskeinen ihminen. Mulle on ollut aina todella tärkeää se, että tiedän mihin olen matkalla. Tämä on ollut tärkeää myös mulle urheilijana, jotta mulla on aina ollut tarkoitus sille miksi treenaan. Mulla on ollut lyhyen ajan suunnitelmia ja tavoitteita sekä myös pitemmän ajan, kuten viiden vuoden päähän. Usein olen myös mielessäni miettinyt millaista elämää haluan elää esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, ja olen pystynyt jopa kuvittelemaan itseni sinne.

Mutta mitenkäs sitten, kun koko elämä muuttuu, eikä olekaan enää mitään suuntaa? Se on mun kaltaiselle ihmiselle ihan pirun pelottavaa.

Tällä hetkellä musta tuntuu, etten pysty elämään kuin päivä kerrallaan. Jokainen päivä on kuin minitaistelu siitä, että selviydyn taas seuraavaan päivään. Mun arki on todella sekaisin, koska mulla ei ole selkeää suuntaa mihin olisin menossa. Se suunta katosi.

Olen onnistunut täyttämään päiväni loistavasti töillä ja jos en ole töissä olen treenaamassa. Tavallaan jokainen päivä on suuri ponnistus, enkä tässä kohtaa todellakaan pysty näkemään itseäni huomista pidemmälle. Ristiriitaista tästä kuitenkin tekee se, että olen samaan aikaan onnellinen, mutta peloissani.

Ero on vaikuttanut muhun paljon ihmisenä. Kovana pohtijana, olen jo nyt oppinut itsestäni paljon. Olen joutunut kohtaamaan monia pelkoja ja ahdistusta. Olen saanut kokea ihmisten erilaiset reaktiot, puheet ja asenteet. Olen oppinut sen, että tässä elämässä ei voi miellyttää muita. Aina kannattaa puhua asiat suoraan, ja aina kannattaa puhua asioista. On elettävä niin, miten itse kokee tekevänsä oikein. Olen myös oppinut sen, että kukaan muu ihminen ei voi määrittää mun arvoa. Ja jos joku haluaa tuon oikeuden viedä multa, voin mä vain todeta, että ei kiitos, kyllä mä teen sen itse.

File 19.11.2015 1.24.05
Väsynyt, mutta onnellinen uusista hiuksistaan. Kiitos Umppu ja Prime Hair and Beauty design <3

Olen oppinut myös sietämään yhä enemmän epätietoisuutta. Olen aina inhonnut sitä, kun sanotaan, että aika sen näyttää ja vain ajan kuluessa se helpottaa. Hitto! Mä en koskaan oo jaksanut odottaa. Tässä kohtaa elämää kuitenkin myös tällainen kärsimätön on joutunut sen ymmärtämään, että niin se vaan menee. Vain aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Uskon, että tilanteen selkiydyttyä palaan jälleen samanlaiseksi tavoitekeskeiseksi ihmiseksi, koska se on mun luontainen tapa toimia ja ajatella. On jännä huomata, kun elämästä lähtee pohja ja kaikki muuttuu, alkaa pikku hiljaa muuttumaan myös itse. En kuitenkaan kadu mitään tehtyjä päätöksiä. Olen sinut tämän tilanteen kanssa ja yritän antaa itselleni aikaa palautua. Yritän ainakin uskotella itselleni, että tässä ei ole mihinkään kiire.

Heikoimpina hetkinä kuitenkin toivoisin, että löytäisin ihmisen, joka ohjaisi mut takaisin valoon. Onko sellaista olemassa, en tiedä. Tiedän, että mun itse täytyy tehdä se työ, mutta läheisillä ja ystävillä on suuri merkitys. Olen myös sitä mieltä, että se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Ja loppujen lopuksihan me olemme täällä maailmassa yksin, joten vain me itse voimme tehdä itsemme onnelliseksi.

Mutta jotta tää postaus ei ihan olisi pelkkää synkistelyä niin pakko mun on paljastaa.. Mulla on vahva fiilis siitä, että täältä pohjalta noustaan pian ja korkealle! En malttaisi vaan millään odottaa sitä hetkeä! 🙂

Milloin kilpailen seuraavan kerran?

Viime viikolla loppuviikosta mulla oli valmentajatapaaminen Harrin kanssa ja käytiin läpi tulevaa. Kuten aikasemminkin kirjoitin, niin tässä kohtaa me tehdään kaikki todella rauhalliseen tahtiin ja palautellaan kroppaa pikku hiljaa takaisin kehityskaudelle. Mulle sopii tää paremmin kuin hyvin, sillä tällaisessa hektisessä elämäntilanteessa mulle on parempi se, että on tarkat ja tiukat ohjeet, joita noudatan. Mikä sen helpompaa kun noudattaa sääntöjä ja voida hyvin. 🙂 Kuten huomaat, mulle tämä tapa elää sopii hyvin, joten tällainen rauhallinen palauttelu ei tee kovinkaan tiukkaa.

File 22.10.2015 7.00.07
Ruokavalioon onneksi kuuluu muutakin kun tuo pronssinen mitalli. 😉 Kuva: Rehell/Turunen

Ruokavalio on siis sama mitä aikaisemminkin, eikä se siitä tuu mihkään muuttumaankaan, määrät vain kasvaa pikku hiljaa. Uskon, että en enää koskaan palaa vanhaan tapaan toteuttaa ruokavaliota, vaikka olenkin aina syönyt tosi terveellisesti. Kisoista on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa. Vaikka nautin tästä ruokavaliosta, en voi kieltää, etteikö välillä tulisi sellainen olo, että olis kiva pitää vapaasyöntipäivä. Mun ensimmäinen vapaasyöntipäivä tulee oleen isäinpäivänä parin viikon päästä. Aion todella toteuttaa päivän ruokailut järkevästi, mutta niin että voin nauttia päivästä kaikilla jäljellä olevilla aisteillani. Katsotaan miten tämä sitten onnistuu käytännössä! 🙂

Treeneistä nopeasti sen verran, että tällä hetkellä mulla on viikossa kolme aamulenkkiä ja kolme salia. Salit tulee nousemaan neljään heti, kun mun elämä hiukan enemmän rauhoittuu. Treenit ja ruokavalio on olleet tosi hyvä juttu tähän kohtaan. Mun paino ei oo tosin noussu juuri yhtään kisapainosta, mutta uskon, että se siitä lähtee nousuun, kun mennään hiukan aikaa eteenpäin.

File 22.10.2015 7.01.54

Mutta sitten tämä aihe mikä teitä varmasti kiinnostaa eniten.. Eli milloin nousen seuraavan kerran lavalle? Jotta olen täysin tyytyväinen omaan fysiikkaani tulee sitä hiukan vielä kehittää. Se mitä mun täytyy saada lisää on jalkoihin lihasta ja erityisesti sinne surullisen kuuluisaan pakaraan. Seuraavan vuoden aikana aion antaa kaikkeni tuolle asialle, ja seuraavan kerran tulen nousemaan lavalle vuoden päästä syksyllä 2016. Tavoitteena on käydä kilpailemassa myös ulkomailla, mutta yksityiskohdista sitten lähempänä lisää.

File 22.10.2015 6.59.53
Pakaraan lisää lihasta, kiitos! 🙂 Kuva: Rehell/Turunen

Nyt on siis aika lähteä kehittymään paremmaksi, parhaaksi omaksi versioksi. Elämää parhaimmillaan, joten lähdenkin tästä sitten salille!

Mites sinä, nautitko sä tarkasta ruokavaliosta vai oletko enemmän soveltava tyyppi?

 

 

Yritätkö sä huijata itseäsi laihemmaksi?

Laihdutuskuurit, pikadieetit ja ihmepillerit, siitä on meidän painonpudotuskulttuuri tehty. Hei oikeesti, kuka haluaa enää huijata itseään? Miksi kaikki täytyy olla niin helppoa, mihinkään ei olla valmiita panostamaan? Aina on niin kovin kiire, ja mielummin valitetaan, kun tehdään asialle jotain. Lapset vievät kaiken ajan ja on sitä ja on tätä. Töitäkin on hirveästi ja kotonakin pitäisi siivota. Kaikki muu menee oman terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Mutta tiedättekös mitä? Jos sinä sairastut, niin koko perheesi kärsii. Et myöskään pääse töihin, ja kotihommatkin jää tekemättä.

IMG_9981004

Mutta hei, mitä sanot, jos tehdäänkin loppu negatiiviselle kierteelle!?

Mitäpä jos nyt päätätkin tehdä asialle jotain. Päätä oikeasti! Päätös on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kun sinä voit hyvin, levität hyvää mieltä, jolloin ympärilläsi olevat ihmiset alkavat voimaan paremmin.

Mitä päätös sitten vaatii? Olemmehan me monet kerrat tehneet päätöksiä, jotka sitten loppujen lopuksi ovat unohtuneet. Mitäpä jos et tekisikään päätöstä laihtua tai alkaa urheilemaan, vaan päätätkin alkaa voimaan hyvin? Päätät esimerkiksi joka aamu pysähtyä miettimään millä valinnoilla tänään voin edistää hyvinvointiani. Illalla nukkumaan mennessä muistelet kuinka olet tänään voinut, ja miltä sinusta juuri nyt tuntuu.

Kehitys ja pysyvät tulokset eivät tule koskaan viikossa tai kahdessa, vaan ne todella vaatii aikaa. Aluksi työtä pitää tehdä omien ajatusten kanssa. Meillä on paljon pinttyneitä tapoja toimia ja ajatella, jotka ovat meidän terveydelle haitallisia. Olisiko arkesi uudelleen organisoitavissa? Olisiko arjessasi asioita, joita ei tarvitsisi tehdä juuri sillä hetkellä, kun piti lenkille lähteä? Millaisia ruokavaliovalintoja teet päivittäin? Myös terveellinen ruoka on hyvää, kun siihen panostaa!

Go-for-whatever-makes-you-happy

Hyvinvointi ja terveys ei ole mitään ydinfysiikkaa. Kaikki lähtee oman itsensä kuuntelusta. Mikä tuntuu hyvälle juuri minun kropassani? Voiko vatsani hyvin? Voinko minä hyvin? Mistä johtuu, että olen huonolla tuulella? Miten vaikutan itse omaan olooni? Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa elää ja toimia. Jokainen meistä on oman elämänsä asiantuntija. Kukaan muu ei tule tekemään sinun elämääsi tarvittavia muutoksia. Kukaan muu ei tunne tunteita, joita sinä tunnet sisälläsi. Vain sinä itse voit vaikuttaa omaan oloosi! 

Hyvinvoinnin ammattilaisia on monia, jotka mielellään kulkevat sinun rinnallasi ja ohjaavat hellästi oikeaan suuntaan. Mutta sinä itse teet sen työn. Valitettavasti mitään oikotietä ei ole. Vaikka tämä voi kuulostaa masentavalta niin sitä se ei ole. Ihminen nauttii vapaudesta ja siitä, että pystyy itse olemaan oman elämänsä herra. Tämä tuo mukanaan myös vastuun siitä, millaiseksi oman elämänsä tekee. Otetaan siis vastuu itsestämme! Katsotaan sinne peiliin ja kysytään itseltämme: voinko minä hyvin? Vastaa rehellisesti! Tässä kohtaa huijaamalla huijaat vain itseäsi! Ja jos vastasit kieltävästi, kysy itseltäsi ”mitä aion asialle tehdä?”

Tiedän, että myös sinusta on vaikka mihin, kun vain itse uskot omiin kykyihisi. Hyvinvoivan ihmisen ei aina tarvitse käydä salilla, tai punnita ruokiaan. Hyvinvoivan ihmisen ei tarvitse noudattaa fitness elämäntapaa. Hyvinvoiva ihminen elää niinkuin hänestä itsestä tuntuu hyvältä. Maailma on täynnä erilaisia liikuntamuotoja, terveellisiä ruoka-aineita ja ihanaa viihdettä. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten kaikki nuo osa-alueet tulisi ottaa huomioon. Mietitäänpä esimerkki jossa ihminen käy vastoin omaa tahtoaan väkisin salilla, koska niin vain kuuluu tehdä. Lisäksi hän kieltäytyy kaikesta sosiaalisesta, koska käy vain salilla ja noudattaa ruokavaliota, jota ei voi syödä ravintolassa. Onko tällainen ihminen hyvinvoiva?

Mielestäni ei.

Jimi Soinila Photography
Jimi Soinila Photography

Tässä neljä tärkeää kysymystä, ennen kuin ryntäät pikalaihdutusdieettipussukka kaupoille tai käyt liittymässä kuntosalille, jossa et tule kuitenkaan kahden ensimmäisen kerran jälkeen käymään.

1. Kuka olen, OIKEASTI?

2. Mitä todella haluan? Tiedänkö mitä haluan?

3. Hallitsenko itse omaa elämääni?

4. Haluanko tehdä muutoksen? Mitä se vaatii minulta? Mitä se vaatii muilta? Pystynkö tähän yksin? Keneltä voin pyytää apua?

 

Top 30 blogi siirtyy uhmaikään

Muistattekos tämän postauksen –> Uusi alku , jossa kerroin avoimesti omista tavoitteistani liittyen blogiini. Tekstin lopulla uskallan sen sanoa ääneen. Tavoite on asetettu 13.9.2014, jolloin uskalsin sen kirjoittaa ylös. Ja se tavoite oli päästä top 30 luetuimpien blogien joukkoon täällä FitFashionilla. Kovasti on tehty töitä sen eteen. Blogia on uudistettu ja kehitetty.  Ja vihdoin kuulkaa tämä työ palkitaan. Viime perjantaina se sitten tapahtui! WWOOOW! Mun blogi on nyt top 30 blogeissa! Fiilis on niin mahtava. Tämä on suuri asia mulle bloggaajana, ja vie taas varmasti eteenpäin kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa asettaa tavoitteita, joiden eteen on valmis tekemään töitä. Elämässä voi saavuttaa hienoja asioita, kun uskaltaa lähteä kurkottelemaan unelmiaan. Tämä oli mun yksi unelma ja tavoite. Nyt se on saavutettu, joten tästä täytyy siis nauttia!

uusibanneri1000x450px-copy
Tältä näytti blogi vuosi sitten!

Nyt on aika sanoa nöyrä kiitos kaikille teille lukijoille. Te olette se syy miksi tätä blogia kirjoitan ja päivä toisensa jälkeen palaan näpyttelemään tietokonetta. Olen saanut teiltä paljon tukea ja apua arjen haasteisiin ja ongelmiin. Olette aivan mahtavasti jaksaneet kannustaa ja kommentoida. Tuntuu kuin tuntisin teidät henkilökohtaisesti. Ilman teitä en olisi tähän tavoitteeseeni koskaan päässyt. ISO kiitos jokaiselle teistä!

BanneriTalvi-1
Myös tältä on näyttänyt mun blogi

 

Tänään on muutenkin aihetta juhlaan, sillä mun blogi täyttää kaksi vuotta. Aloitin blogin kirjoittamisen ensiksi ystäväni kanssa, ja kaksi vuotta sitten 10.8.2013 siirryin kirjoittamaan omaa blogia, omalla nimellä Susanna Mustajärvi. Matka on ollut opettava ja erittäin antoisa. Blogi on kehittynyt huimasti näiden kahden vuoden aikana. Olen myös itse kehittynyt ihmisenä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Blogimatkaani on mahtunut paljon erilaisia tapahtumia, mahtavia yhteistyökumppaneita ja ajatuksia. Välillä on ollut turhautumista ja muutaman kerran olen miettinyt koko touhun lopettamista. Mutta pääosin olen nauttinut kirjoittamisesta, olen saanut toteuttaa itseäni, jakaa ajatuksiani ja hyvää fiilistä muille. 

Kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia harrastuksena. Ensimmäisen vuoteni kirjoitin sitä blogspotissa. Syyskuussa 2014 siirryin tänne FitFashionille, ja muistan kuinka se oli todella iso juttu mulle. Nyt vuoden päästä olen top 30 luetuimpien blogien joukossa ja teen tätä sivutyönäni. Voin siis sanoa, että olen ammattibloggaaja!

Nykyään blogeja on paljon ja kilpailu tälläkin alalla kovenee. Tällaisia saavutuksia todellakin tulee juhlia!

Päällimmäisenä nyt mielessäni on vain sana KIITOS! Oot huippu ja kiitos, että jaksat lukea kirjoituksiani!

File 10.8.2015 18.18.59

Mun blogista oli eilen juteltu Radio Novalla puol kahden aikaan. Mahdoitko olla taajuuksilla silloin? Nyt kysynkin, että onko kenelläkään tietoa mistä sen pätkän pystyisi kuuntelemaan? Onko se edes mahdollista?

Mikä merkitys tavoitteilla on?

Sunnuntaina mulla oli kunnia saada olla luennoimassa tavoitteiden merkityksestä Spartan Gearin Kahvakuula Ohjaajakoulutuksessa Turussa. Aloitimme koulutuspäivän mun luennolla, jossa aluksi pohdimme, miksi tavoitteiden asettaminen on suunnitelmallisen ja määrätietoisen toiminnan edellytys. Voitko saavuttaa haluttuja asioita ilman tavoitteita? Miksi tavoitteita tulisi tehdä? Aloitimme omien tavoitteiden asettamisen pohtimalla omia arvoja eli sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Mikä on meidän elämän perimmäinen pohja ja mitkä arvot ohjaavat meidän toimintaa ja arkisia valintoja.

11297893_10207328316385056_327162372_n 11420003_10207328315945045_133964570_n

 

Arvokeskustelun ja -pohdinnan jälkeen me siirryttiin asettamaan itselle tavoitteita, joita kohti lähdetään työskentelemään määrätietoisesti pienempien aikavälien välitavoitteiden avulla ja ohjaamina. Luennon pitäminen oli erittäin hauskaa ja opin joka kerta itsestäni paljon uutta. Kouluttajana oppii aina myös paljon koulutettavilta.

Kouluttaminen ja luennoiminen on kyllä juuri se mun juttu ja toivon, että saisin tällaisia tilaisuuksia tulevaisuudessa paljon lisää. On ihanaa kuulla ihmisten kokemuksia erilaisista elämäntilanteista ja muutoksista. Hyvinvointialalla toimivat ovat kyllä ihanan positiivista porukkaa, ja heidän kanssaan työskentely on todellakin piristävää.

11303504_10207328316305054_239224222_n

11638012_10207328316345055_2002106208_n

 

Oman osuuteni jälkeen jäin loppupäiväksi koulutukseen mukaan. Kahvakuula on mulle entuudestaan tuttu, mutta kyllä koulutuksesta sai jälleen itselleenkin mukavasti uusia juttuja reppuun mukaan. Lisäkouluttaminen tekee aina hyvää. Ehkä jonain päivänä hankin itsellenikin Kahvakuula Ohjaajan koulutuksen.

11425830_10207327919215127_1303170755_n

 

Tässä luentoni pääkohdat, joista on kaikille apua, jos haluaa menestyä ja päästä tavoitteisiinsa. Tavoitteiden asettamisessa on siis tärkeää:

Aseta itsellesi tavoite, joka innostaa eli tavoite joka herättää tunteita!

Aseta vain sellaisia tavoitteita, joiden eteen olet OIKEASTI valmis tekemään töitä!

Tavoite voi olla lähellä, mutta myös kaukana. Uskalla kurkotella pilviin!

11414595_10207327919055123_159169329_n

Onko sulla ollut tapana asettaa itsellesi tavoitteita?

Mitkä ovat seuraavat bikini fitness kilpailutavoitteeni?

Eilen se sitten alkoi! Nimittäin syksyn kilpailuihin ilmottautuminen. Monet ovat jo kyselleetkin, että mitkä ovat mun seuraavat tavoitteet. Jo ennen Fitness Classicia mulla oli suunnitelmat valmiina seuraavaa kisatavoitetta kohti, ja joissakin yhteyksissä olen tainnut jo mainitakin, että kilpaileminen tulee jatkumaan. Kun kerta ollaan päästy vauhtiin, niin eihän leikkiä voi vielä lopettaa? 

fitnesssusanna2150419PP_244_vi

Fitness Classicin voiton myötä mulle avautui aivan mahtavia ovia, ja pääsin kokemaan heti noviisina myös kansainväliset kilpailut. 

susanna-mustajarvi-1-santa-susanna-2015

Nyt ollaankin sitten tilanteessa, että mitä seuraavaksi? 

Syksyn Nordic Fitness Expoihin kilpailuilmottautuminen alkoi siis eilen. Nordic Fitness Expoilla on siis muunmuassa bikini fitness SM-kilpailu, ja se pidetään 11. lokakuuta Lahdessa. Ja kyllä, minä kävin heti ilmottautumassa skapoihin mukaan. Fitness Classicin voitto mahdollistaa sen, että mun ei tarvitse osallistua syksyllä karsintoihin, eli olen jo lunastanut paikan SM-kilpailussa.

Mutta mikä mahtavinta, mulla on paikka myös Nicole Wilkins Championships -kilpailussa, joka on samalla myös bikini fitneksen ja body fitneksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailu. Tämä kilpailu käydään 10.lokakuuta Expoilla Lahdessa. Totta kai käytän myös tämän mahdollisuuden ja lähden tavoittelemaan korkeinta pystiä myös siinä kisassa. 

Susanna nettikoko
kuva: Tomi Rehell

Tavoitteet on siis asetettu:

Mut tullaan näkemään lavalla siis syksyllä sekä SM-kisassa, että Nicole Wilkinsissä.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/95/2015/05/Susanna Nettikoko 15
Kuva: Tomi Rehell

Ja mitä tämä tarkoittaa käytännössä??

Tämä likka painaa koko kesän armotonta treeniä, ja katsotaan sitten lokakuussa, mihin se riittää. Ei muuta kun tavotteet korkealle, ja töihin. Se olisikin sitten 18 weeks out ja taas mennään!! 

Millaisia liikunnallisia tavoitteita sulla on lähitulevaisuudelle?

Suljen silmät, kuvittelen et lennän..

Tällä hetkellä olen juuri joko Kulttuuritalon takahuoneessa panikoimassa tai kisalavalla nauttimassa. Tein siis postauksen teille etukäteen, sillä haluan vielä kiittää kaikkia teitä lukijoita kannustuksesta ja siitä, että olette jaksaneet lukea mun höpinöitä fitnekseen liittyen.

On ollut ihanaa olla ensikertalainen. Ensikertalainen joka nousee Kultsalla kisalavalle lajissa, joka kiinnostaa monia. On ollut hienoa olla urheilija, joka ei tiedä mitä tuleman pitää. Urheilija, joka saa kysellä ja ihmetellä maailmaa. Urheilija, jolla ei ole paineita, ei ennakko-odotuksia. Olen saanut luoda täysin oman tyylin, rakentaa pikku hiljaa omaa identiteettiä kohti fitnessurheilijaa. Tämä fitnessmaailma kun on ollut minullekin täysin uutta. Toki jokainen luo oman maailmansa eikä yhtä oikeaa tapaa ole myöskään elää elämäntapanaan fitness.

KH7A2842

Mulla on tätä tekstiä kirjoittaessa hieman haikea olo. Mietin, että mistä se oikein tulee, mutta luulempa, että tästä ensikertalaisen fiiliksestä on haikeaa päästää irti. Kun sinne lavalle on kerran noussut, ei sitä ekaa kertaa enää tule! Haikeaa on myös se, että tämä projekti tulee päätökseensä. Tiedän, että uusia projekteja tulee, ja uudet tavoitteet on jo luotu, mutta vanhasta luopuminen on aina vaikeaa. Tuntuu näin jälkeen päin, että menipäs puolitoista vuotta nopeasti. Olen saanut tutustua uusiin aivan mahtaviin ihmisiin. Mulla on aivan huikeat tukijoukot takanani. Koen, että olemme tehneet tätä yhdessä, yhtenä joukkueena.

Tämä teksti osittain antaa ymmärtää, että tämä päivä ja tämä hetki olisi ratkaiseva sille, miten tulevaisuuteni rakentuu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Mikään ulkoinen seikka tai asia ei rakenna mun tulevaisuutta. Tämä kaikki tapahtuu mun sisällä. Menestyn kisoissa tänään tai en, ei mun tavoitteet tulevasta muutu miksikään. Tämä on vasta alkua.. Otan vastaan kaiken avosylin, sillä tiedän mihin olen matkalla!

Suljen silmät, kuvittelen et lennän..

..mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä!

Kiitos.

Olen valmis kääntämään seuraavan sivun.

★ Susanna

Kiitos Anna Ojala! (kisavalmennus)

Kiitos PRIME Hair And Beauty Design ja Tuija Leivo sekä Miia Ring-Sjöblom! (hiukset, meikki ja sokerointi)

Kiitos Team Sportsnutrition.fi ja Riku Kekkonen!

Kiitos Laws of L1ght ja Anni Niemi! (kisabiksut)

Kiitos ghd ja Nadja Jarrah-Aalto! (valmennusmaksut)

Kiitos Jenni Parkkinen! (mentaalivalmennus)